Tämä saattaisi kuulua myös tuonne gay-palstalle, mutta täällä varmaan on enemmän ymmärtäväisiä ihmisiä, joten kirjoitan tänne.
Tajusin pari vuotta sitten olevani auttamattomasti homo enkä kykene muuksi muuttumaan. Asiani ovat muuten aivan mainosti, hyvät välit vanhempiin, oma kiva asunto, harrastuksia, loistava opiskelupaikka ja työpaikka. Mutta ihmissuhdepuoli on täysin retuperällä.
Minulla ei ole läheisiä ystäviä. Vanhoja kavereita tapaan muutaman kerran vuodessa. En oikein osaa ja kehtaa ottaa yhteyttä, kun pitää aina valehdella miksi ei seurustele ja esittää kovasti heteroa.
Olen aina ollut erittäin huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Menee monta viikkoa, jopa kuukausia ennen kuin uskallan olla vapautuneesti uusien tuttavuuksien kanssa, sitten olekin erittäin hauskaa seuraa, mutta ennen sitä kuolettavan tylsä.
Sinänsä viihdyn hyvin itsekseni ja keksin aina vaivattomasti tekemistä yksinäni, mutta jotakin puuttuu, sielunkumppani kai. Ymmärrettävistä syistä en ole ikinä seurustellut tytön kanssa ja toisia jätkiä en ikinä uskalla lähestyä, sillä eihän homoutta huomaa kuin niistä neitihinteistä, jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään.
Monet ovat kehuneet, että netti on hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin ja löytää jopa seurustelukumppani. En ole uskaltanut kokeilla, arka kun olen. Seksiseuraa löysin kerran toisesta kundista, mutta siinä ei tarvinnut muuta kuin hoitaa hommat vailla mitään tunnetta. En edes tiedä olisiko minulla uskallusta tulla kaapista jos rakastuisin. Vanhempani tuskin hyväksyisivät asiaa.
Tajusin myös etten ole koskaan oikein kunnolla ollut rakastunut kehenkään. Onko se sitä, että seksuaalisuuteni peittely on tehnyt minusta kylmän tuntemaan mitään, en tiedä. Haluaisin kovasti rakastua ja saada vastarakkautta, mutta nykytilanteessa se näyttää olevan mahdotonta.
En minä koskaan romahda ja itke tätä yksinäisyyttä. En ole itkenyt vuosiin mitään. Sen sijaan mielessäni vallitsee jonkilainen pysyvä apatia, välillä vahvempana välillä heikompana.
Tiedän, että moni teistä on paljon huonommassa tilanteessa kuin minä, mutta jonnekin piti tulla purkamaan tunteitani, sillä en niistä muuten puhu koskaan kenellekään.
Onko kenelläkään ehdotuksia tilani kohentamiseksi?
22v, yksinäinen ja homo
21
3114
Vastaukset
- 19 v...
Olen minäkin yksinäinen homo. Tai minulla on jonkinlaisia kavereita, mutta ei niitä ystäviä. Siinä nyt ei mitään erikoista sinällään ole, harvalla heterollakaan ainakaan minun kavereistani on oikeita ystäviä. Itseä vaan ahdistaa se ajatus rakkauden puutteesta, tuntuu ettei koskaan tule olemaan ketään jota rakastaa, siis ihan oikeasti sellaista ihmistä josta voisi välittää yhtä paljon kuin itsestään. Rakastunut olen ollut ja olen edelleenkin, mutta rakkauteni kohde sattuu olemaan hetero, eli se masentaa melkoisesti. Lisäksi nyt olen alkanut huomata että kavereillakin on seurustelukumppaneita, itse näytän jääväni yksin... varmaan liittyy tähän nuoruuteenkin, mutta se todella kirpaisee kun kaipaa läheisyyttä ja oikeaa ystävyyttä mutta tietää miten mahdotonta se ajatuksena on. Itsekin olen jollain tavalla estoinen uusien tuttavuuksien kanssa, alkuun on aina hankala päästä ja ne joiden kanssa olen ystävystynyt, on juuri sellaisia joita olen nähnyt päivittäin