hei ulkomailta adoptoineet

Suomessa on pula sijaisperheistä. Adoptiolasta haluaville ei kuitenkaan yleensä kelpaa yli 2-vuotiaat eikä he halua jakaa vanhemmuutta biovanhempien kanssa.

lapsia kirjoitti:

Suomessa on pula sijaisperheistä. Adoptiolasta haluaville ei kuitenkaan yleensä kelpaa yli 2-vuotiaat eikä he halua jakaa vanhemmuutta biovanhempien kanssa.

En yhtään ihmettele, että sijaisvanhemmista on pulaa, kuka jaksaisi olla vuosikaudet sylkykuppina ja syytettävänä lapsenryöstöstä. Adoptoitu lapsi on perheen oma lapsi, tasavertainen myös oikeudellisesti mahd biolapsiin verrattuna.

lapsia kirjoitti:

Suomessa on pula sijaisperheistä. Adoptiolasta haluaville ei kuitenkaan yleensä kelpaa yli 2-vuotiaat eikä he halua jakaa vanhemmuutta biovanhempien kanssa.

Hei!

Olen usein mietiskellyt, miksi sijaisvanhemmuutta tarjotaan aina vaihtoehtona juuri kansainväliselle adoptiolle ja adoptoimista suunnitteleville perheille. Jos ajatellaan, että halutaan kantaa vastuuta oman maan lapsista, se vastuu on ihan yhtä lailla kaikilla lapsiperheillä. Jos edes joka kymmenes lapsiperhe Suomessa (olkoon se sitten adoptio- tai biologinen perhe) ottaisi yhden lapsen lisää perheeseensä sijoituksen kautta, olisi tilanne hoidettu eikä sijaishuoltoon otettujen lasten tarvitsisi kasvaa Suomessa laitoksissa. En tiedä, kuinka monta lapsiperhettä Suomessa on, mutta sen tiedän että adoptioperheitä heistä on vain murto-osa. Miksi siis juuri tämän pienen porukan täytyisi yksin ottaa vastuu sijaishuoltoon päätyneiden lasten hoidosta?

Itse useita lapsia kasvattaneena ajattelen, että itse asiassa perhe, jossa jo on vankka kokemus lastenhoidosta, eikä siis välttämättä ensimmäistä lastaan toivova perhe, olisi hyvä valinta sijoitettavalle lapselle. Kokemus lastenhoidosta, eri ikäkausien kehityksestä sekä myös vuosien tuoma varmuus omaa vanhemmuutta kohtaan lienevät piirteitä, jotka helpottavat sekä usein kovia kokeneen lapsen kasvatuksessa että yhteistyössä joskus vaikeidenkin biovanhempien kanssa.

lapsia kirjoitti:

Suomessa on pula sijaisperheistä. Adoptiolasta haluaville ei kuitenkaan yleensä kelpaa yli 2-vuotiaat eikä he halua jakaa vanhemmuutta biovanhempien kanssa.

Sijaislapsi on eri asia kuin adoptiolapsi. Siinä syy yksinkertaisesti.

Suurperheen kirjoitti:

Hei!

Olen usein mietiskellyt, miksi sijaisvanhemmuutta tarjotaan aina vaihtoehtona juuri kansainväliselle adoptiolle ja adoptoimista suunnitteleville perheille. Jos ajatellaan, että halutaan kantaa vastuuta oman maan lapsista, se vastuu on ihan yhtä lailla kaikilla lapsiperheillä. Jos edes joka kymmenes lapsiperhe Suomessa (olkoon se sitten adoptio- tai biologinen perhe) ottaisi yhden lapsen lisää perheeseensä sijoituksen kautta, olisi tilanne hoidettu eikä sijaishuoltoon otettujen lasten tarvitsisi kasvaa Suomessa laitoksissa. En tiedä, kuinka monta lapsiperhettä Suomessa on, mutta sen tiedän että adoptioperheitä heistä on vain murto-osa. Miksi siis juuri tämän pienen porukan täytyisi yksin ottaa vastuu sijaishuoltoon päätyneiden lasten hoidosta?

Itse useita lapsia kasvattaneena ajattelen, että itse asiassa perhe, jossa jo on vankka kokemus lastenhoidosta, eikä siis välttämättä ensimmäistä lastaan toivova perhe, olisi hyvä valinta sijoitettavalle lapselle. Kokemus lastenhoidosta, eri ikäkausien kehityksestä sekä myös vuosien tuoma varmuus omaa vanhemmuutta kohtaan lienevät piirteitä, jotka helpottavat sekä usein kovia kokeneen lapsen kasvatuksessa että yhteistyössä joskus vaikeidenkin biovanhempien kanssa.

Lue lisää

Suomessa on tuhansia sijaisperheitä, joista valtaosa on joka biolapsellisia perheitä tai biologisesti lapsettomia perheitä. Äärettömän harvassa näissä perheissä on adoptiolapsi tai useampia, tosin adoptioperheet ovat todella mukava ryhmä sijaisperheiden joukossa.

Kysymyksesi siitä, miksi adoptioperheiden pienen porukan täytyisi yksi ottaa vastuu sijaishuoltoon päätyneiden lasten hoidosta, on siis varsin kummallinen.

Vaikka sinä olet kasvattanut useita lapsia, niin moni suomalaisista perheistä kokee, ettei heidän kodissaan ole tilaa uusille perheenjäsenille.

Adoption yhteydessä toistuu jatkuvasti fraasi ”meidän perheessämme oli/on tilaa lapselle”. Ehkä sen takia näissä yhteyksissä kyseenalaistetaankin se, miksi perheissä on tilaa adoptiolapsille, mutta ei sijoitetuille lapsille. Moni näistä perheistä on valmis ottamaan myös kotimaisen adoptiolapsen, mutta ei kotimaista sijoitettua lasta. Tätä ei siis voi selittää pelkästään sillä, että maailmalla on viemärit täynnä lapsia, niin kuin täällä nykyään jatkuvasti väitetään.

Adoptioperheissä on siis tilaa, mutta se tila on korvamerkittyä tilaa. Lapsi pitää saada OMAKSI ja osalla on lisäksi halu saada eksoottinen kulttuurilapsi tai pelastaa yksi lapsi viemäristä...

osa 2 kirjoitti:

Suomessa on tuhansia sijaisperheitä, joista valtaosa on joka biolapsellisia perheitä tai biologisesti lapsettomia perheitä. Äärettömän harvassa näissä perheissä on adoptiolapsi tai useampia, tosin adoptioperheet ovat todella mukava ryhmä sijaisperheiden joukossa.

Kysymyksesi siitä, miksi adoptioperheiden pienen porukan täytyisi yksi ottaa vastuu sijaishuoltoon päätyneiden lasten hoidosta, on siis varsin kummallinen.

Vaikka sinä olet kasvattanut useita lapsia, niin moni suomalaisista perheistä kokee, ettei heidän kodissaan ole tilaa uusille perheenjäsenille.

Adoption yhteydessä toistuu jatkuvasti fraasi ”meidän perheessämme oli/on tilaa lapselle”. Ehkä sen takia näissä yhteyksissä kyseenalaistetaankin se, miksi perheissä on tilaa adoptiolapsille, mutta ei sijoitetuille lapsille. Moni näistä perheistä on valmis ottamaan myös kotimaisen adoptiolapsen, mutta ei kotimaista sijoitettua lasta. Tätä ei siis voi selittää pelkästään sillä, että maailmalla on viemärit täynnä lapsia, niin kuin täällä nykyään jatkuvasti väitetään.

Adoptioperheissä on siis tilaa, mutta se tila on korvamerkittyä tilaa. Lapsi pitää saada OMAKSI ja osalla on lisäksi halu saada eksoottinen kulttuurilapsi tai pelastaa yksi lapsi viemäristä...

Lue lisää

Hei!

Ehkäpä pointtina tosiaan on tuo lapsen omuus; itsekäs toive saada itselleen oma lapsi. Sijoitettu lapsi ei koskaan ole oma juridisessa mielessä eli aina on mahdollisuus, että lapsi palautetaan biologiseen perheeseensä. Tämähän lienee lasten sijaishuollon perimmäinen tarkoitus, sijaistaa lapsen omia vanhempia sen aikaa kun he saavat elämänsä kasaan. Kovin usein näin ei käy, mutta periaatetasolla kuitenkin tämä on toiminnan lähtökohtana.

En näe mitään pahaa siinä, että ihmiset haluavat oman lapsen. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti yhteiskunnallinen tehtävä, vaan jotain ihmiseen varsin sisäänrakennettua; tarve hoivata ja olla tärkeä toiselle.

Monet sijaishuoltoon tulevat lapset ovat nykyään hyvinkin vaurioituneita ja kovia kokeneita. Tämä ei ole oma käsitykseni, vaan alaa tuntevien asiantuntijoiden suusta kuultu totuus. Vaurioituneen lapsen vanhemmuus on haastava tehtävä, kuten viittasin jo aiemmassakin viestissäni. Sijoitetun lapsen myötä tulee myös joissain tapauksissa mukana hyvinkin hankalat ja vaativat biologiset vanhemmat. Eivät toki aina. Ei ole kovin poliittisesti korrektia sanoa näin, mutta monta kertaa sekä biologisesta perheestään pois muuttanut lapsi että hänen uudet vanhempansa saavat elää paljon rauhallisemmissa merkeissä, jos biologiset vanhemmat eivät ole mukana kuvioissa. Tämäkin on asiantuntijan suusta kuultua, vaikka se monesta tuntuukin vaikealta sanoa ääneen. Niin voimakas on biologisen vanhemmuuden arvostus kulttuurissamme.

Kommentin eksoottisesta lapsen saamisesta jätän omaan arvoonsa...

Suurperheen äiti kirjoitti:

Hei!

Ehkäpä pointtina tosiaan on tuo lapsen omuus; itsekäs toive saada itselleen oma lapsi. Sijoitettu lapsi ei koskaan ole oma juridisessa mielessä eli aina on mahdollisuus, että lapsi palautetaan biologiseen perheeseensä. Tämähän lienee lasten sijaishuollon perimmäinen tarkoitus, sijaistaa lapsen omia vanhempia sen aikaa kun he saavat elämänsä kasaan. Kovin usein näin ei käy, mutta periaatetasolla kuitenkin tämä on toiminnan lähtökohtana.

En näe mitään pahaa siinä, että ihmiset haluavat oman lapsen. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti yhteiskunnallinen tehtävä, vaan jotain ihmiseen varsin sisäänrakennettua; tarve hoivata ja olla tärkeä toiselle.

Monet sijaishuoltoon tulevat lapset ovat nykyään hyvinkin vaurioituneita ja kovia kokeneita. Tämä ei ole oma käsitykseni, vaan alaa tuntevien asiantuntijoiden suusta kuultu totuus. Vaurioituneen lapsen vanhemmuus on haastava tehtävä, kuten viittasin jo aiemmassakin viestissäni. Sijoitetun lapsen myötä tulee myös joissain tapauksissa mukana hyvinkin hankalat ja vaativat biologiset vanhemmat. Eivät toki aina. Ei ole kovin poliittisesti korrektia sanoa näin, mutta monta kertaa sekä biologisesta perheestään pois muuttanut lapsi että hänen uudet vanhempansa saavat elää paljon rauhallisemmissa merkeissä, jos biologiset vanhemmat eivät ole mukana kuvioissa. Tämäkin on asiantuntijan suusta kuultua, vaikka se monesta tuntuukin vaikealta sanoa ääneen. Niin voimakas on biologisen vanhemmuuden arvostus kulttuurissamme.

Kommentin eksoottisesta lapsen saamisesta jätän omaan arvoonsa...

Lue lisää

Onpa sinulla noita asiantuntijoita lähipiirissäsi. Ehkä kuitenkin olisi parempi etsiä käsiin monipuolisempaa ja vaikka ihan omakohtaista tietoa. En pakota sinua sijaisvanhemmaksi, se ei olisi lapsen edun mukaista, mutta voisit vierailla perhe- ja sijaiskodeissa sekä esimerkiksi perhekuntoutuskeskuksissa.

Ota ensin vaikka selville, kuinka monta sijoitetun (alaikäisen) nuoren itsemurhaa on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain. Selvitä sen jälkeen asiantuntijoilta, ovatko nämä itsensä tappaneet nuoret "joutuneet olemaan yhteydessä" biovanhempiinsa vai ovatko he "saaneet elää rauhassa uusien vanhempiensa kanssa". Monia muitakin tapoja tämän asian lähestymiseen olisi olemassa. (Tiedän kyllä jo etukäteen, että sinunlailla ajattelevat ihmiset tulkitsevat näiden itsemurhien syyt mutkat suoristaen johtuviksi ennen sijoitusta tapahtuneilla "vaurioilla", joka muuten on erittäin epäkorrekti sana - ihan kuin autoista puhuisit.)

Käänsit keskustelun nyt kuitenkin adoptioperheiden lastensuojelun vastuusta vanhemmuuden haluun. Seuraavaksi voisit hankkia lisätietoa sijaishuollosta, sillä tämän hetkiset asenteesi ovat kummallisia. Lisäksi mielipiteesi sijoitettavien lasten "vaurioista" ovat kummallisia, sillä adoptoitavilla lapsilla on myös monesti näitä "vaurioita". Yhteyden katkeaminen biosukuun ja usein myös alkuperäiskulttuuriin voi lisäksi olla erittäin "vaurioittavaa".

Terveisin tavallisten epäeksoottisten lasten bioäiti ja lastensuojelun asiantuntija

minultakin kirjoitti:

Onpa sinulla noita asiantuntijoita lähipiirissäsi. Ehkä kuitenkin olisi parempi etsiä käsiin monipuolisempaa ja vaikka ihan omakohtaista tietoa. En pakota sinua sijaisvanhemmaksi, se ei olisi lapsen edun mukaista, mutta voisit vierailla perhe- ja sijaiskodeissa sekä esimerkiksi perhekuntoutuskeskuksissa.

Ota ensin vaikka selville, kuinka monta sijoitetun (alaikäisen) nuoren itsemurhaa on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain. Selvitä sen jälkeen asiantuntijoilta, ovatko nämä itsensä tappaneet nuoret "joutuneet olemaan yhteydessä" biovanhempiinsa vai ovatko he "saaneet elää rauhassa uusien vanhempiensa kanssa". Monia muitakin tapoja tämän asian lähestymiseen olisi olemassa. (Tiedän kyllä jo etukäteen, että sinunlailla ajattelevat ihmiset tulkitsevat näiden itsemurhien syyt mutkat suoristaen johtuviksi ennen sijoitusta tapahtuneilla "vaurioilla", joka muuten on erittäin epäkorrekti sana - ihan kuin autoista puhuisit.)

Käänsit keskustelun nyt kuitenkin adoptioperheiden lastensuojelun vastuusta vanhemmuuden haluun. Seuraavaksi voisit hankkia lisätietoa sijaishuollosta, sillä tämän hetkiset asenteesi ovat kummallisia. Lisäksi mielipiteesi sijoitettavien lasten "vaurioista" ovat kummallisia, sillä adoptoitavilla lapsilla on myös monesti näitä "vaurioita". Yhteyden katkeaminen biosukuun ja usein myös alkuperäiskulttuuriin voi lisäksi olla erittäin "vaurioittavaa".

Terveisin tavallisten epäeksoottisten lasten bioäiti ja lastensuojelun asiantuntija

Lue lisää

Hei!

Tarkentaisitko vielä millä tavalla asenteeni ovat kummallisia? Mikä olisi korrektimpi sana kuin "vaurioitunut"? Särkynyt, kärsinyt?

Olen vieraillut perhekodeissa ja lastenkodeissa, olen keskustellut ihmisten kanssa, jotka työskentelevät em. paikoissa, olen kuunnellut useaan otteeseen esim. Pelastakaa Lasten asiantuntijoita sijaisperheasioissa ja tuttavapiirissä on sijaisvanhempia. Lisäksi olen työskennellyt terveydenhuollon parissa lastensuojeluperheiden kanssa. Olen myös tietoinen siitä, että adoptiolapsilla on hyvinkin samansuuntaisia vaikeuksia kuin sijoitetuilla lapsilla taustaansa liittyen. Itsekin teen tällä hetkellä töitä vastaavista asioista kärsivien lasten kanssa.

