Eskarissa oli puhetta koulukypsyystesteistä. Ne eivät kuulemma ole pakollisia vaan vapaa-ehtoisia. Oletteko itse laittaneet/laittamassa lapsenne koulukypsyystesteihin? Kuka sinne yleensä menee vai suositetaanko eskarista jos ilmenee että tarvetta olisi? Osaisiko joku kertoa millainen tämä koulukypsyystesti on, mitä se sisältää? Entä jos tuntuu että testi ei mene koulunkäynnin aloittamiseen vaadittavalla tavalla, kuka loppupelissä päättää lapsen koulun aloittamisen, vanhempi vai joku muu? Kaikki tieto asian tiimoilta tervetullutta ja iso kiitos jo etukäteen :).
Koulukypsyystesti
äityliini
23
18565
Vastaukset
- Tiina1
Koulukypsyystesti on tarkoitettu vanhempien avuksi, kun he miettivät onko lapsi valmis koulun vaatimuksiin.
Jos Teitä arveluttaa lapsen kouluvalmius, kannattaa käyttää palvelu hyväksi. Nähdäkseni eskarista voivat suositella testiä ja silloinkin kannattaa se tehdä. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin vanhemmat. - vanhemmat kyllä tietää
Mä en katso niitä mitenkään tarpeelliseksi. Kyllä lapsen omat vanhemmat näkee ja tietää oman lapsensa. Vieraat ihmiset useimmiten puhuu asoista joista heillä ei ole tietoa, kun ei tunne esim. lasta. He saattavat laittaa lapsen testeihin, koska lapsi ei heidän mielestään ole täysjärkinen. He eivät näe sitäkokonaisuutta minkä vanhemmat.
Meillä kukaan ei ole käynyt esikoulua, eikä minkäänlaisia testejä ole tehty, ja hienosti pärjää. Ei mitään priimusoppilaita, muttei tarvikkaan.
Nykyaikana vaan lapsen arvostelu on niin rakkaa että kaikkien olisi toimittava ihan samalla tavalla, omaitsensä ei saa olla, muuten on häiriintynyt. Näin ei ollut ennen, ja tässä minäkin olen aivan järjissäni. Lapseta tehdään niin herkästi häirikkö ja hullu, että vanhemmat ovat lähes pakotetut toiomimaan niin kuin yhteiskunta sanoo, tai olet poikkeava. Minusta jokainen vanhempi tietää täysin missä oma lapsi kulkee, ei sitä vieras ihminen voi arvostella yhden ja kanden näkemisen perusteella. Jokainen silti tehkööt omat ratkaisunsa itse. mutta meillä on selvitty tosi hienosti ilman että tarvii tehdä niinkuin muut sanoo ja haluaa.- lapsista
yksi kävi eskariopettajan suosituksesta. Yhtenä päivänä psykologi oli tunnilla seuraamassa ja toisena päivänä he tekivät kaksin tehtäviä. Psykologi oli sitä mieltä, että lykkäys olisi parempi vaihtoehto, mutta kun lapsi osaa lukea ja on älykäs VOI TULLA HANKALUUKSIA MYÖS ESKARIN TUPLAUKSESTA. Lykkäyksen syy oli käytännön taitojen heikkous. NO koulu aloitettiin normaalisti ja opettaja tietää tilanteen. Nyt menee ihan hienosti. Mutta testeistä: ei niistä mitään haittaa ollut.
- mammatar
lapsista kirjoitti:
yksi kävi eskariopettajan suosituksesta. Yhtenä päivänä psykologi oli tunnilla seuraamassa ja toisena päivänä he tekivät kaksin tehtäviä. Psykologi oli sitä mieltä, että lykkäys olisi parempi vaihtoehto, mutta kun lapsi osaa lukea ja on älykäs VOI TULLA HANKALUUKSIA MYÖS ESKARIN TUPLAUKSESTA. Lykkäyksen syy oli käytännön taitojen heikkous. NO koulu aloitettiin normaalisti ja opettaja tietää tilanteen. Nyt menee ihan hienosti. Mutta testeistä: ei niistä mitään haittaa ollut.
