Käykääpä tuijottelemassa aamun iloksi!
http://www.patmedia.net/marklevinson/cool/cool_illusion.html
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!
12
523
Vastaukset
- Jussi
huvikseni katsomassa. Nämä lienevät esimerkki "näköharhoista"" joista puhutaan psykologian tunneilla. Tähän on ihan luonnolinen selitys.
Mutta tämä tuskin nyt oli tarkoituksesi tällä asialla vaan ryhdyin miettimään mihin avauksesi viittaa. Kenties vain halusit kokeilla kepillä jäätä.
Tässä pohdintojani:
Mielestäni tässä oleva nähöaistin "jekku" on analogisesti verratavissa kykymme nähdä mitä ympärillämme tapahtuu. Kykymme nähdä (ymmärtää) mitä todella tapahtuu vaikuttaa paitsi tapahtuma itsessään myös yhteytemme siihen. Koskettaako meitä itseämme vai sivullista. Mehän havaitaemme yleensä osittuneesti eli sen osaa tapahtumaa joka on välittömästi näkyvissä ja joka jotenkin poikkeaa odotetusta. Sen jälkeen alkaa tulkitseminen jossa tulevat kuvaan asenteemme, käsityksemme ja kaikki muut mielikuvat asiaan liittyen. Nämä vaikeuttavat "tootuuden" paljastumista ellemme ole kaikesta tästä tietoisia.
Elämä on pitkä syy-seurausten ketjua jossa surausksesta tulee jatkon syy ja niin edelleen loputtomasti. Miten voisimme olla kaikesta tietoisia ja ennakoida mikä vaikutta mihin tulevaisuudessa. Veikkaan että emme tiedä emmekä pysty ennakoimaan. Mutta jos olemme tietoisia miten oma mielemme toimii niin kenteis ymmärrämme mikä on todellisuus.
Analogisesti avaukseesi jos minä tiedän miten silmien ja aivojen yhteys toimiin niin ns. näköharhalle löytyy ymmärrettävä selitys.
Kysyit eräässä toisessa yhteydessä mikä on sivistysvaltio? Yhteikuntamme näyttää kaaokselta (näköharha) mutta yhteiskunta on meidän ajatustemme ja tekojemme yhteenlakettu aikaansaannos. Emme sitä voi ymmärtää jos emme ymmärrä itseämme. Jos en ymmärrä omia motiivejani ja yllykkeitäni niin miten voi ratkaista ongelmia jotka ilmemevät ns. yhteikunnallisina. Toisin sanoen jos haluamme muuttaa yhteiskuntaa niin alkakaamme itsestämme ja tästähän eräs kävi meille puhumassa jo aikaa sitten ilmaistaakseni asian kielikuvalla joka sinulle lienee tuttu.- Apostoli34
....tai sitten kaikkeen. Ehkä se oli vain mukava piristys,ilman mitään hengellistä aspektia tai sitten siinä oli kaikki hengellistä kysymystä?
Kumpi on totta? Mikä on faktaa? Mikä on aistiharha?
Kumpi kuvassa on ensin? Pallot vai ei-pallot?
Taitaa olla sarjassamme zen-kysymys?
Mitä sanoo ihmisen tietoisuuteen/toimintaan behavioristinen psykologia, entäs kognitiivinen? Miten ihmisen elämää ja kasvua selittävät erilaiset pedagogiat?
Mikä niistä on totta tai totuus? En tiedä, kai ne kaikki ovat totta. - Jussi
Apostoli34 kirjoitti:
....tai sitten kaikkeen. Ehkä se oli vain mukava piristys,ilman mitään hengellistä aspektia tai sitten siinä oli kaikki hengellistä kysymystä?
Kumpi on totta? Mikä on faktaa? Mikä on aistiharha?
Kumpi kuvassa on ensin? Pallot vai ei-pallot?
Taitaa olla sarjassamme zen-kysymys?
