Lapsuus ja nuoruus aikaisia lehtiä. Kuka luki mitäkin ja yleensä mitä niitä oli. Elokuva-aitta,Hopeapeili,Ajan sävel. Veljeni luki TEX:siä se oli jännäri ja kapia pieni lehti,jota oli helppo lukia peiton alla taskulampun valossa,kun kattolamppu oli sammutettu. Aku Ankan tilas isosisko Joululahjaksi 1952. En tykänny siitä,kun ovet kaatuili ankkojen päälle eikä niille käynyt mitenkään ja paistinpannulla lyötii eikä siinä tullu kuin kuhmu. Mitä te muistatta:)
Mitä jos muisteltas...
kuopus
22
3059
Vastaukset
- luettiin 11-14 vuotiaana.
olin varmaan vanhempi kuin sinä, kun lainasin naapurilta Perjantaita ja Nyyrikkiä. Joskus jopa pihistin lehden päiväksi, kun olin lukenut, laitoin sen takaisin postilaatikkoon.
Anteeksi vaan naapurin Saara sinne pilvenreunalle.- ihme lehdet
Tutustuin niihin naapurissa 13-vuotiaana. Siellä kaksi luokkatoverini äitiä tilasi yhteisesti Perjantain, joka oli sanomalehden mallinen julkaisu ja ilmestyi perjantaisin. Siinä kerrottiin traagisia rakkaustarinoita, joissa tyttö oli aina köyhä ja kaunis, ja poika rikkaan perheen vesa.
Sain sen käsityksen, että lehden kirjoittajina toimivat vapaaehtoiset amatöörit eri puolilta Suomea. Joku kirjailijan alkukin jossakin elämäkerrassaan sanoi kirjoittaneensa näitä rakkauskertomuksia rahapulassa. Lehden alakertana oli jatkokertomus, jonka saattoi leikata irti ja koota kirjaksi. Sain lainaksikin sellaisen. "Kaunis Katariina ja Munkkiniemen kreivi", sama tarina, josta elokuvakin tehtiin.
Nyyrikkiä, joka oli muistaakseni samanlainen sanomalehtipaperille painettu, ostettiin näihin koteihin sitten kirjakaupasta.
Minun äitini ei olisi varmasti pihdeilläkään mokomiin tarttunut, enkä koskaan puhunutkaan kotona lehdistä, koska arvasin, että meillä niihin olisi suhtauduttu lähinnä hellan sytykkeinä. ihme lehdet kirjoitti:
Tutustuin niihin naapurissa 13-vuotiaana. Siellä kaksi luokkatoverini äitiä tilasi yhteisesti Perjantain, joka oli sanomalehden mallinen julkaisu ja ilmestyi perjantaisin. Siinä kerrottiin traagisia rakkaustarinoita, joissa tyttö oli aina köyhä ja kaunis, ja poika rikkaan perheen vesa.
Sain sen käsityksen, että lehden kirjoittajina toimivat vapaaehtoiset amatöörit eri puolilta Suomea. Joku kirjailijan alkukin jossakin elämäkerrassaan sanoi kirjoittaneensa näitä rakkauskertomuksia rahapulassa. Lehden alakertana oli jatkokertomus, jonka saattoi leikata irti ja koota kirjaksi. Sain lainaksikin sellaisen. "Kaunis Katariina ja Munkkiniemen kreivi", sama tarina, josta elokuvakin tehtiin.
Nyyrikkiä, joka oli muistaakseni samanlainen sanomalehtipaperille painettu, ostettiin näihin koteihin sitten kirjakaupasta.
Minun äitini ei olisi varmasti pihdeilläkään mokomiin tarttunut, enkä koskaan puhunutkaan kotona lehdistä, koska arvasin, että meillä niihin olisi suhtauduttu lähinnä hellan sytykkeinä.Nyyrikkiä ja Perjantaita luettintyttöjen kanssa.
Anopilleni tilattiin vielä 80-luvulla Perjantai.
Hän oli sitä mieltä:ne tarinat on totta.!!!
Oli yli kahdeksan kymppinen mamma.- tittakaisa
muori67 kirjoitti:
Nyyrikkiä ja Perjantaita luettintyttöjen kanssa.
Anopilleni tilattiin vielä 80-luvulla Perjantai.
Hän oli sitä mieltä:ne tarinat on totta.!!!
