Tervehdys kaikille!
Olen jo pidempään pohtinut eroa vaimostani. Syitä en nyt selittele sen kummemmin kuin, että en halua hänen läheisyyttään ja muut naiset kiinnostavat kovasti.
Kerroin tunteistani vaimolleni sanoen, että en rakasta häntä. En halua suunnitella tulevaa ja kerroin, että haluaisin muuttaa yksin ainakin edes kokeeksi (miten muuten saisi kämpän vuokralle esim kuukaudeksi?) Kerroin samalla, että minulla on rinnakkaissuhde ja kerroin pettäneeni jo kerran aiemminkin (no sen olin kyllä kertonut jo aiemmin). Eikö tässä olisi riittävästi syitä heittää minut pihalle? Vaimoni siis haluaa jatkaa vieläkin. No varmaan jo arvasit, että ongelmana on, että meillä on kaksi maailman suloisinta lasta, jotka ovat melko pieniä vielä.
Kävin juttelemassa tilanteestani ja ammattilainen suositteli ainakin kuukaudeksi muuttoa muualle ja katkoa molemmille suhteille, jotta voisin "tutustua" itseeni. Jotenkin tapoja on vaikea rikkoa ja taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen.
Vaimoani kohtaan tunnen kuitenkin jonkinlaista ystävyyttä. Vaimoni on luvannut muuttuvansa ja antavansa enemmän tilaa minulle sekä ottavansa enemmän tilaa itselleen (oltiin tiukasti yhdessä edelliset 10 vuotta).
Olisiko jollakin kokemusta ja resptiä soppani syömiseksi?
Olen keittänyt....
30
5854
Vastaukset
- yksi,,,
muuta kuin, että joskus tulee sellainen tilanne eteen, että haluaa tilaa ja sitä on saatava hinnalla millä hyvänsä, mutta se sinun pitää itse ratkaista. Tee niin kuin parhaaksi teidän tilanteen kannalta näet, mutta aina on vaara jäädä yksin lopussa rannalle ruikuttamaan. Tsemppistä, toivotaan, että elämänne järjestyy parhain päin.
- aurora
Tiedät itsekin miten sopan syöt.
Niin sen syö kun keittää.
Jos olisin vaimos heittäisin pihalle. Miettimään ihan itekseen kaikkee, mut takaisin ei olisi tulemista. Vaikka ois kuin kaksi ihanaa lasta. Olisi kai pitänyt ajatella noita lapsia jo aiemmin.
Jos kuullostan tylyltä, johtuu siitä et olen itse kokenut vastaavaa. Olen tosin nainen, joka ajatteli ja teki aivan samoin. Meilläkin on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Edelleen muuten yhteishuoltajuudessa.
En koskaan voinut palata takas, sinne jäin. Ja täällä edelleen istun.
Eli musta on väärin jos annat vaimos kuvitella et vielä ois jotain mahdollisuuksia. Kun todennäköisesti niitä ei ole.
Ole mies ja tee päätökses! Se on ainut mitä itse kadun etten tehnyt päätöstä vaan annoin vielä toiselle pienen mahdollisuuden, jota ei sit ollutkaan.
Ja lapset selviää.....no hätä - aurora
aurora kirjoitti:
Tiedät itsekin miten sopan syöt.
Niin sen syö kun keittää.
Jos olisin vaimos heittäisin pihalle. Miettimään ihan itekseen kaikkee, mut takaisin ei olisi tulemista. Vaikka ois kuin kaksi ihanaa lasta. Olisi kai pitänyt ajatella noita lapsia jo aiemmin.
Jos kuullostan tylyltä, johtuu siitä et olen itse kokenut vastaavaa. Olen tosin nainen, joka ajatteli ja teki aivan samoin. Meilläkin on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Edelleen muuten yhteishuoltajuudessa.
En koskaan voinut palata takas, sinne jäin. Ja täällä edelleen istun.
Eli musta on väärin jos annat vaimos kuvitella et vielä ois jotain mahdollisuuksia. Kun todennäköisesti niitä ei ole.
Ole mies ja tee päätökses! Se on ainut mitä itse kadun etten tehnyt päätöstä vaan annoin vielä toiselle pienen mahdollisuuden, jota ei sit ollutkaan.
