Yksi uskovien kaste...ko?

Miksi kasteesta sanotaan että se saadaan "syntienne anteeksisaamiseksi" (Apt.2:38-39)

Miksi Paavalille sanottiin, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi?

kaste kirjoitti:

Miksi kasteesta sanotaan että se saadaan "syntienne anteeksisaamiseksi" (Apt.2:38-39)

Miksi Paavalille sanottiin, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi?

Hmm. Tulkintaehdotus: Jeesus oli antanut apostoleille vallan julistaa syntejä anteeksi. Ehkäpä kasteelle meno oli riittävä osoitus siitä, että ihminen tosiaan uskoi evankeliumin ja tahtoi tehdä parannuksen. Ja sittenpä hänelle julistettiin synnit anteeksi kun huomattiin, että hän on tosissaan. Jos ihminen ei sanaa kuultuaan halunnut kasteelle mennä, niin luonnollisesti synninpäästöäkään ei voinut semmoiselle varauksetta antaa (siis henkilölle jota ei koskaan minkäänlaisella kristittyjen kasteella ollut kastettu) koskei hänen uskostaan ollut mitään takeita.

Tää nyt on minun ehdotukseni. En sano, että asia välttämättä näin olisi, mutta tulipa vain mieleeni.

kaste kirjoitti:

Miksi kasteesta sanotaan että se saadaan "syntienne anteeksisaamiseksi" (Apt.2:38-39)

Miksi Paavalille sanottiin, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi?

Oon just lähdössä joten ihan lyhyt kommentti.
Ensinnäkin tuo "anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Synnit saa anteeksi tullessaan uskoon. "Pestä pois" voi liittyä sitten esimerkiksi siihen että kaste on kuuliaisuuden askel, on tunnustautumista siihen totuuteen josta on uskoon tullessa osallikseksi tullut?
Aivan selvää on ainakin se että uskovan kuuluu omaksua tämä uuden luomuksen tosiasia. Nyt kun olen uskoon tullut on vanha elämä haudattu ja elän uutta elämää jonka ydin on henkilökohtainen yhteys Jumalaan, tästä lähtien tarkoitus on että elämäni keskipiste olisi Kristus, ei enää oma minä. Kaste on tämän tosiasian omaksumista. Apostolisena aikana alkuseurakunnassa kaste aivan luonnostaan seurasi uskoa ja oli normaali käytäntö.
Voidaan esittää myös sellainen ajatus että jos kasteelle ei mene - alkuseurakunnassa uskovan kasteesta kieltäytyminen olisi ollut täysin epänormaalia ja osoittanut että henkilö jostain syystä ei tahdo kokonaisesti antautua Jumalalle - niin hänen synnit, jotka kyllä on uskoon tulemisessa jo saatu anteeksi eli ne ei ole hänelle enää iankaikkisen elämän esteenä, kuitenkin roikkuu tuossa ikäänkuin olkapäällä syyttäen ja soimaten vanhasta elämästä.

Kun henkilö tietoisesti ja konkreettisesti tekee sen päätöksen että uskoon tultuani kuulun Jumalalle ja tahdon sen mukaisesti elää, niin että lähtee tätä tietä kulkemaan kasteen kautta, niin kaikki vanha tulee kertakaikkiaan pois pestyksi ja henkilö saa täysin sydämin pitää kiinni koko Kristuksesta, joka myös kasteen kautta tunnustaa että on ottanut hänet yhtä kokonaisesti omakseen kuin kasteessa kokonaisesti upottaudutaan veteen. Jumala ei pelasta vain osittain vaan kokonaan. Kuulun kokonaan Kristukselle.
Siksi kasteesta puhutaan hyvän omantunnon pyytämisenä? Se on koko ihmisen tietoinen heittäytyminen siihen todellisuuteen että tästä lähtien kuulun vain Jeesukselle.

Raamatussa on yksittäisiä kohtia joilla voidaan paremmin perustalla yhdenlaista oppia ja sitten taas joitain toisia yksittäisiä kohtia joilla voidaan paremmin perustella toisenlaista oppia. Niinpä monet yrittää mukauttaa UT:n ilmoitukset omaan oppiinsa ja lukee Sanaa oman kuppikuntansa lasien läpi jolloin ilmoituksen ymmärtäminen värittyy. Parempi olisi mennä Sanan kanssa ristin juurelle ja rukoilla että voisi Kristuksesta käsin ymmärtää. Silloin Jumalan Sana alkaa tulkita oppia eikä päinvastoin. Pyhä Henki johtaa siihen mikä oikeassa opissa on olennaista ja keskeisintä ja auttaa sen myötä elämään omassa kirkkokunnassa rakentavasti sekä välttymään lahkohengen sitovilta vaikutuksilta joiden kautta vihollinen tahtoisi repiä uskovien yhteyden.