Ehkäpä emme koskaan saa ajatuksiamme samoille linjoille eikä se liene tarkoituskaan. Olen harkinnut sijaisvanhemmuutta, kunhan nuorimmainen vielä vähän kasvaa, aluksi ehkä tukiperheenä toimimista, mutta ehkäpä minulla sitten kuitenkin on siihen nähden jotenkin vääristyneet käsitykset. Mielelläni kuulisin missä olen kaikkein eniten mielestäsi väärässä. Onko se tuo biologisten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö? Olisin sitä valmis toteuttamaan, jos se olisi molemmin puolin asiallista ja toimivaa. Jos taas perhettämme esim. uhkailtaisiin, en haluaisi yhteistyötä jatkaa.

Suurperheen äiti kirjoitti:

Hei!

Tarkentaisitko vielä millä tavalla asenteeni ovat kummallisia? Mikä olisi korrektimpi sana kuin "vaurioitunut"? Särkynyt, kärsinyt?

Olen vieraillut perhekodeissa ja lastenkodeissa, olen keskustellut ihmisten kanssa, jotka työskentelevät em. paikoissa, olen kuunnellut useaan otteeseen esim. Pelastakaa Lasten asiantuntijoita sijaisperheasioissa ja tuttavapiirissä on sijaisvanhempia. Lisäksi olen työskennellyt terveydenhuollon parissa lastensuojeluperheiden kanssa. Olen myös tietoinen siitä, että adoptiolapsilla on hyvinkin samansuuntaisia vaikeuksia kuin sijoitetuilla lapsilla taustaansa liittyen. Itsekin teen tällä hetkellä töitä vastaavista asioista kärsivien lasten kanssa.

Ehkäpä emme koskaan saa ajatuksiamme samoille linjoille eikä se liene tarkoituskaan. Olen harkinnut sijaisvanhemmuutta, kunhan nuorimmainen vielä vähän kasvaa, aluksi ehkä tukiperheenä toimimista, mutta ehkäpä minulla sitten kuitenkin on siihen nähden jotenkin vääristyneet käsitykset. Mielelläni kuulisin missä olen kaikkein eniten mielestäsi väärässä. Onko se tuo biologisten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö? Olisin sitä valmis toteuttamaan, jos se olisi molemmin puolin asiallista ja toimivaa. Jos taas perhettämme esim. uhkailtaisiin, en haluaisi yhteistyötä jatkaa.

Lue lisää

Minusta sanavalinnat ovat todella tärkeitä, sillä ne vaikuttavat ihmisten itsestään rakentamaan kuvaan. Näin on erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Sen takia ”vaurioitunut” on mielestäni erittäin huono sana. Se voi aiheuttaa merkittäviä huonommuuden tunteita ja kuvan itsestään ”lopullisesti pilalla olevana”. Sinulla on ilmeisesti adoptiolapsia. Puhutko heille tai heistä sanalla ”vaurioitunut”? Mitä sanaa käytät heistä? Kovin helposti me äiti-ihmiset emme näe omissa lapsissamme niitä ikäviä asioita, joita näemme muissa lapsissa. Omat rakkaat lapset ovat eri asia kuin ”vaurioituneet” muut kakarat.

Sinulla tuntuu olevan paljon kokemusta lastensuojelun asioista. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että kokemuksesi on ns. yksipuolista eli ainakin luettelosi perusteella vaikuttaa siltä, että olet kuullut lähinnä yhtä osapuolta. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä? Pystytkö keksimään, mitä näkökulmia kokemuksestasi puuttuu?

Sijaisvanhemmaksi ryhtymistä sinun kannattanee harkita erittäin paljon. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta siihen. Halu kantaa kortensa kotimaan lastensuojelun hoitamiseksi on hyvin vaarallinen motivaatio sijoitettavien lasten kannalta. Mielestäni suurin ongelma sinulla tällä hetkellä on asenteesi (pelko, viha, ennakkoluulot yms) sijoitettavien lasten biovanhempia kohtaan. Lapset ovat aina verisiteellä yhdistetty biovanhempiinsa. Biovanhempia kohtaan tuntemasi tunteet ja asenteet ovat suorassa yhteydessä siihen, miten teille sijoitettu lapsi kokisi itsensä. Suurin osa biovanhemmista on erittäin heikossa asemassa ja alistettuja. Alistamiseen valitettavasti pyritään myös lastensuojelussa ja vasta nyt on alettu tunnistaa biovanhempien tarpeita. Biovanhempien tarpeilla tässä yhteydessä tarkoitan tarvetta laaja-alaiseen apuun ennen ja jälkeen lasten sijoituksen. En tarkoita sillä sitä, mitä sinä aikaisemmin kirjoitit biovanhemmuuden yhteiskunnallisena arvostuksena lasten edun kustannuksella.

minä taas kirjoitti:

Minusta sanavalinnat ovat todella tärkeitä, sillä ne vaikuttavat ihmisten itsestään rakentamaan kuvaan. Näin on erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Sen takia ”vaurioitunut” on mielestäni erittäin huono sana. Se voi aiheuttaa merkittäviä huonommuuden tunteita ja kuvan itsestään ”lopullisesti pilalla olevana”. Sinulla on ilmeisesti adoptiolapsia. Puhutko heille tai heistä sanalla ”vaurioitunut”? Mitä sanaa käytät heistä? Kovin helposti me äiti-ihmiset emme näe omissa lapsissamme niitä ikäviä asioita, joita näemme muissa lapsissa. Omat rakkaat lapset ovat eri asia kuin ”vaurioituneet” muut kakarat.

Sinulla tuntuu olevan paljon kokemusta lastensuojelun asioista. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että kokemuksesi on ns. yksipuolista eli ainakin luettelosi perusteella vaikuttaa siltä, että olet kuullut lähinnä yhtä osapuolta. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä? Pystytkö keksimään, mitä näkökulmia kokemuksestasi puuttuu?

Sijaisvanhemmaksi ryhtymistä sinun kannattanee harkita erittäin paljon. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta siihen. Halu kantaa kortensa kotimaan lastensuojelun hoitamiseksi on hyvin vaarallinen motivaatio sijoitettavien lasten kannalta. Mielestäni suurin ongelma sinulla tällä hetkellä on asenteesi (pelko, viha, ennakkoluulot yms) sijoitettavien lasten biovanhempia kohtaan. Lapset ovat aina verisiteellä yhdistetty biovanhempiinsa. Biovanhempia kohtaan tuntemasi tunteet ja asenteet ovat suorassa yhteydessä siihen, miten teille sijoitettu lapsi kokisi itsensä. Suurin osa biovanhemmista on erittäin heikossa asemassa ja alistettuja. Alistamiseen valitettavasti pyritään myös lastensuojelussa ja vasta nyt on alettu tunnistaa biovanhempien tarpeita. Biovanhempien tarpeilla tässä yhteydessä tarkoitan tarvetta laaja-alaiseen apuun ennen ja jälkeen lasten sijoituksen. En tarkoita sillä sitä, mitä sinä aikaisemmin kirjoitit biovanhemmuuden yhteiskunnallisena arvostuksena lasten edun kustannuksella.

Lue lisää

Hei!

Kiitos pohdinnoistasi! Tämähän alkaa mennä todella mielenkiintoiseksi. Kyllä, perheeseemme kuuluu sekä adoptoituja että meille syntyneitä lapsia. Molemmilla tavoilla tulleilla lapsillamme on ollut erinäisiä vaikeuksia elämässään, joten emme ole päässeet mitenkään helpolla vanhemmuudessamme (enkä nyt puhu normaaleista murrosikään tai uhmaikään kuuluvista asioista, vaan asioista, joiden kanssa olemme tarvinneet pitkäaikaista ammattiapua). Ja kyllä, sanoilla on merkitystä. Ajattelen kuitenkin, että tietyllä tapaa sekä biologiset että adoptiolapsemme ovat "vaurioituneet"; tällä en tarkoita että he olisivat viallisia, vaan heille on tapahtunut jotain sellaista, että elämä ei enää ole kokonaan eheä ja turvallinen. En siis koe vaurioitunut-sanaa mitenkään pahana, vaan hyvinkin selittävänä. Adoptoitujen lastemme osalta vaikeudet on helpompi selittää, kun ymmärrämme mitä heidän kokemansa asiat ovat pienille lapsille merkinneet, mutta biologisten lasten osalta olen joutunut katsomaan peiliin ja pysähtymään itseni eteen, useastikin. Ei löydykään välttämättä ymmärrettäviä selityksiä kaikelle tapahtuneelle; itse kokee että on yrittänyt parhaansa ja silti on käynyt huonosti. Näin uskon olevan myös osalla niistä lapsista, jotka päätyvät sijaishuoltoon; vanhemmat ovat yrittäneet, mutta voimavarat eivät ole riittäneet.

Tunnen muutamia perheitä, jotka ovat joutuneet tekemään sen ratkaisun, että ovat itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun ja antaneet lapsensa huostaan, kun mikään muu ei ole enää auttanut. Joten senkaltaista kosketuspintaa minulla on myös lapsestaan luopumaan joutuneisiin perheisiin, jos sitä tarkoitit jonkun näkökulman mahdollisella puuttumisella itseltäni. Alkoholiongelmaisia tai väkivaltaisia perheitä en tunne, ja heitähän on kuitenkin niiden perheiden joukossa, joiden lapsia sijaishuollon parissa on. Tämä asia on tullut tutuksi erään ystävän kautta, joka on luottamustoimessa sosiaalitoimen puolella. Psykiatriset ongelmat lienevät toinen suuri syy lasten päätymiseen sijaishuoltoon. Eli perheet joita tunnen ja jotka ovat tehneet ratkaisunsa itse, eivät edusta ilmeisestikään suurinta osaa näistä perheistä. Korjaa, jos olen väärässä.

En koskaan ottaisi lasta perheeseemme siksi, että kokisin minulla olevan velvollisuuden hoitaa tietty siivu sijaishuollon velvollisuuksista. Ottaisin vain, jos todella kokisin, että perheessämme olisi aikaa ja tilaa ja jotain annettavaa lapselle. Nyt ei ole sellainen tilanne, kun nuorimmaisemme on vielä niin pieni ja monet muut asiat ovat vielä kesken. Kunhan osa lapsistamme lähtee kokonaan kotoa ja nuorimmaisetkin kasvavat, on tämän harkinnan paikka. Voihan olla, että olemme itsekin jo sitten niin "kaikkemme antaneita", ettei meitä enää hyväksyttäisikään, se on ihan mahdollista, sen verran meillä on vieläkin täällä kotona haasteita ennen kuin osakaan tästä katraasta on maailmalla.

En koe vihaavani sijashuollossa olevien lasten biologisia vanhempia, mutta ennakkoluuloja minulla todella voi olla, kun en tunne kovin monia lapsiaan sijaishuoltoon luovuttaneita perheitä. Miten sinusta minun kannattaisi näkökulmaani laajentaa? Entä miten näkisit sijaisvanhempien voivan vaikuttaa voimaannuttavasti biologisiin vanhempiin?

Suurperheen äiti kirjoitti:

Hei!

Kiitos pohdinnoistasi! Tämähän alkaa mennä todella mielenkiintoiseksi. Kyllä, perheeseemme kuuluu sekä adoptoituja että meille syntyneitä lapsia. Molemmilla tavoilla tulleilla lapsillamme on ollut erinäisiä vaikeuksia elämässään, joten emme ole päässeet mitenkään helpolla vanhemmuudessamme (enkä nyt puhu normaaleista murrosikään tai uhmaikään kuuluvista asioista, vaan asioista, joiden kanssa olemme tarvinneet pitkäaikaista ammattiapua). Ja kyllä, sanoilla on merkitystä. Ajattelen kuitenkin, että tietyllä tapaa sekä biologiset että adoptiolapsemme ovat "vaurioituneet"; tällä en tarkoita että he olisivat viallisia, vaan heille on tapahtunut jotain sellaista, että elämä ei enää ole kokonaan eheä ja turvallinen. En siis koe vaurioitunut-sanaa mitenkään pahana, vaan hyvinkin selittävänä. Adoptoitujen lastemme osalta vaikeudet on helpompi selittää, kun ymmärrämme mitä heidän kokemansa asiat ovat pienille lapsille merkinneet, mutta biologisten lasten osalta olen joutunut katsomaan peiliin ja pysähtymään itseni eteen, useastikin. Ei löydykään välttämättä ymmärrettäviä selityksiä kaikelle tapahtuneelle; itse kokee että on yrittänyt parhaansa ja silti on käynyt huonosti. Näin uskon olevan myös osalla niistä lapsista, jotka päätyvät sijaishuoltoon; vanhemmat ovat yrittäneet, mutta voimavarat eivät ole riittäneet.

Tunnen muutamia perheitä, jotka ovat joutuneet tekemään sen ratkaisun, että ovat itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun ja antaneet lapsensa huostaan, kun mikään muu ei ole enää auttanut. Joten senkaltaista kosketuspintaa minulla on myös lapsestaan luopumaan joutuneisiin perheisiin, jos sitä tarkoitit jonkun näkökulman mahdollisella puuttumisella itseltäni. Alkoholiongelmaisia tai väkivaltaisia perheitä en tunne, ja heitähän on kuitenkin niiden perheiden joukossa, joiden lapsia sijaishuollon parissa on. Tämä asia on tullut tutuksi erään ystävän kautta, joka on luottamustoimessa sosiaalitoimen puolella. Psykiatriset ongelmat lienevät toinen suuri syy lasten päätymiseen sijaishuoltoon. Eli perheet joita tunnen ja jotka ovat tehneet ratkaisunsa itse, eivät edusta ilmeisestikään suurinta osaa näistä perheistä. Korjaa, jos olen väärässä.

En koskaan ottaisi lasta perheeseemme siksi, että kokisin minulla olevan velvollisuuden hoitaa tietty siivu sijaishuollon velvollisuuksista. Ottaisin vain, jos todella kokisin, että perheessämme olisi aikaa ja tilaa ja jotain annettavaa lapselle. Nyt ei ole sellainen tilanne, kun nuorimmaisemme on vielä niin pieni ja monet muut asiat ovat vielä kesken. Kunhan osa lapsistamme lähtee kokonaan kotoa ja nuorimmaisetkin kasvavat, on tämän harkinnan paikka. Voihan olla, että olemme itsekin jo sitten niin "kaikkemme antaneita", ettei meitä enää hyväksyttäisikään, se on ihan mahdollista, sen verran meillä on vieläkin täällä kotona haasteita ennen kuin osakaan tästä katraasta on maailmalla.

En koe vihaavani sijashuollossa olevien lasten biologisia vanhempia, mutta ennakkoluuloja minulla todella voi olla, kun en tunne kovin monia lapsiaan sijaishuoltoon luovuttaneita perheitä. Miten sinusta minun kannattaisi näkökulmaani laajentaa? Entä miten näkisit sijaisvanhempien voivan vaikuttaa voimaannuttavasti biologisiin vanhempiin?

Lue lisää

Syvälliseksi menee, mutta valitettavasti aikaa ei ole ihan tuntikaupalla.

Minusta vaurioitunut on ns. paha sana sen takia, että tarkoittaa usein jotain pysyvää ongelmaa esim. autoissa, veneissä tai rakennuksissa. Esimerkiksi vesivaurio kai usein korjataan purkamalla ja uudestaan rakentamalla. Joskus tietenkin saattaa riittää kunnon kuivaus ja vaikka auton kohdalla peltien oikaisu ja maalaus. Olet varmasti kuullut itseään toteuttavista ennusteista ja mielestäni juuri niitä tulisi tässä varoa. Lapset ja nuoret rakentavat minäkuvaa myös aikuisten puheiden ja sanavalintojen perusteella.

Elämän eheys sitten taas on mielestäni jotain epänormaalia, kenties mahdotonta. Erilaiset katkokset ja ongelmat ovat normaaleita. Joillekin niitä sattuu enemmän joillekin vähemmän. Ne eivät koskaan tietenkään myös lopu, kun lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden.

Sijaishuoltoon päätyneiden lasten perheissä on paljon myös semmoisia perheitä, joissa toisella vanhemmalla on varsinainen ongelma (esim. alkoholismi) ja toisen voimavarat loppuvat kesken. Myös monia muita erittäin ristiriitaisia tilanteita on olemassa esimerkiksi silloin, kun yksi tai useampi lapsista on erityistarpeinen, eikä vanhempien voimavarat riitä perheelle. Sijoitettavien lasten joukossa on myös paljon yksihuoltajia, joilla saattaa olla takanaan vaikka riitaisa avioero ja väsymys kiistoihin sekä yksinäisyyteen lasten kanssa. Todella usein ongelmat ovat kertyneet pitkän ajan kuluessa ja biovanhemmat tai –vanhempi kokee suurta häpeää ja nöyryytystä tilannettaan kohtaan. Mukana on aina myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia, jopa vankeja sekä väkivaltaisia. Mielestäni on kuitenkin erittäin vääristynyt mielikuva pitää suurta osaa biovanhemmista esimerkiksi vaarallisina tai uhkailevina. Semmoisen mielikuvan sain viestistäsi. Olen enemmänkin pahoillani siitä, että turhan monen sijoitetun lapsen ja biovanhemman yhteys katkeaa, kun vanhempaa ei pystytä tukemaan usein kovin nöyryyttävässä huostaanottotilanteessa ja sen jälkeen.