Ja lapset selviää.....no hätäjos jäi epäselväksi, oli ja käyttäydyin naisena samalla tavoin kuin alkuperäinen kirjoittaja.
- ///
Sina olet tieten tahtoen taydella jarjella saanut aikaiseksi kaksi uutta ihmista. Sinulla on velvollisuus pitaa yhteista kotia vaimosi kanssa heille. Kuten jo itsekkin huomaat olet toiminut kuin taysin typera jarjeton idiootti. Nyt sinuula on viimeinen mahdollisuus siivota jalkesi, kayttaytya vaimoasi kohtaan kuten sivistyneen,velvollisuudentuntoisen ihmisen kuuluukin. Sina olet aivan liian onnekas omistaaksesi noin alykkaan vaimon, ala hyva TOLLO heita nyt helmia sioille, vaali sita mita sinulla viela on!
"Mina eeeeeeen raaaaakasta enaa: - miten typeraa ruikuttamista. On vaikea uskoa etta taysi ikainen isa oksentaa kirjoittamaasi saastaa muiden luettavaksi!
Lopeta jo eilen huoraamisesi ja kayttaydy kuin kunnon, rehellisen, vastuuntuntoisen ihmisen kuuluukin! Hoida perheesi ja kiita luojaasi etta vaimosi viela haluaa katsella typeraa naamasi.- jopas nyt
Ettei siellä vaan kirjoittelisi sellainen mies jolle neljänkympin tai viidenkympin villitys kolkuttelee ovelle ja ruoho aidan toisella puolella vaikuttaa vihreämmälle??? Ja oma vaimo joka raataa kotityöt ja lasten kanssa ei olekaan enää kiinnostava. Vaimo joka on tehny sulle 2 lasta ja hoitaa sun kotiasi, niin miten sinä kiität häntä siitä kaikesta, eli käyt vieraissa ja haluat päästä "itseäsi tutkiskelemaan" eli leikkimään villiä ja vapaata, ihan niinkuin silloin joskus aikoinaan vuonna nakki ja peruna kun olit nuori. Ai että kyllä ihan vihaksi pistää tuollainen että miten miehet voi olla lapsellisia! Vaikka enhän sano että etteikö naisetkin sellaista harrastaisi, mutta huomattavasti vähemmän kuin miehet.
Ymmärtäisit ja tajuaisit miten vaimosi sua rakastaa ja haluaa olla vain sun kanssa, kun on tähän saakka hyväksynyt noi kaikki toilailusi ja haluaa siitä huolimatta jatkaa! Moni ymmärtää vasta sitten miten arvokasta on käsissä ollut, kun sen on menettänyt. Tuskin vaimosi pinna loputtomiin kestää, joten mietippä nyt pikkuisen mies. - veijola
Aika hyvin tunnut tietävän toisen tuntemattoman
asiat voi sua,älä toisia idiooteiksi hauku. - ///
veijola kirjoitti:
Aika hyvin tunnut tietävän toisen tuntemattoman
asiat voi sua,älä toisia idiooteiksi hauku.Vastaus oli vain siihen mita han itsestaan kertoi. Tietenkaan lukijat eivat voi tuntea kirjoitajaa. Ja kertomansa mukaa han on 100% taydellisen typera, vastuuntunnoton, ruikuttava, idiootti. Miten ikavaa etta hanen lapsensa kutsuvat tuota aaliota isaksi. Han polkee isa-myytin saastaisaimpaan lokaan.
- ytra
Kuukaudessa ei mitään tapahdu. Ota puolen vuoden asumusero, tai sitten vuosi, sillä varauksella että tiedät haluavasi takaisin aikaisemmin.
- nainen
MInusta olet isekäs ja omaan napaan tuijottava sika. Vaimosi ja lapsesi luulisi olevan tärkeintä maailmassa sinulle. Mutta sinä mietit vain omaa napaasi.
- huh huh
ja viis siitä, jos itsellä on paha olla kunhan vaimo ja lapset ovat tyytyväisiä!
- sanon minä
Vai on vaimosi luvannut muuttua! Ja minkähän vuoksi?
Salli minun nauraa,
Toivoisimpa saavani sinut poikkipäin polvelleni, niin antaisin keppiä oikein isän kädestä.
Et rakasta enää vaimoasi, kuinka siis luulet vaimosi voivan rakastaa moista paskiaista.