Mitä sanoo ihmisen tietoisuuteen/toimintaan behavioristinen psykologia, entäs kognitiivinen? Miten ihmisen elämää ja kasvua selittävät erilaiset pedagogiat?
Mikä niistä on totta tai totuus? En tiedä, kai ne kaikki ovat totta.Zenistä tai behavioristisistä teorioista en tidä mitään. Jos haluan ymmärtää itseni en välttämättä tarvitse mennä kauas. Riittää kun seuraan suhtatumistani kohdatessani maailman ympärilläni. Tällä tarkoitan asioita, ilmiöitä, ihmisiä eli kaikkeen joka minussa herättää vastareaktion. Muustahan emme edes voi olla tietoisia.
Kun kohtaan tämän reaktion joka on siis tosiasia niin todellisuuden ymmärrän vain jos ymmärrän mikä tämä minun raktioni on, mihin se perustuu (asenteeseen, ennakkoluuloon, pyhyyteen jne.). Jos en tätä ymmärrä niin havaintoni/ymmärrykseni vääristyy. Esim. jos nimimerkkisi herättää minussa mielikuvan että tuo on tuollainen hihhuli joka ei muuta halua kun käännyttää mut tuohon mahdottomaan uskontoon en todennäköisesti edes yritä ymmärtää mitä sanot tai vähintäänkin sanomasi vääristyy. Mutta jos jostakin systä haluaisin tietää mistä puhut ja näen että nyt tällainen asenne estää minua ymmärtämästä, niin asenteen vaikutus lakkaa. Tämän asian näkeminen on minun synnintunnustukseni ja kun sen vaikutus lakkaa minulla on mahdollista ymmärtää mistä puhut. Todellisuus on tässä ja nyt (näissä kohtaamisissa) ei eilisen muistikuvissa (loukkauksissa, ennakoluuloissa jne) eikä huomisen toiveissa (minusta tulee jotakin).
Valitettavasti en nyt osaa poimia raamatun lauseita jotta voisin tämän ilmaista kielellä jonka paremmin ymmärrät. Minä löysin sieltä kohtia jotka nimenomaan kertoi näistä asioista. - Apostoli34
Jussi kirjoitti:
Zenistä tai behavioristisistä teorioista en tidä mitään. Jos haluan ymmärtää itseni en välttämättä tarvitse mennä kauas. Riittää kun seuraan suhtatumistani kohdatessani maailman ympärilläni. Tällä tarkoitan asioita, ilmiöitä, ihmisiä eli kaikkeen joka minussa herättää vastareaktion. Muustahan emme edes voi olla tietoisia.
Kun kohtaan tämän reaktion joka on siis tosiasia niin todellisuuden ymmärrän vain jos ymmärrän mikä tämä minun raktioni on, mihin se perustuu (asenteeseen, ennakkoluuloon, pyhyyteen jne.). Jos en tätä ymmärrä niin havaintoni/ymmärrykseni vääristyy. Esim. jos nimimerkkisi herättää minussa mielikuvan että tuo on tuollainen hihhuli joka ei muuta halua kun käännyttää mut tuohon mahdottomaan uskontoon en todennäköisesti edes yritä ymmärtää mitä sanot tai vähintäänkin sanomasi vääristyy. Mutta jos jostakin systä haluaisin tietää mistä puhut ja näen että nyt tällainen asenne estää minua ymmärtämästä, niin asenteen vaikutus lakkaa. Tämän asian näkeminen on minun synnintunnustukseni ja kun sen vaikutus lakkaa minulla on mahdollista ymmärtää mistä puhut. Todellisuus on tässä ja nyt (näissä kohtaamisissa) ei eilisen muistikuvissa (loukkauksissa, ennakoluuloissa jne) eikä huomisen toiveissa (minusta tulee jotakin).
Valitettavasti en nyt osaa poimia raamatun lauseita jotta voisin tämän ilmaista kielellä jonka paremmin ymmärrät. Minä löysin sieltä kohtia jotka nimenomaan kertoi näistä asioista.Tämän kielen.