Näkökulmaa voisit ehkä avartaa lukemalla esim. tämän keskustelun biovanhemmat palstaa. Ota kuitenkin huomioon, että siellä on muutamia kärkkäitä ja paljon kirjoittavia biovanhempia sekä oikeudenkäyntien aiheuttamaa turhautumista purkavia biovanhempia. Jos mahdollista, niin olisi tietenkin hyvä, jos voisit tutustua henkilökohtaisesti joihinkin biovanhempiin. Biovanhemmilla on muutamia vertaisryhmiä ja esim. Pesue:en työntekijät voisivat kertoa omia kokemuksiaan sijaisvanhemmista sekä heidän ongelmistaan. Viime aikoina asiaa on käsitelty myös mediassa. Perhekuntoutuksen toimipisteissä tehdään myös hyvin arvokasta työtä. Näistä hyvä esimerkki on Kuuselan perhekuntoutuskeskus Vantaalla. Sinne pääsee varmasti vierailemaan.

Jos teillä on joskus niitä rahkeita, niin suosittelisin ensin tuota tukiperhetoimintaa. Siinä pääsee mielestäni hyvin harjoittelemaan sitä biovanhempien voimaannuttamista ja omien asenteiden kanssa työskentelyä. Mielestäni kyse on lähinnä hyväksymisestä. Sen hyväksymisestä, että joku 16-vuotias on tullut raskaaksi ja halunnut kasvattaa itse lapsensa vaikeasta elämäntilanteesta ja ympäristön arvostelusta huolimatta. Tukiperhetoiminta on hänen hyväksymistä, lepohetkien suomista ja hänen vanhemmuutensa arvostamista. Samaten hyväksymistä tarvitsee myös moni muu: masentunut perheenäiti, vammaisen lapsen vanhemmat, eronnut, uskottomuutta kokenut, väkivallan uhri, työttömäksi jäänyt, toimeentulotukea saava, kouluttamaton, iäkäs, maahanmuuttaja, uskonnoton, uskovainen, mielenterveydeltään järkkynyt, jokainen. Hyväksymistä ja uskon luomista tarvitsevat myös ne vanhemmat, jotka ovat tehneet virheitä lastensa kasvatuksessa. Ei ole niin vaikea hyväksyä ja rohkaista kärsinyttä aikuista, kuin aikuista joka on tehnyt pahaa lapselleen. Jokainen meistä voi kuitenkin muuttua eikä etukäteen voi tietää, kuka siihen kykenee ja kuka ei. Tällä en tarkoita, että lapsille saisi tehdä mitä tahansa. Tukiperheenä täytyy kuitenkin ymmärtää, että jokaisessa perheessä ei leivota joka lauantai pullaa ja mennä nukkumaan klo 20.30. Merkittävin kokemus itselleni on ollut se, kun olen saanut apua ja ohjeita näiltä ”heittiövanhemmilta”. Heiltä olen saanut useitakin maalaisjärkisiä neuvoja omien lasteni tai kodinhoidon suhteen. Paljon se ottaa, mutta paljon se antaakin – vaikka ei moni uskoisi. Silti suosittelen kunnollista harkintaa näiden asioiden suhteen.

Sijaisvanhemmuuden kohdalla on kyse ihan samoista asioista, mutta siinä on paljon voimakkaammin omat tunteet mukana. Aika ei nyt riitä siihen.

osa 2 kirjoitti:

Suomessa on tuhansia sijaisperheitä, joista valtaosa on joka biolapsellisia perheitä tai biologisesti lapsettomia perheitä. Äärettömän harvassa näissä perheissä on adoptiolapsi tai useampia, tosin adoptioperheet ovat todella mukava ryhmä sijaisperheiden joukossa.

Kysymyksesi siitä, miksi adoptioperheiden pienen porukan täytyisi yksi ottaa vastuu sijaishuoltoon päätyneiden lasten hoidosta, on siis varsin kummallinen.

Vaikka sinä olet kasvattanut useita lapsia, niin moni suomalaisista perheistä kokee, ettei heidän kodissaan ole tilaa uusille perheenjäsenille.

Adoption yhteydessä toistuu jatkuvasti fraasi ”meidän perheessämme oli/on tilaa lapselle”. Ehkä sen takia näissä yhteyksissä kyseenalaistetaankin se, miksi perheissä on tilaa adoptiolapsille, mutta ei sijoitetuille lapsille. Moni näistä perheistä on valmis ottamaan myös kotimaisen adoptiolapsen, mutta ei kotimaista sijoitettua lasta. Tätä ei siis voi selittää pelkästään sillä, että maailmalla on viemärit täynnä lapsia, niin kuin täällä nykyään jatkuvasti väitetään.

Adoptioperheissä on siis tilaa, mutta se tila on korvamerkittyä tilaa. Lapsi pitää saada OMAKSI ja osalla on lisäksi halu saada eksoottinen kulttuurilapsi tai pelastaa yksi lapsi viemäristä...

Lue lisää

Minä ihmettelen sitä, että jos nainen haluaa olla äiti, niin miksi hän ei ota sijaislasta, miksi hän haluaa synnyttää?
Sillä jos nainen haluaa olla äiti, niin hänellä on rakkautta ja tilaa lapselle, miksi sijaislapsi ei riitä?
Miksi nainen on näin itsekäs?

Lapseton for ever kirjoitti:

Minä ihmettelen sitä, että jos nainen haluaa olla äiti, niin miksi hän ei ota sijaislasta, miksi hän haluaa synnyttää?
Sillä jos nainen haluaa olla äiti, niin hänellä on rakkautta ja tilaa lapselle, miksi sijaislapsi ei riitä?
Miksi nainen on näin itsekäs?

Lue lisää

Kutsut ilmeisesti minua "kaikkitietäväksi", kun keskustelin tuossa ylempänä "Suurperheen äidin" kanssa.

Kysymyksesi äitiydestä ja tilasta lapselle on ihan relevantti. Ymmärrät kuitenkin varmaan itsekin, että suurin osa ihmisistä pitää luonnollisimpana saada lapsia sillä luonnollisimmalla menetelmällä oman rakkaan kanssa ilman sosiaalivirkailijoiden selvittelyjä sekä ilman adoptoidun tai sijoitetun lapsen mukanaan perheeseen tuomia erityispiirteitä.

Aina on niitäkin ihmisiä, jotka haluavat suoraan biolapsien sijasta adoptoida tai jopa ottaa sijoitettuja lapsia. Jälkimmäinen on todella harvinaista. Adoptio ilman biolapsettomuutta on selvästi yleisempää. Vielä yleisempää on se, että biolapsien saamisen jälkeen perheeseen toivotaan vielä lisäksi sijoitettuja tai adoptoituja lapsia.

Alkuperäiseen kysymykseesi takaisin palatakseni. Mielestäni nainen (tai mies) ei ole kovin itsekäs, halutessaan biologista lasta tai saattaessaan biolapsen vahingossa alulle. Voihan sitä tietenkin ajatella itsekkyytenä esim. maapallon ylikansoittumisen mielessä, mutta tätä asiaa voisi jaaritella vuodet läpeensä saamatta lopullista ratkaisua asiaan. Tämä on täysin eri tilanne kuin tilanne, jossa lasta lähdetään hankkimaan sosiaaliviranomaisten kautta. Silloinhan lähtökohtana ovat ne paljon puhutut _lapsen etu_ sekä _perheen etsiminen lapselle_. Lapsen edun nimissä on todella kummallista, että vanhemmiksi halukkaat aikuiset ihmiset erityisesti toivovat juridisesti omaa, tervettä, mahdollisimman nuorta, tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvaa lasta mahdollisesti vielä sukupuolen määrittäen.

Asia menee hieman monimutkaisemmaksi silloin, jos mukaan otetaan esim. sinkkuäidin lainaspermalla tai pariskunnan luovutetuilla sukusoluilla aikaan saatetut raskaudet. Silloin on ilmeisesti ollut tilaa lapsille, jota ei kuitenkaan ole ilman erityismenetelmiä saatu aluelle. Tällöin voisi tietenkin ajatella, että lapsen saamiseen (ja nimenomaan OMAN lapsen saamiseen) liittyy erityistä itsekkyyttä, mutta eivät nämä asiat mitään yksikertaisia ole. Vai ovatko?

Pela ja Hesa antaa mahiksen esittää toiveita mm. sukupuolen ja etnisen taustan suhteen. Esimerkiks Venäjältä adoptoivat voi kieltäytyä tummaihoisesta lapsesta.

sulla kirjoitti:

Pela ja Hesa antaa mahiksen esittää toiveita mm. sukupuolen ja etnisen taustan suhteen. Esimerkiks Venäjältä adoptoivat voi kieltäytyä tummaihoisesta lapsesta.

ainakaan meille tehtiin Pelan neuvonnassa selväksi että etninen tausta ei ole peruste kieltäytymiselle. en tiedä mitä muut sos.tt:t sanovat mutta näin meidän.

kummalla väärää tietoa? kirjoitti:

ainakaan meille tehtiin Pelan neuvonnassa selväksi että etninen tausta ei ole peruste kieltäytymiselle. en tiedä mitä muut sos.tt:t sanovat mutta näin meidän.

Meillä taas Pelan (HKI) neuvonnassa keskusteltiin siitä, ollaanko valmiita ottamaan tummaihoinen lapsi. Silloin mietittiin sekä kotimaan adoptiota ja Venäjä-adoptiota. En usko, että meille olisi väkisin annettu tummaihoista lasta.

Pela, hki kirjoitti:

Meillä taas Pelan (HKI) neuvonnassa keskusteltiin siitä, ollaanko valmiita ottamaan tummaihoinen lapsi. Silloin mietittiin sekä kotimaan adoptiota ja Venäjä-adoptiota. En usko, että meille olisi väkisin annettu tummaihoista lasta.

Lue lisää

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

serkkutyttö kirjoitti:

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

Lue lisää

Kotimaisia adoptiolapsia ei riitä kaikille ja odotusaika on pitkä. Venäjältä tulee taas lähinnä leikki-ikäisiä (3-6v) lapsia, joilla monilla on kehitysviive, kehitysvamma tai muu sairaus. Monilla on myös ennakkoluuloja Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Yksi syy on myös se, että Suomesta ja Venäjältä adoptoidessa lapsi saa hyvät tiedot bioperheestään ja pystyy löytämään heidät myöhemmin. Jos adoptoi esim. Kiinasta ja muutamista muista maista (usein Etiopia, Thaimaa ja Intia), niin lapsen sukulaisista ei ole yleensä mitään tietoa. Tällöin ei ole surua siitä, että lapsi joskus löytäisi vanhempansa. Kansainvälinen adoptio, jossa adoptoidaan ei-suomalaisen näköinen lapsi on myös nyt eräänlainen muoti, vaikka suurin osa adoptoijista kärsii biolapsettomuudesta. Karuja asioita, mut näin on. Se millaisia vastauksia saat kertoo aina paljon adoptoijien asenteista.

serkkutyttö kirjoitti:

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

Lue lisää

Ensiksikin kaikki ihmiset ei ole värisokeita. En usko että erikoisuutta on tavoiteltu, se on pinnallista ajattelua, lapsi on elinikäinen projekti, eikä siinä erikoisuudentavoittelulla pitkälle pötkitä, pitäähän siinä sietää rasistienkin kommentit (koskee myös venäjältä adoptoituja).

Lisäksi toiset tuntee sympatiaa jotain maata kohtaan ja valitsee sen. Kun me mietimme maata, kävi niin että silloin oli vain yksi maa joka veti ja onneksi maa oli mieleinen meille, joten sieltä sitten saimme pienokaisemme, joka olisi voinut olla minkä värinen tahansa, eikä me sitä pidetty esteenä, lapsi on tärkein. Ehkä naapurisi ajattelevat näin?

ja maavalinnasta kirjoitti:

Ensiksikin kaikki ihmiset ei ole värisokeita. En usko että erikoisuutta on tavoiteltu, se on pinnallista ajattelua, lapsi on elinikäinen projekti, eikä siinä erikoisuudentavoittelulla pitkälle pötkitä, pitäähän siinä sietää rasistienkin kommentit (koskee myös venäjältä adoptoituja).

Lisäksi toiset tuntee sympatiaa jotain maata kohtaan ja valitsee sen. Kun me mietimme maata, kävi niin että silloin oli vain yksi maa joka veti ja onneksi maa oli mieleinen meille, joten sieltä sitten saimme pienokaisemme, joka olisi voinut olla minkä värinen tahansa, eikä me sitä pidetty esteenä, lapsi on tärkein. Ehkä naapurisi ajattelevat näin?

Lue lisää

" vain yksi maa joka veti"

tarkoittaa, että vain yhdestä maasta on tuolloin saanut tälle perheelle riittävän nopeasti (ja todennäköisesti heidän toivomuksiensa mukaisen) adoptiolapsen. osa perheistä jaksaa odottaa lasta vaikka 3-5 vuotta, jos kohdemaassa tulee joku viivytys (luonnonkatastrofi, sota, sosiaalimuutos). toiset valitsee nopeimman reitin.

Olen kysynyt aikaisemminkin, voiko esim. mieheni kotimaasta adoptoida lapsen, onhan silloin sama kansallisuus kuin miehelläni. En usko että kuuluisi mihinkään näistä 10 maasta.

serkkutyttö kirjoitti:

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

Lue lisää

Ei ole kuule monia maita , mistä adoptoida, että lapsi olisi´" suomalaisen näköinen"! Kun 17v. sitten sitä paperisotaa kävimme, maita oli muistaakseni jokin afrikan valtio, kolumbia, thaimaa, intia ja sri lanka. Ei siinä erikoisuutta tavoiteltu, kolumbia ei pitänyt meitä sopivina adoptiovanhempina, koska olimme molemmat olleet jo kerran avioliitossa ja eronneita, joten paperimme sieltä palautuivat pelaan. Seuraava maa oli thaimaa, sielläkään meitä ei katsottu sopiviksi vanhemmiksi, koska minulla oli aikasemmasta liitosta biolooginen lapsi ja suomalainen ja lopulta sri lanka hyväksyi meidät ja saimme ihanan lapsen sieltä!Nyt varmaan tiedät, ettei kukaan tavoittele mitään eksoottista, vaan vaihtoehtoja ei ole, silloin ei myöskään ollut venäjää, eikä romaniaa! ja muuten värillä ei ole väliä! terv . äiti

mahdollista? kirjoitti:

Olen kysynyt aikaisemminkin, voiko esim. mieheni kotimaasta adoptoida lapsen, onhan silloin sama kansallisuus kuin miehelläni. En usko että kuuluisi mihinkään näistä 10 maasta.

Lue lisää

On aika mutkainen tie, koska palveluntantajan pitäisi hyväksyä kohde, josta lapsi on tulossa.

Kuitenkin taitaa olla mahdollista.

Ota yhteyttä palvelunantajiin ja/tai adoptiolautakuntaan, he osaavat neuvoa asiassa eteenpäin.

adä kirjoitti:

On aika mutkainen tie, koska palveluntantajan pitäisi hyväksyä kohde, josta lapsi on tulossa.

Kuitenkin taitaa olla mahdollista.

Ota yhteyttä palvelunantajiin ja/tai adoptiolautakuntaan, he osaavat neuvoa asiassa eteenpäin.

Lue lisää

Ei se nyt ihan noinkaan mene. On monta tietä adoptoida omatoimisesti ulkomailta, mutta mikään niistä ei ole helppo. Yleisimpiä tilanteita ovat ne, kun ulkomailla asuva perhe adoptoi asuinmaan käytäntöjen mukaan. Suomeen on adoptoitu myös sukulaislapsia ulkomailta esimerkiksi lasten jäätyä orvoiksi. Tämmöinen adoptio riippuu paljon siitä, mitä ko. maan laki ja uskontokin ajattelevat adoptiosta. Suomen adoptiolaissa on kohtia näitä erityisjärjestelyitä varten. Neuvoisin teitä hankkimaan asianajajan ja ottamaan yhteyttä Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakuntaan (http://www.stm.fi/Resource.phx/orgns/neuvt/adoptio/adoptio.htx). Tietenkin kannattaa myös selvitellä kyseisen maan adoptiokäytäntöjä.

