Mauri Sariola mätänee

Ed. Ward

Mauri Sariola -seura valitsi "vuoden Susikoskeksi" kovaäänisen oikeistopopulisti Ritva Santavuoren.
Siinä viimeistään nähtiin, miten ala-arvoinen porukka tämän heikkotasoisen kirjailijan perintöä vaalii. Ihme, ettei valinta kohdistunut suoraan Sauli Niinistöön.
On muuten parinkymmenen vuoden aikana M. Sariolan suosio hiipunut tuntuvasti, harva enää jaksaa olla kiinnostunut tämän äärikonservatiivin arvomaailmasta. Innostuksen puute näkyy Mauri Sariola -seuran aneemisilla nettisivuilla.
Veikkaan, että seura lopettaa toimintansa seuraavien 10 vuoden aikana.

44

6022

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onnex

      elänyt kovin vanhaksi.

    • Sariolaakin lukenut

      Miten kirjailija voisi kärsiä nimikkoseuransa valinnasta? Santavuoren ohella kirjoittaja "ampuu" suorasuuntauksella Sariolankin.
      Esitänpä vastaväitteitä, elikä olen täysin toista mieltä.
      Poliittisiin näkemyksiin on kirjailijalla, tässä tarkoitan itse Mauri Sariolaa,luonnollisesti oikeus. Ajettele miten rohkea Sariola oli kun esitti mm. telkkarissa omat näkemyksensä silloisessa Suomessa ja julkisuudessa. Kunnioitan häntä jo sen takia. Eipä kumarrellut "risuparroille" eikä kysellyt Tehtaankadulta ohjeita. Sekö tekee kirjailijasta vasta kirjailijan, kun on niin vasemmalla, että...
      Mitä Santavuoreen tulee, hän on myös rohkea "täti" ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. On muuten aikanaan ollut jämäkkänä syyttäjänä tässä maassa, jossa rikossyyttäjien rivit ovat harvassa ja joilla oli ammattitaitoa mm. huumeasioissa sekä siviilirohkeutta. On muuten sanojensa takana vieläkin.
      Sariolaa voi toki kritisoida ns. "kirjavasta laadusta" ainakin joidenkin kirjojensa tekovaiheessa. Eihän kriitikot häntä ole koskaan arvostaneet. Uskon kuitenkin, että tässä maassa on paljon Sariolan lukijoita vastakin. Ne jotka ovat eläneet Sariolan elinaikana lukenevat edelleenkin hänen kirjojaan. Susikoskesta muuten sen verran, että hänellä on todellisuudessa esikuva, oikea rikostutkija, elikä S. on todellisen elävän rikostutkijan hahmoon sovitettu sankari.
      Muuten Sariola tältä osin hallitsi vahvasti taustansa kun Susikosken tutkintaa kirjoissaan kuvasi. Toisin on nykyiset "tyttö-" ym. tutkijakuvatukset, joiden maailmaasyleilevä empatia ei veisi todellista rikostutkintaa pätkääkään eteenpäin.
      Saisivat lukea ensin Sariolansa ja kuunnella esim. Santavuorta ennenkuin esim. dekkareitaan kirjoittelevat!
      Fiktiotahan toki Sariolakin kirjoittaa, mutta hän otti sentään aikanaan selvää miten Suomen maassa rikoksia tutkitaan. Sillä taustalla kelpasi kirjoittaa mielenkiintoisia kirjoja!
      Eli luepa uudelleen Sariolaa ja "kysäisepä" nyt valitulta "Susikoskelta" jos tulee epäselvyyksiä esim. syyttäjän toiminnasta "tuona aikana".