"Todellisuus on tässä ja nyt (näissä kohtaamisissa) ei eilisen muistikuvissa (loukkauksissa, ennakoluuloissa jne) eikä huomisen toiveissa (minusta tulee jotakin). "
Vaikka raamattu puhuukin myös tulevasta, me emme sitä tiedä. Ja menneisyys ei palaa. Sillä on siis vain väliä, mitä teemme juuri nyt, sillä se muuttuu samantien menneisyydeksi.
Siksipä raamatussa sanotaan turhaksi vuoden päähän tehdyt varmat päätökset. Ne toteutuvat jos hyvin käy. Kristillisesti sanottuna:Jos Luoja suo.
Mennyt ei palaa, tulevasta emme tiedä, pitää elää siis nyt. Siksi uskovat yrittävät saada ihmisen näkemään ristintyön NYT, ei huomenna. Huomenna voi olla myöhäistä.
Tästä samasta puhutaan monissa ei-uskonnollisissa opetuksissa. Kerro rakkaallesi, että rakastat, tee se nyt, koska huomisesta et tiedä jne. Sellainen hieno tarina on kuin "Jos tietäisin....". Se kertoo juuri siitä, että jos tietäisin ettei huomista tule, kertoisin ja tekisin asioita, joilla ilahduttaisin muita ja kertoisin rakkaalleni rakastavani häntä. Mutta koska luulen tietäväni, ettei loppua tule, voin tehdä sen huomennakin jne. Lopussa ihminen kuitenkin tajuaa, ettei tiedä ja päättää toimia TÄNÄÄN,sillä kaikille huomista ei tule.
Tästä on kristinuskossakin kyse. Me emme voi tietää milloin maailmanloppu, oma loppu tai läheisten loppu tulee. Se ei ole meidän käsissämme. Siksi on aina tärkeää, mitä teemme nyt. Itselleni omalla kohdalla on aika sama, että tuleeko loppuni nyt vai huomenna vai 60 vuoden päästä. Olen päätökseni tehnyt ja lopullista loppua ei uskoni mukaan minulle eikä läheisilleni tule.
Tämä on sisäinen varmuus. Ainostaan nykyinen ruumiini kuolee, lakkaa olemasta. Kuolema on tie kotiin pitkältä vaellukselta. Mutta vaellus on vaellettava. Onkin sanottu, että pyhät ovat jo kotona, me epätäydelliset jatkamme täällä.
Pistää aika nöyräksi.
Onkin aika mielenkiintoista, että ihmiset saattavat ahmia mainitsemiani tarinoita ja pitää niitä hienoina, mutta jos kristitty sanoo saman, se on heti helvetillä/kuolemalla uhkailua...??? Vaikka pointti on aivan sama. Tee se tänään, huomisesta et tiedä! Heti jos tähän näkemykseen sotkee kristinuskoa, se saa ihmiset näkemään punaista. Mieluummin vaikka pornoa, muttei Jeesusta. Miten ihmiset valitsivat Pilatuksen aikaan? Murhaajan vapaaksi. Näinhän se tuntuu olevan nykyäänkin. Mitä yhteiskunta ja media ihanoi? Kyykyttämistä, pilkkaa ja murhia. Barnabas vapautetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jeesus ristiinnaulitaan.... Näetkö? - Gonzales
..viisasta tekstiä. Tästä on kysymys minunkin mielestäni.
- Gonzales
Gonzales kirjoitti:
..viisasta tekstiä. Tästä on kysymys minunkin mielestäni.
>>Emme sitä voi ymmärtää jos emme ymmärrä itseämme. Jos en ymmärrä omia motiivejani ja yllykkeitäni niin miten voi ratkaista ongelmia jotka ilmemevät ns. yhteikunnallisina. Toisin sanoen jos haluamme muuttaa yhteiskuntaa niin alkakaamme itsestämme ja tästähän eräs kävi meille puhumassa jo aikaa sitten ilmaistaakseni asian kielikuvalla joka sinulle lienee tuttu.
