Alkoholismille altistuvia 60%

Mitä alkoholismi on ?

Alkoholismi, jota on esiintynyt jo vuosisatoja, on ollut ihme kyllä hyvin vaikeasti määriteltävissä. Nauttiessaan alkoholipitoisia juomia ovat eräät henkilöt osoittaneet poikkeavaa käyttäytymistä kielteisiä seurauksia aiheuttavan Iiikakulutuksen muodossa. Näistä kielteisistä seuraamuksista huolimatta ovat ko. henkilöt jatkaneet juomista. Normaalisti ihminen lopettaa toiminnan, josta hänelle on haittaa, mutta nämä henkilöt eivät tuntuneet kykenevän lopettamaan alkoholinjuontiaan. Sen vuoksi ajateltiin jumalan rankaisevan heitä jostain syystä tai heitä pidettiin heikkoluonteisina. Psyykkisesti häiriintyneinä, moraalittomina jne. Viime aikoina on Ruotsissa ja myös muissa maissa työskennelty hypoteesin pohjalta, että alkoholismi on oire taustalla olevista sosiaalisista ja psyykkisistä epäkohdista.

Tämän näkemyksen mukaan on tärkeää selvittää, miksi alkoholisti juo. On kuitenkin mahdotonta eristää kaikki muuttujat, jotka johtavat alkoholismiin. Se veisi todennäköisesti koko alkoholistin elinajan. Toisaalta vaikka alkoholisti saa selityksen juomiselleen ei hän kuitenkaan kykene lopettamaan. Hoito, joka rakentuu ns. oire-teorian pohjalle, ei ole osoittautunut kovinkaan menestykselliseksi.

Alkoholismi on sairaus tai tila sinänsä, eikä oire jostain muusta häiriöstä. On runsaasti väittelyä aiheuttanut määritelmä. Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on jonkinlainen ennakkotaipumus. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tietyt henkilö ovat ennakkoon määrätty ajautuvan helpommin alkoholismiin kuin toiset ihmiset, edellyttäen, että he juovat alkoholia. On todettu yhteys perinnöllisiin tekijöihin. Kaikista ihmisistä, jotka käyttävät alkoholia n. 10 % :sta tulee alkoholisteja eli heidät kohtaa sairaus, jota kutsutaan alkoholismiksi.

Minnesotamallissa alkoholismi on sellainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan lääkäriliitto. Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös järjestöt kuten WHO (Maailman terveysjärjestö) ja AA luokittelevat alkoholismin sairaudeksi.

Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei kykene koskaan palaamaan »sosiaaliseen» alkoholinkäyttöön, joka on hänelle muodostunut epänormaaliksi. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisista syistä johtuvaa.

Alkoholismisairaus pysyy piilevänä alkoholistin elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen esiin alkoholia nautittaessa.

Mutta sairaus on hoidettavissa siinä mielessä, että alkoholisti voi vapautua alkoholihimostaan ja viettää tervettä ja menestyksekästä elämää. Edellytyksenä, että
hän pysyy irti alkoholista.

Alkoholismi on monitahoinen sairaus. Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.

Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus. Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kultturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmisille myös hyötyä, muutenhan ei kukaan sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, (n. kymmenelle prosentille käyttäjistä) muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin juomisensa siinä uskossa, että heiltä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heitä kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on jo muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muunkaan vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!

Kemiallinen riippuvuus. Alkoholi on kemiallinen aine, joka muuttaa psyykeä ja tunne- elämää. Alkoholismikäsitteellä ei ole enää nyky-yhteiskunnassamme samaa merkitystä
kuin aikaisemmin.

Elämme huumekulttuurissa ja myös alkoholiriippuvuudesta kärsivät nauttivat lisäksi muita päihteitä, jotka alkoholin tapaan muuttavat ihmismieltä ja tunne-elämää. Tämä johtaa sekakäyttöön, joka on tullut yhä tavallisemmaksi. Sen vuoksi emme puhu yksinomaan alkoholismista vaan hoitoa vaativasta kemiallisesta riippuvuudesta. Tabletit, joilla on psyykeen ja tunne-elämään kohdistuvia vaikutuksia, ovat alkoholistille alkoholiin verrattavia aineita Jo milligramman suuruisen annoksen nauttiminen on väärinkäyttöä, ja johtaa sairauden uusiutumiseen. Yhtä lääkettä ei voida vaihtaa toiseen tervehtymisvaiheen aikana.

Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistaan, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen että muille.
Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiinsa ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin' »kemiallisiin» tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista, että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomassa määrin. Kieltäminen on mielisairaudenasteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.

