Appenzellinpaimenkoira

appenzelli kuulosta yhtään tuolta. kaikki mitkä mainitset viestissäsi on ollut meillä peitettävissä.
Paimennusvietti saatu aisoihin, ruokaa on aina kupissa, on sohva- ja sylikoira, kissakin löytyy talosta, oppii todella helposti, koulutusta ei ole vaatinut paljoakaan. kovapäinen neiti kyllä on mutta hetkeen ei ole mitään taisteluja ollut. silloin ainoastaan kun oli se murrosikä..

ainoa negatiivinen asia on juuri tämä varauksellisuus, mutta, kun näyttelyissä käy ja tapaa appenzelleja, niin rotu on vähentänyt epäluuloisuuttaan ja myös tuntemattomat pystyvät paijaamaan koiraa. pitää vaan ottaa tarkasti selvää molemmista vanhemmista jotta ei saa semmoista "70-luvun" appenzellia.

----- kirjoitti:

appenzelli kuulosta yhtään tuolta. kaikki mitkä mainitset viestissäsi on ollut meillä peitettävissä.
Paimennusvietti saatu aisoihin, ruokaa on aina kupissa, on sohva- ja sylikoira, kissakin löytyy talosta, oppii todella helposti, koulutusta ei ole vaatinut paljoakaan. kovapäinen neiti kyllä on mutta hetkeen ei ole mitään taisteluja ollut. silloin ainoastaan kun oli se murrosikä..

ainoa negatiivinen asia on juuri tämä varauksellisuus, mutta, kun näyttelyissä käy ja tapaa appenzelleja, niin rotu on vähentänyt epäluuloisuuttaan ja myös tuntemattomat pystyvät paijaamaan koiraa. pitää vaan ottaa tarkasti selvää molemmista vanhemmista jotta ei saa semmoista "70-luvun" appenzellia.

Lue lisää

No kuten sanoin koirissa on eroja jotkut rauhallisempia ja jotku ei: Ja appenzelli on kuitenkin koulutettavissa niinku kaikki muutkin paimenkoirat.. Mutta "sohvakoiraksi" en appenzellia suosittelis!! Meillä on kyl harvinaisen tottelevainen ja ei niinkään "kovapäinen".. Ja toinen asia on että appenzellit on tosiaan aika kovia "räyhään"(toki saa kouluttamalla pois)toisille koirille ja välillä ihmisille!!!
Ja näyttelyissäkin on tullu käytyä ja kyllä siellä näkee miten väistetään tuomaria yms.. Toki ne ei enää oo agressiivisiä ku ennen.. Onneks!! Mutta suosittelen kyllä rotua ja varsinki harrastuskoiraksi.. Helppo kouluttaa ja meilläkin app. on ihan hulluna kaikkiin palloihin, keppeihin yms(joskus vähän liikaakin)ja rotuna on aina iloinen, vilkas ja leikkivä "ikuinen"pentu..
Terveydestä viel sen verran et vielä on ainakin pitkäikäinen rotu mutta miinuksena aika usealla on D:n lonkat mutta kyseessähän ei oo mitenkään hirmu painava rotu(ainakaan ei sais olla)..

musti1 kirjoitti:

No kuten sanoin koirissa on eroja jotkut rauhallisempia ja jotku ei: Ja appenzelli on kuitenkin koulutettavissa niinku kaikki muutkin paimenkoirat.. Mutta "sohvakoiraksi" en appenzellia suosittelis!! Meillä on kyl harvinaisen tottelevainen ja ei niinkään "kovapäinen".. Ja toinen asia on että appenzellit on tosiaan aika kovia "räyhään"(toki saa kouluttamalla pois)toisille koirille ja välillä ihmisille!!!
Ja näyttelyissäkin on tullu käytyä ja kyllä siellä näkee miten väistetään tuomaria yms.. Toki ne ei enää oo agressiivisiä ku ennen.. Onneks!! Mutta suosittelen kyllä rotua ja varsinki harrastuskoiraksi.. Helppo kouluttaa ja meilläkin app. on ihan hulluna kaikkiin palloihin, keppeihin yms(joskus vähän liikaakin)ja rotuna on aina iloinen, vilkas ja leikkivä "ikuinen"pentu..
Terveydestä viel sen verran et vielä on ainakin pitkäikäinen rotu mutta miinuksena aika usealla on D:n lonkat mutta kyseessähän ei oo mitenkään hirmu painava rotu(ainakaan ei sais olla)..

Lue lisää

ei enään pentu meillä, mutta on se kyllä leikkisä. aikoinaan kun appenzellia tähän talouteen oltiin hankkimassa, niin halusin juuri koiran joka on kovapäinen, sillä minulle ei räväkkyyteni takia sovi kovinkaan alistuva koira.. piti olla liikunnallinen, paimentava, aktiivinen, oppiva ja kestävä koira. ja ei mielellään kovin yleistä koiraa. päädyin appenzelliin. koirasta tuli sporttihirmun vastakohta ja osansa otti meillä sohvaperunana.. :) mutta on kyllä silti niin mahtava koira.

koirille ei räyhää, mutta ihmisille enemmänkin. ja silloin tällöin kyllä neiti ihmetyttää kun tuntematon ihminen tulee silittämään eikä neiti sano mitään. puutteellisesta sosiaalistamisesta ei käytös johdu, vaan tämän ja sisarusten kohdalle sattui huonoja geenejä. inhottaa ne kaikki tietävät ihmiset jotka kehtaavat edes väittää että meiän neitiä hakataan!

teillä kyllä kuulostaa samanlaiselta lapselta kun meilläkin. täällä on vaan neiti valinnut enemmän sen sohvaperunapuolen mieleiseksi! :) lonkkakuvissa ei vielä olla käyty, mutta suunnitelmissa olisi, ihan vaan mielenkiinnon vuoksi.

----- kirjoitti:

ei enään pentu meillä, mutta on se kyllä leikkisä. aikoinaan kun appenzellia tähän talouteen oltiin hankkimassa, niin halusin juuri koiran joka on kovapäinen, sillä minulle ei räväkkyyteni takia sovi kovinkaan alistuva koira.. piti olla liikunnallinen, paimentava, aktiivinen, oppiva ja kestävä koira. ja ei mielellään kovin yleistä koiraa. päädyin appenzelliin. koirasta tuli sporttihirmun vastakohta ja osansa otti meillä sohvaperunana.. :) mutta on kyllä silti niin mahtava koira.

koirille ei räyhää, mutta ihmisille enemmänkin. ja silloin tällöin kyllä neiti ihmetyttää kun tuntematon ihminen tulee silittämään eikä neiti sano mitään. puutteellisesta sosiaalistamisesta ei käytös johdu, vaan tämän ja sisarusten kohdalle sattui huonoja geenejä. inhottaa ne kaikki tietävät ihmiset jotka kehtaavat edes väittää että meiän neitiä hakataan!

teillä kyllä kuulostaa samanlaiselta lapselta kun meilläkin. täällä on vaan neiti valinnut enemmän sen sohvaperunapuolen mieleiseksi! :) lonkkakuvissa ei vielä olla käyty, mutta suunnitelmissa olisi, ihan vaan mielenkiinnon vuoksi.