Jos on epävarma lapsen kypsyydestä kouluun menemisestä(esim jos on loppuvuodesta syntynyt tai muuten vaan) niin kannattaa käyttää lapsi testeissä.Meillä oli joku erityisopettaja tekemässä tehtäviä lapsen kanssa koululla ja sitten vietiin kaupunkiin koulupsykologin luo jossa jutelivat lapsen kanssa ja tekivät tehtäviä.
Tulos oli sama kuin eskari opella ja ittellä,eli poika oli siinä rajalla (on syntynyt joulukuun lopulla).Lopullinen päätös on vanhemmalla! Mutta kannattaa kuunnella testitulostakin!
Ongelma eskarin tuplaajalla on se että jossain vaiheessa vuotta saattaa ollakin jo kypsä kouluun,ja eskari onkin pakkopullaa.Tovereitten kannalta kaikki sujui hienosti. - Anonyymi
noh miten sun lapset voi nyt 🤣🤣🤣🤣
- testaaja
Se koulukypsyystesti testaa ns. tiedollisia kykyjä
eli tuttuja juttuja (tietyn asian piirtämistä tms.) eskarin arjesta (riippuen siitä, miten koulupainotteinen eskari kyseessä). Testi voi tuoda esim. ilmi sen, jos lapsella on vaikeuksia muistinsa työskentelyssä, sillä testaaja kertoo suullisesti kunkin tehtävän kohdalla mitä pitää tehdä (koulussahan on odotettavissa työskentelyä suullisen informaation perusteella). Eiköhän se tiivistettynä testaa yleistä koulukypsyyttä eli jaksaako keskittyä ja suorittaa tehtävät kouluomaisen häiritsemättä, taakseen tai ympärilleen vilkuilematta tms. missä määrin virhettömästi tehtävät suorittaa. Kyse on yhdestä yksittäisestä testistä, joten jos on huonot tulokset, niin suosittelisin panemaan painoarvon sille, millaista palautetta muilta osin lapsesta eskarista tulee. Ja kuten joku kirjoittikin, lapset ovat vuosikaudet selviytyneet koulusta ilman eskarin testauksia !- esikoulun opettaja
Lapsen kouluvalmiuden arvioinnistta ns. koulukypsyystestit ovat vain osa kokonaisuutta. Meidän kunnassamme tämä tutkimus tehdään vanhempien suostumuksella kaikille esiopetuksessa oleville lapsille. Vain muutama vanhempi kieltää tutkimukseen osallistumisen lapseltan vuosittain.
KOuluvalmiutta arvioitaessa otetaan huomioon lapsen koko tilanne, tiedot ja taidot, omatoimisuus, tunne-elämän kehittyneisyys ja sosiaaliset taidot. Eli kuinka pärjää ilman vanhempia isommassa porukassa, kestää pettymyksiä,
kykenee toimimaan ohjeiden mukaan ja ymmärtää sääntöjä, osaa työskennellä jo itsenäisetikin jne. Ammattitaitoiset eskariopet kertovat mielellään lisää. Testit harvoin tuovat esiin sellaista mitä ei esiopetuksessa muutenkin jo tiedettäisi,toisaalta ne voivat auttaa löytämään lapsesta ne asiat joihin lapsi tarvitsee tukea ja lisäharjoitusta ja joihin vielä voidaan kiinnittää huomiota ennen koulun alkua. Testit toimivat siis opettajan ja vanhempien apuna ja työvälineenä.
KOuluvalmiustutkimukset ovat lapsen mahdollisuus, ei uhka ja nykyisinä vähien resurssien aikoina ei kenestäkään lapsesta tekemällä tehdä erityislasta.