- Jussi
Apostoli34 kirjoitti:
Tämän kielen.
"Todellisuus on tässä ja nyt (näissä kohtaamisissa) ei eilisen muistikuvissa (loukkauksissa, ennakoluuloissa jne) eikä huomisen toiveissa (minusta tulee jotakin). "
Vaikka raamattu puhuukin myös tulevasta, me emme sitä tiedä. Ja menneisyys ei palaa. Sillä on siis vain väliä, mitä teemme juuri nyt, sillä se muuttuu samantien menneisyydeksi.
Siksipä raamatussa sanotaan turhaksi vuoden päähän tehdyt varmat päätökset. Ne toteutuvat jos hyvin käy. Kristillisesti sanottuna:Jos Luoja suo.
Mennyt ei palaa, tulevasta emme tiedä, pitää elää siis nyt. Siksi uskovat yrittävät saada ihmisen näkemään ristintyön NYT, ei huomenna. Huomenna voi olla myöhäistä.
Tästä samasta puhutaan monissa ei-uskonnollisissa opetuksissa. Kerro rakkaallesi, että rakastat, tee se nyt, koska huomisesta et tiedä jne. Sellainen hieno tarina on kuin "Jos tietäisin....". Se kertoo juuri siitä, että jos tietäisin ettei huomista tule, kertoisin ja tekisin asioita, joilla ilahduttaisin muita ja kertoisin rakkaalleni rakastavani häntä. Mutta koska luulen tietäväni, ettei loppua tule, voin tehdä sen huomennakin jne. Lopussa ihminen kuitenkin tajuaa, ettei tiedä ja päättää toimia TÄNÄÄN,sillä kaikille huomista ei tule.
Tästä on kristinuskossakin kyse. Me emme voi tietää milloin maailmanloppu, oma loppu tai läheisten loppu tulee. Se ei ole meidän käsissämme. Siksi on aina tärkeää, mitä teemme nyt. Itselleni omalla kohdalla on aika sama, että tuleeko loppuni nyt vai huomenna vai 60 vuoden päästä. Olen päätökseni tehnyt ja lopullista loppua ei uskoni mukaan minulle eikä läheisilleni tule.
Tämä on sisäinen varmuus. Ainostaan nykyinen ruumiini kuolee, lakkaa olemasta. Kuolema on tie kotiin pitkältä vaellukselta. Mutta vaellus on vaellettava. Onkin sanottu, että pyhät ovat jo kotona, me epätäydelliset jatkamme täällä.
Pistää aika nöyräksi.
Onkin aika mielenkiintoista, että ihmiset saattavat ahmia mainitsemiani tarinoita ja pitää niitä hienoina, mutta jos kristitty sanoo saman, se on heti helvetillä/kuolemalla uhkailua...??? Vaikka pointti on aivan sama. Tee se tänään, huomisesta et tiedä! Heti jos tähän näkemykseen sotkee kristinuskoa, se saa ihmiset näkemään punaista. Mieluummin vaikka pornoa, muttei Jeesusta. Miten ihmiset valitsivat Pilatuksen aikaan? Murhaajan vapaaksi. Näinhän se tuntuu olevan nykyäänkin. Mitä yhteiskunta ja media ihanoi? Kyykyttämistä, pilkkaa ja murhia. Barnabas vapautetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jeesus ristiinnaulitaan.... Näetkö?"Kyykyttämistä, pilkkaa ja murhia. Barnabas vapautetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jeesus ristiinnaulitaan.... Näetkö?"
