Tunnettuahan on, että usein täällä kerätään turhaan maallista mammonaa. Lautatakin sisään sitä ei aikanaan panna ja Manalan portin jälkeen sillä olisikin turha yrittää saada etuja.
Sanotaan kuitenkin että ihminen vie väliin mukanaan hautaan jotakin, nimittäin salaisuuksia. Millaisia ne voisivat olla, useimmiten kai joitakin asioita yksityiselämästä, joita ei ole eläessään halunnut kertoa kenellekään, edes perhepiirissä? Tunnetko tapauksia?
Entä itse - uskallatko vastata, tässä nimimerkin takaa?
hautaan mukana
pantelei
77
9127
Vastaukset
mukaani, ellei läheisten hyviä saatesanoja ja kaipauksen rippusia lasketa mukaan.
totena kerrottavan, että muuan Suomalainen sotaherra vaati hautaan mukaansa jonkin asiakirjanipun ja saikin. Piti sisältää tietoja rintamalla teloitetuista noin tuhannesta Suomalaisesta sotilaasta muistaakseni jossakin Lappeenrannan lähistöllä.
Näistä väitetyistä teloituksista ihmeen vähän kerrotaan vieläkään. Sensuuri toimii tässäkin asiassa yhtä täydellisesti kuin Tsernobylin jälkeisissä ydinonnettomuuksissa, joita niitäkin todistettavasti on sattunut.
Ei kyllä kerrota Tsernobylin aiheuttamasta kolmesta paikallisesta leukemia-aallostakaan Suomessa, koska sairastuneet on jo kuolleet. Samoin 1960 -luvun alun leukemiakatasrtrofin aiheuttanut Kuolan Kirovskin atomivoimalaräjähdys on sensuroitu pois kaikista lähteistä. Muutamat hengissä säilyneet ja asian Suomessa tietävät on peloteltu hiljaisiksi. Olen jututtanut joitakin heistä, kahden kesken kertovat, ei kuitenkaan esim. puhelimessa ja syynkin arvaatte.sitroen kirjoitti:
totena kerrottavan, että muuan Suomalainen sotaherra vaati hautaan mukaansa jonkin asiakirjanipun ja saikin. Piti sisältää tietoja rintamalla teloitetuista noin tuhannesta Suomalaisesta sotilaasta muistaakseni jossakin Lappeenrannan lähistöllä.
Näistä väitetyistä teloituksista ihmeen vähän kerrotaan vieläkään. Sensuuri toimii tässäkin asiassa yhtä täydellisesti kuin Tsernobylin jälkeisissä ydinonnettomuuksissa, joita niitäkin todistettavasti on sattunut.
Ei kyllä kerrota Tsernobylin aiheuttamasta kolmesta paikallisesta leukemia-aallostakaan Suomessa, koska sairastuneet on jo kuolleet. Samoin 1960 -luvun alun leukemiakatasrtrofin aiheuttanut Kuolan Kirovskin atomivoimalaräjähdys on sensuroitu pois kaikista lähteistä. Muutamat hengissä säilyneet ja asian Suomessa tietävät on peloteltu hiljaisiksi. Olen jututtanut joitakin heistä, kahden kesken kertovat, ei kuitenkaan esim. puhelimessa ja syynkin arvaatte.ja monenlaisia päättäjiä pääsee mukaan valitsemaan, millaista tuskaa julkisesti tarjoillaan ja mitä yritetään salata.
- aiheuttamista
sitroen kirjoitti:
totena kerrottavan, että muuan Suomalainen sotaherra vaati hautaan mukaansa jonkin asiakirjanipun ja saikin. Piti sisältää tietoja rintamalla teloitetuista noin tuhannesta Suomalaisesta sotilaasta muistaakseni jossakin Lappeenrannan lähistöllä.
Näistä väitetyistä teloituksista ihmeen vähän kerrotaan vieläkään. Sensuuri toimii tässäkin asiassa yhtä täydellisesti kuin Tsernobylin jälkeisissä ydinonnettomuuksissa, joita niitäkin todistettavasti on sattunut.
Ei kyllä kerrota Tsernobylin aiheuttamasta kolmesta paikallisesta leukemia-aallostakaan Suomessa, koska sairastuneet on jo kuolleet. Samoin 1960 -luvun alun leukemiakatasrtrofin aiheuttanut Kuolan Kirovskin atomivoimalaräjähdys on sensuroitu pois kaikista lähteistä. Muutamat hengissä säilyneet ja asian Suomessa tietävät on peloteltu hiljaisiksi. Olen jututtanut joitakin heistä, kahden kesken kertovat, ei kuitenkaan esim. puhelimessa ja syynkin arvaatte.sairauksista on kyllä tietoa. Ainakin niiltä alueilta, jonne se laskeutuma oli tosi iso. Eräillä alueilla syntyi paljon sairaita lapsia, jotka saivat ennen syntymäänsä jo niitä (oliko se cesium-pitoisuuksia)elimistöönsä. Ei olisi kannattanut poimia marjoja ja sieniä maastosta. Senhän Suomen viranomaiset myönsivät vasta sitten kun Ruotsissa oli ensin vahvistettu tämä purkaus, siis onnettomuus. Näinhän meillä sitä itäveljeä vieläkin pelätään, voihan vitsi. Ärsyttää, kun sieltä ei ikinä tule oikeaa tietoa mistään suoraan, vaan aina läntisen naapurin kautta.
- Tyynentyttö
aiheuttamista kirjoitti:
sairauksista on kyllä tietoa. Ainakin niiltä alueilta, jonne se laskeutuma oli tosi iso. Eräillä alueilla syntyi paljon sairaita lapsia, jotka saivat ennen syntymäänsä jo niitä (oliko se cesium-pitoisuuksia)elimistöönsä. Ei olisi kannattanut poimia marjoja ja sieniä maastosta. Senhän Suomen viranomaiset myönsivät vasta sitten kun Ruotsissa oli ensin vahvistettu tämä purkaus, siis onnettomuus. Näinhän meillä sitä itäveljeä vieläkin pelätään, voihan vitsi. Ärsyttää, kun sieltä ei ikinä tule oikeaa tietoa mistään suoraan, vaan aina läntisen naapurin kautta.
Saastelaskeumahan laskeutui sateen mukana.Lapset pärskyttelivät tietämättöminä vesilätäköissä.Muistan kuinka olimme kävelyllä vesisateessa ja kastematoja oli tullut ylen määrin maan pintaan.Lehdet kesällä kasveissa kasvoivat ylettömän isoiksi.
Jossain päin maailmaa ihmiset kuulemma haluavat kännykän mukaan arkkuunsa.
Meillä ei kai vielä ole menty ihan niin pitkälle, vaikka monet suomalaiset potevatkin kännykkäriippuvuutta.- Meinasin kirjoittaa kärsivät, mutta eiväthän ihmiset yleensä itse tunnista omaa riippuvuuttaan, josta läheiset kärsivät heitä enemmän.- eijuuN05
mummosta maaseudulla. Hän oli eläessään sanonut, että suosikkityyny täytyy laittaa hänelle arkkuun mukaan. Omaiset toki tekivät niin vainajan muistoa kunnioittaen. Mummo oli vanhanaikainen ja nostanut aina eläkerahansa pankista, ja perikunta alkoi etsiä niitä kotoa. Turhaan. Sitten jollain sytytti; se tyyny! Omaiset saivat luvan avata haudan ja arkun ja siellähän ne miljoonamarkat olivat.
Mitä mahtoi mummo pilven reunalla tuumata?- muzna-m
mun tuhkani sais ripotella tuonne puunjuurelle koirani Daisyn viereen,toivottavasti luonnon kukat kukkivat yllani,taa on toive ajattelua,matkustan niin paljon ettei sita koskaan tieda mita ja kuka tulee mukaan.
- Ilmi vain
Salaisuudet tahtovat tulla selville kuoleman jälkeen.Ei todellakaan halua kaikista erehdyksistään tiedettävän.Onko niin että uskotut salaisuudet saa kertoa ihmisen kuoleman jälkeen?En todellakaan haluaisi lapsieni tietävän että kerran iloisella seitskytluvulla petin heidän isäänsä että avioero oli lähellä.Asia kaduttu,anteeksi pyydetty ja anteeksiannettu,mutta häpeä on syvä.