useamman viikon ajan. Jotenkin itse olen vielä epävarma ulkonäköni suhteen vaikka tiedän ettei oikeasti aikuiset ihmiset sitä niin tarkkaan katso ja noteeraa, ainakaan minä en niin tee muiden kohdalla, mutta jotenkin sitä ajattelee toisten olevan "pinnallisempia"... oikeastaan tiedän silti olevani suhteellisen normaalin näköinen, tai mitä nyt ikinä normaalilla tarkoitetaankin, ehkä olen persoonallisen näköinen. En nyt tiedä miten sinua voisi auttaa, jokainen kun on kamalan yksin ajatustensa kanssa ja tämäkin varmaan on "ongelma" joka ei ikinä ratkea... kuitenkin ymmärsin, että sinusta olisi mukavaa kun voisi vähän jakaa ajatuksiaan muiden kanssa? Jos haluaisit minusta satunnaisen mailikaverin, pistä osoitteesi tänne niin voin toki kirjoitella sinulle. Jollain tavalla tilanteesi on minullekin niin tuttu tuon yksinäisyyden suhteen ja kuten kerroit, tällaisista asioista ei tule helposti kenenkään kanssa juteltua. Itsekin olen monesti miettinyt, miten hienoa olisi voida keskustella tällaisista asioista (tai ihan mistä vaan mieltä painavista jutuista) ihmisen kanssa joka suunnilleen tajuaisi mistä on kyse... mutta siis jos kiinnostaa jatkaa keskustelua tms. niin laita toki jatkoksi mailiosoitteesi!
- todella syvältä
[email protected]
Laita postia tulemaan, jos mielesi tekee. Olisi todella kiva vaihtaa ajatuksia, kun kerran ollaan aika samanlaisessa tilanteessa.
- taikatalvi-03
..osittain johtuu myös siitä ettet ole tullut ulos kaapista. Jos voisit olla itsestäsi ylpeä ja sinut seksuaalisuutesi kanssa olisit myös paljon rennompi ja helpommin lähestyttävä ihminen. Aitous ja vapautuneisuus säteilee ihmisestä ja se taas vatää muita ihmisiä puoleensa.. Kyllä minäkin vain suosittelisin nettiä seuranhakuun.. Laitat rohkeasti johonkin asialliselle palstalle ilmoituksen jossa selvästi sanot etsiväsi sielunkumppania etkä pelkkää seksiseuraa. Tottakai siinä saa varmasti rivoja ehdotuksia vanhoilta sediltä ja typeriä viestejä ei niin fiksuilta ihmisiltä, mutta joukossa saattaa olla joku toinen "sinä" joka on ihan tosissaan liikkeellä!
Ja tuosta rakastumisesta vielä että minusta vähän kuulostaa että et ole koskaan ollut rakastunut.. Sitten kun tapaat ihmisen josta todella pidät, seksi tuntuu muulta kuin "hommien hoitamiselta". Ei se tarkoita sitä että olisit jotenkin kylmä vaan et ole vielä kohdannut ihmistä joka sut sulattaa ja sytyttää palamaan!
Tsemppiä etsimiseen ja kaikkea hyvää sinulle! :) - PeikkoTyttö
Siun kannattas kertoo kavereillesi, että olet homo, et voi koko loppuelämääsi salailla homouttasi ja väkisin yrittää kenties seurustella naisen kanssa..
Rohkeastin vain kertomaan! Mie ainakin olisin ystävä silti vaikka kaverini paljastuisi homoksi! Koska ihmisä hekin ovat!- todella syvältä
Mitenköhän se käytännössä onnistuisi? Heittäisinkö kesken normaalin läpänheiton, jota keskusteluni kavereitten kanssa yleensä on jotakin tyyliin "hei jätkät oon muuten homo"? Vai pitäisikö ilmoittaa, että minulla on tärkeätä kerrottavaa ja kutsua koko porukka koolle?
Kumpikaan tapa ei kuulosta luontevalta ja pelkään todella heidän suhtautumistaan, vaikkakaan en yhtä paljon kuin vanhempien. Jo pelkkä asian kertominen ja se tilanne on äärimmäisen kiusallinen ja sitten ajatus siitä, että minut hylättäisiin kuin vanha rukkanen ja olisin sitten täysin yksin.