Näen siitä minä olen koko ajan puhunut vaikka toisin sanoin. Miksi totuus "ristinnaulitaan" koska emme sitä näe (ymmärrä). Me pitäydymme mielummin asioihin jotka tuntuvat miellyttäviltä takerrumme sanakäänteisiin jne. Tämä on eräällä tavalla luonnollista koska totuutta ei voi sanallistaa. Totuus on oivallettava ja sen voimme oivaltaa vain "nyt" ei analysoimalla menneitä tai projisoimalla tulevaa. Kun minä näen (oivallan) kaikki ne syyt(synti) jotka vääristävät havaintojani niiden vaikutus lakkaa. Totuus on tuntematon ja siinä vaiheessa "tuntematon tulee meille" me emme mene sen luo. Yhteys tuntemattomaan menee vain itsemme kautta ymmärtämällä "itsen" toiminnan.
Asiaa jota ei voi sanallistaa on vaikeata selostaa. Me voimme sen vain osoittaa ihan kuin sinä sen lausessasi teit mutta sen ymmärtäminen on muista tekijöistä kiinni. Jos et selitystäni ymmärtänyt en pahastu ehkä pystyn sen ilmaisemaan selvemmin jossakin toisessa yhteydessä. - Jussi
Apostoli34 kirjoitti:
Tämän kielen.
"Todellisuus on tässä ja nyt (näissä kohtaamisissa) ei eilisen muistikuvissa (loukkauksissa, ennakoluuloissa jne) eikä huomisen toiveissa (minusta tulee jotakin). "
Vaikka raamattu puhuukin myös tulevasta, me emme sitä tiedä. Ja menneisyys ei palaa. Sillä on siis vain väliä, mitä teemme juuri nyt, sillä se muuttuu samantien menneisyydeksi.
Siksipä raamatussa sanotaan turhaksi vuoden päähän tehdyt varmat päätökset. Ne toteutuvat jos hyvin käy. Kristillisesti sanottuna:Jos Luoja suo.
Mennyt ei palaa, tulevasta emme tiedä, pitää elää siis nyt. Siksi uskovat yrittävät saada ihmisen näkemään ristintyön NYT, ei huomenna. Huomenna voi olla myöhäistä.
Tästä samasta puhutaan monissa ei-uskonnollisissa opetuksissa. Kerro rakkaallesi, että rakastat, tee se nyt, koska huomisesta et tiedä jne. Sellainen hieno tarina on kuin "Jos tietäisin....". Se kertoo juuri siitä, että jos tietäisin ettei huomista tule, kertoisin ja tekisin asioita, joilla ilahduttaisin muita ja kertoisin rakkaalleni rakastavani häntä. Mutta koska luulen tietäväni, ettei loppua tule, voin tehdä sen huomennakin jne. Lopussa ihminen kuitenkin tajuaa, ettei tiedä ja päättää toimia TÄNÄÄN,sillä kaikille huomista ei tule.
Tästä on kristinuskossakin kyse. Me emme voi tietää milloin maailmanloppu, oma loppu tai läheisten loppu tulee. Se ei ole meidän käsissämme. Siksi on aina tärkeää, mitä teemme nyt. Itselleni omalla kohdalla on aika sama, että tuleeko loppuni nyt vai huomenna vai 60 vuoden päästä. Olen päätökseni tehnyt ja lopullista loppua ei uskoni mukaan minulle eikä läheisilleni tule.
Tämä on sisäinen varmuus. Ainostaan nykyinen ruumiini kuolee, lakkaa olemasta. Kuolema on tie kotiin pitkältä vaellukselta. Mutta vaellus on vaellettava. Onkin sanottu, että pyhät ovat jo kotona, me epätäydelliset jatkamme täällä.
Pistää aika nöyräksi.