Miksi kasteesta sanotaan että se saadaan syntien anteeksisaamiseksi?
En tiedä.
Yksi mahdollisuus on että Sana tässä korostaa kasteen sisältöä, Kristusta. Jeesuksessa Kristuksessa saadaan synnit anteeksi. Alkuseurakunnassa kaste oli konkreettinen ilmaus uskoon tulosta ja liittyi uskoon tulemiseen.
Nähdäkseni kaste ilman uskoa ei anna syntejä anteeksi.

Huomaa että noilla ihmisillä joille sanat sanottiin oli jo usko ja ainakin heillä oli usko siinä vaiheessa kun kasteelle menivät, näin he ilmaisivat uskonsa ja pukeutuivat anteeksiantamuksen todellisuuteen, ilmaisivat sekä taivaalle että ihmisille ottavansa armon todesta.
Voidaan ajatella että jos uskova ei olisi mennyt kasteelle niin tuo asia (kasteesta kieltäytyminen) olisi tullut hänelle synniksi, ollen osoituksena että hän tahtoo vielä pysyä synneissään, kun ei lähde kertakaikkisen Jeesuksen seuraamisen tielle?

Joka tapauksessa kaikki kastetta koskevat kehoitukset Raamatussa on osoitettu tietoisessa iässä oleville ihmisille, jotka kykeni ymmärtämään ajatuksen Jumalalle antautumisesta.

Koska moni asia on osittain tulkinnanvarainen ja ihmisinä emme kykene olemaan täysin objektiivisia emmekä aina erottamaan omia ennakkokäsityksiä puhtaasta Sanan ilmoituksesta jota Pyhä Henki avaa, olisi hyvä pyrkiä nöyryyteen ja tunnustaa että olemme armon varassa tässäkin. Silloin emme ryhdy heti huutelemaan kadotustuomiota jollekin joka ajattelee kasteesta eri tavalla kuin itse.

Korostan edelleen että Jeesus pelastaa.
Mielestäni luterilainen voi ajatella että helluntailainenkin uskova pelastuu Jeesuksen Kristuksen kautta uskoessaan että Hän on lihaan tullut Jumalan Poika ja Vapahtaja, todellinen Kristus, joka sovitti syntimme että me Hänen kauttaan saisimme iankaikkisen elämän.
Mielestäni helluntailainen voi ajatella että luterilainenkin uskova pelastuu Jeesuksen Kristuksen kautta uskoessaan että Hän on lihaan tullut Jumalan Poika ja Vapahtaja, todellinen Kristus, joka sovitti syntimme että me Hänen kauttaan saisimme iankaikkisen elämän.

Yhteys ei siis edellytä että täytyisi sanoutua irti omasta kirkkokunnasta ja sen näkemyksistä. Kyllä me saamme pitää kiinni siitä minkä oikeaksi koemme. Mutta asioita täytyy tulkita ja elää todeksi Kristuksen totuudesta käsin. Silloin voimme harrastaa yhteyttä erilaisista oppikäsityksistämme huolimatta. Juuri se on maailmalle todistuksena.

Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus, sanoo Jeesus.
On jokseenkin helppo osoittaa keskinäistä rakkautta kun kaikki on samaa mieltä ja nyökyttelee toisilleen hymyssä suin. Mitä kristillistä todistusta siinä vielä on? Mitä erinomaista osoitusta Hengen ylivertaisesta todellisuudesta?
Mutta kun rakastamme Jeesusta ja sen kautta toinen toisiamme veljinä ja siskoina silloinkin kun olemme joistain asioista eri mieltä - juuri se on kasteen ottamista todesta.

En enää tunne lihan vaan hengen mukaan.
Oletpa sitten luterilainen tai helluntailainen, jos annat inhimillisen puoluemielisyyden ja lihallisuutesi hallita hengellistä elämääsi, silloin elämässäsi on ristiriita siihen nähden mitä kaste julistaa ja minkä se sisällöllisesti lahjoittaa niille, jotka sen todesta ottavat:
En enää elä minä, vaan Kristus minussa - ja minkä minä NYT ELÄN sen minä elän uskossa.