- vanhin vain
Meillä tehtiin valmiustesti vanhimmalle lapselle eskari open toiveesta. Eskarissa olivat sitämieltä, että vois vielä kypsytellä ennen kouluun menoa. Testaajan mielestä oli valmis kouluun. Koulussa kuitenkin ilmeni vaikeuksia. Kypsyydestä oli siis kyse kuitenkin.
- Sami_
Kyllä meillä päin kaikki käy neuvolassa kolukypsyystestissä, se tehdään viimeisen, eli 6 vuotisneuvolan yhteydessä, samalla tuikataan rokotukset sun muut.
En ole edes ajatellut että joku voisi haluta kieltäytyä siitä? Miksi ihmeessä? Kai se nyt vanhempienkin on hyvä tietää, jos neuvolan mielestä kolun aloitusta olisi syytä siirtää vuodella tms. - Pitäisikö huolestua?
Eskarilaisille oli tänään juuri tehty testit.
Meillä on loppuvuodesta syntyneet kaksoset,ja kumpikaan ei läpäissyt testiä.
Kyllä siinä äitinä tuli vähän hätä,mutta katsellaan nyt mitä tapahtuu..
Testit tehtiin täällä ihan kyselemättä,ja hieman syyttävään sävyyn tuli reissuvihkoihin merkinnät heikosta menestyksestä,ja että pitäisi mennä keskustelemaan...
Hieman ristiriitaiset tunnelmat on täällä,kun ei oikein tiedä miten suhtautua,kun muuten on koulusta tullut vain positiivista palautetta. - meilläkin
Omani menee siihen, mutta lopullista päätöstä koulun suhteen ei tehdä pelkästään tuon perusteella, koska paljon tarkempaa tietoa saa mm. terapeuteilta. Meillä siis on erityislapsi, tulokset jo melkein arvaan, mutta kuitenkin koulumuodon valintaa varten lapseni osallistuu.
Siinä testissä ainakin täällä lapset tekevät tarhan salissa eskarityyppisiä tehtäviä vieraan henkilön kanssa, täällä nuo eltot vaihtavat päiväkotia. Toimintaa tarkkaillaan, ja tulokset arvioidaan muistaakseni pisteyttämällä. Itse en aio lapselleni mainita mitään siitä, että kyseessä on testit, pidän vain huolen, että lapsi on kyseisenä päivänä paikalla.- realisti
kiitos sinulle järkevästä kommentista. KOkemukseni mukaan testejä kritisoivat eniten ne vanhemmat, jotka jollain tavalla jo tietävät lapsensa tarvitsevan erityistä tukea ja kokevat jostain ihmeellisestä syystä siitä syyllisyyttä ja häpeää, kun luulevat että lapsen arvo mitataan testeillä !
Testit kertovat jotain ja ammattitaitoinen esiopetuksen opettaja osaa lukea lasta ja perhettä muutenkin. Testaamatta jättäminen ei pyyhi pois lapsen tuen tarvetta !
Olen itse esiopettajana myös toiminut niin, etten ole edes suostunut ehdottamaan vanhemmille lapsen tarkempia tutkimuksia jos olen nähnyt lapsen perheen voimavarat ja lapsen potentiaalin kehittyä
ja kasvaa vielä eskarivuoden aikana riittävästi.
Luottakaa lapsen esiopetuksen henkilökuntaan, ovat kyllä ihan fiksuja ja järkeviä yleensä ja aina ajattelevat lapsen ja perheen parasta ! - suostumus
realisti kirjoitti:
kiitos sinulle järkevästä kommentista. KOkemukseni mukaan testejä kritisoivat eniten ne vanhemmat, jotka jollain tavalla jo tietävät lapsensa tarvitsevan erityistä tukea ja kokevat jostain ihmeellisestä syystä siitä syyllisyyttä ja häpeää, kun luulevat että lapsen arvo mitataan testeillä !
Testit kertovat jotain ja ammattitaitoinen esiopetuksen opettaja osaa lukea lasta ja perhettä muutenkin. Testaamatta jättäminen ei pyyhi pois lapsen tuen tarvetta !
