Olen 19-vuotias ja olen huomannut, että jännitän kauheasti tiettyjä sosiaalisia tilanteita. Moneien sattumien kautta saisin vihdoinkin työpaikan, mutta ongelmana on se, että työ on asiakaspalvelutyötä ja nyt pelottaa ottaa paikka, sillä olen varma, etten selviydy työstäni! Muuten olen varma, että pitäisin kovasti työstä, se on juuri sellainen, mitä haluaisin tehdä! Kuitenkin tuntuu, että pelot vievät voiton ja sen takia saattaa paikka jäädä ottamatta. Olen kärsinyt esiintymispelosta ja muista sos.tilanteiden pelosta jo pidemmän aikaa (tai oikeastaan se ei ole esiintyminen sinänsä, vaan jännitän sitä, punastunko ja mitä muita oireita tulee). Pelkään, että en pysty palvelemaan ihmisiä punastumatta, sillä juuri tämä punasteleminen on suuri ongelma ja häpeän sitä. Jo lukiossa jouduin muutaman kerran lintsaamaan esitelmien pidon ja asiat pahenevat koko ajan. Kaikenlaisesta esilläolosta on tullut liian vaikeaa.
Nyt vain pyytäisin nopeasti neuvoja ihmisiltä, sillä jo nyt alkuviikosta pitäisi ilmoittaa, otanko paikan vastaan. Harmittaisi kyllä kovasti, jos en nyt ota tätä työtä, sillä se on tulevaisuutenikin kannalta aika tärkeää. Ahdistaa vain niin kovasti koko asia... Että voikin tällainen vaiva olla niin ylivoimaista.
Kaipaan apua kipeästi!
8
1109
Vastaukset
- punastelija
Sinulla on koko elämä vielä edessäsi. Ei saa menettää toivoa ja uskoa huomiseen.
Olen jo 40 vuotias ja kärsin yhä sosiaalisissa tilanteissa. Sitä enemmän, mitä väsyneempi olen.
Siksi olen antanut itselleni luvan levätä tarpeeksi ja tehdä mukavia asioita, että kestän.
Punastumisessa ei ole mitään pahaa. Minä en kärsinyt siitä nuorempana niin paljon, koska moni sanoi, että se on vaan söpöä ja kertoo jonkinlaisesta viattomuudesta.
Viime vuosina se on rassannut, sillä olenhan kohta keski-ikäinen ja luulin sen menevän ohi itsestään iän karttuessa. Mutta kun ei.
Olen nyt antanut luvan itselleni punastella, sillä se on osa ujoa minääni. Mieluummin ujo, varovainen punastelija kuin ylimielinen, tuhahteleva pokerinaama.
Vaarallista sanoa mitään tuon sinun työpaikan vastaanottamiseen.
Puntaroi, mutta tee päätös ihan omien tuntemusten mukaan.
Jos pelossa torjuu kaiken, vaipuu vain syvemmälle pelkoonsa...
Kannataisiko kokeilla työtä ja hakeutua sitten muualle, jos ei tunnu omalta. Ei se ole häpeä, että vaihtaa työpaikkaa. Se on vaan merkki, että tuntee itsensä. Tietää, että nyt täytyy kokeilla jotain muuta.
Kyllä sinä vielä paikkasi löydät!
Suosittelen myös psykologilla, väriterapiassa tai ryhmäterapiassa käyntiä. Se voisi auttaa sinua alkuun työelämässä. - toivotan onnea
Hei!
Minä neuvoisin sinua kuitenkin ottamaan sen paikan.
Alussa varmasti jännittää, ketä tahansa, mutta kun työ alkaa mennä rutiinilla, niin huomaat että et enää jännitäkään, ainakaan paljoa.
Jos annat periksi jännittämiselle, niin se tahtoo vaan pahentua. Tiedän sen kokemuksesta.
Minä olen mielestäni hirveä jännittäjä, ollut koko ikäni. Muut ihmiset sanovat, ettei se näy päällepäin ja silti sisälläni käy toisinaan valtava myrsky. Vapisen ja tärisen joskus, otan lääkkeen ja menen minne mieli tekee. En jätä menemättä jonkin jännittämisen takia.
Punastuminen on sellainen asia, että vaikka se itsestä tuntuu pahalta, niin siihen ei varmasti monikaan tule edes kiinnittäneeksi huomiotaan. Minä en ainakaan milloinkaan edes ajattele, että punasteleeko joku tai ei.
