KUKA JA MILLAINEN JEESUS OLI?

Jeesuksen juutalaisuus kiinnostaa täällä monia. Täällä on myös esitetty erilaisia teorioita Jeesuksen ja alkukirkon opista. Asia ei ole varsinaisesti juutalaisuuspalstan heiniä, mutta katson aiheelliseksi tuoda oman esitykseni näkyviin pitkän pohdinnan jälkeen. Mielestäni täällä on esitetty jo pitkään teorioita, jotka ovat edustaneet tieteellisesti heikosti perusteltua Jeesus-kuvaa. Siksi tämä kirjoitukseni on nyt täällä aikaisempien vastineena (erit. tinotinolle ja viattomalle).

Jeesuksen itseymmärrys on mietityttänyt Raamatun lukijoita ja tutkijoita kautta aikojen. Välillä Jeesus on haluttu pelastaa ”salonkikelpoiseksi”. Välillä hän on saanut palvella niin kansallis- kuin kirkkopoliittisiakin päämääriä. – Millainen historian Jeesus mahtoi olla ja millaista tehtävää hän ajatteli toteuttavansa?
Tutkimushistoria tuntee ajanjaksoja, jolloin tämän kysymyksen äärellä nostettiin kädet pystyyn. – Jeesuksen opetukset on taltioitu oppilaiden välityksellä. Tämän on toisinaan katsottu olleen ylitsepääsemätön este Jeesuksen historialliseen persoonaan. – On kuitenkin muistettava, että Jeesus ei ole ainoa historian henkilö, josta välittyvä kuva on muodostettava toisten kertomusten kautta. Onko kuvamme Sokrateesta luotettava, entä Mooseksesta tai kuningas Daavidista? Jeesukseen liittyvä aineisto on kaikesta huolimatta suunnattoman laaja verrattuna vaikkapa antiikin henkilöiden vastaavaan vertailumateriaaliin. Ehkäpä härkää on vain tartuttava sarvista ja uskaltauduttava kriittiseen arviointiin.

Miksi Jeesus-kuvaa halutaan muokata?

Varhaisimpia kuvauksia Jeesus-kuvan muokkaamisen tarpeesta löytyy jo Jeesuksen elinaikaan liittyen. Pietarin sanotaan halunneen muokata Jeesukselle sopivampaa roolia kuin Jeesus itse ymmärsi:
31. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.
32. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Mark.8:31-33)

Tätä edellä mainittua kohtaa on pyritty selittämään alkukirkon keksinnöksi. On luonnollista, että näin ajatellaan erityisesti jakeen 31 suhteen. Kuitenkin jakeet 32-33 istuvat kovin huonosti tarkoitushakuisen alkukirkon teologiaksi. Miksi arvostetuin apostoli saisi tittelikseen Jumalan vastustajan nimen (Saatana)? Tätä Jeesuksen omaa kuolemaansa ounastelevaa asennetta voi kenties pitää sirpaleena historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä (tuonnempana perusteluja).

Seuraavia Jeesus-kuvan sopivammaksi muokkaajia olivat kenties ns. ebioniitit. Lauri Vartiainen tiivistää heidän motiivinsa seuraavasti:
” Jotkut kristilliset henkilöt ja ryhmät yrittivät lieventää ristiriitaa kristinuskon ja ympäröivien uskontojen ja filosofioiden välillä. Jotkut juutalaisessa ympäristössä elävät kristityt yrittivät torjua Jeesuksen jumaluuden aiheuttamaa skandaalia sopeutumalla juutalaiseen messiaskäsitykseen. Näitä uudelleen juutalaistuneita kristittyjä alettiin kutsua ebioniiteiksi. Ebioniitit opettivat, että Jeesus oli vain ihminen, jonka Jumala “adoptoi” pojakseen ja korotti Messiaan arvoon. Heidän mukaansa siis Jeesus oli aito ihminen, mutta ei mitenkään todellisesti Jumala.”

