Tanssietiketistä vielä

Herra B-talosta

Kiitos tähänastisista viesteistä maanantain kysymyksiini. Laittakaa kuitenkin te muutkin mielipiteitänne tänne palstalle. Eli miten tanssiinhakuetiketti ravintolassa toimii. Kiitos.

28

5050

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Phil Decker

      Mielenkiintoista että löytyy aitoa kiinnostusta tanssiravintoloiden oikeaoppisesta tanssietiketistä.

      Hieman skeptinen mielipiteeni kuitenkin on että jos tälläinen virallinen etiketti on laadittu, se saattaa olla vanhentunut ja nykymenoon vain harvoin sellaisenaan sovellettavissa.

      Hankalinta tanssiravintoloiden tanssiinhaussa on haut isoista sekapöydistä, joista pitäisi jotenkin tietää kuka on kenenkin seurassa ja kuka on vain yksikseen liikenteessä.

      Tavallisin taktiikka lieneekin sivusta seurata hetken aikaa miten haettava ja muut hakijat käyttäytyvät.

      esim. Arkana ihmisenä en uskaltaisi hakea minkään etiketin suomalla oikeappisellakaan tavalla, jotakin etniseen vähemmistöön kuuluvaa pariskunnan naispuolista jäsentä.

      Baarin puolella notkuvista ihmismassoista taas on joskus vaikea eroittaa kuka on tullut ryyppäämään yksin tai kaksin. Tai vaan tanssimaan ja odottaa kiihkeästi tanssiinkutsua.

      • yksinkertainen

        Mun päähän ei oikein mahdu tommoset monimutkaiset etikettisäännöt. Eikös sitä voi vaan ystävällisesti kysyä ketä vaan tanssimaan. Ainahan on lupa kieltäytyä. Ja sillä puolisolla on mahdollisuus vähintään mulkasta vihaisesti. Silloin ehtii kai vielä perääntyä. Ei kai siitä kenenkään pitäis pahasti loukkaantua, jos kysytään.

        Siis tietenkin joku tilannetaju mukana, mutta ei kai sentään mitään lakeja tartte säätää hakuoikeuksista. ;-)


      • olla vaikeaa
        yksinkertainen kirjoitti:

        Mun päähän ei oikein mahdu tommoset monimutkaiset etikettisäännöt. Eikös sitä voi vaan ystävällisesti kysyä ketä vaan tanssimaan. Ainahan on lupa kieltäytyä. Ja sillä puolisolla on mahdollisuus vähintään mulkasta vihaisesti. Silloin ehtii kai vielä perääntyä. Ei kai siitä kenenkään pitäis pahasti loukkaantua, jos kysytään.

        Siis tietenkin joku tilannetaju mukana, mutta ei kai sentään mitään lakeja tartte säätää hakuoikeuksista. ;-)

        tässäkin on varmaankin niin että "säännöt" on aivan jokaisen sisällä jos kunnioittaa toisen yksityisyyttä siten kuin tahtoo itseänsä kunioitettavan. Myös toisten huomioon ottaminen eli parin ja kumppanin havannointi on myös ilmeisesti daamin asia eli parien ja kumppaneiden itsesä vastuulla että tekevät selväksi että toivomme että molemmat huomioidaan "hakutilanteissa" siis osoittavat sen hakijalle ja toisillen jolloin hakijan on helppo osoittaa pyyntö molemmille.

        Vaikeus kai lienee pohjimmiltaan siinä että jos tahtoo tanssia jonkun "Bongatun" ihastuksen ja haluaa vain kohdentaa mielenkiintonsa hänelle itselle ja vielä vähän siten ettei siitä muut tietäisi tai huomaisi niin seurueesta tai pariskunnasta tai muusta seurustelevasta parista on vaikeaa otta osaa pois "itselleen" salaa.

        Toinen vaikeus kai lienee "se viinahöyry" jolloin ei paljon ketään kunnioiteta ja etiketit on vain "pullon kyljessä".
        Kun hakeminen on kunniallinen luulen että sen voi esittää kenelle vain ja pari jos on "oikea pari" he kyllä huolehtii että toinen myös voi ottaa kantaa tanssiin kutsuun.


    • hessu101

      Minulle kävi niin menimme emännän kanssa tanssiravintolaan ensin baaritiskiltä paukut ja jäin niitä maksamaan emäntä meni istumaan pöytään samalla baaritiskiltä lähti mies ja haki emännän tanssimaan
      kun emäntä tuli pöytään takaisin kysäisin mitä oikein tarkoitat tuomoisella käytöksellä emäntä tokaisi en kai minä sinun lupaasi tarvitse. Täytyy sanoa että kyllä siinä fiilis meni siltä illalta ja koko tanssimisesta.

      • olisi pitänyt...

        Ja kun sinun olisi pitänyt olla ylpeä siitä, että sinulla on vaimo, joka kelpaa muillekin tanssitettavaksi!

        Miksi te miehet aina näette asiat nurin päin? Lähtekääpä, emäntä ja sinä, tanssitaloille ja -lavoille katsomaan, miten siellä vakioparit tanssivat vapaasti muidenkin kanssa.

        Terve itsetunto terveessä kehossa!


      • True Humppis
        olisi pitänyt... kirjoitti:

        Ja kun sinun olisi pitänyt olla ylpeä siitä, että sinulla on vaimo, joka kelpaa muillekin tanssitettavaksi!

        Miksi te miehet aina näette asiat nurin päin? Lähtekääpä, emäntä ja sinä, tanssitaloille ja -lavoille katsomaan, miten siellä vakioparit tanssivat vapaasti muidenkin kanssa.

        Terve itsetunto terveessä kehossa!

        Ihmettelit, että me miehet aina näemme asiat nurinperin.

        Rankka yleistys.

        Minulle ainakin on käynyt muutaman kerran niin, että seuralaiseni on loukkaantunut, kun olen lähtenyt tanssimaan naisen haettua. Näin on tapahtunut jopa tanssilavalla ja naistentunnilla.

        Jos minulla olisi vaimo tai edes jonkinlainen kumppani, olisin vallan tyytyväinen, mikäli häntä haettaisiin.


      • pitänyt oikeasti
        olisi pitänyt... kirjoitti:

        Ja kun sinun olisi pitänyt olla ylpeä siitä, että sinulla on vaimo, joka kelpaa muillekin tanssitettavaksi!

        Miksi te miehet aina näette asiat nurin päin? Lähtekääpä, emäntä ja sinä, tanssitaloille ja -lavoille katsomaan, miten siellä vakioparit tanssivat vapaasti muidenkin kanssa.

        Terve itsetunto terveessä kehossa!

        tehdä? Rankka yleistys niin! että pitäisi olla "tyytyväinen" että "kelpaa" muillekkin haettavaksi. On tämäkin arvottamista , ja "tapa keskustella seuralaisen ja kaverin/kumppanin halusta ja keinoista kunnioittaa toista ja vaalia suhteen hyviä ja kannattavia puolia?
        Jos kaikissa tilanteissa jokainen siis mies /tai nainen tahtoo olla ns: "vapaasti liihottava" ja jokaiseen "oljenkorteen" tarttuva niin eipä siitä itsetunnosta vastuullisesti voi paljon puhua.
        Näitä sattuu ns: pilvinpimein tilanteita jossa nainen seuralaisena tai puhumattakaan parina/kumppanina on loukkaantuneena tai poislähdössä tanssipaikoiltakin juuri tuosta samasta syystä eli mies on lähtenyt tanssimaan tai on hakenut jotain toista tanssimaan vaikka entistä koulukaveriaan. Tai on tullut haetuksi jonkun tutun naisen toimesta.

        Mielestäni tämä on seikka jolla monet haluaisi keskustella aiheesta mutta se vain "roikkuu" ikuisuuskysymyksenä ja täten hoitamattomana ja siihen löydään päätä yhä uudestaan ja uudestaan. Yhteiskuntakin perustuu sopimuksiin joten miksi perussuhdetta ei voisi etukäteen sopia puhumalla ? Kunhan se alkais sopia osapuolille niin ei tarvitsisi keskustella tuolla "mielenosoittamis"periaatteella että "kelpaa muillekkin". Kuitenkin tuntuu että tuolla ravintolaympäristössä on liikaakin heitä joille "kelpaa" sen hetken mukaan mikä ja kuka vaan useasti.