- Pirkko
Ei tahdo salaisuudet pysyä.Äidillä oli ennen avioliittoa isän kanssa syntynyt kuollut avioton lapsi.Asia oli synti ja häpeä eikä siitä puhuttu.Mutta serkkulikka äidinpuolelta oli kerran kertonut sen isosiskolle.Hän kertoi sen äidille.Äitioli saanut hysteerisen kohtauksen.Asia pysyi salassa meiltä nuoremmilta.Aikuisena sisko kertoi.Silloin jo ajatteli aikuisen aivoilla.Äiti ressu koko elämänsä hän sitä taakkaa kantoi.
- Riitta
Pirkko kirjoitti:
Ei tahdo salaisuudet pysyä.Äidillä oli ennen avioliittoa isän kanssa syntynyt kuollut avioton lapsi.Asia oli synti ja häpeä eikä siitä puhuttu.Mutta serkkulikka äidinpuolelta oli kerran kertonut sen isosiskolle.Hän kertoi sen äidille.Äitioli saanut hysteerisen kohtauksen.Asia pysyi salassa meiltä nuoremmilta.Aikuisena sisko kertoi.Silloin jo ajatteli aikuisen aivoilla.Äiti ressu koko elämänsä hän sitä taakkaa kantoi.
on niin paljon luurankoja kaapissa, että harvalla tuskin on.
Tapana on aina salailla asioita, lakaista vähemmän kunnialliset tapahtumat maton alle, tai suorastaan valehdella asioitten oikea tila.
Se on raskasta sellaiselle, joka tahtoisi pelata avoimin kortein ja olla vapaa, eikä joidenkin menneisyydessä tapahtuneiden skandaalien "taltioija." Kantaa salaisuutta, joka on oikeastaan julkinen, mutta aina puheen kääntyessä joihinkin suvussa tapahtuneisiin itsemurhiin, tai avioeroon johtaneisiin uskottomuus asioihin hymistellään ja suorastaan valehdellaan.
Naurettavinta on hävetä kun joku sukulainen hurahtaa uskoon.Vanhat tädit, sekä nuoremmatkin sanovat, että saahan sitä kirkossa käydä ja kun on kastettu ja ollut ripillä, niin sen pitää riittää. Kaikkein häpeällisintä ovat uskovaiset sukulaiset.
Ainut joka oli vilpitön, avoin ja ymmärtäväinen oli mummu avarakatseisuudessaan. Hän ymärsi, että kaikille saattaa sattua elämässään vähemmän miellyttäviä asioita. Ne on vain uskallettava kohdata ja elää niiden kanssa.
- nikolai
Lasten isä oli nuoruusvuosinaan syyllistynyt asiakirjan väärennökseen ja saanut siitä vankilatuomion.Lapsille hän ei siitä koskaan kertonut.
Äiti sitä vastoin kertoi viikottain riidelltyään isän kanssa, tosin ei yksityiskohdittain, jopa niin paljon että lapset eivät edes uskoneet asiaa.
Myöhemmin, jo äidin kuoltua, eräs äidin sisarista meni kertomaan parille sisarukselle asian yksityiskohdista omien muistikuviensa perusteella. Silloin nämä saattoivat vakuuttua, että äidin suutuspäissään esittämät haukkumasanat olivat totta. Isä ei siitä saanut tietää, enempää kuin siitäkään, että lapsilla oli asiasta epäilyksiä.
Isän jo oltua maan povessa lapset alkoivat kiinnostua asiasta. Asian selvittäminen oli kuitenkin vaikeaa, koska he eivät tienneet, minä vuonna ja missä tuomio oli langetettu. Asia kiinnostaa heitä edelleen, he haluaisivat löytää totuuden mennen ajan asiakirjoista.se selviää ja vieläpä hyvinkin helposti. Sukututkijana löytäisin ja sen olen löytänytkin, mitä olen viitsinyt etsiä.
Nämähän ovat joskus Euroopasta joskus Amerikkaan muuttaneita uskonnon harjoittajayhteisöjä.
Meilläkin oli tapana olla pukahtamatta omista ja suvun salaisuuksista.
Nyt ikääntyneet lapset kuulevat niitä kylän patriooteilta.
Ehkä asioista olisi pitänyt puhua, mutta "näin" oli aina tehty.
Ei mitään mullistavia salaisuuksiua; hyvänen aika!- salaisuuden pitänyt
sitroen kirjoitti:
se selviää ja vieläpä hyvinkin helposti. Sukututkijana löytäisin ja sen olen löytänytkin, mitä olen viitsinyt etsiä.
Sukututkijana löysin kunnioitetun papan nuoruudesta inhottavan rikoksen, jonka vuoksi hän oli kuritushuoneessa 1890-luvulla. Hän ei koskaan enää palannut kotikyläänsä, pakeni Amerikkaan ja palasi sieltä myöhemmin, meni naimisiin ja eli suvustaan sivussa.
Jälkeläiset kertovat ihmeellisiä legendoja pappakullan ilkeistä sukulaisista, varastetuista omaisuuksista ja Amerikkaan karkottamisista. Rakkausjuttukin on asiaan sotkettu.
Sukua tutkineena sain asian selville, ensin kirkonkirjasta ja sitten oikeuden pöytäkirjoista. Ei ollut mitään vaikeutta.
Salaisuuden tulen kyllä viemään mukanani tuonpuoliseen. Miksi pilata kymmenien ihmisten kuvitelmat romanttisista petoksista ja salajuonista.Ne ovat viattomia tarinoita, jotka eivät ketään vahingoita. Pettymys olisi kauhea, jso kertoisin totuuden.
Tietysti voi joku muu joskus tutkia kirkonkirjoja yhtä tarkkaan kuin minä, mutta luullakseni kukaan ei viitsi hakea sellaista tietoa, joka jo on aukottomasti tiedossa. Mutta jos sen tekee, on salaisuus sitten hänen kontollaan. Silloin voi olla jo niin pitkä aika kulunut, että asia ei enää vaivaisi jälkipolvia. - tabuna
Appiukko oli puukottanut nuoruudessaan miehen humalaisten tappelussa. Istui linnassa ja oppi siellä taitavaksi puusepäksi. Teki hienon olohuoneen kaluston ja rakensi pari omakotitaloa. Tuosta rikoksesta kuulin omalta äidiltäni. Koskaan en mieheni kanssa puhunut tästä. En hennonnut. Eikä siitä puhuttu ainakaan minun kuulteni hänen kotonaankaan ikinä. Siinä perheessä oli vaikenemisen kulttuuri kaikissa asioissa. Mottona: omia asioita ei sovi puhua.
- nikolai
sitroen kirjoitti:
se selviää ja vieläpä hyvinkin helposti. Sukututkijana löytäisin ja sen olen löytänytkin, mitä olen viitsinyt etsiä.
Mistä löytyisi tieto tällaisesta oikeusjutusta? Kai tiedot ovat jossakin arkistossa.(?)
- mirjamarja
nikolai kirjoitti:
Mistä löytyisi tieto tällaisesta oikeusjutusta? Kai tiedot ovat jossakin arkistossa.(?)
Jos oikeusjuttu on 1800-luvulta, löytyy oikeuden pöytäkirjat maakunta-arkistosta. Ei nyt ihan hyllyssä oven pielessä, mutta virkailijat auttavat etsimisessä tietojesi pohjalta.
- O. Velin
Jos joskus on onnistunut petkuttamaan verottajaa, kannattaa tieto siitä viedä mukanaan hautaan. Etteivät hoksaisi ryhtyä peräämään jotakin perillisiltä.
- Hintriika
Ainakin ennen verovelka vanheni 5 vuodessa, ellei siitä muistutettu. Muistan, kun jotkut lähtivät ulkomaille ja kun viranomaiset eivät osoitetta tienneet, niin velka vanheni.
- tapani
Varmaan sitä on paljonkin, sellaista, mitä kukaan ei ole toteamassa sen tapahtuessa eikä sen jälkeenkään.