Jossain mieleni sopukoissa olen päättänyt, että sitten jos alkaisin seurustella jonkun kundin kanssa, niin valehtelu saa riittää, mutta onko järkeä puhua asiasta ja polttaa siltoja jos ei ole mitään syytä miksi tekisi niin? - tiedät sen itsekin...
todella syvältä kirjoitti:
Mitenköhän se käytännössä onnistuisi? Heittäisinkö kesken normaalin läpänheiton, jota keskusteluni kavereitten kanssa yleensä on jotakin tyyliin "hei jätkät oon muuten homo"? Vai pitäisikö ilmoittaa, että minulla on tärkeätä kerrottavaa ja kutsua koko porukka koolle?
Kumpikaan tapa ei kuulosta luontevalta ja pelkään todella heidän suhtautumistaan, vaikkakaan en yhtä paljon kuin vanhempien. Jo pelkkä asian kertominen ja se tilanne on äärimmäisen kiusallinen ja sitten ajatus siitä, että minut hylättäisiin kuin vanha rukkanen ja olisin sitten täysin yksin.
Jossain mieleni sopukoissa olen päättänyt, että sitten jos alkaisin seurustella jonkun kundin kanssa, niin valehtelu saa riittää, mutta onko järkeä puhua asiasta ja polttaa siltoja jos ei ole mitään syytä miksi tekisi niin?Hyvin ajateltu! Ei missään nimessä kannata polttaa vielä siltoja takana. Kattelet rauhassa ja kerrot sitten kun todellakin siltä tuntuu. Jos kerrot tässä vaiheessa, taatusti harmittaa jälkeenpäin. Ihan jo siitäkin syystä, että et ole kertomisesta vielä 100%:sti varma. Eivät kaikki muutkaan kerro kaikista tunteistaan toisille, miksi sinun pitäisi?
Ehkä voisit tehdä niin, että enää et vain yritä esittää heteroa. Sillon et valehtele kenellekään (et itsellesi etkä muille). Jos sanot että " et ole vielä kohdannut sitä oikeaa". On se totta, vaikka et paljastakaan onko "sen oikean" sukupuoli miehen vai naisen. Mutta jos sinulta kysytään asiasta suoraan, sinuna kertoisin asiasta, jos siltä tuntuu. Suoraan päin naamaa valehtelu on monen mielestä anteeksi antamatonta.
Tsemppiä. Kyllä se siitä ajan kanssa suttaantuu :) - sivusta...
tiedät sen itsekin... kirjoitti:
Hyvin ajateltu! Ei missään nimessä kannata polttaa vielä siltoja takana. Kattelet rauhassa ja kerrot sitten kun todellakin siltä tuntuu. Jos kerrot tässä vaiheessa, taatusti harmittaa jälkeenpäin. Ihan jo siitäkin syystä, että et ole kertomisesta vielä 100%:sti varma. Eivät kaikki muutkaan kerro kaikista tunteistaan toisille, miksi sinun pitäisi?
Ehkä voisit tehdä niin, että enää et vain yritä esittää heteroa. Sillon et valehtele kenellekään (et itsellesi etkä muille). Jos sanot että " et ole vielä kohdannut sitä oikeaa". On se totta, vaikka et paljastakaan onko "sen oikean" sukupuoli miehen vai naisen. Mutta jos sinulta kysytään asiasta suoraan, sinuna kertoisin asiasta, jos siltä tuntuu. Suoraan päin naamaa valehtelu on monen mielestä anteeksi antamatonta.
Tsemppiä. Kyllä se siitä ajan kanssa suttaantuu :)Hauska lukea asiallista kirjoittelua täälläkin. Hieman mietityttää nuo patistukset "paljastuksiin", aivan kuin asia sinänsä muille kuuluisi, toki siitä lienee(?) pitkällä aikavälillä enemmän hyötyä. En minä ainakaan piittaisi jos lähipiirissä joku olisi/"paljastuisi" homoksi (tavallaan risoo tällaisen määritteenkin käyttäminen), mitä se minua liikuttaisi. Ainoa mikä siinä tietysti voisi kiusata, olisi tilanne jossa tuo ystävä olisi erityisen hyvä ystävä ja olisi olemassa mahdollisuus "epäsuhtaiseen kiintymykseen".
Aivan heittona voisin sanoa aina ihmetelleeni monien miesten kammoa/vihaa homoja kohtaan, kun päin vastoinhan pitäisi iloita jokaisesta, joka pelaa toisin säännöin eikä siis tavoittelekaan samaa :-) Siispä päättelen, että tuossa ei olekaan kyse itse homoudesta, vaan jostakin paljon kiinnostavammasta syystä, ryhmän yhtenäisyydestä tms. jonkinlaisesta arkaisesta selviytymisstrategiasta. No, kunhan selitän.