      • Vaino Harha
        pitänyt oikeasti kirjoitti:

        tehdä? Rankka yleistys niin! että pitäisi olla "tyytyväinen" että "kelpaa" muillekkin haettavaksi. On tämäkin arvottamista , ja "tapa keskustella seuralaisen ja kaverin/kumppanin halusta ja keinoista kunnioittaa toista ja vaalia suhteen hyviä ja kannattavia puolia?
        Jos kaikissa tilanteissa jokainen siis mies /tai nainen tahtoo olla ns: "vapaasti liihottava" ja jokaiseen "oljenkorteen" tarttuva niin eipä siitä itsetunnosta vastuullisesti voi paljon puhua.
        Näitä sattuu ns: pilvinpimein tilanteita jossa nainen seuralaisena tai puhumattakaan parina/kumppanina on loukkaantuneena tai poislähdössä tanssipaikoiltakin juuri tuosta samasta syystä eli mies on lähtenyt tanssimaan tai on hakenut jotain toista tanssimaan vaikka entistä koulukaveriaan. Tai on tullut haetuksi jonkun tutun naisen toimesta.

        Mielestäni tämä on seikka jolla monet haluaisi keskustella aiheesta mutta se vain "roikkuu" ikuisuuskysymyksenä ja täten hoitamattomana ja siihen löydään päätä yhä uudestaan ja uudestaan. Yhteiskuntakin perustuu sopimuksiin joten miksi perussuhdetta ei voisi etukäteen sopia puhumalla ? Kunhan se alkais sopia osapuolille niin ei tarvitsisi keskustella tuolla "mielenosoittamis"periaatteella että "kelpaa muillekkin". Kuitenkin tuntuu että tuolla ravintolaympäristössä on liikaakin heitä joille "kelpaa" sen hetken mukaan mikä ja kuka vaan useasti.

        Kummallista, että joku voi yleistää oman tanssiparisuhteensa ahdasmielisyyden ja omistushaluisuuden koskemaan kaikkia muitakin tanssiparisuhteita: tanssiravintolaankin voi mennä tanssimaan siinä missä tanssilavallekin voi mennä kutenmaan sekä yksin että pareittain ja vähän isommallakin kimppakyydillä. Eivät erilaisilla alaikärajoilla mitatut aikuiset ihmiset tarvitse ketään toista ihmistä puolestansa päättämään, mitä mitä sopii ja mitä ei sovi tehdä. Se vaan on niin, että että pitää jokaisen halukkaan henkilön etsiä itsellensä sellaista tanssiseuraa(kin), jonka voi luottaa olevan tekemättä ilman eri käskyjä ja allekirjoiteltuja sopimuksia mitään sellaista haukan lailla vahtivien silmien välttäessä, mitä kukin ei tekisi itsekään. Tuollaiset puheet etukäteisen sopimuksen noudattamisesta tanssiravintolassa(kin) ovat ainoastansa merkkinä siitä, että tanssiparisuhde on sellaisten sopimusten tarpeen esiinnoustessa käytännöllisesti katsoen karilla eli kivikossa siten, että siinä uppoavassa parisuhteessa elävät "rotat" odottelevat sopivaa tilaisuutta jättää uppoava tanssiparisuhdelaiva. Kyse on siis luottamuksesta, jota ei voi millään etiketillä tahi sopimuksilla palauttaa tahi edistää: sitä luottamusta joko on tai ei ole. Jos joku henkilö tarvitsee itsellensä käskijää eli kaitsijaa, ei hänestä anniskeluikärajoistakaan huolimatta ole mitään syytä aikuisena puhua, vaan on hänestä käytettävä ilmaisua "iso lapsi".


      • pula?
        Vaino Harha kirjoitti:

        Kummallista, että joku voi yleistää oman tanssiparisuhteensa ahdasmielisyyden ja omistushaluisuuden koskemaan kaikkia muitakin tanssiparisuhteita: tanssiravintolaankin voi mennä tanssimaan siinä missä tanssilavallekin voi mennä kutenmaan sekä yksin että pareittain ja vähän isommallakin kimppakyydillä. Eivät erilaisilla alaikärajoilla mitatut aikuiset ihmiset tarvitse ketään toista ihmistä puolestansa päättämään, mitä mitä sopii ja mitä ei sovi tehdä. Se vaan on niin, että että pitää jokaisen halukkaan henkilön etsiä itsellensä sellaista tanssiseuraa(kin), jonka voi luottaa olevan tekemättä ilman eri käskyjä ja allekirjoiteltuja sopimuksia mitään sellaista haukan lailla vahtivien silmien välttäessä, mitä kukin ei tekisi itsekään. Tuollaiset puheet etukäteisen sopimuksen noudattamisesta tanssiravintolassa(kin) ovat ainoastansa merkkinä siitä, että tanssiparisuhde on sellaisten sopimusten tarpeen esiinnoustessa käytännöllisesti katsoen karilla eli kivikossa siten, että siinä uppoavassa parisuhteessa elävät "rotat" odottelevat sopivaa tilaisuutta jättää uppoava tanssiparisuhdelaiva. Kyse on siis luottamuksesta, jota ei voi millään etiketillä tahi sopimuksilla palauttaa tahi edistää: sitä luottamusta joko on tai ei ole. Jos joku henkilö tarvitsee itsellensä käskijää eli kaitsijaa, ei hänestä anniskeluikärajoistakaan huolimatta ole mitään syytä aikuisena puhua, vaan on hänestä käytettävä ilmaisua "iso lapsi".

        Vaino Harha sanoo niinkuin asia on.

        Valitettavasti "täydellisiä" luottamussuhteita on liian vähän. Aito rakkaus ei kuitenkaan elä missään muualla kuin suhteessa, jossa luottamus toimii. Kaikki muunlaiset suhteet ovat riippuvuus- tai omistussuhteita ja sellaisinaan riskialttiita.

        Seksuaalisuus on syy siihen, että ihmisillä "ei ole aikaa" etsiä itselleen juuri sitä, johon luottaa täydellisesti. Kai ristiriitaisesti vaikuttava seksuaalisuus tässä mielessä liittyy siihen hyvän ja pahan tiedon puuhun...

        Lapsi on kärsimätön. Miten kasvaisimme ajoissa aikuisiksi?


      • Vaino Harha
        pula? kirjoitti:

        Vaino Harha sanoo niinkuin asia on.

        Valitettavasti "täydellisiä" luottamussuhteita on liian vähän. Aito rakkaus ei kuitenkaan elä missään muualla kuin suhteessa, jossa luottamus toimii. Kaikki muunlaiset suhteet ovat riippuvuus- tai omistussuhteita ja sellaisinaan riskialttiita.

        Seksuaalisuus on syy siihen, että ihmisillä "ei ole aikaa" etsiä itselleen juuri sitä, johon luottaa täydellisesti. Kai ristiriitaisesti vaikuttava seksuaalisuus tässä mielessä liittyy siihen hyvän ja pahan tiedon puuhun...

        Lapsi on kärsimätön. Miten kasvaisimme ajoissa aikuisiksi?

        Henkilökohtaisesti mä olen yrittänyt tekeytyä aikuiseksi yrittämällä olla puhumatta kovin pahaa kaikista niistä tanssimatkoillani näkemistä henkilöistä, joiden kulloinkin arvelen olevan kuuloetäisyyden ulkopuolella, vaikka on myönnettävä, että hiton vaikeaa se on. Ja vaikka joskus siinä joten ja kuten onnistunkin, ei se siltikään tarkoita sitä, ettenkö saattaisi salaa mielessäni heistäkin pahaa ajatella. Ehkäpä aikuisuus onkin nimenomaisesti sitä, että älyää kautta pystyy pitämään tietyt ajatuksensa (vrt totuutensa) täysin omana tietonansa toitottelematta niitä lapsenomaisesti totuudentorven lailla kaikille niillekin henkilöille, jotka väittävät, etteivät mukamas halua niitä kuulla, vaikka salaa mielessänsä jo herkuttelvat odotettavissaolevilla herkkupaloilla.