Viime kesänä hoitelin hautaustoimiston kanssa sukuhaudan hoitoon liittyviä asioita. Tulin ohimennen maininneeksi, miten itse haluaisin oman hautani hoidon tapahtuvan mahdollisimman vähin kustannuksin.
"Tee hautaustestamentti", neuvoi hautaustoimiston omistaja. Ajatus oli minulle uusi, mutta jäin miettimään asiaa.
Hautaustestamentti helpottaisi ainakin omaisia. Hautajaisista tulisi "itseni näköiset". Voisin määrätä hautausbudjetin,musiikin, tarjoilun, saattojoukon, poltto- vai tavallinen hautaus, haudan hoito jne. Taitaisivat omaiset yllättyä ainakin musiikkitoiveistani:))
Taitaapa kuitenkin mennä hautaan vainajan mukana tämä testamentin muoto vielä tänä päivänä.Sellainen on minulla ollut jo parinkymmenen vuoden ajan.
Siinä on kaikki yksityiskohdat, joitten seuraaminen tekee käytännön toimenpiteet helpoiksi.
Mm kenelle ilmoitetaan kuolemastani, ketä kutsutaan siunaustilaisuuteen, kuinka kirstu koristellaan, yksityiskohtia itse seremonioista jos haluaa esim. solistin tai erityistä musiikkia, mahdollinen tarjoilu, mitä tietoja haluaa olevan kuolinilmoituksessa.
Tässä testamentissa voi myös ilmoittaa elinten luovuttamisesta.
Erityismainintana ilmoitin että poikaani ei saa manipuloida esim. ostamaan mahdollisimman kallista arkkua: "Eikö äitisi ollut paremman arvoinen?" Olen ilmoittanut että minut voi laittaa vaikka pahvilaatikkoon, kunhan palaa hyvin. Polttohautaus ja tuhkasta osa sirotellaan Suomen ja Ruotsin välille mereen.- Tyynentyttö
MdK-MdK kirjoitti:
Sellainen on minulla ollut jo parinkymmenen vuoden ajan.
Siinä on kaikki yksityiskohdat, joitten seuraaminen tekee käytännön toimenpiteet helpoiksi.
Mm kenelle ilmoitetaan kuolemastani, ketä kutsutaan siunaustilaisuuteen, kuinka kirstu koristellaan, yksityiskohtia itse seremonioista jos haluaa esim. solistin tai erityistä musiikkia, mahdollinen tarjoilu, mitä tietoja haluaa olevan kuolinilmoituksessa.
Tässä testamentissa voi myös ilmoittaa elinten luovuttamisesta.
Erityismainintana ilmoitin että poikaani ei saa manipuloida esim. ostamaan mahdollisimman kallista arkkua: "Eikö äitisi ollut paremman arvoinen?" Olen ilmoittanut että minut voi laittaa vaikka pahvilaatikkoon, kunhan palaa hyvin. Polttohautaus ja tuhkasta osa sirotellaan Suomen ja Ruotsin välille mereen.Valkoinen pahviarkku riittää,mahdollisimman halpa ja poltettavaksi ettei tarvitse raskasta arkkua hautaan kantaa.Sattuipa tässä että arkunkantajan sormet lipesivät hautaan laskettaessa ja arkku oli luistamassa nurinniskoin hautaan.Toinen pää oli onneksi pystyi tasapainottamaan.Eikä mitään suuria peijaisia.Enkä muutu miksikään yli-ihmiseksi kuoltuani.
Tyynentyttö kirjoitti:
Valkoinen pahviarkku riittää,mahdollisimman halpa ja poltettavaksi ettei tarvitse raskasta arkkua hautaan kantaa.Sattuipa tässä että arkunkantajan sormet lipesivät hautaan laskettaessa ja arkku oli luistamassa nurinniskoin hautaan.Toinen pää oli onneksi pystyi tasapainottamaan.Eikä mitään suuria peijaisia.Enkä muutu miksikään yli-ihmiseksi kuoltuani.
Onko sellaisia? Hautaustoimistoissa en ole koskaan nähnyt. Arkkujen hinnat vaihtelevat 1000 euron molemmin puolin. Ihan älytöntä polttohautausta ajatellen.
Frederiikka kirjoitti:
Onko sellaisia? Hautaustoimistoissa en ole koskaan nähnyt. Arkkujen hinnat vaihtelevat 1000 euron molemmin puolin. Ihan älytöntä polttohautausta ajatellen.
halpoja pahviarkkujakin.
Täydestä menee kun se siunaustilaisuuden ajaksi peitetään kirkon tekstiileillä (tai vaikkapa Suomen lipulla) ja kukilla.- Riitta
MdK-MdK kirjoitti:
halpoja pahviarkkujakin.
Täydestä menee kun se siunaustilaisuuden ajaksi peitetään kirkon tekstiileillä (tai vaikkapa Suomen lipulla) ja kukilla.missä vainajalle oli hankittu kallis tammiarkku.
Mikäpä siinä ,se oli omaisten asia, tuskin vainajan toivomus. Itsekin ajattelen, että jos lähden täältä sillä tavoin, että ennen rajan yli siirtymistäni voin esittää toiveeni ja tahtoni, niin pyydän, ettei mitään kallista arkkua eikä muistotilaisuutta.
Jos vielä saisin sellaisenkin toiveen menemään läpi, ettei minun haudallani itkettäisi, niin olisin onnellinen pilven reunalla katsellessani "surevia" läheisiäni.
Joku sanoi, että kuolema on osa elämää. Minusta se on kyllä totaalisesti ainakin ajallisen elämän loppu. MdK-MdK kirjoitti:
halpoja pahviarkkujakin.
Täydestä menee kun se siunaustilaisuuden ajaksi peitetään kirkon tekstiileillä (tai vaikkapa Suomen lipulla) ja kukilla.Arkkualboja on myös Suomessa joissakin seurakunnissa. Niiden käyttö varmasti lisääntyisi, jos arkut olisivat yksinkertaisempia.
Etsiskelin googlesta pahviarkkua. Eipä taida Suomessa niitä olla. Halvimman "perusarkun" hinta oli alle 300 euroa ja kalleimpien puisten arkkujen n.2000 euroa. Paperiuurnia kyllä löytyy 78 euron hintaan. Halvimmillaan arkku uurna palavat savuna ilmaan siis n.400 eurolla.
Jos on "elämä kallis", niin on kuoleminenkin. Hautaustoimistot pyörittävät melkoista bisnestä surevien kustannuksella. Eikä kilpailua eri toimistojen välillä juurikaan ole.
Tuskin alle 2000 euron kustannuksilla Suomessa hautaan pääsee, olipa oma toivomus miten "yksinkertainen" tahansa.- Pääsky64
MdK-MdK kirjoitti:
Sellainen on minulla ollut jo parinkymmenen vuoden ajan.
Siinä on kaikki yksityiskohdat, joitten seuraaminen tekee käytännön toimenpiteet helpoiksi.
Mm kenelle ilmoitetaan kuolemastani, ketä kutsutaan siunaustilaisuuteen, kuinka kirstu koristellaan, yksityiskohtia itse seremonioista jos haluaa esim. solistin tai erityistä musiikkia, mahdollinen tarjoilu, mitä tietoja haluaa olevan kuolinilmoituksessa.
Tässä testamentissa voi myös ilmoittaa elinten luovuttamisesta.
Erityismainintana ilmoitin että poikaani ei saa manipuloida esim. ostamaan mahdollisimman kallista arkkua: "Eikö äitisi ollut paremman arvoinen?" Olen ilmoittanut että minut voi laittaa vaikka pahvilaatikkoon, kunhan palaa hyvin. Polttohautaus ja tuhkasta osa sirotellaan Suomen ja Ruotsin välille mereen.jos kuulen jonkun polttohaudatun ,en haluaisi sitä itselleni.Ja arkkua kukaan ei osta niin kallista että kannattaisi kieltää.
Haluaisin että joku minulle rakas lähiomainen tai ihminen tekisi minulle arkun ja laittaisi siihen hellin ajatuksin.