Omatoiminen adoptio ei ole helppo tie ettekä välttämättä saa erityisen paljon apua virkamiehiltä. Adoptio on yksi lastensuojelun keino ja siihen liittyy paljon ongelmakohtia, minkä takia adoptiota halutaan säädellä eri tavoin. Omatoiminen adoptio voi olla pitkä, byrokraattinen ja epävarma projekti. Rahaakin siihen voi upota sievoiset summat. Toisille se sen sijaan on hyvin helppo ja nopeasti etenevä asia. Helpointa olisi varmaan aina, jos adoptoiva perhe asuisi kohdemaassa.

Lapsen etua ajatellen kannattaa harkita suomalaiseen adoptioneuvontaan osallistumista, vaikka adoptio ei sitä edellyttäisi. Jos onnistutte adoptoimaan Suomessa asuen, niin neuvonta on todennäköisesti pakollinen. Jos muutatte kohdemaahan, niin neuvontaa ei välttämättä voida edellyttää. Neuvonta on joka tapauksessa maksuton ja se tehdään lapsen etua ajatellen. Adoptioon liittyy paljon näkökulmia, joita ei tule etukäteen ajatelleeksi. Tutusta maasta adoptoimiseen liittyy etuina mm. lapsen mahdollisuus säilyttää syntymämaan kieltä, kulttuuria ja suhdetta syntymämaahan. Toisaalta haittana voi pitää esimerkiksi sitä, että adoptoitu on adoptoitujen ryhmissä ulkopuolinen, kun hänellä ei ole adoptiokavereita samasta maasta tai lastenkodista. Näitä etuja ja haittoja on paljon muitakin. Koko adoptioon liittyy paljon etuja ja haittoja, joita pitäisi miettiä tarkkaan jo ennen adoptiota.

serkkutytölle kirjoitti:

" vain yksi maa joka veti"

tarkoittaa, että vain yhdestä maasta on tuolloin saanut tälle perheelle riittävän nopeasti (ja todennäköisesti heidän toivomuksiensa mukaisen) adoptiolapsen. osa perheistä jaksaa odottaa lasta vaikka 3-5 vuotta, jos kohdemaassa tulee joku viivytys (luonnonkatastrofi, sota, sosiaalimuutos). toiset valitsee nopeimman reitin.

Lue lisää

Ei adoptio-odotuksen pitkä kesto ole mikään itsetarkoitus. Odotus kestää lähes aina lähemmäs kolmea vuotta, ja ne, jotka siinä ajassa saavat lapsen luokseen, ovat niitä todella onnekkaita. On aika pinnallista ajatella, että lapsen "perussuomalaisesta poikkeava" väri olisi erikoisuudentavoittelua. Mitä enemmän kulttuurit sekoittuvat, sitä epäolennaisemmaksi asiaksi (toivottavasti) ihonväri muuttuu.

????

omatoimiadoptio kirjoitti:

Ei se nyt ihan noinkaan mene. On monta tietä adoptoida omatoimisesti ulkomailta, mutta mikään niistä ei ole helppo. Yleisimpiä tilanteita ovat ne, kun ulkomailla asuva perhe adoptoi asuinmaan käytäntöjen mukaan. Suomeen on adoptoitu myös sukulaislapsia ulkomailta esimerkiksi lasten jäätyä orvoiksi. Tämmöinen adoptio riippuu paljon siitä, mitä ko. maan laki ja uskontokin ajattelevat adoptiosta. Suomen adoptiolaissa on kohtia näitä erityisjärjestelyitä varten. Neuvoisin teitä hankkimaan asianajajan ja ottamaan yhteyttä Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakuntaan (http://www.stm.fi/Resource.phx/orgns/neuvt/adoptio/adoptio.htx). Tietenkin kannattaa myös selvitellä kyseisen maan adoptiokäytäntöjä.

Omatoiminen adoptio ei ole helppo tie ettekä välttämättä saa erityisen paljon apua virkamiehiltä. Adoptio on yksi lastensuojelun keino ja siihen liittyy paljon ongelmakohtia, minkä takia adoptiota halutaan säädellä eri tavoin. Omatoiminen adoptio voi olla pitkä, byrokraattinen ja epävarma projekti. Rahaakin siihen voi upota sievoiset summat. Toisille se sen sijaan on hyvin helppo ja nopeasti etenevä asia. Helpointa olisi varmaan aina, jos adoptoiva perhe asuisi kohdemaassa.

Lapsen etua ajatellen kannattaa harkita suomalaiseen adoptioneuvontaan osallistumista, vaikka adoptio ei sitä edellyttäisi. Jos onnistutte adoptoimaan Suomessa asuen, niin neuvonta on todennäköisesti pakollinen. Jos muutatte kohdemaahan, niin neuvontaa ei välttämättä voida edellyttää. Neuvonta on joka tapauksessa maksuton ja se tehdään lapsen etua ajatellen. Adoptioon liittyy paljon näkökulmia, joita ei tule etukäteen ajatelleeksi. Tutusta maasta adoptoimiseen liittyy etuina mm. lapsen mahdollisuus säilyttää syntymämaan kieltä, kulttuuria ja suhdetta syntymämaahan. Toisaalta haittana voi pitää esimerkiksi sitä, että adoptoitu on adoptoitujen ryhmissä ulkopuolinen, kun hänellä ei ole adoptiokavereita samasta maasta tai lastenkodista. Näitä etuja ja haittoja on paljon muitakin. Koko adoptioon liittyy paljon etuja ja haittoja, joita pitäisi miettiä tarkkaan jo ennen adoptiota.

Lue lisää

Kiitos oikein paljon tuosta viestistä, olit nähnyt todella vaivaa, kiitos oikein paljon. Meillä on vasta suunnittelu vaiheessa, siksi emme oikein tiedä vielä mistään.

oksu kirjoitti:

Ei adoptio-odotuksen pitkä kesto ole mikään itsetarkoitus. Odotus kestää lähes aina lähemmäs kolmea vuotta, ja ne, jotka siinä ajassa saavat lapsen luokseen, ovat niitä todella onnekkaita. On aika pinnallista ajatella, että lapsen "perussuomalaisesta poikkeava" väri olisi erikoisuudentavoittelua. Mitä enemmän kulttuurit sekoittuvat, sitä epäolennaisemmaksi asiaksi (toivottavasti) ihonväri muuttuu.

Lue lisää

Suurin osa tietämistäni ulkomailta adoptoinneista on kestänyt noin 1,5-2v ensimmäisestä neuvontakerrasta lapsen saamiseen.

Tottakai adoptio kestää joskus pidempään. Tässähän on tärkeintä löytää lapsille koteja, eikä saada vanhemmille lapsi mahdollisimman nopeasti. Siinä mielessä on siis ihan yksi lysti, kauan vanhemmat joutuvat odottamaan, vaikka en kannatakaan älyttömän pitkiä adoptio-odotuksia. Pointti on se, että lapsi on tärkein - ei adoptiovanhempien odotusaika.

adoptio-odotuksesta kirjoitti:

Suurin osa tietämistäni ulkomailta adoptoinneista on kestänyt noin 1,5-2v ensimmäisestä neuvontakerrasta lapsen saamiseen.

Tottakai adoptio kestää joskus pidempään. Tässähän on tärkeintä löytää lapsille koteja, eikä saada vanhemmille lapsi mahdollisimman nopeasti. Siinä mielessä on siis ihan yksi lysti, kauan vanhemmat joutuvat odottamaan, vaikka en kannatakaan älyttömän pitkiä adoptio-odotuksia. Pointti on se, että lapsi on tärkein - ei adoptiovanhempien odotusaika.

Lue lisää

Jossain päin Suomea pääsee aloittamaan adoptioneuvonnan lähes heti. Mutta esim. Helsingissä tätäkin odotetaan 1-1,5 vuotta.

Adoptioneuvonta kestää vähintään puoli vuotta, yleensä kai kuitenkin vuoden tai hiukan alle.

Adoptiolupaa pitää odotella 1-3 kk, sen jälkeen tarvittavien papereiden keruu ja niiden laillistus, 2-4 viikkoa.

Paperit maailmalle, ja odotusta, keskimäärin
8 kk - 2,5 vuotta, riippuen kohdemaasta, ennen kuin lasta pääsee hakemaan.

Eli kyllä, 2 vuotta saattaa riittää juuri ja juuri jos pääsee heti adoptioneuvontaan, neuvonta kestää sen puolisen vuotta eikä adoptiolupaa tarvitse odotella ja kohdemaa on jokin sellainen maa jossa odotusaika nyt lyhyt.

Pisimmillään odotat neuvontaa 1,5 vuotta, neuvonta kestää vuoden ja siihen lapsen odotusta vuosi, puolitoista lisää - kokonaisaika meneekin sitten jo tuonne 3,5-4 vuoteen.

serkkutyttö kirjoitti:

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

Lue lisää

Miksi ihmeessä olisi jotenkin parempi jos lapsi on vaaleatukkainen ja -ihoinen?
Miksi tämä asia vaivaa sinua niin?

RoomMate kirjoitti:

Miksi ihmeessä olisi jotenkin parempi jos lapsi on vaaleatukkainen ja -ihoinen?
Miksi tämä asia vaivaa sinua niin?

mahdollisia maita on monia, mm venäjä ja viro. miksi ihmeessä hakea todella kaukaa selvästi erinäköinen lapsi, kun läheltäkin olisi saatavissa "suomalaisen näköinen"? ei kai se parempi olisi. ihmettelen vain, jos semmoinen mahdollisuus on.

serkkutyttö kirjoitti:

mahdollisia maita on monia, mm venäjä ja viro. miksi ihmeessä hakea todella kaukaa selvästi erinäköinen lapsi, kun läheltäkin olisi saatavissa "suomalaisen näköinen"? ei kai se parempi olisi. ihmettelen vain, jos semmoinen mahdollisuus on.

Lue lisää

Virosta tulee nykyisin hyvin harvoin enää lapsia adoptioon, sinänsä hienoa että ovat Virossa saaneet asiat niin hyvää kuntoon.
Venäjältä tulee kyllä lapsia.

Tarkoitatko että vain perinteisen suomalaisen näköiset lapset ovat oikeutettuja vanhempiin ja kotiin ?

Adoptiomaat kirjoitti:

Virosta tulee nykyisin hyvin harvoin enää lapsia adoptioon, sinänsä hienoa että ovat Virossa saaneet asiat niin hyvää kuntoon.
Venäjältä tulee kyllä lapsia.

Tarkoitatko että vain perinteisen suomalaisen näköiset lapset ovat oikeutettuja vanhempiin ja kotiin ?

Lue lisää

Äiti ja isä saavat itse päättää mistä he haluavat adoptoida.
Jos he haluavat ihan suloisen "nappisilmän" kullanruskealla iholla, niin arvaa mitä?
He saavat yrittää adoptoida sellaisen.
Jokainen saa yrittää adoptoida jos haluaa, mutta arvaa mitä? Kaikille ei anneta oikeutta adoptoida!

Minusta on ihanaa että vanhemmat ovat ennakkoluulottomasti päättäneet adoptoida jonkun ihanan lapsen kaukaa maailmalta omaan kotiinsa, omaksi rakkaaksi lapsekseen.

Siinä saa ympärillä olevat vain tyytyä tilanteeseen! Ja yrittää sopeutua!
Jos sinua niin hirveästi se kaivelee ja sinulle on parisuhde kunnossa, niin voithan itsekin yrittää adoptoida...(Ettei tarvitse olla kateellinen muille!)

Lapseton for ever kirjoitti:

Äiti ja isä saavat itse päättää mistä he haluavat adoptoida.
Jos he haluavat ihan suloisen "nappisilmän" kullanruskealla iholla, niin arvaa mitä?
He saavat yrittää adoptoida sellaisen.
Jokainen saa yrittää adoptoida jos haluaa, mutta arvaa mitä? Kaikille ei anneta oikeutta adoptoida!

Minusta on ihanaa että vanhemmat ovat ennakkoluulottomasti päättäneet adoptoida jonkun ihanan lapsen kaukaa maailmalta omaan kotiinsa, omaksi rakkaaksi lapsekseen.

Siinä saa ympärillä olevat vain tyytyä tilanteeseen! Ja yrittää sopeutua!
Jos sinua niin hirveästi se kaivelee ja sinulle on parisuhde kunnossa, niin voithan itsekin yrittää adoptoida...(Ettei tarvitse olla kateellinen muille!)

Lue lisää

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

serkkutyttö kirjoitti:

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

Lue lisää

Olemme ajatelleet adoptoida mieheni kotimaasta, hän ei tosin ole musta, mutta suomalaista tummempi, jos tekisimme luomulapsen, ei hänkään varmasti suomalaiselta näyttäisi.
Jos olet huolissas tummasta lapsesta noin paljon, en ymmärrä miksi. Jos ajattelet vain negatiivisesti mitä lapsi kokisi Suomessa. Uskon varmasti että lapsella on täällä Suomessa ihmisarvoisempi elämä, kuin esim.Afrikassa tai Kiinassa.

serkkutyttö kirjoitti:

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

Lue lisää

En halua että lapseni elävät noin ahdasmielisten ihmisten lähelläkään.

Miten voi toisten tekemiset kiinnostaa noin paljon? Ei taida elämässä olla yhtään mitään muuta.

serkkutyttö kirjoitti:

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

Lue lisää

Haluat tietää miksi...no koska nyt noin kauheasti sinua ihmetyttää....syitä on erilaisia, meillä seuraavat...

Me adoptoimme Thaimaasta koska suomalaissyntyiset adoptioon tulevat lapset saavat varmasti kaikki kodin emmekä halunneet odottaa epämääräistä 4-5 vuotta lasta jota emme kenties ikinä saakaan.

Kun me lähdimme adoptioon Venäjän adoptiot olivat ihan tukossa eikä ollut tietoa koska homma toimii kunnolla. Edessä olisi ollut taas epämääräistä odotusta ties kuinka kauan. Rankkasimme Venäjän pois listaltamme.

Virosta ei silloinkaan tullut kuin muutamia lapsia vuodessa ja odotus sitäkin kautta olisi kestänyt hyvin epämääräisen ajan.
Rankkasimme Viron pois listaltamme.

Mietimme Kolumbian ja Thaimaan välillä ja koska silloin Kolumbian odotusajat olivat 2-3 vuoden luokka ja Thaimaan alle vuoden, valitsimme Thaimaan.

Sillä meille ei lapsen ihonvärillä ollut merkitystä.
Tutkimme eri vaihtoehtoja ja omaa sisäistä tunnettamme: mikä maa olisi meille sopiva, mikä maa tuo mieleen positiivisia mielikuvia joista on helppo sitten myöhemmin puhua lapsillemme.

Ei lapsi muuten automaattisesti tule kiusattua ihonvärinsä takia, ihan vaan tiedoksesi.
Ja jos kiusaamista esiintyy, vanhemman tehtävänä on puuttua siihen välittömästi ja tiukasti, lasta ei saa jättää hoitamaan asiaa yksin. Siihen olemme olleet aina valmiita ja olemme edelleenkin.

Me vanhemmat opetamme lapsillemme rasistiset mielipiteet, ei lapsi ole syntyessään rasisti, ei myöskään arvio tai kohtele tosin ihonvärin mukaan kuten esim. sinä teet - arviot perheen adoptiota sen mukaan minkä värinen heidän lapsensa iho on.
Kuvittelet että erivärinen lapsi on jotain erilaisuuden tavoittelua. Tuo nimenomaan on sitä piilorasismia.

muualta kirjoitti:

Haluat tietää miksi...no koska nyt noin kauheasti sinua ihmetyttää....syitä on erilaisia, meillä seuraavat...

Me adoptoimme Thaimaasta koska suomalaissyntyiset adoptioon tulevat lapset saavat varmasti kaikki kodin emmekä halunneet odottaa epämääräistä 4-5 vuotta lasta jota emme kenties ikinä saakaan.

Kun me lähdimme adoptioon Venäjän adoptiot olivat ihan tukossa eikä ollut tietoa koska homma toimii kunnolla. Edessä olisi ollut taas epämääräistä odotusta ties kuinka kauan. Rankkasimme Venäjän pois listaltamme.

Virosta ei silloinkaan tullut kuin muutamia lapsia vuodessa ja odotus sitäkin kautta olisi kestänyt hyvin epämääräisen ajan.
Rankkasimme Viron pois listaltamme.

Mietimme Kolumbian ja Thaimaan välillä ja koska silloin Kolumbian odotusajat olivat 2-3 vuoden luokka ja Thaimaan alle vuoden, valitsimme Thaimaan.