        Tätä kautta ongelmaa lähestyttäessä on ilmiselvää, että onnistuneen tanssiparisuhteenkin salaisuus on siinä, että vaikka salaa mielessänsä epäileekin kunppaninsa olevan toki tilaisuuden tullen valmis ryhtymään pyhistä lupauksistansa huolimatta yhteen ja toiseen sekä monenmoiseen, ettei aina tavalla tahi toisella julkituo epäilyitänsä pinenimmästakin syystä. Kannataa ennemminkin pitää mölyt mahdollisimman kauan mahoissansa ja järjestellä kunppanillensa ansoja ja väijytyksiä eli parisuhdanteisia miinoitteita luotettavuuden toteamismielessä, jolloin lopulta tilanne menee siihen, että em parisuhteen miinoittajahenkilö pääsee kuin pääseekin sananmukaisesti puun takaa itse järjestämäänsä epäiltyyn hu***ntekoon loikkaamaan huutaen samalla voitonriemuisesti: "ha...mitäs mä sanoin...senkin..."


      • on myös
        Vaino Harha kirjoitti:

        Henkilökohtaisesti mä olen yrittänyt tekeytyä aikuiseksi yrittämällä olla puhumatta kovin pahaa kaikista niistä tanssimatkoillani näkemistä henkilöistä, joiden kulloinkin arvelen olevan kuuloetäisyyden ulkopuolella, vaikka on myönnettävä, että hiton vaikeaa se on. Ja vaikka joskus siinä joten ja kuten onnistunkin, ei se siltikään tarkoita sitä, ettenkö saattaisi salaa mielessäni heistäkin pahaa ajatella. Ehkäpä aikuisuus onkin nimenomaisesti sitä, että älyää kautta pystyy pitämään tietyt ajatuksensa (vrt totuutensa) täysin omana tietonansa toitottelematta niitä lapsenomaisesti totuudentorven lailla kaikille niillekin henkilöille, jotka väittävät, etteivät mukamas halua niitä kuulla, vaikka salaa mielessänsä jo herkuttelvat odotettavissaolevilla herkkupaloilla.

        Tätä kautta ongelmaa lähestyttäessä on ilmiselvää, että onnistuneen tanssiparisuhteenkin salaisuus on siinä, että vaikka salaa mielessänsä epäileekin kunppaninsa olevan toki tilaisuuden tullen valmis ryhtymään pyhistä lupauksistansa huolimatta yhteen ja toiseen sekä monenmoiseen, ettei aina tavalla tahi toisella julkituo epäilyitänsä pinenimmästakin syystä. Kannataa ennemminkin pitää mölyt mahdollisimman kauan mahoissansa ja järjestellä kunppanillensa ansoja ja väijytyksiä eli parisuhdanteisia miinoitteita luotettavuuden toteamismielessä, jolloin lopulta tilanne menee siihen, että em parisuhteen miinoittajahenkilö pääsee kuin pääseekin sananmukaisesti puun takaa itse järjestämäänsä epäiltyyn hu***ntekoon loikkaamaan huutaen samalla voitonriemuisesti: "ha...mitäs mä sanoin...senkin..."

        se luottamus ja eipä sitä ilman tule mitään. Sopiminen siksi eli "aito keskustelu" aiheesta on joillekkin mahdollista siis kumppanuksille. Muuten se "ansojen" virittely on arkipäivää ja isot lapset leikkii niinkuin täällä todettiin.


      • on juuri sitä
        Vaino Harha kirjoitti:

        Kummallista, että joku voi yleistää oman tanssiparisuhteensa ahdasmielisyyden ja omistushaluisuuden koskemaan kaikkia muitakin tanssiparisuhteita: tanssiravintolaankin voi mennä tanssimaan siinä missä tanssilavallekin voi mennä kutenmaan sekä yksin että pareittain ja vähän isommallakin kimppakyydillä. Eivät erilaisilla alaikärajoilla mitatut aikuiset ihmiset tarvitse ketään toista ihmistä puolestansa päättämään, mitä mitä sopii ja mitä ei sovi tehdä. Se vaan on niin, että että pitää jokaisen halukkaan henkilön etsiä itsellensä sellaista tanssiseuraa(kin), jonka voi luottaa olevan tekemättä ilman eri käskyjä ja allekirjoiteltuja sopimuksia mitään sellaista haukan lailla vahtivien silmien välttäessä, mitä kukin ei tekisi itsekään. Tuollaiset puheet etukäteisen sopimuksen noudattamisesta tanssiravintolassa(kin) ovat ainoastansa merkkinä siitä, että tanssiparisuhde on sellaisten sopimusten tarpeen esiinnoustessa käytännöllisesti katsoen karilla eli kivikossa siten, että siinä uppoavassa parisuhteessa elävät "rotat" odottelevat sopivaa tilaisuutta jättää uppoava tanssiparisuhdelaiva. Kyse on siis luottamuksesta, jota ei voi millään etiketillä tahi sopimuksilla palauttaa tahi edistää: sitä luottamusta joko on tai ei ole. Jos joku henkilö tarvitsee itsellensä käskijää eli kaitsijaa, ei hänestä anniskeluikärajoistakaan huolimatta ole mitään syytä aikuisena puhua, vaan on hänestä käytettävä ilmaisua "iso lapsi".

        asiaa miten se oikeasti on, eihän "luottamusta tosiaan voi tai tarvitse sopia. se on totta. mutta koska taas on niin paljon sitä halua etsiä sitä luottamusta jota ei ole alumperinkään tai sitä tarvitsisi alkaa rakentamaan niin hyvin usein sitä näyttää yritettävän hankkia siten että "leikkii" asialla "kelpaa muille"periaatteella.
        Tässäkin kirjoittaja on on oikeassa että se suhde odottanee vain hetkeä jolloin voi jättää se suhteen alkupyrähdyksen jälkeen koska sitä tarvitsee kokoajan etsiä sitä (luottamusta).

        Ehkä tuolla edellä ajateltiin että pari/tanssipari suhteelle voi siten tehdä jotain sen luottamuksen suhteen kunnioittamalla toisen mielipidettä pitämällä sitä tärkeänä ja sen keskustelemisesta ennen tansseihin menoakin ettei tarvitse sitä siellä alkaa eri "tempuilla" tiedustelemaan itseltään tai toiselta.

        Harjoitteleva tanssipari/kilpailuviettineen onkin sitten jo työpari joten siinä ei varmaan olekkaan kuin tekniikan ym lajinomaisten asioiden kehittämisestä kykymys. Heidänkin hakiessaan toisia varmaankaan ei riittävästi tule ajatelleeksi sitä miten uudet mahdollliset kumppani parit tai muut seurustelevat kokee heidän "hakemisensa" jos se vain tulee kuin "maitopöntön haku laiturilta".


      • Vaino Harha
        on juuri sitä kirjoitti:

        asiaa miten se oikeasti on, eihän "luottamusta tosiaan voi tai tarvitse sopia. se on totta. mutta koska taas on niin paljon sitä halua etsiä sitä luottamusta jota ei ole alumperinkään tai sitä tarvitsisi alkaa rakentamaan niin hyvin usein sitä näyttää yritettävän hankkia siten että "leikkii" asialla "kelpaa muille"periaatteella.
        Tässäkin kirjoittaja on on oikeassa että se suhde odottanee vain hetkeä jolloin voi jättää se suhteen alkupyrähdyksen jälkeen koska sitä tarvitsee kokoajan etsiä sitä (luottamusta).

        Ehkä tuolla edellä ajateltiin että pari/tanssipari suhteelle voi siten tehdä jotain sen luottamuksen suhteen kunnioittamalla toisen mielipidettä pitämällä sitä tärkeänä ja sen keskustelemisesta ennen tansseihin menoakin ettei tarvitse sitä siellä alkaa eri "tempuilla" tiedustelemaan itseltään tai toiselta.

        Harjoitteleva tanssipari/kilpailuviettineen onkin sitten jo työpari joten siinä ei varmaan olekkaan kuin tekniikan ym lajinomaisten asioiden kehittämisestä kykymys. Heidänkin hakiessaan toisia varmaankaan ei riittävästi tule ajatelleeksi sitä miten uudet mahdollliset kumppani parit tai muut seurustelevat kokee heidän "hakemisensa" jos se vain tulee kuin "maitopöntön haku laiturilta".

        Henkilökohtaisestihan en ole minkäänlaista alkeiskoulutustakaan tanssiinhakurituaaleista koskaan osikseni saanut, mutta kantapäitteni kautta saamieni sinänsä toki hyvinkin opettavaisten hakemuksellisten episodien perusteella uskaltaisin epäillä, että on vain kaksi tapaa hakea ja tulla haetuksi tanssiin: oikea ja väärä. Oikeassa eikä väärässäkään tavassa ole sinänsä mitään paheksuttavaa, kunhan niistä kummastakaan ei tee tanssipaikoilla turhankin suurta yleisönumeroa. Mutta käytännössähän on kaikista pidetyistä palopuheista huolimatta erittäinkin pitkälti niin, että sekä oikean että väärän välinen raja-aita on kirotunkin häilyväinen. Tästä seuraa, että käytännössä mikä tahansa oikea ja mikä tahansa väärä onkin jo lähtökohdiltaan enänpi makuasia ja siitähän ei kenenkään vähänkään täysipäisemmän henkilön juurikaan kannattaisi alkaa keskustelemaan, koska sillä suunnalla odottelee suo.