      • Joosafatti

        Sariola oli poliittisilta mielipiteiltään pimeä ja taisi "salaa" ihailla natseja,kun ovat "kovia poikia".Noita viitauksia natseihin oli melkein joka kirjassa. Jonkinlaisena "ihanteena" näkyi olevan Herrmann Göring.Kävipä Sariola tapaamassa Hitlerin Aatun autonkuljettajaa, joka on historian ja kaiken muunkin kannalta täysin yhdentekevä henkilö. Vaan tietysti siellä oli niin kuin Sariola kirjoitti "historian siipien havinaa". Ko. autokuski kehui Hitlerin olleen kuinkas muuten "herrasmies". Niin on moni himomurhaajakin ollut. "Herrasmiesmaisyys" ei Aatun tekoja millään lailla siunaa.
        Sariolan kirjat ovat täysin lukukelpoisia ja viihdyttäviä ja ne viittaukset natsihihhuileihin ja saksankieliset sitaatit voi jättää omaan arvoonsa. Oon monet Sariolan kirjat lukenut useampaankin kertaanmuutaman vuoden tauon jälkeen. Ja luen vastakin.


      • käsittääkseni
        Joosafatti kirjoitti:

        Sariola oli poliittisilta mielipiteiltään pimeä ja taisi "salaa" ihailla natseja,kun ovat "kovia poikia".Noita viitauksia natseihin oli melkein joka kirjassa. Jonkinlaisena "ihanteena" näkyi olevan Herrmann Göring.Kävipä Sariola tapaamassa Hitlerin Aatun autonkuljettajaa, joka on historian ja kaiken muunkin kannalta täysin yhdentekevä henkilö. Vaan tietysti siellä oli niin kuin Sariola kirjoitti "historian siipien havinaa". Ko. autokuski kehui Hitlerin olleen kuinkas muuten "herrasmies". Niin on moni himomurhaajakin ollut. "Herrasmiesmaisyys" ei Aatun tekoja millään lailla siunaa.
        Sariolan kirjat ovat täysin lukukelpoisia ja viihdyttäviä ja ne viittaukset natsihihhuileihin ja saksankieliset sitaatit voi jättää omaan arvoonsa. Oon monet Sariolan kirjat lukenut useampaankin kertaanmuutaman vuoden tauon jälkeen. Ja luen vastakin.

        Ei Sariola hyväksynyt Hitlerin rikoksia. Oli vain niin avarasydäminen ihminen, että pystyi tuntemaan myötätuntoa häntäkin kohtaan.


      • Anonyymi
        Joosafatti kirjoitti:

        Sariola oli poliittisilta mielipiteiltään pimeä ja taisi "salaa" ihailla natseja,kun ovat "kovia poikia".Noita viitauksia natseihin oli melkein joka kirjassa. Jonkinlaisena "ihanteena" näkyi olevan Herrmann Göring.Kävipä Sariola tapaamassa Hitlerin Aatun autonkuljettajaa, joka on historian ja kaiken muunkin kannalta täysin yhdentekevä henkilö. Vaan tietysti siellä oli niin kuin Sariola kirjoitti "historian siipien havinaa". Ko. autokuski kehui Hitlerin olleen kuinkas muuten "herrasmies". Niin on moni himomurhaajakin ollut. "Herrasmiesmaisyys" ei Aatun tekoja millään lailla siunaa.
        Sariolan kirjat ovat täysin lukukelpoisia ja viihdyttäviä ja ne viittaukset natsihihhuileihin ja saksankieliset sitaatit voi jättää omaan arvoonsa. Oon monet Sariolan kirjat lukenut useampaankin kertaanmuutaman vuoden tauon jälkeen. Ja luen vastakin.

        Moni muu kirjailija ja taitelija meillä on kovasti ollut kallellaan vasemmalle.
        Kehunut Staliniakin.
        Ja aiheesta:
        olihan Hitler oppipoika Stalinin rinnalle.
        Lenin ja Stalin listivät monin tavoin omia kansalaisiaan monin verroin enemmän kuin heitä kuoli II maailmansodassa.
        Hitler ja Stalin olivat molemmat lähihistorian suurimpia psykopaatteja.
        Aloittivat II maailmansadan jakamalla Euroopan ja hyökkäämällä Puolaan: Hitler ensin, Stalin taktikoiden hiukan myöhemmin (jätti hajurakoa).
        Hitler kuoli niin kuin kuoli, Stalin sai halvauskohtauksen ja virui tuntikausia omissa paskoissaan ja kusissaan, kun lääkärit eivät uskaltaneet mennä edes diktaattoria katsomaan (pelkäsivät joutuvansa vainoharhaisen diktaattorin tapattamaksi).
        Kansallissosialismi oli rikos ihmiskuntaa kohtaan - samoin kuin sosialismi yleensä ja kommunismi.