Onkin aika mielenkiintoista, että ihmiset saattavat ahmia mainitsemiani tarinoita ja pitää niitä hienoina, mutta jos kristitty sanoo saman, se on heti helvetillä/kuolemalla uhkailua...??? Vaikka pointti on aivan sama. Tee se tänään, huomisesta et tiedä! Heti jos tähän näkemykseen sotkee kristinuskoa, se saa ihmiset näkemään punaista. Mieluummin vaikka pornoa, muttei Jeesusta. Miten ihmiset valitsivat Pilatuksen aikaan? Murhaajan vapaaksi. Näinhän se tuntuu olevan nykyäänkin. Mitä yhteiskunta ja media ihanoi? Kyykyttämistä, pilkkaa ja murhia. Barnabas vapautetaan yhä uudestaan ja uudestaan. Jeesus ristiinnaulitaan.... Näetkö?että vaikka "totuus" ristiinnaulitaan kerta toisensa jälkeen niin ei se minnekään katoa vaan palaa näissä "kohtaamisissa" aina uudelleen eli "nousee kuolleesta" sen takia mahdollisuuksia oivaltaa asia tarjoutuu yhä udelleen eikä sitä hetkeä kun, eikä kenelle tämä oivallus tulee tiedä kukaan etukäteen (Palaan mutta aikaa ja paikka ei tiedä kukaan muu kuin isä tavaassa).
- Jekku
Mikä niistä vaihtoehdoista, joita näki, oli se minkä voi sanoa olevan Fakta?
- Apostoli34
Se onkin hyvä kysymys. Kumpi siinä on ensin olemassa, vihreät pallot vai se, ettei palloja ole olenkaan? Kumpi on näköharha?
Tästä saa filosofisen pohdinnan myös olemassaoloon. Kaikki ympärillämmehän perustuu havaintoon, jokä lähtee useimmiten aistihavainnosta. Puhutaan ns. tietoisuuden kehästä. Siinä havainto, toiminta, kokemus ja tunteet määrittelevät sen, että mihin suuntaan ihminen suuntaa toimintaansa. Eli ihminen tekee havainnon, siitä seuraa tunne, tunne ohjaa toimintaa ja syntyy kokemus, jonka pohjalta ihminen määrittelee omaa olemassaloaan, tämä saa taas aikaan toimintaa, joka herättää tunteita jne..
Mutta mikä on tosiaan Faktaa? Tämä näkyvä, kuuluva, haiseva, tuntuva maailma vai jokin sen takana? Tähän kysymykseen on filosofia, ja hengellinen toiminta pyrkinyt antamaan vastauksia, mutta samoja vastauksia periaatteessa tieteellinen tutkimus hakee. Mistä tulemme? Mitä varten? Mitä siitä seuraa? Jos näitä kysymyksiä kukaan ei kysyisi, ei olisi uskontoja, filosofiaa, eikä tiedettäkään. Ja silti täälläkin palstalla tapellaan siitä, että onko elämällä tarkoitusta ja jos on niin, mikä se on? Mistä tulemme? Mitä varten? Mihin menemme? Jo se vastaus, että ei elämällä ole tarkoitusta (tai sillä ei välttämättä tarvitse olla), on vastakohta kysymykselle, että onko elämällä tarkoitusta.
Ilman kysymystä ei ole vastausta, mutta ilman vastausta ei ole kysymystäkään.
Kumpi oli ensin, muna vai kana? - Jekku
Apostoli34 kirjoitti:
Se onkin hyvä kysymys. Kumpi siinä on ensin olemassa, vihreät pallot vai se, ettei palloja ole olenkaan? Kumpi on näköharha?
Tästä saa filosofisen pohdinnan myös olemassaoloon. Kaikki ympärillämmehän perustuu havaintoon, jokä lähtee useimmiten aistihavainnosta. Puhutaan ns. tietoisuuden kehästä. Siinä havainto, toiminta, kokemus ja tunteet määrittelevät sen, että mihin suuntaan ihminen suuntaa toimintaansa. Eli ihminen tekee havainnon, siitä seuraa tunne, tunne ohjaa toimintaa ja syntyy kokemus, jonka pohjalta ihminen määrittelee omaa olemassaloaan, tämä saa taas aikaan toimintaa, joka herättää tunteita jne..