Myös nykyään esiintyy tutkijoita, jotka pitävät ebioniittien uskoa alkuperäisenä ”kristinuskona”.
Vastausta tähän kysymykseen tulee etsiä Jeesuksen itseymmärryksestä. Mikäli ebioniittien alkuperäisyyttä puoltavat lausunnot olisivat perusteltuja, tulisi Jeesukseen ja kristilliseen teologiaan liittyvien varhaisimpien lähteiden osoittaa kehittymättömämpää kristologiaa ja myöhempien taas kehittyneempää. Tarkoitan tässä akselilla ”kehittymätön-kehittynyt” ajatusta Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin ”evoluutiosta”. Tämä ajatusrakennelma kuitenkin ontuu pahasti, sillä ns. Ut:n kirjat ovat varsin varhaisia teoksia, jotta niiden sisältämä oppi olisi käynyt läpi näin huikean opinkehityksen. - Kaiken lisäksi esim. Paavalin kirjeet ja Heprealaiskirje edustavat kaikkein kehittyneintä kristologiaa, vaikka ne ovat varhaisinta kerrosta (eikä editioiden mahdollisuuskaan ei toimi niiden suhteen). Kuinka juutalaisesta Jeesuksesta olisi voinut kehittyä lyhyessä ajassa ”Jumala”, jos itse Jeesus olisi pitäytynyt itseymmärryksessään pelkästään profeetan rooliin. Vaikuttaa siltä, että Jeesuksella on täytynyt olla tapana kuvata itseään ”jumalallisella” kielellä ja esiintyä ”Jumalan tonttia” hoitavana hahmona.

Myös Raamatun ulkopuoliset lähteet puhuvat sen puolesta, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on kietoutunut kristinuskoon sen primitiivisestä alusta alkaen.

Lauri Vartiainen havainnoi:
” Ignatius Antiokialaisen seitsemän kirjettä ovat vanhimpien UT:n jälkeisten kristillisten kirjoitusten joukossa. Ignatius oli Syyrian Antiokian kaupungin piispa ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Ignatius oli piispa ja marttyyri, joka kohtasi loppunsa leijonien edessä Kristusta tunnustaen noin vuonna 110. Seitsemän kirjettään hän kirjoitti matkaltaan kohti Roomaa ja marttyyrikuolemaa leijonien edessä. Näissä kirjeissään hän toistuvasti kutsuu Jeesusta nimellä “meidän Jumalamme”. (mm. Ign. ef. 18:2; Ign. rm. praef.) Esimerkiksi kirjeessään efesolaisille Ignatius kirjoittaa:
“Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Pyhästä Hengestä syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän “Herramme.”
Huomautan, että Ignatios siis tapettiin kypsässä iässä n. 110 j.Kr. Hän on siis sitä ikäluokkaa, että on luultavasti tuntenut henkilökohtaisesti apostoleja! Piispuutta ei ollut tapana antaa millekään äskenkääntyneelle.”
” Vanhin säilynyt kristillinen saarna on noin vuodelta 166. Sen kirjoittaja on Meliton, Sardeen kaupungin piispa Vähästä Aasiasta Sardes oli yksi niistä kaupungeista, joille Johannes Ilmestyskirjassa kohdistaa profeetallisia sanoja. Saarna on pääsiäissaarna ja siinä lukee mm. seuraavat sanat:
“Hän joka ripusti maan, ripustetaan
joka takoi taivaat, on taottu puuhun
joka kiinnitti kaiken, on kiinni puussa.
Valtiasta on pahoin pidelty
Jumala on surmattu.” (P.P. 96)”

Jotta todistus varhaisimpien kristittyjen hyvin lähelle historiallista Jeesusta tulevasta ymmärryksestä ei jäisi vain ”hyvien veljien” puheiksi, on syytä nostaa esille myös kristinuskon haastajan Tryfon analyysi kristityistä.
Lauri Vartiaisen luentoa:
”Noin vuonna 160 Justinos-niminen kristitty opettaja kirjoitti Roomassa teoksen Dialogi (eli vuoropuhelu) juutalaisen Tryfonin kanssa. Teos kuvaa Justinoksen ja juutalaisen oppineen Tryfonin välistä väittelyä, joka oli käyty parikymmentä vuotta aiemmin Efesossa. Tryfon edustaa juutalaisten käsitystä Jeesuksesta sanoessaan:
Minusta ne vaikuttavat uskottavammilta, jotka sanovat että oli vain ihminen, ja että hänestä tuli Messias valinnan ja voitelun perusteella. Tämä vaikuttaa uskottavammalta kuin mitä sinä ja samanmielisesi sanotte (nimittäin että Jeesus on aina ollut Jumalan tykönä ja on jumalallinen). Sillä me kaikki juutalaiset odotamme, että Messias on oleva ihmisestä syntynyt ihminen, ja että Elias on tuleva ja voiteleva hänet. Ja jos Jeesuksen katsotaan olevan Messias, on joka tapauksessa tunnustettava, että hän on ihmisestä syntynyt ihminen. (Dial. 49:1)”