    • Razill

      Onko tosiaan joku kirjailija? Siis Mauri? Onko sukua Esa Sariolalle? Mistä kirjoitti? Esimerkkejä please. En ole koskaan kuullut, vaikka olenn jo vanha, yli 30, nainen.

      • onneksi näitä on vähän

        Mauri Sariola oli kovan linjan oikeistolainen dekkarikirjailija ja mielipiteiden laukoja. Jos olisi asunut USA:ssa, olisi ollut vankka republikaanien tukija - todennäköisesti olisi järjestänyt sotilasparaateja ja jonottanut seuraamaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanoja.
        Hänen kirjalliset ansionsa ovat nollan arvoisia kuten muillakin dekkarikirjailijoilla, mutta kovaäänisenä riitapukarina hän pääsi hyvin esiin mediassa, vähän samalla tavalla kuin nykyiset oikeistopopulistit Alexander Stubb ja Risto E. J. Penttilä - kumpikin osaa härnätä ja haastaa riitaa viisaammilleen, mutta oma toiminta takkuilee osaamisen puutteen takia.
        Mauri Sariola -seura yrittää pitää hengissä tämän kirjoittajan mainetta, mutta kuten seuran jäsenmäärästä (vain 400 kymmenessä vuodessa, heistä aktiivisia alle kymmenesosa) voi päätellä, innostus on maassamme vaisua.
        1900-luvun kirjailijoista arvostusta nauttivat Väinö Linna, Veijo Meri, Paavo Rintala, Pentti Saarikoski, Hannu Salama, Pentti Haanpää, Kaari Utrio ja monet muut. Mauri Sariola sen sijaan on niin kirjallisuuskriitikoiden kuin valistuneiden lukijoiden täysin hylkäämä yksilö, jonka kirjallinen perintö on siis arvoton ja jonka nimi tulee vuosien saatossa hukkumaan tuhansien amatöörikynäilijöiden massaan.


      • Jakke
        onneksi näitä on vähän kirjoitti:

        Mauri Sariola oli kovan linjan oikeistolainen dekkarikirjailija ja mielipiteiden laukoja. Jos olisi asunut USA:ssa, olisi ollut vankka republikaanien tukija - todennäköisesti olisi järjestänyt sotilasparaateja ja jonottanut seuraamaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanoja.
        Hänen kirjalliset ansionsa ovat nollan arvoisia kuten muillakin dekkarikirjailijoilla, mutta kovaäänisenä riitapukarina hän pääsi hyvin esiin mediassa, vähän samalla tavalla kuin nykyiset oikeistopopulistit Alexander Stubb ja Risto E. J. Penttilä - kumpikin osaa härnätä ja haastaa riitaa viisaammilleen, mutta oma toiminta takkuilee osaamisen puutteen takia.
        Mauri Sariola -seura yrittää pitää hengissä tämän kirjoittajan mainetta, mutta kuten seuran jäsenmäärästä (vain 400 kymmenessä vuodessa, heistä aktiivisia alle kymmenesosa) voi päätellä, innostus on maassamme vaisua.
        1900-luvun kirjailijoista arvostusta nauttivat Väinö Linna, Veijo Meri, Paavo Rintala, Pentti Saarikoski, Hannu Salama, Pentti Haanpää, Kaari Utrio ja monet muut. Mauri Sariola sen sijaan on niin kirjallisuuskriitikoiden kuin valistuneiden lukijoiden täysin hylkäämä yksilö, jonka kirjallinen perintö on siis arvoton ja jonka nimi tulee vuosien saatossa hukkumaan tuhansien amatöörikynäilijöiden massaan.

        Jos ja jos,olisi ja olisi jne....Ei muuta.


      • Jakke
        Jakke kirjoitti:

        Jos ja jos,olisi ja olisi jne....Ei muuta.

        Sillon kun Mauri kuoli,Bush veteli brenkkua kitaan,ja kokkelia nokkaan.