Lue lisää

Luulen et tämänkin rodun jalostus on menny/menee siihen että appenzelleista tulee rauhallisempia ja mitä oon appenzelleja muita(ne muutama)nähny niin on ne ollu rauhallisempia ku meidän koira.. Silloin vaan pitää yrittää pentueesta valita se villein yksilö..
Ja mitä appenzellin kouluttamiseen tulee niin kyllähän se välillä osaa olla kovapäinen mutta se on kyllä niin helposti "lahjottavissa"oleva ettei se tarvi mitään "kovia" koulutus meneteelmiä.. Ja toi varautuneisuuskin yleensä saadaan pois ku on tarpeeksi herkkua ja meidän appenzellin saa vieraskin vääntää solmuun kun on namia.. Tosin appenzelli on nii viisas et jos se hoksaa et tolla ei oo mulle mitään nii silloin se saattaa ruveta vieraalle rähiseen.. Mutta tutustuessa vieraaseen ihmiseen appenzelli on kyllä sen jälkeen oikee sylikoira!!!
Lonkkakuvauksessa kannattaa myös kuvata kyynärät ja polvet.. Joiden viat on ikävä kyllä yleistymässä appenzelleillakin...

musti1 kirjoitti:

Luulen et tämänkin rodun jalostus on menny/menee siihen että appenzelleista tulee rauhallisempia ja mitä oon appenzelleja muita(ne muutama)nähny niin on ne ollu rauhallisempia ku meidän koira.. Silloin vaan pitää yrittää pentueesta valita se villein yksilö..
Ja mitä appenzellin kouluttamiseen tulee niin kyllähän se välillä osaa olla kovapäinen mutta se on kyllä niin helposti "lahjottavissa"oleva ettei se tarvi mitään "kovia" koulutus meneteelmiä.. Ja toi varautuneisuuskin yleensä saadaan pois ku on tarpeeksi herkkua ja meidän appenzellin saa vieraskin vääntää solmuun kun on namia.. Tosin appenzelli on nii viisas et jos se hoksaa et tolla ei oo mulle mitään nii silloin se saattaa ruveta vieraalle rähiseen.. Mutta tutustuessa vieraaseen ihmiseen appenzelli on kyllä sen jälkeen oikee sylikoira!!!
Lonkkakuvauksessa kannattaa myös kuvata kyynärät ja polvet.. Joiden viat on ikävä kyllä yleistymässä appenzelleillakin...

Lue lisää

appenzellit menestyvät hyvin keski-euroopassa juuri niiden lempeämmän asenteen takia. mielestäni jossain kohtaa jalostuksessa on mennyt jotain vialle kun appenzelleista on tullut vihaisia, niinkuin juuri keski-euroopassa. taannoin keskustelin erään voitokkaiden appenzellien kasvattajan kanssa ja hän mainitsi mm. saksalaisista ja slovakialaisista appenzelleista. ne ei päästä millään lähelle ja ovat purreet jopa omistajaansa!!

mielestäni appenzellin kuuluu olla rauhallinen, ystävällinen ja kuitenkin epävarma vieraita kohtaan. ei kuitenkaan liiallisuuksiin tulisi siinäkään mennä. parastahan meiän neidissä on juuri se että kaikkia ei hyväksytä ja tutut saa vääntää solmuun ja vatkata sylissä niin paljon kun haluaa. koira vain nauttii huomiosta! :)

----- kirjoitti:

appenzellit menestyvät hyvin keski-euroopassa juuri niiden lempeämmän asenteen takia. mielestäni jossain kohtaa jalostuksessa on mennyt jotain vialle kun appenzelleista on tullut vihaisia, niinkuin juuri keski-euroopassa. taannoin keskustelin erään voitokkaiden appenzellien kasvattajan kanssa ja hän mainitsi mm. saksalaisista ja slovakialaisista appenzelleista. ne ei päästä millään lähelle ja ovat purreet jopa omistajaansa!!

mielestäni appenzellin kuuluu olla rauhallinen, ystävällinen ja kuitenkin epävarma vieraita kohtaan. ei kuitenkaan liiallisuuksiin tulisi siinäkään mennä. parastahan meiän neidissä on juuri se että kaikkia ei hyväksytä ja tutut saa vääntää solmuun ja vatkata sylissä niin paljon kun haluaa. koira vain nauttii huomiosta! :)

Lue lisää

vihaisuutta juuri suomessa on yrittetty jalostaa pois(ja siinä on onnistuttukin)ja alun perin appenzelli on ollu itsenäinen vahti ja karjakoira joka ei vieraita hyväksyny.. Euroopassa vihaisuutta ei tieten oo oikein karsittu pois, koska olen kuullut että näyttelytuomari on ollut vaa "hyvillään" ku koira on murissu. Purevia ja murisevia on palkittu jopa cabicilla!!
Ja on siinä hyvä puolikin tossa varauksellisuudessa, meidän koiria ei ainakaan varasteta!! Ainakin ihmettelen suuresti jos joku tuntematon yrittäs ottaa kii.. Onko sulla uros vai narttu?(Alpenhirts varmaan?)

musti1 kirjoitti:

vihaisuutta juuri suomessa on yrittetty jalostaa pois(ja siinä on onnistuttukin)ja alun perin appenzelli on ollu itsenäinen vahti ja karjakoira joka ei vieraita hyväksyny.. Euroopassa vihaisuutta ei tieten oo oikein karsittu pois, koska olen kuullut että näyttelytuomari on ollut vaa "hyvillään" ku koira on murissu. Purevia ja murisevia on palkittu jopa cabicilla!!
Ja on siinä hyvä puolikin tossa varauksellisuudessa, meidän koiria ei ainakaan varasteta!! Ainakin ihmettelen suuresti jos joku tuntematon yrittäs ottaa kii.. Onko sulla uros vai narttu?(Alpenhirts varmaan?)

Lue lisää

keski-euroopasssa kun tuomarit hädin tuskin edes koskevat koiraan. erään uroskoiran kiveksiä tutkiessa kolme ihmistä oli saanut pidellä koiraa ilmassa jotta tuomari saisi tutkittua kivekset. Tämä on jo mielestäni liiallisuuksiin menemistä. Appenzellin rotumäärityksessä ei kuitenkaan lue että sen pitäisi olla vihainen.

se juuri on aina huvittanut jos joku koittaisi varastaa appenzellin. se kuitenkin näyttää aivan suloiselta ja saa huupielet kääntymään ylöspäin kun semmoisen näkee, mutta jos liian lähelle tulee, niin alkaa kaunis laulu ja haukku joka kyllä kuuluu pidemmänkin matkan päähän! :)

itselläni on narttu appenzelli ja Eijatuun.

----- kirjoitti:

appenzelli kuulosta yhtään tuolta. kaikki mitkä mainitset viestissäsi on ollut meillä peitettävissä.
Paimennusvietti saatu aisoihin, ruokaa on aina kupissa, on sohva- ja sylikoira, kissakin löytyy talosta, oppii todella helposti, koulutusta ei ole vaatinut paljoakaan. kovapäinen neiti kyllä on mutta hetkeen ei ole mitään taisteluja ollut. silloin ainoastaan kun oli se murrosikä..

ainoa negatiivinen asia on juuri tämä varauksellisuus, mutta, kun näyttelyissä käy ja tapaa appenzelleja, niin rotu on vähentänyt epäluuloisuuttaan ja myös tuntemattomat pystyvät paijaamaan koiraa. pitää vaan ottaa tarkasti selvää molemmista vanhemmista jotta ei saa semmoista "70-luvun" appenzellia.

Lue lisää

sopiiko appenzellinpaimenkoira aloittelijalle? tein netissä rehellisesti omarotu testin ja sieltä tuli tämä appenzellinpaimenkoira, joka luetun mukaan vaikuttaa oikein veikeältä koiralta! Niin onko vaativa koira, ei meillä ennen ole koiraa ollut, mutta on paljon tuttuja koiria, välillä jokunen ollut meillä hoiddossakin ja tytär ulkoiluttaa napurin westie-koiraa, sopiiko siis aloittelijalle?

koirakissa kirjoitti:

sopiiko appenzellinpaimenkoira aloittelijalle? tein netissä rehellisesti omarotu testin ja sieltä tuli tämä appenzellinpaimenkoira, joka luetun mukaan vaikuttaa oikein veikeältä koiralta! Niin onko vaativa koira, ei meillä ennen ole koiraa ollut, mutta on paljon tuttuja koiria, välillä jokunen ollut meillä hoiddossakin ja tytär ulkoiluttaa napurin westie-koiraa, sopiiko siis aloittelijalle?

Lue lisää

Ei missään tapauksessa ensimmäiseksi. Vatsaan vanhaan viestiin ihan silläkin ,että jos joku muu pohtii. On olemassa ensi koiraksi helpompiakin rotuja, joten turha kaivaa verta nenästään. Esimerlkiksi kunnollinen sheltti on hyvä ensikoira. Kunha n katsoo tarkkan , mitä tulee hankkineeksi. Omista ns haastavamman paimenkoiran (paljon yhteisiä piirteitä appenzellin kanssa), ja tottavie, elämä ei ole tylsää. Mutta minulla jo useita aikaisempiakin koiria ollut. Siltikin välillä menee sormi melkein suuhun. Pelaa siis varman päälle.