Siinä vaiheessa haluaa vai rakastavia ihmisiä ja rakastavia käsiä ja uskovia jotka puhuvat minusta Jumalalle ja pyytävät syntejäni anteeksi.Haluaisin oikean sielun messun,että sitä soitettaisiin niin kauan kun olen maan päällä. Frederiikka kirjoitti:
Arkkualboja on myös Suomessa joissakin seurakunnissa. Niiden käyttö varmasti lisääntyisi, jos arkut olisivat yksinkertaisempia.
Etsiskelin googlesta pahviarkkua. Eipä taida Suomessa niitä olla. Halvimman "perusarkun" hinta oli alle 300 euroa ja kalleimpien puisten arkkujen n.2000 euroa. Paperiuurnia kyllä löytyy 78 euron hintaan. Halvimmillaan arkku uurna palavat savuna ilmaan siis n.400 eurolla.
Jos on "elämä kallis", niin on kuoleminenkin. Hautaustoimistot pyörittävät melkoista bisnestä surevien kustannuksella. Eikä kilpailua eri toimistojen välillä juurikaan ole.
Tuskin alle 2000 euron kustannuksilla Suomessa hautaan pääsee, olipa oma toivomus miten "yksinkertainen" tahansa.Katsoin eniro.se:n hauan avulla, laitoin hakusanaksi "likkistor hårdpapp" ja sain erääseen listaan pari suomalaista (pahvi)arkkujen toimittajaa: Kukka-Pibea Pihtiputaalla ja Pakkanen Oy Jyväskylässä.
Voi olla että he ovat antaneet tietonsa listaan vaikka eivät pahviarkkuja toimittaisikaan.- F.riikka
MdK-MdK kirjoitti:
Katsoin eniro.se:n hauan avulla, laitoin hakusanaksi "likkistor hårdpapp" ja sain erääseen listaan pari suomalaista (pahvi)arkkujen toimittajaa: Kukka-Pibea Pihtiputaalla ja Pakkanen Oy Jyväskylässä.
Voi olla että he ovat antaneet tietonsa listaan vaikka eivät pahviarkkuja toimittaisikaan.Kiitos, MdK! Aion selvittää paperiarkun arvoituksen tavalla tai toisella. Printtasin viestisi antamat johtolangat. Alan epäillä, etteivät hautaustoimistot paperiarkkuja "tarjoa". Niiden myyntivoitto taitaa olla kovin vähäinen.
Mielenkiintoista! Pääsky64 kirjoitti:
jos kuulen jonkun polttohaudatun ,en haluaisi sitä itselleni.Ja arkkua kukaan ei osta niin kallista että kannattaisi kieltää.
Haluaisin että joku minulle rakas lähiomainen tai ihminen tekisi minulle arkun ja laittaisi siihen hellin ajatuksin.
Siinä vaiheessa haluaa vai rakastavia ihmisiä ja rakastavia käsiä ja uskovia jotka puhuvat minusta Jumalalle ja pyytävät syntejäni anteeksi.Haluaisin oikean sielun messun,että sitä soitettaisiin niin kauan kun olen maan päällä.jollakin ruotsalaisella hautausmaalla ei tunnu sopivalta pisteeltä elämälleni.
Pojalleni en halua aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja vaatimuksia haudalla käynnistä, kun hänen tulevaisuuden asuinpaikkansa ei välttämättä ole siellä missä minun päiväni päättyvät.
Polttohautaus ja tuhkan sirottelu kahden kotimaani välille mereen tuntuu oikeammalta ratkaisulta.
Koska sininen on mielivärini, niin olen sanonut että sinisten kukkien näkeminen missä maailman kolkassa tahansa voi saada hänet muistamaan mammaansa, ei hänen tarvitse nähdä vaivaa etsiä hautapaikkaani Ruotsissa, kun en kuitenkaan enää siellä ole.Pääsky64 kirjoitti:
jos kuulen jonkun polttohaudatun ,en haluaisi sitä itselleni.Ja arkkua kukaan ei osta niin kallista että kannattaisi kieltää.
Haluaisin että joku minulle rakas lähiomainen tai ihminen tekisi minulle arkun ja laittaisi siihen hellin ajatuksin.
Siinä vaiheessa haluaa vai rakastavia ihmisiä ja rakastavia käsiä ja uskovia jotka puhuvat minusta Jumalalle ja pyytävät syntejäni anteeksi.Haluaisin oikean sielun messun,että sitä soitettaisiin niin kauan kun olen maan päällä.Sielunkellot ovat minulle tutut, mutta millainen on "oikea sielunmessu"? Kuuluuko se myös luterilaisen kirkon käytäntöön? Ortodokseilla sielunmessu lienee käytössä: Kreikassa käydessäni olen asian huomioinut.
F.riikka kirjoitti:
Kiitos, MdK! Aion selvittää paperiarkun arvoituksen tavalla tai toisella. Printtasin viestisi antamat johtolangat. Alan epäillä, etteivät hautaustoimistot paperiarkkuja "tarjoa". Niiden myyntivoitto taitaa olla kovin vähäinen.
Mielenkiintoista!oli se, joka sai aikaan keskustelua täällä, mikä on "välttämätöntä" hautauksen suorittamisessa.
Hän toi myös esille idean kovapahviarkuista yhtenä vaihtoehtona.
Hyvin nopeasti niitä sitten alettiinkin tarjota ja monessa sairaalassa, mistä kuolleet siirretään suoraan krematorioon, voi vainajan saada pahviarkkuun jo sairaalassa.
Mutta niinhän se on että "yhden kuolema on toisen leipä".- Pääsky64
MdK-MdK kirjoitti:
jollakin ruotsalaisella hautausmaalla ei tunnu sopivalta pisteeltä elämälleni.
Pojalleni en halua aiheuttaa huonoa omaatuntoa ja vaatimuksia haudalla käynnistä, kun hänen tulevaisuuden asuinpaikkansa ei välttämättä ole siellä missä minun päiväni päättyvät.
Polttohautaus ja tuhkan sirottelu kahden kotimaani välille mereen tuntuu oikeammalta ratkaisulta.
Koska sininen on mielivärini, niin olen sanonut että sinisten kukkien näkeminen missä maailman kolkassa tahansa voi saada hänet muistamaan mammaansa, ei hänen tarvitse nähdä vaivaa etsiä hautapaikkaani Ruotsissa, kun en kuitenkaan enää siellä ole.on surullista ajatella,mutta siunattu maa on kuule tärkeä,ja se ei ole meri.
Nykyään on tullut tavaksi käydä haudalla ja viedä kynttilöitä etenkin lapsenlapset kokevat sen tärkeäksi.
Sikikin on hyvä olla hauta missä jälkejäiset voivat käydä,se saattaa tuntua puutteena jos ei ole vanhempien hautaa. - Pääsky64
Frederiikka kirjoitti:
Sielunkellot ovat minulle tutut, mutta millainen on "oikea sielunmessu"? Kuuluuko se myös luterilaisen kirkon käytäntöön? Ortodokseilla sielunmessu lienee käytössä: Kreikassa käydessäni olen asian huomioinut.
kirkoissa sielunmessua olenkin sanonut miehelleni monesti että haluaisin siirtyä katoliseen seurakuntaan.Jonka se tulkitsee jonkinlaiseksi höyrypäisyydeksi.Mutta oikeasti haluaisin sellaisen messun.
Pitääkö sen olla joku korkeampi sielu joka saa en tiedä.
Jospa meidänkin kirkko alkaisi soittaa sielunmessua ,joka meistä elää vanhaksi näkee sen. - Katleija
Olisi pitänyt tarkemmin lukea ketju. Frederiikka kirjoitti jo tästä. En uskalla poistaa, jos menee muutakin mukana.
- Pääsky64
MdK-MdK kirjoitti:
oli se, joka sai aikaan keskustelua täällä, mikä on "välttämätöntä" hautauksen suorittamisessa.
Hän toi myös esille idean kovapahviarkuista yhtenä vaihtoehtona.
Hyvin nopeasti niitä sitten alettiinkin tarjota ja monessa sairaalassa, mistä kuolleet siirretään suoraan krematorioon, voi vainajan saada pahviarkkuun jo sairaalassa.
Mutta niinhän se on että "yhden kuolema on toisen leipä".kun meidän kolutiellä hukkui kaksi veljestä.Järveä kun kuljettiin niin putosi pikkiveli sulaan ja isoveli juoksi pelastamaan.Äiti oli kyläreissulla ja kuuli radoista uutisissa.
