Vuoden kestäneen suhteen jälkeen tuli jotenkin puheeksi se, kuinka avokkini "ei ole minun tyyppiäni". Tarkoittaen tällä niitä sinkkuaikojen ihannemiehen kriteerejä. Kun miehen piti olla pitkä, lihaksikas, urheilullinen ja tavoitteellinen. Minusta keskustelu oli enimmäkseen huvittava, onhan mieheni juuri se, jota rakastan ja jonka kanssa sänkyni jaan. On todellisuutta, että mies on monessa asiassa päinvastainen oman "tyyppini" kanssa, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi.
Mies hieman loukkaantui, ja kiteytti asian aika hyvin: "Entäs sitten, kun tulee vastaan joku, joka _on_ sun tyyppiäs?" Niin. Aikaisemmin en olisi asiasta huolestunut tämänkään vertaa, mutta kun kerran olen muutenkin huomannut suhteen alkuhuuman vähenevän, kommentti jäi hieman kalvamaan. Miten heikko ihmisluonne on? Miten helposti tunteet peittyvät arjen alle, ja "oikean tyypin" sattuessa kohdalle pilataan hyvä ja rakastava suhde. Tiedän, että asia on aika tapauskohtainen, mutta haluaisin kuulla kommentteja. Mielipiteitä. Kokemuksia.
Onko kumppanisi "tyyppiäsi"?
12
1858
Vastaukset
- maarinka
En ymmärrä tyyppiluokitteluja alkuunkaan. Pinnallista skeidaa. Ihminen on otettava ihmisenä, jos haluaa mitään pysyvää suhteesta syntyvän. Jos hakee vain "tyyppisiä" ihmisiä niin ehkä jollekin sattuu kohdalle myös sellainen, jonka kanssa muutenkin synkkaa, mutta lähtökohtaisesti pitäisin aika huterana pohjana.
Sinkkuiluhan on nykyään trendi. Onhan sitä toki ennenkin keräilty karjukokemuksia baareista. Tietty joku laatukriteeri on paikallaan, ainakin kavereille pitää niin ilmaista, sillä muuten on hutsun maineessa kun kelpaa kuka tahansa halukas. kavereille pitää kerskailla "Mä sain viime lauantaina ravintolasta sellasen-ja-sellasen miehen... sillä on aivan UPEA takamus /harrastaa kaikkeamahdollista / jotain.
Tyyppihakuinen polttaa siipensä ja tunteensa ennen pitkää. Ei hyvä. Entäs kun sitten kakskymmentä kundia kolunneena joku kolahtaa.. rakastuu...rakentelee pilvilinnoja... ja kundi nakkaa pihalle että ei kiinnosta enää, piti saada yks brunetti plakkariin... AUTS!
En tiedä mikä on mun tyyppini. Se on kai oma rakas. Ainakin meillä on mennyt jo kuusi vuotta ihanasti enkä vaihtaisi pois. - tyttö23___
Tää on aika hauskaa: kerroin joskus kämppikselleni (huumorilla toki), että mun tulevan miehen kuuluu olla pitkä (tummat hiukset, ruskeat silmät), hauska, fiksu, akateeminen (tai kohta valmistunut niinkuin mäkin), sen pitää ymmärtää mitä teen työkseni eli mielummin samalla alalla.
No sitten naurettiin yhdessä. Kunnes tutustuin just sellaiseen tyyppiin. :P Vieläkin asutaan sen kanssa yhdessä.
Huomasin kuitenkin, että rakkaus ratkaisee, vaikka miten ihana ja "sopiva" joku olis.
Olen seurustellut muutaman kerran aikaisemmin ja huomasin, että ihastun helposti pitkiin miehiin, jos miehellä ei ole huumorintajua, sen kanssa on tylsää ja jos sillä ei ole harrastuksia/tavoiteita ja omaa elämää, homma ei oikein toimi. Elikka se "toivekuva" tuli kokemuksen kautta. :)))
Olen aika seurallinen ja iloinen tyttö joten varmasti tulisin hyvin toimeen myös moneen muun kanssa, mutta rakastan juuri mun omaa miestä. Rakkaus kasvaa kun pidetään toisistämme huolta, tehdään kaikkia kivaa yhdessä. "Sopivia" ja kiinostuneita miehiä tuli kyllä jonkin verran vastaan kolmen vuoden aikana.
Saattaapi olla, että joskus en rakasta sitä enää, vaikka en osais sitä nyt kuvitellakaan. Sitten eroan ja jatkan yksin - tai jonkun muun kanssa. (jos silloin on lapsia, saatan kyllä jäädä...)
Hauskaa syksyä vaan kaikille! - avovaimo
Tein joskus vuosia sitten ihan huvikseen listan ihannemieheni ominaisuuksista ja kyllähän siinä helposti A4 täyttyi :) En kuitenkaan koskaan heittänyt sitä pois. Viime syksynä löysin listan ja vertasin näitä ominaisuuksia ja 99% näistä ominaisuuksista sopi nykyiseen mieheeni.En ikinä voinut kuvitella löytäväni ketään, joka täyttäisi edes puolet niistä.
