Eli toinen osa;
Kaikki alkoivat hiljalleen pettymyksen vallassa lipua pääovelle, kaikki paitsi minä. Jäin vielä hetkeksi ihailemaan kaunista aamua, mutta viimein oli kuitenkin pakko mennä sisälle.
Luokan ovessa luki 7d ja luokavalvojan nimi. Astuin ovesta ja ilokseni huomasin, ettei opettaja ollu vielä tullut. Oppilaat hiljenivät, kun huomasivat minun tulleen. Kuulin naurua ja supinaa. Olo oli hyvin ulkopuolinen. Vain vasemmassa nurkassa, ikkunan vieressä oli tyhjä pulpetti. Istahdin siihen.
Tarkastelin luokkaa ja katseeni kiinnittyi vieressäni istuvaan poikaan. Ehken ollutkaan ainut erilainen. Asiaa en sitä kummemmin ehtinyt miettiä, kun opettaja pyyhälsikin jo paikalle.
Hän esitteli itsensä, ja hän esitteli minutkin. Jos esittelyksi voi kutsua pelkän nimen kertomista. Sitten alkoi tulevan lukukauden läpikäyminen;
Tervetuloa...uusi lukukausi...toivottakaa...Outi...Nyt minä...intoa ja positiivista ajattelua opiskeluun...Ja niin edelleen, en jaksanut keskittyä tarkemmin. Muistelin sen sijaan, mistä kaikki tämä muutos elämääni alkoi.
Istuin sohvalla siskoni kanssa, kolme vuotta sitten. Katsoimme piirrettyä televisiosta ja kuulimme kuinka ulko-ovi kävi ja isä tuli sisään. Äiti sammutti imurin ja meni isän luokse. Jäin seuraamaan ohjelmaa pelokkaana, koska kuuntelin samalla äidin ja isän kiihkeä-äänistä keskustelua. Lopuksi äiti purskahti itkuun ja kysyi isältä, miten heidän tulevaisuudelleen kävisi. Pian äiti tuli alakertaan ja puhui minulle ja siskolleni. Ymmärsin puolet siitä mitä hän puhui. Olin sekaisin. Äiti sanoi, että isä oli erotettu työpaikaltaan ja toistaiseksi vähän aikaa saisimme elää normaalisti, mutta sitten pitäisi alkaa miettiä tarkasti, mitä tarvitsisimme ja mitä emme. Mutisin jotain siihen malliin, että olin ymmärtänyt ja halasin äitiä pikaisesti. Kuljin käytävää pitkin huoneeseeni. Siellä vasta pystyin itkeä, siellä, missä sitä ei kukaan kuulisi. Mietin asioita puhki niin kauan, etten enää tuntenut olevani järjissäni. Kaiken lisäksi äiti oli töissä naapurikunnan sosiaalitalolla, siivoojana. Ei siitä työstä saanut palkkaa niin paljon, että olisi voinut elättää neli-henkisen perheen. Isä saisi taas pian töitä, toivoin, mutta niin ei käynyt. Kolme vuotta meni hitaasti, eläen perheessä, joka ei ollut minulle perhe. Se oli harva-oksainen puu, jonka oksat eivät enää koskettaneet toisiaan. Minun oli aina ollut vaikea puhua elämästäni, varsinkaan siitä ei voinut puhua, jos isä oli menettänyt työnsä. Edellisessä koulussa, niin sanottuja ”ystäviäni” olivat kaksi porvari-perheen tyttöä, joiden kanssa pystyi silloin ainoastaan leikkimään barbeilla ja salaa äitiemme vanhoilla meikeillä. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin voinut puhua perheeni raha-asioista ja minun ahdistuksestani. Eivät he olisi kuitenkaan ymmärtäneet, eihän minunkaan olisi vielä tuolloin pitänyt tietää mistään tuollasista asioista. En halunnut huolestuttaa äitiä, enkä osannut puhua siskollenikaan. Perheen yhteiset joulun eivät enää tuntuneet jouluilta ja minä muutuin aina vain vieraammaksi ihmiseksi. Viime joulun asuimme vielä vanhalla talolla. Aattonna kävin yksinäni kirkossa. Se rauhoitti mieltä, ja antoi tunteen, että kuuluisin johonkin. Pari päivää joulun jälkeen sain kuulla, että vanhempani eroaisivat. Jos he edes olivat vanhempiani. Näytin ulospäin, etten välittäisi, mutta sisälläni tunsin tuskaa, ahdistuneisuutta ja suurta pelkoa. Halusin pois.
Havahduin, kun oikealla puolellani istuva poika, erilainen poika, tönäisi minua kevyesti olkapäähäni.
-Herätys, hän kuiskasi hymyillen viekasta, sisintäni raapaisevaa hymyä.
-Kiitos, vastasin typertyneenä minäkin hymyillen.
Koulu oli lopuillaan ja mielenkiintoni tuota poikaa kohtaan oli kasvanut huomattavasti päivän aikana. Kuljin jo kotiin päin ja näin pojan kääntyvän kirkon kulman taakse.
-Odota! Mikä sinun nimesi on?, huusin, mutta hän ei kuullut.
Lähdin juoksemaan kirkolle, hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Olin onnellinen, että sain jotakin muuta ajateltavaa, kuin aina vain oma tuskainen elämäni. Pettyneenä, mutta iloiten päivän tapahtumista, kävelin rantatietä pitkin kotiin, kun katulamput syttyivät ja tähdet alkoivat loistaa kirkkaasti taivaalla.
*****************************
Taasen toivoisin kommenttia (;
Jatkoa luvassa, jos joku niin tahtoo. -kiitos-
Pääsisinkö pois, jos kiltisti pyytäisin? osa 2.
3
173
Vastaukset
- Brunee
Se oli ihan hyvä... Ehkä aika tavallinen ja tavallisesti kirjotettu, mut kiva juoni ja sillee :) :) Jatkoa mielelläni kaipaisin
- Sec-
Kiitos :)
Jatkoa tulossa, mutta en usko että enää tänään. Tuon 'Rusakko'- noven sain just valmiiksi, eikä perään heti jaksa uutta ;) Tätä toista osaa en saanu samaan topicciin kun ekaa :/ joten jouduin alottamaan tämän uuden. -kiitän - Nemi
Samoin kuin ekasta osasta, pidin tästäkin tosi paljon. Tarinasi juoneen on helppo eläytyä, ja tämä on yksi niistä harvoista jutuista, joista jaksoin lukea myös toisen osan. Yleensä tarina muuttuu jotenkin pakolla väännetyksi ekan osan jälkeen, mutta niin ei onneksi sinulla käynyt=). Jatkoa toisoisin minäkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762051Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361718Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101389Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591187Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2251180Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161030- 60955
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58951