Oli yli kahdeksan kymppinen mamma.Äitini kirjoitti Nyyrikkiin ja kai Perjantaihinkin. Hän oli lastenkirjailija, mutta seitsemän lapsen äitinä perheelle hankittiin lisätuloja kirjoittelemalla lehtiin. Runoja ja kertomuksia häneltä siellä julkaistiin ja luulenpa, että ne olivat parhaasta päästä, koska niitä sinne pyydettiin häneltä. Muistan kyllä varsinkin Nyyrikin miltä näytti, nimen kirjaimet olivat muistaakseni kuin koivunvarsikuvioidut, mutta kertomukset olivat minulle vielä "aikuisten juttuja", kun olin perheen nuorin. Hän kuoli liian varhain, joten kirjailijanurakin jäi kahteen julkaistuun kirjaan ja itse olin 3-vuotias vasta hänen kuollessaan. Lasten nukkuessa illan hämärissä vasta äidillä oli omaa aikaa, jolloin hän kirjoitteli ja oli omissa maailmoissaan. Nimi Nyyrikki tuo nostalgisia ja lämpimiä tunteita sydämeeni, siinä on mukana jotakin äidistäni.
- Hintriika
tittakaisa kirjoitti:
Äitini kirjoitti Nyyrikkiin ja kai Perjantaihinkin. Hän oli lastenkirjailija, mutta seitsemän lapsen äitinä perheelle hankittiin lisätuloja kirjoittelemalla lehtiin. Runoja ja kertomuksia häneltä siellä julkaistiin ja luulenpa, että ne olivat parhaasta päästä, koska niitä sinne pyydettiin häneltä. Muistan kyllä varsinkin Nyyrikin miltä näytti, nimen kirjaimet olivat muistaakseni kuin koivunvarsikuvioidut, mutta kertomukset olivat minulle vielä "aikuisten juttuja", kun olin perheen nuorin. Hän kuoli liian varhain, joten kirjailijanurakin jäi kahteen julkaistuun kirjaan ja itse olin 3-vuotias vasta hänen kuollessaan. Lasten nukkuessa illan hämärissä vasta äidillä oli omaa aikaa, jolloin hän kirjoitteli ja oli omissa maailmoissaan. Nimi Nyyrikki tuo nostalgisia ja lämpimiä tunteita sydämeeni, siinä on mukana jotakin äidistäni.
Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!
Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta! - ii-li
Hintriika kirjoitti:
Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!
Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta!Hän julkaisi Nyyrikissä joitakin novellejaan.
- tulenlieskat
Hintriika kirjoitti:
Nyyrikki ilmestyy Oulussa yhä edelleenkin. Se täytti viime vuonna 100 vuotta. Muistan, että Perjantain ja Nyyrikin yhteinen toimitus oli lapsuuteni aikaan keskikaupungilla puutalossa. Ikkunassa oli aina lehtiä näytillä. Näen se sieluni silmin yhä!
Perjantai lienee lopetettu jo joitakin vuosia sitten. Muistelen lukeneeni jostakin lehden lopettamisesta. Nyyrikin voi tilata vaikka internetin kautta, huomasin Googlesta!Hain kioskilta äidille Nyyrikin, Perjantain ja viikonloppu lehdet. Minusta oli mukavaa kun, hän luki ja syventyi niin että sain pyydettyä jotakin. Usein hän lupasi. Ja yritin rynnätä nopeasti ulos ennenkuin ehti sanoa mitään. Koska aika äkkiä hän sanoi: Mitä sinä kysyit? Silloin tiesin ettei pyyntöni mennyt läpi. Mutta onnistuinkin sentään joskus.
- kohtasin...
Naapurilleni tulee vielä ja liki 50 v on tullut.
Sen lehden sivuilta on moni pari löytänyt kirjeenvaitokaverin ja sitä myöten puolison. Nyyrikin kautta löyty tämä mun miehenikin. Silloin 43 vuotta sitten vastasin ilmoitukseen:) Lukemista kaikille oli palsta:"HEITÄ HUOLESI HERTTAROUVALLE"!
Sitä oli kiva lukia ku kysyttiin semmosia asioita joista ei ymmärtäny mittään. Ajan Sävel oli sitten vähän isompana IHANA! Regina aloitti ilmestymisen joskus 56 tai 58 se oli siisti ennen mutta HUI KAMALA millainen se on nyt aivan tihkuu seksiä! Yäk! - ellensellen
kohtasin... kirjoitti:
Naapurilleni tulee vielä ja liki 50 v on tullut.