Sillä meille ei lapsen ihonvärillä ollut merkitystä.
Tutkimme eri vaihtoehtoja ja omaa sisäistä tunnettamme: mikä maa olisi meille sopiva, mikä maa tuo mieleen positiivisia mielikuvia joista on helppo sitten myöhemmin puhua lapsillemme.

Ei lapsi muuten automaattisesti tule kiusattua ihonvärinsä takia, ihan vaan tiedoksesi.
Ja jos kiusaamista esiintyy, vanhemman tehtävänä on puuttua siihen välittömästi ja tiukasti, lasta ei saa jättää hoitamaan asiaa yksin. Siihen olemme olleet aina valmiita ja olemme edelleenkin.

Me vanhemmat opetamme lapsillemme rasistiset mielipiteet, ei lapsi ole syntyessään rasisti, ei myöskään arvio tai kohtele tosin ihonvärin mukaan kuten esim. sinä teet - arviot perheen adoptiota sen mukaan minkä värinen heidän lapsensa iho on.
Kuvittelet että erivärinen lapsi on jotain erilaisuuden tavoittelua. Tuo nimenomaan on sitä piilorasismia.

Lue lisää

asiallisesta vastauksesta. tämä oli tosin vaan teidän tapaus. serkkuni lähtiessä prosessiin mukaan, oli vaihtoehtoja muistakin maista, mutta hänellä oli mielessä vain yksi. hän itse sanoi, että he haluavat nimenomaan mustan pojan. syytä en koskaan kysynyt.

jos ihmettelyni on piilorasismia, niin mitähän sitten on serkkuni tapaus; hän kun ei edes miettinyt vaaleaa lasta, sen piti olla musta. nimenomaan musta, ei tumma tai muukaan, vaan musta.

ja pelkän lasten kiusaamisen koulussa saa kuriin aika hyvin. minä olenkin huolissani skinijoukoista, jotka silloin tällöin hakkaavat sairaalakuntoon erilaisia täällä; heille riittää ihonväri, uskonto, mikä vaan syyksi.

asuta naapurissa kirjoitti:

En halua että lapseni elävät noin ahdasmielisten ihmisten lähelläkään.

Miten voi toisten tekemiset kiinnostaa noin paljon? Ei taida elämässä olla yhtään mitään muuta.

Lue lisää

mikäs noin jurppii? eikö asiallista kysymystä saa esittää, kun heti epäillään ahdasmieliseksi? kukahan tässä nyt sitä ahdasmielisyyttä esittää?

tyypillinen reaktio: kysytään jotakin, jonka nyt tulkitsen epämiellyttäväksi vastata, niin hyökätään. alan uskoa, että useissa tapauksissa on ollut takana se erikoisuuden tavoittelu...

ellet pysty vastaamaan asiallisiin kommentteihin, ole vastaamatta.

serkkutyttö kirjoitti:

asiallisesta vastauksesta. tämä oli tosin vaan teidän tapaus. serkkuni lähtiessä prosessiin mukaan, oli vaihtoehtoja muistakin maista, mutta hänellä oli mielessä vain yksi. hän itse sanoi, että he haluavat nimenomaan mustan pojan. syytä en koskaan kysynyt.

jos ihmettelyni on piilorasismia, niin mitähän sitten on serkkuni tapaus; hän kun ei edes miettinyt vaaleaa lasta, sen piti olla musta. nimenomaan musta, ei tumma tai muukaan, vaan musta.

ja pelkän lasten kiusaamisen koulussa saa kuriin aika hyvin. minä olenkin huolissani skinijoukoista, jotka silloin tällöin hakkaavat sairaalakuntoon erilaisia täällä; heille riittää ihonväri, uskonto, mikä vaan syyksi.

Lue lisää

Tarkentaisin vielä aikaisempaa viestiäni maavalinnastamme:
Venäjä ja Viro eivät olleet ensisijaisia maatoiveitamme jotka olisimme joutuneet jotenkin puolipakolla hylkäämään. Kohteet kyllä toimivat silloinkin mutta aikataulujen ennustettavuutta ei ollut.

Valikoimme ensin adoptiopalvelunantajan saamamme ystävällisen ja rohkaisevan (puhelin)palvelun perusteella ja sitten vasta kävimme läpi valitsemamme palvelunantajan kanssa heillä olevien maiden tilanteen.

Palvelunantajia oli silloinkin kolme, ja kahdella muulla olisi kyllä ollut muitakin maita, silloin taisi jopa Puolan kontakti toimia.

serkkutyttö kirjoitti:

mikäs noin jurppii? eikö asiallista kysymystä saa esittää, kun heti epäillään ahdasmieliseksi? kukahan tässä nyt sitä ahdasmielisyyttä esittää?

tyypillinen reaktio: kysytään jotakin, jonka nyt tulkitsen epämiellyttäväksi vastata, niin hyökätään. alan uskoa, että useissa tapauksissa on ollut takana se erikoisuuden tavoittelu...

ellet pysty vastaamaan asiallisiin kommentteihin, ole vastaamatta.

Lue lisää

Samaa mieltä. Näistä adoptioihmisistä vain harva kykenee järkevään keskusteluun. He ovat kaikki lukeneet samat adoptiokirjat ja toistavat yhdessä näitä oppimiaan mantroja. Nettikeskusteluissa he ovat täysin samaa mieltä kaikesta ja raivostuvat eri tavoin ajattelevien kyseenalaistuksista. Sen sinä ja minä olemme saaneet kokea. Minusta on tärkeää, että asioita kysellään ja kyseenalaistetaan. Ihmisten reaktioista voi tosiaan vetää erilaisia johtopäätöksiä...

muualta kirjoitti:

Tarkentaisin vielä aikaisempaa viestiäni maavalinnastamme:
Venäjä ja Viro eivät olleet ensisijaisia maatoiveitamme jotka olisimme joutuneet jotenkin puolipakolla hylkäämään. Kohteet kyllä toimivat silloinkin mutta aikataulujen ennustettavuutta ei ollut.

Valikoimme ensin adoptiopalvelunantajan saamamme ystävällisen ja rohkaisevan (puhelin)palvelun perusteella ja sitten vasta kävimme läpi valitsemamme palvelunantajan kanssa heillä olevien maiden tilanteen.

Palvelunantajia oli silloinkin kolme, ja kahdella muulla olisi kyllä ollut muitakin maita, silloin taisi jopa Puolan kontakti toimia.

Lue lisää

Olenkin ihmetellyt silloin tällöin samaa kuin Serkkutyttö. Valtaosa tietämistäni adoptiolapsista ovat "ei-suomalaisen" -näköisiä. Usein aika nuoret pariskunnat ovat päätyneet mustaan poikaan. Siis poikaan. Ja mustaan. Vanhemmat parit ovat usein adoptoineet tyttöjä esim Kiinasta. Se johtunee eri maiden ikävaatimuksesta?

Jos Virosta, Venäjältä ja Puolasta on mahdollisuus saada lapsia, miksi useimmiten se adoptiomaa on niinkin kaukana kuin vaikka Etelä-Afrikassa? Tietysti se on oltava, jos vaatimuksena on nimenomaan musta lapsi.

Onkohan minulla tuttavina sama pariskunta, kuin Serkkutytöllä, sillä kohtalaisen nuoret tuttavani adoptoivat pari vuotta sitten mustan pojan. Ja tiesin, että he halusivat nimenomaan mustan pojan, heillä ei ollut muita vaihtoehtoja. Kun joskus kysyin, olisiko muita maamahdollisuuksia, kuulin vastauksen, että ei heille. Ja nämä tuttavani ovat alle 30 vuotiaita, hyvin toimeentulevia, heillä ei ole biologisia lapsia.

Terttu kirjoitti:

Olenkin ihmetellyt silloin tällöin samaa kuin Serkkutyttö. Valtaosa tietämistäni adoptiolapsista ovat "ei-suomalaisen" -näköisiä. Usein aika nuoret pariskunnat ovat päätyneet mustaan poikaan. Siis poikaan. Ja mustaan. Vanhemmat parit ovat usein adoptoineet tyttöjä esim Kiinasta. Se johtunee eri maiden ikävaatimuksesta?

Jos Virosta, Venäjältä ja Puolasta on mahdollisuus saada lapsia, miksi useimmiten se adoptiomaa on niinkin kaukana kuin vaikka Etelä-Afrikassa? Tietysti se on oltava, jos vaatimuksena on nimenomaan musta lapsi.

Onkohan minulla tuttavina sama pariskunta, kuin Serkkutytöllä, sillä kohtalaisen nuoret tuttavani adoptoivat pari vuotta sitten mustan pojan. Ja tiesin, että he halusivat nimenomaan mustan pojan, heillä ei ollut muita vaihtoehtoja. Kun joskus kysyin, olisiko muita maamahdollisuuksia, kuulin vastauksen, että ei heille. Ja nämä tuttavani ovat alle 30 vuotiaita, hyvin toimeentulevia, heillä ei ole biologisia lapsia.

Lue lisää

Jos adoptoiville vanhemmille ulkonäöllä tai sukupuolella ei ole suurta väliä, he saattavat usein päätyä siihen maahan, jossa jonotusajat ovat sillä hetkellä lyhyimpiä tai josta he voivat saadan, esimerkiksi, toivomansa ikäisen lapsen. Esimerkiksi Venäjältä annetaan adoptioon enimmäkseen leikki-ikäisiä kun taas Etelä-Afrikasta voi saada vauvan. Lapsen ikä voi olla useille ratkaiseva tekijä maata valittaessa. Ja todellakin eri maiden vaatimukset adoptiovanhempien suhteen (esim. avioliitossa vai yksinhakija, hakijoiden ikä tai uskonto)vaikuttavat maan valintaan.

Virosta ei käsittääkseni tällä hetkellä enää tule lapsia ulkomaiseen adoptioon, ihan paria lasta vuosittain lukuunottamatta. Käsittääkseni myöskään Puola ei enää vedä (korjatkaa jos olen väärässä) ja Venäjällä tilanne on epävarma. Venäjältä tulee ennen kaikkea leikki-ikäisiä lapsia ja Venäjän lain mukaan kaikilla ulkomaiseen adoptioon annettavilla lapsilla tulee olla diagnosoitu vamma tai sairaus. Useimmiten nämä sairausdiagnoosit eivät ole vakavia, mutta ne saattavat pelästyttää Venäjältä adoptiota harkitsevan. Venäjältä ei myöskää saa varmuudella "suomalaisen" näköistä lasta, sillä Venäjällä on erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka voivat olla hyvinkin eri näköisiä suomalaisista. Joten Venäjän adoption vaihtoehtoon ei kannata täysin luottaa lapsen vaaleuden takaamiseksi, vaikka todennäköisyys olisikin suurempi kuin muualla. Adoptiolapsen etnistä ryhmää ei voi erikseen valita kun maa on valittu.

Tyttöjä ja poikia adoptoidaan kuta kuinkin yhtä paljon Suomeen vuosittain, mutta eri maissa eri aikoina JA eri syistä tämä suhde voi vaihdella. Esimerkiksi, joissakin maissa voi olla enemmän poikia tiettynä aikana annettavana ulkomaiseen adoptioon ja sen tähden syntyy mielikuva tietyn näköisistä adoptiolapsista, jotka ovat "aina" poikia. Lapsen sukupuolesta voi kyllä esittää myös toivomuksia.

On siis monia syitä siihen miksi tiettyinä aikoina joistakin maista adoptoidaan enemmän kuin toisista.

Ei ole lainkaan huono asia, jos adoptiovanhemmat ovat kiinnostuneita adotiolapsensa synnyinmaasta. On tärkeää lapsen kehittymiselle, että hän tietää mistä on tulossa. Useat perheet pitävät lapsen alkuperämaan tavalla tai toisella mukana arjessa ja se onnistuu tietysti luonnollisimmin jos vanhemmat itse kokevat aitoa kiinnostusta ja arvostusta tuota kulttuuria kohtaan. En voi ottaa kantaa tähän tapaukseen, mutta ehkäpä heillä on myös kulttuurillista kiinnostusta adoptiolapsensa maahan tai maanosaan ja siksi sanovat syyksi ihonvärin. Tämä on kuitenkin vain arvaus.

serkkutyttö kirjoitti:

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

Lue lisää

jos ei ole maata mistä hankkia suomalaisen näköinen lapsi, eikö sulle mene jakeluun, että ne todellakin ovat "eksoottisen näköisiä lapsia" halloooo....lapseni on nyt jo 27 v..tummaihoinen voi luoja, pitääkö serkkutytölle vääntää rautalankasta? t. adoptoinut isä

serkkutytölle kirjoitti:

Samaa mieltä. Näistä adoptioihmisistä vain harva kykenee järkevään keskusteluun. He ovat kaikki lukeneet samat adoptiokirjat ja toistavat yhdessä näitä oppimiaan mantroja. Nettikeskusteluissa he ovat täysin samaa mieltä kaikesta ja raivostuvat eri tavoin ajattelevien kyseenalaistuksista. Sen sinä ja minä olemme saaneet kokea. Minusta on tärkeää, että asioita kysellään ja kyseenalaistetaan. Ihmisten reaktioista voi tosiaan vetää erilaisia johtopäätöksiä...

Lue lisää

Mikä voisi olla ahdasmielisempää kuin jo adoptoidun lapsen IHONVÄRIN päivitteleminen? Ihmettelen vain...

mio kirjoitti:

Mikä voisi olla ahdasmielisempää kuin jo adoptoidun lapsen IHONVÄRIN päivitteleminen? Ihmettelen vain...

kuin HALUTA ihonväriltään juuri musta lapsi?

ahdasmielisempää kirjoitti:

kuin HALUTA ihonväriltään juuri musta lapsi?

Miksi mariset täällä koko aika, ja utelet miksi miksi??
Oletko ajatellut, että täällä käy sellaisia pariskuntia, jotka ovat mahdollisesti yrittäneen lasta vaikka 10 vuotta, kokeneet kokeita, hedelmöityksiä, pettymyksiä. Ja masentuneet, kun tietävät etteivät voi saada biologista lasta. Saaneet ehkä voimaa ja uskoa elämään, kaiken noiden pettymyksien jälkeen,adoptoida lapsi vaikka ulkomailta.
Kun sinä se täällä kyselet jotain idioottikysymyksiä!!!!
Haluaisin kysyä, miksi se sinua v...uakaan kiinnostaa??????

kysymykset!!!! kirjoitti:

Miksi mariset täällä koko aika, ja utelet miksi miksi??
Oletko ajatellut, että täällä käy sellaisia pariskuntia, jotka ovat mahdollisesti yrittäneen lasta vaikka 10 vuotta, kokeneet kokeita, hedelmöityksiä, pettymyksiä. Ja masentuneet, kun tietävät etteivät voi saada biologista lasta. Saaneet ehkä voimaa ja uskoa elämään, kaiken noiden pettymyksien jälkeen,adoptoida lapsi vaikka ulkomailta.
Kun sinä se täällä kyselet jotain idioottikysymyksiä!!!!
Haluaisin kysyä, miksi se sinua v...uakaan kiinnostaa??????

Lue lisää

edelliselle, mutta ollaanpas herkkää. tais aloittaja sohaista oikein murkkupesään. ja sitäapaitsi; oon ekaa kertaa tällä foorumilla.

serkkutyttö kirjoitti:

eli on mahdollisuus saada venäjältä "suomalaisen näköinen" lapsi. mutta miksi useat päätyvät tummaihoiseen? kukaan ei vastannut vielä miksi? tuli vain että mitä se minulle kuuluu ym.

alan kallistua sen vaihtoehdon puolelle, että se on erikoisuuden tavoittelua, kun kerran adoptoidaan, niin pitää saada "jotain eksoottista", mitä toiset tuijottavat. nämäkin naapurini ovat hyvin toimeentulevia alle 30 vuotiaita, eli mahdollisuus olisi varmaan ollut muuhunkin.

Lue lisää

vain harva adoptionhakija voi valita minkä tahansa adoptiokontaktin! Me emme aikanaan kelvanneet Kolumbialle, olimme sinne liian vanhoja, emme Thaimaalle,koska perheessä jo oli lapsia, emme Venäjälle, koska nuorimmaisemme oli liian pieni emmekä varsinkaan Suomelle.

Valitsimme kontaktin, joka uskoi yhden pienimmistään huomaamme.

Tyyne Järvelä

Tyyne Järvelä kirjoitti:

vain harva adoptionhakija voi valita minkä tahansa adoptiokontaktin! Me emme aikanaan kelvanneet Kolumbialle, olimme sinne liian vanhoja, emme Thaimaalle,koska perheessä jo oli lapsia, emme Venäjälle, koska nuorimmaisemme oli liian pieni emmekä varsinkaan Suomelle.