      • Jakke
        Jakke kirjoitti:

        Sillon kun Mauri kuoli,Bush veteli brenkkua kitaan,ja kokkelia nokkaan.

        En tiedä onko Esa Sariola sukua.Olen lukenut ainakin pari hänenkin kirjaansa.Kirjoitustyyli ei ainakaan ole samanlainen.Suosittelen sinulle silti jotain Sariolan romaaneista luettavaksi.Mauri ei ollut ainoastaan dekkarikirjailija.Lainaa vaikka kirjastosta joku kirja kokeeksi,olisi kiva kuulla mitä pidit.Lähdetään vaikka lounaalle keskustelemaan Sariolasta...:)


      • Aurelianus
        onneksi näitä on vähän kirjoitti:

        Mauri Sariola oli kovan linjan oikeistolainen dekkarikirjailija ja mielipiteiden laukoja. Jos olisi asunut USA:ssa, olisi ollut vankka republikaanien tukija - todennäköisesti olisi järjestänyt sotilasparaateja ja jonottanut seuraamaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanoja.
        Hänen kirjalliset ansionsa ovat nollan arvoisia kuten muillakin dekkarikirjailijoilla, mutta kovaäänisenä riitapukarina hän pääsi hyvin esiin mediassa, vähän samalla tavalla kuin nykyiset oikeistopopulistit Alexander Stubb ja Risto E. J. Penttilä - kumpikin osaa härnätä ja haastaa riitaa viisaammilleen, mutta oma toiminta takkuilee osaamisen puutteen takia.
        Mauri Sariola -seura yrittää pitää hengissä tämän kirjoittajan mainetta, mutta kuten seuran jäsenmäärästä (vain 400 kymmenessä vuodessa, heistä aktiivisia alle kymmenesosa) voi päätellä, innostus on maassamme vaisua.
        1900-luvun kirjailijoista arvostusta nauttivat Väinö Linna, Veijo Meri, Paavo Rintala, Pentti Saarikoski, Hannu Salama, Pentti Haanpää, Kaari Utrio ja monet muut. Mauri Sariola sen sijaan on niin kirjallisuuskriitikoiden kuin valistuneiden lukijoiden täysin hylkäämä yksilö, jonka kirjallinen perintö on siis arvoton ja jonka nimi tulee vuosien saatossa hukkumaan tuhansien amatöörikynäilijöiden massaan.

        Kirjoittajan motiivit taisivatkin käydä ilmi ilman lisäselvittelyä.


      • Aurelianus
        Jakke kirjoitti:

        En tiedä onko Esa Sariola sukua.Olen lukenut ainakin pari hänenkin kirjaansa.Kirjoitustyyli ei ainakaan ole samanlainen.Suosittelen sinulle silti jotain Sariolan romaaneista luettavaksi.Mauri ei ollut ainoastaan dekkarikirjailija.Lainaa vaikka kirjastosta joku kirja kokeeksi,olisi kiva kuulla mitä pidit.Lähdetään vaikka lounaalle keskustelemaan Sariolasta...:)

        Romaanit.

        Joka tuulen kylvää.(Omaelämänkerrallinen)
        Ei loitsu eikä rukous. ( Lääkäriromaani)
        Isänmaan parturit.( Kannanotto Suomen sisäpolitiikkaan 50-luvulla. Parturointi tarkoittaa muuten tässä metsien ylihakkuuta tms vastaavaa.)
        Totuus on armoton.(Oikeudenkäyntiromaani.)
        Aamu Heinjoentiellä. ( Perustuu erään kaatuneen Mannerheimristin ritarin lyhyeksi jääneeseen elämään.)
        Kolmannen Valtakunnan kuningatar.( Sariolan ehkä kiistellyin romaani. Päähenkilönä Hitlerin autonkuljettaja!)
        Talvisodan vänrikki. ( Trilogian I osa.)
        Jatkosodan kapteeni (Edellisen jatkoa.)
        Jälleenrakennettu maa. ( Käsitellään lähinnä sotakorvausvuosia.)