Sen lehden sivuilta on moni pari löytänyt kirjeenvaitokaverin ja sitä myöten puolison. Nyyrikin kautta löyty tämä mun miehenikin. Silloin 43 vuotta sitten vastasin ilmoitukseen:) Lukemista kaikille oli palsta:"HEITÄ HUOLESI HERTTAROUVALLE"!
Sitä oli kiva lukia ku kysyttiin semmosia asioita joista ei ymmärtäny mittään. Ajan Sävel oli sitten vähän isompana IHANA! Regina aloitti ilmestymisen joskus 56 tai 58 se oli siisti ennen mutta HUI KAMALA millainen se on nyt aivan tihkuu seksiä! Yäk!Nyyrikki ja Perjantai olivat kovasti kiinnostavia melkein teini-ikäisen mielestä. Mietittiin porukalla seksiasioita; kun suutelee jotain miestä, niin heti tulee raskaaksi!
No, asia on myöhemmin selvinnyt.
- Ani_liini*
kun ei ollut telkkaria eikä muita laitteita radion lisäksi tuli luettua paljon.
Olin kova lukemaan Nyyrikki, Perjantai, Ajan sävel. Seura, Apu, Viikko, Suomen kuvalehti. Ovat tuttuja jo lapsuudesta.
Sitten veljilläni oli Jerry Cotton, Morgan Kane, Finn West, Hulukkonen ym.
Kaikki kelpasi.
Olin myös kirjojen suurkuluttaja, Olavi.J Paavolaisen synkkä yksinpuhelukin tuli luettua miltei sanasta sanaan, ja Raamattu.
En viitsisi sitä enää lukea.- ii-li
Se oli korkeatasoinen lehti. Siinä oli tunnettujen kirjoittajien novelleja.
Avussa ja Seurassa oli myös novelleja ja jatkokertomuksia joka numerossa.
Lapsena oli viikon verran sairaalassa. Ainoa lukemiseni oli Kotilieden sidottu vuosikerta vuodelta 1926. Siinä oli jatkokertomus "Viivin matka". Enpä olisi muuten lukenut moista.
Avussa oli sarjakuva Sortin Sakki. Se oli hyvin suosittu. (Sortin herrasväki meni kerran elokuviin. Elokuvan mainoslause oli: "Raakillinen, maakillinen, riitillinen".) Sortin Sakki asui vuokralaisena herrasväki Krympyn yläkerrassa. Herrasväki Krymppy oli vuokrannut asunnon lapsettomalle Sortin pariskunnalle, jolla ei ollut kotieläimiä. Vuokralaisille oli ehdoton vaatimus: Aunnossa ei saa asua ketään muuta kuin he kaksi, ja kotieläimiä ei saa olla.
Koko sarjan idea perustui siihen, että Sortit salasivat sen, että asunnossa asuivat myös appivanhemmat, Sortin viisi lasta, kissa, koira ja kana sekä lukematon määrä monenmoisia vieraita. - Anu.1
ii-li kirjoitti:
Se oli korkeatasoinen lehti. Siinä oli tunnettujen kirjoittajien novelleja.
Avussa ja Seurassa oli myös novelleja ja jatkokertomuksia joka numerossa.
Lapsena oli viikon verran sairaalassa. Ainoa lukemiseni oli Kotilieden sidottu vuosikerta vuodelta 1926. Siinä oli jatkokertomus "Viivin matka". Enpä olisi muuten lukenut moista.
Avussa oli sarjakuva Sortin Sakki. Se oli hyvin suosittu. (Sortin herrasväki meni kerran elokuviin. Elokuvan mainoslause oli: "Raakillinen, maakillinen, riitillinen".) Sortin Sakki asui vuokralaisena herrasväki Krympyn yläkerrassa. Herrasväki Krymppy oli vuokrannut asunnon lapsettomalle Sortin pariskunnalle, jolla ei ollut kotieläimiä. Vuokralaisille oli ehdoton vaatimus: Aunnossa ei saa asua ketään muuta kuin he kaksi, ja kotieläimiä ei saa olla.
Koko sarjan idea perustui siihen, että Sortit salasivat sen, että asunnossa asuivat myös appivanhemmat, Sortin viisi lasta, kissa, koira ja kana sekä lukematon määrä monenmoisia vieraita.Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja. - kirjotettiin.