Valitsimme kontaktin, joka uskoi yhden pienimmistään huomaamme.

Tyyne Järvelä

Lue lisää

Serkkutytön sukulaiset olivat tekstejen perusteella nimenomaan nuoria, lapsettomia, riittävän hyvätuloisia ja muutenkin vapaita valitsemaan monista eri kohteista.

Tiine kirjoitti:

Serkkutytön sukulaiset olivat tekstejen perusteella nimenomaan nuoria, lapsettomia, riittävän hyvätuloisia ja muutenkin vapaita valitsemaan monista eri kohteista.

vastasin Serkkutytölle hänen kysymykseensä,miksi ei adoptoida suomalaisen näköistä lasta vaan erinäköinen ja kauempaa. Tähän ei Serkkutyttö mielestään ollut saanut vastausta.

Jokaiselle maalla on omat vaatimuksensa hakiloille, myös Venäjällä, Virolla ja Puolalla. Me emme aikoinaan täyttäneet yhdenkään vaatimuksia,mutta meidän perheemme kelpsi maahan, jonka väestö poikkeaa suomalaisesta.

Tyyne Järvelä

serkkutyttö kirjoitti:

ihanko nyt olisin kateellinen monen vuoden rasittavasta prosessista. kiitos ei, minä tyydyn luomulapsiin. ymmärrän kyllä että ne, joille ei luomuja suoda, voivat näin hankkia lapsen.

en ole vieläkään kuullut YHTÄÄN järjellistä selitystä, että MIKSI JUURI MUSTA LAPSI. en ole kyseenalaistanut, että miksi ei, haluaisin vain vastauksen, että miksi musta. tiedän, ettei serkullani edes ollut muuta vaihtoehtoa mielessään. alan uskoa, ettei niitä selityksiä olekaan ja se on juuri sitä eksotiikan hakua. kun ei kerran saada omaa, niin pistetään sitten kerralla niin, että varmasti huomataan, että meillä onkin vähän erikoinen...

en minä sopeutumista kaipaa, en ole rasisti. mutta tiedän, että moni täällä on. itse en ehdoin tahdoin tänne skinheadien luvattuun maahan toisi mustaa lasta, jos voisin saada vaikka venäjältä valkoisen. enhän minä esim pue lapsiani niin erottuviin vaatteisiinkaan, että heitä voitaisiin niistä kiusata.

Lue lisää

Moneen kertaanhan tuli jo vastaus- ei värillä ole väliä. Läheltä ei välttämättä saa tervettä lasta. Ei kaikki maat edes anna lapsia adoptioon. Adoptio on iso päätös. Vanhemmalle siinä vaiheessa on tärkeintä saada oma terve lapsi miettimättä minkä värinen lapsi on. Kuulostaa hieman pikkusieluiselta, jos ajatuksissasi pyörii naapurin/serkun lapsen ihonväri.

siis yks pikku juttu sitten tähän vielä;
Vaikka lapsen synnyttävä ns "bio-äiti" olisi naapurimaastamme ja olisi sen maan kansalainen jne jne...
Hänkin voi olla ns etnisestipoikkeava ...tai Hänet on voinut tehdä raskaaksi joku "erinnäköinen" miespuolinen henkilö... ööö eli vaihtoehtoja on sittenkin vielä monta että jos haetaan adoptiomaa valinnalla haetaan nimenomaan "samannäköisyyttä"...niin se kannattaa kyllä funtsia yks ja kaks kertaa. Voisin kertoa tarinen tosielämästä adoption läpivieneenä aikuisena...jos haluaisin.

oman näköinen kirjoitti:

siis yks pikku juttu sitten tähän vielä;
Vaikka lapsen synnyttävä ns "bio-äiti" olisi naapurimaastamme ja olisi sen maan kansalainen jne jne...
Hänkin voi olla ns etnisestipoikkeava ...tai Hänet on voinut tehdä raskaaksi joku "erinnäköinen" miespuolinen henkilö... ööö eli vaihtoehtoja on sittenkin vielä monta että jos haetaan adoptiomaa valinnalla haetaan nimenomaan "samannäköisyyttä"...niin se kannattaa kyllä funtsia yks ja kaks kertaa. Voisin kertoa tarinen tosielämästä adoption läpivieneenä aikuisena...jos haluaisin.

Lue lisää

Venäjän adoptioita hoitaa vain Pelastakaa Lapset ry ja heidän kauttaan on saanut toivoa sukupuolen lisäksi etnistä kansallisuutta. Tämä voi tietty vaihdella Pelan virkailijoiden mukaan, mut en usko kovin suureen vaihteluun. Kummilapseni adoptoitiin 3v sitten Venäjältä ja hänen kohdallaan ainakin adoptiovanhemmat saivat toivoa ikää, sukupuolta, etnisyyttä ja terveyttä. Omille sukulaisilleni sukupuolella ei ollut väliä, mutta he toivoivat alle 3v. valkoihoista lasta ja terveyden suhteenkin heillä oli tietty valikoima sallittuja ja tietty kiellettyjä ominaisuuksia. Toivon lapsen sopeutuvan ja selviytyvän Suomessa.

kummitätsä kirjoitti:

Venäjän adoptioita hoitaa vain Pelastakaa Lapset ry ja heidän kauttaan on saanut toivoa sukupuolen lisäksi etnistä kansallisuutta. Tämä voi tietty vaihdella Pelan virkailijoiden mukaan, mut en usko kovin suureen vaihteluun. Kummilapseni adoptoitiin 3v sitten Venäjältä ja hänen kohdallaan ainakin adoptiovanhemmat saivat toivoa ikää, sukupuolta, etnisyyttä ja terveyttä. Omille sukulaisilleni sukupuolella ei ollut väliä, mutta he toivoivat alle 3v. valkoihoista lasta ja terveyden suhteenkin heillä oli tietty valikoima sallittuja ja tietty kiellettyjä ominaisuuksia. Toivon lapsen sopeutuvan ja selviytyvän Suomessa.

Lue lisää

"Omille sukulaisilleni sukupuolella ei ollut väliä, mutta he toivoivat alle 3v. valkoihoista lasta ja terveyden suhteenkin heillä oli tietty valikoima sallittuja ja tietty kiellettyjä ominaisuuksia. Toivon lapsen sopeutuvan ja selviytyvän Suomessa."

Adoptiomaailmassa on vähän erilaista kuin biologisten lasten suhteen: lapselle toivottavia ominaisuuksia on pakko listata, koska niiden mukainen lapsi sieltä sitten tulee. Jos (kuten useimmat lapselleen kaikkea hyvää haluavat vanhemmat) toivoo tervettä lasta joka tulee pärjäämään aikuisena omillaan, se pitää mainita hakemuksessa. Ulkomailta adoptioon tulevia lapsia on kotimaissaan niin paljon, että jos joku ilmoittaa olevansa valmis ottamaan omakseen ns. erityistarvelapsen, niin kyseisen hakijan mahdollisuus saada terve lapsi katoaa saman tien. Se ei ole samalla tavalla arpapeliä kuin jos odotetaan bio-lasta.

siis jos adoptoidut joutuvat päihteiden tai rikosten pariin, niin syynä on geenit. jos adoptoitu selviytyy elämässä hyvin, syynä on adoptiovanhempien rakkaus. tämä on selvää kuin vesi eikös vaan...

Jos adoptiolapsi sortuu huumeisiin tai rikoksiin, se ei ole adoptiovanhempien vika vaan geenien. Näin olet pessyt jo kätesi mahdollisista tulevista ongelmista.

Ja halusit tytön. Luomulapseen ei oikein voi vaikuttaa, niin sitten vaan tilasit tytön. Kätevää.

Ja jos tarvit sen neljännen tunteaksesi itsesi vihdoin oikeaksi äidiksi, niin säälin kolmea edellistä lastasi. Heillekö olet ollut vain puolikas äiti?

En ole ennen ihmetellut adopntioita tai adoptiolapsia, ei ole ollut aihetta. Mutta muutamat kirjoitukset täällä ovat saaneet ihmettelemään. Ja jopa epäilemään joidenkin adoptioiden tarkoitusperiä. Ja huomataa, sanoin joidenkin. Eli te, jotka sydän vereslihalla olette lähteneet hakemaan MITÄ TAHANSA lasta (ei toiveita sukupuolesta, iästä, ihonväristä, terveydestä), tämä ei koske teitä. Mutta te muut hävetkää. Tilaatte lapsen kuin tavaran ja toivotte tiettyjä ominaisuuksia, sellaisia mitä ette voi biologiselta lapselta odottaa.

Tiinukka kirjoitti:

Jos adoptiolapsi sortuu huumeisiin tai rikoksiin, se ei ole adoptiovanhempien vika vaan geenien. Näin olet pessyt jo kätesi mahdollisista tulevista ongelmista.

Ja halusit tytön. Luomulapseen ei oikein voi vaikuttaa, niin sitten vaan tilasit tytön. Kätevää.

Ja jos tarvit sen neljännen tunteaksesi itsesi vihdoin oikeaksi äidiksi, niin säälin kolmea edellistä lastasi. Heillekö olet ollut vain puolikas äiti?

En ole ennen ihmetellut adopntioita tai adoptiolapsia, ei ole ollut aihetta. Mutta muutamat kirjoitukset täällä ovat saaneet ihmettelemään. Ja jopa epäilemään joidenkin adoptioiden tarkoitusperiä. Ja huomataa, sanoin joidenkin. Eli te, jotka sydän vereslihalla olette lähteneet hakemaan MITÄ TAHANSA lasta (ei toiveita sukupuolesta, iästä, ihonväristä, terveydestä), tämä ei koske teitä. Mutta te muut hävetkää. Tilaatte lapsen kuin tavaran ja toivotte tiettyjä ominaisuuksia, sellaisia mitä ette voi biologiselta lapselta odottaa.

Lue lisää

Onpas aggressiivista asennetta täällä. Nuorimmaiseni on kaunis, älykäs, oppivainen, sosiaalinen lahjakkuus. Lisäksi liikunnallinen ja erittäin näppärä käsistään. Ilmeisesti biologista perimää.
Kaikkihan me tiedämme, että meistä jokaisesta 50% on perittyä ja 50% elinympäristön tuotosta. Hyvät geenit voi pilata huonolla kasvatuksella ja huonot geenit voi osittain paikata "hyvällä".
Lapseni ei ole kuitenkaan tavaratalo-ostos, vaan jostain syystä meidät on valittu hänen vanhemmikseen, ei toisin päin. Olisimme voineet saada myös pojan, otimme riskin. Ja jos olisimme saaneet pojan, niin olisimme toki hänet ilolla ottaneet. Mutta joskus on kiva, kun haaveista tulee totta, eikö vain?

Tiinukka kirjoitti:

Jos adoptiolapsi sortuu huumeisiin tai rikoksiin, se ei ole adoptiovanhempien vika vaan geenien. Näin olet pessyt jo kätesi mahdollisista tulevista ongelmista.

Ja halusit tytön. Luomulapseen ei oikein voi vaikuttaa, niin sitten vaan tilasit tytön. Kätevää.

Ja jos tarvit sen neljännen tunteaksesi itsesi vihdoin oikeaksi äidiksi, niin säälin kolmea edellistä lastasi. Heillekö olet ollut vain puolikas äiti?

En ole ennen ihmetellut adopntioita tai adoptiolapsia, ei ole ollut aihetta. Mutta muutamat kirjoitukset täällä ovat saaneet ihmettelemään. Ja jopa epäilemään joidenkin adoptioiden tarkoitusperiä. Ja huomataa, sanoin joidenkin. Eli te, jotka sydän vereslihalla olette lähteneet hakemaan MITÄ TAHANSA lasta (ei toiveita sukupuolesta, iästä, ihonväristä, terveydestä), tämä ei koske teitä. Mutta te muut hävetkää. Tilaatte lapsen kuin tavaran ja toivotte tiettyjä ominaisuuksia, sellaisia mitä ette voi biologiselta lapselta odottaa.

Lue lisää

Sen verran vielä, että kun adoptioprosessiin ryhdytään, niin ON VALITTAVA maa, josta haluaa adoptoida. Ja toiveita lapsen suhteen pitää esittää (eri asia sitten on, että huomioidaanko niitä). Ei voi lähteä umpimähkään maailmalle etsimään lasta sydän vereslihalla. Päinvastoin, sydämen on oltava kunnossa ja siitä on oltava lääkärintodistus.

4x äiti kirjoitti:

Sen verran vielä, että kun adoptioprosessiin ryhdytään, niin ON VALITTAVA maa, josta haluaa adoptoida. Ja toiveita lapsen suhteen pitää esittää (eri asia sitten on, että huomioidaanko niitä). Ei voi lähteä umpimähkään maailmalle etsimään lasta sydän vereslihalla. Päinvastoin, sydämen on oltava kunnossa ja siitä on oltava lääkärintodistus.

Lue lisää

Meinaan jo edellisessä viestissäsi. Älä pahenna selittelemällä. Ymmärrän täysin kantasi.

Tiinukka kirjoitti:

Meinaan jo edellisessä viestissäsi. Älä pahenna selittelemällä. Ymmärrän täysin kantasi.

Mitähän mahdoit ymmärtää.....

4x äiti kirjoitti:

Mitähän mahdoit ymmärtää.....

Ja tärkeimmät ekasta viestistäsi.

Tiinukka kirjoitti:

Ja tärkeimmät ekasta viestistäsi.

Aika hurja oli tuo "4 kertaa äidin" eka viesti. En ensin sitä lukenu kunnolla, mutta kiitos Tiinukan luin sen tarkemmin. Viimenen lause oli karsein ja sitten se isoilla kirjoitettu sana. Menee tosiaan maku tästä adoptiosta. Ihan kun ne lapset ei isompina aavistais, että heidät on adoptoitu "täydellistämään" elämä vaikka saamalla "uutta väriä" perheeseen tai tietyn sukupuolinen lapsi tai ikärajan viimeisellä sekunneilla haetaan söpö kiinalaistyttönen. Ihan hoopoahan tää on.

kun ei kuitenkaan ole koira tai auto. Kun lasta oikein hankkimalla hankitaan ja jotkut tuntuvat pistävän sille ulkonäölle paljonkin painoa. Halutaan musta poika, söpö kiinalaistyttönen tai muita kriteerejä. Ja halutaan vauva tai mahdollisimman nuori lapsi. Halutaan terve. Ei biologisellekaan voi asettaa ehtoja, ei edes siitä terveydestä.

Ja tämä äiti 4 tai jotain muuta nimierkillä kirjoittanut oli kyllä kaiken huippu. Jos kaikki adoptoijat ovat tuommoisia en enää tätä ketjua ihmettele yhtään.

Lapsi kirjoitti:

kun ei kuitenkaan ole koira tai auto. Kun lasta oikein hankkimalla hankitaan ja jotkut tuntuvat pistävän sille ulkonäölle paljonkin painoa. Halutaan musta poika, söpö kiinalaistyttönen tai muita kriteerejä. Ja halutaan vauva tai mahdollisimman nuori lapsi. Halutaan terve. Ei biologisellekaan voi asettaa ehtoja, ei edes siitä terveydestä.

Ja tämä äiti 4 tai jotain muuta nimierkillä kirjoittanut oli kyllä kaiken huippu. Jos kaikki adoptoijat ovat tuommoisia en enää tätä ketjua ihmettele yhtään.

Lue lisää

Adoptoitaessa JOUTUU ottamaan kantaa moneen asiaan, sille adoptiovanhemmat eivät voi mitään.

Tulevat vanhemmat joutuvat ottamaan kantaa siihen, haluavatko terveen lapsen tai haluavatko ns. special needs lapsen (lapsen jolla erityistarpeita, vammoja, sairauksia).

Suurin osa vanhemmista, niin adoptio- ja biologisistakin, haluaa varmaan terveen lapsen.
Terveelläkin adoptiolapsilla on kuitenkin lähes aina jonkinlaisia kiinni kurottavia kehitysviivästymiä (johtuen lastenkotiajoista), häiriöitä kiintymyssuhteessa (johtuen alati vaihtuvista hoitajista ja siitä ettei ole ollut sitä 'omaa' aikuista) jne.

Tulevien adoptiovanhempien pitää myös valita maa, ei voi sanoa 'ihan mistä maasta tahansa'. Eli luonnollisesti kohdemaa ratkaisee lapsen ulkonäön, Kiinasta tulee kiinalaisen näköisiä, Afrikasta afrikkalaisen näköisiä.