        Dekkarit ja poliisiromaanit.
        Laukausten hinta.
        Rotat pois laivasta.
        Leivätön pöytä on katetu.
        Sumua Susikosken yllä.
        Lavean tien laki.
        Hurjan pojan koti.
        Minä Olavi Susikoski.
        Susikosken vaikein juttu.
        Sumusta nousee risti.
        Kapteeni poistuu viimeksi.


        Eli yllämainitut ovat vain murto osa Sariolan (Tunnettu myös nimellä Esko Laukko) tuotanosta ja ei ehkä paraskaan osa, mutta hyvä lähtökohta tutustutaessa hänen tuotantoonsa. ( Joka , sen jotkut unohtavat, oli myynniltäänkin miljoonaluokkaa.)
        Sariolan henkilöön voi tutustua tietenkin lukemalla hänen postumisti julkaissut päiväkirjansa:
        Parempi kerta rutina.
        Hyvästi sammatin kuu.


      • Eipä loppunut ei
        Aurelianus kirjoitti:

        Kirjoittajan motiivit taisivatkin käydä ilmi ilman lisäselvittelyä.

        Mauri Sariola -seura ei loppunut omaan mahdottomuuteensa, niinkuin joku suvaitsi epäillä tuolla ylempänä vuonna 2005. Nyt loppuvuodesta 2013 seura porskuttaa yhä, uusia jäseniä tulee säännöllisesti, vaikka ei ruuhkaan asti.

        Jäsenet ja yleensäkään Sariolan lukijat eivät ole roskasakkia, yleensä he ovat korkealle koulutettuja, seassa lukuisia kansankynttilöitä ja yhteiskunnan tukipylväitä. Pitää ottaa lukuun myös se, että Sariolalla on oma huumorinsa, joka on todella viihdyttävää. Se on saanut osan ihastumaan teoksiin, vaikka poliittinen kanta olisi ihan toiseltakin laidalta.


      • Anonyymi

        Eipä noita kirjailijoita ja heidän teoksiaan tunnu tietävän moni muukaan nuori ihminen.
        Se on nähty "Haluatko miljonääriksi"-ohjelmassa.
        Yleissivistyksen puutetta, jos ei esimerkiksi osaa sanoa, kuka on kirjoittanut romaanin "Rautatie" , vaikka annetaan neljä vaihtoehtoa (joista yksi on Juhani Aho).
        Tai kuka oli pääministeri yöpakkashallituksen aikaan (Karl-August Fagerholm).


      • Anonyymi
        onneksi näitä on vähän kirjoitti:

        Mauri Sariola oli kovan linjan oikeistolainen dekkarikirjailija ja mielipiteiden laukoja. Jos olisi asunut USA:ssa, olisi ollut vankka republikaanien tukija - todennäköisesti olisi järjestänyt sotilasparaateja ja jonottanut seuraamaan kuolemantuomioiden täytäntöönpanoja.
        Hänen kirjalliset ansionsa ovat nollan arvoisia kuten muillakin dekkarikirjailijoilla, mutta kovaäänisenä riitapukarina hän pääsi hyvin esiin mediassa, vähän samalla tavalla kuin nykyiset oikeistopopulistit Alexander Stubb ja Risto E. J. Penttilä - kumpikin osaa härnätä ja haastaa riitaa viisaammilleen, mutta oma toiminta takkuilee osaamisen puutteen takia.
        Mauri Sariola -seura yrittää pitää hengissä tämän kirjoittajan mainetta, mutta kuten seuran jäsenmäärästä (vain 400 kymmenessä vuodessa, heistä aktiivisia alle kymmenesosa) voi päätellä, innostus on maassamme vaisua.
        1900-luvun kirjailijoista arvostusta nauttivat Väinö Linna, Veijo Meri, Paavo Rintala, Pentti Saarikoski, Hannu Salama, Pentti Haanpää, Kaari Utrio ja monet muut. Mauri Sariola sen sijaan on niin kirjallisuuskriitikoiden kuin valistuneiden lukijoiden täysin hylkäämä yksilö, jonka kirjallinen perintö on siis arvoton ja jonka nimi tulee vuosien saatossa hukkumaan tuhansien amatöörikynäilijöiden massaan.