Olen itse esiopettajana myös toiminut niin, etten ole edes suostunut ehdottamaan vanhemmille lapsen tarkempia tutkimuksia jos olen nähnyt lapsen perheen voimavarat ja lapsen potentiaalin kehittyä
ja kasvaa vielä eskarivuoden aikana riittävästi.
Luottakaa lapsen esiopetuksen henkilökuntaan, ovat kyllä ihan fiksuja ja järkeviä yleensä ja aina ajattelevat lapsen ja perheen parasta !meillä on testit tulossa ja kyllä vanhempien piti täyttää kirjallinen suostumus, että lapsi saa osallistua testeihin. Muistaakseni keväällä tulee vanhempien pulinavartti, jossa käydään läpi testi ja tulokset.
- to tango
realisti kirjoitti:
kiitos sinulle järkevästä kommentista. KOkemukseni mukaan testejä kritisoivat eniten ne vanhemmat, jotka jollain tavalla jo tietävät lapsensa tarvitsevan erityistä tukea ja kokevat jostain ihmeellisestä syystä siitä syyllisyyttä ja häpeää, kun luulevat että lapsen arvo mitataan testeillä !
Testit kertovat jotain ja ammattitaitoinen esiopetuksen opettaja osaa lukea lasta ja perhettä muutenkin. Testaamatta jättäminen ei pyyhi pois lapsen tuen tarvetta !
Olen itse esiopettajana myös toiminut niin, etten ole edes suostunut ehdottamaan vanhemmille lapsen tarkempia tutkimuksia jos olen nähnyt lapsen perheen voimavarat ja lapsen potentiaalin kehittyä
ja kasvaa vielä eskarivuoden aikana riittävästi.
Luottakaa lapsen esiopetuksen henkilökuntaan, ovat kyllä ihan fiksuja ja järkeviä yleensä ja aina ajattelevat lapsen ja perheen parasta !niin, yleensä. Poikkeuksiakin mahtuu sekaan. Näihin aikoihin tulee aina ennätysmäärä valituksia juuri koulukypsyystestien takia päiväkotien henkilökunnasta ja heidän toiminnastaan. Tietyillä eskariopettajilla on jatkuvasti eri käsitykset lapsen koulukypsyydestä kuin esimerkiksi luokan tulevalla opettajalla tai koulupsykologilla. Sellaisiakin valituksia on tullut, joissa on epäilty lastentarhanopettajan kostaneen lapsen (hankalille) vanhemmille väittämällä,että lapsi ei missään nimessä ole koulukypsä.
Kaikkialla jossa esiintyy inhimillistä toimintaa, esiintyy myös väärinkäytöksiä. Niin vanhempien kuin testaajienkin puolelta. Osa vanhemmistä kieltäytyy näistä testeistä esimerkiksi myös siksi, että heillä on huonoja kokemuksia aikaisemmilta kerroilta. En siis lähtisi yleistämään, että eniten testeistä kieltäytyvät juuri ne joilla siihen olisi tarvetta. - tarkkaan
to tango kirjoitti:
niin, yleensä. Poikkeuksiakin mahtuu sekaan. Näihin aikoihin tulee aina ennätysmäärä valituksia juuri koulukypsyystestien takia päiväkotien henkilökunnasta ja heidän toiminnastaan. Tietyillä eskariopettajilla on jatkuvasti eri käsitykset lapsen koulukypsyydestä kuin esimerkiksi luokan tulevalla opettajalla tai koulupsykologilla. Sellaisiakin valituksia on tullut, joissa on epäilty lastentarhanopettajan kostaneen lapsen (hankalille) vanhemmille väittämällä,että lapsi ei missään nimessä ole koulukypsä.
