Mirabai, Bahinabai & Janabai

Mirabai, Bahinabai & Janabai

Viime päivinä minun on ollut kunnia tutustua kahteen näihin kolmeen historialliseen Vaisnavaan – Mirabaihin & Bahinabaihin. Nämä kolme naista elivät bhakti-liikkeen syntyaikoina, Herra Caitanyan ilmestymisen aikoihin, noin 1500-luvulla. Mutta he ovat syystä tai toisesta jääneet virallisen Vaisnava-historian marginaaliin. Esimerkiksi Mirabaihin on Gaudiya-vaishnavien keskuudessa suhtauduttu varauksella, mutta niin sanotussa kansanuskossa Mirabaita on aina kunnioitettu suurena bhaktana, jonka kirjoittamia bhajansseja lauletaan yhä Intiassa. Bahinabai taas on vähemmän tunnettu, samoin Janabai. Naisista sekä Mirabai että Bahinabai olivat ylhäistäsyntyperää (Bahinabai aiheutti skandaalin halutessaan ottaa vastaan henkistä ohjausta sudra-kastiin kuuluvalta mieheltä, joka oli bramiini-naiselta ennenkuulumatonta) ja Janabai taas kuului alhaiseen kastiin.

Kaikki naiset tunnetaan –kuinka ollakaan- mm. suhteestaan avioliittoon. Mirabai kutsui Herra Krishnaa aviomiehekseen ja hylkäsi/jätti huomiotta maallisen aviomiehensä. Bahinabai taas pysyi väkivaltaiselle aviomiehelleen uskollisena, mutta haki turvaa uskostaan ja suhteestaan Krishnaan. Naisten runous on bhaktin, Herran Nimien ja ihanuuden ylistystä sekä mm. kastilaitoksen, avioliittokäytännön ja naistenaseman kyseenalaistamista. Naiset puhuvat kastijärjestelmästä ja omasta naisen asemastaan (joka käytännössä tarkoitti aviovaimon osaa) näin:

Mirabai:

She was ungainly, low-caste, ill mannered and dirty,
but the God took the fruit she'd been sucking.
Why? She knew how to love.
She might not distinquish
splendor from filth
but she'd tasted the nectar of passion.

Might not know any Veda,
but a chariot swept her away-
now she frolics in heaven, esctatically bound
to her God.

The Lord of Fallen Fools, says Mira,
will save anyone who can practice rapture like that-
I myself in a previous birth
was a cowherding girl
at Gokul.


Janabai:

Cast off all shame,
and sell yourself
in the marketplace;
then alone
can you hope
to reach the Lord.
Cymbals in hand,
a veena upon my shoulder,
I go about;
who dares to stop me?
The pallav of my sari
falls away (A scandal!);
yet will I enter
the crowded marketplace
without a thought.
Jani says, My Lord
I have become a slut
to reach your home.

Bahinabai:

To leave a husband is against the teachings of the Vedas, and
thereby one can never acquire the supreme spiritual riches.
At my door there seemed a great serpent hissing at me. How could I
live under such conditions?
It is the teaching of the Vedas, that one should not neglect one’s duty,
but my love was for the worship of God (Hari).
Says Bahini, ‘I was in a sea of troubles. How can I describe the
increasing anguish of my heart!’

Yhteistä kaikille naisille oli usko siihen, että Krishna oli heidän Tosi Aviomiehensä ja vain Hänelle heidän tuli olla uskollisia –ja siihen heillä oli myös oikeus, huolimatta uskonoppineiden (miesten) vastaväitteistä, aviomiestensä vastustuksesta tai yhteiskuntanormien kielloista. Nämä naiset rakastivat Krishnaa Aviomiehenään ja omistivat itsensä Hänelle kokonaan. He uskoivat kelpaavansa Krishnalle huolimatta sukupuolestaan, kastistaan tai elämäntilanteestaan. Bahinabain kastilaitoksen kritiikki kulminoituu tässä runonsäkeessä:” So, says Bahina, he who lives in
Brahman, is a brahmin. ”