Sinä et ole kasvanut vielä ulos polvihousuistasi, mutta luulempa siperian sinutkin opettavan.
Kumpa lastesi ja vaimosi vain ei tarvitsisi maksaa siitä liian suurta hintaa..- 30 kriisikö???
Tuli niin elävästi mieleen oma ero reilun vuoden takaa, tosin minä olen nainen. Tiedän tuon tunteen ja tiedän myös että käyt läpi varmasti aikamoista tunnemyrskyä. Minä halusin myös ns. kokeilu eron...en vaan saanut sitä tosin ei se kuukausi olisi riittänytkään. Mutta suosittelen myöskin asumuseroa jos vaan vaimosi siihen suostuu(tietty voihan olla että vaimosi löytää myös elämänsä eikä ota takaisin).
Itsellä meni vuosi tajutessa mitä menetin, mutta toisaalta, tiedän että mikään muu ei olis auttanut enään, minun oli pakko elää tuo vuosi. Aika oli jo ajanut siihen, sen olisi voinut korjata, jos olisi tajunnut asian vuosia aikaisemmin.
Nyt olen taasen rauhotuittunut, en kaipaa enään uusia tuttavuuksia ja hirveää biletystä. Nyt elän uudessa parisuhteessa, joka ei juuri eroa entisestä, paitsi että hän ei ole lasteni isä ja uusperheen rakentaminen on todella vaikeaa.
Oikeastaan, en osaa muuta sanoa kun että jos vaan pystyt lopetat suhteesi, menette perheterapeutille...ja koitatte saada liittonne kuntoon, et varmasti häviä siinä mitään, ainakin yritit. - vastaus väärässä viestiketjus
30 kriisikö??? kirjoitti:
Tuli niin elävästi mieleen oma ero reilun vuoden takaa, tosin minä olen nainen. Tiedän tuon tunteen ja tiedän myös että käyt läpi varmasti aikamoista tunnemyrskyä. Minä halusin myös ns. kokeilu eron...en vaan saanut sitä tosin ei se kuukausi olisi riittänytkään. Mutta suosittelen myöskin asumuseroa jos vaan vaimosi siihen suostuu(tietty voihan olla että vaimosi löytää myös elämänsä eikä ota takaisin).
Itsellä meni vuosi tajutessa mitä menetin, mutta toisaalta, tiedän että mikään muu ei olis auttanut enään, minun oli pakko elää tuo vuosi. Aika oli jo ajanut siihen, sen olisi voinut korjata, jos olisi tajunnut asian vuosia aikaisemmin.
Nyt olen taasen rauhotuittunut, en kaipaa enään uusia tuttavuuksia ja hirveää biletystä. Nyt elän uudessa parisuhteessa, joka ei juuri eroa entisestä, paitsi että hän ei ole lasteni isä ja uusperheen rakentaminen on todella vaikeaa.
Oikeastaan, en osaa muuta sanoa kun että jos vaan pystyt lopetat suhteesi, menette perheterapeutille...ja koitatte saada liittonne kuntoon, et varmasti häviä siinä mitään, ainakin yritit.SORRY!!! piti mennä ihan alkuperäselle.
- hinta
voi olla maksattavaksi myös se, että tulee katumapäälle, kun näkee, ettei ruoho ole aidan toisella puolella sen vihreämpää kuin omallakaan tontilla, ja alkaa ynnäilemään päässään kaikki tulevat yksinäiset isänpäivät ja joulunpyhät, ja alkaakin kotiovi näyttävän pienimmältä mahdolliselta pahalta.
Jos mies noine lähtöajatuksineen tulee jotenkin "velvollisuuden tuntoon",asettuu elämään kuten "vastuullisen aikuisen" tuleekin, voi siitä tulla vaimolle ja lapsille mitä kallein lasku maksettavaksi.
Jos vaimo kaiken tuon jälkeen edelleen on valmis ottamaan miehen takaisin, niin eipä ole hänenkään itsetunnossaan kehumista, eikä rahkeita selvitä arkipäivästä kovinkaan paljon ole.