        Vaikka näyttääkin siltä, että sekä oikeasta että väärästä voidaan myöskinsä tanssiinhakurituaaleista puhuttaessa olla hyvinkin montaa eri mieltä, ei tilanteen siltikään tarvitse olla täysin kaoottinen tässäkään mielessä: Nytkinhän on hyvinkin pitkälti niin, että tanssikursseillahan tanssinopettajat opettavat ensin askeleet, mikä ei tietenkään ole mikään yllätys. Yllätys sensijaan ainakin itselleni on monta kertaa ollut se, että nimenomaisesti siinä vaiheessa, jossa salaa mielessäni alan onnitella itseäni siitä, että jalat menivät melkein kolme tahtia putkeensa ihan oikein ja sillä toisella tahdilla mä jopa tein käännöksen -no väärään suuntaan, mutta kuitenkin ja sillä ensimmäisellä tahdillahan siinä tarkkaanottaen olisi pitänny, mutta kerkiäähän sitä toisellakin... huutaa tanssinopettaja koko jengille, että nyt on syytä unohtaa ihan kaikki se, mitä mä äskön teille opetin, koska käyttännössä niillä jalkojen paikoilla ja asennoilla ei olekaan mitään väliä ja sitä rataa tätä rataa ja miksei vähän totakin rytmirataa.

        Ajatellessamme tätä kautta tanssiinhakurituaalia seuraavaa tanssimistapahtumaa, huomaamme, että periaatteessa sitä tapahtumaa ohjaa tarkoin kirjoiteltu sääntökokoelma, missä todetaan akeleet ja päitten sekä käsien ja vartaloitten asennot millilleen eli jetsulleen, mutta käytännössä se sääntökokoelma heitetään romukoppaan ja rikotaan siinä kokoelmassa esiteltyjä sääntöjä sen, minkä haun aikana keritään. Tämä lähestymistapa siis opetetaan jokaiselle tanssinhaluiselle jo alkeiskursseilla. Tästä ei olisi enään pitkä matka siihen, että pääsisimme vastaavalla tavalla valtakunnalliseen yhteisymmärrykseen hakurituaaleitten merkityksestä: aivan hyvin voisi lavatanssinopetuksessa opetustoimi hieman panostaa tanssiinhakurituaaleihin siten, että minimissänsä opetettaisiin, kuinka annetaan ja vastaanotetaan oikeaoppisesti rukkaset asiaan toki kuuluvien sekä pokkausten että niiausten ja niskojennakkeluitten kera. Jatko- ja konkarikursseilla voitaisiin toki perehtyä tarkemmin erilaisiin oikeaoppisten rukkasten antamisessa ja vastaanottamisessa havaittaviin nyansseihin unohtamatta sielläkään em tanssimistapahtumasääntökokoelmaopetusmetodia, jossa korostetaan po kokoelman romukopatusta nimenomaisesti siinä vaiheessa, jossa säännöt koviin kalloihin viimein uppoavat, koska tässäkin mielessä myöskin tanssiinhakurituaalisääntökokoelman oma henkilökohtainen tulkinta viimekädessä kertoisi muille, millainen henkilö olisi sekä tanssiinhakijana että -haettavana.

        Monilta tanssikursseita on tietenkin jokaiselle tuttu tilanne, jossa joku oppilaista alkaa suureen väitellä lavatanssinopettajanopettajan, siitä, että: "eihän tämä näin mene" vedoten siihen, että joku lavatanssinopetuksen ikoneista: "opetti tän meille ihan eri tavalla". Tietenkin ankaran julkisen kritiikin kohteeksi joutunut lavatanssinopettaja on tällöin vaikeassa tilanteessa voimatta suoranaisesti alkaa riitelemään siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, koska kriitikko melko varmasti lähettää sille ikonille ja sen arviolta kolmellekymmenelle parhaalle kaverille sähkypostia taikka tekstiviestiä, mikäli ope asettaa ikonin opit suoralta kädeltä sivuraiteelle. Tälläinen sähkyposti olisi open maineen kannalta todella paha juttu, joten ope yleesä tyytyy oman etunsa nimissä toteamaan: "niin...hänhän on tanssinopetuksen suurinpia ikoneita ja on vuosikymmenet tehnyt todella hienoa työtä ja sitä rataa ja tota rataa, mutta me ollaan alettu opetettamaan tätä hieman eri tavalla, mutta jos aikaa jää niin palataan sitten tähän". Kuten tästäkin huomaamme, myöskin itse tanssimistapahtumankin taustalla on useita erilaisia romukoppaan käytännössä heiteltyjä sääntökokoelmia. Tällöin voisi siis valtakunnallisesti ajatellen olla myöskin oikeaoppisten tanssiinhakurituaaleitten taustalla eripuolilla suomea eri tavoin kursseilla opetettuja romukoppaan käytännössä heiteltäviä sääntökokoelmia.

        Tällöin ei tarvitsisi asettaa mitään erillistä tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomiteaa, joka raivoisien oppiriitojen siivittämänä yrittäisi saada po kokoelman yksiin tahi useanpiinkin kansiin, mikäli siittä kokoelmasta tulisi odotettavissa olevien kompromissien myötä niin suuri järkäle, ettei sitä jaksaisi yksiin kansiin nidottuna mukanansa kanniskella. Tälläisen tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomitean nimittämättä jättämisessä olisi myöskin se hyvä puoli, että säästettäisiin sievoisia summia maksuun lankeamattomina kokouspalkkioina ja lentolippuina sekä hotellivarauksina, jotka luonnollisesti sille komitealle pitää kustantaa, jotta se komitea pääsisi tutustumismatkoille rioon ja vastaaviin paikkoihin perehtyäkseen niissä laadittuihin tanssiihakurituaalisääntökokoelmiin, jottei kotona sorruttaisi samoihin virheisiin.


      • valtion virassa
        Vaino Harha kirjoitti:

        Henkilökohtaisestihan en ole minkäänlaista alkeiskoulutustakaan tanssiinhakurituaaleista koskaan osikseni saanut, mutta kantapäitteni kautta saamieni sinänsä toki hyvinkin opettavaisten hakemuksellisten episodien perusteella uskaltaisin epäillä, että on vain kaksi tapaa hakea ja tulla haetuksi tanssiin: oikea ja väärä. Oikeassa eikä väärässäkään tavassa ole sinänsä mitään paheksuttavaa, kunhan niistä kummastakaan ei tee tanssipaikoilla turhankin suurta yleisönumeroa. Mutta käytännössähän on kaikista pidetyistä palopuheista huolimatta erittäinkin pitkälti niin, että sekä oikean että väärän välinen raja-aita on kirotunkin häilyväinen. Tästä seuraa, että käytännössä mikä tahansa oikea ja mikä tahansa väärä onkin jo lähtökohdiltaan enänpi makuasia ja siitähän ei kenenkään vähänkään täysipäisemmän henkilön juurikaan kannattaisi alkaa keskustelemaan, koska sillä suunnalla odottelee suo.

        Vaikka näyttääkin siltä, että sekä oikeasta että väärästä voidaan myöskinsä tanssiinhakurituaaleista puhuttaessa olla hyvinkin montaa eri mieltä, ei tilanteen siltikään tarvitse olla täysin kaoottinen tässäkään mielessä: Nytkinhän on hyvinkin pitkälti niin, että tanssikursseillahan tanssinopettajat opettavat ensin askeleet, mikä ei tietenkään ole mikään yllätys. Yllätys sensijaan ainakin itselleni on monta kertaa ollut se, että nimenomaisesti siinä vaiheessa, jossa salaa mielessäni alan onnitella itseäni siitä, että jalat menivät melkein kolme tahtia putkeensa ihan oikein ja sillä toisella tahdilla mä jopa tein käännöksen -no väärään suuntaan, mutta kuitenkin ja sillä ensimmäisellä tahdillahan siinä tarkkaanottaen olisi pitänny, mutta kerkiäähän sitä toisellakin... huutaa tanssinopettaja koko jengille, että nyt on syytä unohtaa ihan kaikki se, mitä mä äskön teille opetin, koska käyttännössä niillä jalkojen paikoilla ja asennoilla ei olekaan mitään väliä ja sitä rataa tätä rataa ja miksei vähän totakin rytmirataa.