Motivaatio

Yleisesti levinnyt käsitys on, että alkoholistin täytyy olla motivoitu hoitoon, kyetäkseen hyötymään siitä. Se on totta tietyin varauksin. Alkoholistin on saatava apua, mutta kieltäytyy usein hoidosta peläten menettävänsä »rakkainpansa», pullon. Useimmat alkoholistit tulevat hoitoon ulkoisen motivaation perusteella, toisin sanoen, perheen painostuksesta, työpaikan tai lääkärin ohjaamana jne. Hoidon tehtävä on muuttaa ulkoinen motivaatio sisäiseksi motivaatioksi. Monet alkoholistit eivät koe itseään alkoholisteiksi saapuessaan hoitokeskukseen, vaan heistä tulee niinsanotusti alkoholisteja vasta hoidon kuluessa. Näiden ja itse hoitoon motivoitujen alkoholistien välillä ei ole voitu osoittaa eroja hoitotuloksen suhteen.

Alkoholismi - perhesairaus

Kuvittele, että ajat autossasi pitkin maantietä. Vieressä istuu aviopuolisosi ja takapenkillä teidän kaksi lastanne. Yhtäkkiä kääntyy vastaatuleva auto väärälle kaistalle seurauksena vaikea kolari. Sinä ja perheenjäsenesi makaatte onnettomuuspaikalla vaikeasti loukkaantuneina. Kuulet etäältä ambulanssin hälyytys-sireenien äänet ja kun se saapuu paikalle sinut nostetaan paareille ja kaikki tuntuvat keskittyvän yksinomaan sinun hoitamiseen. Lapsesi makaavat verissään ja vaikeasti loukkaantuneina ojassa, mutta kukaan ei välitä heistä. Sinä ainoastaan saat avun, sinusta huolehditaan, mutta perheesi jätetään oman onnensa nojaan makaamaan onnettomuuspaikalle. Onneksi todellisuudessa ei tapahdu näin. Kaikki onnettomuuden uhrit saavat avun. Yhtäläisyys alkoholismiin on kuitenkin ilmeinen. Sairaus koskettaa myös läheisiä ja seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat. Perheen isällä tai äidillä on ilmeisiä alkoholismiin viittaavia oireita ja käyttäytymistä. Aviopuoliso ja lapset ryhtyvät näyttelemään roolia, joka on heille epänormaali, he menettävät pohjan olemassaolleen jne. Sen vuoksi kaikkien on saatava apua.
Alkoholistin tervehtymisen kannalta on tärkeää, että perhe saa tietoa sairaudesta ja heidän oman tervehtymisen kannalta on yhtä tärkeää, että myös he saavat hoitoa.

Mitä alkoholismi on ? kirjoitti:

Mitä alkoholismi on ?

Alkoholismi, jota on esiintynyt jo vuosisatoja, on ollut ihme kyllä hyvin vaikeasti määriteltävissä. Nauttiessaan alkoholipitoisia juomia ovat eräät henkilöt osoittaneet poikkeavaa käyttäytymistä kielteisiä seurauksia aiheuttavan Iiikakulutuksen muodossa. Näistä kielteisistä seuraamuksista huolimatta ovat ko. henkilöt jatkaneet juomista. Normaalisti ihminen lopettaa toiminnan, josta hänelle on haittaa, mutta nämä henkilöt eivät tuntuneet kykenevän lopettamaan alkoholinjuontiaan. Sen vuoksi ajateltiin jumalan rankaisevan heitä jostain syystä tai heitä pidettiin heikkoluonteisina. Psyykkisesti häiriintyneinä, moraalittomina jne. Viime aikoina on Ruotsissa ja myös muissa maissa työskennelty hypoteesin pohjalta, että alkoholismi on oire taustalla olevista sosiaalisista ja psyykkisistä epäkohdista.

Tämän näkemyksen mukaan on tärkeää selvittää, miksi alkoholisti juo. On kuitenkin mahdotonta eristää kaikki muuttujat, jotka johtavat alkoholismiin. Se veisi todennäköisesti koko alkoholistin elinajan. Toisaalta vaikka alkoholisti saa selityksen juomiselleen ei hän kuitenkaan kykene lopettamaan. Hoito, joka rakentuu ns. oire-teorian pohjalle, ei ole osoittautunut kovinkaan menestykselliseksi.

Alkoholismi on sairaus tai tila sinänsä, eikä oire jostain muusta häiriöstä. On runsaasti väittelyä aiheuttanut määritelmä. Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on jonkinlainen ennakkotaipumus. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tietyt henkilö ovat ennakkoon määrätty ajautuvan helpommin alkoholismiin kuin toiset ihmiset, edellyttäen, että he juovat alkoholia. On todettu yhteys perinnöllisiin tekijöihin. Kaikista ihmisistä, jotka käyttävät alkoholia n. 10 % :sta tulee alkoholisteja eli heidät kohtaa sairaus, jota kutsutaan alkoholismiksi.

Minnesotamallissa alkoholismi on sellainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan lääkäriliitto. Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös järjestöt kuten WHO (Maailman terveysjärjestö) ja AA luokittelevat alkoholismin sairaudeksi.

Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei kykene koskaan palaamaan »sosiaaliseen» alkoholinkäyttöön, joka on hänelle muodostunut epänormaaliksi. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisista syistä johtuvaa.

Alkoholismisairaus pysyy piilevänä alkoholistin elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen esiin alkoholia nautittaessa.

Mutta sairaus on hoidettavissa siinä mielessä, että alkoholisti voi vapautua alkoholihimostaan ja viettää tervettä ja menestyksekästä elämää. Edellytyksenä, että
hän pysyy irti alkoholista.

Alkoholismi on monitahoinen sairaus. Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.

Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus. Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kultturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmisille myös hyötyä, muutenhan ei kukaan sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, (n. kymmenelle prosentille käyttäjistä) muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin juomisensa siinä uskossa, että heiltä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heitä kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on jo muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muunkaan vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!

Kemiallinen riippuvuus. Alkoholi on kemiallinen aine, joka muuttaa psyykeä ja tunne- elämää. Alkoholismikäsitteellä ei ole enää nyky-yhteiskunnassamme samaa merkitystä
kuin aikaisemmin.

Elämme huumekulttuurissa ja myös alkoholiriippuvuudesta kärsivät nauttivat lisäksi muita päihteitä, jotka alkoholin tapaan muuttavat ihmismieltä ja tunne-elämää. Tämä johtaa sekakäyttöön, joka on tullut yhä tavallisemmaksi. Sen vuoksi emme puhu yksinomaan alkoholismista vaan hoitoa vaativasta kemiallisesta riippuvuudesta. Tabletit, joilla on psyykeen ja tunne-elämään kohdistuvia vaikutuksia, ovat alkoholistille alkoholiin verrattavia aineita Jo milligramman suuruisen annoksen nauttiminen on väärinkäyttöä, ja johtaa sairauden uusiutumiseen. Yhtä lääkettä ei voida vaihtaa toiseen tervehtymisvaiheen aikana.

Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistaan, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen että muille.
Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiinsa ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin' »kemiallisiin» tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista, että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomassa määrin. Kieltäminen on mielisairaudenasteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.

Motivaatio

Yleisesti levinnyt käsitys on, että alkoholistin täytyy olla motivoitu hoitoon, kyetäkseen hyötymään siitä. Se on totta tietyin varauksin. Alkoholistin on saatava apua, mutta kieltäytyy usein hoidosta peläten menettävänsä »rakkainpansa», pullon. Useimmat alkoholistit tulevat hoitoon ulkoisen motivaation perusteella, toisin sanoen, perheen painostuksesta, työpaikan tai lääkärin ohjaamana jne. Hoidon tehtävä on muuttaa ulkoinen motivaatio sisäiseksi motivaatioksi. Monet alkoholistit eivät koe itseään alkoholisteiksi saapuessaan hoitokeskukseen, vaan heistä tulee niinsanotusti alkoholisteja vasta hoidon kuluessa. Näiden ja itse hoitoon motivoitujen alkoholistien välillä ei ole voitu osoittaa eroja hoitotuloksen suhteen.

Alkoholismi - perhesairaus

Kuvittele, että ajat autossasi pitkin maantietä. Vieressä istuu aviopuolisosi ja takapenkillä teidän kaksi lastanne. Yhtäkkiä kääntyy vastaatuleva auto väärälle kaistalle seurauksena vaikea kolari. Sinä ja perheenjäsenesi makaatte onnettomuuspaikalla vaikeasti loukkaantuneina. Kuulet etäältä ambulanssin hälyytys-sireenien äänet ja kun se saapuu paikalle sinut nostetaan paareille ja kaikki tuntuvat keskittyvän yksinomaan sinun hoitamiseen. Lapsesi makaavat verissään ja vaikeasti loukkaantuneina ojassa, mutta kukaan ei välitä heistä. Sinä ainoastaan saat avun, sinusta huolehditaan, mutta perheesi jätetään oman onnensa nojaan makaamaan onnettomuuspaikalle. Onneksi todellisuudessa ei tapahdu näin. Kaikki onnettomuuden uhrit saavat avun. Yhtäläisyys alkoholismiin on kuitenkin ilmeinen. Sairaus koskettaa myös läheisiä ja seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat. Perheen isällä tai äidillä on ilmeisiä alkoholismiin viittaavia oireita ja käyttäytymistä. Aviopuoliso ja lapset ryhtyvät näyttelemään roolia, joka on heille epänormaali, he menettävät pohjan olemassaolleen jne. Sen vuoksi kaikkien on saatava apua.
Alkoholistin tervehtymisen kannalta on tärkeää, että perhe saa tietoa sairaudesta ja heidän oman tervehtymisen kannalta on yhtä tärkeää, että myös he saavat hoitoa.

Lue lisää

Alkoholismi on sitä että 6% kansasta ratsastaa loppujen 94% rahoilla.