Jos vaimo on vielä kaiken hyvän lisäksi luvannut muuttua, vaikka ehkä miehessäkin olisi jotain korjaamisen varaa, niin todennäköisyys siihen, että vaimo katsoo minkä tahansa rinnakkaissuhteen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin jäädä itsekseen selviämään. Miehelle jää areena vapaaksi, voi käydä pettämässä kenen kanssa haluaa, voi jopa ilmoittaa vaimolleen tapahtuneista, ja kaikki menee läpi.
Sen verran pitäisi olla naisellakin itsekunnioitusta, ettei ihan mihin tahansa alentuisi.
Oikeastaan naisen pitäisi tuntea itsensä sen verran arvokkaaksi, ettei enää kerjäisi moista sankaria jäämään, ainakaan samaan huusholliin,yhteisestä elämästä puhumattakaan.
- semmosta
Kaikkea sitä sapi lukea!Jotenkin luen rivien välistä ,että ompa siinä mies täynä itseään!!Jos kerran tuntuu et haluaa lähteä yksin asumaan ei muutako ottaa vuokrakämpän.Jos minä olisin vaimosi olisin laittanut pihalle ja kiertoon ajat sitten!!Et näytä ajattelevan muutako itseäsi!!Tovon vaimmolesi voimia ja jaksamista.
- surut surtu
Alkuperäisen tarina tuntui kovin tutulta. Ihan kuin suoraan meidän entisestä elämästä.
Mies selitää lapsille, että ei enää rakasta lasten äitiä. Minulle sitten selittää, että olen vanha, ruma ja eihaluttava.
Siinä on miehellä painavat syyt painua Helsingin humuun uusia naisia vonkaamaan.
Luu voi jäädä alperäiselläkin jakajan käteen.
Toivottavasti löydät itsellesi arvoisen naisen.
Rakastat ja palvot maatakin tuon naisen alla.
Kärsit mustasukkaisutta ja kaikkia intohimon lieveilmiöitä. Ehkä nainen on miehiin menevä ja saat vielä tautejakin. Voit varautua kaikkeen.
Ex-aviovaimosi sitten seuraa sivusta elämääsi.
Se on vain yksi tosi-tv muiden hupisarjojen joukossa.
- Jennifer
Soppaa kerrakseen...
Kerroit pettäneesi vaimoasi jo aiemmin ja nytten uudestaan ja että muut naiset kiinnostavat.
Haluaisitko vaimosi tekevän päätöksen puolestasi ja pistävän sinut pihalle , jotta pääsisit jättäjän syyllisyydestä?
Pelkäätkö kenties yksinjäämistä?
Ja se jarruttelee lähtöäsi suhteesta.
Mietitkö sitä miten lapset selviävät tai jos rupeatkin kaipaamaan tuttua ja turvallista perheelämää, alku vapaudenhuuman haihduttua.
Resepti soppasi valmiiksi saattamiseen taitaa löytyä vain sinulta itseltäsi, syvällisten pohdintojen ja punnitsemisien jälkeen.
Mietityttää kuitenkin onko ero pohdintojesi takana rinnakkais suhteesi ja onko sinun tulevaisuuden suunnitelmasi ja unelmasi ehkä tämän uuden henkilön takana.
Kannattaa miettiä tarkoin mikä vanhassa puolisossa mättää, onko jotain luonteepiirteissä tai tavoissa jotka eivät vain mene yhteen, jolloin ero tai yksinolo todollakin voisi olla helpompaa ja vapauttavampaa tulevaisuutta ajatellen.
Paljon ihmiset täällä arvostelevat eroa harkitsevia itsekkäiksi,mutta täytyy muistaa kolikolla on aina kaksi puolta ja jos todellakin luonteet/ tavat/ halut eivät mene yksiin ei mikään suhde ole mielenterveyttä ja mielenrauhaa tarkeämpää.
Lapset kyllä pärjäävät ja sopeutuvat ja mikäli teille tulee ero toivon teille voimia ja järkeä nousta omien pettymysten tunteiden yläpuolelle jotta saatte sovittua lastenne asiat lapsille parhalla tavalla ilman , että teette heistä kiista kapuluoita omalle pahalle olollenne.
Toivon sinulle ja vaimollesi voimia tehdä tulevaisuudessa oikeat päätökset ja ratkaisut, vaikka ne joskus voivat hyvin kivuliaita ollakin.- Samoin ajatteleva
niin se menee.....