        Ajatellessamme tätä kautta tanssiinhakurituaalia seuraavaa tanssimistapahtumaa, huomaamme, että periaatteessa sitä tapahtumaa ohjaa tarkoin kirjoiteltu sääntökokoelma, missä todetaan akeleet ja päitten sekä käsien ja vartaloitten asennot millilleen eli jetsulleen, mutta käytännössä se sääntökokoelma heitetään romukoppaan ja rikotaan siinä kokoelmassa esiteltyjä sääntöjä sen, minkä haun aikana keritään. Tämä lähestymistapa siis opetetaan jokaiselle tanssinhaluiselle jo alkeiskursseilla. Tästä ei olisi enään pitkä matka siihen, että pääsisimme vastaavalla tavalla valtakunnalliseen yhteisymmärrykseen hakurituaaleitten merkityksestä: aivan hyvin voisi lavatanssinopetuksessa opetustoimi hieman panostaa tanssiinhakurituaaleihin siten, että minimissänsä opetettaisiin, kuinka annetaan ja vastaanotetaan oikeaoppisesti rukkaset asiaan toki kuuluvien sekä pokkausten että niiausten ja niskojennakkeluitten kera. Jatko- ja konkarikursseilla voitaisiin toki perehtyä tarkemmin erilaisiin oikeaoppisten rukkasten antamisessa ja vastaanottamisessa havaittaviin nyansseihin unohtamatta sielläkään em tanssimistapahtumasääntökokoelmaopetusmetodia, jossa korostetaan po kokoelman romukopatusta nimenomaisesti siinä vaiheessa, jossa säännöt koviin kalloihin viimein uppoavat, koska tässäkin mielessä myöskin tanssiinhakurituaalisääntökokoelman oma henkilökohtainen tulkinta viimekädessä kertoisi muille, millainen henkilö olisi sekä tanssiinhakijana että -haettavana.

        Monilta tanssikursseita on tietenkin jokaiselle tuttu tilanne, jossa joku oppilaista alkaa suureen väitellä lavatanssinopettajanopettajan, siitä, että: "eihän tämä näin mene" vedoten siihen, että joku lavatanssinopetuksen ikoneista: "opetti tän meille ihan eri tavalla". Tietenkin ankaran julkisen kritiikin kohteeksi joutunut lavatanssinopettaja on tällöin vaikeassa tilanteessa voimatta suoranaisesti alkaa riitelemään siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, koska kriitikko melko varmasti lähettää sille ikonille ja sen arviolta kolmellekymmenelle parhaalle kaverille sähkypostia taikka tekstiviestiä, mikäli ope asettaa ikonin opit suoralta kädeltä sivuraiteelle. Tälläinen sähkyposti olisi open maineen kannalta todella paha juttu, joten ope yleesä tyytyy oman etunsa nimissä toteamaan: "niin...hänhän on tanssinopetuksen suurinpia ikoneita ja on vuosikymmenet tehnyt todella hienoa työtä ja sitä rataa ja tota rataa, mutta me ollaan alettu opetettamaan tätä hieman eri tavalla, mutta jos aikaa jää niin palataan sitten tähän". Kuten tästäkin huomaamme, myöskin itse tanssimistapahtumankin taustalla on useita erilaisia romukoppaan käytännössä heiteltyjä sääntökokoelmia. Tällöin voisi siis valtakunnallisesti ajatellen olla myöskin oikeaoppisten tanssiinhakurituaaleitten taustalla eripuolilla suomea eri tavoin kursseilla opetettuja romukoppaan käytännössä heiteltäviä sääntökokoelmia.

        Tällöin ei tarvitsisi asettaa mitään erillistä tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomiteaa, joka raivoisien oppiriitojen siivittämänä yrittäisi saada po kokoelman yksiin tahi useanpiinkin kansiin, mikäli siittä kokoelmasta tulisi odotettavissa olevien kompromissien myötä niin suuri järkäle, ettei sitä jaksaisi yksiin kansiin nidottuna mukanansa kanniskella. Tälläisen tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomitean nimittämättä jättämisessä olisi myöskin se hyvä puoli, että säästettäisiin sievoisia summia maksuun lankeamattomina kokouspalkkioina ja lentolippuina sekä hotellivarauksina, jotka luonnollisesti sille komitealle pitää kustantaa, jotta se komitea pääsisi tutustumismatkoille rioon ja vastaaviin paikkoihin perehtyäkseen niissä laadittuihin tanssiihakurituaalisääntökokoelmiin, jottei kotona sorruttaisi samoihin virheisiin.

        aikaa sepusteluun kun riittää ja tyhjästä on kiva nyhjästä?


      • Vaino Harha
        valtion virassa kirjoitti:

        aikaa sepusteluun kun riittää ja tyhjästä on kiva nyhjästä?

        Mistäs virastosta sä mukamas löydät näin vitsikkään elikäs aidosti humoristisen valtion virkahenkilön? Ja eikä sullakaan sitten yösydännä ollut parenpaa tekemistä kuin lukea juurta ja jaksaen jättämääni kieltämättä vasta toki ainoastansa alustavaa mietintöä, joka oli tarkoitettu keskustelun avaukseksi ja samalla po komitean julkilausumaksi elikäs mietinnöksi lukuunottamatta kaikkia niitä lauselmia, joissa ainoastansa toki sivulausemaisesti viitataan po komitean perustamattajättämisestä koituviin kustannussäästöihin ja odotettavissaoleviin hirvittäviin tanssiinhakurituaalisääntökokoelman painokustannuksiin, melko varmasti perustettavan tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomitean sääntömääräisessä ja rion sambakarnevaaleilla vuosittain pidettävässä vuosikokouksessa, jotta vältyttäisiin turhalta jaarittelulta siten, että päästäisiin ajoissa tutustumaan itse karnevaalin käytännön toteutukseen kontra paikalliset tanssinhakurituaalit.

        Mainittakoon lopuksi, että heti alussa mulle tuli jotenkin mieleeni, että onhan toisaalta myöskin täysin mahdollista, että tykönäsi pitkästyttyäsi yritätkin mua puhutella, joten tässä yhteydessä on syytä ensinnäkin mainita, ettet suinkansa ensimmäinen tälläistä yrittävä henkilö ole ja toisaalta ei kannata yrittää, sillä mulla on ilmankiin todella suuria vaikeuksia olla mitään mistään sanomatta.


      • Nimetön
        Vaino Harha kirjoitti:

        Mistäs virastosta sä mukamas löydät näin vitsikkään elikäs aidosti humoristisen valtion virkahenkilön? Ja eikä sullakaan sitten yösydännä ollut parenpaa tekemistä kuin lukea juurta ja jaksaen jättämääni kieltämättä vasta toki ainoastansa alustavaa mietintöä, joka oli tarkoitettu keskustelun avaukseksi ja samalla po komitean julkilausumaksi elikäs mietinnöksi lukuunottamatta kaikkia niitä lauselmia, joissa ainoastansa toki sivulausemaisesti viitataan po komitean perustamattajättämisestä koituviin kustannussäästöihin ja odotettavissaoleviin hirvittäviin tanssiinhakurituaalisääntökokoelman painokustannuksiin, melko varmasti perustettavan tanssiinhakurituaalisääntökokoelmanmietintökomitean sääntömääräisessä ja rion sambakarnevaaleilla vuosittain pidettävässä vuosikokouksessa, jotta vältyttäisiin turhalta jaarittelulta siten, että päästäisiin ajoissa tutustumaan itse karnevaalin käytännön toteutukseen kontra paikalliset tanssinhakurituaalit.

        Mainittakoon lopuksi, että heti alussa mulle tuli jotenkin mieleeni, että onhan toisaalta myöskin täysin mahdollista, että tykönäsi pitkästyttyäsi yritätkin mua puhutella, joten tässä yhteydessä on syytä ensinnäkin mainita, ettet suinkansa ensimmäinen tälläistä yrittävä henkilö ole ja toisaalta ei kannata yrittää, sillä mulla on ilmankiin todella suuria vaikeuksia olla mitään mistään sanomatta.

        mitä soopaa....