Sitten isä teki arkkuja henäladossa,Kun se hakkasi nauloja arkkuihin niin äidillä alkoi niin käydä päähän että piti viedä toiselle kylälle siki aikaa.
Kun ajattelee miten paljon rakkaita ajatuksia se arkun teko kätkee ja kyyneleitä niihin lautoihin tippuu on kuin hautajaisia koko viikon. - Kerettiläinenkö?
Pääsky64 kirjoitti:
on surullista ajatella,mutta siunattu maa on kuule tärkeä,ja se ei ole meri.
Nykyään on tullut tavaksi käydä haudalla ja viedä kynttilöitä etenkin lapsenlapset kokevat sen tärkeäksi.
Sikikin on hyvä olla hauta missä jälkejäiset voivat käydä,se saattaa tuntua puutteena jos ei ole vanhempien hautaa.ja messut, sekä sielun kellot ovat pakanallista taikauskoa, vaikkakin perinteenä menettelevät.
Oikean hengellisyyden kanssa sillä ei taida olla paljonkaan tekemistä, muotomenoja ne vain ovat.
Sinulla on noissa uskon asioissakin puurot ja vellit sekaisin. Kehoitat kyselemään hengellisiä asioita papeilta, jotka saattavat olla vaikka ateisteja, sillä Suomessa pappi voi olla vaikka muutama Kylliäinen, joka ei usko niinkuin se raamattu opettaa.
Eikä ihminen, joka tunnustauttu uskovaseksi voi elää kuin sika pellossa ja uskoa armon riittävän.
Kyllä sitä jokainen on, ja pitääkin olla vastuussa teoistaan.
Lestaeodilaiset uskovat kyllä, että pitää työntää pentuja maailmaan joka lumelle ja lehdelle.
Siinä niitten usko. Itse olet kertonut miten raakaa porukkaa siellä kotipuolesasi asui. Samaa jengiaä ne ovat vieläkin, olkoot sitten vaika kuinka uskovaisia. - Pääsky64
Kerettiläinenkö? kirjoitti:
ja messut, sekä sielun kellot ovat pakanallista taikauskoa, vaikkakin perinteenä menettelevät.
Oikean hengellisyyden kanssa sillä ei taida olla paljonkaan tekemistä, muotomenoja ne vain ovat.
Sinulla on noissa uskon asioissakin puurot ja vellit sekaisin. Kehoitat kyselemään hengellisiä asioita papeilta, jotka saattavat olla vaikka ateisteja, sillä Suomessa pappi voi olla vaikka muutama Kylliäinen, joka ei usko niinkuin se raamattu opettaa.
Eikä ihminen, joka tunnustauttu uskovaseksi voi elää kuin sika pellossa ja uskoa armon riittävän.
Kyllä sitä jokainen on, ja pitääkin olla vastuussa teoistaan.
Lestaeodilaiset uskovat kyllä, että pitää työntää pentuja maailmaan joka lumelle ja lehdelle.
Siinä niitten usko. Itse olet kertonut miten raakaa porukkaa siellä kotipuolesasi asui. Samaa jengiaä ne ovat vieläkin, olkoot sitten vaika kuinka uskovaisia.sellainen ettei raakuutta tiedostettu.Mitä nämä rapujen syöjätkin ovat keittävät elävältä.Ja kanalat joissa elävältä nokitaan . Jos minun puurot ja vellit on sekaisin niin hyvä jos sinulla järjetyksessä.
Sellaiset jotka itse eivät usko ovat kovimmat tumarit.He laittavat sellaiset ehdot uskomiselle joita kukaan ei voi noudattaa.
Pitää ottaa huomioon että ihminen, ei kukaan ole täydellinen ,on aina puutteellinen,ja syntinen.
Ja sittenkin uskaltaa uskoa.
Mistä erotat kenet päästäisit seulasta läpi,kun ensimmäiset tulevat viimmeisenä.
Olemalla oma itsensä voi hyväksyä toistenkin viat,kun tietää oman puutteellisuuden ja heikkouden.
Siinä ei menetä mitään jos uskoo ,on ainakin yrittänyt.
Saahan sitä harata vastaan kun sonni jota viedään teuraaksi, viimeisen sanan sanoo viejä. Pääsky64 kirjoitti:
kirkoissa sielunmessua olenkin sanonut miehelleni monesti että haluaisin siirtyä katoliseen seurakuntaan.Jonka se tulkitsee jonkinlaiseksi höyrypäisyydeksi.Mutta oikeasti haluaisin sellaisen messun.
Pitääkö sen olla joku korkeampi sielu joka saa en tiedä.
Jospa meidänkin kirkko alkaisi soittaa sielunmessua ,joka meistä elää vanhaksi näkee sen.Millaisen sielunmessun haluaisit? Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi siitä.
Ev.lut.kirkkoon kuuluvat vainajat voidaan siunata myös kirkossa, vaikka tätä vaihtoehtoa nykyisin harvemmin käytetään. Tähän on mahdollisuus kaikilla "säätyyn" katsomatta.
Hautausjumalanpalvelus on ehkä luterilaisen kirkon vaihtoehto sielunmessulle. Sen kaava löytyy uuden virsikirjan lopusta. Hautausjumalanpalvelus kestää noin tunnin. Sitä käytetään harvemmin, vaikka se on mahdollinen jokaiselle.- Pääsky64
Frederiikka kirjoitti:
Millaisen sielunmessun haluaisit? Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi siitä.
Ev.lut.kirkkoon kuuluvat vainajat voidaan siunata myös kirkossa, vaikka tätä vaihtoehtoa nykyisin harvemmin käytetään. Tähän on mahdollisuus kaikilla "säätyyn" katsomatta.
Hautausjumalanpalvelus on ehkä luterilaisen kirkon vaihtoehto sielunmessulle. Sen kaava löytyy uuden virsikirjan lopusta. Hautausjumalanpalvelus kestää noin tunnin. Sitä käytetään harvemmin, vaikka se on mahdollinen jokaiselle.niin vähän omiin hautajaisiini että tässä eniten,eikä sitä haluausi edes ajatella.
Mutta kun sanot hautaus Jumalanpalveluksesta ,niin se tuntuisi kaikkein parhaalta vaihtoehdolta.
Olikohan Voitto Viro tai joku muu piispa joka sanoi että hautausmaalla pitäisi lukea aina vaikka herran siunaus jos siellä on sieluja jotka tarvitsevat rauhaa.
Siksi kuolleelle vain Jumalan sana on paras lahja ,millä voi muistaa. - Riitta
Pääsky64 kirjoitti:
niin vähän omiin hautajaisiini että tässä eniten,eikä sitä haluausi edes ajatella.
Mutta kun sanot hautaus Jumalanpalveluksesta ,niin se tuntuisi kaikkein parhaalta vaihtoehdolta.
Olikohan Voitto Viro tai joku muu piispa joka sanoi että hautausmaalla pitäisi lukea aina vaikka herran siunaus jos siellä on sieluja jotka tarvitsevat rauhaa.
Siksi kuolleelle vain Jumalan sana on paras lahja ,millä voi muistaa.ei ole tietääkseni ollut koskaan piispa.
Se vielä olisikin puuttunut, että spiritismiä suositteleva pappi olisi saanut piispan viran.
Jos Viro sanoi, että kuolleelle kannattaa lukea Herran Siunaus, niinkuin hän, vainaja jotain kuulisi tai ymmärtäisi, niin ei Viro todella paljoa pakanasta poikennut.
Omaisile ja jälkeenjääville siunaus on kyllä paikallaan.
Tosin kristillisin menoin hautaan saattaminen on perinne ja kaunis onkin, vainaja itse ei van tiedä siitä mitään, sillä hän on kuollut ja kuolleet eivät kuule, näe, eivätkä pysty käyttämään mitään aistejaan.
- ani_liini
Olen sen verran puhunut lasteni kanssa että he osapuilleen tietävät viimeisen tahtoni ja ovat luvanneet sitä kunnioittaa.
Esitin toivomuksen että minut haudattaisiin mahdollisimman vähin äänin ja halvalla.