Höpö höpö! Vastaan itsekkin vanhaan viestiin jos joku lukee. Miksi pitää ottaa ns. Harjoituskoira jos haluaa appenzellin? Tärkeintä on koulutus ja johdonmukaisuus siinä. Jos on vastuullinen ja rotuun perehtynyt omistaja niin kyllä käy rotu kuin rotu ensimmäiseksi. Itselläni oli appenzelli ensimmäinen ja parempaa koiraa ei voi edes toivoa! Upea koira, upea luonne ja niin rakas. Sydän särkyy vieläkin kun muistelen edesmennyttä rakasta appenzelliani. Ikuinen ikävä

Mulla on kaks appenzellia. Toinen vanha uros on todella epäsosiaalinen ja vaikea, nuorempi sosiaalisempi ja mukautuvaisempi. Huonoina piirteinä sanoisin kovapäisyyden, kovan kivunsiedon, itsenäisyyden yllättävissä tilanteissa, yllättävän pehmeyden, hössäämisen!!!! koulutus täytyy olla ehdottoman - johdonmukaista- tai ongelmia tulee... Harrastavan ja koulutuksesta kiinnostuneen ihmisen koira- ei alottelijoille eikä kovistelijoille..!

ablari kirjoitti:

Mulla on kaks appenzellia. Toinen vanha uros on todella epäsosiaalinen ja vaikea, nuorempi sosiaalisempi ja mukautuvaisempi. Huonoina piirteinä sanoisin kovapäisyyden, kovan kivunsiedon, itsenäisyyden yllättävissä tilanteissa, yllättävän pehmeyden, hössäämisen!!!! koulutus täytyy olla ehdottoman - johdonmukaista- tai ongelmia tulee... Harrastavan ja koulutuksesta kiinnostuneen ihmisen koira- ei alottelijoille eikä kovistelijoille..!

Lue lisää

mielestäni tämä taas on aika huvittava juttu. Appenzelli ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Mutta nainen joka toi rodun Suomeen, otti appenzellin nimenomaan ensimmäiseksi koirakseen ja nuorena vielä.
myös appenzelli oli minulle se ensimmäinen oma koira. sitä ennen kokemusta löytyi mm. samojedi, tiibetinterrieri, seropeja, beuceroneja, australiankarjakoiria, ajokoiria, portugalinvesikoira, dobberi, sakemanni, rotikka.. yms..

oman appenzellin kanssa en harrasta mitään, nooh, talvisin vetoa, ja ennen oltiin tokossa, nyt se on jäänyt.
peruskäskyt osataan; seuraa, sivulle, ei, paikka, istu, maahan, tassu, molemmat tassut, ei vedä, veto, etsi, lähemmäs, tiputa/irti.. yms..

mutta voisin sanoa että on ollut todella helppo rotu ja samojedin kanssa oli enemmän ongelmia, vaikka se ei oma ollutkaan.. mutta, oma appenzelli onkin siunaantunut hieman "vajaalla" aivotoiminnalla ja sylivauvan/sohvaperunan ominaisuuksilla. Huumorin tajua tällä ikuisella lapsella ainakin on! :)
ja niin rakas että sydän ihan pakahtuu.. :)

----- kirjoitti:

mielestäni tämä taas on aika huvittava juttu. Appenzelli ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Mutta nainen joka toi rodun Suomeen, otti appenzellin nimenomaan ensimmäiseksi koirakseen ja nuorena vielä.
myös appenzelli oli minulle se ensimmäinen oma koira. sitä ennen kokemusta löytyi mm. samojedi, tiibetinterrieri, seropeja, beuceroneja, australiankarjakoiria, ajokoiria, portugalinvesikoira, dobberi, sakemanni, rotikka.. yms..

oman appenzellin kanssa en harrasta mitään, nooh, talvisin vetoa, ja ennen oltiin tokossa, nyt se on jäänyt.
peruskäskyt osataan; seuraa, sivulle, ei, paikka, istu, maahan, tassu, molemmat tassut, ei vedä, veto, etsi, lähemmäs, tiputa/irti.. yms..

mutta voisin sanoa että on ollut todella helppo rotu ja samojedin kanssa oli enemmän ongelmia, vaikka se ei oma ollutkaan.. mutta, oma appenzelli onkin siunaantunut hieman "vajaalla" aivotoiminnalla ja sylivauvan/sohvaperunan ominaisuuksilla. Huumorin tajua tällä ikuisella lapsella ainakin on! :)
ja niin rakas että sydän ihan pakahtuu.. :)

Lue lisää

Appenzelli sopii ensimmäiseksi roduksi kunhan on se tieto/taito kouluttaa sitä.. Mutta jos ei oo aikomustakaan kouluttaa taikka sosiaalistaa koiraa(ikävä kyllä on näitäkin jotka ottavat koiran lapsen yms mieleksi ja koulutukset jää)niin se ei oo appenzellin kannalta hyvä yhdistelmä..
Itsekkin luulin saavani ekaksi koiraksi helpon rodun mutta olikin luonteeltan erittäin kovapäinen mutta eka koira onkin opettanut paljon asioita..Ja on paljon viisaampi koirien suhteen ku sattu tuleen se vaikeaampi luonne ensimmäiseksi koiraksi.. Toinen on kans että appenzelli on hirmu(ainakin oma)VIISAS!! Ja tulee omistajansa perässä MIHIN vaan!!!Eikä jätä omistajaa pulaan!!

----- kirjoitti:

mielestäni tämä taas on aika huvittava juttu. Appenzelli ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Mutta nainen joka toi rodun Suomeen, otti appenzellin nimenomaan ensimmäiseksi koirakseen ja nuorena vielä.
myös appenzelli oli minulle se ensimmäinen oma koira. sitä ennen kokemusta löytyi mm. samojedi, tiibetinterrieri, seropeja, beuceroneja, australiankarjakoiria, ajokoiria, portugalinvesikoira, dobberi, sakemanni, rotikka.. yms..

oman appenzellin kanssa en harrasta mitään, nooh, talvisin vetoa, ja ennen oltiin tokossa, nyt se on jäänyt.
peruskäskyt osataan; seuraa, sivulle, ei, paikka, istu, maahan, tassu, molemmat tassut, ei vedä, veto, etsi, lähemmäs, tiputa/irti.. yms..

mutta voisin sanoa että on ollut todella helppo rotu ja samojedin kanssa oli enemmän ongelmia, vaikka se ei oma ollutkaan.. mutta, oma appenzelli onkin siunaantunut hieman "vajaalla" aivotoiminnalla ja sylivauvan/sohvaperunan ominaisuuksilla. Huumorin tajua tällä ikuisella lapsella ainakin on! :)
ja niin rakas että sydän ihan pakahtuu.. :)

Lue lisää

otti appenzellin ekaksi koiraksi ja pitää koirastaan mutta on katunut valintaansa. Ja myös syyttää kasvattajaa antamalla väärää informaatiota rodun luonteesta. Eli parempi sanoa ettei ole paras valinta ekaksi koiraksi muttei myös mahdotontakaan mikäli paneutuu kunnolla rodun tuomaan haasteeseen.

ihmisen joka kirjoitti:

otti appenzellin ekaksi koiraksi ja pitää koirastaan mutta on katunut valintaansa. Ja myös syyttää kasvattajaa antamalla väärää informaatiota rodun luonteesta. Eli parempi sanoa ettei ole paras valinta ekaksi koiraksi muttei myös mahdotontakaan mikäli paneutuu kunnolla rodun tuomaan haasteeseen.

Lue lisää

pitää ottaa ensiksi selvää rodusta, ennen kuin hankkii ko. koiran. ja kun ottaa monelta eri taholta tietoa appenzellista, niin saa hyvän perustiedon rodusta. itse ihastuin nuorena tyttönä appenzelliin, ja juoksin näyttelyissä katselemassa appenzelleja. Vuosia myöhemmin hankin sitten omani. Valintaa en ikinä ole katunut ja toisen ottaisin vaikka heti! :)

mielestäni tässä sinun tutun tapauksessa ei ole kasvattaja pelkästään syyllinen. hän taisi kertoa vain omat kokemuksensa, ja uskon että suomalaiset appenzellin kasvattajat osaavat käsitellä koiriaan, jolloin on saanut niistä ehkä hieman helpompia..