Kaikkialla jossa esiintyy inhimillistä toimintaa, esiintyy myös väärinkäytöksiä. Niin vanhempien kuin testaajienkin puolelta. Osa vanhemmistä kieltäytyy näistä testeistä esimerkiksi myös siksi, että heillä on huonoja kokemuksia aikaisemmilta kerroilta. En siis lähtisi yleistämään, että eniten testeistä kieltäytyvät juuri ne joilla siihen olisi tarvetta.kirjoitinkin että eniten testejä KRITISOIVAT ne vanhemmat jne... en maininnut kieltäytymisestä.
On todellakin perheen asia testataanko lapsi vai ei, ja mitä tuohon "isien tekojen kostamiseen toiseen ja kolmanteen polveen" tulee, miin kukapa haluaisi tahallaan ns. hankalien vanhempien lasta uudelleen vaivoikseen tekemällä väkisin lapsesta koululykkäriä...
Hankalia vanhempia ei kyllä olekaan, kaikkien kanssa päästään yhteistyöhön, joidenkin kanssa se luottamuksen rakentaminen vie enemmän aikaa. Ja todellakin siihen hommaan pätee nimimerkkisi, kaksi tarvitaan aina kumppanuuteen. Ollaan yhdessä lapsen asialla. - että.....
tarkkaan kirjoitti:
kirjoitinkin että eniten testejä KRITISOIVAT ne vanhemmat jne... en maininnut kieltäytymisestä.
On todellakin perheen asia testataanko lapsi vai ei, ja mitä tuohon "isien tekojen kostamiseen toiseen ja kolmanteen polveen" tulee, miin kukapa haluaisi tahallaan ns. hankalien vanhempien lasta uudelleen vaivoikseen tekemällä väkisin lapsesta koululykkäriä...
Hankalia vanhempia ei kyllä olekaan, kaikkien kanssa päästään yhteistyöhön, joidenkin kanssa se luottamuksen rakentaminen vie enemmän aikaa. Ja todellakin siihen hommaan pätee nimimerkkisi, kaksi tarvitaan aina kumppanuuteen. Ollaan yhdessä lapsen asialla.On vanhemmille usein tosi kova paikka se, että lapsi ei selviydykään samalla tavoin kuin muut ikäisensä. Ensimmäisenä tulee mieleen kaikki ne asiat, joissa on itse toiminut väärin. Kauheat itsesyytökset ovat varmaan useimpien erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille tuttuja. Siinä tulee käytyä läpi raskausaika, ja mahdolliset virheet jo lapsen synnyttyä. Syyttelyvaihe on myöskin tuttu ainakin minulle, mutta kun siitä pääsee yli, niin voi aloittaa rakentavan yhteistyön myös muiden kanssa. Esimerkiksi niiden tarhantätien kanssa. Alkujärkytyksessä tulee loukkaannuttua tosi herkästi, ja suustakin pääsee sammakoita. Eipä siis kateeksi käy niitä, joiden työhön kuuluu keskustella vaikeistakin asioista meidän vanhempien kanssa. Sitten kun itkut on itketty, ja ylilyöntejä pyydetty anteeksi on aika alkaa yhdessä rakentamaan lapsen tulevaisuutta.
Olen joskus miettinyt, että olisi tavallaan helpompaa, jos lapsen erityistarpeet huomttaisiin jo pienenä, tai ne olisivat jo päällepäin näkyviä.
En jaksa uskoa, että kukaan päiväkodeista tahallaan vanhempia kiusaa puheillaan. Sitä kuitenkin peräänkuuluttaisin, että puhuttaisiin molemmin puolin "samaa kieltä", sillä tavoin jäisi moni väärinymmärryskin pienemmäksi. Nykyään, kun lapseni on erityisryhmässä ei ole ongelmia ollut, henkilökunta vääntää asian vaikka rautalangasta, ja aikaa annetaan keskusteluun niin paljon kuin me vanhemmat sitä tarvitsemme. Tämä johtuu varmaankin myös siitä, että heille on kertynyt enemmän kokemusta, ja he osaavat ottaa paremmin huomioon myös meidät "tyhmät" vanhemmat.