Ulkonäöllisestikin kumppanini on juuri sellainen mistä haaveilin. - miehen mielipide
Näin miehenä kummastuttaa se että miksi puhutaan aina "sisäisestä kauneudesta" kun kuitenkin tähän mennessä vastanneilla naisilla kaikilla nuo kriteerit painottuu kuitenkin ulkonäköön. Yksikään naisista ei maininnut esim että miehellä ei saa olla peukalo keskellä kämmentä, pitää olla rehellinen luotettava avoin jne. Eli pitäisikö ymmärtää että esim luonteella ei ole mitään väliä, riittää että mies on pitkä, lihaksikas ja sitä voi näyttää kavereille ????? Asia kummeksuttaa minua sikäli että itse ihastun loppupeleissä aina luonteeseen. Ei auta vaikka olisi kuinka kaunis nainen jos luonnetta ei löydy ollenkaan.
- ainakin
merkkaa enemmän just toi luonne. Tavatessani nykyisen avomieheni ensimmäistä kertaa en pitänyt häntä hyvännäköisenä. Mutta tutustuessani häneen ystäväpohjalta huomasin miten ihana ihminen hän on muuten. Rehellinen, luotettava, huumorintajuinen, ehkä jopa hieman romantikko.. Ja kun ihastuin hänen luonteeseensa, hän alkoi näyttää silmissäni myös ulkonäöllisesti hyvältä.
Että luonteen pohjalta lähti tämä suhde rullaamaan ja hyvin menee! - avovaimo
Jos luet tuon minun edellisen viestin niin siinä selkeesti lopussa lukee "_ulkonäöllisestikin_..."
Eli ne halutut ominaisuudet, jotka mieheni täyttää, olivat muita kuin ulkonäöllisiä.
Toiseksi, tämän aloittaja kysyi oliko kumppanisi "tyyppiäsi". Tällä tarkoitetaan ulkonäöllisiä ominaisuuksi. Selvähän se on että ei kukaan halua seurustella huumorittoman,tylsän ja epärehellisen ihmisen kanssa vaikka tämä olisi miten omaa "tyyppiä". Kaikilla on yleensä sinkku aikana kuva kumppanista, millainen tämä ulkoisesti on, mutta todellisuudessa oma rakas saattaakin olla täysin tämän kuvan vastainen. Ja se ei haittaa pätkääkään koska hän on se kehen itse rakastui. - ei ole
avovaimo kirjoitti:
Jos luet tuon minun edellisen viestin niin siinä selkeesti lopussa lukee "_ulkonäöllisestikin_..."
Eli ne halutut ominaisuudet, jotka mieheni täyttää, olivat muita kuin ulkonäöllisiä.
Toiseksi, tämän aloittaja kysyi oliko kumppanisi "tyyppiäsi". Tällä tarkoitetaan ulkonäöllisiä ominaisuuksi. Selvähän se on että ei kukaan halua seurustella huumorittoman,tylsän ja epärehellisen ihmisen kanssa vaikka tämä olisi miten omaa "tyyppiä". Kaikilla on yleensä sinkku aikana kuva kumppanista, millainen tämä ulkoisesti on, mutta todellisuudessa oma rakas saattaakin olla täysin tämän kuvan vastainen. Ja se ei haittaa pätkääkään koska hän on se kehen itse rakastui.koskaan ollut mitään kuvaa siitä minkänäköinen tulevan kumppanini pitäisi olla.. Koska se luonne on tärkein. Ja jos multa kysyttäs tyyppiä, niin mä kyllä luettelisin luonteenpiirteitä enkä ulkonäöllisiä tekijöitä.
- miukuliina
Tuo on mielenkiintoinen ajatus joka on minun mieleeni tllut useasti viimeaikoina, entä jos vastaan tuleekin se kaveri joka on ns. minun tyyppiäni?
Elän miehen kanssa jonka kanssa olen saanut lopulta huomata olevani aivan erilainen, koskaan ei se ulkonäkö hänessä tehnyt minuun vaikutusta vaan ihastuin ihmiseen ja luonteeseen. Valitettavasti olen saanut huomata että ei hän olekaan aivan sellainen mitä minulle alussa esitti ja alkuhuuman ihastumisessa ja rakastumisessa en sitä osannut itsekään huomata. Monet asiat joista itse pidän mies oli olevinaan samaa mieltä ja tykkäsi samoista asioista ja arjessa on saanut totuus paljastua, itseasiassa hän haluaakin ihan toisia juttuja :( Eli elämä on täynnä ristiriitoja ja tunnen itseni petetyksi (vaikka voin vain syyttää itseäni,minä olen ollut tyhmä ja sokea) Mutta tässä on kuitenkin oppinut välittämään toisesta, se alku huuma on kadonnut ja tilalla on välittämistä, ei mitään huippeaa kiihkeää rakkautta kuitenkaan.