----- kirjoitti:

pitää ottaa ensiksi selvää rodusta, ennen kuin hankkii ko. koiran. ja kun ottaa monelta eri taholta tietoa appenzellista, niin saa hyvän perustiedon rodusta. itse ihastuin nuorena tyttönä appenzelliin, ja juoksin näyttelyissä katselemassa appenzelleja. Vuosia myöhemmin hankin sitten omani. Valintaa en ikinä ole katunut ja toisen ottaisin vaikka heti! :)

mielestäni tässä sinun tutun tapauksessa ei ole kasvattaja pelkästään syyllinen. hän taisi kertoa vain omat kokemuksensa, ja uskon että suomalaiset appenzellin kasvattajat osaavat käsitellä koiriaan, jolloin on saanut niistä ehkä hieman helpompia..

Lue lisää

sen verran rehellisyyttä että sanoo myös huonot puolet ja vastaa kunnolla ostajan kysymyksiin..ja kyllä tuttuni tutki rotua ennenkuin hankki ja kysyi kanssa kasvattajaltakin tarkemmin sopisiko hänelle ja onko helppo..itsellenikin on tullut näyttelyissä vastaan tälläisiä koiranomistajia jotka kertovat vain hyvät ominaisuudet eikä kokonaiskuvaa..itse taas kyselen minkälaista koiraa hakee ja sitten vastaako rotu ostajan tarpeisiin.

No sellane tuli mieleen, eli sopiiko koira ensikoiraksi jos osalla perheestä on kokemusta ja sopiiko lapsiperheisiin? =)

Siinä 850 euroa.

gsgdsgd kirjoitti:

Siinä 850 euroa.

1100€

Hei!
Mielestäni appenzellinpaimenkoira sopii myös aloittelijalle, kunhan on ottanut selvää koiran taustoista ja tutustunut rotuun kunnolla. Jos oikeasti haluat tutustua rotuun ja olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä kasvattajiin ja käy tutustumassa livenä koiriin.

Näyttelyissä on mahdollista tavata appenzelleja ja yleensä omistajat kertovat rodusta lisää sekä hyvät että huonot puolet.

Monesti kasvattajat haluavat tavat uuden koiranomistajan etukäteen ennen kuin tekevät päätöksensä, ovatko valmiita myymään koiraa. Tämä mielestäni on erittäin hyvä asia, koska silloin luodaan ensimmäinen kontaksi/suhde kasvattajan ja omistajan välille. Harvinaisen rodun tiimoilta saataa joutua ottamaan kasvattajaan yhteyttä ja kysymään neuvoa erilaisissa tilanteissa, joita ei ole aloittelijana osannut ottaa huomioon.

Itselläni on appenzelliuros ja ensimmäinen oma koirani, mutta hyvin olen tähän asti pärjännyt ja luultavasti tästä eteenpäinkin.

app kirjoitti:

Hei!
Mielestäni appenzellinpaimenkoira sopii myös aloittelijalle, kunhan on ottanut selvää koiran taustoista ja tutustunut rotuun kunnolla. Jos oikeasti haluat tutustua rotuun ja olet kiinnostunut, niin ota yhteyttä kasvattajiin ja käy tutustumassa livenä koiriin.

Näyttelyissä on mahdollista tavata appenzelleja ja yleensä omistajat kertovat rodusta lisää sekä hyvät että huonot puolet.

Monesti kasvattajat haluavat tavat uuden koiranomistajan etukäteen ennen kuin tekevät päätöksensä, ovatko valmiita myymään koiraa. Tämä mielestäni on erittäin hyvä asia, koska silloin luodaan ensimmäinen kontaksi/suhde kasvattajan ja omistajan välille. Harvinaisen rodun tiimoilta saataa joutua ottamaan kasvattajaan yhteyttä ja kysymään neuvoa erilaisissa tilanteissa, joita ei ole aloittelijana osannut ottaa huomioon.

Itselläni on appenzelliuros ja ensimmäinen oma koirani, mutta hyvin olen tähän asti pärjännyt ja luultavasti tästä eteenpäinkin.

Lue lisää

Minä olen kuulut paljon ristiriitaista juttua appenzellinpaimenkoirista. Jostkut sanoo että rotu on hyvin totelevainen ja uskollinen omistajalleen, kun taas toiset sanoo että todella omapäinen eikä tottele! Olen vasta tutustumassa rotuun ja alko kinnostaa, mutta olisi kiva tietää rodun hyvät puolet ja huonot puolet jos joku haluasin laittaa. :))

dogi22 kirjoitti:

Minä olen kuulut paljon ristiriitaista juttua appenzellinpaimenkoirista. Jostkut sanoo että rotu on hyvin totelevainen ja uskollinen omistajalleen, kun taas toiset sanoo että todella omapäinen eikä tottele! Olen vasta tutustumassa rotuun ja alko kinnostaa, mutta olisi kiva tietää rodun hyvät puolet ja huonot puolet jos joku haluasin laittaa. :))

Lue lisää

Yleensä se tottelemattomuus on kiinni omistajasta, joka ei ole kunnolla kouluttanut koiraansa. Itselläni on 10kk appenzellinarttu ja voin rehellisesti sanoa, että peruskoulutus on jo hanskassa vaikkei vielä ole vuottakaan. Helppo koulutettavuus kuten monilla paimenkoirilla mutta saattaa joskus olla oikea luupää (varsinkin murrosiässä!) ja esittää tyhmää joka ei ymmärrä käskyn käskyä. Todellisuudessa kuitenkin erittäin fiksu koira.

Pululu kirjoitti:

Yleensä se tottelemattomuus on kiinni omistajasta, joka ei ole kunnolla kouluttanut koiraansa. Itselläni on 10kk appenzellinarttu ja voin rehellisesti sanoa, että peruskoulutus on jo hanskassa vaikkei vielä ole vuottakaan. Helppo koulutettavuus kuten monilla paimenkoirilla mutta saattaa joskus olla oikea luupää (varsinkin murrosiässä!) ja esittää tyhmää joka ei ymmärrä käskyn käskyä. Todellisuudessa kuitenkin erittäin fiksu koira.

Lue lisää

rotu, suomessa ainakin lihavat ämmät juoksee koiriensa kanssa vain näyttely kehiä. Pari kymmentä vuotta on rotu ollut suomessa eikä missään artikkelin artikkelia että rotu olisi sonnustaunut työhön. Varmaan ihan hyvä pk-koiraksi muttei oikeisiin töihin, näin se vaan valitettavasti on. Ja jos te pidätte että kyseisellä rodulla on kova luonne niin ettepä ole kovaluonteisia koiria nähneetkään.

lässykkä koko kirjoitti:

rotu, suomessa ainakin lihavat ämmät juoksee koiriensa kanssa vain näyttely kehiä. Pari kymmentä vuotta on rotu ollut suomessa eikä missään artikkelin artikkelia että rotu olisi sonnustaunut työhön. Varmaan ihan hyvä pk-koiraksi muttei oikeisiin töihin, näin se vaan valitettavasti on. Ja jos te pidätte että kyseisellä rodulla on kova luonne niin ettepä ole kovaluonteisia koiria nähneetkään.

Lue lisää

Suomalaiset appenzellit ovat nykyisin aika sosiaalisia ja pehmoja, verrataan vaikka 70-luvun vastaaviin. Rotua on muokattu luonteeltaan enemmän nyky-yhteiskuntaan sopivaksi. Osaa appenzelleista ei enää tunnista karjakoiraksi, niin pehmoja ovat. Silti monella on ongelmia koiransa kanssa, kun ovat luulleet ottavansa tavallisen paimenen. Karjakoira on kumminkin karjakoira, sitä ei jalostus ihan heti poista geeneistä, ja ilman asianmukaista koulutusta sekä sosialitamista ja kunnon johtajuutta pehmoappenzellistakin tulee helposti perheen tyranni. Appenzelli on parhaimmillaan tilalla ja kunnon töissä, tai pk-yms harrastuksissa, jotka korvaavat oikean työn. Itse en myisi aloittelijoille enkä kenelle tahansa. Appenzellin ei tarvitse olla kultsu tai labukka luonteeltaan, vaan rotumääritelmän mukainen vahtiva karjakoira. Artikkeleita on työjutuista ollut sennenlehdessä, kahdessa viimeisessä paimennuksesta, ja koiria on myyty tiloille viimeaikoina myöskin ns. oikeisiin hommiin. Appenzelli ei mielestäni ole aloittelijan kopira, eikä ensimmäiseksi koiraksi paras mahdollinen ( POIKKEUKSIAKIN TOKI LÖYTYY!)