Anu.1 kirjoitti:
Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja.Se oli niin kallis ostettavaksi niin siitä kirjoitettiin itelle vahakantisiin vihkoihin lauluja. Sitten koulussa välitunneilla taas seuraavan tytön vihkoon. Meilläkin oli ainakin neljällä sisaruksella omat vihkot. Muisti vihkot sai väistyä elokuvatähtien tieltä. Sitten rupes jo ilmestyyn Suosikki ja isot lakaatit täytti seinät Biitleseistä. Oi, niitä aikoja:) Oltiin niin nuoria ja kilttejä. Keskarista ja huumeista ei ollut tietoakaan!
- melkein
Anu.1 kirjoitti:
Viikonloppu lehti.
Regina,nyyrikki,perjantai,toivelauluja.kuin nykyinen Suomen kuvalehti. Ilmestyi jo heti 50-luvun alussa. Siinä oli sarjakuva toiseksi vii misellä sivulla. Yleensä ne oli pitkiä monen viikon mittasia. Luukas-lammasmainen leijona jäi mieleeni,kun sain se kerran kokonaiseksi kirjaseksi tallennettuna sellasille sulfaattimassan palasille liimattuna ja puotinarulla sidottuna. Joululahjaksi,joka kesti kauan ja luin sitä siskojen lapsille vielä 60-luvun alussa. Koti posti ilmestyi viellä seitkyt luvun puolivälissä.
- Tyynentyttö
Isosiskoni ja serkkuni joskus ostelivat Ajan Säveltä ja Elokuva-aittaa.Leikkelin niistä filmitähtien kuvia ja liimailin vihkoon.Naapurin puusohvalla kävin lukemassa Seuraa.
- mummeliini2
minäkin Elokuva-aitasta filmitähtien kuvia ja vieläkin muistan iki-ihanat kuvat Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta. Samoin Doris Daysta ja lukuisista muista filmitähdistä.
Mihin lie paksu vihko kadonnut matkan varrella. Olisi kyllä kiva katsella niitä ja muistella menneitä.
Ajan Säveltä myös ostin. Lueskelin myös Nyyrikkiä ja Perjantaita. Onpa minulla yksi valokuvakin, jossa olemme tyttökaverini kanssa retkellä saaressa ja minä luen siinä Perjantaita. Siihen sitten ilmestyi pojankoltiaisia, jotka pitivät lystiä meidän "kulturellisen kirjallisuuden" kustannuksella.
OI niitä aikoja entisiä! - tittakaisa
Elokuva-aitastakohan mahtoi olla, kun sai selville filmitähtien osoitteita, jonne saattoi lähettää kuvapyynnön ja taisi olla lehdessä myös kirjeen malli englanniksi. Niinpä minulla on semmoisia kuvia omakätisin nimikirjoituksin kuin Bette Davis (tosi iso kuva), Gina Lollobrigida, Richard Widmark, June Allyson, Ross Tamblyn ja Elisabeth Taylor. Viimeksimainitun nimikirjoitus oli painettuna korttiin, oli niin suosittu, ettei omakätistä kai herunut miljoonille, muiden nimikirjoitus oli todella aito. Saattoi olla vielä joku muukin, tallella ovat aarteina :) mutta eivät juuri tässä käsillä. Samaan aikaan ilmestyi kaksikin elokuvalehteä, toisen nimeä en vain muista. Ja tosiaan laulujen sanoja kirjoitettiin ja lehdistä leikattiin ja liimattiin ruutuvihkoon.
- annulix
Tuossa edellä ne harvat lehdet ovatkin joita minäkin muistan siltä ajalta.
Itselleni ei tullu tilattuna mitään, ostin jos viikkorahoillani joskus sain, sekä Elokuva-aittaa että Ajan Säveltä. Niistä sitten leikkasin kuvia huoneeni seinään sekä liimattavaksi vahakantiseen vihkoon.
James Dean oli I I H A N A !!!!
Naapurin tytölle, joka ei vielä osannut lukea (ei ollut vielä koulussa) tuli Aku Ankka ja minä muutamaa vuotta vanhempana kävin hänelle sitä lukemassa. Se oli minulle mieluinen "tehtävä".