Polttohautaus.
Ei nimeä mihinkään hautakiviin.
Uurnan voisi kätkeä vaikka sukuhautaan syntymäkuntaani.
Muistella voi jokainen muuallakin kun hautausmaalla jos haluaa.
Eihän sinne viedä
kun ihmisen eloton kuori.- samaa mieltä
kanssasi. Ihmisen syntymä on kallista, mutta kalliimpaa on järjestää hautajaiset vanhaan malliin (=ruoat, kuljetukst, jalopuinen tammiarkku, pappi ja tilaisuuden pitopaikan vuokrat, lehti-ilmoitukset, haudan paikka jos ei ole ym.haudan hoitokustannukset). Minä en tarvitse hautapaikkaa, jonne on vuosittain vietävä kynttilöitä, kukkia ja hoitovelvollisuus lisänä. Olen sanonut lapsilleni, että hyvin voitte sirotella mereen tuhkan, joka jää jäljelle.
samaa mieltä kirjoitti:
kanssasi. Ihmisen syntymä on kallista, mutta kalliimpaa on järjestää hautajaiset vanhaan malliin (=ruoat, kuljetukst, jalopuinen tammiarkku, pappi ja tilaisuuden pitopaikan vuokrat, lehti-ilmoitukset, haudan paikka jos ei ole ym.haudan hoitokustannukset). Minä en tarvitse hautapaikkaa, jonne on vuosittain vietävä kynttilöitä, kukkia ja hoitovelvollisuus lisänä. Olen sanonut lapsilleni, että hyvin voitte sirotella mereen tuhkan, joka jää jäljelle.
Olen tehnyt lapsilleni selväksi,että minut poltetaan ja tuhka muistolehtoon.Lisäksi olen tehnyt hoitotestamentin,ettei minua saa elvytellä.
Olen saanut sukulaisten taholta ihan tarpeekseni
marmatusta hautojen hoidosta.- Katleija
muori67 kirjoitti:
Olen tehnyt lapsilleni selväksi,että minut poltetaan ja tuhka muistolehtoon.Lisäksi olen tehnyt hoitotestamentin,ettei minua saa elvytellä.
Olen saanut sukulaisten taholta ihan tarpeekseni
marmatusta hautojen hoidosta.Muistolehtoon minäkin olisin halunnut, mutta minulla on paikka mieheni, hänen vanhempiensa ja siskonsa haudassa. Kun miehen sisko kuoli viimeksi teetettiin uusi hautakivi, jossa mieheni nimen vieressä on tyhjä paikka minulle ja vielä tilaa muillekin. Hauta on toisessa kaupungissa, kirkon vierellä jossa meidät oli vihitty. Siellä saa jälkipolvi käydä meitä muistelemassa.
- Iili
Mutta haluaisin tulla haudatuksi vanhempieni hautaan enkä ilkeän tätini hautaan. Vanhempieni hauta on pieni, mutta tädin hauta iso.
Käytännössä se merkitsee sitä, että ruumiini täytyy tuhkata.
En halua testamentata ruumistani tutkimustarkoituksiin. Olen kuullut, ettei tutkimuksiin edes haluta vanhojen ihmisten ruumiita. - Se on sitäpaitsi jotenkin julmaa omaisia kohtaan, kun he eivät voi edes haudata sukulaistaan. Vasta vuoden kuluttua tuhkatut jäännökset voi laskea hautaan. Tietysti silmieni sarveiskalvot voisin testamentata, mikäli vanhan ihmisen silmät kelpaavat sellaiseen. - pantelei
Puheenvuoroissa on tähän mennessä kerrottu, mitä salaisuuksia jollakulla jo edesmenneellä on ollut, ja siitä, mitä esineitä voisi haluta maan poveen samoin kuin siitä, miten haluaisi tulla haudatuksi.
Kuvaavaa on, ettei kukaan ei ole tainnut vastata kertomalla omista salaisuuksistaan. Niitäkin varmaan on itse kullakin.- salaisuus
jos lennätetään nettitaivaalle?
- mirjamarja
....on siinä, että sitä ei kerrota.
Turhaa niitä kysellään julkisilla palstoilla!
- Untano
aloittaa kertomalla synneistäsi.
Niitä ei sitten tarvitsisi haudata kanssasi kun kuolet. onko elämässäni ollut mitään sellaista, mihin viittasit, vaan ei tule mieleen mitään.
Päiväkirjat, jotka viime viikon maanantaina menivät kaatopaikalle, olisin ehkä halunnut mukaani arkkuun ja roviolle.
Varoin aina tarkkaan ettei kukaan pääse niitä lukemaan ja etten vaan unohda tuollaista päiväkirja-almanakkaa mihinkään esim. matkoilla.
Mutta niissäkään ei ollut mitään sensaatiomaisia salaisuuksia...- Pääsky64
päiväkirjasi niistähän olisi joku voinut tehdä vaikka gadun tai näytelmän tulevaisuudessa. Kunhan on ensin kaikki Päätälon Kallen jutut filmattu .Siinä menee arvokasta historiaa hukkaan.
- uzma-m
Suomessa,ei minulla olisi varaa kuolla kupsahtaa Suomessa,minne haudataan vainaja jolla ei ole penninpyorylaa taskussa eika pankisa,jatetaanko hautaamatta?Pitaa nakojaan elaa ikuisesti jos ei ole varaa kuolla.
Taalla hautaaminen ei maksa mitaan,ruumis kaaritaan saumattomaan valkoiseen lakanaan,illansuussa vainaja tuodaan suvun ja ystavien eteen narusangyssa, mullah rukoilee ja muut mukana miehet kantavat vainajan kuolinpaivan illansuussa haudalle,sinne sitten vainaja lasketaan ja kummulle kivi ja siihen nimi ym.
Suruaika on 3 paivaa,jonka aikana naapurit vuoronperaan tuovat kolmekertaa paivassa ruuan sureville sukulaisille.- Ihmetys.
Kallista on, vaikka ruumis on omasta takaa.
Voi voi, että Suomessa ei kuolla kannata, eikä turussa.
Voi hyvä ihme! Täällä pohjolassa on mielestäni menty liian pitkälle kaikessa, mikä liittyy kuolemaan.
Silloin yritetään lypsää viimeisetkin kolikot mitä voidaan.
Puhutaan "arvollisesta saattotilaisuudesta"...
Ikäänkuin vainajan arvostus lisääntyisi noilla ulkoisilla tunnusmerkeillä, kalliilla kirstulla, valtavilla kukkakoristeluilla (jotka saattavat maksaa tuhansia mummun markkoja), ruokailu- ja kahvitarjoilut ym.
Ehkä siinä samalla parannellaan huonoa omaa tuntoa, jos suhteet vainajaan ei ole olleet parhaat eikä vainaja elinaikanaan saanut sitä arvostusta mitä nyt keinotekoisesti yritetään ympäristölle viestittää.
Joskus tuntuu hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuudet lavastetulta teatteriesitykseltä.
Kyllä inhotuinkin vainaja muuttuu ykskaks oikeaksi mallikappaleeksi :D
Itse olen sitä mieltä että arvostusta ja muistamista pitää harrastaa silloin kun ollaan vielä hengissä. Kukkien saaminenkin tuntuu paljon mukavammalta kun on vielä hengissä eikä sitten kun ne arkun viereen lasketaan.- tapani
Ihmetys. kirjoitti:
Kallista on, vaikka ruumis on omasta takaa.
Voi voi, että Suomessa ei kuolla kannata, eikä turussa.
Voi hyvä ihme!Ainahan hautaan päästään, oli rahaa tai ei.
Kerronpa erään tapauksen Tampereelta.
Kuljin vähän ajatuksissani sikäläisellä hautausmaalla. Tuli joku vastaan, en vilkaissut kummemmin, perässä pari muuta; vilkaisin ja päättelin näiden olevan lähinnä laitapuolen kulkijoita.
Vilkaisin taaksenii ohi mennyttä ensimmäistäkin; hänellä lyhyt nahkatakki, oli ehkä hautausmaan työntekijä. Joukko pysähtyi; ensimmäinen kumartui ja näkyi laskevan käsistään uurnaan kuoppaan. Kaikki kolme olivat hetken hiljaa. Sen jälkeen kuoppa peitettiin.