Pululu kirjoitti:

Yleensä se tottelemattomuus on kiinni omistajasta, joka ei ole kunnolla kouluttanut koiraansa. Itselläni on 10kk appenzellinarttu ja voin rehellisesti sanoa, että peruskoulutus on jo hanskassa vaikkei vielä ole vuottakaan. Helppo koulutettavuus kuten monilla paimenkoirilla mutta saattaa joskus olla oikea luupää (varsinkin murrosiässä!) ja esittää tyhmää joka ei ymmärrä käskyn käskyä. Todellisuudessa kuitenkin erittäin fiksu koira.

Lue lisää

Koirasi on vielä ihan penikka. Pahimmat uhmikset tulevat yleensä tuossa 1-1,5 ikävuoden paikkeilla. Kunnolla kypsynyt narttu on noin 3 vuotiaana. Joten kyllä 10 kk on vielä helppo ja kiva. Toistaiselksi. Ne ongelmat ovat vasta tulossa...tai sitten olet todella syntyjäsi "appe" ihminen. Näillä appeimmeisillä kun ei tunnu olevan minkäänmoisia ongelmia, ikinä, ja heillä on yleensä ollut useampia appeja. Sinulla taitaa olla R-pentu? Pehmeä, mukava, kuuliainen?

Krica kirjoitti:

Koirasi on vielä ihan penikka. Pahimmat uhmikset tulevat yleensä tuossa 1-1,5 ikävuoden paikkeilla. Kunnolla kypsynyt narttu on noin 3 vuotiaana. Joten kyllä 10 kk on vielä helppo ja kiva. Toistaiselksi. Ne ongelmat ovat vasta tulossa...tai sitten olet todella syntyjäsi "appe" ihminen. Näillä appeimmeisillä kun ei tunnu olevan minkäänmoisia ongelmia, ikinä, ja heillä on yleensä ollut useampia appeja. Sinulla taitaa olla R-pentu? Pehmeä, mukava, kuuliainen?

Lue lisää

lammaskoirat löytyy. Karjakoirat ovat aina kovempia ja vahvempia kuin lammaspaimenet.
http://www.herdingontheweb.com/dogs.htm

Nyt on toistakymmentä vuotta appenzelleri ollut talossa, uros. Ei ole ollut helppo koulutettava, peijakkan energinen eikä sohvaperuna ollenkaan. Tarvitsee siis liikuntaa ja aivojumppaa joka päivä, jotta pysyy tyytyväisenä. Paimentaa, vahtii, ilmoittaa asiattomista ja asiallisista vieraista. Ihan varmasti valmis antamaan kaikkensa laumansa puolesta. Siis ihan kaikkensa.
Partasutiappelsiini

partasutiappelsiini kirjoitti:

Nyt on toistakymmentä vuotta appenzelleri ollut talossa, uros. Ei ole ollut helppo koulutettava, peijakkan energinen eikä sohvaperuna ollenkaan. Tarvitsee siis liikuntaa ja aivojumppaa joka päivä, jotta pysyy tyytyväisenä. Paimentaa, vahtii, ilmoittaa asiattomista ja asiallisista vieraista. Ihan varmasti valmis antamaan kaikkensa laumansa puolesta. Siis ihan kaikkensa.
Partasutiappelsiini

Lue lisää

Appenzellinpaimenkoiran luonne vaihtelee tämän ketjun viestien perusteella ilmeisesti yksilöstä riippuen päästä päähän...

Kaverini appenzellilla se on ilmoitusta tai vain innokkuutta, mutta joillain jopa vartioivuutta. Tottumis-, koulutus- ja yksilöasia. Myös appenzellinpaimenkoirista monet kasvattajat pyrkivät jalostamaan nykyään suvaitsevaisempia vieraita kohtaan, mutta edelleen tarpeeksi vietikkäitä suojelukoiriksi sekä epäluuloisia petoeläimiä kohtaan. Ja myös sosiaalisemmiksi toisia koiria kohtaan, eihän ole mitän järkeä säilyttää ainuttakaan koirarotua tarkoituksella toisille koirille ärhäkkänä. Koiranäyttelyissä olen haaastatellut rodun omistajia myös. Näyttelyissä olen tavannut kyllä monen laisia appenzelleja: yksi appenzellinpaimenkoira yritti ystävällisyyttään ja innokkuuttaan hyppiä naamalleni nuoleskelemaan, kun taas toinen katsoi minua uhkaavalla ilmeellä heti kun kuljin sen ohitse ja hiukan vilkaisin sitä kohti. Mutta luonne on tosian monest muustkin asiasta riippuvaa kuin rodusta. Mielipiteensä kumminkin kullakin. Toiset appenzellit ovat työkoiramaisempia ja toiset seurakoiramaisempia. Enää se ei riipu paljoa suvusta, koska rodun populaatio on maailmanlaajuisesti niin pieni, että kaikki yksilöt ovat melko läheistä sukua toisilleen. Appenzellinpaimenkoira tarvitsisi lisää suosiota ja harrastajia, jotta kanta kasvaisi, eikä tuhoutuisi sukurutsaukseen. Upea rotu kyseessä, joten sen kuoleminen sukupuuttoon olisi todella surullista.

Hankimme appenzellin alkuvuodesta, pyöriteltiin rotuvaihtoehtoja toista vuotta. Halusimme nimenomaan vahtikoiran, mutta hallittavan sellaisen. Meidän uros on selvästi dominoiva ja hullun rohkea. Pysäytti putkimiehen ( joka erehtyi astelemaan meille sisään ilman, että olimme itse paikalla) vasten seinää erittäin uhkaavan oloisena. Jos ei olisi ollut oma koira, olisin päästänyt housuihini. Mutta ei hyökännyt eikä purrut putkimiestä. Riehui metrin päässä, niin ettei mies uskaltanut tehdä liikettäkään. Vaikka koirakokemusta on, niin tämä on ollut uuden opettelua. Koiran kanssa tulee olla jämäkkä ja "johtava", eikä tule antaa piiruakaan periksi. Yllättävää kyllä, koira on kovapäisyydestään huolimatta, erittäin halukas oppimaan. Ja kun oppii, niin virheitä ei juurikaan tapahdu. Aluksi mietimme, saammeko karsittua omapäisiä ja dominoivia piirteitä pois ja pystymmekö hallitsemaan kaveria, mutta nyt kunnon koulutuksen aloitettuamme ei ole epäilystä etteikö tuosta vahvasta, rohkeasta ja uljaasta koirasta tulisi mitä hienointa koiraa perheeseemme. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, jotka saavat "lölliä" koiraa miten päin vain. Ei mitään piilopiirteitä tai ennakkoarvaamatonta. Toimii hyvinkin ennakoidusti, niin hyvässä kuin pahassa. Koirakohtaamisia harjoitellaan sitkeästi ja nekin alkaneet sujumaan paremmin. Mutta kyllä on mieskin välillä maitohapoilla kun kouluttaa sitä liikenteessä. Nopea oppimaan, mutta sitkeä. Tarvitsee paljon toistoja, mikä kertoo omapäisyydestä. Meillä vain kokemus tästä tapauksesta, mutta kokemuksemme mukaan ei mikään ongelma hankkia ensikoiraksi, jos vain on halua ymmärtää että tässä ollaan todella tekemisissä eläimen kanssa, joka oppii jos viitsii opettaa. Parin pikkukoiran jälkeen tuntuu että ensimmäistä kertaa minulla on koira isolla K:lla. Upea ja uskollinen kaveri.

