Itseluottamus , sitä joko on tai sitä ei ole ,se pysyy vaikka saisi vähättelyjä moitteita tai epäluottamuslauseita kuinka.Itseluottamus on perua jo lapsuudesta ja se kasvaa ja vahvistuu jos lapsia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja heille annetaan kiitosta tarvittaessa, unohdetaan vähättely ja lauseet että ei sinusta ole mihinkään tai et osaa tai et tiedä mitään.Surukseni olen huomannut miten paljon on pieniin lapsiin kohdistuvaa vähättelyä,ja kannustavaa puhetapaa ei juuri ensinkään
itseluottamus
tähdenlento
18
1227
Vastaukset
- ani_liini
Lapsuudessani oli yleistä että tunnustusta ei saanut.
Lasten vähätteleminen kuului kasvatukseen, varsinkin uskovaisilla että kakaroista ei tule ylpeitä.
Mutta itseluottamusta saa myös vaikeiden elämänkokemusten myötä.
Sanoo itselleen "hyvä minä" kun on selviytynyt mahdottomalta vaikuttavasta tilanteesta. olivat sellaiset, että lasta ei missään nimessä saanut "kehua" ettei ylpisty, niinkuin aniliini kirjoittaa.
Niin sanoi isänikin kun kerran aikuisiässä kysyin miksi me lapset emme koskaan saaneet positiivista palautetta.
Oli helpompi huomauttaa kun teki jotakin väärin.
Siitä saattoi saada sellaisen käsityksen että mitä vaan teenkin niin pieleen menee, enkä osaa tehdä mitään niin että se kelpaisi vanhemmilleni.
Joskus saattoi kuulla: "Ottaisit mallia siskosta!"
Isossa perheessä saattaa olla silmänpalvelijoita ja rebellejä.
Kun sitten aikuistuessa olin vieraan töissä ja sain kovasti kehuja niin kuvittelin kehujen olevan vaan imarteluja, en ottanut niitä vakavasti.
Kun kehuja alkoi tulla useammalta taholta, niin aloin miettiä etten taidakaan olla niin huono kuin olen luullut :-) Minäkin osaan!
Totta on, että lapsen itseluottamus kehittyy jos muistaa kiittää lasta onnistumisesta eikä vaan antaa sapiskaa epäonnistumisista.- merimona1
Minulle sanottiin usein lapsena ja varhaisnuorena, että miksi en voisi olla niinkuin ...., mutta kun minä en ollut muu kuin minä, enkä tahtonutkaan olla.
Olimme lapsena sisareni kanssa toistemme vastakohdat ja olemme vieläkin, mutta aikuisina sentään yritämme ymmärtää, että sisko on pikkutarkka ja minun mielestäni nipottaja, minä ....tuota ...erilainen.
Meillä taitaa olla kummallakin kuitenkin aika terve itsetunto. Sellainen realistinen, totuudenmukainen käsitys vahvuuksistamme ja heikkouksistamme.
"Tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin."
En muista kenen sanomaa tuo on, vai oma aforismini.
- Iili
...myös koulu oli perusteiltaan nujertavaa. Esimerkiksi kielten kokeissa huomio kiinnitettiin vain virheisiin, ei mihinkään muuhun. Minulla oli kuitenkin yksi kieltenopettaja, joka arvosteli kokeita siten, että hän sanoi esimerkiksi: "Sinulla oli aika paljon sanavirheitä, mutta osasit hyvin tämän kielioppikohdan, joten annan siitä pluspisteitä." Se oli kannustavaa opetusta.
Kun kansakoulussa sain hyvän todistuksen, niin äitini vain totesi, että se on tietysti pelkkää tuttavuudenkauppaa. Hän kun tunsi opettajan. Voiko enää pahemmin mitätöidä lapsen onnistumista?
Koulun jälkeen minullekin kävi niin, että sain kehuja töissä, pyydettiin jopa jäämään, kun olin lähdössä pois. En osannut ottaa kehuja vastaan, vaan pidin niitä pötypuheena. Eihän minua ollut kukaan koskaan kehunut mistään.
Vasta nyt vanhalla iälläni itseluottamus on kasvanut sellaiseksi, että viis veisaan, mitä muut ajattelevat. Minä olen minä, ja se riittää minulle ja saa luvan riittää kaikille muillekin. Olen oppinut pitämään puoleni ja tunnen arvoni.- Hintriika
Viimeinen lauseesi, Iili, kiteytti koko asian. Hyvä itsetunto on kuin tiivis jalokivi!
Arvonsa tunteminen, itsensä arvostaminen - siitä se lähtee. Vähättely oli meidän lapsuudessamme yleisempää kuin kannustaminen. Moni on joutunut itsetuntonsa hankkimaan "kantapään kautta".
Mutta sitten kun sen löytää, siitä kannattaa pitää kiinni. Se on timantti mielenterveyden kruunussa.
- Kadoksissa
Täällä yksi jolla on huono itsetunto ja tunnen useita ikäisiämme joilla on ainakin jonkinasteisia ongelmia.Kaikki eivät vain pysty näkemään sitä.Pahinta on että olen tartuttanut sen myös lapsiini vaikka kuinka yritin välttää sitä kehumalla ja kannustamalla.Ihailen ihmisiä joilla on se jalokivi.
- Iili
...on äärimmäistä itsekeskeisyyttä. Henkilö ottaa kaiken itseensä, ei tajua sitä, että maailma elää omaa elämäänsä, ja että ei hän ole sellainen keskipiste, jota kaikki halveksivat, irvivät ja vähättelevät.
Se on surkea tilanne. Ihminen, jolla on todella huono itsetunto suhteuttaa kaiken itseensä, ja hän saattaa käyttäytyä tavalla, jota muut pitävät häikäilemättömyytenä tai muuten epäkohteliaana. Se on sitten kierre, josta ei ole ulospääsyä.
Sellainen henkilö usein odottaa, että muut olisivat selvännäkijöitä ja ymmärtäisivät häntä ilman, että hän sanoo mitään. - merimona1
Iili kirjoitti:
...on äärimmäistä itsekeskeisyyttä. Henkilö ottaa kaiken itseensä, ei tajua sitä, että maailma elää omaa elämäänsä, ja että ei hän ole sellainen keskipiste, jota kaikki halveksivat, irvivät ja vähättelevät.
Se on surkea tilanne. Ihminen, jolla on todella huono itsetunto suhteuttaa kaiken itseensä, ja hän saattaa käyttäytyä tavalla, jota muut pitävät häikäilemättömyytenä tai muuten epäkohteliaana. Se on sitten kierre, josta ei ole ulospääsyä.
Sellainen henkilö usein odottaa, että muut olisivat selvännäkijöitä ja ymmärtäisivät häntä ilman, että hän sanoo mitään.ihminen sanoo usein olevansa herkkä ja saattaa olla sitäkin, miten nyt sitten kukakin herkkyyden käsittää.
Minunkin mielestäni itsetunnon puute on sitä, että kaiken koetaan olevan kohdistettu itseensä, arvosteluna, vähättelynä ja halveksimisena.
Vahvan itsetunnon omaava kuittaa "epäilyttävät" puheet joko huumorilla, tai olemalla kiinnittämättä kaikkiin sanomisiin mitään huomiota.
Minulla oli, tai on edelleenkin tuttava, joka sanoo usein, että huomasitko kuinka se, tai se taas piikitteli häntä. Minä en huomannut, sillä olin ottanut hänen piikitelyksi käsittämänsä aivan yleisellä tasolla tarkoitetuksi. - isoäiti #####
merimona1 kirjoitti:
ihminen sanoo usein olevansa herkkä ja saattaa olla sitäkin, miten nyt sitten kukakin herkkyyden käsittää.
Minunkin mielestäni itsetunnon puute on sitä, että kaiken koetaan olevan kohdistettu itseensä, arvosteluna, vähättelynä ja halveksimisena.