        Sariola kuvasi jämeriä poliiseja, ei voivottelevia.


    • XXXXXXX123

      Suomen kansa mätänee!
      Valinta kohdistui Sauli Niinistöön presidentin vaaleissa.

    • XXXXXXXX123

      Sariolan kaltaiselle kirjailijalle, varsinkin dekkaristille,olisi tilausta.

    • Ukkotuomari

      Sariola ei kyllä mätäne, päinvastoin: Aloitin juuri hänen tuotantonsa kertaamisen. Osan olen kyllä lukenut jo useampaankin kertaan. Mauri kyllä osasi kirjoittaa ja tiesi aina, mistä kirjoitti. On upeaa ajankuvausta, hallittua (osa itse tuskalla koettua) henkilökuvausta, sivistynyttä jännitystä, mahtavaa huumoria ja vaikka mitä. Sääli, että joutui niin varhain poistumaan sairaalan tunaroinnin takia. Sietäisi monen nykykynäilijän ottaa oppia. Rotat pois laivasta - ja Sariola käteen. Kannattaa!

      • Anonyymi

        Mauri kirjoitti,ottipa selvää taustoista,joka toista väittää,ei tiedä. Mielipiteitä voi esittää,mutta vain perustellen. Ja koettaa kirjoittaa saman sivumäärän eritasoilla liikkuvia teoksia,tai kolumneja.


    • Sariolafani

      Mauri Sariolan kirjoja siirretään innokkaasti sähkökirjamuotoon. Useita jo myynnissä ainakin Esisa-kirjassa.

    • ubtgouiy

      Kyllä Mauri Sariola on edelleenkin - yli 32 vuotta kuolemansa jälkeen - aivan ylivoimaisesti paras kirjailija genressään.

      Ja millainen hahmo hän oli, lähes kaksimetrinen hellyttävä nallekarhu, joka eli vauhdikkaan ja jännittävän elämän.

      Ihme, ettei hänestä ole tehty elokuvaa, aineksista saisi vaikka kuinka vetävän rainan!

    • Viimansiima

      Mauri Sariola oli ja on älymystön kirjailija yli yhteiskuntarajojen. Jo taitava ja mukaansatempaava tyyli vei hänet siihen asemaan.

    • mjhvgkuy

      Kyllähän se Mauri oli varsin erikoislaatuinen ihminen, vastakohtaisuuksien persoonallisuus: toisaalta äärimmäisen herkkä, välillä taas kova ja itsekeskeinen.

      Tunteet ja mielihalut veivät miestä kuin rajutuuli syksyn lehteä, Mauri vain kieppui tuivereissa tahdottomana, eikä voinut myrskyilleen mitään.

      Toisinaan pitkiäkin suorastaan maanisen raivokkaita jaksoja kirjoittamista (paljolti ikuisesti velkavetoisen talouden kiirehtimänä), sitten taas matkustelua/uhkapelejä/juopottelua/naisia...

      Lopulta rankan elintavan tuloksena saapui noutaja: heikentynyt elimistö ei enää kestänyt pienen kirurgisen rutiinioperaation yhteydessä tullutta sairaalabakteeria ja noutaja saapui vain 60-vuotiaana.

      R.I.P Mauri: olit kuitenkin ihan paras!

    • Napapiirinprinsessa

      Vuonna 2005 joku vanha partastalinisti esitti toiveen, että Mauri Sariola mätänisi?
      Nyt vuoden 2017 lopulla näyttää, että Mauri Sariolan kirjoille koittaa uusi suosion aika. Jännityskirjoihin kaivataan yleisesti persoonallista, suomalaista otetta. Sariolan kaltaisille kirjailijoille on tilaus!

    • AleksiB

      Mauri Sariola oli sivistyneistön kirjailija omana aikanaan, ja taitaa olla vieläkin. Isäni, joka oli tavallinen tehtaan työmies, mutta laajasti sivistynyt, piti Sariolan kirjoista.