Ai niin ja tulee toimeen toisten urostenkin kanssa, mutta ei ole alistuvaa tyyppiä. Terve koira mieleltään, mikäli ihmiset tajuavat käyttäytyä tilanteissa oikein. Huomaan, että jos on lapset välissä kiehnäämässä ja muita koiria läsnä, niin on hermostuneempi. Eli kun ihmiset on pois välistä sähläämästä ja saa vapaana tutustua ensin toisiin koiriin, niin päästä reviirillen ja käyttäytyy hyvin. :)

Henru74 kirjoitti:

Ai niin ja tulee toimeen toisten urostenkin kanssa, mutta ei ole alistuvaa tyyppiä. Terve koira mieleltään, mikäli ihmiset tajuavat käyttäytyä tilanteissa oikein. Huomaan, että jos on lapset välissä kiehnäämässä ja muita koiria läsnä, niin on hermostuneempi. Eli kun ihmiset on pois välistä sähläämästä ja saa vapaana tutustua ensin toisiin koiriin, niin päästä reviirillen ja käyttäytyy hyvin. :)

Lue lisää

Koiranne luonne vastaa lähes täydellisesti isäni pikkuserkun berninpaimenkoirauroksen luonnetta. Selkeä viittaus taas siihen, kuinka läheisiä sukulaisrotuja appenzellinpaimenkoira ja berninpaimenkoira ovat keskenään :-)

Mutta naapurini kerrostalon berninpaimenkoiranarttu on selkeästi sosiaalisempi, samoin koirapuistossa viime kesänä tapaamani entlebuchinpaimenkoiranarttu (appenzellin ja bernin sukulaisrotu). Liekö niin, että sveitsinpaimenkoirista urokset ovat sisukkaampia työ- ja harrastuskoirina ja nartut leppoisampia perhekoirina?

Jotenkin noissa sveitsinpaimenkoirissa on selkeitä yhtäläisyyksiä luonteittensa osalta. Isosveitsinpaimenkoiraan en ole tutustunut muuten kuin koiranäyttelyissä, mutta siellähän kaikki koirat ovat yleensä niin rauuhallisia, ettei niistä voi mitään johtopäätöksiä tehdä. Olen kumminkin grossereiden omistajia siellä haastatellut, eikä sekään rotu vaikuta muista sveitsinpaimenkoirista juuri eroavan luonteeltaan.

Sveitsinpaimenkoirat houkuttelevat minuakin, mutta päätös siitä minkä niistä hankin on vaikea, koska niin toistensa laisia ne ovat :-D

Henru74 kirjoitti:

Ai niin ja tulee toimeen toisten urostenkin kanssa, mutta ei ole alistuvaa tyyppiä. Terve koira mieleltään, mikäli ihmiset tajuavat käyttäytyä tilanteissa oikein. Huomaan, että jos on lapset välissä kiehnäämässä ja muita koiria läsnä, niin on hermostuneempi. Eli kun ihmiset on pois välistä sähläämästä ja saa vapaana tutustua ensin toisiin koiriin, niin päästä reviirillen ja käyttäytyy hyvin. :)

Lue lisää

Tunnistan oman appenzelli urokseni ( 6 v) aika hyvin tuosta kuvauksesta, joka oli ekassa viestissäsi. Aivan mahtava ja uskollinen kaveri tosiaankin ja erittäin älykäs. No, eihän tyhmä koira pystyisikään tarvittaessa työskentelemään yksin.

Meille ei suostu enää talonmiehet tulemaan ollenkaan korjaamaan vikoja, sen verran tuo on pelotellut niitä :) Vaikka tuskin olisi purrut mutta uhkaillut on kyllä. Vartiointivietti on erittäin korkea ja vieraisiin suhtaudutaan sopivalla varautuneisuudella (murinat ja koko ajan valppaana vahtimassa vieraan joka liikettä).

appenisäntä kirjoitti:

Tunnistan oman appenzelli urokseni ( 6 v) aika hyvin tuosta kuvauksesta, joka oli ekassa viestissäsi. Aivan mahtava ja uskollinen kaveri tosiaankin ja erittäin älykäs. No, eihän tyhmä koira pystyisikään tarvittaessa työskentelemään yksin.

Meille ei suostu enää talonmiehet tulemaan ollenkaan korjaamaan vikoja, sen verran tuo on pelotellut niitä :) Vaikka tuskin olisi purrut mutta uhkaillut on kyllä. Vartiointivietti on erittäin korkea ja vieraisiin suhtaudutaan sopivalla varautuneisuudella (murinat ja koko ajan valppaana vahtimassa vieraan joka liikettä).

Lue lisää

Kaiken ikäisten appenzellinpaimenkoirien omistajia täältä löytyy, vaikka rotu on Suomessa todella harvinainen. Aika sattumaa, että näinkin harvinaisen rodun omistajia täällä on niin paljon. Varmasti provoja melkein kaikki appenzellinpaimenkoirien omistajia esittävät viestit, tai vähintään melkein kaikki. Rekkautua ei tarvitse sisään, joten kaiken rotuisten koirien omistajia voi täällä esittää, jotta saisi omat mielipiteensä päällimmäiseksi. Pakkohan jotakuta on eniten uskoa, jos kerran hän on oikein "rodun omistaja".

provoja paljon... kirjoitti:

Kaiken ikäisten appenzellinpaimenkoirien omistajia täältä löytyy, vaikka rotu on Suomessa todella harvinainen. Aika sattumaa, että näinkin harvinaisen rodun omistajia täällä on niin paljon. Varmasti provoja melkein kaikki appenzellinpaimenkoirien omistajia esittävät viestit, tai vähintään melkein kaikki. Rekkautua ei tarvitse sisään, joten kaiken rotuisten koirien omistajia voi täällä esittää, jotta saisi omat mielipiteensä päällimmäiseksi. Pakkohan jotakuta on eniten uskoa, jos kerran hän on oikein "rodun omistaja".

Lue lisää

On tosiaan liian paljon viestejä ollakseen totta: 43 6:ssa vuodessa, sehän tekee keskimäärin n. 7 per vuosi :). Provoilijoita tosiaan riittää tällä palstalla...

Pekka Rovo kirjoitti:

On tosiaan liian paljon viestejä ollakseen totta: 43 6:ssa vuodessa, sehän tekee keskimäärin n. 7 per vuosi :). Provoilijoita tosiaan riittää tällä palstalla...

Niinpä. Omistaja on aina paras vaihtoehto tietolähteeksi, joten omistajaa täytyy esittää, jos meinaa saada omat mielipiteensä päällimmäiseksi. Tällaista provoilua tapahtuu kaikkien rotujen kohdalla täällä. Harmi... Esim. jos kysytään alaskanmalamuutin kanssa kerrostalossa asumisesta, niin eiköhän heti viesti ole tupaten täynnä kommentteja alaskanmalamuuttien kerrostaloissa asuvilta omistajilta :-D

edellinen.p... kirjoitti:

Niinpä. Omistaja on aina paras vaihtoehto tietolähteeksi, joten omistajaa täytyy esittää, jos meinaa saada omat mielipiteensä päällimmäiseksi. Tällaista provoilua tapahtuu kaikkien rotujen kohdalla täällä. Harmi... Esim. jos kysytään alaskanmalamuutin kanssa kerrostalossa asumisesta, niin eiköhän heti viesti ole tupaten täynnä kommentteja alaskanmalamuuttien kerrostaloissa asuvilta omistajilta :-D

Lue lisää

Oho ?

Ei ole tarvetta "esittää" omistajaa :)

Jos olisin tiennyt että viestistäni tulee joillekin tuollainen ongelma ja pään kivistys,
olisin jättänyt sen kirjoittamatta. Onhan appe harvinainen rotu, mutta
niitä rekisteröidään n. 20 kpl Suomessa vuosittain. Kun niitä on lähes 500 rekisteröity jo tähän mennessä Suomessa, niin onhan selvää että niiden omistajia tässäkin ketjussa esiintyy, ihan kaikenikäisten.

On kyllä outoa jos joillain oikeasti on tarve esittää jonkun rodun omistajaa. Silloin voi sanoa että tekeminen on vähissä, ihan oikeasti!

appenisäntä kirjoitti:

Oho ?

Ei ole tarvetta "esittää" omistajaa :)

Jos olisin tiennyt että viestistäni tulee joillekin tuollainen ongelma ja pään kivistys,
olisin jättänyt sen kirjoittamatta. Onhan appe harvinainen rotu, mutta
niitä rekisteröidään n. 20 kpl Suomessa vuosittain. Kun niitä on lähes 500 rekisteröity jo tähän mennessä Suomessa, niin onhan selvää että niiden omistajia tässäkin ketjussa esiintyy, ihan kaikenikäisten.