Lisäksi adoptiovanhempien ikä on myös kriteerinä adoptiomaata valitessa, esim. Kiinaa ajatellen täytyy olla täyttänyt 30.

Myös se, onko perheessä lapsia entuudestaan (biologisia tai adoptiolapsia) ja kuinka monta rajoittaa maavalintaa.

Samoin se, kuuluuko kirkkoon vai ei.

Tai onko yksinhakija vai pariskunta.

Nämä kriteerit/vaatimukset tuleville adoptiovanhemmille ovat siis adoptioon lapsia antavien maiden asettamia !! Eli käytännössä ei voi mennä adoptiopalvelunantajan luokse ja sanoa: haluan lapsen, ihan sama minkä näköisen, mikä terveydentila, mikä ikä, mistä maasta - se vain ei onnistu.

Kaksi puolta kirjoitti:

Adoptoitaessa JOUTUU ottamaan kantaa moneen asiaan, sille adoptiovanhemmat eivät voi mitään.

Tulevat vanhemmat joutuvat ottamaan kantaa siihen, haluavatko terveen lapsen tai haluavatko ns. special needs lapsen (lapsen jolla erityistarpeita, vammoja, sairauksia).

Suurin osa vanhemmista, niin adoptio- ja biologisistakin, haluaa varmaan terveen lapsen.
Terveelläkin adoptiolapsilla on kuitenkin lähes aina jonkinlaisia kiinni kurottavia kehitysviivästymiä (johtuen lastenkotiajoista), häiriöitä kiintymyssuhteessa (johtuen alati vaihtuvista hoitajista ja siitä ettei ole ollut sitä 'omaa' aikuista) jne.

Tulevien adoptiovanhempien pitää myös valita maa, ei voi sanoa 'ihan mistä maasta tahansa'. Eli luonnollisesti kohdemaa ratkaisee lapsen ulkonäön, Kiinasta tulee kiinalaisen näköisiä, Afrikasta afrikkalaisen näköisiä.

Lisäksi adoptiovanhempien ikä on myös kriteerinä adoptiomaata valitessa, esim. Kiinaa ajatellen täytyy olla täyttänyt 30.

Myös se, onko perheessä lapsia entuudestaan (biologisia tai adoptiolapsia) ja kuinka monta rajoittaa maavalintaa.

Samoin se, kuuluuko kirkkoon vai ei.

Tai onko yksinhakija vai pariskunta.

Nämä kriteerit/vaatimukset tuleville adoptiovanhemmille ovat siis adoptioon lapsia antavien maiden asettamia !! Eli käytännössä ei voi mennä adoptiopalvelunantajan luokse ja sanoa: haluan lapsen, ihan sama minkä näköisen, mikä terveydentila, mikä ikä, mistä maasta - se vain ei onnistu.

Lue lisää

jos jotkut haluavat mustan pojan, se heille myönnetään, jos maan kriteerit täyttyvät. se onkin sitten eri asia MIKSI jotkut haluavat NIMENOMAAN MUSTAN POJAN? SIIHEN ei ole kukaan vielä vastannut!

taitaa vastaus olla: kun se näyttää niin kivalta...

Serkkutyttö kirjoitti:

jos jotkut haluavat mustan pojan, se heille myönnetään, jos maan kriteerit täyttyvät. se onkin sitten eri asia MIKSI jotkut haluavat NIMENOMAAN MUSTAN POJAN? SIIHEN ei ole kukaan vielä vastannut!

taitaa vastaus olla: kun se näyttää niin kivalta...

Lue lisää

Ei ole mitään yhtä yhteistä vastausta:

joku valitsee kohdemaan siksi että täyttää kohdemaan kriteerit, joku siksi että on jo entuudestaan maahan siteitä, joku siksi että jostain syystä maa vain tuntuu 'omalta',
joku siksi että lapsen odotusaika kyseisen maan kohdalla on lyhyt, joku siksi että matka- tai
adoptiokulut ovat muita maita pienemmät jne. jne.

Miksi sukulaisenne valitsivat tietyn maan - no, sitä sinun pitää kystä heiltä eikä arvailla. Ehkäpä maa tuntui heille jotenkin 'oikealta'. Sitä me muut emme tiedä.

Serkkutyttö kirjoitti:

jos jotkut haluavat mustan pojan, se heille myönnetään, jos maan kriteerit täyttyvät. se onkin sitten eri asia MIKSI jotkut haluavat NIMENOMAAN MUSTAN POJAN? SIIHEN ei ole kukaan vielä vastannut!

taitaa vastaus olla: kun se näyttää niin kivalta...

Lue lisää

edellisen selonteon, joka oli juuri niin kuin asia menee!
Eli serkkusi ei ole välttämättä halunnut "mustaa poikaa", vaan hänelle on tarjottu mustaa poikaa! Ymmärrä hyvä ihminen mitä joku on vaivautunut selvittämään sinulle ( selvitys ei sdiis ollut minun tekemäni, minä vain vahvistan sen).

4x äiti kirjoitti:

edellisen selonteon, joka oli juuri niin kuin asia menee!
Eli serkkusi ei ole välttämättä halunnut "mustaa poikaa", vaan hänelle on tarjottu mustaa poikaa! Ymmärrä hyvä ihminen mitä joku on vaivautunut selvittämään sinulle ( selvitys ei sdiis ollut minun tekemäni, minä vain vahvistan sen).

Lue lisää

munata itsesi, että kannattaako enää...

Kaksi puolta kirjoitti:

Adoptoitaessa JOUTUU ottamaan kantaa moneen asiaan, sille adoptiovanhemmat eivät voi mitään.

Tulevat vanhemmat joutuvat ottamaan kantaa siihen, haluavatko terveen lapsen tai haluavatko ns. special needs lapsen (lapsen jolla erityistarpeita, vammoja, sairauksia).

Suurin osa vanhemmista, niin adoptio- ja biologisistakin, haluaa varmaan terveen lapsen.
Terveelläkin adoptiolapsilla on kuitenkin lähes aina jonkinlaisia kiinni kurottavia kehitysviivästymiä (johtuen lastenkotiajoista), häiriöitä kiintymyssuhteessa (johtuen alati vaihtuvista hoitajista ja siitä ettei ole ollut sitä 'omaa' aikuista) jne.

Tulevien adoptiovanhempien pitää myös valita maa, ei voi sanoa 'ihan mistä maasta tahansa'. Eli luonnollisesti kohdemaa ratkaisee lapsen ulkonäön, Kiinasta tulee kiinalaisen näköisiä, Afrikasta afrikkalaisen näköisiä.

Lisäksi adoptiovanhempien ikä on myös kriteerinä adoptiomaata valitessa, esim. Kiinaa ajatellen täytyy olla täyttänyt 30.

Myös se, onko perheessä lapsia entuudestaan (biologisia tai adoptiolapsia) ja kuinka monta rajoittaa maavalintaa.

Samoin se, kuuluuko kirkkoon vai ei.

Tai onko yksinhakija vai pariskunta.

Nämä kriteerit/vaatimukset tuleville adoptiovanhemmille ovat siis adoptioon lapsia antavien maiden asettamia !! Eli käytännössä ei voi mennä adoptiopalvelunantajan luokse ja sanoa: haluan lapsen, ihan sama minkä näköisen, mikä terveydentila, mikä ikä, mistä maasta - se vain ei onnistu.

Lue lisää

Mun sukulaiset on adoptoinut kolme lasta maailmalta. He ei olleet ekassa adoptiossa osanneet valita kohdemaata. He oli soitellu palvelunantajille, joista kaksi (pela ja Hesan kaupunki) oli vaan käskeny valitsemaan maan. Kolmas palvelunantaja eli Interpedia oli sen sijaan ilahtunut sukulaisteni pohdinnasta ja tukenut heitä epätietosuudessa. Sukulaiset oli valmiita ottamaan vastaan isomman ja / tai sairaan lapsen. Interpedialla oli monia semmoisia lapsia valmiina, jotka odottivat sopivaa adoptioperhettä. Eli Interpedian väki sitten loppujen lopuksi ehdotti sukulaisilleni yhtä perhettä pitkään etsinyttä lasta, jonka sukulaiseni adoptoivat. Sukulaiseni ei siis valinneet maata, vaan saivat Interpedialta apua tähän. Samalla pitkään kotia etsinyt lapsi löysi oman kodin. Seuraavat kaksi lasta sukulaiseni halusivat adoptoida kuitenkin samasta maasta, jonka kulttuuri oli jo tuttu ja että lapsilla olisi yhteinen syntymämaa. Myöhemmin tulleet lapset ovat kuitenkin myös olleet tämmöisiä pitkään kotia etsineitä lapsia, jotka Interpedia osoitti sukulaisperheelle. Eli kyllä meidän sukulaiset sanoivat adoptiossaan, että "ihan mistä tahansa". Kaiken lisäksi he saivat lapset normaalia nopeammin, kun lapsille oli etsitty niin pitkään koteja ja kaikki paperiasiat järjestettiin tosi nopeasti. Tässä tapauksessa kohdemaa oli kaiken lisäksi joustanut joistain adoptiovanhemmille asettamistaan vaatimuksista (ikä, varallisuus tai jotain), että lapset ja perhe pääsivät yhteen.

meni näin kirjoitti:

Mun sukulaiset on adoptoinut kolme lasta maailmalta. He ei olleet ekassa adoptiossa osanneet valita kohdemaata. He oli soitellu palvelunantajille, joista kaksi (pela ja Hesan kaupunki) oli vaan käskeny valitsemaan maan. Kolmas palvelunantaja eli Interpedia oli sen sijaan ilahtunut sukulaisteni pohdinnasta ja tukenut heitä epätietosuudessa. Sukulaiset oli valmiita ottamaan vastaan isomman ja / tai sairaan lapsen. Interpedialla oli monia semmoisia lapsia valmiina, jotka odottivat sopivaa adoptioperhettä. Eli Interpedian väki sitten loppujen lopuksi ehdotti sukulaisilleni yhtä perhettä pitkään etsinyttä lasta, jonka sukulaiseni adoptoivat. Sukulaiseni ei siis valinneet maata, vaan saivat Interpedialta apua tähän. Samalla pitkään kotia etsinyt lapsi löysi oman kodin. Seuraavat kaksi lasta sukulaiseni halusivat adoptoida kuitenkin samasta maasta, jonka kulttuuri oli jo tuttu ja että lapsilla olisi yhteinen syntymämaa. Myöhemmin tulleet lapset ovat kuitenkin myös olleet tämmöisiä pitkään kotia etsineitä lapsia, jotka Interpedia osoitti sukulaisperheelle. Eli kyllä meidän sukulaiset sanoivat adoptiossaan, että "ihan mistä tahansa". Kaiken lisäksi he saivat lapset normaalia nopeammin, kun lapsille oli etsitty niin pitkään koteja ja kaikki paperiasiat järjestettiin tosi nopeasti. Tässä tapauksessa kohdemaa oli kaiken lisäksi joustanut joistain adoptiovanhemmille asettamistaan vaatimuksista (ikä, varallisuus tai jotain), että lapset ja perhe pääsivät yhteen.

Lue lisää

halua saada lapsi. Eikä halua saada jotain mitä näytellä ja jota ihmiset tiiraavaat...

Onnea sukulaisillesi, he ovat empaattisia ja sydäemellisiä ihmisiä. Olisipa maailmassa enemmän heidän kaltaisiaan.

4x äiti kirjoitti:

edellisen selonteon, joka oli juuri niin kuin asia menee!
Eli serkkusi ei ole välttämättä halunnut "mustaa poikaa", vaan hänelle on tarjottu mustaa poikaa! Ymmärrä hyvä ihminen mitä joku on vaivautunut selvittämään sinulle ( selvitys ei sdiis ollut minun tekemäni, minä vain vahvistan sen).

Lue lisää

serkkuni halusi nimenomaan mustan pojan. hän itse sanoi, ettei heille ole olemassa muuta vaihtoehtoa. syytä en viitsinyt kysyä, sillä olisin voinut kuulla vastaukseksi jotain yhtä ääliömäistä...

meni näin kirjoitti:

Mun sukulaiset on adoptoinut kolme lasta maailmalta. He ei olleet ekassa adoptiossa osanneet valita kohdemaata. He oli soitellu palvelunantajille, joista kaksi (pela ja Hesan kaupunki) oli vaan käskeny valitsemaan maan. Kolmas palvelunantaja eli Interpedia oli sen sijaan ilahtunut sukulaisteni pohdinnasta ja tukenut heitä epätietosuudessa. Sukulaiset oli valmiita ottamaan vastaan isomman ja / tai sairaan lapsen. Interpedialla oli monia semmoisia lapsia valmiina, jotka odottivat sopivaa adoptioperhettä. Eli Interpedian väki sitten loppujen lopuksi ehdotti sukulaisilleni yhtä perhettä pitkään etsinyttä lasta, jonka sukulaiseni adoptoivat. Sukulaiseni ei siis valinneet maata, vaan saivat Interpedialta apua tähän. Samalla pitkään kotia etsinyt lapsi löysi oman kodin. Seuraavat kaksi lasta sukulaiseni halusivat adoptoida kuitenkin samasta maasta, jonka kulttuuri oli jo tuttu ja että lapsilla olisi yhteinen syntymämaa. Myöhemmin tulleet lapset ovat kuitenkin myös olleet tämmöisiä pitkään kotia etsineitä lapsia, jotka Interpedia osoitti sukulaisperheelle. Eli kyllä meidän sukulaiset sanoivat adoptiossaan, että "ihan mistä tahansa". Kaiken lisäksi he saivat lapset normaalia nopeammin, kun lapsille oli etsitty niin pitkään koteja ja kaikki paperiasiat järjestettiin tosi nopeasti. Tässä tapauksessa kohdemaa oli kaiken lisäksi joustanut joistain adoptiovanhemmille asettamistaan vaatimuksista (ikä, varallisuus tai jotain), että lapset ja perhe pääsivät yhteen.

Lue lisää

Interpedialla on joitakin kohteita joista he saavat ensin tiedon lapsista jotka etsivät kotia ja tekevät sitten lapsiesityksen (valikoivat lapsille vanhemmat) täällä Suomen päässä.
Totta.

Jokatapauksessa sukulaistesi on pitänyt ottaa kantaa siihen ovatko valmiita ottamaan ns. special needs lapsen eli erityishoitoa vaativan lapsen. Heillä vastaus on nähtävästi ollut että ovat valmiita ottamaan.

Toiset sukulaisesi ovat omista syistään (lapsilla sama synnyinmaa) valinneet kohdemaan. Valinta sekin.

serkkutyttö kirjoitti:

serkkuni halusi nimenomaan mustan pojan. hän itse sanoi, ettei heille ole olemassa muuta vaihtoehtoa. syytä en viitsinyt kysyä, sillä olisin voinut kuulla vastaukseksi jotain yhtä ääliömäistä...

Lue lisää

MIelestäni on 'ääliömäisempää' - anteeksi vaan - arvuutella täällä toisten henkilökohtaisten valintojen syitä ja muodostaa oma mielipiteensä heidän faktojaan tuntematta !

Kyllä on kirjoitti:

Interpedialla on joitakin kohteita joista he saavat ensin tiedon lapsista jotka etsivät kotia ja tekevät sitten lapsiesityksen (valikoivat lapsille vanhemmat) täällä Suomen päässä.
Totta.

Jokatapauksessa sukulaistesi on pitänyt ottaa kantaa siihen ovatko valmiita ottamaan ns. special needs lapsen eli erityishoitoa vaativan lapsen. Heillä vastaus on nähtävästi ollut että ovat valmiita ottamaan.

Toiset sukulaisesi ovat omista syistään (lapsilla sama synnyinmaa) valinneet kohdemaan. Valinta sekin.

Lue lisää

Eihän tässä ollut kuin yksi perhe, joka on adoptoinut kaikkiaan kolme lasta ulkomailta. Ensimmäisen kohdalla kohdemaa määräytyi tarjolla olevien lasten tarpeiden mukaan ja saman perheen toinen ja kolmas lapsi haluttiin samasta maasta.

Eli ei ollut kaksia sukulaisia, kuten viestistäsi saa kuvan.