        Olisin voinut puhelinluettelon olevan kuivaa luettevaa ,mutta tämä juttus ohittaa oikealta ja vasemmalta.

        Kyllä noissa hakujutuissa jotain jännääkin voi olla.

        Olin kerran pokannut uudestaan vanhan rakkauteni ja istuin iltaa hänen kanssaan ravintolassa,
        Alkuillasta hän ihasteli erään yksinistuvan tytön suunnatonta charmia ...ja kauneutta kertoi lähes kadehtivansa

        Leidini joku vanha poka alkoi baaritiskiltä antaa merkkejä kiinnostuksestaann ja he luulivat etten mitään tajua..

        No vitutuskäyrä nousi taivaaseen ja lopulta lähes hurmoksessa kävelin mainitun salin kauneimman luo ja kerroin että häntä ei kauneutensa vuoksi kukaan uskalla hakea tanssimaan ,mutta tässä on joka uskaltaa...

        Tuossa tuo "kauneuteni" sängyllä nyt kuuntelee kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin ja kahden lapsen äitinä yön laulua ,rakkaus on lumivalkoinen...

        että senverran kuivasti hakemisesta...

        terveisin.. ei edes tanssitaitoinen


      • Vaino Harha
        Nimetön kirjoitti:

        mitä soopaa....

        Olisin voinut puhelinluettelon olevan kuivaa luettevaa ,mutta tämä juttus ohittaa oikealta ja vasemmalta.

        Kyllä noissa hakujutuissa jotain jännääkin voi olla.

        Olin kerran pokannut uudestaan vanhan rakkauteni ja istuin iltaa hänen kanssaan ravintolassa,
        Alkuillasta hän ihasteli erään yksinistuvan tytön suunnatonta charmia ...ja kauneutta kertoi lähes kadehtivansa

        Leidini joku vanha poka alkoi baaritiskiltä antaa merkkejä kiinnostuksestaann ja he luulivat etten mitään tajua..

        No vitutuskäyrä nousi taivaaseen ja lopulta lähes hurmoksessa kävelin mainitun salin kauneimman luo ja kerroin että häntä ei kauneutensa vuoksi kukaan uskalla hakea tanssimaan ,mutta tässä on joka uskaltaa...

        Tuossa tuo "kauneuteni" sängyllä nyt kuuntelee kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin ja kahden lapsen äitinä yön laulua ,rakkaus on lumivalkoinen...

        että senverran kuivasti hakemisesta...

        terveisin.. ei edes tanssitaitoinen

        Näin juuri: mä olin itsekin sitä mieltä, etten tanssitaitoa tarvinut, mutta mentyäni taikka oikeastansa periaatteessakin vasten tahtoani tultuani raahatuksi tanssikurssille, aloin sitä salia silmäillessäni salaa mielessäni hieman jopa harmitella, etten ollut älynnyt aiemmin poiketa, joten ajattelin tulla toistekin. Aikani niitä kurseja riemurinnoin sahuttuani aloin toki aluksi mitäilmeisimmin alitajuisesti kiinnostua myöskin itse tanssimisesta siten, että nykyään tanssiinlähtöni perustuvat myöskin pieniltä osiltansa aitoon haluun tanssia. Mutta vaikka nykyään jonkinverran askeleita ja kuvioita hallitsenkin, tiedän kokemuksesta, että neitsykäiset ilmeisesti äidinvaistojensa siivittäminä ovat paljon suopeanpia ja "kiinnostuneenpia", mikäli onnistuu heille uskottelemaan, ettei osaa tanssiakaan.

        Tämä anatamasi esimerkillinen lähestymistapa vuosikymmenten sydämmesi valittua kohtaan on mielestäni kouluesimerkki em herkkäuskoisuudesta, mutta...tässä kohdin tulee se suuri MUTTA: On vain ajan kysymys, milloin se herkkäuskoinen neitsykäinen saa vihiä konnankoukustasi ja silloin ovat sinulta vitsit vähissä, koska se neitsykäinen tekee toki tarmokkaasti ihan kaikkensa voidakseen maksella sinulle potut pottuina takaisin pannen parikolme kapallista pottuja kaupanpäälle. Tälläisessä tilaisuudessa tunnetuinpina eli käytetyinpinä tenppuina tiedetään ns mukulatenppu, joka menee käytännössä siten, että neitsykäisesi tekee jonkun todella patjasambataitoisen sällin kanssa sulle parikolem mukulaa väittäen niitten olevan sun syytäsi. Sitten, kun sä olet kustantanut niille mukuloille mopot ja moottoripyörät ja ajokortit, niin se neitsykäinen sanoo, että hän muuttaakin lastensa isän kanssa yhteen tähän meidän yhteiseen taloon.


      • Hessu101
        olisi pitänyt... kirjoitti:

        Ja kun sinun olisi pitänyt olla ylpeä siitä, että sinulla on vaimo, joka kelpaa muillekin tanssitettavaksi!

        Miksi te miehet aina näette asiat nurin päin? Lähtekääpä, emäntä ja sinä, tanssitaloille ja -lavoille katsomaan, miten siellä vakioparit tanssivat vapaasti muidenkin kanssa.

        Terve itsetunto terveessä kehossa!

        Voi tietysti olla niin mut kun yhdessä päätetään mennä juhlimaan ja sitten juhlitaankin kumpikin toisaalla onx se sitä laatu aikaa


      • uskotella
        Vaino Harha kirjoitti:

        Näin juuri: mä olin itsekin sitä mieltä, etten tanssitaitoa tarvinut, mutta mentyäni taikka oikeastansa periaatteessakin vasten tahtoani tultuani raahatuksi tanssikurssille, aloin sitä salia silmäillessäni salaa mielessäni hieman jopa harmitella, etten ollut älynnyt aiemmin poiketa, joten ajattelin tulla toistekin. Aikani niitä kurseja riemurinnoin sahuttuani aloin toki aluksi mitäilmeisimmin alitajuisesti kiinnostua myöskin itse tanssimisesta siten, että nykyään tanssiinlähtöni perustuvat myöskin pieniltä osiltansa aitoon haluun tanssia. Mutta vaikka nykyään jonkinverran askeleita ja kuvioita hallitsenkin, tiedän kokemuksesta, että neitsykäiset ilmeisesti äidinvaistojensa siivittäminä ovat paljon suopeanpia ja "kiinnostuneenpia", mikäli onnistuu heille uskottelemaan, ettei osaa tanssiakaan.

        Tämä anatamasi esimerkillinen lähestymistapa vuosikymmenten sydämmesi valittua kohtaan on mielestäni kouluesimerkki em herkkäuskoisuudesta, mutta...tässä kohdin tulee se suuri MUTTA: On vain ajan kysymys, milloin se herkkäuskoinen neitsykäinen saa vihiä konnankoukustasi ja silloin ovat sinulta vitsit vähissä, koska se neitsykäinen tekee toki tarmokkaasti ihan kaikkensa voidakseen maksella sinulle potut pottuina takaisin pannen parikolme kapallista pottuja kaupanpäälle. Tälläisessä tilaisuudessa tunnetuinpina eli käytetyinpinä tenppuina tiedetään ns mukulatenppu, joka menee käytännössä siten, että neitsykäisesi tekee jonkun todella patjasambataitoisen sällin kanssa sulle parikolem mukulaa väittäen niitten olevan sun syytäsi. Sitten, kun sä olet kustantanut niille mukuloille mopot ja moottoripyörät ja ajokortit, niin se neitsykäinen sanoo, että hän muuttaakin lastensa isän kanssa yhteen tähän meidän yhteiseen taloon.

        Kirjan kirjoittaminen aiheesta olisi paljon parempaa kun voisit purkaa tuon hätäsi!

        Eikö kukaan voi auttaa kun noin paljon pyydät? Tassimiseen voi tai tarvitse sotkea kaikkea päänsä sisältöä sillä sitä voi myös hallita ja olla tekeämättä kenellekkään pahaa ja jos tulee väärin ymmärretyksi niin voi oikaista ja hoitaa asiaa.
        Eikä kaikki varmaankaan ole kierosti ajattelevia ja kieroutuneita pyrkiessään naisten/miesten seuraan. Ihanalle tavalle ihailla ihmisiä ja antaa sen vaikutta itseensä sekä tuoda se esille loukkaantumatta ja loukkaamatta onkin ihailtava taito josta voi vain olla ylpeä.