- ewww.
Kokeile myös tuota homo puolta. Tiedä vaikka saisit ystäviä kaltaisistasi.
- ujotus_^
älä luovuta! ei ole häpeä olla homo, häpeää on olla hyväksymättä homoutta. minä ujo mutta ihana tyttönen haluaisin rutistaa sinua oikein kunnolla! mul on monta homokaveria läheisyydessäni ja rakastan niitä kaikkia koko sydämmestäni. en koska ne on homoja vaan koska ne on mahtavia persoonia, yksilöllisiä ja uskomattoman hienoja ihmisiä. uskon todella että sinäkin olet :) jos kaipaat juttu seuraa. ota yhteyttä. heitä vaikka maililla! :)
- todella syvältä
Ajattelin vain kertoa muutoksesta tilanteessani. Olen nyt kirjoitellut joka päivä tuon 19-vuotiaan kanssa, joka kysyi osoitettani tässä ketjussa. Jo näin lyhyessä ajassa välillemme on muodostunut yhteys vaikkakin virtuaalisesti. Saamme molemmat toisiltamme todella paljon ja yksinäisyys on kummasti helpottanut.
Etsikää muutkin, niin voitte löytää.
Kiitos myös kaikille muille tuesta ja ymmärryksestä. - kamisama
Olen myös täysin samassa tilanteessa. Asiat ovat näennäisesti hyvin mutta silti apatia meinaa vallata mielen toisinaan. Itkenyt en ole sitten yläasteen vaikka syytä ehkä olisi. Ja ikäähän on siis 26 vuotta.
Paha kyllä olen säälittävän pinnallinen ihminen, eikä itsetuntonikaan sieltä parhaasta päästä. Eli tämähän johtaa tilanteeseen jossa kivannäköiset kaverit ovat saavuttamattomissa koska en kelpaisi niille, ja taas tavalliset tyypit eivät sytytä mielenkiintoa.
Ja älypuolenkin pitäisi toimia mallikkaasti, en jaksa tyhjäpäitä tai ihmisiä jotka eivät osaa keskustella asioista...
Ja olen huomannut myös että kaikkein eniten kaipaisin jotakuta vierelleni silloin kun maailma murjoo, eli kuka tuollaisen paikan nyt muka voisi täyttää :P
Mukaan voi vielä lisätä myös sen että vaikka olen aika isokokoinen ( 185cm ja 85kg ) niin olen silti pelkkä sylikoira, eli tarvitsisin jonkun joka pitää minusta "huolta". Haluaisin niin tuntea olevani turvassa. Tiedän kyllä että harvemmin kukaan minulle uskaltaa tulla paahtamaan eli olen sinänsä turvassa mutta se vain ei riitä.
Olisi ihanaa saada herätä joskus aamuaurinkoon, ja tuntea käsi ympärillä ja nenä niskassa... :) - mosku
no mä olen vielä tosi nuori (18v) joten ehkä mun ei vielä tarvi edes tietää kuka mä olen mutta mulla on nyt aika monta vuotta ollu sellanen tuhina että olisin kuin olisinkin homo...parille kaverille olen siitä puhunut...ja he ovat asian kanssa ihan sujut (paitsi mun yksi miespuolinen kaveri oli heti aivan että "oletko muhun ihastunut?") okei joo olin mä joskus siihen ihastunut mut mä tiesin et se ei voi johtaa mihinkään ku se on hetero ja seurustelee yhen mun entisen tyttökaverin kanssa...complicated...ja siis se tyttökaveri on yksiä mun parhaimmista kavereista ja meillä menee ihan hyvin...paitsi musta tuntuu vieläkin hankalalta nähdä hänet mun toisen kaverin kanssa, koska olen varmaanki jotenki kateellinen nähdessäni niiden läheisyyden yms. joten nykyään olen aika paljon yksin...olin ennen todella masentunut mutta nyt voin hyvin ja olen tottunut yksinäisyyteen mutta en voi sanoa että pitäisin yksinäisyydestä. olen kumminkin aika sosiaalinen ihminen ja melko egoistinen (sitä piirettä yritän kitkeä pois). en nyt tiedä miksi tilitän tällä lailla...no jos nyt joku jaksaa tän lukea niin tänks alot :)
Huomaan, että oot fiksu. Sulla on järkee. NIinhän minäkin olin nuorena vaikka mikäkin king. Mutta en enää. Se loppu, koska sitä ei ole mitään järkee. Oon nykyään hissun kissun. Ei kiirrettä, radio kuuntelua, kirjoja ja kodin siivousta, ulkoilua ja kaupassa käyntiä ; ruokaan.
Siinä se. Ei mitään hokkus-Pokkus meinikiä-
ps. no joskus otan tai sitten en. ( viinaa )
t. mara
Hei
Nuoret liian helposti leimaavat itsensä homoiksi.
Asia voi olla ohimenevä.
Ihmisellä voi olla elämässä aika, jolloin asia kiinnostaa.
Monenlaista käytöstä on. Ihminen voi aina muuttua.
Homosuhteissa käytös on kivin irrallista.
Kysmyksessä ei ole rakkaus, sanan merkityksessä, vaan himojen tyydytys, kun normaalia kohdetta ei ole.
Rakastaminen sanan merkityksessä on avainasia.
Rakkaus kun ei ole seksiä, himoja, hetken huuma, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa.
Oikea rakkaussuhde sisältää myös tyydyttävän intiimin suhteen.
Asiahan ei ole kovin yksioikoinen, mutta ensimmäinen askel homoseksuaalisuuteen on asian hyväksyminen.
Minusta voisit ihan hyvin miettiä ulospääsyä.
Voisithan etsiä naisseuraa, ja kerro että olet kokematon, ja pyydä ymmärrystä. Koko asiaa ei ehkä heti tarvi kokonaan kertoa.
Ystävyyden kautta kiinostus herää.
En ole kehottamassa avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.
En mitenkään ole halveksivalla yms mielellä.
Itse koen kiinnostusta naisiin, ja koen olevani hetero.
Uskovaisena tiedän että Jumala muuttaa ihmisen.
Kaikista ongelmista voi vapautua kokonaan pois.
Muutoksia ei heti tapahdu yhdessä yössä kuitenkaan, vaan uskon tielle lähteminen on ensimmäinen askel.
Maailman suhteet ovat kovin ongelmaiset avioliitoissakin, mutta kristillisissä arvoissa rakkaus voi toteutua niin kuin on tarkoitettukin.
Muista että kirjoitan Sinulle lähimmäisrakkaudessa ja ymmärryksellä.
Kaikella kunnioituksella Sinua kohtaan.
Löydät ulospääsyn ja hyvän elämän näistä vinkeistä ja linkeistä jos haluat.
Muista ettei mitään saa jos ei itse halua myös nähdä vaivaa, ja taistella hyvien asioitten eteen.
Olet nuori, ja kiiruita kumppanin kanssa ei ole.
On hyvä kuitenkin usein odottaa, että kiinostus samaan sukupuoleen lakkaa ennenkuin suunnittelee avioliittoa.
Toki tietenkin on bi-seksuaalisuutta.'
Naimisiin kuitenkin mennään rakkaudessa, eikä mietiskellen voisiko samalla olla homosuhteissakin.
Uskon ihmistä muuttava voima perustuu ns "uudestisyntymiseen."
Saat Raamattuhotellista tietoa siihenkin.
Opetuskirje: "uudesti syntyminen" Os. 3.
Hyvää tietoa saat:
http://www.media7/raamattuopisto
Ystävällisin terveisin
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Kts: osasto: "Avioliitto ja seksuaalisuus"- rohkeita väitteitä
>Homosuhteissa käytös on kivin irrallista
Perustuen mihin?
>Kysymyksessä ei ole rakkaus
Perustuen mihin? rohkeita väitteitä kirjoitti:
>Homosuhteissa käytös on kivin irrallista
Perustuen mihin?
>Kysymyksessä ei ole rakkaus
Perustuen mihin?Kiitos asiallisesta kysymyksestäsi.
Kerron omaa näkemystäni.
Minulla on käsitys homosuhteiden nopeasta vaihtuvuudesta.
Kumppanit vaihtuvat tiuhaan, vaikka toki jotkut yrittävät vaakiintuakin.
Tämä on siis vain oma käsitykseni.