Ja lisäksi: vaikka olisikin valmis ottamaan ns. erityistarpeisen lapsen, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi on erityistarpeinen lapsi. Toisekseen erityistarve voi olla olla vaikkapa liian tumma iho, luomi kasvoissa tai liian vinot silmät, minkä takia lapsi jää adoptiovalinnoissa viimeiseksi vrt. koulun liikuntatuntien joukkueiden muodostaminen huutamalla. Tämän kaiken lisäksi jokainen adoptiolapsi on erityistarpeinen lapsi, sillä monilla on kehitysviivästymiä, aliravitsemusta tai vähintään he eivät ole voineet kiintyä normaalisti syntymästään lähtien pysyvään hoitajaan. Tämän lisäksi ihan jokainen adoptiolapsi käy viimeistään murrosiässä biolapsista poikkeavan indentiteettikriisin läpi. Tämä kriisi kestää monilla kuolemaan asti, vaikka siinä onkin erilaisia vaiheita elämän aikana.

Oletko sinä valmis soittamaan Interpedialle, että toivoisitte heidän valitsevan perheellenne lapsen?

Kerro mulle kirjoitti:

Eihän tässä ollut kuin yksi perhe, joka on adoptoinut kaikkiaan kolme lasta ulkomailta. Ensimmäisen kohdalla kohdemaa määräytyi tarjolla olevien lasten tarpeiden mukaan ja saman perheen toinen ja kolmas lapsi haluttiin samasta maasta.

Eli ei ollut kaksia sukulaisia, kuten viestistäsi saa kuvan.

Ja lisäksi: vaikka olisikin valmis ottamaan ns. erityistarpeisen lapsen, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi on erityistarpeinen lapsi. Toisekseen erityistarve voi olla olla vaikkapa liian tumma iho, luomi kasvoissa tai liian vinot silmät, minkä takia lapsi jää adoptiovalinnoissa viimeiseksi vrt. koulun liikuntatuntien joukkueiden muodostaminen huutamalla. Tämän kaiken lisäksi jokainen adoptiolapsi on erityistarpeinen lapsi, sillä monilla on kehitysviivästymiä, aliravitsemusta tai vähintään he eivät ole voineet kiintyä normaalisti syntymästään lähtien pysyvään hoitajaan. Tämän lisäksi ihan jokainen adoptiolapsi käy viimeistään murrosiässä biolapsista poikkeavan indentiteettikriisin läpi. Tämä kriisi kestää monilla kuolemaan asti, vaikka siinä onkin erilaisia vaiheita elämän aikana.

Oletko sinä valmis soittamaan Interpedialle, että toivoisitte heidän valitsevan perheellenne lapsen?

Lue lisää

Meillä on kaksi lasta adoptoitu kv-adoption kautta joten olen varsin tietoinen siitä mitä kirjoitat.

Ei, emme soittaneet Interpedialle, käytimme toista palvelunantajaa ja teimme lopullisen maavalinna itse - vastannee kysymykseesi ?

Kaikilla on adoptiossa omat valintansa, joita kunnioitan kaikkia, laittamatta arvojärjestykseen.

'...eli ei ollut kaksia sukulaisia, kuten viestistäsi saa kuvan....'
Luin siis aikaisemman viestin hätäisesti ja kuvittelin että kahdesta eri perheestä oli kysymys.

Kyllä on kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta adoptoitu kv-adoption kautta joten olen varsin tietoinen siitä mitä kirjoitat.

Ei, emme soittaneet Interpedialle, käytimme toista palvelunantajaa ja teimme lopullisen maavalinna itse - vastannee kysymykseesi ?

Kaikilla on adoptiossa omat valintansa, joita kunnioitan kaikkia, laittamatta arvojärjestykseen.

'...eli ei ollut kaksia sukulaisia, kuten viestistäsi saa kuvan....'
Luin siis aikaisemman viestin hätäisesti ja kuvittelin että kahdesta eri perheestä oli kysymys.

Lue lisää

Aiempi kirjoittaja kysyi, että olisitteko valmiita adoptiolasta odottaessa soittamaan Interpedialle ja pyytämään järjestön työntekijöitä osoittamaan teille lapsen. Et vastannut tähän. Haluaisin kuulla vastauksesi.

Minua kiinnostaisi myös tietää, millaisia toiveita (eli vaatimuksia) asetitte aikoinaan lapsillenne. Eli ikähaitari, sukupuoli, terveydentila, tausta... ...mitä toivoitte?

uteliaisuus herää kirjoitti:

Aiempi kirjoittaja kysyi, että olisitteko valmiita adoptiolasta odottaessa soittamaan Interpedialle ja pyytämään järjestön työntekijöitä osoittamaan teille lapsen. Et vastannut tähän. Haluaisin kuulla vastauksesi.

Minua kiinnostaisi myös tietää, millaisia toiveita (eli vaatimuksia) asetitte aikoinaan lapsillenne. Eli ikähaitari, sukupuoli, terveydentila, tausta... ...mitä toivoitte?

Lue lisää

Koska emme tehneet niin, niin eikös se jo vastaa kysymykseen ? Minusta kyllä vastaa.
Mutta jos haluat tietää, tekisimmekö niin jos toivoisimme lisää lapsia adoption kautta, niin emme tekisi. Käyttöisimme samaa pelvalunantajaa kuin ennenkin ja kohdemaakin olisi taas sama.
Tätäkö halusit tietää ?

Sinänsähän meidän toiveemme (tai vaatimuksemme kuten niitä nimität) eivät pitäisi kuulua kenellekään muille kuin lapsillemme mutta ei niissä mitään salattavaakaan ole (olemme asiat aikoinaan tarkkaan miettineet ja niistä keskustelleet).

Eli toiveemme/valintamme:

- kohdemaa
- ikä
---> ensimmäisen lapsen kohdalla alle kolmevuotias eli 0 - 2 v 12 kk
---> toisen lapsen kohdalla adoptioluvassa taisi lukea v. 2001 tai myöhemmin syntynyt - tämä siis adoptiolautakunnan laittama ikärajoite, ei meidän
- sukupuolesta ei toivetta (kohdemaasta tulee sekä tyttöjä että poikia)
- terveydentila terve (joka siis kohdemaamme kohdalla tarkoittaa että lapsella voi olla lastenkotitaustasta johtuvaa kehitysviivästymää, hiv-positiivinen äiti, allergioita, ihottumaa tai muita hoidettavia sairauksia)
- taustasta ei toiveita (joka kohdemaamme kohdalla tarkoittaa sitä että lapsella voi olla taustassa pahoinpitelyä tai vastaavaa, aliravitsemusta, lapsi voi olla prostitoidun lapsi, taustasta tiedetään tai ei tiedetä jne.).

Nyt sitten täytyy muistaa että nämä ovat tosiaan toiveita, ei vaatimuksia.
Varsinkin ikätoive on sellainen ettei se lähdeskään aina toteudu enkä ole kuullut että kukaan olisi kieltäytynyt lapsiesityksestä sen takia.

Tämän palstan keskustelua on mielenkiintoista seurata. Ihmisillä, jotka täällä kirjoittelee, tuntuu olevan voimakkaita tunteita adoptiosta.

Minun suhdettani adoptioon keskustelut eivät muuta, olen jo aikonaan käynyt näitä keskusteluja itseni, lähimmäisteni, ystävien, sukulaisten ja adoptioviranomaisten kanssa. Edelleen olemme samaa mieltä kuin silloinkin, kun teimme päätöksemme adoptiosta - ei niin iso päätöstä tehdä ihan tuosta noin vain.

Miksi välikkä notkun täällä....no, koitan kovasti saada oppia täältä asioista joita lapseni saattavat kohdata (joidenkin negatiivinen suhtautuminen adoptioon, joidenkin tietämättämyys, joidenkin adotoitujen negatiiviset kokemukset, ihmisten lokerointi sen perusteella että on adoptiovanhempi tai adoptoitu.....).

Näitä asioita on paljon ja minä vanhempana haluan käsitellä ne lastemme kanssa ennen kuin he itse törmäävät moiseen mustavalkoisuuteen elämässään (esim. adoptoitu=todennäköisesti syrjäytynyt).

Onneksi lapsillamme on tähän saakka ollut onni kasvaa ympäristössä jossa erilainen ulkonäkö, adoptiotausta jne. eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista negativiista suhtautumista.
Koulut sujuvat hyvin, ystäviä riittää, kiusaamista ei ole laisinkaan esiintynyt.
Lapsemme ovat saaneet olla, ja saavat edelleenkin olla, omanlaisiaan - olen iloinen siitä että perheessäämme on niin monenlaisia persoonia, ihmisiä joiden tausta on osa heitä ja siksi tärkeä.

Vielä tarkennusta kirjoitti:

Koska emme tehneet niin, niin eikös se jo vastaa kysymykseen ? Minusta kyllä vastaa.
Mutta jos haluat tietää, tekisimmekö niin jos toivoisimme lisää lapsia adoption kautta, niin emme tekisi. Käyttöisimme samaa pelvalunantajaa kuin ennenkin ja kohdemaakin olisi taas sama.
Tätäkö halusit tietää ?

Sinänsähän meidän toiveemme (tai vaatimuksemme kuten niitä nimität) eivät pitäisi kuulua kenellekään muille kuin lapsillemme mutta ei niissä mitään salattavaakaan ole (olemme asiat aikoinaan tarkkaan miettineet ja niistä keskustelleet).

Eli toiveemme/valintamme:

- kohdemaa
- ikä
---> ensimmäisen lapsen kohdalla alle kolmevuotias eli 0 - 2 v 12 kk
---> toisen lapsen kohdalla adoptioluvassa taisi lukea v. 2001 tai myöhemmin syntynyt - tämä siis adoptiolautakunnan laittama ikärajoite, ei meidän
- sukupuolesta ei toivetta (kohdemaasta tulee sekä tyttöjä että poikia)
- terveydentila terve (joka siis kohdemaamme kohdalla tarkoittaa että lapsella voi olla lastenkotitaustasta johtuvaa kehitysviivästymää, hiv-positiivinen äiti, allergioita, ihottumaa tai muita hoidettavia sairauksia)
- taustasta ei toiveita (joka kohdemaamme kohdalla tarkoittaa sitä että lapsella voi olla taustassa pahoinpitelyä tai vastaavaa, aliravitsemusta, lapsi voi olla prostitoidun lapsi, taustasta tiedetään tai ei tiedetä jne.).

Nyt sitten täytyy muistaa että nämä ovat tosiaan toiveita, ei vaatimuksia.
Varsinkin ikätoive on sellainen ettei se lähdeskään aina toteudu enkä ole kuullut että kukaan olisi kieltäytynyt lapsiesityksestä sen takia.

Tämän palstan keskustelua on mielenkiintoista seurata. Ihmisillä, jotka täällä kirjoittelee, tuntuu olevan voimakkaita tunteita adoptiosta.

Minun suhdettani adoptioon keskustelut eivät muuta, olen jo aikonaan käynyt näitä keskusteluja itseni, lähimmäisteni, ystävien, sukulaisten ja adoptioviranomaisten kanssa. Edelleen olemme samaa mieltä kuin silloinkin, kun teimme päätöksemme adoptiosta - ei niin iso päätöstä tehdä ihan tuosta noin vain.

Miksi välikkä notkun täällä....no, koitan kovasti saada oppia täältä asioista joita lapseni saattavat kohdata (joidenkin negatiivinen suhtautuminen adoptioon, joidenkin tietämättämyys, joidenkin adotoitujen negatiiviset kokemukset, ihmisten lokerointi sen perusteella että on adoptiovanhempi tai adoptoitu.....).

Näitä asioita on paljon ja minä vanhempana haluan käsitellä ne lastemme kanssa ennen kuin he itse törmäävät moiseen mustavalkoisuuteen elämässään (esim. adoptoitu=todennäköisesti syrjäytynyt).

Onneksi lapsillamme on tähän saakka ollut onni kasvaa ympäristössä jossa erilainen ulkonäkö, adoptiotausta jne. eivät ole aiheuttaneet minkäänlaista negativiista suhtautumista.
Koulut sujuvat hyvin, ystäviä riittää, kiusaamista ei ole laisinkaan esiintynyt.
Lapsemme ovat saaneet olla, ja saavat edelleenkin olla, omanlaisiaan - olen iloinen siitä että perheessäämme on niin monenlaisia persoonia, ihmisiä joiden tausta on osa heitä ja siksi tärkeä.

Lue lisää

Olette adoptoineet kaksi lasta. Jos kuitenkin nyt olisitte adoptoimassa sitä ensimmäistä lasta, niin voisitteko antaa Interpedian (tai muun tahon) etsiä teille sopivimman lapsen asettamatta toiveita lapsen suhteen? Miksi olisitte ja miksi ette olisi? Tähän olisi tärkeä saada muiltakin vastauksia.

tarkennusta kirjoitti:

Olette adoptoineet kaksi lasta. Jos kuitenkin nyt olisitte adoptoimassa sitä ensimmäistä lasta, niin voisitteko antaa Interpedian (tai muun tahon) etsiä teille sopivimman lapsen asettamatta toiveita lapsen suhteen? Miksi olisitte ja miksi ette olisi? Tähän olisi tärkeä saada muiltakin vastauksia.

Lue lisää

edes täysin mahdollista? Hakemus on jätettävä yhteen kohteeseen, en tiedä tekisikö IP tällaista valintaa hakijoiden puolesta.

Lisäksihakija voi käsittääkseni käyttää yhden prosessin aikana vain yhtä kolmeta palvelunanatajasta. Kaikki Suomen kohteet eivät ole jokaisella palvelunantajalla, siinäkin tulee jo valintaa.

Ja jokainen luovuttava kontakti asettaa hakijoille omat ehtonsa joten niiden myötä vain harva adoptionhakija voi valita tai antaa palvelunantajan valita minkä tahansa kontaktin.

Olisimme mielellämme ottaneet vastaan minkä värisen tai kumpaa sukupuolta olevan lapsen tahansa. Otimme vastaan sen, jota meille tarjottiin. Lapsiesitys tehtiin perheemme tilanteen perusteella mm. siten, että esitettävä lapsi oli nuorempi kuin jo olemassa olevat lapset. Tähän asetelmaan emme olisi mahdollisine toiveinemme edes voineet vaikuttaa.


Tyyne Järvelä

tarkennusta kirjoitti:

Olette adoptoineet kaksi lasta. Jos kuitenkin nyt olisitte adoptoimassa sitä ensimmäistä lasta, niin voisitteko antaa Interpedian (tai muun tahon) etsiä teille sopivimman lapsen asettamatta toiveita lapsen suhteen? Miksi olisitte ja miksi ette olisi? Tähän olisi tärkeä saada muiltakin vastauksia.

Lue lisää

Todennäköisesti toimisimme kuten aikaisemminkin ainakin sen suhteen että toivoisimme tervettä lasta. Ikärajaa saattaisimme hiukan laajentaa.

Tässä ikäraja-asiassa on se hankala puoli että jos lapsi on tullessaan vaikka 2 v 3 kk tai vanhempi, ei lapsen kanssa pysty olemaan kotona kuin adoptiovanhempien vanhempainvapaan eli noin 7 kk. Jos lapsi on nuorempi tullessaan, ehtii lapsen kanssa olla kotona kauemmin, kunnes lapsi on täyttänyt kolme (normaali hoitovapaa). Adoptiolapsen sopeutumisen kannalta on aina parempi mitä kauemmin lapsen kanssa pystyy olemaan kotona.

Uskon vakaasti että jos meillä olisi sama systeemi kuin Ruotsissa (lapsi 'syntyy' tullessaan perheeseen) ja kotona voisi olla kodinhoidontuella kolme vuotta lapsen saapumisesta, ei niin monet rajaisi lapsen ikätoivetta tuonne 0-2 vuoteen. Emme olisi mekään.

Maalla tai lapsen taustalla ei meille ole niin kauhean iso merkitys etteikö niiden osalta valintaa olisi voinut tehdä palvelunantajakin.

Serkkutyttö kirjoitti:

jos jotkut haluavat mustan pojan, se heille myönnetään, jos maan kriteerit täyttyvät. se onkin sitten eri asia MIKSI jotkut haluavat NIMENOMAAN MUSTAN POJAN? SIIHEN ei ole kukaan vielä vastannut!

taitaa vastaus olla: kun se näyttää niin kivalta...

Lue lisää

Voi hyvä ihme, jos tuo valintakriteeri sinua niin kovin vaivaa, niin miksi et kysy heitä suoraan? Ei kukaan täällä pysty vastaamaan sinun serkkusi puolesta!
Jos olette sukulaisia / naapureita, niin kysymystäsi ei välttämättä edes koeta kovin tunkeilevana.
Kirjoituksestasi huomaa, että et selvästikään ymmärrä adoptioprosessia ja siihen liittyviä valintoja (sekä konkreettisia että henkisiä).
Minäkin ajattelin ensin, että mikä tahansa maa kelpaa. Se ei kuitenkaan käy, vaan valinta on tehtävä.