Paras lääke on, että menee tilanteisiin joissa jännittää, vaikka sitten lääkärin antaman lääkityksen avulla. Pahinta on jättää tilaisuus käyttämättä.
Toivon sinulle lykkyä tykö, uskon että selviydyt siitä hienosti.
Useinkin me jännittäjät olemme liian ankaria itsellemme ja vaadimme itseltämme täydellisyyttä. - Jännittäjä
Kiitos vastauksista! Jännittämiseni kuitenkin näkyy päällepäin, sen tiedän. Ja pieni punastuminen ei haittaisi, mutta kun vaaleaihoisena se näkyy erittäin hyvin ja erittäin kauas! Ja tilanteita pahentaa se,että ajattelen koko ajan, että toivottavasti en punastu ja pelkkä sen miettiminen saa itseni punastumaan pahasti, vaikka ei olisi mitään syytä. Olen yrittänyt sitäkin, että ajattelen muita asioita, mutta se ei auta.
Ehkä kuitenkin otan tämän työn ja katson, miten pystyn siihen. Eihän siitäkään mitään tule, jos loppuelämäni vältän tilanteita ihmisten kanssa...- punastelija
Hyvä, on rohkeaa tarttua haasteeseen. Ja haluaisin vielä tyrkyttää sinulle ammattiapua punastelusi kanssa sinuiksi pääsemiseen. Jo muutaman kerran jutustelu esim. .psykologin kanssa voi auttaa ja ei ole kauheaa vaikka saisit lääkitystä, jota voisit käyttää pahimmista tilanteista ylipääsemiseen.
Ole nuori vielä ja toivon sydämestäni, että pärjäilet "vaivojesi" kanssa. - Jännittäjä
punastelija kirjoitti:
Hyvä, on rohkeaa tarttua haasteeseen. Ja haluaisin vielä tyrkyttää sinulle ammattiapua punastelusi kanssa sinuiksi pääsemiseen. Jo muutaman kerran jutustelu esim. .psykologin kanssa voi auttaa ja ei ole kauheaa vaikka saisit lääkitystä, jota voisit käyttää pahimmista tilanteista ylipääsemiseen.
Ole nuori vielä ja toivon sydämestäni, että pärjäilet "vaivojesi" kanssa.Päätin nyt vihdoinkin sitten varata lääkärille ajan, vaikka kyllä se vähän voimille otti selittää asiansa varsinkin, kun puhelimessa oli puolituttu henkilö, joka tuntee minut. Tuli kyllä jonkinlainen helpotuksen tunne jo nyt. Mutta nyt puhelun jälkeen tuli kuitenkin tunne, että asiani on aivan mitätön, kun en kuitenkaan varsinaisista panikkihäiriöistä kärsi. No, pitää nyt vaan sinne lääkärille sitten usaltautua, vaikka pelkäänki, etten pysy kasassa sen aikaa, niin kauan olen tästä ollut puhumatta kellekään. Mutta tämä on askel eteenpäin ja päätin ottaa työnkin vastaan ja soittaa sinne tänään. Kävi miten kävi.
Kiitos, että sain ymmärtäväistä tukea! Tarvitsinkin jotain, joka rohkaisee minut tekemään asialle jotain. En aijo antaa sen kaiken hallita liikaa koko loppuelämääni. - x-jännittäjä
Jännittäjä kirjoitti:
Päätin nyt vihdoinkin sitten varata lääkärille ajan, vaikka kyllä se vähän voimille otti selittää asiansa varsinkin, kun puhelimessa oli puolituttu henkilö, joka tuntee minut. Tuli kyllä jonkinlainen helpotuksen tunne jo nyt. Mutta nyt puhelun jälkeen tuli kuitenkin tunne, että asiani on aivan mitätön, kun en kuitenkaan varsinaisista panikkihäiriöistä kärsi. No, pitää nyt vaan sinne lääkärille sitten usaltautua, vaikka pelkäänki, etten pysy kasassa sen aikaa, niin kauan olen tästä ollut puhumatta kellekään. Mutta tämä on askel eteenpäin ja päätin ottaa työnkin vastaan ja soittaa sinne tänään. Kävi miten kävi.
