Valokuva muuttui

vihan voimasta?

Useita vuosia sitten minulle tapahtui outo asia, jonka olen luullut kuuluvan vain elokuviin. Mutta näin todella kävi:

minulla oli kova riita aviomieheni kanssa (nykyisin jo ex), olin todella vihainen ja raivoissani, syytä en enää muista. Tilanne ei sinänsä ollut mitenkään erikoinen tuolloin, sillä traumaattinen liittomme veteli viimeisiään.
Siinä vihanpurkauksessani satuin vilkaisemaan hyllyssä olevaa edesmenneen äitini valokuvaa. Jähmetyin kauhusta ja huutaminenkin loppui siihen paikkaan, sillä äitini kaunis hymy olikin muuttunut rumaksi, todella vihaiseksi irvistykseksi! En ollut uskoa silmiäni, äitini kasvot olivat vääntäytyneet melkein tunnistamattomiksi. Katsoin peloissani poispäin, ja kun kohta katsoin uudelleen kuvaa, se oli palautunut takaisin normaaliksi hymykuvaksi.

Mitä tämä voi olla? Tekikö oma mieleni minulle kepposen jotenkin, vai tuleeko kellekään mieleen parempaa selitystä? Se mitä näin, ei ollut kuvitelmaa. En vain voi ymmärtää, että tällaista ihan oikeasti voi tapahtua. Vieläkin puistattaa..

6

2066

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • TUOMARI X

      Mieli teki tepposen tosiaankin. Tuo on täysin mahdollista ja jopa tavallista. Ilmeisesti alitajunnassasi mietit aina mitä äitisi ajattelee kun näytät vihasi ja pelkäät hänentuomiotaan. Olet ilmeisesti kasvanut perheessä missä vihantunteet on ollut pakko tukahduttaa. Ja kun raivo tulee lopulta esille, niin alitajunta tosiaan rankaisee sinua tällä tavalla.
      Ei siis mitään yliluonnollista vaan alkeispsykologiaa.

      ;D

      • nappiin

        Kiitos, näin itsekin mielelläni uskon! Kotonani ei todellakaan saanut osoittaa vihantunteita, siitä seurasi rankaisu/äidin mykkäkoulu tms. Tuo valokuvatapaus jäi mietityttämään, koska se oli niin konkreettinen ja uskomaton. Mutta että tuollainen olisi jopa tavallista? Liittynee sentään herkkään, visualisoivaan mieleen..

      • on ollut
        nappiin kirjoitti:

        Kiitos, näin itsekin mielelläni uskon! Kotonani ei todellakaan saanut osoittaa vihantunteita, siitä seurasi rankaisu/äidin mykkäkoulu tms. Tuo valokuvatapaus jäi mietityttämään, koska se oli niin konkreettinen ja uskomaton. Mutta että tuollainen olisi jopa tavallista? Liittynee sentään herkkään, visualisoivaan mieleen..

        samankaltainen kokemus, kun muutin mieheni luo asumaan. Mieheni isän kuva pelotti minua, silloin kun olin yksin kotona. Tuntui, että katselee aina niin vihaisesti. Minä lopulta käänsin kuvan nurin päin, kun tuntui pahalta.

        Jälkeenpäin olen käsitellyt sitä omaksi alitajuiseksi syyllistämiseksi. Itse pidin itseäni vihattavana. Sama juttu kuin sinulla, eli lapsena ei saanut rähistä eikä osoittaa uhmaa.
        Monesti ne omat vihan tunteet näkee heijastuksena toisten silmistä.
        Välttämättä toiset eivät ole vihaisia, vaan omaminä.

      • TuomariX
        on ollut kirjoitti:

        samankaltainen kokemus, kun muutin mieheni luo asumaan. Mieheni isän kuva pelotti minua, silloin kun olin yksin kotona. Tuntui, että katselee aina niin vihaisesti. Minä lopulta käänsin kuvan nurin päin, kun tuntui pahalta.

        Jälkeenpäin olen käsitellyt sitä omaksi alitajuiseksi syyllistämiseksi. Itse pidin itseäni vihattavana. Sama juttu kuin sinulla, eli lapsena ei saanut rähistä eikä osoittaa uhmaa.
        Monesti ne omat vihan tunteet näkee heijastuksena toisten silmistä.
        Välttämättä toiset eivät ole vihaisia, vaan omaminä.

        Näin on! Ja herkemmät ihmiset myös reagoivat voimakkaammin. Joku siis saattaa jopa nähdä asioita oman alitajuntansa ohjaamana. Syyllisyys (joka sinänsä on turhaa) pukkaa läpi.
        Kamalaa ajatella kuinka paljon vanhemmat vaikuttavat lapseen ja miten heidän ehkä pahaa tarkoittamaton mutta ymmärtämätön toimintansa saa lapsen vielä aikuisenakin kärsimään lapsena koetuista asioista.
        Suomessahan ei perinteisesti ole ikinä saanut näyttää tunteitaan. Vihan tunne on ollut aina tuomittua. Ihmekös tuo, että ihmiset täällä ovat masentuneita ja estoisia ja osa porukasta purkaa vihaansa kännissä tai väkivallalla.

    • aave nainen

      voi siinä jotakin (yliluonnollistakin olla). koska kyllähän meidän keskuudessa vallitsee ne näkymättömätkin voimat.

      niin ja kenenkään (skeptikon). on turha tulla sitten mussuttamaan minun mielipiteestäni.

      koska minulla on omat kokemukseni ja uskomukseni:)

      mutta sanon sinulle että äitisi on saattanutkin vierailla luonasi.

      • Seppo

        Minäkin olen sitä mieltä että noihin tuommosiin voi aivan hyvin liittyä jotakin paranormaaleita henkimaailman asioita.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä jäi sanomatta kaivatullesi?

      Ja milloin?
      Ikävä
      97
      1691

    2. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      74
      1474

    3. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      50
      1397

    4. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      57
      1316

    5. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      1288

    6. SDP:n lyhyt selviytymisopas

      1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p
      Maailman menoa
      9
      965

    7. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      36
      827

    8. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      60
      771

    9. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      49
      754

    10. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      41
      745
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt