perätilasynnytys

Kiitos vastauksista :) Täytyy vielä harkita tuota alatiesynnytystä, jos vauva mahtuisi tulemaan perä edellä alakautta. Mutta vielä tässä vaiheessa olen sektion kannalla..

Lisää rohkaisua saat minulta. Omasta synnytyksestäni on jo aikaa jokunen vuosi. Itse olin aluksi sektion kannalla mutta lääkäri ehdotti alatiesynnytystä... kertoi kaikki mahdolliset faktat. Itse sain valita. Kyseessä oli neljäs lapseni. Synnytys kesti kauemmin kuin muut sillä pehmeä takamus ei avaa paikkoja niin tehokkaasti kuin kova pää... Ponnistusvaihe kesti myös kauemmin mutta ei silti kuin reilut 10 min.
Työtä oli enemmän sillä koko vauva piti ponnistaa ulos. Pään syntyessä oli lääkäri avustamassa.

Minulle ei jäänyt minkäänlaista kammoa... kovaa työtä tietysti mutta niinhän synnytys aina on vaikka kuinka hyvin menisi. Palkinto on sen arvoinen.

Tee valintasi kaikessa rauhassa mutta perätila-synnytys on mahdollist alateitse ilman sen kummempia ongelmia...

Tsemppiä

Hei!!

Olit huolissasi perätilasynnytyksestä.
Minulla on viikkoja 37 3 ja lapseni on mahassa perätilassa. Ensimmäinen syntyi aivan normaalisti ja nyt on toisen kohdalla tällainen tilanne.

Olen ollut 2 viikkoa hyvin sekavassa tilassa kun olen miettinyt vaihtoehtoja miten synnytän. Viimein eilen sain jutella pätevän kätilön kanssa joka kertoi minulla kaiken perätilasynnytyksestä.

Tätä ennen minä en tiennyt siitä yhtään mitään. Mietippä sitten vaihtoehtoja...huh huh

Eli sain todella arvokasta tietoa joka sai minut päätymään synnytyksen kannalle. Se että voi synnyttää perätila lapsen on oltava lantiokuvattuna sekä painoarvio lapsesta. Jos lapsi on normaalikoinen 3000-3500 kg ja lantio normaali, synnytys onnistuu yleensä mainioisti.

Minun kohdallani nämä kriteerit täyttyvät.
Kätilö kertoi että lapselle perätilasynnytys ei ole vaarallisempi hapen tai muun suhteen. Lapset on yleensä 9 pisteen lapsia niin kuin tavallisestikin syntyneet. On tutkittu että mitään vaurioita ei perätilalapsilla ole sen enempää kuin tavallisesti syntyneilläkään.

Perätila lapsi syntyy siis peppuedellä, kaksinkerroin. Ja minulle oli yllätys että PEPPU on pienempi ja helpompi synnyttää kuin lopussa tuleva pää! Ainoa perätilasynnytyksessä on se, että siinä tarvitaan APUA enemmän eli lääkäri auttaa lapsen ulos. Perätilalapsi syntyy lapaluihin asti ilman ettö sitä autetaan, sitten lääkäri ottaa lapsen leuasta kiinni ja auttaa pään maailmaan.

Perätilasynnytyksessä ei ole sen suurempaa repeämisriskiä kuin tavallisestikaan. Epiosotomia on samaa luokkaa kuin tavallisessakin ensisynnytykssä usein.

Tiedän äidin joka on synnyttänyt ENSIMMÄISEN lapsensa perätilassa ja neljän lapsen jälkeen sanoi, että se on ollut hänen helpoin synnytyksensä. Olen kuullut monen sanovan joka on synnyttänyt kummallakin tavalla että siinä ei ole mitään eroa. Perätilasynnytys voi olla aivan yhtä hieno kokemus, sitä pelätään liikaa ja tiedonpuute ajaa äidit sektioratkaisuihin.

Tottakai ahdas lantio ja iso lapsi on mahdoton yhdistelmä. Silloin sektio on ainut vaihtoehto. Ja tietenkin äidin pelko. Onneksi me voimme valita. Mutta siskot, perätilasynnytyskin voi olla mahtava kokemus. Minä ainakin lähden yrittämään, onhan siinä takaportti olemassa niin kuin aina jos jotain sattuu...

ääti kirjoitti:

Hei!!

Olit huolissasi perätilasynnytyksestä.
Minulla on viikkoja 37 3 ja lapseni on mahassa perätilassa. Ensimmäinen syntyi aivan normaalisti ja nyt on toisen kohdalla tällainen tilanne.

Olen ollut 2 viikkoa hyvin sekavassa tilassa kun olen miettinyt vaihtoehtoja miten synnytän. Viimein eilen sain jutella pätevän kätilön kanssa joka kertoi minulla kaiken perätilasynnytyksestä.

Tätä ennen minä en tiennyt siitä yhtään mitään. Mietippä sitten vaihtoehtoja...huh huh

Eli sain todella arvokasta tietoa joka sai minut päätymään synnytyksen kannalle. Se että voi synnyttää perätila lapsen on oltava lantiokuvattuna sekä painoarvio lapsesta. Jos lapsi on normaalikoinen 3000-3500 kg ja lantio normaali, synnytys onnistuu yleensä mainioisti.

Minun kohdallani nämä kriteerit täyttyvät.
Kätilö kertoi että lapselle perätilasynnytys ei ole vaarallisempi hapen tai muun suhteen. Lapset on yleensä 9 pisteen lapsia niin kuin tavallisestikin syntyneet. On tutkittu että mitään vaurioita ei perätilalapsilla ole sen enempää kuin tavallisesti syntyneilläkään.

Perätila lapsi syntyy siis peppuedellä, kaksinkerroin. Ja minulle oli yllätys että PEPPU on pienempi ja helpompi synnyttää kuin lopussa tuleva pää! Ainoa perätilasynnytyksessä on se, että siinä tarvitaan APUA enemmän eli lääkäri auttaa lapsen ulos. Perätilalapsi syntyy lapaluihin asti ilman ettö sitä autetaan, sitten lääkäri ottaa lapsen leuasta kiinni ja auttaa pään maailmaan.

Perätilasynnytyksessä ei ole sen suurempaa repeämisriskiä kuin tavallisestikaan. Epiosotomia on samaa luokkaa kuin tavallisessakin ensisynnytykssä usein.

Tiedän äidin joka on synnyttänyt ENSIMMÄISEN lapsensa perätilassa ja neljän lapsen jälkeen sanoi, että se on ollut hänen helpoin synnytyksensä. Olen kuullut monen sanovan joka on synnyttänyt kummallakin tavalla että siinä ei ole mitään eroa. Perätilasynnytys voi olla aivan yhtä hieno kokemus, sitä pelätään liikaa ja tiedonpuute ajaa äidit sektioratkaisuihin.

Tottakai ahdas lantio ja iso lapsi on mahdoton yhdistelmä. Silloin sektio on ainut vaihtoehto. Ja tietenkin äidin pelko. Onneksi me voimme valita. Mutta siskot, perätilasynnytyskin voi olla mahtava kokemus. Minä ainakin lähden yrittämään, onhan siinä takaportti olemassa niin kuin aina jos jotain sattuu...

Lue lisää

Täällä on aika paljon vanhoja kirjoituksia, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa oman kokemuksen tänne.Raskaudenaikana itse yritin hakea kokemuksia perätilasynnytyksistä ja niitä ei oikein löytynyt. Itse synnytin esikoisen perätilasta rv40 5. Lapsi tuli linkkuveitsi asennossa ja kaikki meni hyvin. Raskauden aikana mulla oli aika sekavat ajatukset asiasta, kun neuvolassa kukaan ei oikein osannut selittää asiaa. Lääkärikin vain kysyi, että uskallanko mää synnyttää lapsen alateitse vai haluanko sektion? Pääsin äitiyspoliklinikalle ja siellä tutkittiin tarkkaan sikiön koko ja sit otettiin magneettikuvat, että mahtuuko se syntymään alateitse. Kaikki näytti hyvältä. Luotin tosiaan vain yliopistollisensairaalan henkilökuntaan, että he tietävät ja osaavat asiansa. Kiitos heille!:)

em09 kirjoitti:

Täällä on aika paljon vanhoja kirjoituksia, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa oman kokemuksen tänne.Raskaudenaikana itse yritin hakea kokemuksia perätilasynnytyksistä ja niitä ei oikein löytynyt. Itse synnytin esikoisen perätilasta rv40 5. Lapsi tuli linkkuveitsi asennossa ja kaikki meni hyvin. Raskauden aikana mulla oli aika sekavat ajatukset asiasta, kun neuvolassa kukaan ei oikein osannut selittää asiaa. Lääkärikin vain kysyi, että uskallanko mää synnyttää lapsen alateitse vai haluanko sektion? Pääsin äitiyspoliklinikalle ja siellä tutkittiin tarkkaan sikiön koko ja sit otettiin magneettikuvat, että mahtuuko se syntymään alateitse. Kaikki näytti hyvältä. Luotin tosiaan vain yliopistollisensairaalan henkilökuntaan, että he tietävät ja osaavat asiansa. Kiitos heille!:)

Lue lisää

heippahdus!!!mulla oli tänään painoarvio tyksissä,ja tulikin pikku ylläri ja neiti olikin kääntynyt takaisin perätilaan.viikkoja on tasan 38,silti vielä kokeiltiin kääntämistä kahden lääkärin avustuksella,mutta huonolla onnella,koska ei hän vaan kääntynyt,ja olihan se aika kivuliastakin.nyt mietin kumpaa synnytystä haluaisin,viikon päästä on magnettikuvaus ja se tietty ratkasee jo paljon,tai jospa se vielä kääntyisi ns.omatoimisesti oikeenpäin.en murehtinut juuri aiemmin synnytystä,mutta nyt se alkoi hieman jännittämään...siksi toivonkin että te keillä on käynyt samoin kertoisivat kokemuksiaan.ai niin se painoarvio oli hieman alle 3500g.kiitos teille ketkä ovat jo kertoneet omia kokemuksiaan

kati 75 kirjoitti:

heippahdus!!!mulla oli tänään painoarvio tyksissä,ja tulikin pikku ylläri ja neiti olikin kääntynyt takaisin perätilaan.viikkoja on tasan 38,silti vielä kokeiltiin kääntämistä kahden lääkärin avustuksella,mutta huonolla onnella,koska ei hän vaan kääntynyt,ja olihan se aika kivuliastakin.nyt mietin kumpaa synnytystä haluaisin,viikon päästä on magnettikuvaus ja se tietty ratkasee jo paljon,tai jospa se vielä kääntyisi ns.omatoimisesti oikeenpäin.en murehtinut juuri aiemmin synnytystä,mutta nyt se alkoi hieman jännittämään...siksi toivonkin että te keillä on käynyt samoin kertoisivat kokemuksiaan.ai niin se painoarvio oli hieman alle 3500g.kiitos teille ketkä ovat jo kertoneet omia kokemuksiaan

Lue lisää

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että sektio tulisi valita. En niinkään äidin mukavuuden takia, vaan vauvan hengen takia. Vauva joko mahtuu tai ei mahdu ulos. Mutta mikään megneettikuvauskaan ei ole satavarma mittari sille, mahtuuko pää viimeisenä ulos. Jos muu keho mahtuu ulos, mutta isoimpana osana pää sitten jääkin kiinni, on seuraksena väistämättä vammautuminen tai kuolema. Lähipiirissäni kaksi lasta on vakavasti vammautunut synnytyksessä, perätilan ollessa kyseessä. Molemmat pysyvästi vammaisia.
Oma perätilavauva syntyi sektiolla, siitä ei edes neuvoteltu. Eikä lääkäri muuta minulle suositellutkaan.
Itse en leikkisi vauvan terveydellä, niin moni asia voi mennä pahasti pieleen perätilan ollessa kyseessä.

............... kirjoitti:

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että sektio tulisi valita. En niinkään äidin mukavuuden takia, vaan vauvan hengen takia. Vauva joko mahtuu tai ei mahdu ulos. Mutta mikään megneettikuvauskaan ei ole satavarma mittari sille, mahtuuko pää viimeisenä ulos. Jos muu keho mahtuu ulos, mutta isoimpana osana pää sitten jääkin kiinni, on seuraksena väistämättä vammautuminen tai kuolema. Lähipiirissäni kaksi lasta on vakavasti vammautunut synnytyksessä, perätilan ollessa kyseessä. Molemmat pysyvästi vammaisia.
Oma perätilavauva syntyi sektiolla, siitä ei edes neuvoteltu. Eikä lääkäri muuta minulle suositellutkaan.
Itse en leikkisi vauvan terveydellä, niin moni asia voi mennä pahasti pieleen perätilan ollessa kyseessä.

Lue lisää

se, että sinulla on ollut lähipiirissäsäi huonoja kokemuksia perätilasynnytyksestä ei tarkoita että
perätilasynnytys olisi automaattisesti vaarallisempi tai huonompi vaihtoehto. Leikkaus on aina leikkaus, ja siten huonompi vaihtoehto, jos luonnollisempi vaihtoehto on mahdollinen- siis tutkittu ja oletettu alatiesynnytyksen olevan mahdollinen ja turvallinen. Olen käsittänyt, että perätilasynnytyksissä ollaan aina valmiudessa hätäsektioon, jos yllättäviä ongelmia ilmenisi.

Sektio on_aina_toissijainen vaihtoehto. Siihen ei pitäisi päätyä liian heppoisin perustein vaan muistaa, että jos luonto olisi tarkoittanut meidät lisääntymään leikkaamalla, olisi vatsassamme varmasti vetoketju.

ttuuden torvi kirjoitti:

se, että sinulla on ollut lähipiirissäsäi huonoja kokemuksia perätilasynnytyksestä ei tarkoita että
perätilasynnytys olisi automaattisesti vaarallisempi tai huonompi vaihtoehto. Leikkaus on aina leikkaus, ja siten huonompi vaihtoehto, jos luonnollisempi vaihtoehto on mahdollinen- siis tutkittu ja oletettu alatiesynnytyksen olevan mahdollinen ja turvallinen. Olen käsittänyt, että perätilasynnytyksissä ollaan aina valmiudessa hätäsektioon, jos yllättäviä ongelmia ilmenisi.

Sektio on_aina_toissijainen vaihtoehto. Siihen ei pitäisi päätyä liian heppoisin perustein vaan muistaa, että jos luonto olisi tarkoittanut meidät lisääntymään leikkaamalla, olisi vatsassamme varmasti vetoketju.

Lue lisää

on myös täysin turhaa. Täällä on merkillistä porukkaa, joka ei muuta osaa hokea, kuin tuota luonnolista, luonnolista. Sektiot ovat Suomessa todella turvallisia ja isoja ongelmia tulee häviävän vähän. Turha siis ryhtyä leikkimään asian kanssa, että jääkö pää jumiin vai ei. Lääkärit suosittelee alatiesynnytystä, kun se on edullisempi.

ttuuden torvi kirjoitti:

se, että sinulla on ollut lähipiirissäsäi huonoja kokemuksia perätilasynnytyksestä ei tarkoita että
perätilasynnytys olisi automaattisesti vaarallisempi tai huonompi vaihtoehto. Leikkaus on aina leikkaus, ja siten huonompi vaihtoehto, jos luonnollisempi vaihtoehto on mahdollinen- siis tutkittu ja oletettu alatiesynnytyksen olevan mahdollinen ja turvallinen. Olen käsittänyt, että perätilasynnytyksissä ollaan aina valmiudessa hätäsektioon, jos yllättäviä ongelmia ilmenisi.

Sektio on_aina_toissijainen vaihtoehto. Siihen ei pitäisi päätyä liian heppoisin perustein vaan muistaa, että jos luonto olisi tarkoittanut meidät lisääntymään leikkaamalla, olisi vatsassamme varmasti vetoketju.

Lue lisää

Kuten itse sanoitkin, hätäsektiovalmius on perätilasynnytystä hoidettaessa koko ajan taustalla, ja jo sekin kertoo siitä, että perätilasynnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normialatiesynnytys. Jokainen lääkäri ja kätilö tietää saman. Toki se synnytys voi mennä hyvinkin, mutta tosiasia on se, että riskit ovat todellakin suuremmat. Ja jos joku asia menee pieleen, se menee todennäköisimmin sitten pahemman kautta pieleen.
Perätilasynnytyksessä vauva moninkerroin suuremmalla todennäköisyydellä loukkaantuu tai jopa kuolee. Perätila on kautta aikojen ollut yksi suurimmista syistä vauvakuolemiin synnytyksissä. Ennen kun niitä ei voinut ennustaa tai samoin hoitaa. Vaikka lääkärien ammattitaito on nykyää huippuluokkaa, ei se siltikään tee siitä vähemmän riskittömämpää. Juttelin pitkät pätkät tästä aikoinaan kahden synnytyslääkärin ja yhden kätilön kanssa, jotka tästä minulle kertoivat hyvinkin yksiselitteisesti.

En lähtisi sinuna väheksymään perätilan aiheuttamia riskejä synnytyksessä, kun niistä on tehty lukuisia tutkimuksia, ja tilastoja niiden aiheuttamista komplikaatioista. Ja samoin se, että synnytys vaatii tarkkaa seurantaa ja synnytyslääkärin ammattitaitoa, kertoo siitä, että tämä ei ole hysterian lietsontaa, vaan ihan silkkaa tosiasiaa, joka pitäisi ottaa todella vakavasti mietittäessä perätilalapsen synnyttämistä alateitse.

Faktaa on se, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin perätilavauvan synnyttäminen alakautta. Niin lapselle kuin äidillekin.

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Kuten itse sanoitkin, hätäsektiovalmius on perätilasynnytystä hoidettaessa koko ajan taustalla, ja jo sekin kertoo siitä, että perätilasynnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normialatiesynnytys. Jokainen lääkäri ja kätilö tietää saman. Toki se synnytys voi mennä hyvinkin, mutta tosiasia on se, että riskit ovat todellakin suuremmat. Ja jos joku asia menee pieleen, se menee todennäköisimmin sitten pahemman kautta pieleen.
Perätilasynnytyksessä vauva moninkerroin suuremmalla todennäköisyydellä loukkaantuu tai jopa kuolee. Perätila on kautta aikojen ollut yksi suurimmista syistä vauvakuolemiin synnytyksissä. Ennen kun niitä ei voinut ennustaa tai samoin hoitaa. Vaikka lääkärien ammattitaito on nykyää huippuluokkaa, ei se siltikään tee siitä vähemmän riskittömämpää. Juttelin pitkät pätkät tästä aikoinaan kahden synnytyslääkärin ja yhden kätilön kanssa, jotka tästä minulle kertoivat hyvinkin yksiselitteisesti.

En lähtisi sinuna väheksymään perätilan aiheuttamia riskejä synnytyksessä, kun niistä on tehty lukuisia tutkimuksia, ja tilastoja niiden aiheuttamista komplikaatioista. Ja samoin se, että synnytys vaatii tarkkaa seurantaa ja synnytyslääkärin ammattitaitoa, kertoo siitä, että tämä ei ole hysterian lietsontaa, vaan ihan silkkaa tosiasiaa, joka pitäisi ottaa todella vakavasti mietittäessä perätilalapsen synnyttämistä alateitse.

Faktaa on se, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin perätilavauvan synnyttäminen alakautta. Niin lapselle kuin äidillekin.

Lue lisää

"Faktaa on se, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin perätilavauvan synnyttäminen alakautta. Niin lapselle kuin äidillekin."

Haluat siis sanoa, että sairaaloiden hlökunta leikkii tahallaan potilaidensa hengellä ja ottaa tarpeettomia riskejä, kun suosittelevat alatiesynnytystä?

Naistenklinikalla on vielä juuri ohjeistusta muutettu enemmän alatiesynnytyksen suuntaan kallelleen, nimenomaan perätilassa oleville vauvoille. Toki tapauskohtaisesti :)

Eiköhän asia ole niin, että kun perätilaan on varauduttu, niin riskit eivät ole alateitse synnyttäessä sektion riskejä suurempia. Kummassakin on enemmän riskejä kuin vauvan syntyessä alateitse raivotarjonnassa, ja riskit ovat erilaisia. Alkuperäinen kirjoittaja (joskus vuosia sitten siis) oli ensisynnyttäjä, ja harvemmin käsittääkseni ensisynnyttäjille alatiesynnytystä suositellaankaan näissä tapauksissa.

... kirjoitti:

"Faktaa on se, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin perätilavauvan synnyttäminen alakautta. Niin lapselle kuin äidillekin."

Haluat siis sanoa, että sairaaloiden hlökunta leikkii tahallaan potilaidensa hengellä ja ottaa tarpeettomia riskejä, kun suosittelevat alatiesynnytystä?

Naistenklinikalla on vielä juuri ohjeistusta muutettu enemmän alatiesynnytyksen suuntaan kallelleen, nimenomaan perätilassa oleville vauvoille. Toki tapauskohtaisesti :)

Eiköhän asia ole niin, että kun perätilaan on varauduttu, niin riskit eivät ole alateitse synnyttäessä sektion riskejä suurempia. Kummassakin on enemmän riskejä kuin vauvan syntyessä alateitse raivotarjonnassa, ja riskit ovat erilaisia. Alkuperäinen kirjoittaja (joskus vuosia sitten siis) oli ensisynnyttäjä, ja harvemmin käsittääkseni ensisynnyttäjille alatiesynnytystä suositellaankaan näissä tapauksissa.

Lue lisää

Vastatakseni otsikkoosi: Kyllä, sairaaloissa riskeerataan tahallaan, mitä tulee perätilasynnytyksiin. Ja vedotaan nimenomaan "luonnollisuuteen" alatiesynnytyksissä, kun kyse on tilastojen mahdollisesta parantamisesta.

Toki alatiesynnytys voi perätilassakin onnistua aivan loistavasti, jos kaikki tekijät ovat optimaalisia, mutta tosiasia edelleen on, että perätilasynnytyksessä on valtavasti enemmän riskejä juuri vauvalle jos vertaan normaaliin alatiesynnytykseen tai sitten suunniteltuun sektioon. Jos perätilasynnytyksessä komplikaatioita tulee, ne tulevat sitten paljon vakavampina, jolloin ei välttämättä hätäsektiostakaan ole apua vauvan hengen ja terveyden kannalta. Kuten sanottu, sektiovalmius on aina perätilasynnytystä hoidettaessa, ja se kertoo nimeomaan siitä, että on todennäköisempää, että jokin menee pieleen ja että siloin apua tarvitaan ja äkkiä.

Itse sain perätilalapseni juuri Naistenklinikalla (2007) ja nimeomaan siellä ainakin 2 kätilöä ja 2 synnytyslääkäriä kertoivat mielipiteekseen se, että suunniteltu sektio on aina lapselle (ja äidille) turvallisempi ja riskittömämpi vaihtoehto kuin alatiesynnytys perätilan ollessa kyseessä. Samaa mieltä on moni muukin, jotka ovat perätilavauvaansa alakautta erehtyneet yrittämään.
Kyseessä ei ole mikään lietsonta vaan ihan tilastoitua asiaa riskeistä ja aiheutuneista vaurioista. Jokainen tehköön valintansa omien tietojensa ja tuntemuksiensa mukaan. Minulta se ei ole pois. Eikä vissiin sinultakaan.

"Eiköhän asia ole niin, että kun perätilaan on varauduttu, niin riskit eivät ole alateitse synnyttäessä sektion riskejä suurempia. Kummassakin on enemmän riskejä kuin vauvan syntyessä alateitse raivotarjonnassa, "

Riskit ovat silti suuremmat, vaikka kuinka perätila olisi tiedossa ja siihen osattu varautua. Se, että on enemmän henkilökuntaa käytettävissä tai leikkausvalmius, ei poista tai vähennä riskejä millään tavoin. Ainoastaan varautumisen avulla osataan komplikaatioihin reagoida ehkä hieman nopeammin, mutta jos vauvan pää jää jumiin, kun muu kroppa on jo ulkona, ei siinä auta se, että perätila on tiedostettu jo etukäteen.
Mainittakoon vielä, että edes magneettikuvaus ei kerro koko totuutta siitä, mahtuuko vauva perätilasta ongelmitta ulos.

Tiivistettynä, suunnitellussa sektiossa vauva ei voi kuolla tai vammautua perätilasta johtuen. Alatiesynnytyksessä voi. Eikä siinä auta valmistautuminen. Eikä muukaan.

Kiitollinen olen terveestä pojastani. Näin onnellisesti ei ole käynyt useillakaan niillä, jotka sektion sijaan alakautta ovat perätilalapsensa saaneet.

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Vastatakseni otsikkoosi: Kyllä, sairaaloissa riskeerataan tahallaan, mitä tulee perätilasynnytyksiin. Ja vedotaan nimenomaan "luonnollisuuteen" alatiesynnytyksissä, kun kyse on tilastojen mahdollisesta parantamisesta.

Toki alatiesynnytys voi perätilassakin onnistua aivan loistavasti, jos kaikki tekijät ovat optimaalisia, mutta tosiasia edelleen on, että perätilasynnytyksessä on valtavasti enemmän riskejä juuri vauvalle jos vertaan normaaliin alatiesynnytykseen tai sitten suunniteltuun sektioon. Jos perätilasynnytyksessä komplikaatioita tulee, ne tulevat sitten paljon vakavampina, jolloin ei välttämättä hätäsektiostakaan ole apua vauvan hengen ja terveyden kannalta. Kuten sanottu, sektiovalmius on aina perätilasynnytystä hoidettaessa, ja se kertoo nimeomaan siitä, että on todennäköisempää, että jokin menee pieleen ja että siloin apua tarvitaan ja äkkiä.

Itse sain perätilalapseni juuri Naistenklinikalla (2007) ja nimeomaan siellä ainakin 2 kätilöä ja 2 synnytyslääkäriä kertoivat mielipiteekseen se, että suunniteltu sektio on aina lapselle (ja äidille) turvallisempi ja riskittömämpi vaihtoehto kuin alatiesynnytys perätilan ollessa kyseessä. Samaa mieltä on moni muukin, jotka ovat perätilavauvaansa alakautta erehtyneet yrittämään.
Kyseessä ei ole mikään lietsonta vaan ihan tilastoitua asiaa riskeistä ja aiheutuneista vaurioista. Jokainen tehköön valintansa omien tietojensa ja tuntemuksiensa mukaan. Minulta se ei ole pois. Eikä vissiin sinultakaan.

"Eiköhän asia ole niin, että kun perätilaan on varauduttu, niin riskit eivät ole alateitse synnyttäessä sektion riskejä suurempia. Kummassakin on enemmän riskejä kuin vauvan syntyessä alateitse raivotarjonnassa, "

Riskit ovat silti suuremmat, vaikka kuinka perätila olisi tiedossa ja siihen osattu varautua. Se, että on enemmän henkilökuntaa käytettävissä tai leikkausvalmius, ei poista tai vähennä riskejä millään tavoin. Ainoastaan varautumisen avulla osataan komplikaatioihin reagoida ehkä hieman nopeammin, mutta jos vauvan pää jää jumiin, kun muu kroppa on jo ulkona, ei siinä auta se, että perätila on tiedostettu jo etukäteen.
Mainittakoon vielä, että edes magneettikuvaus ei kerro koko totuutta siitä, mahtuuko vauva perätilasta ongelmitta ulos.

Tiivistettynä, suunnitellussa sektiossa vauva ei voi kuolla tai vammautua perätilasta johtuen. Alatiesynnytyksessä voi. Eikä siinä auta valmistautuminen. Eikä muukaan.

Kiitollinen olen terveestä pojastani. Näin onnellisesti ei ole käynyt useillakaan niillä, jotka sektion sijaan alakautta ovat perätilalapsensa saaneet.

Lue lisää

Minun vauva on istuskellut masussa jo 27 viikosta lähtien, tänään alkoi vko38 0. Kääntöyritys vkolla36 ei onnistunut.
Minullekin tyrkytettiin sairaalan puolelta perätilasynnytystä ja sanottiin, että se on luonnollinen tapa tulla maailmaan ja lapsi valmentautuu synnytyskanavassa paremmin.
Olen pienikokoinen ja ensisynnyttäjä, minun lantio piti kuvata, mutta kun menin sinne arvioon, niin mulle sanottiin jo sisätutkimuksessa, että ei lähdetä edes kuvaamaan, vaan leikataan, siihen vaikutti ahtaus, paikkojen arkuus ja se, että olen ensisynnyttäjä.
Sektio/leikkaus on minulle mörkö ja jännitän sitä aivan kamalasti (leikkaus 40 vkolla) ja olisin halunnut normi synnytyksen, mutta vauvani ja itseni kannalta uskon, että sektio on parempi/turvallisempi vaihtoehto kuin synnytys.
Kun äitini synnytti minut, viereiselle naiselle oli syntynyt pt-vauva, joka oli vammautunut niin, että kädet eivät toimineet ja toinen oli sijoiltaan ja tämä oli varmaan vasta lievä komplikaatio.

oioivoi kirjoitti:

Minun vauva on istuskellut masussa jo 27 viikosta lähtien, tänään alkoi vko38 0. Kääntöyritys vkolla36 ei onnistunut.
Minullekin tyrkytettiin sairaalan puolelta perätilasynnytystä ja sanottiin, että se on luonnollinen tapa tulla maailmaan ja lapsi valmentautuu synnytyskanavassa paremmin.
Olen pienikokoinen ja ensisynnyttäjä, minun lantio piti kuvata, mutta kun menin sinne arvioon, niin mulle sanottiin jo sisätutkimuksessa, että ei lähdetä edes kuvaamaan, vaan leikataan, siihen vaikutti ahtaus, paikkojen arkuus ja se, että olen ensisynnyttäjä.
Sektio/leikkaus on minulle mörkö ja jännitän sitä aivan kamalasti (leikkaus 40 vkolla) ja olisin halunnut normi synnytyksen, mutta vauvani ja itseni kannalta uskon, että sektio on parempi/turvallisempi vaihtoehto kuin synnytys.
Kun äitini synnytti minut, viereiselle naiselle oli syntynyt pt-vauva, joka oli vammautunut niin, että kädet eivät toimineet ja toinen oli sijoiltaan ja tämä oli varmaan vasta lievä komplikaatio.

Lue lisää

Älä turhaan pelkää sektiota. Sain oman perätilavauvan siis sektiolla 2007, eikä lääkärit mulle muuta missään vaiheessa suositellutkaan. Alakautta olisi raivotarjonnassa ainakin mahtunut tulemaan, mutta sanoivat suoraan, että jos en välttämättä halua alakautta yrittää, niin eivät lähde lantiota edes kuvaamaan vaan suoraan sanoivat, että heidän mielestä sektio olisi turvallisinta molemmille.

Itse leikkaus meni paremmin kuin hyvin (nopeasti ja kivuttomasti) ja kahdessa viikossa olin jo ennallani. Heti leikkausta seuraavana päivänä jo käpyttelin käytävillä normaalisti ja hoidin itse vauvaa. Kipuja ei juurikaan missään vaiheessa ollut, lääkettä sai aina pyydettäessa. Jo leikkaussalissa sain vastasyntyneen poikani syliin muutamiksi minuuteiksi. Olen satavarma, että pääsimme vauvan kanssa monin kerroin helpommalla kuin alakautta (raivotarjonnasta) synnyttäneet huonetoverini: yhden vauva oli tehohoidossa hapenpuutteen vuoksi, toisen vauvalla oli molemmat solisluut murtuneet, ja kolmas äiti revennyt niin, että makasi kipujaan itkien sängyssä tai liikkui pyörätuolilla sen 4 päivää kun huoneessa olin. Ei käynyt todellakaan kateeksi.
Haava parani nopeasti eikä ollut mitään komplikaatioita. Imetys onnistui kolmannesta päivästä lähtien hienosti. Lapsi on ollut terve kuin pukki jo kaksi vuotta, vain kaksi flunssaa kahden vuoden aikana. Ja oli muuten kymmenen pisteen poika syntyessään, ei hengitysvaikeuksia tms. Itse en välitä alatiesynnytyksen "luonnollisuudesta", ja pelkästään siitä paasaminen saa karvani pystyyn. Varsinkin kun oikeasti luonnollinen alatiesynnytys on nykyään melkoinen harvinaisuus kaikkine toimenpiteineen... Jos lapseni ei olisi ollut perätilassa, olisin toki normaalisti lähtenyt synnyttämään. Nyt toisen kanssa en edes harkitse muuta kuin sektiota. Positiivista mieltä paljon mukaan niin toipuminenkin on helpompaa ja nopeampaa! :)

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Älä turhaan pelkää sektiota. Sain oman perätilavauvan siis sektiolla 2007, eikä lääkärit mulle muuta missään vaiheessa suositellutkaan. Alakautta olisi raivotarjonnassa ainakin mahtunut tulemaan, mutta sanoivat suoraan, että jos en välttämättä halua alakautta yrittää, niin eivät lähde lantiota edes kuvaamaan vaan suoraan sanoivat, että heidän mielestä sektio olisi turvallisinta molemmille.

Itse leikkaus meni paremmin kuin hyvin (nopeasti ja kivuttomasti) ja kahdessa viikossa olin jo ennallani. Heti leikkausta seuraavana päivänä jo käpyttelin käytävillä normaalisti ja hoidin itse vauvaa. Kipuja ei juurikaan missään vaiheessa ollut, lääkettä sai aina pyydettäessa. Jo leikkaussalissa sain vastasyntyneen poikani syliin muutamiksi minuuteiksi. Olen satavarma, että pääsimme vauvan kanssa monin kerroin helpommalla kuin alakautta (raivotarjonnasta) synnyttäneet huonetoverini: yhden vauva oli tehohoidossa hapenpuutteen vuoksi, toisen vauvalla oli molemmat solisluut murtuneet, ja kolmas äiti revennyt niin, että makasi kipujaan itkien sängyssä tai liikkui pyörätuolilla sen 4 päivää kun huoneessa olin. Ei käynyt todellakaan kateeksi.
Haava parani nopeasti eikä ollut mitään komplikaatioita. Imetys onnistui kolmannesta päivästä lähtien hienosti. Lapsi on ollut terve kuin pukki jo kaksi vuotta, vain kaksi flunssaa kahden vuoden aikana. Ja oli muuten kymmenen pisteen poika syntyessään, ei hengitysvaikeuksia tms. Itse en välitä alatiesynnytyksen "luonnollisuudesta", ja pelkästään siitä paasaminen saa karvani pystyyn. Varsinkin kun oikeasti luonnollinen alatiesynnytys on nykyään melkoinen harvinaisuus kaikkine toimenpiteineen... Jos lapseni ei olisi ollut perätilassa, olisin toki normaalisti lähtenyt synnyttämään. Nyt toisen kanssa en edes harkitse muuta kuin sektiota. Positiivista mieltä paljon mukaan niin toipuminenkin on helpompaa ja nopeampaa! :)

Lue lisää

Kirjoittelin tuossa aiemmin, että leikkiikö muka sairaalan henkilökunta ihmishengillä... toki ymmärrän, että jo kustannussyistä eivät lähde tekemään sektiota kaikille pt-tapauksille, jos äidit itse haluavat synnyttää ja edellytykset näyttvät hyviltä. Kuitenkin näitä perätilatapauksia on heillä jatkuvasti, ja varmaan on harvinaista, että lapsi jää päästään kiinni ja vammautuu tai kuolee. Mutta kuten sanoit, sellainen riski ei taas ole verrattavissa muihin, pienempiin riskeihin. Itsellä viikkoja nyt 37 ja lääkäri sanoi magneettikuvauksesta, että tilaa on tässä vaiheessa reilusti. Alakautta haluaisin synnyttää, mutten enää siinä vaiheessa kun lapsi alkaa olla kovin suuri... kontrolliaika 39 4. Ensimmäiseni syntyi 36 2 pää edellä. Kysyin sitten lääkäriltä tuosta pään juuttumisesta, niin hän vain sanoi ettei itse tiedä sellaisia tapauksia. Sanoi sitten vielä, että tällaisesta keskustelupalstoilla on ollut puhetta. Ei sanonut hänkään aiheesta muuta. Toki jännittää eikä kai kukaan halua tahallaan ottaa turhia riskejä.

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

Kuten itse sanoitkin, hätäsektiovalmius on perätilasynnytystä hoidettaessa koko ajan taustalla, ja jo sekin kertoo siitä, että perätilasynnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normialatiesynnytys. Jokainen lääkäri ja kätilö tietää saman. Toki se synnytys voi mennä hyvinkin, mutta tosiasia on se, että riskit ovat todellakin suuremmat. Ja jos joku asia menee pieleen, se menee todennäköisimmin sitten pahemman kautta pieleen.
Perätilasynnytyksessä vauva moninkerroin suuremmalla todennäköisyydellä loukkaantuu tai jopa kuolee. Perätila on kautta aikojen ollut yksi suurimmista syistä vauvakuolemiin synnytyksissä. Ennen kun niitä ei voinut ennustaa tai samoin hoitaa. Vaikka lääkärien ammattitaito on nykyää huippuluokkaa, ei se siltikään tee siitä vähemmän riskittömämpää. Juttelin pitkät pätkät tästä aikoinaan kahden synnytyslääkärin ja yhden kätilön kanssa, jotka tästä minulle kertoivat hyvinkin yksiselitteisesti.

En lähtisi sinuna väheksymään perätilan aiheuttamia riskejä synnytyksessä, kun niistä on tehty lukuisia tutkimuksia, ja tilastoja niiden aiheuttamista komplikaatioista. Ja samoin se, että synnytys vaatii tarkkaa seurantaa ja synnytyslääkärin ammattitaitoa, kertoo siitä, että tämä ei ole hysterian lietsontaa, vaan ihan silkkaa tosiasiaa, joka pitäisi ottaa todella vakavasti mietittäessä perätilalapsen synnyttämistä alateitse.

Faktaa on se, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin perätilavauvan synnyttäminen alakautta. Niin lapselle kuin äidillekin.

Lue lisää

"Kuten itse sanoitkin, hätäsektiovalmius on perätilasynnytystä hoidettaessa koko ajan taustalla, ja jo sekin kertoo siitä, että perätilasynnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normialatiesynnytys."

sanomaasi kirjoitti:

"Kuten itse sanoitkin, hätäsektiovalmius on perätilasynnytystä hoidettaessa koko ajan taustalla, ja jo sekin kertoo siitä, että perätilasynnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normialatiesynnytys."

Lue lisää

tuossahan luki, että perätilasynnnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normaali alatiesynnytys. Ja se on totta. Riskit ovat suuremmat ja jonkin verran vakavammat.

Mutta kuten edellisissä teksteissä on myös mainittu, niin perätilasynnytys voi toki mennä hyvinkin. Sen takia ei niitä automaattisesti ole siirretty sektioihin. Kaikkien tekijöiden vaan pitää olla automaattisesti kohdallaan, että kaikki menisi hyvin. Ei ole yhtään yllättävää, että Suomessa panostetaan alatiesynnytyksiin, koska ne vievät vähemmän rahaa ja henkilökuntaa (sama asia), ja lisäksi toitotetaan luonnollisuudesta, ja kuitenkin taustalla on raha ja tilastojen kaunistelu. Jos useampi synnytyslääkäri on sanonut, että perätilan kyseessä ollessa he eivät suosittele alatiesynnytystä kuin tietyissä tapauksissa (jos äiti niin haluaa ja mitat ovat ok), niin miksi sinä sitten kuvittelet, ettei ne riskit nyt niin isoja olekaan? Että ne synnytyslääkärit ovat väärässä siis?

Suomessa asiat ovat näin. Ja sekin kertoo perätilasynnytyksen vaativuudesta jotain, että perätila on hyvä lääketieteellinen syy sektiolle, ja äiti saa siis sektion halutessaa ilman mitään mutinoita tai pelkopoleja!

Muualla suuressa maailmassa kun äidit saavat jo raskausaikana itse päättää synnytystapansa. Se on heidän oikeutensa. Esim Yhdysvalloissa lääkärit kertovat molempien tapojen riskit ja vanhemmat saavat itse päättää lapsen syntymätavan. Eikä siinä ole sen kummempaa. Täällä Suomessa valitettavasti joutuu vääntämään sektion puolesta silloinkin kun se olisi todellakin oikeutettua. Ja Suomessa toitotetaan vain sektion haittoja, jota kuitenkaan eivät ole sen yleisempiä kuin alatiesynnytyksissäkään. Ja enemmä varmoja vaurioita tulee sekä äidille että lapselle alatiesynnytyksissä kuin sektioissa. Niistä vaan ei valisteta, koska niitä pidetään normaaleina. Mielestäni vaan avannepussi tai tenojen käyttö kolemkymppisenä ei kuulosta kovin normaalilta...entä susta?

Meni nyt jo vähän alkuperäisen aiheen ohi, mutta pointti on se, että perätilasynnytys on huomattavasti vaativampi ja sisältää enemmän riskejä kuin normaali alatiesynnytys. Tästä on turha kiistellä, koska kaikki lääkärit tietävät tämän ja kaikki tilastot ja tutkimukset komppaavat tuota. Jos löydät vastakkaista tietoa, ihan mielenkiinnolla kuulisin siitä.

edellinen kirjoittaja kirjoitti:

tuossahan luki, että perätilasynnnytys on huomattavasti riskaabelimpi kuin normaali alatiesynnytys. Ja se on totta. Riskit ovat suuremmat ja jonkin verran vakavammat.

Mutta kuten edellisissä teksteissä on myös mainittu, niin perätilasynnytys voi toki mennä hyvinkin. Sen takia ei niitä automaattisesti ole siirretty sektioihin. Kaikkien tekijöiden vaan pitää olla automaattisesti kohdallaan, että kaikki menisi hyvin. Ei ole yhtään yllättävää, että Suomessa panostetaan alatiesynnytyksiin, koska ne vievät vähemmän rahaa ja henkilökuntaa (sama asia), ja lisäksi toitotetaan luonnollisuudesta, ja kuitenkin taustalla on raha ja tilastojen kaunistelu. Jos useampi synnytyslääkäri on sanonut, että perätilan kyseessä ollessa he eivät suosittele alatiesynnytystä kuin tietyissä tapauksissa (jos äiti niin haluaa ja mitat ovat ok), niin miksi sinä sitten kuvittelet, ettei ne riskit nyt niin isoja olekaan? Että ne synnytyslääkärit ovat väärässä siis?

Suomessa asiat ovat näin. Ja sekin kertoo perätilasynnytyksen vaativuudesta jotain, että perätila on hyvä lääketieteellinen syy sektiolle, ja äiti saa siis sektion halutessaa ilman mitään mutinoita tai pelkopoleja!

Muualla suuressa maailmassa kun äidit saavat jo raskausaikana itse päättää synnytystapansa. Se on heidän oikeutensa. Esim Yhdysvalloissa lääkärit kertovat molempien tapojen riskit ja vanhemmat saavat itse päättää lapsen syntymätavan. Eikä siinä ole sen kummempaa. Täällä Suomessa valitettavasti joutuu vääntämään sektion puolesta silloinkin kun se olisi todellakin oikeutettua. Ja Suomessa toitotetaan vain sektion haittoja, jota kuitenkaan eivät ole sen yleisempiä kuin alatiesynnytyksissäkään. Ja enemmä varmoja vaurioita tulee sekä äidille että lapselle alatiesynnytyksissä kuin sektioissa. Niistä vaan ei valisteta, koska niitä pidetään normaaleina. Mielestäni vaan avannepussi tai tenojen käyttö kolemkymppisenä ei kuulosta kovin normaalilta...entä susta?

Meni nyt jo vähän alkuperäisen aiheen ohi, mutta pointti on se, että perätilasynnytys on huomattavasti vaativampi ja sisältää enemmän riskejä kuin normaali alatiesynnytys. Tästä on turha kiistellä, koska kaikki lääkärit tietävät tämän ja kaikki tilastot ja tutkimukset komppaavat tuota. Jos löydät vastakkaista tietoa, ihan mielenkiinnolla kuulisin siitä.

Lue lisää

tuossa kirjoitukseni yläpuolella. Ei nyt naiset olla niin naiveja ettei muka tiedetä, että raha ratkaisee. Maaliskuussa syntynyt lapseni on pitkään perätilassa ja koin, että hoitava lääkäri yritti ihan painostaa alatiesynnytykseen. Onneksi lapseni kääntyi ihan itse ja lopputulos oli kuitenkin sektio, kun tarjonta ei synnytyksen loppuvaiheessakaan ollut oikea. Sektio oli ihan jees-juttu, ei mitään hämminkiä. Mutta se lääkärin varsin kiihkomielinen painostus oli kyllä aika hämmentävää ja kurjaa.

tilleritallerilli kirjoitti:

tuossa kirjoitukseni yläpuolella. Ei nyt naiset olla niin naiveja ettei muka tiedetä, että raha ratkaisee. Maaliskuussa syntynyt lapseni on pitkään perätilassa ja koin, että hoitava lääkäri yritti ihan painostaa alatiesynnytykseen. Onneksi lapseni kääntyi ihan itse ja lopputulos oli kuitenkin sektio, kun tarjonta ei synnytyksen loppuvaiheessakaan ollut oikea. Sektio oli ihan jees-juttu, ei mitään hämminkiä. Mutta se lääkärin varsin kiihkomielinen painostus oli kyllä aika hämmentävää ja kurjaa.

Lue lisää

Kyllä tässä alkaa vähän selkeämpi kuva jo tulla aiheesta, kun on tullut juteltua sekä täällä että tuttujen ja hoitohenkilökunnan kanssa. Tämä on kyllä aika kaksijakoinen asia.

Uskon kyllä, että mittaukset aika hyvin pitävät paikkaansa tänä päivänä. Vaikka painoarviot voivat heittää, olennaisempi asia käsittääkseni on pään läpimitta, joka saadaan tarkasti mitattua ja jonka kasvu lienee melko hyvin ennustettavaa. Pää ei perätilasynnytyksissä ehdi painua kasaan, joten se tarvitsee enemmän tilaa. Lantion magneettikuvaukset ovat tarkkoja myös. Kontrolli-/sektioajat varataan ajankohtaan, johon asti synnyttäminen mittojen ja kasvuennusteen kannalta olisi varmasti turvallista.

Kuten kuitenkin aiempi kirjoittaja totesi: "Kaikkien tekijöiden vaan pitää olla automaattisesti kohdallaan, että kaikki menisi hyvin." Vaikka mitat riittäisivät, niin esimerkiksi lyhyen napanuoran seuraukset ovat paljon pahemmat perätilasynnytyksessä kuin normaalissa. Lapsi ponnistetaan omin voimin hartioihin asti, ja tässä vaiheessa napanuora on puristuksissa synnytyskanavassa yhdessä vauvan kanssa. Tilanne jatkuu, kunnes vaikein kohta eli pää on synnytetty. Pää on siis saatava ulos nopeasti hapensaannin takia. Pää edellä syntyessä taas vauva ei voi enää juuttua kiinni siinä vaiheessa kun napanuoran pää on ulkona. Jos napanuora on lyhyt (Hoitajat.netistä löysin tietoa, että 6%:lla kaikissa raskauksissa se olisi alle 35cm), sen loppuminen kesken osuu aika pahaan paikkaan. Jos napanuora on normaalin pituinen, mtta kiertynyt kaulan ympärille, tuntuu sekin näin miettien aika paljon pahemmalta tilanteelta kuin jos vauva olisi pää edellä tulossa.

Sitäkin ihmettelen, miksi nimenomaan painoarvioista puhutaan tässä yhteydessä enemmän kuin pään mitoista. Painohan riippuu paljon vauvan koko pituudesta ja rasvakerroksen paksuudesta, joita ei pystytä mittaamaan ja jotka eivät ole ratkaisevia asioita perätilasynnytyksessä. Painoarvio tehdään ultrassa jollain laskukaavalla pään läpimitan, reisiluun pituuden ja vartalon ympärysmitan perusteella, eikä siksi ole aivan tarkka.

Jos mittausten perusteella näyttää turvalliselta synnyttää perätilassa alateitse, ovat riskit prosentuaalisesti vähäisiä - muutenhan tosiaan sitä ei suositeltaisi lainkaan. En kuitenkaan halua osua siihen pieneen prosenttiin, jolla jotain menee pieleen ja vauva on sen takia jumissa synnytyskanavassa. Neuvolatätini sanoi, että mun pitää luottaa asiantuntijoiden arvioihin. Se vain on vaikeata, koska tämä on sellainen asia, jossa synnyttäjä päättää (mahdollisesta pikku painostuksesta huolimatta) sektion ja synnytyksen välillä, jos mitat sallivat.

No, nyt kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja sitä ennen kontrolliin. Vielä synnyttämään mennessäkin voi valita mitä haluaa, jos ei vauva nyt ihan syöksymällä tule. On tämä sen verran vaikea juttu, että omia vaistojaan varmasti kannattaa kuunnella.

... kirjoitti:

Kyllä tässä alkaa vähän selkeämpi kuva jo tulla aiheesta, kun on tullut juteltua sekä täällä että tuttujen ja hoitohenkilökunnan kanssa. Tämä on kyllä aika kaksijakoinen asia.

Uskon kyllä, että mittaukset aika hyvin pitävät paikkaansa tänä päivänä. Vaikka painoarviot voivat heittää, olennaisempi asia käsittääkseni on pään läpimitta, joka saadaan tarkasti mitattua ja jonka kasvu lienee melko hyvin ennustettavaa. Pää ei perätilasynnytyksissä ehdi painua kasaan, joten se tarvitsee enemmän tilaa. Lantion magneettikuvaukset ovat tarkkoja myös. Kontrolli-/sektioajat varataan ajankohtaan, johon asti synnyttäminen mittojen ja kasvuennusteen kannalta olisi varmasti turvallista.

Kuten kuitenkin aiempi kirjoittaja totesi: "Kaikkien tekijöiden vaan pitää olla automaattisesti kohdallaan, että kaikki menisi hyvin." Vaikka mitat riittäisivät, niin esimerkiksi lyhyen napanuoran seuraukset ovat paljon pahemmat perätilasynnytyksessä kuin normaalissa. Lapsi ponnistetaan omin voimin hartioihin asti, ja tässä vaiheessa napanuora on puristuksissa synnytyskanavassa yhdessä vauvan kanssa. Tilanne jatkuu, kunnes vaikein kohta eli pää on synnytetty. Pää on siis saatava ulos nopeasti hapensaannin takia. Pää edellä syntyessä taas vauva ei voi enää juuttua kiinni siinä vaiheessa kun napanuoran pää on ulkona. Jos napanuora on lyhyt (Hoitajat.netistä löysin tietoa, että 6%:lla kaikissa raskauksissa se olisi alle 35cm), sen loppuminen kesken osuu aika pahaan paikkaan. Jos napanuora on normaalin pituinen, mtta kiertynyt kaulan ympärille, tuntuu sekin näin miettien aika paljon pahemmalta tilanteelta kuin jos vauva olisi pää edellä tulossa.

Sitäkin ihmettelen, miksi nimenomaan painoarvioista puhutaan tässä yhteydessä enemmän kuin pään mitoista. Painohan riippuu paljon vauvan koko pituudesta ja rasvakerroksen paksuudesta, joita ei pystytä mittaamaan ja jotka eivät ole ratkaisevia asioita perätilasynnytyksessä. Painoarvio tehdään ultrassa jollain laskukaavalla pään läpimitan, reisiluun pituuden ja vartalon ympärysmitan perusteella, eikä siksi ole aivan tarkka.

Jos mittausten perusteella näyttää turvalliselta synnyttää perätilassa alateitse, ovat riskit prosentuaalisesti vähäisiä - muutenhan tosiaan sitä ei suositeltaisi lainkaan. En kuitenkaan halua osua siihen pieneen prosenttiin, jolla jotain menee pieleen ja vauva on sen takia jumissa synnytyskanavassa. Neuvolatätini sanoi, että mun pitää luottaa asiantuntijoiden arvioihin. Se vain on vaikeata, koska tämä on sellainen asia, jossa synnyttäjä päättää (mahdollisesta pikku painostuksesta huolimatta) sektion ja synnytyksen välillä, jos mitat sallivat.

No, nyt kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja sitä ennen kontrolliin. Vielä synnyttämään mennessäkin voi valita mitä haluaa, jos ei vauva nyt ihan syöksymällä tule. On tämä sen verran vaikea juttu, että omia vaistojaan varmasti kannattaa kuunnella.

Lue lisää

Hieman jo aikaa edellisestä viestistä, kirjoitan nyt oman kokemukseni kuitenkin. Tyttäreni (esikoinen) syntyi 2007 peppu edellä, pisteitä sai 9/9. Koko synnytyksen ajan (joka kesti ensimmäisestä supistuksesta syntymään kokonaiset 3,5 tuntia) paikalla oli lääkäri, 2 kätilöä ja vielä kätilö opiskelija ja heti tytön synnyttyä kävi paikalla myös lastenlääkäri. Hieman oli tytöllä kankku mustelmilla, muuta "normaalista poikkeavaa" ei ollut, eikä ole jälkeenpäinkään ilmaantunut. Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, niin oli nopeaa toimintaa. Sen verran oli etukäteis valmisteluja, että lantiortg otettiin ja lääkäri totesi lantioni olevan tilava sisämitoilta. Nyt, ollessani raskaana, olen miettinyt tekisinkö saman uudelleen ja kyllä, ilomielin. Mitään kauhuja ei jäänyt, enemmän pelkäsin joutuvani leikkauspöydälle, olen näet leikkaus kammoinen :) Eli omasta puolesta suosittelen synnytystä alateitse, mutta jokainen synnyttäjä on erilainen ja tilanne arvioidaan tapaus kohtaisesti.

uudestaankin tekisin kirjoitti:

Hieman jo aikaa edellisestä viestistä, kirjoitan nyt oman kokemukseni kuitenkin. Tyttäreni (esikoinen) syntyi 2007 peppu edellä, pisteitä sai 9/9. Koko synnytyksen ajan (joka kesti ensimmäisestä supistuksesta syntymään kokonaiset 3,5 tuntia) paikalla oli lääkäri, 2 kätilöä ja vielä kätilö opiskelija ja heti tytön synnyttyä kävi paikalla myös lastenlääkäri. Hieman oli tytöllä kankku mustelmilla, muuta "normaalista poikkeavaa" ei ollut, eikä ole jälkeenpäinkään ilmaantunut. Mitään kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, niin oli nopeaa toimintaa. Sen verran oli etukäteis valmisteluja, että lantiortg otettiin ja lääkäri totesi lantioni olevan tilava sisämitoilta. Nyt, ollessani raskaana, olen miettinyt tekisinkö saman uudelleen ja kyllä, ilomielin. Mitään kauhuja ei jäänyt, enemmän pelkäsin joutuvani leikkauspöydälle, olen näet leikkaus kammoinen :) Eli omasta puolesta suosittelen synnytystä alateitse, mutta jokainen synnyttäjä on erilainen ja tilanne arvioidaan tapaus kohtaisesti.

Lue lisää

Hei,

minulle tehtiin hätäsektio vauvan ollessa perätilassa viikoilla 37 6. Olin ensisynnyttäjä ja sain itse valita alatiesynnytyksen ja sektion väliltä. En halunnut ottaa riskiä lapsen vammautumisen kannalta tai pahimmassa tapauksessa vauva olisi voinut kuolla. Sektiohaavaani laitettiin sulavat ompeleet ja se parani muutamassa viikossa, eli ei ollut enää kipeä. Olen itse sairaanhoitaja-terveydenhoitaja ja olen hoitanut synnytyksessä vammautuneita lapsia, joten en halunnut ottaa riskiä, koska sektiot ovat turvallisempi vaihtoehto.

Äiti 04/09 kirjoitti:

Hei,

minulle tehtiin hätäsektio vauvan ollessa perätilassa viikoilla 37 6. Olin ensisynnyttäjä ja sain itse valita alatiesynnytyksen ja sektion väliltä. En halunnut ottaa riskiä lapsen vammautumisen kannalta tai pahimmassa tapauksessa vauva olisi voinut kuolla. Sektiohaavaani laitettiin sulavat ompeleet ja se parani muutamassa viikossa, eli ei ollut enää kipeä. Olen itse sairaanhoitaja-terveydenhoitaja ja olen hoitanut synnytyksessä vammautuneita lapsia, joten en halunnut ottaa riskiä, koska sektiot ovat turvallisempi vaihtoehto.

Lue lisää

Hei!

Esikoistyttäreni syntyi perätilassa alakautta. Synnytys käynnistyi normaalisti lapsiveden menolla, ja kestin 2 h 15 min. En ehtinyt saada lääkkeellistä kivunlievitystä. Sain valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä, päädyin ensimmäiseen. Väliliha leikattiin ´varalta´, haava parani suhteellisen nopeasti eikä ole tuntunut juuri lainkaan. Kun odotin toista lastani, pelkäsin hieman synnytystä lapsen ollessa oikein päin, kun ajattelin että tuo perätila oli niin helppo. Toinen lapsi syntyi alle puolessa tunnissa. Olen kai päässyt vähällä..

Suosittelen lämpimästi keskustelemaan lääkärin kanssa. Alatiesynnytyksestä toipuminen on nopeampaa. Itseltäni otettiin lantiosta mittoja, ja todettiin että hyvin mahtuu vauva syntymään. Painoa tytöllä oli n. 3 kg ja pituutta 48 cm.

Äiteemuoree kirjoitti:

Hei!

Esikoistyttäreni syntyi perätilassa alakautta. Synnytys käynnistyi normaalisti lapsiveden menolla, ja kestin 2 h 15 min. En ehtinyt saada lääkkeellistä kivunlievitystä. Sain valita sektion ja alatiesynnytyksen väliltä, päädyin ensimmäiseen. Väliliha leikattiin ´varalta´, haava parani suhteellisen nopeasti eikä ole tuntunut juuri lainkaan. Kun odotin toista lastani, pelkäsin hieman synnytystä lapsen ollessa oikein päin, kun ajattelin että tuo perätila oli niin helppo. Toinen lapsi syntyi alle puolessa tunnissa. Olen kai päässyt vähällä..

Suosittelen lämpimästi keskustelemaan lääkärin kanssa. Alatiesynnytyksestä toipuminen on nopeampaa. Itseltäni otettiin lantiosta mittoja, ja todettiin että hyvin mahtuu vauva syntymään. Painoa tytöllä oli n. 3 kg ja pituutta 48 cm.

Lue lisää

Synnytystapa arvioinnissa lääkäri oli sitä meiltä, että alatie synntys on ainoa vaihtoehto, vaikka itse halusin keskustella sektiosta..
Pikkuista koitettiin kääntää mutta turhaan, peppu oli jo tukevasti laskeutunut alas. Kun sanoin haluavani sektion niin lääkärin yhteistyö loppui siihen ja huomasi kuinka hän kiukustui.. Eikö minulla muka olisi hänen mielestään oikeutta valita kun lapsi on perätilassa.

Itse oon viikoilla 38 ja reippaan viikonpäähän on sovittu sektio aika,
tuntuu vain siltä ettei pikkuinen pysy enää massussa niin kauaa, joten saa nähdä oonko synnyttämässä vai tehdäänkö synnytyksen käynnistyessä sektio.
Olen valmis synnyttämään jos pikkuine päättää ennen sektiota syntyä, mutta tosiaan minua ei ole kuvattu ja ei ole varmaa mahtuuko pikkuinen ulos...

Niin. kirjoitti:

Synnytystapa arvioinnissa lääkäri oli sitä meiltä, että alatie synntys on ainoa vaihtoehto, vaikka itse halusin keskustella sektiosta..
Pikkuista koitettiin kääntää mutta turhaan, peppu oli jo tukevasti laskeutunut alas. Kun sanoin haluavani sektion niin lääkärin yhteistyö loppui siihen ja huomasi kuinka hän kiukustui.. Eikö minulla muka olisi hänen mielestään oikeutta valita kun lapsi on perätilassa.

Itse oon viikoilla 38 ja reippaan viikonpäähän on sovittu sektio aika,
tuntuu vain siltä ettei pikkuinen pysy enää massussa niin kauaa, joten saa nähdä oonko synnyttämässä vai tehdäänkö synnytyksen käynnistyessä sektio.
Olen valmis synnyttämään jos pikkuine päättää ennen sektiota syntyä, mutta tosiaan minua ei ole kuvattu ja ei ole varmaa mahtuuko pikkuinen ulos...

Lue lisää

Jos synnytys käynnistyisi ennen sektiopäivää, sinut leikataan silloin päivystyksenä heti kun mahdollista. Supistuksia voidaan ehkäistä/vähentää lääkkeillä ennen leikkausta.

Hyvä, että sait kuitenkin sektion, varsinkin kun niin itse halusit. Aika tympeä ja ammattitaidoton (asiakaspalvelumielessä ja lääketieteellisestikin..) lääkäri sinulle osui. Ainakaan Naistenklinikalla ei edes ensisynnyttäjille suositella alatiesynnytystä perätilan ollessa kyseessä, ellei äiti nimenomaan sitä halua. Ja silloinkin vain, jos magneettikuvauksessa lantion mitat ovat optimaaliset.

Oman perätilavauvani kanssa ei tarvinnut edes neuvotella sektiosta. Sanoin vain, kun perätila vasta synnytystapa-arviossa selvisi, että "no sitten meni suunnitelmat uusiksi" ja lääkäri kysyi, että varataanko sitten sektio samantien. Ja kun vastasin myöntävästi, hän sanoikin siitä, ettei heillä ole tapanakaan suositella ensisynnyttäjille muuta kuin sektiota, tällaisissa tapauksissa. Hyvä näin. Ja jälkikäteen vauvan synnyttyä parikin kätilöä osastolla sanoi, että he olisivat tehneet minun tilanteessani myös sektiovalinnan.

Kaikki meni hyvin ja olen todella tyytyväinen kokemaani. Nyt esikko jo 2-vuotias ja toinen tulossa kovaa vauhtia :) Saapi tuo toinenkin sektiolla syntyä...

............... kirjoitti:

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että sektio tulisi valita. En niinkään äidin mukavuuden takia, vaan vauvan hengen takia. Vauva joko mahtuu tai ei mahdu ulos. Mutta mikään megneettikuvauskaan ei ole satavarma mittari sille, mahtuuko pää viimeisenä ulos. Jos muu keho mahtuu ulos, mutta isoimpana osana pää sitten jääkin kiinni, on seuraksena väistämättä vammautuminen tai kuolema. Lähipiirissäni kaksi lasta on vakavasti vammautunut synnytyksessä, perätilan ollessa kyseessä. Molemmat pysyvästi vammaisia.
Oma perätilavauva syntyi sektiolla, siitä ei edes neuvoteltu. Eikä lääkäri muuta minulle suositellutkaan.
Itse en leikkisi vauvan terveydellä, niin moni asia voi mennä pahasti pieleen perätilan ollessa kyseessä.

Lue lisää

Kyllä mäkin sinuna olisin sektion ottanut kun tuollaisia kokemuksia lähipiirissä. Ja lääkärinä olisin suositellut sektiota sinulle koska varmasti kokemuksesi vaikuttaisi siihen kuinka suhtautuisit synnytyksessä tilanteeseen.

Minä synnytin alakautta perätilaisen koska kokemuksena että leikkaavat henkilöt tekevät potilasvirheitä yms.

Alatiesynnytyksestä saattaa, vaikka pahakin tilanne tulee vastaan, niin toipua. Mutta sektiosta ei toivu koskaan..

IS kirjoitti:

Alatiesynnytyksestä saattaa, vaikka pahakin tilanne tulee vastaan, niin toipua. Mutta sektiosta ei toivu koskaan..

Täysin typerä, yksioikoinen ja yleistetty väite...

Todennäkösesti huonommat pisteet johtuneet siitä että vauva syntyi kuukauden etuajassa, kun synnytyskin kuulosti helposti menneen. Virvoittelun kesto johtunut siitä että vauva oli etuajassa.

Lyhyesti oma tarinani, koska aina näistä kiinnostuneita löytyy. Viikolta 28 lähtien perätilassa. Kääntöritys kättärillä rv 36, ei onnistunut. Kipeää teki. Olin halukas edelleen synnyttämään alakautta, joten mitat otettiin. Magneettikuvauksessa todettiin, että tilaa on! Sektioo minulle kyllä tarjottiin heti kättärillä. Niin auliisti, että tuli tunne, että kaikki sen valitsevat automaattisesti. Tuntui kuitenkin liian aikaiselta päästää irti alatiesynnytyshaaveestani. Ajattelin, että kyllä sen sektion sitten saa myöhemmin ilman ajanvaraustakin, jos tarve vaatii.
Muutin kaupunkia 3 vk ennen laskettua aikaa. Kääntöyrityksestä seuraavalla viikolla. Kontrolliultra Jyväskylässä 39 1. Kokoarvio 3500g. Seurasi keskustelu lääkärin kanssa synnytystavasta. Olin itse ajatellut, että jos synnytys käynnistyisi ennen rv 40, niin olisin valmis yrittämään alateitse. Mitään edistystä sen suhteen ei ollut tapahtunut. Ei itseasiassa merkkiäkään lähestyvästä synnytyksestä. Tuolla käynnillä päätin, että haluan sektioajan. Sainkin vääntää siitä lääkärin kanssa todenteolla ja oikeasti vaatia sen sektion. Hän yritti kovasti taivutella kontrolliaikaan seuraavalle viikolle. Jäi ikävä maku kyseisestä tilanteesta. Joulukin oli silloin seuraavalla viikolla. Sain sitten ajan 39 5 perjantaille. Kiirettä ei tuntunut tuona aikana olevan.
Synnytys ei koskaan käynnistynyt luonnollisesti, vaan menin suunnitellusti sektioon 19.12. aamulla. Ja sehän meni hyvin. Se oli noin vartti kun poika oli rinnalla tervehtimässä minua. Hän jatkoi isän paidan alle ja mut ommeltiin kiinni. Heräämössä tapasin poikani uudestaan noin parin tunnin kuluttua ja sain imettää. Terve täydellinen poika. Toipuminen oli toki ikävää ja kivuliasta ja sain kohtutulehduksenkin, mutta se painoi todella vähän siihen nähden, että lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Oikea päätös. Poika painoikin 3,8 kiloa jo. Seuraavalla viikolla se ei varmaan olisi edes enää mahtunut ulos.
Jälkikäteen on jäänyt ärsyttämään se vääntö asiasta, jonka kävin. Tunsin, että minua painostettiin alatiesynnytykseen. Tuntui, että henkilökunta suorastaan janosi sitä kokemusta. Faktaa on toki myös, että sektio maksaa sen 50 000 euroo ku normaali synnytys maksaa sen 4500 euroo. Silloin en sitä osannut ajatella.

Imetys lähti sujumaan hyvin viidentenä päivänä. Toki niitä tippoja tuli alusta alkaen ja pumppailin niitä sairaalassa talteen ahkerasti. Varmasti kivut teki tehtävänsä sen maidon noustessa vasta viidentenä päivänä, mutta kyllä muuten helähti sillon, ku olin tosiaan pumppaillut :D

Jos jotain vinkkiä itseltäni tähän pitää antaa on se, että jos jostain syystä perätila tulee yllätyksenä synnytykseen mennessä jo, aikaisilla viikoilla, että tiedetään varmasti se alle 4 kiloo ja lähtee etenee luonnollisesti hienosti ja nopeasti, niin go for it. Yritä! EIpä siinä varmaan muuta tuu silloin mieleenkään? Tai jos se vaikka käynnistyy reilusti ennen suunniteltua sektioaikaa ja näyttää etenevän hienosti. Siinä tapauksessa, jos hlökunta ei nää riskejä ja tsemppaa synnyttämään, koska kaikki on hyvin, yritä!

Mut siinä tapauksessa, jos lapsi on ensimmäinen ja sinulla on vähänkään pelkoja, varaa aika sektioon samantien. Jos synnytys käynnistyy ennen sitä, voit toki valita alatiesynnytyksen. Kukaan ei pakota sektioon, vaikka aika olisikin varattuna. Eipähän tarvii siitä sitten vääntää enää myöhemmin.