Vahvan itsetunnon omaava kuittaa "epäilyttävät" puheet joko huumorilla, tai olemalla kiinnittämättä kaikkiin sanomisiin mitään huomiota.
Minulla oli, tai on edelleenkin tuttava, joka sanoo usein, että huomasitko kuinka se, tai se taas piikitteli häntä. Minä en huomannut, sillä olin ottanut hänen piikitelyksi käsittämänsä aivan yleisellä tasolla tarkoitetuksi.On ihana tuntea,kuinka sinä iloitset menestymisestäni tai minua kohdanneesta onnenpotkusta.Vieläkin ihanampaa on,että pidät minua edelleen suurenmoisena,vaikka olisinkin sotkenut asiani perinpohjin.
Tämän kirjoitti ninulle lapsenlapseni,eräänä aitienpäivänä. - Itsetunto
merimona1 kirjoitti:
ihminen sanoo usein olevansa herkkä ja saattaa olla sitäkin, miten nyt sitten kukakin herkkyyden käsittää.
Minunkin mielestäni itsetunnon puute on sitä, että kaiken koetaan olevan kohdistettu itseensä, arvosteluna, vähättelynä ja halveksimisena.
Vahvan itsetunnon omaava kuittaa "epäilyttävät" puheet joko huumorilla, tai olemalla kiinnittämättä kaikkiin sanomisiin mitään huomiota.
Minulla oli, tai on edelleenkin tuttava, joka sanoo usein, että huomasitko kuinka se, tai se taas piikitteli häntä. Minä en huomannut, sillä olin ottanut hänen piikitelyksi käsittämänsä aivan yleisellä tasolla tarkoitetuksi.En nyt kyllä tuosta tunnista itseäni.Ehkä se ettei ole oikein tiennyt minkälainen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi kun ei saa olla semmoinen eikä tämmöinen eikä koskaan osannut olla oikeanlainen.Samaa sitten isosisko on jatkanut.Ehkä se sitten on jonkinlaista tunnetta ettei itsenään täytä jotakin mittaa eikä pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on -vielä tässäkään iässä.Kyllä siitä yritän päivittäin itseäni tukistaa ettei saa olla tämmmmöinen vaan semmoinen...
- Isoäiti myöskin
isoäiti ##### kirjoitti:
On ihana tuntea,kuinka sinä iloitset menestymisestäni tai minua kohdanneesta onnenpotkusta.Vieläkin ihanampaa on,että pidät minua edelleen suurenmoisena,vaikka olisinkin sotkenut asiani perinpohjin.
Tämän kirjoitti ninulle lapsenlapseni,eräänä aitienpäivänä.jotain väärin?
Puhumme vahvasta itsetunnosta, tai sen puutteesta, emme itserakkaudesta, tai itsekehumisesta. - merimona1
Itsetunto kirjoitti:
En nyt kyllä tuosta tunnista itseäni.Ehkä se ettei ole oikein tiennyt minkälainen pitäisi olla tullakseen hyväksytyksi kun ei saa olla semmoinen eikä tämmöinen eikä koskaan osannut olla oikeanlainen.Samaa sitten isosisko on jatkanut.Ehkä se sitten on jonkinlaista tunnetta ettei itsenään täytä jotakin mittaa eikä pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on -vielä tässäkään iässä.Kyllä siitä yritän päivittäin itseäni tukistaa ettei saa olla tämmmmöinen vaan semmoinen...
kuitenkin, itseluottamus ja itsetunto?
Itseluottamushan olikin avaajan aloittama sana ja se tarkoittaa varmaan ennakkoluulotonta, rohkeaa asioihin tartumista, luottamista itseensä - kyllä minä osaan ja pärjään.
Itsetunto taas saattaakin olla omien vahvuuksiensa, tai puutteidensa realistista tajuamista.Ei mitään yltiöpäistä seinän läpi puskemista, vaan ymmärtämistä, että tuo alue ei ole minun vahvimpia puoliani ja siinä olisi varaa oppia ja kehittyä.
