paha, paha nainen ja äiti

Pettäjiltä pitäis leikata sukupuolielimet!
Että ne on säälittäviä! Ei ajatella nenänvartta pitemmälle! Luuleko ne todella alussa ettei ne jää kiinni eikä ajattele mitä jos niille tekis joku noin!!! Hitto että mua RAIVOSTUTTAA!! Mulla on kolme yksinhuoltaja kaveria. Kahdella miehet pettivät ja yhellä mies hakkas. Kaikki oat toipuneet! Eivätkä halua miehiään takas vaikka jokaisella on ukko vongannu takaisinpääsyä jossakinvaiheessa. Tsemppiä sulle!!! Tosta on vaikea päästä yli ja jatkaa! Sun pitäis pystyä unohtaa ja luottamaan ??!!

en o naimisis tms,mut pyörittelen myös tollasia asioita mielessäni erääseen läheiseen ihmiseen. on petetty ja jätetty,kaivan selityksiä lapiolla ja mietin..liikaa.asioiden pyörittely ei auta,lopputuloksen tietää kyllä.
itselläni on lapsi,joten voisin kuvitella,että onnellinen äiti on parempi äiti myös yksin,kuin ahdistavassa suhteessa oleva.
sun pitää punnita niitä plussia ja miinuksia ja omaa sietokykyä ja tottakai luottamusta miehees.ei se oo mitenkään epänormaalia olla antamatta anteeksi.vihkivalat vannottu,ni aika normaalia poikkasta kaikki tollases tilantees.
jos tarviit omaa aikaa,lykkää lapset isälle tai sukulaisiin.ei sun tarvi kaikkea kestää!

pakkaat kimpsus ja kampsus ja otat ne LAPSET mukaan! Teette kodin vain teille. Arki alkaa rullata paremmin ja lapsetkin voivat yhtä hyvin kun heidän äitinsä. Minulla vastaavanlainen kokemus ja voin vannoa että miehesi tekee saman uudelleen kun tilaisuus koittaa!!! Älä jää siihen taloon olemaan vieläkin se sama kodinhoitaja/lasten nukuttaja/kokki/rakastaja kuin tähän asti. Miehesi huomaa hyvinkin pian mikä moka tuli tehtyä... Ja kun olette lasten kanssa päässeet uuden elämän alkuun, saat aikaa myös itsellesi. Mieshän tietenkin tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu ja se tarkoittaa sinulle vapaata aikaa!!!

samoin, tunteet vaeltelee päivästä toiseen, nyt jo reilu vuosi tapahtumasta, minä olen vain mies jota petettiin!Ikuisesti kärsin!

Mulla on vähän sama tilanne. Miehen kaksoiselämä paljastui runsas neljä kuukautta sitten. Hänellä oli ollut lähes vuoden seksisuhde työparinsa kanssa. Olemme olleet yhdessä 21 vuotta, meillä on kolme poikaa, 13 v, 9v ja 1,5v. Eli vauva oli vain 4,5 kuukauden ikäinen kun mieheni aloitti suhteen. Tuntuu todella pahalta.
Minäkin hoidin kotia, koululaiset kouluun ja vauvan imetystä päivät pitkät, silitin paidat ja ainut virheeni oli etten ollut kovin halukas seksiin 2x viikossa. (Mieheni sanoi että 2x viikossa on saatava, häntä rupeaa suututtamaan jos toisen kerran joutuu tumputtamaan vessassa...pussien on oltava tyhjät, jotta yläpää toimisi, olisi hyvä mieli).Nyt joulun aikaan hän yritti rakastella ja en suostunut ja tietysti mieheni suuttui.
En tiedä miten tässä käy vai odottaako ero. Salarakas on tietenkin työpaikalla vastassa joka päivä.

Olet masentunut ja tarvitset pohdintaa, joka selkiyttäisi eläämäsi yhdessä miehen kanssa tai ilman. Isoja ratkaisuja ei kannata tehdä hätäisesti

Sä olet todella kärsivällinen ihminen.
Ja mua niin ottaa päähän, että sulla on tuollainen mies!
Ei arvosta sitä helmeä, joka hänellä on.

Oma kokemukseni on se, että jätin monen onnettoman aviovuoden jälkeen mieheni.
Vuokrasin asunnon ja otin lapset mukaani.
Lapset käyvät isänsä luona sovitusti.
Alku oli hankalaa kun piti ostaa uuteen kotiin kaikki tarvittava; mies ei antanut minulle kuin olohuoneen pöydän enkä jaksanut ruveta taistelemaan siinä tilanteessa.
Lisäksi piti suunnitella kaikki uudestaan, omat ja lasten harrastukset, koulukyydit, yms.
Työpaikallani oltiin onneksi hyvin ymmärtäväisiä ja minua tuettiin paljon.
Nyt kun erosta on kulunut kolme kuukautta, ja jouluhässäkästä on päästy, on kuin taakka olisi vierähtänyt harteiltani.
Minä ja lapset olemme iloisempia ja energisempiä.
Olen äärettömän onnellinen, että tein ratkaisuni ja lähdin pois.
Alku on hankalaa, mutta palkinto on suuri.
Minä ainakin sain itsetuntoni takaisin ja lapset iloisen äidin=)
Uskon, että ex-miehenikin on helpottunut kun kaikki vuosien jännite on lauennut .

ja mahdollisimman pian, oletko ollut yhteydessä mielenterveystoimistoon tai vastaavaan?