Meidän vanhempien sisäänrakennettu tehtävämme on puolustaa lastamme kaikin keinoin. Hyvä niin, koska kuka sen muuten tekisi! Mutta silloin kun on tunteet pinnassa, ei asioita osaa välttämättä tarkastella tarpeeksi realistisesti. Usein totuus löytyy jostakin välimaastosta, ja sen löytymiseen tarvitaan avointa keskustelua.
Kun lapsen kuntoutusasiat ovat saatu alkuun, usein helpottaa. Mutta joskus saattaa tulla eteen jokin uusi asia, jolloin joudutaan taas tuon prosessin alkuun. Silloin itse mieluummin varaan aikaa asian pohtimiseen, sovimme, että palataan asiaan vaikka seuraavana päivänä.
Tuo luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, ja mielellään pysyviä hoitosuhteita. Joissakin kunnissa on tapana, että henkilökunnan kierron vuoksi tutut hoitajat vaihtuvat vuoden välein, silloin jää tuo rakentavan yhteistyön aika usein lyhyeksi: juuri kun on löytynyt yhteinen sävel, muuttuu henkilöt, jotka lasta hoitavat. Nyt erityisryhmässä ei ole ollut tätä ongelmaa onneksi, vaan elto on pysynyt samana jo yli kaksi vuotta. Myös lapsi on todellakin alkanut edistymään huimaa tahtia, vuoteen ei ole ollut esimerkiksi yhtään karkaamista päiväkodista, jota ennen tapahtui usein. Kun edistystä alkaa tapahtumaan, on helpompi jatkaa innolla yhteistyötä.
Oli miten oli, itse en olisi lapsen kanssa selvinnyt, joten suuret kiitokset päiväkodin väelle lähetän. Olen sen myös heille suoraankin kertonut, helpotus on ollut niin valtava. Yhdessä iloitsemme lapsen edistyksestä, yhteinen tavoitehan meillä on, jonka eteen ponnistelemme! - eskarinope
että..... kirjoitti:
On vanhemmille usein tosi kova paikka se, että lapsi ei selviydykään samalla tavoin kuin muut ikäisensä. Ensimmäisenä tulee mieleen kaikki ne asiat, joissa on itse toiminut väärin. Kauheat itsesyytökset ovat varmaan useimpien erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille tuttuja. Siinä tulee käytyä läpi raskausaika, ja mahdolliset virheet jo lapsen synnyttyä. Syyttelyvaihe on myöskin tuttu ainakin minulle, mutta kun siitä pääsee yli, niin voi aloittaa rakentavan yhteistyön myös muiden kanssa. Esimerkiksi niiden tarhantätien kanssa. Alkujärkytyksessä tulee loukkaannuttua tosi herkästi, ja suustakin pääsee sammakoita. Eipä siis kateeksi käy niitä, joiden työhön kuuluu keskustella vaikeistakin asioista meidän vanhempien kanssa. Sitten kun itkut on itketty, ja ylilyöntejä pyydetty anteeksi on aika alkaa yhdessä rakentamaan lapsen tulevaisuutta.
Olen joskus miettinyt, että olisi tavallaan helpompaa, jos lapsen erityistarpeet huomttaisiin jo pienenä, tai ne olisivat jo päällepäin näkyviä.
En jaksa uskoa, että kukaan päiväkodeista tahallaan vanhempia kiusaa puheillaan. Sitä kuitenkin peräänkuuluttaisin, että puhuttaisiin molemmin puolin "samaa kieltä", sillä tavoin jäisi moni väärinymmärryskin pienemmäksi. Nykyään, kun lapseni on erityisryhmässä ei ole ongelmia ollut, henkilökunta vääntää asian vaikka rautalangasta, ja aikaa annetaan keskusteluun niin paljon kuin me vanhemmat sitä tarvitsemme. Tämä johtuu varmaankin myös siitä, että heille on kertynyt enemmän kokemusta, ja he osaavat ottaa paremmin huomioon myös meidät "tyhmät" vanhemmat.