En kyllä tiedä, mutta voisiko olla näin? - isoäiti ######
Isoäiti myöskin kirjoitti:
jotain väärin?
Puhumme vahvasta itsetunnosta, tai sen puutteesta, emme itserakkaudesta, tai itsekehumisesta.Ei tässä pitänyt olla mitään itsekehua eikä itserakkautta,se oli vain viesti siitä että ei sitä itsetuntoa tule jos ei tueta myöskin huonoina aikoina.Ja ennenkaikkea lapselta puuttuu täysin itsetunto jos häntä vain torutaan,
kuten muuan viestissään kirjoitti,sanotaan vain että et osaa mitään,etkä tiedä mitään.
Siitä tiedän että tukeni on lasta auttanut,
elämään täysipainoista elämää,saatuani tälläisen kirjeen.Ehkäpä tarvitsin itsekkin itsetuntoa,kun olin iloinen hänen kirjeestään.Olenko kauhean väärässä. - Tyynentyttö
isoäiti ###### kirjoitti:
Ei tässä pitänyt olla mitään itsekehua eikä itserakkautta,se oli vain viesti siitä että ei sitä itsetuntoa tule jos ei tueta myöskin huonoina aikoina.Ja ennenkaikkea lapselta puuttuu täysin itsetunto jos häntä vain torutaan,
kuten muuan viestissään kirjoitti,sanotaan vain että et osaa mitään,etkä tiedä mitään.
Siitä tiedän että tukeni on lasta auttanut,
elämään täysipainoista elämää,saatuani tälläisen kirjeen.Ehkäpä tarvitsin itsekkin itsetuntoa,kun olin iloinen hänen kirjeestään.Olenko kauhean väärässä.Et ole ollenkaan väärässä.Me ei vaan heti hoksattu mitä ajoit viestilläsi takaa.Kyllä se itsetunto juontuu sieltä lapsuuden kasvatuksesta.Jotkut vanhemmat luovat lapsilleen kodin jossa on hyväksyvä ja lasta rohkaiseva ilmapiiri-joiltakin ne arvostelun ja moitteen sanat tulevat liiankin herkästi.Kukin lapsi luonteensa mukaisesti niihin reagoi.Vai geeneissäkö tämäkin juttu on?
- Laiskis1
Mielestäni kyse on siitä, miten pitkälle annamme toisten kuviteltujen mielipiteiden ohjata toimintaamme.
Onko meillä tarvetta omilla ratkaisuillamme hakea ympäristön hyväksyntää vai elämmekö omaa elämäämme!
Työttömien palstoilla tämä näkyy valitteluna ja väheksityksi tulleenna tunteena.
Kuitenkaan, useimmiten kyse ei ole todellisesta puutteesta vaan siitä, että rajallisemmat resurssit eivät enää anna viestiä ympäristöön aineellisin merkein, että kyllä minä pärjään.
Kehitin itselleni aikanaan pohjukaissuolihaavan kun tavoitteeni ja resurssini eivät olleet tasapainossa. Parannus löytyi peilistä!
Hittojako välittää toisten mielipiteistä. Sopeutuu sosiaalisesti omien, todellisten tarpeittensa mukaisiin ympyröihin ja elää rikoslain puitteissa.
Pitkänä työttömyyskautena, tulojeni pudottua alle puoleen aiemmasta (siis netto), en missään vaiheessa kokenut minkäänlaista huonommuutta!
Päin vastoin. Nautin täysimittaisesti mahdollisuuksista elää itseäni toteuttaen!- Pääsky64
välillä vapaalla ja saada takaisin elämästä kiinni,kun ei ollut kenenkään talutusnuorassa.Siltä minusta tuntui pienet työttömyysjaksot.
Jolle työ on elämän tarkoitus ja sen kautta pätee varsinkin jos saa olla pomottamassa toisia.
Sille saattaa masentaa jäädä työttömäksi, kun itse vielä on työssä ollessaan nimitellyt työttömiä luusereiksi.