      • kapeanilkka

        Jos pitää saksalaisista dekkareista, pitää myös Mauri Sariolan kirjoista.
        Tuntuu, että Sariola ja hänen kaltaisensa kirjailijat ovat nousemassa suosioon. Vastenmielisiin väkivaltakuvauksiin ollaan jo kyllästytty, varsinkaan kun niillä ei ole juonen kannalta mitään merkitystä.
        Sitäpaitsi Mauri Sariolan kirjat ovat jo nostalgisia.


    • Anonyymi

      Onko lopettanut?
      Elämme vuotta 2021.

    • Anonyymi

      "- - - tämän äärikonservatiivin arvomaailmasta - - -"
      Tuossa on koko vuodatuksen ydinsyy.

    • Anonyymi

      Mitä sitten ? Kerro mikä muu närärstää

    • Anonyymi

      Maurin tuotannon tasosta voidaan perustellusti olla montaa mieltä, mutta mielenkiintoinen persoona oli joka tapauksessa. Ja tuotteliaisuudeltaan täysin ylivoimainen Suomen oloissa. Saksalaismielinen oli ilman muuta, ehkä joissain asioissa jopa äärioikeistolainen, mutta terve vastavoima 60-70 -lukujen äärivasemmistolaisuudelle.

      • Anonyymi

        Sariolan itsekritiikki petti vanhemmiten tuon tuostakin ilmeisesti rankan ryypiskelyn vuoksi.


    • Anonyymi

      Pieleen meni pahasti tuo vuoden 2005 ennustus, että Mauri Sariola - seura kuolisi kymmenessä vuodessa. Vielä on voimissaan. Maurin kirjallisen tuotannon tasosta voidaan olla useampaa mieltä, mutta miehen elämä ja toiminta oli sen verran vivahteikasta, että siinä riittää edelleen pengottavaa. Ja kyllä häneltä syntyi useita varsin hyviäkin teoksia. Parempaa olisi tietysti syntynyt jos kirjailija olisi ollut enemmän selvin päin, mutta eipä sellainen ole kuulunut useimpien meikäläisten menestyskirjailijoiden tapoihin muutenkaan.

      • Anonyymi

        Mauri kirjoitti teoksen Eva Braunista, ja sitä kovin arvosteltiin. Veikko Huovinen kirjoitti lähes nerokkaalla otteella kirjan Hitleristä suurin piirtein samoihin aikoihin ("Veitikka") ja lunta tupaan annettiin siitä hänellekin. Molempia syyteltiin natsien ihannoinnista. Sariolan osalla tämmöiseen väitteeseen saattaa hataria perusteita löytyäkin, mutta mahdoton niitä on Huovisen tuotannosta löytää. Olipa vaan tuon aikainen kirjallinen ilmapiiri sellainen, että koko aiheen käsittely katsottiin sopimattomaksi, tapahtui se sitten missä hengessä tahansa. Kun Sariola vielä oli ajattelultaan oikeistolainen ja isänmaallinen, niin tuotannoltaan vähäiset ja maailmankatsomukseltaan kapea-alaiset, olemattomia lukijamääriä keränneet vasemmistokirjailijat pitivät Mauria varsinaisena kansanvihollisena. Neuvostovastainen oli tuolloin runsaasti käytetty ja melkein pelottavan kaiun saanut ilmaisu.


    • Anonyymi

      Sariolaseuran jösenmäärä on pysytellyt 200 pintaan vuosikaudet. Kirjailijoiden nimikkoseuroista tietenkin Kalle Päätalon ja Mika Waltarin nimikkoseurojen jäsenmäärät ovat omaa luokkaansa 630 ja 430, mutta sitten näiden arvostetuimpien kirjalijoiden seurojen jäsenmäärät ovat muutamasta kymmenestä pariin sataan, esim. Veikko Huovinen 230, Väinö Linna 175 ja Hannu Salama "yli 30". Ei Sariolaseuralla ole tässä joukossa mitään hävettävää tänä päivänäkään.