Jo Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin vastustajat tunsivat tämän älyllisen loukkauksen yleisyyden. Näin ollen se ei ole voinut syntyä vuosisatojen aikana.
Tässä kaikesta edellä kuvatusta huomaamme, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on varhainen konsepti, liian varhainen ollakseen täysin vieras edes Jeesuksen aikalaisille!
Onko mahdollista palauttaa minkäänlaista mielekästä konstruktiota itsensä historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä?
Aloitin pohdintani sitaatilla Pietarin tarpeesta rakentaa vähemmän järkyttävää Jeesus-kuvaa (Mark.8:31-33). – Miksi Jeesus olisi ounastellut tulevaa kuolemaansa? Jeesus aloitti julkisen toimintansa Jesajan kirjan (luku 61) tekstillä vangittujen ja hädänalaisten vapauttamisesta (Luuk.6:20-21). Sama tekstikohta esiintyy myös Qumranin teksteissä eskatologisen aikakauden kuvauksissa (11Qmelkisedek ja 4Q521). – Emme kuitenkaan löydä vielä tästä tekstistä vastausta Jeesuksen itseymmärrykseen, johon oman kuoleman ajatus kuuluisi. – Sakarjan kirjan luvut 9-14 avaavat tekstin, joka näyttää sopivan Jeesuksen itseymmärrykseen. – Huomatkaa nyt, etten väitä Sakarjalla olleen mielessä Jeesuksen ristinkuolema, mutta väitän, että Jeesuksella oli mielessään Sakarjan kirjan kuvaus. En siis nyt tulkitse ns. Vt:a ns. Ut:sta käsin, vaan konstruoin Jeesuksen itseymmärrystä Sakarjasta käsin. Tässä on suuri ero.
Seuraavassa hämmästyttäviä yhteensopivuuksia, jotka on esittänyt Antti Laato:
1) Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin (Mark.11:1-10). Näin hän samaistui Sakarjan profetiaan:
9. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
10. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak.9:9-10).
Evankeliumit yhdistävät Jeesuksen rauhan sanoman koko maailmaa koskevaan lähetystehtävään.
2) Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus ryhtyy puhdistamaan temppeliä:
21. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä. (Sak.14:21)
Tähän samaistumiseen viittaa Markuksen evankeliumi (11:15-17).
3) Jeesus tiesi joutuvansa surmattavaksi Jerusalemissa (Mark.8:31; 9:31; 10:33,45). – Tämäkin samaistuminen nousee suoraan Sakarjan kirjan sisällöstä:
- kansan hylkäämäksi joutuminen (Sak.11:4-14) ja surmattavaksi joutuminen (Sak.13:7-9; 12:10)
Jeesuksen itseymmärrykseen liitettyä ajatusta oman kuoleman ounastelusta on usein pidetty alkukirkon mielikuvituksen tuotteena. Sakarjan kirjan äärellä se kuitenkin sopii Jeesuksen logiikkaan. Tätä logiikkaa puoltaa myös kirkon ensimmäiselle apostolille sanotut (mielikuvitukseen nähden epäsopivat) kovat sanat (Mark.8:33). Pietari näet uhmasi Jeesuksen mieltämää tehtävää…
Yleisesti ottaen Jeesuksen itseymmärrys, johon liitettäisiin ristinkuolema hienona myöhempänä mielikuvituksen tuottamana teologiana, ei sovi ajan kuvaan. Antiikin ajan käsityksissä ristinkuolema oli niin häpeällinen asia, että se ei sopisi mihinkään ko. ajan teologiaan mielekkäänä innovaationa (ks. Martin Hengel: Crucifixion in the Ancient World and the Folly of the Message of the Cross, 1982). Sakarjan kirja näyttelee suurta osaa evankeliumien Jeesus-kuvassa. Myös Johanneksen evankeliumi nostaa kuvauksensa hyvästä paimenesta (10: 11-16) Sakarjan kirjan pohjalta (ks. Sak.10-11).
Sakarjan kirjan luvut 9-14 selittävät myös sitä näkymää, kuinka ristillä tapahtunut sovitustyö nähdään niin kiinteästi Jumalan omana tekona. Herran antaman Paimenen hylkääminen tarkoittaa myös Herran hylkäämistä. Sakarjan kirja tarjoaa lähtökohdan sille ajatukselle, että ”Isä ja Jeesus ovat yhtä”. Kärsivän messiaan kuoleman sovittava aspekti tulee ymmärrettäväksi Makkabealaiskirjojen ja Mooseksen testamentin sisältämän marttyyriteologian kautta (1Makk.2:29-38, 2Makk.7, koko 4 Makkabealaiskirja ja Mooseksen testamentti).
Ns. Ut:n osalta Jeesuksen profeettoja ainutlaatuisempaa itseymmärrystä ei välttämättä ole tässä yksityiskohtaisesti tarpeen esitellä. Keskeisiä kohtia ovat kuitenkin juuri sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen liittyvät kohdat. Ns. Ut toistaa Jeesuksen esiintymistä ”Jumalan tontilla” niin usein ja monissa kohdissa, että sitä on lähes mahdoton selittää vain myöhemmäksi teologiseksi kehitelmäksi. Nämä kohdat osoittavat myös Jeesuksen itseymmärryksen loukkaavuuden omassa uskonnollisessa ympäristössään:
2. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
4. Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5. Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
6. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."(Matt.9:2-6; ks. myös Mark.2:1-11, Luuk. 5:17-24)
tai:
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."(Matt.12:8; ks. myös Luuk.6:5)

