Hypoglykemia..->hulluuskohtaus

Lueppa tuolta ainakin kohta insuliinituntemukset:

http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=97

Minulla ei tuota agressiivisuutta ilmene, mutta tiedottomuus tulee kyllä vastaan, jos ajoissa ei apua saa...

Monesti verensokeripotilaita hoitaneena voin sanoa että ihminen muuttuu monesti tosi dorkaksi kun se verensookkeri laskee.
Ihminen todella muuttuu eikä toimi kuten normaalisti, tosin tässäkin kohtaa yksilöllisiä suurikin eroja.
Ihminen ei välttämättä tajua olonsa olevan epänormaalin!! Olen tavannut juuri esim autoa ajaneen ihmisen jolla ollut hypoglykemia ja voin taata että hän ajoi sen autonsa vain ja ainoastaan ruttuun alhaisen verensokerin takia.
Juridisesti en tiedä voiko ihminen olla syyntakeeton hypoglykemian takia henkirikoksessa..
Vähintään alentuneesti luulisin..
Väkivaltaisuus liittyy kyllä hypoglykemiaan sekin useasti ja riippuu paljon miten tällaiselle ihmiselle käyttäydytään..
Ihminenhän toimii viime kädessä vaistojensa varassa ja kun sokerivarasto alkaa olla tyhjä on se henkiin jäämisen vaisto päälimmäisenä.Eli voisiko olla tässä tapauksessa mahdollista että ihminen on vain "yksinkertaisesti" ollut tapa tai elä tilassa..
Vain Luoja sen tietää, jos sekään...

kokenut poikaystäväni kohtaukset kolmesti. Aivan kamalia. Kesti tunnin saada hänelle sokeria vereen kahdeksan miehen voimin.

huomattiin tietty "ärtyneisyys" yms. muu poikkeava käytös. Jälkeenpän huomaamisella tarkoitan, että vaimolla diagnisoitiin 1-luokan diabetes äskettäin. Sairauden toteamisen jälkeen moni asia "loksahti kohdalleen" hänen käyttäytymisessään.
Hypo tulee salakavasti, ellei ao. henkilö/läheiset tunne alkavan kohtauksensa "oireita" ja hae apua niihin. Toiset hoitavat sairauttaan hyvin ja säntillisesti, toiset taasen eivät välitä juuri houdostaan.

Ko. tila voi olla mitä tahansa, niin agressioita, kuin täyttä flegmaattisuutta, ennen tajuttomuutta.

Olen tyypin 1 diabeetikko ja kokenut hypoglykemian useamman kerran. Kokemusteni (ja hypoissa minua auttaneiden) mukaan diabeetikon ajatustoiminta loppuu, kun mennään riittävän alas. Minulla se raja on 2 kieppeillä.

Ensiksi kaikenlainen ajattelua vaativa toiminta on hankalaa, esimerkiksi puhelinnumeron näppäilyyn voi kulua aikaa puolesta tunnista tuntiin.

Joskus voi tajuta, että nyt on saatava mehua. Sen nauttimiseen kuluu aikaa, vaikka mehupurkki olisi pöydällä nenän edessä. Voin alkaa miettimään erittäin syvällisesti, miksi purkki on pöydällä, vaikka vasta äskenhän se oli jääkaapissa. Sitten purkki pitää viedä takaisin jääkaappiin ja taas ihmetellä, miksi se on siellä, pöydällähän sen pitäisi olla.

Pahimpia ovat olleet ne tilanteet, jossa olen "eksynyt" omaan kotiini. Joskus olohuone on näyttänyt niin oudolta, että on pitänyt mennä tarkistamaan postiluukusta talon asukkaiden nimet. Sittenkään ei ole selvinnyt, missä oikein olen. Ja kuka olen.

Kerran olen heittänyt miestäni hypoissa juustopaketilla päin näköä. Alkoi käskemällä vaatimaan, että alkaisin syödä. Jos olisi ollut leipäveitsi juuston tilalla, olisi lentänyt varmaan sekin.

Eli hypoglykemiassa diabeetikko on täysin tiedoton, ellei saa hiilihydraattipitoista syötävää heti. Jotkut käyttäytyvät agressiivisesti, jotkut itkevät ja jotkut alkavat sekoilla. Verensokeriarvo, missä näin alkaa tapahtua, on tietenkin yksilöllinen.

Lisää hypoglykemia- käyttäytymisestä täällä:

http://www.vilmamedia.fi/cgi-bin/ubb/ultimatebb.cgi?ubb=get_topic;f=2;t=001105;p=1

Heippa!

Isäni on 1-tyypin diabeetikko (eli geneettinen virhe, lapsuudessa alkanut, EI elintasosairaus)ja hypoglykemian oireet ovat sitä kautta tuttuja. Hypoglykemian oireita ovat mm.hikoilu, vapina, nälkä, näköhäiriöt, väsymys tai haukottelu, päänsärky, huulien pistely, epäselvä puhe, levottomuus tai ärtyneisyys, aggressiivisuus, poissaoleva tunne, horjuva liikkuminen, tuskainen olo tai pessimistiset ajatukset.