Kuuntelin erästä pohjoisen eu,nais kansan edustajaa.Kyllä se törkeästi puhui työttömistä ja nimitteli heitä luusereiksi.
Itse saanut kasvaa kaikki valmiina rikkaitten penskana opiskelurahat taskussa.
Sellaiselle ei tekisi pahitteeksi kokea työttömän osa.
Kun lapsena saa huomiota vanhemmilta ja rakkautta ei se kaipaa niin toisten hyväksyntää .
Nyt jo paremmin luulisin huomioivat päivähoidossa lapsen oikeat tarpeet.Lapsuudesta eikä mistään muusta kasvaa itseluottamus.
Minun käsitys on että nykyään on ollut masennusta sen vuoksi kun lapset saavat olla niin vähän rakastavien vanhempiensa hoidossa ja isovanhemmat eivät voi olla heidän kanssaan.Niin paljon hukkaan mennyttä rakkautta minkä lapset saisivat isovanhemmiltaan. - Tyynentyttö
Pääsky64 kirjoitti:
välillä vapaalla ja saada takaisin elämästä kiinni,kun ei ollut kenenkään talutusnuorassa.Siltä minusta tuntui pienet työttömyysjaksot.
Jolle työ on elämän tarkoitus ja sen kautta pätee varsinkin jos saa olla pomottamassa toisia.
Sille saattaa masentaa jäädä työttömäksi, kun itse vielä on työssä ollessaan nimitellyt työttömiä luusereiksi.
Kuuntelin erästä pohjoisen eu,nais kansan edustajaa.Kyllä se törkeästi puhui työttömistä ja nimitteli heitä luusereiksi.
Itse saanut kasvaa kaikki valmiina rikkaitten penskana opiskelurahat taskussa.
Sellaiselle ei tekisi pahitteeksi kokea työttömän osa.
Kun lapsena saa huomiota vanhemmilta ja rakkautta ei se kaipaa niin toisten hyväksyntää .
Nyt jo paremmin luulisin huomioivat päivähoidossa lapsen oikeat tarpeet.Lapsuudesta eikä mistään muusta kasvaa itseluottamus.
Minun käsitys on että nykyään on ollut masennusta sen vuoksi kun lapset saavat olla niin vähän rakastavien vanhempiensa hoidossa ja isovanhemmat eivät voi olla heidän kanssaan.Niin paljon hukkaan mennyttä rakkautta minkä lapset saisivat isovanhemmiltaan.Huono juttu että lapsenlapset joutuvat usein niin kauaksi isovanhemmistaan.He ovat kullanarvoisia.
- kirjoitettu
Tyynentyttö kirjoitti:
Huono juttu että lapsenlapset joutuvat usein niin kauaksi isovanhemmistaan.He ovat kullanarvoisia.
itseluottamuksen puute vain on kasvamassa,
kun lapsille ei opeteta mitään vastuuta nykyään.
Kaikki tulee valmiina kuin apteekin hyllyltä.
Lapset saa heti vauvana viedä jonku hoitoon,ja itse vanhemmat saa lähteä ulos juhlimaan,melkeinpä joka viikonloppu.
Sen ymmärtäisi että silloin tällöin mennään,
mutta kun se tapahtuu liian usein,eihän nämä nuoret vanhemmat mitään vastuuta silloin osaa ottaa.
Sitten tullaan riidellen juhlimasta ja mustasukkaisina siinä sitten ovatkin pienet avioeron kiistakapuloina.
Ja mitä kamalinta voikaan tapahtua,mustasukkaisen taholta,aivan menee kylmät väreet kun niitä lehdistä lukee.
Hyvä juttu jos isovanhemmat asuisivat lähellä,mutta miksi heidän sitten pitäisi olla katsomassa sitä,mihin se itseluottamus hävisi,omalta lapselta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.1076241Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk3685906Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie625282Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni3373880Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.42315Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1432287Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA1121354- 121151
- 178987
- 56813