Todellinen usko on todellista elämää evankeliumin armossa. Siihen kuuluu rakkaus veljiin ja sisariin. Voi kuinka surullista jos kiistelemme kasteen muodoista jättämättä huomiotta sen kristillisen sisällön, josta roomalaiskirjeen kuudes luku niin selvästi puhuu!

No, tuli näköjään vähän pidempi kommentti taas. Nyt pitää mennä. Heips.

m.b. kirjoitti:

Oon just lähdössä joten ihan lyhyt kommentti.
Ensinnäkin tuo "anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Synnit saa anteeksi tullessaan uskoon. "Pestä pois" voi liittyä sitten esimerkiksi siihen että kaste on kuuliaisuuden askel, on tunnustautumista siihen totuuteen josta on uskoon tullessa osallikseksi tullut?
Aivan selvää on ainakin se että uskovan kuuluu omaksua tämä uuden luomuksen tosiasia. Nyt kun olen uskoon tullut on vanha elämä haudattu ja elän uutta elämää jonka ydin on henkilökohtainen yhteys Jumalaan, tästä lähtien tarkoitus on että elämäni keskipiste olisi Kristus, ei enää oma minä. Kaste on tämän tosiasian omaksumista. Apostolisena aikana alkuseurakunnassa kaste aivan luonnostaan seurasi uskoa ja oli normaali käytäntö.
Voidaan esittää myös sellainen ajatus että jos kasteelle ei mene - alkuseurakunnassa uskovan kasteesta kieltäytyminen olisi ollut täysin epänormaalia ja osoittanut että henkilö jostain syystä ei tahdo kokonaisesti antautua Jumalalle - niin hänen synnit, jotka kyllä on uskoon tulemisessa jo saatu anteeksi eli ne ei ole hänelle enää iankaikkisen elämän esteenä, kuitenkin roikkuu tuossa ikäänkuin olkapäällä syyttäen ja soimaten vanhasta elämästä.

Kun henkilö tietoisesti ja konkreettisesti tekee sen päätöksen että uskoon tultuani kuulun Jumalalle ja tahdon sen mukaisesti elää, niin että lähtee tätä tietä kulkemaan kasteen kautta, niin kaikki vanha tulee kertakaikkiaan pois pestyksi ja henkilö saa täysin sydämin pitää kiinni koko Kristuksesta, joka myös kasteen kautta tunnustaa että on ottanut hänet yhtä kokonaisesti omakseen kuin kasteessa kokonaisesti upottaudutaan veteen. Jumala ei pelasta vain osittain vaan kokonaan. Kuulun kokonaan Kristukselle.
Siksi kasteesta puhutaan hyvän omantunnon pyytämisenä? Se on koko ihmisen tietoinen heittäytyminen siihen todellisuuteen että tästä lähtien kuulun vain Jeesukselle.

Raamatussa on yksittäisiä kohtia joilla voidaan paremmin perustalla yhdenlaista oppia ja sitten taas joitain toisia yksittäisiä kohtia joilla voidaan paremmin perustella toisenlaista oppia. Niinpä monet yrittää mukauttaa UT:n ilmoitukset omaan oppiinsa ja lukee Sanaa oman kuppikuntansa lasien läpi jolloin ilmoituksen ymmärtäminen värittyy. Parempi olisi mennä Sanan kanssa ristin juurelle ja rukoilla että voisi Kristuksesta käsin ymmärtää. Silloin Jumalan Sana alkaa tulkita oppia eikä päinvastoin. Pyhä Henki johtaa siihen mikä oikeassa opissa on olennaista ja keskeisintä ja auttaa sen myötä elämään omassa kirkkokunnassa rakentavasti sekä välttymään lahkohengen sitovilta vaikutuksilta joiden kautta vihollinen tahtoisi repiä uskovien yhteyden.

Miksi kasteesta sanotaan että se saadaan syntien anteeksisaamiseksi?
En tiedä.
Yksi mahdollisuus on että Sana tässä korostaa kasteen sisältöä, Kristusta. Jeesuksessa Kristuksessa saadaan synnit anteeksi. Alkuseurakunnassa kaste oli konkreettinen ilmaus uskoon tulosta ja liittyi uskoon tulemiseen.
Nähdäkseni kaste ilman uskoa ei anna syntejä anteeksi.