Meidän vanhempien sisäänrakennettu tehtävämme on puolustaa lastamme kaikin keinoin. Hyvä niin, koska kuka sen muuten tekisi! Mutta silloin kun on tunteet pinnassa, ei asioita osaa välttämättä tarkastella tarpeeksi realistisesti. Usein totuus löytyy jostakin välimaastosta, ja sen löytymiseen tarvitaan avointa keskustelua.
Kun lapsen kuntoutusasiat ovat saatu alkuun, usein helpottaa. Mutta joskus saattaa tulla eteen jokin uusi asia, jolloin joudutaan taas tuon prosessin alkuun. Silloin itse mieluummin varaan aikaa asian pohtimiseen, sovimme, että palataan asiaan vaikka seuraavana päivänä.
Tuo luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, ja mielellään pysyviä hoitosuhteita. Joissakin kunnissa on tapana, että henkilökunnan kierron vuoksi tutut hoitajat vaihtuvat vuoden välein, silloin jää tuo rakentavan yhteistyön aika usein lyhyeksi: juuri kun on löytynyt yhteinen sävel, muuttuu henkilöt, jotka lasta hoitavat. Nyt erityisryhmässä ei ole ollut tätä ongelmaa onneksi, vaan elto on pysynyt samana jo yli kaksi vuotta. Myös lapsi on todellakin alkanut edistymään huimaa tahtia, vuoteen ei ole ollut esimerkiksi yhtään karkaamista päiväkodista, jota ennen tapahtui usein. Kun edistystä alkaa tapahtumaan, on helpompi jatkaa innolla yhteistyötä.
Oli miten oli, itse en olisi lapsen kanssa selvinnyt, joten suuret kiitokset päiväkodin väelle lähetän. Olen sen myös heille suoraankin kertonut, helpotus on ollut niin valtava. Yhdessä iloitsemme lapsen edistyksestä, yhteinen tavoitehan meillä on, jonka eteen ponnistelemme!Mukava lukea, että löytyy perhe, jonka kanssa on saatu yhteistyö toimimaan ja lasta autettua. Olet oikeassa siinä, että juuri eskarinope on usein se ensimmäinen joka alkaa puhua vanhemmille ettei kaikki ole ihan kohdallaan.Se ei todellakaan ole kadehdttava tehtävä ja kuten aiemmin kirjoitin, toiset vanhemmat tarvitsevat enemmän aikaa kuin toiset.Kasvatuskumppanuuden ja molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen on kovaa työtä. Itselläni on juuri tällainen asia työn alla ja vanhempia on vaikea saada tarttumaan lapsen tilanteeseen... Päivä päivältä yritän saada keskusteluyhteyden vanhempiin, aloittaen pienistä asioista... Ehkä vielä ennen kevättä pääsemme alkuuun tämän perheen kanssa. Tosin lapsen kannalta on se liian myöhöistä kun kouluun ilmoittautuminen on kynnyksellä.
Voimia kaikille kollegoille sekä vanhemmille haastavassa työssä.
- luokanope
kovasti tuntuvat vanhemmat olevan huolissaan koulukypsyystesteistä. Muistakaahan kuitenkin kaikki, että ne ovat vain suuntaa-antavia, eivätkä tulokset ainaverrainnollisia todellisuuteen. Starttiluokan käynyt, tai hieman pidempään "koulukypsyyttä" harjoitellut lapsi yltää usein paljon parempiin tuloksiin harjoitteluvuoden jälkeen ja on itsekin motivoituneempi koulunkäyntiin, mikä on helpotus sekä vanhemmille, opettajalle, luokkatovereille ja ennenkaikkea lapselle itselleen. Ihan liikaa mielestäni nykyään panostetaan siihen, että lapsen pitäisi olla jollain tavoin poikkeuksellisen lahjakas tai älykäs. Eikös tärkeintä kuitenkin ole yhteiskuntaan sopeutuminen ja onnellisuus, ja ennenkaikkea hyvä persoona, joka huomioi toiset ja itsensä? =)
- testeissä....