Kiitos, että sain ymmärtäväistä tukea! Tarvitsinkin jotain, joka rohkaisee minut tekemään asialle jotain. En aijo antaa sen kaiken hallita liikaa koko loppuelämääni.Esiintymispelosta tai siitä pelosta että ihmiset huomaavat että jännität pääset varmaankin eroon uudessa työssäsi. Et millään jaksa jännittää / pelätä koko työpäivää. Itse olin hirvittävä jänittäjä nuorena. Olin punainen ja kädet tärisivät ja hikoilivat jos jouduin esiintymään luokalle. En kuitenkaan ollut mikään hiljainen hissukka, vaan varsin suosittu kaveripiireissä. Jännittämiseni jatkui pitkälle työikään kunnes sain työpaikan jossa jouduin jatkuvasti olemaan esillä ja keskipisteenä. Jännittämiseni on nykyään lähes kokonaan poissa ja usein jopa nautin esilläolosta ja keskipisteenä olemisesta.
- punastelija
Jännittäjä kirjoitti:
Päätin nyt vihdoinkin sitten varata lääkärille ajan, vaikka kyllä se vähän voimille otti selittää asiansa varsinkin, kun puhelimessa oli puolituttu henkilö, joka tuntee minut. Tuli kyllä jonkinlainen helpotuksen tunne jo nyt. Mutta nyt puhelun jälkeen tuli kuitenkin tunne, että asiani on aivan mitätön, kun en kuitenkaan varsinaisista panikkihäiriöistä kärsi. No, pitää nyt vaan sinne lääkärille sitten usaltautua, vaikka pelkäänki, etten pysy kasassa sen aikaa, niin kauan olen tästä ollut puhumatta kellekään. Mutta tämä on askel eteenpäin ja päätin ottaa työnkin vastaan ja soittaa sinne tänään. Kävi miten kävi.
Kiitos, että sain ymmärtäväistä tukea! Tarvitsinkin jotain, joka rohkaisee minut tekemään asialle jotain. En aijo antaa sen kaiken hallita liikaa koko loppuelämääni.Minullekkin oli kauhea paikka siirtyä terveyskeskuksen psygologi- käynneiltä mielenterveystoimiston tiloihin ryhmäterapiaan sos. tilanteiden pelon vuoksi. Itse sinne halusin, mutta silti oli kauheaa avata se ovi ensimmäisen kerran.
Sielläkin oli yksi puolituttu ihminen töissä, mutta en antanut sen häiritä. Luotan hänen ammattitaitoonsa ja vaitiolovelvollisuuteen.
Toiset sai terapiasta paljon irti, yksi ei oikein mitään. Minulle siitä oli valtava apu.
Kaikki kokee asiat niin eri tavalla, ja vielä eri tavalla eri ihmisten kanssa.
Joten, jos tuntuu,että lääkärilläkäyntisi oli turha. Ok. Mutta älä pelkää ottaa uudestaan yhteyttä avun saamiseksi, sitten joskus jos tulee "kipeämpi" tarve.
Olit rohkea, että tilasit sen lääkäriajan. Toivottavasti asiasi rullaa pikku hiljaa parempaan päin. - toivotan onnea jatkoon
Jännittäjä kirjoitti:
Päätin nyt vihdoinkin sitten varata lääkärille ajan, vaikka kyllä se vähän voimille otti selittää asiansa varsinkin, kun puhelimessa oli puolituttu henkilö, joka tuntee minut. Tuli kyllä jonkinlainen helpotuksen tunne jo nyt. Mutta nyt puhelun jälkeen tuli kuitenkin tunne, että asiani on aivan mitätön, kun en kuitenkaan varsinaisista panikkihäiriöistä kärsi. No, pitää nyt vaan sinne lääkärille sitten usaltautua, vaikka pelkäänki, etten pysy kasassa sen aikaa, niin kauan olen tästä ollut puhumatta kellekään. Mutta tämä on askel eteenpäin ja päätin ottaa työnkin vastaan ja soittaa sinne tänään. Kävi miten kävi.
Kiitos, että sain ymmärtäväistä tukea! Tarvitsinkin jotain, joka rohkaisee minut tekemään asialle jotain. En aijo antaa sen kaiken hallita liikaa koko loppuelämääni.Hei vaan!
Hieno homma, että otat sen työn vastaan ja varasít ajan lääkärille. Vaivasi ei ole yhtään mitättömämpi kuin paniikkihäiriökään, kun se kerran vaikeuttaa elämistäsi.
Ehkä meidän jännittäjien tulisi kertoa enemmän vaivoistamme muille ihmisille niin se voisi todellakin helpottaa, sillä emme ole yksin vaivamme kanssa. Sitä vaan nolostelee ja häpeilee - aivan turhaan, tiedän! Yksi ihminen kärsii yhdestä vaivasta, toinen toisesta.
Hyvää jatkoa sinulle ja onnea uuteen työpaikkaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762099Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361741Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101441Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2311228Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601212Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161060Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58972- 60969