Miten selvitä

Et tosiaankaan ole lapsellinen. Itse menetin erittäin rakkaan koirani eron johdosta pari vuotta sitten. Asia vaivaa minua edellenkin ja tuntuu hirveältä ajatella, että koiralle sattuisi jotakin enkä koskaan saisi asiasta tietää, sillä emme ole enää yhteydessä koiran nykyisen omistajan, siis exäni kanssa.

Perheemme dobermanni taas nukkui ikiuneen elokuussa, vajaan 13-vuoden iässä. Joskus pelkkä koiran ajatteleminen ja kuvan katsominen saa todella pahalle mielelle ja surulliseksi.

Koira on perheenjäsen ja itselleni paljon enemmänkin, erakkoluonne kun olen. Nyt sain selville, että nykyiseen vuokra-asuntooni en saakaan jo varaamaani dobberipentua. Se olisi tullut minulle joulua ennen. Mitään lemmikkiä en sinne saa, ja elämä koiratta sattuu aivan hirveästi.

Nämä asiat ovat todella rankkoja käydä läpi. Sure koiraasi niin kauan kuin koet tarpeelliseksi tehdä. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon.

Ehkä sun ongelma liittyy tuohon, että yrität olla ajattelematta asiaa. Itkut on itkettävä, ei se muuten helpota. Mun koiran kuolemasta on vuosi aikaa. Nyt alkaa helpottaa...

Ensimmäiseksi (koiran kuoleman jälkeen) keräsin tavarat, jotka muistuttivat koirasta (lelut, orpona naulakossa roikkuva remmi, luun pätkät, valokuvat... ihan kaiken), pois. En kestänyt katsella niitä. Huomasin myös, etten oikein välittänyt rapsutella muiden ihmisten koiria, vaikka olen aina tykännyt kaikenlaisista elukoista.

Pikku hiljaa olen alkanut katselemaan kuvia koirasta. Olihan se aluksi ahdistavaa, mutta nyt pystyn jo hymyillen muistelemaan sesseäni ja puhumaan ikävästä lopustakin. Et sinä rikki mene, vaikka otat kuvan käteen ja muistelet koiraasi. Itke niin kauan, ku itkettää!

...kiva huomata etten ole ainut joka ajattelee asiaa näin syvällisesti.

itse olen sakemannin omistaja mutta minulla on sen lisäksi muita eläimiä... kun marsuni kuoli (olin onneksi ottanut jo sakemannin pennun)itkin monta päivää ja ajatteleminen sattuu. moni ajattelee että koira ja marsu eri asia, mutta marsuni oli kuin koira, tuli kun kutsuin, kerjäsi ja seurasi kaikkialle... pelkään jo valmiiksi että jos pennulleni sattuu jotain, sillä en ole vielä päässyt yli edes pienokaisestani...