Itselleni kävi niin että vaimo jäi aikoinaan kiinni uskottomuudesta. sain tietää asiasta vahingossa, eikä hän meinannut millään myöntää asiaa. Valehteli, valehteli ja valehteli kunnes lopulta myönsi, tosin ei varmaan kaikkea. Nyt on juttu niin että minulla on "vahvat näytöt" että hän taas salaa minulta eräseen mieheen liittyvää yhteydenpitonsa. Valehtelee, valehtelee, valehtelee. Pahinta tässä on se kun valehdellaan, eikä ole rohkeutta ottaa vastuuta tekemisistään ja myöntää tekojaan. Enhän tosin voi varmasti tietää mitä ovat puuhailleet kun en ole nähnyt, mutta epäilyttää kovin kun pitää asioita valehdella.

Oma kokemukseni pettämisestä meni lyhykäisyydessään näin: muutaman viikon alkushokki (unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä jne.), muutaman kuukauden uudelleenyrittämishalua ja elämistä ikään kuin oman elämän ulkopuolella ja samalla silloin tällöin valtavia raivonpuuskia. Sitten tuli masennus ja halusin myös muuttaa pois kotoa ja antaa lapsilleni tasapainoisemman ympäristön kuin omasta mielestäni pystyin tarjoamaan. Mikään ei tosiaankaan tuntunut miltään ja mikään vaihtoehto ei houkutellut. Yksinolo kylä houkutteli ja ajatus siitä, että saisin olla esimerkiksi joka toinen viikonloppu yksin ja tehdä mitä itse haluaisin ilman kompromisseja miehen ja lasten kanssa. Jossain vaiheessa masennuskin helpotti ja nyt (reilu vuosi pettämisen paljastumisen jälkeen) elän kahden melko saman arvoisen vaihtoehdon välillä: yritämme löytää mieheni kanssa jonkinlaisen tavan jatkaa molempia tyydyttävää yhteiselämää tai muutamme erillemme ja alamme rakentaa elämäämme kohtuullisen sopuisan eron jälkeen.

Jos päädymme eroon, minua ei ainakaan kaduta tämä vuosi, jonka aikana olemme pettämisasiaa käsitelleet ja ratkaisun tekoa lykänneet. Jos olisimme eronneet heti pettämisen paljastuttua, olisin varmaan todella katkera, vaikka olisin itse mieheni jättänyt. Nyt olemme käsitelleet asian ja se auttaa tulevaisuudessa jatkamme yhdessä tai eroamme.

Turhaan odotat, että tulisi joku simsalabim ja unohtaisit asian. Niin ei tapahdu. Voit oppia elämään tapahtuneen kanssa ja siihen sinun pitäisi ainakin pyrkiä, koska eroatte tai ette, katkeroitumalla ja katkeruudessa pyörimällä et mitään voita. Miehellesi voit sanoa, että hänen pitää vain kestää, että haluat selvittää asian loppuun, koska mitään muuta tietä ei ole. Siihenhän menee asiantuntijoiden mukaan vuodesta kolmeen vuotta. Kun mieheni ei missään tapauksessa halunnut erota, tivastin häneltä, kestääkö hän asian selvittelyä vuosia ja hän sitoutui siihen ja on kyllä toiminutkin lupauksensa mukaisesti. Toisaalta sinunkin pitäisi aidosti kuunnella miestäsi ja yrittää ymmärtää hänenkin näkökantojaan. "ei sen pitänyt seksiin johtaa. se vaan tapahtui "vahingossa". no just joo. Miksi esimerkiksi kommentoit miehesi sanomaa "no just joo"? Etkö voisi ajatella, että miehesi yrittää selittää tapahtunutta ja et voi väheksyä hänen näkökantojaan, vaikket samaa mieltä olisikaan. Sehän on h...n vaikeaa myöntää, että toisen ajattelumaailma on niin erilainen kuin on uskonut. Tämä on siis kulunut toteamus, mutta teillä on kuitenkin mahdollisuus kohdata toisenne ihmisinä ja rakentaa suhteestanne uudenlainen (entiseen nimittäin ei ole enää paluuta) ja toimiva, mutta sinun pitää myös tulla miestäsi vastaan.

Maailmassa on paljon pahoja asioita.Olet siinä
mielessä hyvässä asemassa ,ettet elä valheessa.
Kuinka monikaan nainen on autuaan tietämätön
siippansa touhuista tälläkin hetkellä?Anna ajan
kulua ,jos vaikka joskus voisit unohtaa ,.

Tarinaasi on tullut luettua. Enkä ole kyllästynyt ;), mutta sinä taidat olla itse kyllästynyt..

Siis siihen, että olet huolinesi ravannut itsellesi niin syvän uran lattiaan, ettet enää näe muuta kuin murheesi. Et näe tulevaisuuteen, koska et oikeastaan uskalla katsoa eteenpäin. Menneisyydessä on tuttu ja turvallinen, mutta se kipu myös.

Ajattelin kysyä, olisiko sinulla aähköpostiosoitetta - sellaista anonyymia - johon voisin sinulle kirjoittaa? Taidat vaan tarvita napakoita potkuja persuksille, jotta uskaltaisit nousta itse elämäsi pomoksi. Haluaisin hiukan tsempata sinua siinä, jos itse haluat. Käviskö? Täällä voi kyllä kannustaa ja tsempata myös, mutta vaaraana on aina se, että ketjuun tulee ikäväsanainen kommentti, joka latistaa mielen kuin kylmä pullataikinan..

Että miten olis? Otatko haasteen vastaan?! ;)

iske joku kundi ja paneta ittees kostoks, näät ettei se niin häävii oloo anna, opit ehkä hurmaamaan ja ottamaan kundis useemmin.älä pidä äijääs puutteessa, taatusti kostautuu.
näin hokaat jotta turha son tollasta iankaiken hautoo, ei se sillä parane.