Oma isäni muuttui verensokerien päästessä matalalle erittäin ärtyisäksi ja pahantuuliseksi, jopa aggressiiviseksi. Hän saattoi huutaa ja tiuskia, ärähdellä ja oikutella, mutta ei koskaan ollut väkivaltainen.

Vaikeassa hypoglykemiassa tajunnan taso voi hämärtyä ja järjenjuoksu himmetä siten, että muistan kerrankin isäni paiskanneen pussillisen piispanmunkkeja raivoissaan auton ikkunasta kun niissä oli vääränlainen kuorrute. Äitini oli juossut ostamaan munkit viereisestä kaupasta kun isän sokerit humahtivat alas.Kyseinen käytös oli TÄYSIN vastoin isäni normaalia käyttäytymistä!

Lyhyestä virsi kaunis, vaikea kuvitella että kukaan ihan moisiin hirmutekoihin pelkän matalan verensokerin vuoksi yltyy, mutta jos on muuten aggressiivinen tai väkivaltainen luonne, niin kai siitä teoilleen extra boostia saa.

...Antaa oikeuden päättää...

Itse olen käynyt 1.3:sen horkassa, jolloin vielä tajusin että "tää on tätä" mutta onneksi mies oli kotona sillä valuin pitkin keittiön kaappeja lattialle istumaan. Ymmärsin hänen auttavan juottamalla mehua ja taisin höpöttää jotain leivästä ja äkkiä. Amaryl -niminen lääke aiheuttaa aika pienilläkin annoksilla minulle tuota mutta varovaisuutta ja seurantaa noudattaen saan pidettyä sen avulla yleensä sokrut 4-6 tasolla. Eli toimintakyvytön olen enemmän kuin äksy, mutta varmaankin laskuvaiheessa ärsyttää pienetkin asiat suunnattoman paljon enemmän kuin tavallisilla arvoilla. En oikein usko että tappoihin tai murhiin pystyisi kukaan vaan ennenminkin tajuttomuuden kohtaavan. Tiedä nyt varmasti kuitenkaan?

matala verensokeri vie voimat ei siinä tilassa ketään hakata , ne ihan muut aineet mitkä hullux tekee

Moikka
Joo, samoja juttuja sattuu mulle itselle.
Kaikki tälläinen "seko" käyttäytyminen on kohdallani alkanut diabeteksen myötä. Itse en ole ollut agressiivinen mutta olen käyttäytynyt hyvin pelottavasti. Muuten menee ihan ok mutta jos viinaksiin kosken niin riski on kohdallani tosi iso. Mikäli unohdan syödä kun juopottelen niin loput on sitten tuurista kiinni.
Ja hulluinta siinä on se että sulla voi olla pitsa kädessä mutta et syö sitä!!! Siinä tulee joku "minä en syö" juttu vastaan. Veljelläni on sama kohtalo.
Ihan ekana menee muisti, et todellakaan muista yhtään mitään koko illasta. Siihen riittää jo pari viini lasillista ilman ruokaa!!!
Mulla D2 ja siinä sokerit nousee korkealle ja sekottaa pään. Veljeltä on ampparissa mitattu lähes 40 arvoja!!! Normaalin ollessa jotain 5-6.
Että tällästä.
Jos otat mitään alkoa niin patonkia, sämpylää, hamppari tms PAKKO syödä, tai ihmiset ympärillä ihmeissään.. :)
D1 jutuista en tiedä, niillä vähän erilainen tämä tauti.
Olen tästä johtuen vakavasti harkinnut absolutistin elämää ja jos jossain juhlissa otan niin ruokaa on oltava koko ajan ja sitä pitää syödä.


Rasmus

Itse en pysty selkeästi ajattelemaan kun on hypo päällä, on sellainen sekava olo.
Silloin hermostuu myös tavallista helpommin, eikä ajattele mitä tekee.
Olen hypon aikana joutunut itsepuolustustilanteeseen ja voimaa on tullut käytettyä liikaa, koska tilanteesta on pitänyt päästä nopeasti pois. Minut vietiin poliisivankilaan, vaikka olin syömässä kun päälleni käytiin. Ruokailu jäi kesken, enkä saanut jatkaa sitä vaikkaselitin poliiseille, että on diabetes ja
Verensokerit on alhaalla. Kopissa lähti sitten taju ja joutuivat kutsumaan lääkintähenkilökunnan aloittamaan tiputuksen. Seuraavana aamupäivänä iski taas hypo, kun eivät välipaloja antaneet ja
Aamiainen jäi kuulustelujen takia väliin. Henkilökunta tuntuu olevan kouluttamatonta putkanvartijan tehtäviin. Terveystietoihin jäi merkintä, että olin selviämisasemalla, vaikka en ole käyttänyt alkoholia
kuuteen vuoteen.
Näin Espoon poliisissa toimitaan.

Täällä Ruåttissa on eräs jolla tällainen hulluuskohtaus on päässyt kroonistumaan. Arvatkaapa kuka?