- nussi sitä....
sovittelijaa!!! Ne on kirkkoimmeisiä, kaipaavat kunnon korstoa !!! Pukkaa menee rotta!!!
- soppatykki
Tekstistäsi tulee sellainen vaikutelma, että et uskalla tehdä päätöstä; eroan ja lähden. Odotatko jotenkin, että vaimosi "heittäisi sinut pihalle"? Haluatko sysätä vastuun päätöksenteosta vaimollesi? Ymmärrettävästi päätös on iso ja voi olla, että se ruoho ei aidan toisella puolella olekaan vihreämpää. Itse olet kuitenkin soppasi keittänyt, joten etsi selkärankasi, ole mies ja lusikoi soppasi!
- mieti kaksi kertaa..
...tai mielummin sinuna miettisin aika moisesti.
Onkohan sinulla jokin kriisi päällä? Mikä?
Ehkäpä syy onkin nyt jossakin muualla kuin omassa perheessäsi?
Jätätkö turvallisen perhe elämän? Lapset ja vaimon...
Vaimosi on varmasti loukkaantunut toilailustasi, mutta ajattelee järjellä ja ennen kaikkea lapsia!
Ajatteletko sinä näin? Mitä lapset sinulle merkitsee? Ehkäpä vaimosi on sinusta riippuvainen? (Minä olisin heittänyt jo aikoja sitten sinut pois.) rotta!
ei oo rotalla kanttia pätkän vertaa, vaan kertoo vaimoparalle suhteistaan ja toivoo mitä ilmeisimmin, et vaimoparka tekis asian rotalle helpoks?
ihmettelen kyllä millasen "ammattilaisen" puheilla oot oikein käynyt. taitaa olla yhtä hörhö ku säkin.
et oo kyllä ansainnut niitä ihania lapsia puhumattakaan vaimostas!
sääliks käy niitä muita naisia, joista olet kiinnostunut. ei ne aluks tajuu minkälainen sä oot, mut kyl niidenkin silmät aukee jossain vaihees.
toivottavasti sun vaimos löytää vierelleen jonkun "tosimiehen", eikä tollasta pelkurirottaa!!!
sulle ei voi toivoa kun paskamaista tulevaisuutta!- mustavalkoista
vaihda jo sitä vastaustesi kaavaa välillä...
- riittää
mustavalkoista kirjoitti:
vaihda jo sitä vastaustesi kaavaa välillä...
Mokoma paskahousu!
Kirjoitat kuin meillä asunut sontaläjä. Sulla ei ole sen vertaa kanttia että voisit itse tehdä ratkaisusi. Niin ne munkin niskaan heitettiin. Siis voi vain kysyä millä ja miten te ajattelette?
Sä et ole ansainnut vaimoasi, etkä lapsiasi ja toivottavasti uuden hutsusi silmät aukeavat ajoissa näkemään millainen olet. Vai pehmentämiseksi te tuota luuhaamista muualla kutsutte. Onko tullut mieleen ajatella miten toimillasi loukkaat lapsiasi? Millaisen isä ja miehen mallin heille annat?
Vaikka et ajattele vaimoasi yhtään, voisit ajatella omia lapsiasi, mitä pahaa ne pienet ovat muka tehneet, että ansaisevat maailmansa särkyvän.Vaikka taitaa olla parempi kun menet mahdollisimman kauas heistä, sillä he eivät kaipaa lähelleen tunnevammaista isäänsä. Onneksi heillä on sentään äiti joka omistaa vielä ruumiinosan -oletko koskaan kuullut- aivot!
Toivottavasti sut eristetään mahdollisimman kauas niistä lapsista.
- aikuinen
Miten voit mennä hankkimaan lapsia ja sitten jätät vaimon pienten lasten kanssa? Olet todella itsekäs. Varo vaan, kun lapset ottavat mallia isästään.
Oletko edes koskaan rakastanut vaimoasi ja miten se on nyt lasten tulon myötä voinut kuolla? Olet aikuinen ihminen ja sinun pitää ottaa vastuu elämästäsi. Et ole mikään pikkupoika enää, joka voi vaihtaa mieltä noin vain. Lapsia ei pidä tehdä hetken mielijohteesta. Sinun on vain kannettava vastuusi lapsista. Lasten hoito on kovaa työtä. Jos elämässä aina yrittää päästä helpolla, niin ei saavuta mitään. Onni ei löydy paria vaihtamalla. Kannat samat ongelmasi seuraavaa suhteeseen. - Rukkanen
Jos kerta olet jo pidempään miettinyt eroa niin miksi et ensin ottanut sitä, sen sijaan pelehdit muiden kanssa?