Rakkaus on Jumalan "keksintö" jota Hän ei ole tarkoittanut epäpyhään käytöön.
Näin se voi toimia kaikessa leveydessä, pituudessa ja korkeudessa vain Jumalan säätämässä järjestyksessä.
Himo ja ihastus ei ole rakkautta edes heterosuhteissa.
Toki ihmisellä voi olla tunteita että toisen lähellä on hyvä olla, tykkää toisesta, ja kiva kun on kaveri yms.
Ne eivät kuitenkaan ole rakkautta rakkaus sanan merkityksessä.
Nykyajan ihmiset eivät ymmärrä usein mitä on lähimmäisrakkaus?
Minua on usein lulutu että olen sänkyyn haluamassa kun olen lähimmäisrakkautta osoittanut.
Jumalan siunausta
jari laurila- jos ja kun
jarlau kirjoitti:
Kiitos asiallisesta kysymyksestäsi.
Kerron omaa näkemystäni.
Minulla on käsitys homosuhteiden nopeasta vaihtuvuudesta.
Kumppanit vaihtuvat tiuhaan, vaikka toki jotkut yrittävät vaakiintuakin.
Tämä on siis vain oma käsitykseni.
Rakkaus on Jumalan "keksintö" jota Hän ei ole tarkoittanut epäpyhään käytöön.
Näin se voi toimia kaikessa leveydessä, pituudessa ja korkeudessa vain Jumalan säätämässä järjestyksessä.
Himo ja ihastus ei ole rakkautta edes heterosuhteissa.
Toki ihmisellä voi olla tunteita että toisen lähellä on hyvä olla, tykkää toisesta, ja kiva kun on kaveri yms.
Ne eivät kuitenkaan ole rakkautta rakkaus sanan merkityksessä.
Nykyajan ihmiset eivät ymmärrä usein mitä on lähimmäisrakkaus?
Minua on usein lulutu että olen sänkyyn haluamassa kun olen lähimmäisrakkautta osoittanut.
Jumalan siunausta
jari laurilaTodellakin kaikki kanssakäyminen, kaikki suhteet seksualisoidaan. Itse pidän myös kauheana seikkaa että vieraita lapsia on nykyisin varsin vaikeata edes puhutella, neutraalius on kadonnut, epäily on aina ilmassa. Se on monin tavoin vaurioittavaa, kaikille osapuolille.
Varsinaisesta aiheesta: en usko että seksuaalista suuntautumista valitaan, siispä sen muuttaminen väkivalloin on - väkivaltaa. On melko arveluttavaa kyseenalaistaa ihmisen oma kokemus omasta seksuaalisuudestaan. Korjaan, erittäin arveluttavaa. jos ja kun kirjoitti:
Todellakin kaikki kanssakäyminen, kaikki suhteet seksualisoidaan. Itse pidän myös kauheana seikkaa että vieraita lapsia on nykyisin varsin vaikeata edes puhutella, neutraalius on kadonnut, epäily on aina ilmassa. Se on monin tavoin vaurioittavaa, kaikille osapuolille.
Varsinaisesta aiheesta: en usko että seksuaalista suuntautumista valitaan, siispä sen muuttaminen väkivalloin on - väkivaltaa. On melko arveluttavaa kyseenalaistaa ihmisen oma kokemus omasta seksuaalisuudestaan. Korjaan, erittäin arveluttavaa.Hei
Kyllä olen samaa surrut, kuin mainitset ettei voi lähestyä enää lapsia, siten kuin minua esim on lähestytty lapsena naapureiden yms taholta.
Seksuasaliseen suuntautumiseen vaikuttavat jotkut altistavat tekijät.
Olen kuitenkin varma ettei homoseksuaaliseksi synny kukaan, sillä Jumala ei ole luonut ketään homoseksuaaliksi.
Olen kyllä nähnyt miten esim 50 vuotias avioeron jälkeen ryhtyy homoksi, miten isoisät harrastavat ja vaimotkin vielä kotona tyytyväisiä, ym.
Myös miten ihminen luopuu kiinnostuksestaan saman sukupuoleen ja synty normaali kiinnostus.
Oma valinta on melko lailla ratkaiseva tekijä tietenkin, miten sitten kiusauksille antaa periksi. Eiköhän jokainen mieti omalla kohdallaan tämänkin asian.