Mutta mikä on tosiaan Faktaa? Tämä näkyvä, kuuluva, haiseva, tuntuva maailma vai jokin sen takana? Tähän kysymykseen on filosofia, ja hengellinen toiminta pyrkinyt antamaan vastauksia, mutta samoja vastauksia periaatteessa tieteellinen tutkimus hakee. Mistä tulemme? Mitä varten? Mitä siitä seuraa? Jos näitä kysymyksiä kukaan ei kysyisi, ei olisi uskontoja, filosofiaa, eikä tiedettäkään. Ja silti täälläkin palstalla tapellaan siitä, että onko elämällä tarkoitusta ja jos on niin, mikä se on? Mistä tulemme? Mitä varten? Mihin menemme? Jo se vastaus, että ei elämällä ole tarkoitusta (tai sillä ei välttämättä tarvitse olla), on vastakohta kysymykselle, että onko elämällä tarkoitusta.
Ilman kysymystä ei ole vastausta, mutta ilman vastausta ei ole kysymystäkään.
Kumpi oli ensin, muna vai kana?Meidän ihmisten hengellinen tila voi olla analogisesti samanlainen esittämäsi testin kanssa.
Hengellinen edistyminen muuttaa meidän näkemistämme ympäröivästä todellisuudesta samaan tapaan.
Päämääräksemme voimme Evankeliumien perusteella olettaa samanlaisen ymmärtäväisen näkemyksen kanssamatkaajistamme kuin Jeesuksellakin oli.
Meille "todellisuus" esittäytyy aina näkökykymme mukaisena.Emme tiedä mikä "väri" olisi se, joka on seuraavassa edistymisvaiheessa ja miten siihen pääsee, ilman annettuja vihjeitä.
Mutta vasta ohjeiden noudattamisen kautta pääsemme itsekin tuohon uuteen vaiheeseen.
Se joka on itse "nähnyt" voi puhua totuutta, josta muut eivät vielä tiedä. - Apostoli34
Jekku kirjoitti:
Meidän ihmisten hengellinen tila voi olla analogisesti samanlainen esittämäsi testin kanssa.
Hengellinen edistyminen muuttaa meidän näkemistämme ympäröivästä todellisuudesta samaan tapaan.
Päämääräksemme voimme Evankeliumien perusteella olettaa samanlaisen ymmärtäväisen näkemyksen kanssamatkaajistamme kuin Jeesuksellakin oli.
Meille "todellisuus" esittäytyy aina näkökykymme mukaisena.Emme tiedä mikä "väri" olisi se, joka on seuraavassa edistymisvaiheessa ja miten siihen pääsee, ilman annettuja vihjeitä.
Mutta vasta ohjeiden noudattamisen kautta pääsemme itsekin tuohon uuteen vaiheeseen.
Se joka on itse "nähnyt" voi puhua totuutta, josta muut eivät vielä tiedä.Veit jalat suustani! Suunnistuksessa pitää osata lukea karttamerkkejä, mutta kaikki eivät osaa, koska heidän karttansa on ylösalaisin. Tai he eivät osaa tulkita niitä. Myös kompassin käyttö voi olla vähän niin ja näin, saati taidot yösuunnistuksessa... Otsalamppu sammuu kesken kaiken ja epätoivo valtaa keskellä syyspimeää. Sudetkin ulvovat. Kuhmossa.
He eivät tiedä, mikä on maaston ja kartan mittakaavan välinen suhde. He luulevat, että se on täsmälleen sama kuin maastossa. Tai kartassa. Raamattu on kuin kartta. Jos sitä lukee kirjaimellisesti, ei löydä nenäänsä pitemmälle. Mutta jos tuntee mittakaavan ja osaa sijoittaa maaston kartalle ja päinvastoin, löytää maaliin...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762149Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361762Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi111500Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2341265Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu611250Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161079Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv611002- 60983
Wau mikä kroppa Sofialla
Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja103684