Inspiroiduin pohdiskelemaan vanhaa ajatustani:
Kommentoin tuossa toisessa keskustelussa Lojban-kieltä. Sen idea on kaunis, mutta en pidä toteutuksesta. Siinä on sama vika, kuin monessa muussakin keinokielessä: tarve opetella ihan uusia sanoja. Ymmärrän ajatuksen tehdä uusi kieli "puolueettomaksi ja kulttuuririippumattomaksi" mutta en hyväksy sitä. Tavoittesta on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Lisäksi voksigid-kielen kehittäjän, Bruce R. Gibsonin antipatia Lojbanin sanajärjestyssyntaksia kohtaan on asillista. Tämä piirre lisää ihan tarpeettomasti oppimiskynnystä.
Haluaisin kielen, jonka
(1) Syntaksi olisi äärimmäisen selkeä ja looginen: predikaattilogiikka on hyvä asia.
(2) Lisäksi sanaston täytyy olla ennestään tuttua, lyhyttä, lausumissääntöjen on oltava intuitiivisiä, tuttuja.
Siispä sanaston täytyy olla lähinnä englanninkieleen pohjautuvaa. Voksigid sisältää ihan liikaa outoja sanoja. Suomenkielen pohjalta väännettynä siitä tulisi kamalaa, koska kielemme perustuu liikaa sanojen taivutukseen. Ristiriita näiden kahden kielen välillä olisi liian ärsyttävä. Mutta englantia kohtaan minulla ei ole mitään isompia tunnesiteitä, joten sitä voisin "pahoinpidellä" ongelmitta.
Tarvitsisin tätä kieltä tietokoneen käyttöliittymäksi ja tietokoneen ajattelun apuvälineeksi samalla tavalla kuin "luonnolliset kielet" ovat ihmisen ajattelun välineitä.
Jos tällainen löytyisi valmiina niin hyvä, mutta ehkä se on itse väsättävä, ottaen esim mallia lojbanista ja voksigidista.
Kommentoin tuossa toisessa keskustelussa Lojban-kieltä. Sen idea on kaunis, mutta en pidä toteutuksesta. Siinä on sama vika, kuin monessa muussakin keinokielessä: tarve opetella ihan uusia sanoja. Ymmärrän ajatuksen tehdä uusi kieli "puolueettomaksi ja kulttuuririippumattomaksi" mutta en hyväksy sitä. Tavoittesta on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Lisäksi voksigid-kielen kehittäjän, Bruce R. Gibsonin antipatia Lojbanin sanajärjestyssyntaksia kohtaan on asillista. Tämä piirre lisää ihan tarpeettomasti oppimiskynnystä.
Haluaisin kielen, jonka
(1) Syntaksi olisi äärimmäisen selkeä ja looginen: predikaattilogiikka on hyvä asia.
(2) Lisäksi sanaston täytyy olla ennestään tuttua, lyhyttä, lausumissääntöjen on oltava intuitiivisiä, tuttuja.
Siispä sanaston täytyy olla lähinnä englanninkieleen pohjautuvaa. Voksigid sisältää ihan liikaa outoja sanoja. Suomenkielen pohjalta väännettynä siitä tulisi kamalaa, koska kielemme perustuu liikaa sanojen taivutukseen. Ristiriita näiden kahden kielen välillä olisi liian ärsyttävä. Mutta englantia kohtaan minulla ei ole mitään isompia tunnesiteitä, joten sitä voisin "pahoinpidellä" ongelmitta.
Tarvitsisin tätä kieltä tietokoneen käyttöliittymäksi ja tietokoneen ajattelun apuvälineeksi samalla tavalla kuin "luonnolliset kielet" ovat ihmisen ajattelun välineitä.
Jos tällainen löytyisi valmiina niin hyvä, mutta ehkä se on itse väsättävä, ottaen esim mallia lojbanista ja voksigidista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lojbanissahan on vain noin 1300 sanaa.
"Suomenkielen pohjalta väännettynä siitä tulisi kamalaa, koska kielemme perustuu liikaa sanojen taivutukseen."
Mitenkäs suomen kielen sanasto liittyy suomen kielen taivutukseen? Voihan keinokieli käyttää hyvinkin suomen sanastoa: vaikkapa perusmuodot "mäki" ja "juosta" tai sitten niiden vartalomuodot "mäke-" ja "juokse-".
Sitä paitsi, onhan itämerensuomalaisisten kieltenkin joukossa yksi, jossa sanat eivät suuremmin taivu: vepsä.
Keinotekoisten kielten ongelma on silti yksinkertainen - mutta monimutkainen:
Yksinkertainen ja helposti omaksuttava kielioppi on toki helposti kehitettävä, mutta sama ei päde sanastoon. Ei ole olemassa sanoja, jotka olisivat yhtä helppoja opittavia kaikkia kieliä puhuville (paitsi jos sanasto on kokonaan itse keksitty, mutta silloin koko hommassa ei käytännöllisesti katsoen ole mitään järkeä).
Ongelma ratkeaa toisella tavalla: odotetaan, että insinöörit ja tiedemiehet keksivät baabelinkalan :).