Ei ketään voida pakottaa toisiin mielihaluihin.
Kuitenkin oman kiinostuksen tietoinen kanavoiminen aiheuttaa tietenkin tekoja.
Kyllähän ihminen toki nauttii kaikesta mikä orgasmin antaa.
Kuitenkin tavat voi valita vapaasti.
Homoseksuaalisessa käytäytymisessäkin on monia erilaisia mieltymyksiä ja tapoja.
Jos joku haluaa eroon homoseksuaalisuudestaan, on usko hyvä lääke, ja synnintunto ensimmäinen askel.
Jumalan Henki tekee työn ajan mittaan, että ihminen vapautuu mieltymyksistään.
On nimittäin niin ettei kukaan ihminen voi omassa voimassaan voittaa pinttyneitä tai syvässä istuvia mielihalujaan. Tarvitaan Jumalanm Hnegen voima. Hän ei ole satuolento, vaan totta käytännön elämässä, joka niin haluaa.
Terveisin ystävällisin
jari laurila- alukua kommentoin
jarlau kirjoitti:
Hei
Kyllä olen samaa surrut, kuin mainitset ettei voi lähestyä enää lapsia, siten kuin minua esim on lähestytty lapsena naapureiden yms taholta.
Seksuasaliseen suuntautumiseen vaikuttavat jotkut altistavat tekijät.
Olen kuitenkin varma ettei homoseksuaaliseksi synny kukaan, sillä Jumala ei ole luonut ketään homoseksuaaliksi.
Olen kyllä nähnyt miten esim 50 vuotias avioeron jälkeen ryhtyy homoksi, miten isoisät harrastavat ja vaimotkin vielä kotona tyytyväisiä, ym.
Myös miten ihminen luopuu kiinnostuksestaan saman sukupuoleen ja synty normaali kiinnostus.
Oma valinta on melko lailla ratkaiseva tekijä tietenkin, miten sitten kiusauksille antaa periksi. Eiköhän jokainen mieti omalla kohdallaan tämänkin asian.
Ei ketään voida pakottaa toisiin mielihaluihin.
Kuitenkin oman kiinostuksen tietoinen kanavoiminen aiheuttaa tietenkin tekoja.
Kyllähän ihminen toki nauttii kaikesta mikä orgasmin antaa.
Kuitenkin tavat voi valita vapaasti.
Homoseksuaalisessa käytäytymisessäkin on monia erilaisia mieltymyksiä ja tapoja.
Jos joku haluaa eroon homoseksuaalisuudestaan, on usko hyvä lääke, ja synnintunto ensimmäinen askel.
Jumalan Henki tekee työn ajan mittaan, että ihminen vapautuu mieltymyksistään.
On nimittäin niin ettei kukaan ihminen voi omassa voimassaan voittaa pinttyneitä tai syvässä istuvia mielihalujaan. Tarvitaan Jumalanm Hnegen voima. Hän ei ole satuolento, vaan totta käytännön elämässä, joka niin haluaa.
Terveisin ystävällisin
jari laurila>Kyllä olen samaa surrut, kuin mainitset ettei voi >lähestyä enää lapsia, siten kuin minua esim on >lähestytty lapsena naapureiden yms taholta.
Kommentoin vain tuota, koska lopun enemmistöstä en voine kuunaan olla samaa mieltä ja minua ahdistaa ajatus tuollaista viestiä lukevasta epävarmasta henkilöstä; sitä mahdollista laupeuden puutetta!
Olen todella miettinyt miten paljon aiemmin oli mahdollista lähestyä lapsia, kun vieraista sedistä sentään lienee maailman sivun varoiteltu. Selvää on kyllä viime aikojen muutokset asian suhteen. Perin ikävää.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa903416Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei3443000Putin ei suostu tulitaukoon nyt kun Kurskin taistelut ovat kesken
ja venäjä on viimein päässyt niskan päälle, suuren ylivoiman turvin. Ukraina ilmeisesti suorittaakin taktista vetäytymi1921608Martinan firma haastettiin käräjille
Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.2451421Voi kulta rakas
Kyllä minäkin olen sinuun rakastunut. Oisit avautunut tunteistasi aiemmin niin ei tarvitsisi kiertoteitä kuulla tästä. �621302Miksi haluat satuttaa
Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano281051- 791027
- 741020
- 117980
- 72944