Se oli erään elämäntarinan päätös ja se tarina ei liene kiinnostanut kovinkaan monta. - tietääkseni
tapani kirjoitti:
Ainahan hautaan päästään, oli rahaa tai ei.
Kerronpa erään tapauksen Tampereelta.
Kuljin vähän ajatuksissani sikäläisellä hautausmaalla. Tuli joku vastaan, en vilkaissut kummemmin, perässä pari muuta; vilkaisin ja päättelin näiden olevan lähinnä laitapuolen kulkijoita.
Vilkaisin taaksenii ohi mennyttä ensimmäistäkin; hänellä lyhyt nahkatakki, oli ehkä hautausmaan työntekijä. Joukko pysähtyi; ensimmäinen kumartui ja näkyi laskevan käsistään uurnaan kuoppaan. Kaikki kolme olivat hetken hiljaa. Sen jälkeen kuoppa peitettiin.
Se oli erään elämäntarinan päätös ja se tarina ei liene kiinnostanut kovinkaan monta.Hautajaiset on erikseen. Uurnan laskevatkin ainoastaan lähiomaiset.
tapani kirjoitti:
Ainahan hautaan päästään, oli rahaa tai ei.
Kerronpa erään tapauksen Tampereelta.
Kuljin vähän ajatuksissani sikäläisellä hautausmaalla. Tuli joku vastaan, en vilkaissut kummemmin, perässä pari muuta; vilkaisin ja päättelin näiden olevan lähinnä laitapuolen kulkijoita.
Vilkaisin taaksenii ohi mennyttä ensimmäistäkin; hänellä lyhyt nahkatakki, oli ehkä hautausmaan työntekijä. Joukko pysähtyi; ensimmäinen kumartui ja näkyi laskevan käsistään uurnaan kuoppaan. Kaikki kolme olivat hetken hiljaa. Sen jälkeen kuoppa peitettiin.
Se oli erään elämäntarinan päätös ja se tarina ei liene kiinnostanut kovinkaan monta.Ex-mieheni, joka oli urkuri, kertoi että joskus
oli siunaustilaisuuksia, missä ei ollut mukana muita kuin pappi ja hautaustoimiston edustaja hänen lisäkseen saattelemassa vainajaa viimeiseen lepoon.- mirjamarja
MdK-MdK kirjoitti:
Täällä pohjolassa on mielestäni menty liian pitkälle kaikessa, mikä liittyy kuolemaan.
Silloin yritetään lypsää viimeisetkin kolikot mitä voidaan.
Puhutaan "arvollisesta saattotilaisuudesta"...
Ikäänkuin vainajan arvostus lisääntyisi noilla ulkoisilla tunnusmerkeillä, kalliilla kirstulla, valtavilla kukkakoristeluilla (jotka saattavat maksaa tuhansia mummun markkoja), ruokailu- ja kahvitarjoilut ym.
Ehkä siinä samalla parannellaan huonoa omaa tuntoa, jos suhteet vainajaan ei ole olleet parhaat eikä vainaja elinaikanaan saanut sitä arvostusta mitä nyt keinotekoisesti yritetään ympäristölle viestittää.
Joskus tuntuu hautajaiset ja varsinkin muistotilaisuudet lavastetulta teatteriesitykseltä.
Kyllä inhotuinkin vainaja muuttuu ykskaks oikeaksi mallikappaleeksi :D
Itse olen sitä mieltä että arvostusta ja muistamista pitää harrastaa silloin kun ollaan vielä hengissä. Kukkien saaminenkin tuntuu paljon mukavammalta kun on vielä hengissä eikä sitten kun ne arkun viereen lasketaan.Asiaa puhut. Miten on pienituloisen perheen toimittava, kun perheenjäsen kuolee? Velat ja maksut lankeavat samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta tulot vähenevät radikaalisti.
Leski ja lapset joutuvat panemaan omat ja lainatut varansa hautausmenoihin. Jossakin ylempänä mainitaan, että minimimenot olisivat siinä 2 000 euron paikkeilla. Se on iso raha, kun pitää maksaa vielä ehkä sairaalamaksuja ja muita menoja ja silti asua ja syödä.
Miten vähävarainen omainen selviytyy? Jos todella on palkka aina mennyt elämiseen eikä säästöjä ole, mistä onneton omainen voi apua edes kysyä surunsa keskellä? - hautarahat
mirjamarja kirjoitti:
Asiaa puhut. Miten on pienituloisen perheen toimittava, kun perheenjäsen kuolee? Velat ja maksut lankeavat samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta tulot vähenevät radikaalisti.
Leski ja lapset joutuvat panemaan omat ja lainatut varansa hautausmenoihin. Jossakin ylempänä mainitaan, että minimimenot olisivat siinä 2 000 euron paikkeilla. Se on iso raha, kun pitää maksaa vielä ehkä sairaalamaksuja ja muita menoja ja silti asua ja syödä.
Miten vähävarainen omainen selviytyy? Jos todella on palkka aina mennyt elämiseen eikä säästöjä ole, mistä onneton omainen voi apua edes kysyä surunsa keskellä?sukanvarteen itse. Nyt eletään kuin heinäsirkat pellossa.
- tuhka
Olen suunnitellut kaiken.
Haluan että tuhkamme,koirani ja minä,heitetään mereen salaisuuksineen.
Ei tarvitse käydä hoitamassa hautaa,tuoda typeriä kukkia ja olla kenenkään huolena enää.
Kaikki on paperilla,matkalippu eräälle saarelle,sukulaistyttö saa(joutuu?)hoitaa asian.
Sen pituinen se.- Pääsky64
syömme ystäväämme,silakatkin maistuvat kannibaalien ruuilta. Alan syödä ainoastaan järvikaloja.
Onhan se vapaavalinta onneksi ei ole saanut sukulaisissani kannatusta.
Kun "kunnon uskovainen" kuolee on 200 henkeä hautajaisissa.
Siellä on tunnelma sellainen kun vanha ja väsynyt pääsee kotiin. Hautajaisia muistellaan jälkeenpäin.
Ketään ei varmaan kaduta että on pitänyt hyvät hautajaiset.
Ne kukkalaite jutut saisi panna vaikka keräykseen köyhille. - Hintriika
Pääsky64 kirjoitti:
syömme ystäväämme,silakatkin maistuvat kannibaalien ruuilta. Alan syödä ainoastaan järvikaloja.
Onhan se vapaavalinta onneksi ei ole saanut sukulaisissani kannatusta.
Kun "kunnon uskovainen" kuolee on 200 henkeä hautajaisissa.
Siellä on tunnelma sellainen kun vanha ja väsynyt pääsee kotiin. Hautajaisia muistellaan jälkeenpäin.
Ketään ei varmaan kaduta että on pitänyt hyvät hautajaiset.
Ne kukkalaite jutut saisi panna vaikka keräykseen köyhille.Meri on monen hauta, niin merimiehen kuin siviilinkin. Myös järveen on moni hukkunut. Eikä heitä ole tuhkattu ennen sitä. Ruumiita kalat todella syövät, mutta tuhka taitaa liueta niin hyvin, ettei siitä murkinaksi ole edes kaloille.
- Pääsky64
Hintriika kirjoitti:
Meri on monen hauta, niin merimiehen kuin siviilinkin. Myös järveen on moni hukkunut. Eikä heitä ole tuhkattu ennen sitä. Ruumiita kalat todella syövät, mutta tuhka taitaa liueta niin hyvin, ettei siitä murkinaksi ole edes kaloille.
maahan jos kateissa ruumis jollain ja iso puutos jos jonkin henkilön hautaa ei ole.
Miksi joku haluaa ettei jää mitään.
Se on iso muutos ajattelutavassa kun ennen ei saanut itsemurhan tehneitä haudat samaan paikkaan ja minne lienee kirkosta eronneet haudattu.
Kun menen oman kyläni hautausmaalle joka on perutettu sukuni maalle.
Siellä ei tuntemetonta monta.
Äitini vieressä kaksi tyhjää paikkaa.