        Talosu asiaan neuvoksi että kun olet huomannut että et omistanut mitään "tänne tulessas" niin et tarvitse lähtiesäskään mitään joten mihin sitä mammonaa tarvitsee ? Annetaan sille kauniile naiselle koska hän tarvitse kaiken ollaksen nainen?!


      • Vaino Harha
        uskotella kirjoitti:

        Kirjan kirjoittaminen aiheesta olisi paljon parempaa kun voisit purkaa tuon hätäsi!

        Eikö kukaan voi auttaa kun noin paljon pyydät? Tassimiseen voi tai tarvitse sotkea kaikkea päänsä sisältöä sillä sitä voi myös hallita ja olla tekeämättä kenellekkään pahaa ja jos tulee väärin ymmärretyksi niin voi oikaista ja hoitaa asiaa.
        Eikä kaikki varmaankaan ole kierosti ajattelevia ja kieroutuneita pyrkiessään naisten/miesten seuraan. Ihanalle tavalle ihailla ihmisiä ja antaa sen vaikutta itseensä sekä tuoda se esille loukkaantumatta ja loukkaamatta onkin ihailtava taito josta voi vain olla ylpeä.

        Talosu asiaan neuvoksi että kun olet huomannut että et omistanut mitään "tänne tulessas" niin et tarvitse lähtiesäskään mitään joten mihin sitä mammonaa tarvitsee ? Annetaan sille kauniile naiselle koska hän tarvitse kaiken ollaksen nainen?!

        Näinhän se on nähtävissä tekstissäsi lipevä ynnä ylemmyydentuntoinen asennoitumisesi koko vastakkaista sukupuoiskokuntaasi vastaan: sä vaan luulet, että tuollaisella imartelulla ja tyhjillä lupauksilla mahdollisista omakotitaloista tahi rivi- ynnämuistasensemmoisista siihen verrattavissa olevista talo-osakehuoneustoista tanssimatkojenne tullessa yhteisen tienne päähän saisit itsellesi ansaitsemasi kunppanin. Totta onkin, että mikäli tuolla helppoheikkimäisellä ja lipevällä vastakkaisen sukupuoliskokuntasi viekoittelutyylillä joskus satunnaisesti onnistutkin itsellesi kunppanin saamaan, on se kunppani todellakin sellainen, jonka ansaitset: herkkäuskoinen ja epätoivoinen yksilö, joka on kaltaiseesi limanuljaskaan viimeisenä oljenkortenaan kuin filipiiniläinen postimyyntiaviopuoliso ikään valmis ryhtymään. Tuollainen vastakkaisen sukupuoliskokunnan nuin läpinäkyvälle jalustalle nostaminen on aika makaaberi toimenpide silkassa tanssiseuransaantimielessäkin.


      • täynnä
        Vaino Harha kirjoitti:

        Näinhän se on nähtävissä tekstissäsi lipevä ynnä ylemmyydentuntoinen asennoitumisesi koko vastakkaista sukupuoiskokuntaasi vastaan: sä vaan luulet, että tuollaisella imartelulla ja tyhjillä lupauksilla mahdollisista omakotitaloista tahi rivi- ynnämuistasensemmoisista siihen verrattavissa olevista talo-osakehuoneustoista tanssimatkojenne tullessa yhteisen tienne päähän saisit itsellesi ansaitsemasi kunppanin. Totta onkin, että mikäli tuolla helppoheikkimäisellä ja lipevällä vastakkaisen sukupuoliskokuntasi viekoittelutyylillä joskus satunnaisesti onnistutkin itsellesi kunppanin saamaan, on se kunppani todellakin sellainen, jonka ansaitset: herkkäuskoinen ja epätoivoinen yksilö, joka on kaltaiseesi limanuljaskaan viimeisenä oljenkortenaan kuin filipiiniläinen postimyyntiaviopuoliso ikään valmis ryhtymään. Tuollainen vastakkaisen sukupuoliskokunnan nuin läpinäkyvälle jalustalle nostaminen on aika makaaberi toimenpide silkassa tanssiseuransaantimielessäkin.

        aikansa kutakin! "valovoimanen tähti"


      • Vaino Harha
        täynnä kirjoitti:

        aikansa kutakin! "valovoimanen tähti"

        Otsikkoni on nyt jo aika vanha ja sinänsä toki kieltämättä helkkarinkin komean kalamiehen sananparsi, koska sen äskön tuohon kirjoitin elikäs keksasin. Mä olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että uskottelijan tapaiset huuhaahenkilöt voivat kenties kerran ja kaksikin pär tanssipaikka helppoheikkimäistä lähestymistapaansa soveltaa, jonka jälkeen sana kyllä alkaa kiertää niissä tanssipaikoissa, jolloin voidaan esimerkillisellä tavallasi todellakin todeta: "aikansa kutakin". Mielestäni sä osuit lyhyellä mutta sitäkin ytimekkäämmällä kommentillasi asian todelliseen ytimeen: tanssisukupuoliskojen väliseen tasa-arvoon, jossa tarkoitushakuisella imartelulla ja muilla siihen verrattavissa olevilla tekijöillä ei ole minkäänlaista kestävää sijaa.


      • "tasaarvosta"
        Vaino Harha kirjoitti:

        Otsikkoni on nyt jo aika vanha ja sinänsä toki kieltämättä helkkarinkin komean kalamiehen sananparsi, koska sen äskön tuohon kirjoitin elikäs keksasin. Mä olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että uskottelijan tapaiset huuhaahenkilöt voivat kenties kerran ja kaksikin pär tanssipaikka helppoheikkimäistä lähestymistapaansa soveltaa, jonka jälkeen sana kyllä alkaa kiertää niissä tanssipaikoissa, jolloin voidaan esimerkillisellä tavallasi todellakin todeta: "aikansa kutakin". Mielestäni sä osuit lyhyellä mutta sitäkin ytimekkäämmällä kommentillasi asian todelliseen ytimeen: tanssisukupuoliskojen väliseen tasa-arvoon, jossa tarkoitushakuisella imartelulla ja muilla siihen verrattavissa olevilla tekijöillä ei ole minkäänlaista kestävää sijaa.

        Ihmisyyden ja toisen henkilön kunnioittaminen ei liene imartelua mitenkään. Paikasta joko taistellaan tai se ansaitaan siis kunnioitus. Luulen että helpoin tapa on itse sitä osoittaa niin se voi saada osakseen. Tasa-arvo fanaattisuus ydin ajatuksineen tehnee puuroa ja massaa jokasen ihmisen yksilöllisistä hienouksista joita voi löytää ainakin etsiä tansiipaikallakin. Asian ydin lienee että ihmisarvo sydämmen sivistyksellä ohittaa tasa-arvo käsitteet "markkina rakoineen" täysin jos siihen katsomus riittää.

        Mutta voihan olla niin että kun järjestelmätalouden periaatteilla "tasa-arvo" ja kaikki tasan ajatuksella on liikkeellä niin pienikin omaaloitteinen huomionti tuntuu "helppoheikin imartelulta" luovan taiteen keskeltä eli tanssi ja musiikki elämän aloilta joutanee "tasan" ajattelu tuonne rajan taa sillä kukaan ei halua "järkiperäistää" luovuutta joka yhdessä luodaan.


    • jerryjee

      Täähän olikin hyvä aihe, kokemusta on rutkasti mutten huomannut vielä vastata. Voi olla että tää kirjoitus on liian omasta näkövinkkelistä, mutta joiltain osin yleistettävissä.

      Runsaan havainto- ja omakokemus- aineiston pohjalta sanoisin että kapakissa ei tartte lavoilta tutuista hakusäännöistä välittää. Joissain isommissa paikoissa muodostuu jopa naistenrivi tai -nurkka (esim. Turun Galax tiistaisin) eli naiset ikäänkuin luonnostaan sijoittuvat samoille alueille ketkä haluavat tanssiin päästä.
      Kapakissa itse kyttäilen aika lailla, ehkä joitain naisia ärsyttävässäkin määrin. "Isken" vasta sitten hakemaan kun löytyy melkoisen kaikki ihannekriteerini täyttävä neitokainen tai daami.
      Kapakoissa en häpeile sitä että naisen ulkonäkö on yksi näistä kriteereistä, tosin valtavan upea tanssitaito ja/tai tuttuus/ystävyys voi sen kompensoida. Tanssimaan lähtevät lähes 100 % varmasti sen jälkeen kun ovat minut tanssitaitoiseksi havainneet. Tulepat jopa hakemaankin. Näyttää se naisne ulkonäkö olevan toisillekin miehille tärkeää, sen verran yksiin näyttävät tanssiinhaku-valintamme osuvan mitä sivusta seuraa. Esimerkiksi jossain naisten kansoittamassa pöydässä yhtä nättiä naista haetaan koko ajan, toiset tavallisemman näköiset, seuraavat sivusta haikeina, ehkä hieman kateellisinakin.