Hopeapeilin, Eeva, Avun ja Seuran muistan sitten varmaankin joitakin vuosia myöhemmältä ajalta jostain niitäkin aina kulkeutui luettavaksi.- Tyynentyttö
Elokuvissa piti käydä katsomassa kaikki Sissi-elokuvat ja James Dean-oooh!Kävin katsomassa hänen elokuviaan ja päiväkirjanikin kirjoitin ihanalle Jimmylle.
Taitaa kotona vielä vintillä olla entisiä koulukirjojakin joihin olen liimaillut kuvia vihkojen puutteessa. - MUMMELI1
Tyynentyttö kirjoitti:
Elokuvissa piti käydä katsomassa kaikki Sissi-elokuvat ja James Dean-oooh!Kävin katsomassa hänen elokuviaan ja päiväkirjanikin kirjoitin ihanalle Jimmylle.
Taitaa kotona vielä vintillä olla entisiä koulukirjojakin joihin olen liimaillut kuvia vihkojen puutteessa.Ajan Sävel tuli koulukaverille ja siitä saatiin filmitähtien osoitteita .Heille kirjoitettiin ja saatiin nimikirjoituksella varustettu valokuva.
Myöskin lehden kirjeen vaihtopalstalta saatiin kirjevaihto kavereiden osoitteita.
Naapurissa piti käydä lukemassa Seura tai saatiin sitten vanhempana lainaan.
Naapurin tyttö oli vähän ylpeä lehdestä ja joskus kiusallaan ei antanut selattavaksi ,kun menin kylään.
Kotiin tuli vain sanoma lehti ja äidille Uusi nainen niminen naistenlehti. MUMMELI1 kirjoitti:
Ajan Sävel tuli koulukaverille ja siitä saatiin filmitähtien osoitteita .Heille kirjoitettiin ja saatiin nimikirjoituksella varustettu valokuva.
Myöskin lehden kirjeen vaihtopalstalta saatiin kirjevaihto kavereiden osoitteita.
Naapurissa piti käydä lukemassa Seura tai saatiin sitten vanhempana lainaan.
Naapurin tyttö oli vähän ylpeä lehdestä ja joskus kiusallaan ei antanut selattavaksi ,kun menin kylään.
Kotiin tuli vain sanoma lehti ja äidille Uusi nainen niminen naistenlehti.joskus toi Sarjakuvalehti -nimisiä lehtiä. Niissä mm palomies Pekka Pikanen seikkaili. Sitten Yhteishyvässä oli se pakollinen pilakuvajuttu Sattuman Ville. Maaseudun Tulevaisuudessa oli vähän aikaa Ritari Olli, sama kuin jossakin muussa lehdessä nimellä Olle Bull. Fantom nyt oli silloinkin vauhdissa kuten nytkin.
Ajoittuvat aikaan ennen kouluikää, niihin aikoihin kuin lukemaan opin.- ii-li
sitroen kirjoitti:
joskus toi Sarjakuvalehti -nimisiä lehtiä. Niissä mm palomies Pekka Pikanen seikkaili. Sitten Yhteishyvässä oli se pakollinen pilakuvajuttu Sattuman Ville. Maaseudun Tulevaisuudessa oli vähän aikaa Ritari Olli, sama kuin jossakin muussa lehdessä nimellä Olle Bull. Fantom nyt oli silloinkin vauhdissa kuten nytkin.
Ajoittuvat aikaan ennen kouluikää, niihin aikoihin kuin lukemaan opin.Isäni tilasi sitä minulle (itselleen). Hän rakasti sarjakuvia yhtä paljon kuin minä vielä nytkin. Hän jopa piirsi niitä.
Sarjakuvalehdessä oli paljon kuuluisia sarjoja, ja ne olivat etupäässä hyviä. Nyt vasta muistan Pekka Pikasen, kun mainitsit. Siinä oli myös Teemu, joka oli isäni suosikki.
Siinä oli myös sellainen sarja (jossakin vaiheessa), josta aina ja joka paikassa sanotaan, ettei sitä ole koskaan julkaistu Suomessa. Siinä oli kissa, joka on rakastunut hiireen. Se on oikea kulttisarja. En muista sarjan nimeä, mutta se oli hyvin piirretty. Muistan sen hyvin, siksi tuo maininta "ei koskaan Suomessa" tuntuu niin omituiselta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k512274Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖261117Aavistatko että moni tietää
Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut82992Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.11914Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt55902- 68883
Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me127867Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu10783vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos22783Täällä istun ja mietin
Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu49759