Nämä Vaisnavit viittasivat kintaalla turhalle kirjanoppineisuudelle ja järjettömille yhteiskuntanormeille....he eivät välittäneet siitä, että kirjoitusten mukaan naisten dharmana on palvella aviomiestään, sillä he palvelivat kaikkien sielujen Aviomiestä, Sri Krishnaa. Tähän liittyen Mirabaista kerrotaan sellaista legendaa, jonka mukaan hän kohtasi Vrindavanassa Jiva Goswamin, joka kieltäytyi tapamaasta Mirabaita tämän naisenruumiiseen vedoten. Tähän Mirabai tokaisi: Ja minä kun luulin, että Krishna on ainoa mies Vrindavanassa...(viitaten siihen, että kaikki sielut kuuluvat feminiinisen energian, Srimati Radharanin, piiriin.) Naisenaseman ongelmallisuus näkyy myös tässä Bahinabain runossa:

The Vedas cry aloud, the Puranas shout;
"No good may come to a woman."
I was born with a woman's body
How am I to attain truth?
"They are foolish, seductive, deceptive -
Any connection with a woman is disastrous."
Bahina says, "If a woman's body is so harmful,
How in the world will I reach truth?"

Vaisnavien runoudessa usein toistuvat teemat on häpeä, jota he kokivat yhteiskunnan tasolta rikkoessaan kasti-tabuja (heidät leimattiin hulluiksi & syntisiksi) sekä oman naisen asemansa ongelmallisuus (aviovaimolta odotettiin tietynlaista käytöstä...heidän odotettiin palvelevan & palvovan aviomiehiään eikä Jumalaa.) Toki heidän runoudessaan on paljon myös bhaktia: Krishnan ihanuuden, uskollisuuden, kauneuden ja Hänen Nimiensä ylistystä.

Itse pidän näitä naisia erityisen inspiroivina ja rohkeina. Vaikka heidän elämistään ei historiallisesti paljoa tiedetäkään heidän esimerkkinsä on inspiroiva. Valtavirran Vaishnavismi suhtautuu vaihdellen näihin naisiin...osa hylkää heidät ”pseudo-vaishnavina”....toiset suhtautuvat varauksella (tyyliin: ”Ihan kivoja runojahan ne ovat”)...ja kolmas ryhmä taas nostaa heidät esikuvallisiksi bhaktoiksi.

Itse näen heissä kiteytyvän tärkeän ideaalin bhaktin polulla: palavan, intohimoisen rakkauden Krishnaan, joka yhdistyy uskomattomaan kärsivällisyyteen maailman ja muiden ihmisten aiheuttamien esteiden edessä. Heillä oli rohkeutta kyseenalaistaa se uskonnollinen aines, joka on bhaktin kannalta toisarvoista ja olla uskollisia Herralleen & vakaumukselleen kritiikistä, naureskeluista ja hulluksi leimaamisesta huolimatta. He eivät kaihtaneet myöskään bhaktin kuvaamista eroottisin kielikuvin.

En ole tässä postissani keskittynyt kyseisten Vaisnavien elämäkertoihin, mutta heistä löydätte lisää tietoa googlesta & internetin ihmeellisestä maailmasta :-) Myös heidän runouttaan löytyy internetistä kiitettävä määrä. Ja ainakin Mirabain runoutta löytyy ihan kirjoistakin ;-)

Loppuun vielä yksi Mirabain runo, joka kertoo siitä antaumuksesta & luottamuksesta, jota bhaktin polulla vaaditaan:

Do not mention the name of love,
O my simple-minded companion.
Strange is the path
When you offer your love.
Your body is crushed at the first step.
If you want to offer love
Be prepared to cut off your head
And sit on it.
Be like the moth,
Which circles the lamp and offers its body.
Be like the deer, which, on hearing the horn,
Offers its head to the hunter.
Be like the partridge,
Which swallows burning coals
In love of the moon.
Be like the fish
Which yields up its life
When separated from the sea.
Be like the bee,
Entrapped in the closing petals of the lotus.
Mira's lord is the courtly Giridhara.
She says: Offer your mind
To those lotus feet.