Huomaa että noilla ihmisillä joille sanat sanottiin oli jo usko ja ainakin heillä oli usko siinä vaiheessa kun kasteelle menivät, näin he ilmaisivat uskonsa ja pukeutuivat anteeksiantamuksen todellisuuteen, ilmaisivat sekä taivaalle että ihmisille ottavansa armon todesta.
Voidaan ajatella että jos uskova ei olisi mennyt kasteelle niin tuo asia (kasteesta kieltäytyminen) olisi tullut hänelle synniksi, ollen osoituksena että hän tahtoo vielä pysyä synneissään, kun ei lähde kertakaikkisen Jeesuksen seuraamisen tielle?

Joka tapauksessa kaikki kastetta koskevat kehoitukset Raamatussa on osoitettu tietoisessa iässä oleville ihmisille, jotka kykeni ymmärtämään ajatuksen Jumalalle antautumisesta.

Koska moni asia on osittain tulkinnanvarainen ja ihmisinä emme kykene olemaan täysin objektiivisia emmekä aina erottamaan omia ennakkokäsityksiä puhtaasta Sanan ilmoituksesta jota Pyhä Henki avaa, olisi hyvä pyrkiä nöyryyteen ja tunnustaa että olemme armon varassa tässäkin. Silloin emme ryhdy heti huutelemaan kadotustuomiota jollekin joka ajattelee kasteesta eri tavalla kuin itse.

Korostan edelleen että Jeesus pelastaa.
Mielestäni luterilainen voi ajatella että helluntailainenkin uskova pelastuu Jeesuksen Kristuksen kautta uskoessaan että Hän on lihaan tullut Jumalan Poika ja Vapahtaja, todellinen Kristus, joka sovitti syntimme että me Hänen kauttaan saisimme iankaikkisen elämän.
Mielestäni helluntailainen voi ajatella että luterilainenkin uskova pelastuu Jeesuksen Kristuksen kautta uskoessaan että Hän on lihaan tullut Jumalan Poika ja Vapahtaja, todellinen Kristus, joka sovitti syntimme että me Hänen kauttaan saisimme iankaikkisen elämän.

Yhteys ei siis edellytä että täytyisi sanoutua irti omasta kirkkokunnasta ja sen näkemyksistä. Kyllä me saamme pitää kiinni siitä minkä oikeaksi koemme. Mutta asioita täytyy tulkita ja elää todeksi Kristuksen totuudesta käsin. Silloin voimme harrastaa yhteyttä erilaisista oppikäsityksistämme huolimatta. Juuri se on maailmalle todistuksena.

Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus, sanoo Jeesus.
On jokseenkin helppo osoittaa keskinäistä rakkautta kun kaikki on samaa mieltä ja nyökyttelee toisilleen hymyssä suin. Mitä kristillistä todistusta siinä vielä on? Mitä erinomaista osoitusta Hengen ylivertaisesta todellisuudesta?
Mutta kun rakastamme Jeesusta ja sen kautta toinen toisiamme veljinä ja siskoina silloinkin kun olemme joistain asioista eri mieltä - juuri se on kasteen ottamista todesta.

En enää tunne lihan vaan hengen mukaan.
Oletpa sitten luterilainen tai helluntailainen, jos annat inhimillisen puoluemielisyyden ja lihallisuutesi hallita hengellistä elämääsi, silloin elämässäsi on ristiriita siihen nähden mitä kaste julistaa ja minkä se sisällöllisesti lahjoittaa niille, jotka sen todesta ottavat:
En enää elä minä, vaan Kristus minussa - ja minkä minä NYT ELÄN sen minä elän uskossa.

Todellinen usko on todellista elämää evankeliumin armossa. Siihen kuuluu rakkaus veljiin ja sisariin. Voi kuinka surullista jos kiistelemme kasteen muodoista jättämättä huomiotta sen kristillisen sisällön, josta roomalaiskirjeen kuudes luku niin selvästi puhuu!

No, tuli näköjään vähän pidempi kommentti taas. Nyt pitää mennä. Heips.

Lue lisää

Uudestikasteissa voi olla vieras henki.

24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.

Matteus. kirjoitti:

Uudestikasteissa voi olla vieras henki.

24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.

Lue lisää

Helluntalaisuudessa ei todellakaan opeteta uudesti kastetta.
On vain Raamatun opettama "uskonkaste" tai "upotuskaste" joksi sitä voitaneen myös nimetä.

Muisti... kirjoitti:

Helluntalaisuudessa ei todellakaan opeteta uudesti kastetta.
On vain Raamatun opettama "uskonkaste" tai "upotuskaste" joksi sitä voitaneen myös nimetä.