Myös Jeesuksen Jumalaan identifioituvat lausahdukset itsestään ”minä olen” (ego eimi=anii huu?) muodossa nousevat suurella todennäköisyydellä varhaisimmasta aineistosta:
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".
14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.(Joh.8:12-14; ks. myös 9:5)
Myös ”ylhäällä-alhaalla” asetelma puhuu samaa kieltä:
23. Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
…28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
(Joh.8:23-25,28)

Vaikka ns. Ut ei kovin usein nimitäkään Jeesusta Jumalaksi, se kuitenkin kuvaa Jeesuksen toimintaa Jumalan määrein, joista tärkein lienee juuri syntien anteeksiantaminen. Tämä kuva piirtyy erityisen kirkkaana Paavalin teologiassa, jossa Jeesuksen ”hulluus” loistaa kirkkaana:
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.(1Kor.1:18-25).
Tähän hulluuteen liittyy juuri ajatus syntien anteeksiantamuksesta, joka on vain Jumalan persoonaan sopiva asia. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät pelaavansa suurella riskillä:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1Kor.15:14-19)
Ut:n kaanon ei ole mielivaltainen tekstieditio. Se avautuu ymmärrettävästi vasta historiallisen Jeesuksen jumaluuteen identifioituvan itseymmärryksen kautta. – Kokonaan toinen kysymys on sitten, onko tämä Jeesus se, mitä hän itse suurella todennäköisyydellä ajatteli olevansa!
On uskonnonvapauden kysymys uskooko Jeesukseen vai ei. Vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen, on kuitenkin aivan perusteltua päätellä, että Jeesus ajatteli itse olevansa Jumalan kanssa samaa olemusta. – Mokomakin suuruudenhullu!
Jos Jeesus oli etupäässä suuruudenhullu, hänen eettinen ylivoimaisuutensa ei liene kovin korkeatasoista. Silloin Jeesuksen etiikan taustalla on elänyt kaiketi sairas narsismi. – Näin huomaamme, että uskonnollinen ratkaisumme Jeesuksen äärellä jakaa meidät selkeästi erillisiin asenteisiin Jeesuksen suhteen(, jos nimittäin Jeesusta koskeva itseymmärrys-analyysini on pätevä)…
Minä samaistun itse noihin ”Jumalan hulluihin”. Tunnen liittyväni pitkään ”hulluuden suksessioon”:

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.
2. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
6. Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
7. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps.69:1-7)