      Mutta yleensä kapakissa toteutuu aika lailla sekahaku. Jos ei erikseen naistenhaku-illaksi ole ilmoitettu muttei näissäkään YLEENSÄ naiset pahastu jos mies hakee ja tämä on tanssitaitoiseksi naisten toimesta jo havaittu.

      Kapakissa erityisesti voi nähdä naisia joiden naamasta näkee että halua tanssimaan olisi mutta jos mua ei sytytä syystä tai toisesta niin vaan tyynesti käännän katseeni pois, en "vastaa kutsuun". Miksi tyytyä pullaan kun kakkuakin on tarjolla.
      Varatuiksi tietämilleni naisille on vähän sama käytäntö. Saatan hakea kerran mutten enempää.
      Ja samoin, jos nainen on itse hakenut, en koe mitään velvollisuuksia hakea "takaisin" saman illan aikana, jos nainen ei ole sytyttänyt.

      Käyttäytyminen kapakin tanssilattialla pitäisi mielestäni olla samaa tai jopa tiukempaa kuin lavoilla, johtuen niukemmasta tilasta. Tosin monesti menee päinvastoin.

      Aika lailla vapaampi on tuo tanssietiketti muuten on, itse koettuna. Toistaiseksi omaksumistani hakuperiaatteista ei ole tarvinnut tinkiä.

    • Laivuri45

      Tuntuu siltä, että kysymykseesi ei oikein kukaan osaa vastata. Kiertävät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa. Selittelevät etiketin kannalta epäoleellisia asioita, joskin taktiikan kannalta saattavat olla jossain arvossa.
      Lähtökohta on, että tanssiravintolaan tulevat ovat tulleet "tanssittamaan" tai "tanssitettavaksi", jos sitten jonkun kohdalla näin ei ole, hän varmaan ilmoittaa asiasta.Etikettiin kuuluu ehdottomasti se ettei ruokailijaa haeta tanssimaan tai pöyttäseurueesta joka parhaillaan ruokailee.Etikettiin kuuluu olla naiselle kohtelias ja lähestyä tanssitettavaa kukin omalla persoonallisella tavallaan ja kysyä haluaako asianomainen tanssia. Jos tulee saaduksi ns. "rukkaset" niin hyvän itsetunnon omaava ei ryhdy asiaa mitenkään provosoimaan. Tässä tilanteessa etiketin kannalta ei ole mielekästä kysyä viereiseltä halukkuutta tanssimiseen. Se osoittaa moukkamaisuutta. Naiset harvemmin pitävät keskustelun avauksesta:" mennäänkö teille vai meille", joskin sitäkin jotkut harrastavat. Jos ei ole itse keskustelutuulella ei välttämättä tarvitse sanoa mitään.Mitä uudelleen hakuun tulee niin varmaan on hyödyksi kysyä ensimmäisellä kerralla esim. tuntuuko epämiellyttävältä jos haen toistamiseen. Toisaalta kokemuksen karttuessa tanssiessa kyllä tuntee ja huomaa oletko toivottu tassittaja vai et. Jos tanssipari tuntuu miellyttävältä niin voi jo siinä vaiheessa kysyä: voitaisiinko tanssia vielä toinen? Tanssin päätyttyä tanssiin hakija saattaa toisen sinne josta oli hänet hakenutkin.

      • tästäkään!

        Etiketti? ja taktiikka? Ne tosiaan ovat aivan eri asioita. Taktisia ja omia kokemuksia täällä onkin ollut.
        Niin naisten kuin miestenkin tulisi omaksua etiketissään kohteliaisuuta ja huomioon ottamista sekä etikettiä siinä määrin kuin sitä lienee tarkoitettukin. Ihmisten tanssit taitaa jakantua kahteen katekoriaan eli tunnetanssit ja harrastustannsit. Vai olisiko "kosia/iskutanssit" ja kohteliasuus/ystävyys tanssit? vaiko peräti pari tanssit ja parittelutanssit?

        "etiketti" sopii toisiin mutta ei ehkä molempiin tai niiden yhdistelmiin.

        Kuitenkin tuntuu että asialienee yksinkertainen sillä jos ajattelee ettei "omista" ketään joten ei voi vaatia eikä edellyttää mutta pyytää vai sekä tiedustella. Myös etiketti auttanee siinä "rukkasten" saannissakin ja antamisessa sillä ehkä juuri se etiketti onkin sen vuoksi?

        Näissä "kilpahakutansseissa" joskus käydessäni on jäänyt se ajatus että moni kieltäytyminen on kovin lyhyesti ajateltu kunjoutuu sovittamaan sen tahtonsa tanssia jonkun kanssa siihen "hakuahneuteen" mitä molemmat sukupuolet edustaa. usein sen tanssiin haun merkitys jää täysin hämäräksi ja kun on "kauhea kiire" taas uudestaan tulla haetuksi tai päästä hakemaan.

        'Mutta mitä?


      • hopo
        tästäkään! kirjoitti:

        Etiketti? ja taktiikka? Ne tosiaan ovat aivan eri asioita. Taktisia ja omia kokemuksia täällä onkin ollut.
        Niin naisten kuin miestenkin tulisi omaksua etiketissään kohteliaisuuta ja huomioon ottamista sekä etikettiä siinä määrin kuin sitä lienee tarkoitettukin. Ihmisten tanssit taitaa jakantua kahteen katekoriaan eli tunnetanssit ja harrastustannsit. Vai olisiko "kosia/iskutanssit" ja kohteliasuus/ystävyys tanssit? vaiko peräti pari tanssit ja parittelutanssit?

        "etiketti" sopii toisiin mutta ei ehkä molempiin tai niiden yhdistelmiin.

        Kuitenkin tuntuu että asialienee yksinkertainen sillä jos ajattelee ettei "omista" ketään joten ei voi vaatia eikä edellyttää mutta pyytää vai sekä tiedustella. Myös etiketti auttanee siinä "rukkasten" saannissakin ja antamisessa sillä ehkä juuri se etiketti onkin sen vuoksi?

        Näissä "kilpahakutansseissa" joskus käydessäni on jäänyt se ajatus että moni kieltäytyminen on kovin lyhyesti ajateltu kunjoutuu sovittamaan sen tahtonsa tanssia jonkun kanssa siihen "hakuahneuteen" mitä molemmat sukupuolet edustaa. usein sen tanssiin haun merkitys jää täysin hämäräksi ja kun on "kauhea kiire" taas uudestaan tulla haetuksi tai päästä hakemaan.

        'Mutta mitä?

        niin ei selviä mut mitä se laatu aika sitten on jos yhdessä mennään pitämään hauskaa ja tanssitaankin erilleen


      • selvitä
        hopo kirjoitti:

        niin ei selviä mut mitä se laatu aika sitten on jos yhdessä mennään pitämään hauskaa ja tanssitaankin erilleen

        laatuaika? Ajattelen että, kun yhdessä mennään pitämään hauskaa, se juuri voikin kumppaneilla tai vakipareilla muodostua siitä että molemmat viihtyy tansiystävien parissa. Tanssien molemmat ja ovat sovitulla tavalla tietoisia toistensa tavoitteista ja viihtmyistarpeiden kunnioituksesta eli tanssista. Yhdessä tanssiminen tietenkin on ihanaa, mutta sen tekee paljon paremmaksi jos voi olla vapaa tanssimaan muidenkin kanssa ja luottaa/ välitää toisen tunteista jotka ovat "hallussa" molemilla. Siitä tulee suuri laatuaika ja ei tunne kahlituksi kumpikaan itseään. Se ei useasti ole "laatuaikaa" vaikka kuinka mennään vierivieressä ja käsikädessä tanssipaikalle, usein siellä kärjistyy ongelmat kun on vain toisissaan kiinni "ripustautuneena".
        Tanssiminen tarjoaa huikean mahdollisuuden avata silmiään ja nähdä toisen hyvätkin puolet laatuajan käyttöä varten.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2051
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1718
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1389
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1187
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      225
      1180
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1030
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      955
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      951
    Aihe