On kyllä outoa jos joillain oikeasti on tarve esittää jonkun rodun omistajaa. Silloin voi sanoa että tekeminen on vähissä, ihan oikeasti!

Lue lisää

Kyllä ihmiset oikeasti haluavat täällä omat mielipiteensä päällimmäisiksi. Jokainen, joka pitää itseään jonain rotuasiantuntijana, ei suvaitse omia mielipiteitään koiraroduista tyrmättävän. Se on itsestäänselvää, että täällä provoillaan ja käytetään kaikki mahdolliset keinot hallitakseen keskusteluja.

Tekstisi: "Kun niitä on lähes 500 rekisteröity jo tähän mennessä Suomessa, niin onhan selvää että niiden omistajia tässäkin ketjussa esiintyy, ihan kaikenikäisten."
-Luulisi sitten suositumpien rotujen omistajia olevan täällä kirjoittelemassa sadoittain yhden päivän aikana, mutta väliin näiden harvinaisuuksien omistajia täällä vaikuttaa olevan jopa enemmän kuin niiden suosittujen rotujen. Esim. berninpaimenkoiria rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 400-700 yksilöä, mutta eipä täällä ole moneen päivään kukaan kirjoitellut berninpaimenkoirista.

Harvaa edes kiinnostaa Suomi24:n koira-aiheiset palstat.

Rekisteröintipakon tulisi astua täällä voimaan, jotta kaikki eivät voisi esittää aina montaa eri keskustelijaa kerralla, vaan joutuisivat aina kirjautumaan sisään saman käyttäjänä. Sellainen paransi kommentoinnit Youtubessakin, jossa aikoinaan ei tarvinnut rekisteröityä käyttäjäksi kirjoittaakseen kommentteja. Jatkuvan provosodan siellä pysäytti rekisteröitymispakko, eli kommentointiin vaativa sisään kirjautuminen.

Tunnet varmaan todella paljon appenzellinpaimenkoirauroksia, kun kirjoitat niistä "todella harvoin". Minä olen tavannut tasan tarkkaan yhden appenzellinpaimenkoirauroksen luonnossa, joka haastoi leikkiä toisten koirien kanssa, mutta en voi tehdä johtopäätöksiä rodusta vain yhden tai parinkaan yksilön perusteella. Harvinaisena rotuna appenzellinpaimenkoiriin pääsee tutustumaankin harvoin.

yhden uroksen nähny kirjoitti:

Tunnet varmaan todella paljon appenzellinpaimenkoirauroksia, kun kirjoitat niistä "todella harvoin". Minä olen tavannut tasan tarkkaan yhden appenzellinpaimenkoirauroksen luonnossa, joka haastoi leikkiä toisten koirien kanssa, mutta en voi tehdä johtopäätöksiä rodusta vain yhden tai parinkaan yksilön perusteella. Harvinaisena rotuna appenzellinpaimenkoiriin pääsee tutustumaankin harvoin.

Lue lisää

Kyllä niihin pääsee hyvin tutustumaan, niitähän on jatkuvasti koiranäyttelyissä. Sinne vaan tutustumaan rotuun, jos kiinnostaa. Ei se ole ollenkaan vaikeaa. Uroksia ja narttuja, vanhoja ja nuoria.

Totta kai appenzelleissa on yksilöitä niin kuin kaikissa koirissa, mutta kyllä parin yksilön perusteella voi jo jotain johtopäätöksiä tehdä, jos seuraat niitä riittävän kauan erilaisissa tilanteissa.

Ehkä kuitenkin parhaiten saat tietoa rodusta Sennenkoirista
http://sennenkoirat.net/site/
ja sieltä haeskelet appenzellit.

Tässä on suora linkki luonnekuvaukseen:
http://www.sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

appenisäntä kirjoitti:

Kyllä niihin pääsee hyvin tutustumaan, niitähän on jatkuvasti koiranäyttelyissä. Sinne vaan tutustumaan rotuun, jos kiinnostaa. Ei se ole ollenkaan vaikeaa. Uroksia ja narttuja, vanhoja ja nuoria.

Totta kai appenzelleissa on yksilöitä niin kuin kaikissa koirissa, mutta kyllä parin yksilön perusteella voi jo jotain johtopäätöksiä tehdä, jos seuraat niitä riittävän kauan erilaisissa tilanteissa.

Ehkä kuitenkin parhaiten saat tietoa rodusta Sennenkoirista
http://sennenkoirat.net/site/
ja sieltä haeskelet appenzellit.

Tässä on suora linkki luonnekuvaukseen:
http://www.sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

Lue lisää

Koiranäyttelyissä olen jopa valokuvannut ja rapsutellut appenzellinpaimenkoiria, niin uroksia kuin narttuja. Ainakin siellä appenzellinpaimenkoirat vaikuttavat todella leikkisiltä ja rakastavan muita koiria. Hännät niillä siellä heiluvat, kun koittavat hyppiä kieli pitkällä toisten koirien kimppuun leikkimään :-D

En kumminkaan viitsinyt ottaa koiranäyttelyissä tapaamiani yksilöitä esille, vaan muistelin milloin olen niiden ulkopuolella jossain perinteisemmässä tilanteessa rodun yksilön tavannut :-)

Sitä olen ihmetellyt, että kuinka ne näyttelyappenzellit ja eräs koirapuistossa tapaamani appe ovat olleet niin kilttejä, jos kerran muiden mielestä appenzellinpaimenkoira on toisille koirille aggressiivinen.

No tuo sennenkoirat-sivusto ainakin on luottamisen arvoinen, koska se on Suomen Sveitsinpaimenkoirat-yhdistyksen jäsenistön valmistama.

edellinen,n kirjoitti:

Koiranäyttelyissä olen jopa valokuvannut ja rapsutellut appenzellinpaimenkoiria, niin uroksia kuin narttuja. Ainakin siellä appenzellinpaimenkoirat vaikuttavat todella leikkisiltä ja rakastavan muita koiria. Hännät niillä siellä heiluvat, kun koittavat hyppiä kieli pitkällä toisten koirien kimppuun leikkimään :-D

En kumminkaan viitsinyt ottaa koiranäyttelyissä tapaamiani yksilöitä esille, vaan muistelin milloin olen niiden ulkopuolella jossain perinteisemmässä tilanteessa rodun yksilön tavannut :-)

Sitä olen ihmetellyt, että kuinka ne näyttelyappenzellit ja eräs koirapuistossa tapaamani appe ovat olleet niin kilttejä, jos kerran muiden mielestä appenzellinpaimenkoira on toisille koirille aggressiivinen.

No tuo sennenkoirat-sivusto ainakin on luottamisen arvoinen, koska se on Suomen Sveitsinpaimenkoirat-yhdistyksen jäsenistön valmistama.

Lue lisää

>Sitä olen ihmetellyt, että kuinka ne näyttelyappenzellit ja eräs koirapuistossa >tapaamani appe ovat olleet niin kilttejä, jos kerran muiden mielestä >appenzellinpaimenkoira on toisille koirille aggressiivinen.

Itse en ole vielä tavannut toisille koirille aggressiivista appea. Väkivaltaisella, hullulla omistajalla varmasti mistä tahansa koirasta saisi aggressiivisen.

Oma appeuros on "kiltti" ja hyväluontoinen, mutta todella voimakastahtoinen ja dominoiva. Pentuna se oli *todella* vaativa ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin se tajusi, että se ei saa aina sitä mitä haluaa, ja että se on pahnanpohjimmainen ihmisiin nähden. Se oli ollut johtaja pentulaumassaan.

Se ei helpolla alistu muille uroksille, mutta ei juuri lähde haastamaankaan. Se yrittää väistää konfliktit rauhoittavilla eleillä, esim. katsomalla muualle, eikä tuijota silmiin. Muut urokset yleensä alistuvat tälle luonnostaan. Jos sitä uhataan, se kyllä puolustautuu, siitä on kertaluonteinen kokemus. Haastaja oli jotain näitä Keski-Euroopan paimenkoirarotuja, sellainen iso karvakasa jonka silmiäkään ei näkynyt.

"Appe on rotikan sukulaiskoira, joten dominanssia löytyy."