Muuta yksin mutta muista ottaa myös niitä lapsia säännöllisesti luoksesi että vaimosikin voi hankkia uuden elämän.
Jos oikeasti vaimostasi välität jätä muutkin naiset ja elä yksin. - vaikea saada selkoa
kun ei tiedä mitkä ne alkulähtökohdat on olleet, jotka ovat johtaneet tohon kaikkeen... mutta kovin rikkinäiseltä tuntuu, eipä ihminen voi paikata, mut onneks joku muu voi...,
- Päve
Harmillista vaimosi ja lastesi kannalta kun isä etsii vieläkin sitä nuoruuttaan, voin sanoa suoraan kun itse olen eronnut pari kertaa ja ollut pitkiä aikoja yh:na niin kyllä alku oli ihanaa kun sai muitakin tapailla ja elää niinkuin halus, mutta silti olin onneton yksinkin sitä alkoi kaipaamaan perhekeskeisyyttä ja voi sitä sinkkuuden viidakkoa missä kaikkialla jouduin liikkumaan..ei meinaa parivalinta ole maailman helpointa hommaa vaikka yksinäisiä on pilvinpimein, mut sitä muuttu niin ronkeliks että ei kelvannut kuka tahansa kylkeen lämmittämään, mietin usein että voi eiii...nyt jään yksin :/ suurin osa parivalinnoissa pudotin pois pinnalliset ja egoisesti ajattelevat ihmiset piti löytyä sellainen jolla oli se sisäinen kipinä ja jonka kanssa nautti elostaan..kyllähän seksiä oli tarjolla pilvin pimein, mut ei...ei ole mun juttu, ei siinä ole mitään jännää vaikka vaihtas sata kertaa päivässä partneria..seksi on samalaista aina vain käyttäjät muuttuu ei muuta!itse suosittelisin kaksi kertaa miettimään että onko perhearvot tärkeempää vai se kun haluat hyppiä reijältä reijälle?On tosi asia se että jos kun erootte niin tulee uusia ja isompia ongelmia joista et ilmeisesti tule muuten tietämään kuin itse kokeilemalla..mut kaikkea hyvää eteenpäin ja viisasta ajattelu tekniikkaa. :)
- Onnellinen eronnut N34
Tuo sun juttusi kuullostaa aivan samalta mitä meidän perheessä kävi vuosi sitten.
Sä saat plussaa seuraavista syistä ja ex-mieheni tietysti saa näistä samoista miinusta:
a.) Kerroit rehellisesti rinnakkaissuhteesta, huolimatta että olet elänyt valheessa.
b.) Vaimosi ei ollut raskaana, kun päätit lähteä kodista pois
Mä olisin varmaan jatkanut elämää mieheni kanssa, jos se olisi ollut vain pikkaisen tuhma ( = kuten sinä olet ollut). Salarakasjutun olisin hyväksynyt, mutten sitä että mies muutti pois ja jätti raskaana olleen vaimonsa ja esikoisen. Asumiseron syynkin valehteli mm. kummallisella työstressillä.
Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen elämässäni.
En kaipaa ko. miestä elämääni enkä edes taloudellisesti tarvitse häntä. Olen kaunis ja vapaa eli minulle miehiä löytyy ja on löytynytkin.
Mies puolestaan on kyllästynyt salarakaskuvioihinsa ja pyrkimässä takaisin perheensä pariin. Valitettavasti prosessoin eroni niin hyvin etten halua mitään kulissimiestä elämääni. Haluan vapaan naisen elämän unohtamatta ihania miehiä.
Varaudu siis sinäkin siihen, että sinun vaimosikaan ei vuoden päästä halua sinua. - tosissanne...
sillä kun ollaan suhteessa sen pitää olla molemminpuolista arvostusta ja lasten takia ei yhteistä elämää kannata jatkaa jos ei ole tunteita, vai onko??
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli306222Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144704Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle413304IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm623101Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3591723Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek111528- 711391
Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861368Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2411308- 791189