Koettele altaassa oleva henki.
Uudestikasteen riski on saada antikristuksen henki, joka vain muistuttaa alkuperäistä.

muista kirjoitti:

Koettele altaassa oleva henki.
Uudestikasteen riski on saada antikristuksen henki, joka vain muistuttaa alkuperäistä.

Tiedäthän,että järvessä elelee useinkin monenlaisia kaloja ja otuksia ja silti se on paikka jossa Jumalan lapset raamatullisesti ottavat uskon kasteen,eikä siihen kuulu mitään uudesti kastamista,koska sellaista oppia ei raamattu anna.

Mistä sinä sen olet noukkinut(uudestikaste)?,eihän vapaat suunnat sellaista opeta.

Matteus. kirjoitti:

Uudestikasteissa voi olla vieras henki.

24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.

Lue lisää

osoittaa tällainen huutelu:
Helluntailaiset vihaavat lapsiaan! (Koska eivät vie näitä "ainoalle oikealle" kasteelle).
Allaskastaja sai Jumalan tuomion! (Tapauksessa jossa amerikkalainen kastaja kuoli sähköiskuun mikrofonin pudotessa kastealtaaseen).
Lahkolaisissa on uudestikasteessa saatu demonihenki!
Helluntailainen pilkkaa armon Henkeä ja polkee Jeesuksen veren jalkoihinsa! (Kun tahtoo uskoon tultuaan ja Raamattua tutkittuaan ottaa kasteen jonka kokee oikeaksi).
Ym. Ym.

Asiat on koeteltava Raamatun sanalla eikä omilla sielullisilla viisasteluilla. UT:sta löytyy ihan varmasti selkeitä raamatunkohtia joilla voi koetella vaikuttaako tuollaisessa kiivailemisessa ja toisten uskovien tuomitsemisessa Pyhä Henki vai jokin muu henki.

Missä tällaista kiivailua ja asioiden vääristämistä tuottava henki on saatu? En ryhdy väittämään että se on saatu lapsikasteessa. En ajattele sillä tavalla. Mutta ihmisen lihallisuus ja nöyrtymättömyys - kun puhutaan rististä ja käytetään kaikenlaisia kristillisiä termejä mutta ei todella nöyrrytä ristin juurelle armon varaan - altistaa lahkohengelle. Se on vääränlaiseen oikeassaolemiseen ja pöyhkeilyyn sairastuttava henkivalta jonka vaikutuksesta ihminen sokeutuu evankeliumin totuudelle kristittyjen perheyhteydestä ja alkaa rikkoa taivaallista totuutta vastaan.
Kuinka tuollaisen inhottavan, uskonnolliseen oikeaoppisuuteen pukeutuvan hengen vaikutuksista päästään eroon? Nöyrtymisen ja itsetutkistelun kautta, kun otetaan Jumalan armo ja rakkaus ja Raamatun ilmoitukset tosissaan.

Mikä meille loppujen lopuksi on tärkeää ja tärkeintä?
Oman kannan voittaminen ja toisen nujertaminen? Vai Jumalan tahto? Luulemmeko että Jumalan tahto on toisen nujertaminen?
Onko minulla sellaista pyhää pelkoa että en tahdo loukata Jumalaa ja Hänen tarkoituksiaan vastaan? Onko sellaista tietoisuutta omasta raadollisuudesta, että ymmärrän: vain Jumalan armon kautta voin nähdä oikein ja oppia kunnioittamaan Kristuksen totuutta?

Jos meillä on pyhä arkuus Jumalan Sanan edessä, silloin emme ainostaan tutki Raamattua, vaan annamme Raamatun tutkia itseämme...
Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa.

Nyt siis ei ole kyse siitä missä kohtaa sinä olet väärässä minun mielestäni. Eikä siitä missä kohtaa minä olen väärässä sinun mielestäsi. Jos olisi kyse siitä silloinhan lähtisimme oitis puolustelemaan itseämme ja taas keksittäisiin syytöksiä sitä toista vastaan.

Kyse on siitä missä minä olen väärässä MINUN mielestäni. No niin, en missään, tietenkään - jos sitä omalta lihaltani kysytään. Siksi menemmekin omakohtaisesti ristin juurelle ja pyydetään että Jeesuksen rakkaus meitä murtaisi.
Silloin vapaudumme Kristuksen totuuteen ja pääsemme vääristä hengistä.
Kiitos Jumalalle.

Raamattuni ymmärtänyt.