Meillä tetsejä suositteli eskariope, jonka mielestä taitopuoli ei ollut ihan ookoo, sanoi lapsen olevan raja tapaus...varasimme sitten ajan terveyskeskukseen, siellä ekalla kerralla oli ns tutustumiskäynti, ekalla kerralla tehdyt tehtävät meni kaikki ok, luultavasti ei ollut virheitä missään.(tehtävät oli todella helppoja)Toinen kerta on vielä edessäpäin ja luulen, että varsinainen testi tapahtuu silloin ja epäilen sen olevan psykologin puoelta suullinen ja lapsi koittaa ymmärtää kuulemaansa ja tehdä tehtävät sen mukaan...varma en ole, mutta luulen niin...olisi kiva kuulla miten muilla on mennyt testit ja miten ne on tehty ja mikä on ollut lopputulos, kouluun vai ei???
- miten on?
Poikani on syntynyt joulukuussa ja tänä syksynä olisi koulun aloitus.Nyt on tullut päiväkodista viestiä,että poika olisi hyvä laittaa kouluvalmiustesteihin,johon siis olemme ilmoittautuneet tammikuun lopussa.
Poikamme osaa aakkoset,numerot,helpoimpia kellonaikoja,ihan nämä perusjutut,lukeminen tulee sitten koulussa,ainakin silloin kun tyttäremme aloitti koulunkäynnin,v.2001.
Y- mietiskeliä
hei!!
poikani on syntynyt marraskuussa ja on puoliksi suomalainen ja puoliksi ulkomaalainen.esikoulusta suosittelivat kouluvalmius tutkimusta ja suostuin tosin vähän epäroiden..ilmeni samat asiat kuin myös eskassa että hieno motoriikka ja hahmottaminen oli ongelma ja jäi huomattavasti tason alapuolelle nyt suosittelevat eteen päin tutkimuksia neurologisen lääkärin luonna ja siitä eteenpäin terapiaan...itse en pojassa ole mitään "vikaa" huomannut mutta olisiko testin tulos ollut sama jos testi olisi tehty puoliksi ulkomaalaisille ja puoliksi suomalaisille lapsille kohdistettu nythän testi tehdään suomalaisten lasten tutkimusten peruusteella...???????ihmettelen suuresti tätä suomen käytäntöä........ - ei ole pakollisia
mietiskeliä kirjoitti:
hei!!
poikani on syntynyt marraskuussa ja on puoliksi suomalainen ja puoliksi ulkomaalainen.esikoulusta suosittelivat kouluvalmius tutkimusta ja suostuin tosin vähän epäroiden..ilmeni samat asiat kuin myös eskassa että hieno motoriikka ja hahmottaminen oli ongelma ja jäi huomattavasti tason alapuolelle nyt suosittelevat eteen päin tutkimuksia neurologisen lääkärin luonna ja siitä eteenpäin terapiaan...itse en pojassa ole mitään "vikaa" huomannut mutta olisiko testin tulos ollut sama jos testi olisi tehty puoliksi ulkomaalaisille ja puoliksi suomalaisille lapsille kohdistettu nythän testi tehdään suomalaisten lasten tutkimusten peruusteella...???????ihmettelen suuresti tätä suomen käytäntöä........Testit ovat aina suuntaa antavia. Ei ehdottomia totuuksia.
- -Narcissa-
Mua ei oltais päästetty alunperin pienenä läpi siitä testistä. Vaan kouluun mentiin silti, se oli vanhempien tahto.
Voi sen tehä, mut ihan hyvin pärjäsin mäkin koulussa. Olin vuoden nuorempi osaa sitä porukkaa, mutta ei se menoa haitannu. Kouluun on joka tapauksessa mentävä, joten mitäpä sitä pitkittämään..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1002896
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042450- 912220
- 192049
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1711862- 421856
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451807- 781746
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1341546Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314