Kristillinen VT:n tulkinta

Kyse on myöskin siitä mikä on Vt:n alkuperäinen merkitys?
Tarkoitetaanko Vt:n alkuperäisellä merkityksellä sitä kuinka aikalaiset, papisto ja profeetat sekä muut lakiin sitoutuneet hurskaat juutalaiset Kirjoituksia aikanaan ymmärsivät ja selittivät?

Vai tarkoitetaanko alkuperäisellä merkityksellä myös (ja ennen kaikkea) sitä merkitystasoa, jossa Kristus ja Häneen sidottu pelastus on Vt:ssä läsnä? Tältä tasolta Jumalan sana osoitti eteenpäin kohti täyttymystä ja monet sanan esikuvalliset merkitykset oli aikalaisilta suurelta osin pimennossa.
Jos alkuperäisellä - siis missä mielessä ja mitä varsinaista tarkoitusta varten ajatellaan Jumalan kirjoitukset antaneen - tarkoitetaan tätä, silloin alkuperäinen tarkoitus on löydettävissä vain Ut:sta käsin, joka on Vt:n täyttymys ja avain sen varsinaiseen, aikalaisille vielä suljettuun ilmoitukseen.
Tällainen tulkintamalli ei sitä paitsi tee minkäänlaista väkivaltaa Vt:lle itselleen, koska
Vanha testamentti monessa kohtaa erittäin suorasanaisesti viittaa eteenpäin, tulevaan.

Esimerkiksi Danielille sanottiin lopun aikoja koskevasta profetiasta "mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa" (8:26). Lukitseminen voidaan käsittää sinetöimisenä määrättyä aikaa ja hetkeä varten, jota ennen kirjoitus ei siis voi avautua koska se on lukittu määräaikaan asti.
Daniel 12:4: "ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy." Tarkoittaako tämä että monet tulevat tutkimaan Danielin ilmoituksia jo ennen lopun aikaa ja heidän ymmärryksensä lisääntyy?
Varmasti Jumala puhui Danielin profetian kautta ja siihen liittyvien asioiden kautta jo aikalaisille ja kaikille sukupolville sen jälkeen, niin että he saivat ymmärrystä Jumalan sanasta Pyhän Hengen valaisemana, mutta profetian syvempi avautuminen ja käsittäminen ei vielä ollut mahdollista koska se ei ollut heille tarkoitettu.

Jumalan sanassa on useita päällekkäisiä, limittäin olevia ja sisäkkäisiä merkitystasoja. Siksi dynaaminen käännösperiaate jota uudessa kirkkoraamatussa on käytetty tuo kyllä sujuvasti ja helposti luettavassa muodossa esiin joitain merkityksiä, mutta samalla monet Jumalan viisaudet sanassa hämärtyvät ja tulevat vaikeammin löydettäviksi. Siksi vanha käännösperiaate jota 1938 käännöksessä käytettiin on parempi.

Olen täysin vakuuttunut että Jumalan pelastussuunnitelma Kristuksessa on kautta Raamatun sen tärkein taso ja Jumalan varsinainen ilmoitus.
Tässä mielessä Vt avautuu vain Ut:sta käsin.
Vt:n "alkuperäinen" merkitys siis täydentyy ja avautuu Uuden liiton ilmoituksesta, joka on Vt:n täyttymys ja avain koko pelastushistorian ymmärtämiseen.

Edellä sanottu ei kuitenkaan tee tyhjäksi tosiasiaa että meillä pakanakristittyinä on paljon oppimista juutalaisista Vt:n tulkinnoista.
Ut muistuttaa että olemme kristittyinä päässeet yhdessä juutalaisten kanssa osalliseksi öljypuun "mehevästä juuresta" ja että meidän, jotka olemme vastoin luontoamme oksastetut tähän jaloon öljypuuhun eli Jumalan pelastussuunnitelmaan, ei pitäisi ylpeillä alkuperäisten oksien (juutalaiset) rinnalla.
Nyt kuitenkin on niin että kristikansa on lähes koko historiansa ajan milloin enemmän milloin vähemmän ylpeillyt juutalaisten rinnalla ja vaikka tulkinnat pääasiassa olisi olleet kohdallaan monessa kohtaa on vedetty mutkia suoraksi, kun sanaa on selitetty korvausteologiasta käsin jossa alkuperäiselle Israelille ei enää ole annettu mitään arvoa.
Kaikki Jumalan lupaukset Vt:ssä on siirretty koskemaan yksin uuden liiton srk:ntaa.
Sellaisesta pitäisi rehellisesti nöyrtyä ja tehdä parannus.

Messiaaniset juutalaiset, jotka on oman kulttuurinsa keskeltä tulleet uskoon ja löytäneet Jeesuksen Kristuksen todelliseksi Messiaakseen, eivät uskoon tultuaan ole kieltäneet eivätkä mitätöineet Vt:tä. Eivät myöskään omia kansallisia juuriaan ja kulttuuriaan, sillä siihen ei ole aihetta. Päinvastoin moni on todistanut että nyt vasta oma identiteetti juutalaisena on syventynyt.

Jeesuksesta käsin avautuu Jumalan pelastussuunnitelma jossa koko Raamattu liittyy yhteen tullen Pyhän Hengen ilmoituksen kanavaksi ja Jumalan eläväksi sanaksi, jonka kautta Herra voi puhua monella tavalla ja moneen asiaan. Se on silloin elävää puhetta.

Eräskin nuori uskova ajatteli ettei tupakanpoltossa ole yhtään mitään pahaa eikä väärää ja eihän Raamattukaan siitä mitään mainitse, mutta kun toiset uskovat häntä toruivat ja sanoivat ettei tupakointi uskovalle sovi niin hän sitten kysyi asiaa rukouksessa Jumalalta ja pyysi että Herra sanansa kautta puhuisi asiasta, avasi rukouksen jälkeen Raamatun umpimähkään ja tökkäsi sormensa - jakeeseen Jesaja 44:20.

Jes.44:20.
Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: 'Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?'

Nuori uskova lopetti tupakoinnin välittömästi, niin selvää oli Herran puhe.
No, puhuuko kyseinen raamatunkohta tupakoinnista?
Ei tietenkään puhu vaan aivan eri asiasta, kun siis luetaan jae oikeassa yhteydessä eli kontekstissa kuten on tapana sanoa. Mutta esimerkki osoittaa että elävä Jumala puhuu sanansa kautta elävällä tavalla.
Tässä ei tietysti saa mennä liiallisuuksiin että kaikki selitetään pelkäksi vertauskuvaksi ja lähdetään haahuilemaan johonkin esoteerisiin ja gnostilaismielisiin salaoppeihin joissa selkeällä sanalla ja sen arkimerkityksillä ei itsessään ole mitään väliä.

Jumalan sanassa on siis useita merkitystasoja ja niiden lisäksi Jumala käyttää sanaansa elävällä ja muuntuvalla tavalla ohjatessaan yksilökristittyä.
Parhaiten Jumalan sana avautuu kun olemme nöyrtyneet ristin juurella ja tahdomme kasvaa Kristuksen tuntemisessa.