      Sariolaseuran jäsenten "arvostelukyvyttömyydestä" voisi kertoa se, että seuran jäsenissä on paljon koulutettuja ihmisiä aina professoritasoa myöten. Millainen olisi arvostelukykyinen lukija? Sariolaseuran jäsenet eivät ainakaan nosta Sariolaa jalustalle vaan kirjoittavat "idolistaan" hyvinkin kriittisesti, kun siihen on aihetta, tosin ansiotkin esiin nostaen.

      • Anonyymi

        En usko, että Sariola-seura on yhtään sen vaisumpi toiminnassaan kuin mitä muutkaan kirjailijanimikkoseurat. Tietysti jäseniä saisi aina enemmänkin olla, mutta ei nykyinen määräkään mikään kelvoton ole. Seuran lukupiirissä käydään tasaiseen tahtiin varsin asiallista keskustelua erilaisista Maurin liittyvistä aiheista - tosin myöntää täytyy , että aktiivinen keskustelijapiiri voisi vähän laajempikin olla. Niin että mukaan vaan, joka kirjailijasta on kiinnostunut ja osaa asiansa rakentavasti ja maltillisesti esittää.


    • Anonyymi

      Santavuori oli oikeudenmukainen ja rehellinen,toisinkuin nykyiset viranhaltijat.

      • Anonyymi

        Nykyiset ovat miltei kaikki vihervasemmistolaisia toiviaisia.


    • Anonyymi

      Lopetin juuri taas kerran Lavean tien lain, joka sai arvostetun ranskalaisen dekkaripalkinnon 1969. Ei loitsu eikä rukous ja Joka tuulen kylvää ovat erinomaisia kirjoja. Sumusta nousee risti mielestäni yksi parhaista kotimaisista dekkareista. Susikosken ensimmäiset hyviä. Mk Ulla itselläni useita Sariolan kirjoja, joita luen edelleen. Hyvää kirjahan lukee useasti.

      • Anonyymi

        Ensimmäiset Susikosket, vajaat kymmenkunta, olivat erinomaisia dekkareita. Sitten joskus 60-luvun alkupuolella Maurin ote alkoi kirvota, ja seurasi tasoltaan hyvin "sahaavaa" tuotantoa tuonne 70- luvun lopulle, joukkoon mahtuu lähes kelvottomia mutta myös varhaistuotannon tasoista nautittavaa lukemista. 80 -luvun alussa taso tipahti selvästi, ja viimeiset puolisen tusinaa olivat tasaisen heikkoa kirjoittelua.


      • Anonyymi

        Noista Sariolan dekkareista saattaisi saada kohtalaisen kotimaisen poliisisarjan, tuommoisia tunnin jaksoja malliin 'Kettu', 'Derrick' tai vaikka 'Syyttäjä'. Hyvinhän tuntuvat nuokin sarjat katsojalukunsa säilyttävän, hitaanpuoleisesta kerronnastaan huolimatta. Tosin ajankuvaus olisi päivitettävä nykyhetkeen, ja joihinkin tarinoihin olisi varmasti myös lisättävä hieman toimintaa. Elokuvaksi saakka ei niissä kyllä riitä ainesta.


    • Anonyymi

      Olisko pitänyt olla äärivasemmistolainen?

      • Anonyymi

        70-luvun alkupuolella olisi varmaan ollut eduksi, jos olisi ollut. Ei tosin lukevan yleisön mielestä, silloin Maurin kirjoilla riitti kysyntää hyvinkin. Kävi kopa niin, että samaa tahtia kuin äärivasemmiston kannatus heikkeni, samaa tahtia laski Maurin kirjojen myyntikin...


    • Anonyymi

      Vielä on seura elossa. Tietysti on toiminta vuosien saatossa hieman hiipunut , alkaahan Maurin pois menostakin olla jo aikaa, mutta esim. lukupiiri on kirjailijaseurojemme aktiivisin.

      • Anonyymi

        Eiköhän tuo seura Maurin 100-vuotissyntymävuoden loppuun sentään jaksa vielä toimia. Joka vuosi muuten on tämä vuosi 2024.


    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      193
      4474
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      243
      2469
    3. 133
      1677
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1361
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      191
      1191
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      80
      1086
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1084
    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      58
      1021
    9. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1021
    10. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      71
      1015
    Aihe