Minä pyysin jättämään että kuka kerkiää kuolla ennemmin, niin sihen pääsee.
Kaikki sukulaiset ympärillä ihan kun kotiin menisi.
Kyllä siellä pidetään rätinki jos kuka ei hoida hautaa.
Ja kaikkien erikoispiirteet sanonnat teot muistaa kun kävelee haudan ohi.
Ja kaunis Kitkajoki virtaa vieressä.
En tiedä haudanhoitajasta kun kaikki lapset asuvat muualla,mutta tiedän että pitävät kunnia-asiana että saavat käydä haudalla.Asuvat niin paljon vapaa-ajat siellä.
- ajan henki?
Isovanhempieni vaiheissa, varsinkin äitini puolella, on melkoista epäjohdonmukaisuutta äitini vähäiseen kertomaan nähden. Sukututkimuksen keinoin ei kovin pitkälle pääse. Jäljet johtavat luovutetulle alueelle.
Äitini on sisaruksistaan ( 7 kpl ) vanhin.
Hänen kertomansa ja sisarusten syntymävuodet eivät täsmää alkuunkaan.
Nuoremmilta sisaruksiltakaan ei ole saanut mitään irti. Vastauksena isoisäni vaiheisiin tulee: Se on vähän tabu.
He eivät edes tiedä oman isänsä hautapaikkakuntaa.
Lisäksi lapsia on tullut '0-aikana'. Tarkoitan isoisäni 'kateissaoloaikaa'.
Olen miettinyt vaihtoehtoja: Vankila, hullujenhuone, muuten häipynyt tms.
Näissä tapauksissa nuorempien sisarusten isä on joku muu.
En ymmärrä mikä on se salaisuus joka sulki vielä -90 luvun lopulla aivan tavallisten, fiksujen 60 - 70 vuotiaitten suut. Eikä tule selviämäänkään.- Vaitioloa
Elämäni ensi neljänneksen elin kodissa jossa viljeltiin henkeä, ei saa puhua. Äitini suvun puolella oli todella monia vaiettavia asioita, koska omaisuus oli erikoisen luonteen omaavien
henkilöiden vuoksi testamentattu kummipojalle.
Siispä isän suku oli vaurasta, hyvissä
viroissa olevia henkilöitä, ja joiden menneisyys kestää tänäänkin päivän valon. Äidin auktoritetti kielsi heistä puhumisen. Niinpä
isän vanhapiika tädit (syntyneet 1800-luvulla) siirsivät vaivihkaa suvun historiaa minulle.
Olen todella onnellinen, tiedän tämän sukuhaaran elämänvaiheet hyvin varhaisilta ajoilta. Joskus tuntuu, voin ammentaa kantavuutta elämääni heidän elämän vaiheista.
Nyt ymmärrän, mitä kateus toisen aviopuolison sukuun voi saada aikaan, kun oma äiti kielsi puhumisen sanomalla, ei heistä ole tarpeellista sinun tietää. Siis väärää vallankäyttöä omaa lasta kohtaan. Äiti levätköön rauhassa tyytyväisenä omasta elämän asenteestaan. - Sitroen.
voisi "ajan henki?" saada paljonkin selville sukututkimuksen avulla. Samoin jututtamalla vanhoja saman kylän ihmisiä. Nuo ovat sen verran tuoreita asioita, että tietäjiä vielä löytyy, mutta jos liian kauan kuppaat, heitä ei enää ole.
Pidä KIIRETTÄ! Kuolema ei Sinua odottele, se vie tietolähteesi! - ajan henki?
Sitroen. kirjoitti:
voisi "ajan henki?" saada paljonkin selville sukututkimuksen avulla. Samoin jututtamalla vanhoja saman kylän ihmisiä. Nuo ovat sen verran tuoreita asioita, että tietäjiä vielä löytyy, mutta jos liian kauan kuppaat, heitä ei enää ole.
Pidä KIIRETTÄ! Kuolema ei Sinua odottele, se vie tietolähteesi!Tietolähteet levisivät ympäri Suomea.
Kiireet ovat menneet ohi. Itse olen 62v joten voit arvioida paljonko evakkoina, hajalleen muutaneista tietolähteistä, on hengissä!
Kirkonkirjat tuohoutuivat osittain sodassa.
Sota-arkistossa pahoja aukkoja. Todella! ajan henki? kirjoitti:
Tietolähteet levisivät ympäri Suomea.
Kiireet ovat menneet ohi. Itse olen 62v joten voit arvioida paljonko evakkoina, hajalleen muutaneista tietolähteistä, on hengissä!
Kirkonkirjat tuohoutuivat osittain sodassa.
Sota-arkistossa pahoja aukkoja. Todella!ikäluokkaa ollaan ja vielä niitä muutamia tietolähteitä on. Vähän aikaa. Siksi sanonkin: PIDÄ KIIRETTÄ! Liian moni tietolähde minullakin meni ohi kun en pitänyt kiirettä.
Olin 1980-luvulla vapaussoturin hautajaisissa. Kaksi iäkästä aseveljeä pudotti hautaan arkulle havumiekan. Sen jälkeen hauta luotiin umpeen. Muistan vieläkin, miten vaikuttava tuo tilanne oli.
Sotiemme veteraanit vievät mukanaan hautaan kipeän osan kansamme historiaa. Varmasti myös sotiin liittyviä salaisuuksia.- *Satu
muutamia vuosia sitten Pohjanmaalla.
Kun arkkua kannettiin kirkosta hautausmaalle, olivat vanhat aseveljet asettuneet haudan taakse puiden alle, suuri, tummiin pukeutunut miesjoukko, ja laulu nousi sieltä kumeana, matalana: "...suo helmahas sun poikasi onnellisna nukahtaa, kun hän henkensä halvan sulle antanut on..."
Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
- tapani
Isäukko ei paljoa puhunut sotakokemuksistaan emmekä lapset liene olleet niistä paljoa kiinnostuneitakaan.
Tosin joskus taisin tulla kysyneeksi, ampuiko hän monta vihollista. Jo kysymys tuntui hänestä vastenmieliseltä, ja vastausta ei tullut.
Myöhemmin aloin kiinnostua hänen sotilasurastaan, mutta oli jo liian myöhäistä. Vanhuksen muisti oli jo rappeutunut ja lopulta aika jätti hänet.
Vuosien kuluttua rupesin selvittelemään arkistojen asiakirjoista hänen sotilasuraansa. Ne eivät kuitenkaan kerro yksityiskohtia eivätkä kokemuksia. Jotakin niistä selviää kuitenkin.
Kun tämänkin olisi tiennyt, olisi aikanaan kysellyt enemmän. - anonyymi.41
Eivät avaudu hautaan menneet salaisuudet, ellei niitä ole jollain tavalla seuraaville sukupolville tallennettu.
Moni politiikan merkkihenkilö on tallettanut salaisuuksia päiväkirjoihin jotka julistetaan salaisiksi ja avataan joskus vuosikymmeniä myöhemmin. Ovatko nekään siis salaisuuksia?
Jokaisella meillä on salaisuuksia joita ei ulkopuolisille paljasteta.
Ne voivat tuntua naurettaviltakin, ja joku voisi sanoa, kannattaako tuotakin nyt salata, mutta oman valinnan mukaan, kukin määrittelee omat salaisuutensa.
Me jokainen annamme kuolemamme jälkeen omaisillemme aiheen kysyä; "Miksi en kysynyt tuota ajoissa!" " Miksi hän ei koskaan kertonut...?"
Muutoinhan ne eivät olisikaan menneet hautaan, salaisuuksina.- kaapit
Montako luurankoa kenenkin kaapista löytyy???
- hilk.ka
Usein menee myös hautaan vääriä vastauksia, vaikkapa kysymykseen: kuinka monta muuta on ollut minun ohellani, ennen minua ja minun aikanani?
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi2432211Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151440Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei141406Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko3711255Kysymys Kuhmolaisille
Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t22984Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin
”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist176877Ensi viikolla tulen takaisin
Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin19816- 75762
Olen valtavan ihastunut
Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.57746Oon varma siitä
Että oot vain mun rahojen perään, nainen. Siks et kelpaa mulle, että joku helpompi. M-mieheltä101685