Entä jos tosiaan tulisi se ihana mies vastaan joka olisikin oikeasti juuri sitä mitä toivon...mitä tapahtuisi, kiitäisinkö hänen syliinsä ja eläisin elämäni onnellisena loppuun. Ehkä en kuitenkaan,tuskin. jaksaisinko edes uskoa että maailmassa tosiaan olisi ihan aitoja miehiä, rehellisiä ja avoimia jotka ovat mitä näytävät. Hänen pitäisi olla tosi sitkeä ja haluta minut oikeasti ja saada minut uskomaan etten taas vain astu harhaan. Muuten elän tätä keskinkertaista elämääni kumppanin kanssa joka on valovuosien päässä minun "tyypistäni" - mii
jos puhutaan ulkonäöstä. Hän on kyllä "yleisellä" mittapuulla komea - pitkä, lihaksikas, yms.. mutta ei juuri sen näköinen että pelkästään ulkonäön perusteella kiinnostuisin. Trendikäs ja olemus "pelimiesmäinen" :) Olin alkuaikoina aika varautunut, enkä ottanut miestä tosissani. Luonteesta löytyy asioita, joita pidän jonkinlaisina ihanteina, mutta valitettavasti myös päinvastaisia juttuja. Eli ei hän ole täysin tyyppiäni, niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikään. Mutta rakkaus pitää meidät silti yhdessä, ja varmasti myös tottumus. kyllä mäkin näitä silloin tällöin mietin, ja mieskin on kysynyt tuota samaa että entä sitten jos...samaa voisi kysyä myös mieheltäni. Ei sitä voi jossitella kuitenkaan. Ei elämässä mikään ole varmaa vaikka sitä kuinka haluaisi. Ja lopulta, ei monikaan ihminen ole juuri ihanteensa kaltaisen ihmisen kanssa. Itse en ole koskaan seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka ulkonäöltään vastaisi prikulleen miesihannettani. Mutta se onkin vain ihanne, ei tavoite.
- Varattu
Hauska aihe, josta on meilläkin puhuttu. Molemmilla on historiassaan pitkä suhde sellaisen kanssa, joka ei ollut samaa "tyyppiä". Mieheni ihastui ja rakastui minuun kun vielä satunnaisesti tapaili exäänsä. Tämä toinen nainen oliskin kommentoinut jossakin välissä että "tehän ootte hyvä pari kun ootte molemmat "Nokialaisia" porvareita". Heh! Hullua luokittelua, mutta kyllä nämä paljon parjatut ja ne mistä ei saa puhua ääneen, eli yhteiskuntaluokat vaikuttavat monella tasolla. Sillä tavalla voin sanoa, että minulla on nyt mies joka on minun tyyppiä.
Exän kanssa kun ahdisti kaupungillakin välillä kulkea. Itselläni oli jakkupuku ja miehellä verkkarit. Jep, ei toimi. Mieheni ex taas on entinen amis, joka pomppii yhä baarissa joka pe ja la bilehile meiningillä, vaikka ikää alkaa jo olla... No, onnea heille. Oikeasti. Mutta vakka kantensa valitsee.
Ja me olemme huomanneet, että samankaltaisen ihmisen kanssa on arkikin helpompaa. On samanlainen arvomaailma. - metsäkissa
No minä nyt ainakin huomaan onko joku ihminen "tyyppiäni" vasta sitten kun olen häneen tutustunut ja ihastunut ja jopa rakastunut. Jos joku ei ole tyyppiäni ei tutustuminen etene puusta pidemmälle. Paitsi kaverimielessä.
Ei tulisi pieneen mieleenikään lähteä listaamaan paperille jotain "toivottavia" ominaisuuksia ja lähteä sitten sämpläämään populaatiota läpi sillä sapluunalla.
Tuossa nykyisessä poikakaverissa on monia ominaisuuksia jotka tuntuvat hyviltä ja joitain jotka tuntuvat sitten vähemmän hyviltä. Tässä elämänvaiheessa ja -tilanteessa hän on kuitenkin ilmeisesti minun tyyppiäni koska olemme yhdessä.
Ehkä ennen pitkää sitä vielä ajaudutaan erilleen ja löydetään tiemme sellaisten ihmisten luokse jotka sillä hetkellä "ovat tyyppiämme" tai täyttävät tarpeemme ja me heidän. Tai sitten kasvamme tässä yhtä matkaa hamaan tulevaisuuteen ja muutumme toistemme mukana. Kuka tietää. - ihannemiesnainen
Aika harva saa toimivan suhteen juuri sellaisena kuin sen on haaveillut.
Ulkoiset mitat eivät kerro toisesta mitään. Haaveita saa olla, mutta itselläni(kohta 40) on elämässä ollut vain 1 sellainen nainen joka oli ns ihannenainen.
Ja ne kaikki muut ovat täysin päinvastaisia, mutta loistavia suhteita silti.
Se on opittava, ettei ulkoisella olemuksella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Jos olisi, niin mitä luulet miehesi ajattelevan kun olet vanha ja ryppyinen? Jättääkö sinut koska et enää ole saman näköinen mihin hän ihastui?
Älä tuollaista mieti. Kysymys on rakkaudesta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762149Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361762Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi111500Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2341265Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu611250Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161079Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv611002- 60983
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja103684