Rotikat ovat nykyään hyvin sosiaalisia ja ystävällisiä. Luonteen dominoivuus on heikentymässä koko ajan, vaikka edelleen löytyy liian kovia yksilöitä. Ja myös lempeä berninpaimenkoirta on rotikan sukulaisrotu yhtä lailla kuin appenzellinpaimenkoira, sillä berni ja appe erkaantuivat samasta kantaisästä vasta 1800-luvulla. Mutta kyllä yli 100 vuoden aikana rotikasta erkaantuneet (tai toisin päin) koirarodut saadaan jalostettua aivan omaan suuntaansa luonteiltaan. Esimerkiksi englanninbulldoggikin on noin 100 vuoden aikana muuttunut raivokkaasta taistelukoirasta lempeäksi flegmaatiksi. Alkuperä on alkuperää ja nykyaika on nykyaikaa.

Koiranäyttelyissä olen tavannut appenzelinpaimenkoirauroksia, jotka vain haastavat leikkiä toisten koirien kanssa jatkuvasti, jopa toisten urosten. Niiden omistajat ovat sitä mieltä, että heidän appenzellinpaimenkoiransa ovat kotonakin ystävällisiä ja avoimia vieraille. Harmikseni sanon, että enemmän luotan luonnossa tapaamieni appenzellinpaimenkoiraharrastajien tietoihin kuin tämän vapaan palstan käyttäjiin netissä.

dsdfvfssd kirjoitti:

"Appe on rotikan sukulaiskoira, joten dominanssia löytyy."

Rotikat ovat nykyään hyvin sosiaalisia ja ystävällisiä. Luonteen dominoivuus on heikentymässä koko ajan, vaikka edelleen löytyy liian kovia yksilöitä. Ja myös lempeä berninpaimenkoirta on rotikan sukulaisrotu yhtä lailla kuin appenzellinpaimenkoira, sillä berni ja appe erkaantuivat samasta kantaisästä vasta 1800-luvulla. Mutta kyllä yli 100 vuoden aikana rotikasta erkaantuneet (tai toisin päin) koirarodut saadaan jalostettua aivan omaan suuntaansa luonteiltaan. Esimerkiksi englanninbulldoggikin on noin 100 vuoden aikana muuttunut raivokkaasta taistelukoirasta lempeäksi flegmaatiksi. Alkuperä on alkuperää ja nykyaika on nykyaikaa.

Koiranäyttelyissä olen tavannut appenzelinpaimenkoirauroksia, jotka vain haastavat leikkiä toisten koirien kanssa jatkuvasti, jopa toisten urosten. Niiden omistajat ovat sitä mieltä, että heidän appenzellinpaimenkoiransa ovat kotonakin ystävällisiä ja avoimia vieraille. Harmikseni sanon, että enemmän luotan luonnossa tapaamieni appenzellinpaimenkoiraharrastajien tietoihin kuin tämän vapaan palstan käyttäjiin netissä.

Lue lisää

Luota vain. Lopetettujen appenzelliurosten määrä on suhteessa ihmisiin, jotka kuvittelevat ottavansa helpohkon seurakoiran..Näin on käynyt monen rotikan kanssa, samoin appenzellin.

Liian kova yksilö, sellaista ei ole, vaan vika on aina kouluttajassa. Kova koira on helppo. Pehmeä, arka, taisteluhaluton on hankala. Ja missään nimessä karjakoiran ei sellainen kuulu olla.

Me käydään varmaan sitten eti näyttelyissä, koska yli 2-v uroksia en ole yhdessä vuosiin leikkimässä nähnyt. Nuoria, toisilleen tuttuja uroksia, harvakseen.

Mutta hei, sennenpalstalta asiaa voi selvitellä, samoin appeyhteisössä. tervetuloa.

d42 kirjoitti:

Luota vain. Lopetettujen appenzelliurosten määrä on suhteessa ihmisiin, jotka kuvittelevat ottavansa helpohkon seurakoiran..Näin on käynyt monen rotikan kanssa, samoin appenzellin.

Liian kova yksilö, sellaista ei ole, vaan vika on aina kouluttajassa. Kova koira on helppo. Pehmeä, arka, taisteluhaluton on hankala. Ja missään nimessä karjakoiran ei sellainen kuulu olla.

Me käydään varmaan sitten eti näyttelyissä, koska yli 2-v uroksia en ole yhdessä vuosiin leikkimässä nähnyt. Nuoria, toisilleen tuttuja uroksia, harvakseen.

Mutta hei, sennenpalstalta asiaa voi selvitellä, samoin appeyhteisössä. tervetuloa.

Lue lisää

Sennenkoirissa appenzellinpaimenkoirasta: "Appenzelli viihtyy laumassa ja myös kahta urosta voi pitää yhdessä. Usealla appenzellin omistajalla onkin useampi kuin yksi koira ja onhan silloin koirilla myös seuraa toisistaan. "

-Eli aivan samoin kuin mitä rotujen omistajat luonnossa ovat minulle kertoneet ja millaisilta ne koirat ovat koiranäyttelyissä vaikuttaneetkin.

Kiitos omista vinkeistäsi, mutta kuten kaikki, itsekin luotan päällimmäiseksi tietysti luonnossa tapaamiini "varmasti" appenzellinpaimenkoiran omistaviin ihmisiin.

Ja enpä usko appenzellinpaimenkoirien joutuvan lopetettaviksi kovin suurin määrin Suomessa siitä syystä, että niitä hankittaisiin sylikoiramielessä, sillä olen käsittänyt, että tällaisten harvinaisten rotujen kasvattajat ovat poikkeuksellisen tarkkoja siitä kenelle koiriaan myyvät. Se on kasvattajan vastuu, että koiralle löytyy sopiva omistaja.

Onnea jatkoon ja keskusteluihisi :-)

Näyttelyissä saa hyvää tietoa appenzellinpaimenkoirista, kun siellä tapaa niiden omistajia aivan luonnossa, jolloin saa varmoja vastauksia heidän omista koiristaan. Siellä olen saanut appenzellinpaimenkoirasta eri käsityksen kuin täällä netin provopalstoilla. Koiranäyttelyissä suosittelen appenzellinpaimenkoirasta (tai muusta rodusta) kiinnostuneden käymään hankkimaan tietoa niiden "varmoilta" omistajilta. Täällä en voi itse mitään todistaa, eikä kukaan muukaan, terve järki sen kertoo. Itsestäänselvää, että ainakin osa näiden palstojen käyttäjistä vain esittää koko ajan eri rotujen omistajia tai ovat saaneet omilta koiriltaan väärän ksityksen, koska itse eivät ole osanneet kouluttaa niitä. On virhe hankkia tietoa vain tämän keskustelupalstan kautta, mutta alkuun saa tietysti tulla kyselemään.

Hyvä kirjoitus d42.
Se on juurikin noin.

Eiköhän yksilökysymys tämä appenzellinpaimenkoiran luonne suuresti ole, jos kerran ihmisillä on niin eri laisia kokemuksia rodusta... Turha siis alkaa kinastelemaan, onko appenzellinpaimenkoira kiltti vai turhan vaativa rotu. Jokaisella ihmisellä omat kokemuksensa ja jokainen koira oma yksilönsä.

Ja alkuperä on alkuperää, onhan esimerkiksi dobermanni ja englanninbulldoggikin nykyään muutettu aivan eri luonteisiksi kuin alunperin.

Minun mielestäni appenzellinpaimenkoira ollaan jalostettu työskentelemään useamman koiran voimin alunperinkin, joka on johtanut sosiaalisuuteen toisia koiria kohtaan, mutta jokaisella meillä on myös koirien tarkasta alkuperäisestä käytöstä omat mielipiteemme, tämä on vain minun mielipide.

Minulle koiranäyttelyssä appenzellinpaimenkoiran omistaja sanoi suoraan, että suosittelee rotua kaikille aktiivisille ihmisille, koska se on niin ystävällinen, vaikka vahtiikin, mutta en voi todistaa, joten aloittajan kannattaa itse käydä koiranäyttelyssä tapaamassa rodun koiria ja omistajia luonnossa.

Enkä minä voi täällä todistaa edes sitä, etten valehtelisi saaneeni kokemusta rodusta, joten tapaamaan aitoja rodun omistajia ja kuulustelemaan heitä.