Laskuvarjojääkärit 2

Pointtihan ei ollu siinä, että Neuvostoliitolla oli laskuvarjojääkäreitä, vaan siinä, että niitä oli niin jumalattoman paljon! Suomella ei taida olla enemmän laskuvarjojääkäreitä kuin koko muulla maailmalla...

JSS kirjoitti:

Pointtihan ei ollu siinä, että Neuvostoliitolla oli laskuvarjojääkäreitä, vaan siinä, että niitä oli niin jumalattoman paljon! Suomella ei taida olla enemmän laskuvarjojääkäreitä kuin koko muulla maailmalla...

Lue lisää

aika hirveesti varmaan. Neuvostoliitossa kun aselaji ensimmäisenä otettiin laajaan käyttöön nääs. Asian pihviähän ei Putkiselta taaskaan löytynyt...

Tässä on ehkä hieman epätarkkuutta ilmaisuissa. Suomella on laskuvarjojääkäreitä, joita voidaan käyttää sissitehtäviin ja iskuosastotehtäviin. Suomella ei ole maahanlaskujoukkoja. Neuvostoliitolla ilmeisesti oli maahanlaskujoukkoja. Näitä käytetään pääsääntöisesti hyökkäyksellisiin tarkoituksiin.

realisti kirjoitti:

Tässä on ehkä hieman epätarkkuutta ilmaisuissa. Suomella on laskuvarjojääkäreitä, joita voidaan käyttää sissitehtäviin ja iskuosastotehtäviin. Suomella ei ole maahanlaskujoukkoja. Neuvostoliitolla ilmeisesti oli maahanlaskujoukkoja. Näitä käytetään pääsääntöisesti hyökkäyksellisiin tarkoituksiin.

Lue lisää

"Tässä on ehkä hieman epätarkkuutta ilmaisuissa. Suomella on laskuvarjojääkäreitä, joita voidaan käyttää sissitehtäviin ja iskuosastotehtäviin. Suomella ei ole maahanlaskujoukkoja. Neuvostoliitolla ilmeisesti oli maahanlaskujoukkoja. Näitä käytetään pääsääntöisesti hyökkäyksellisiin tarkoituksiin."

Juuri näin.

Suomella on laskuvarjojääkäreitä pieni määrä lähinnä tiedustelutehtäviä varten. Venäjällä oli 21.6.1941 vähintään 50 000 laskuvarjojääkäriä välittömiä maahanlaskuja varten ja toiset 50 000 heitettävissä seuraavaan tarpeeseen ja vielä koulutettuina satoja tuhansia reservissä.

"Neuvostoliiton hyökkäyksen loihdit taas rikkaasta mielikuvituksestasi."

Lainaus: ”Puna-armeija ei ole koskaan salannut omaa päällimmäistä ja ainoaa tarkoitustaan: ”Puna-armeija pitää bolshevistisen missionsa loppuneeksi, kun me hallitsemme koko maapalloa.” Sen kertoi RKKO:n poliittisen osaston päällikkö, ensimmäisen luokan armeijankomissaari, toveri Jan Gamarnik Puolustusministeriön aktiivipäivänä 15.3.1937 (52).” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 78)

JuhaniPutkinen kirjoitti:

"Neuvostoliiton hyökkäyksen loihdit taas rikkaasta mielikuvituksestasi."

Lainaus: ”Puna-armeija ei ole koskaan salannut omaa päällimmäistä ja ainoaa tarkoitustaan: ”Puna-armeija pitää bolshevistisen missionsa loppuneeksi, kun me hallitsemme koko maapalloa.” Sen kertoi RKKO:n poliittisen osaston päällikkö, ensimmäisen luokan armeijankomissaari, toveri Jan Gamarnik Puolustusministeriön aktiivipäivänä 15.3.1937 (52).” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 78)

Lue lisää

tarkat lähdeviitteet ja lainaukset, josta Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma on todennettavissa? Se että on maahanlaskujoukkoja mielestäsi "paljon", ei ole mikään todiste hyökkäyksestä, varsinkin vertailtaessa siihen, että kellään muulla niitä ei tuohon aikaan ollut juuri ollenkaan.

tuttua huttua jo kirjoitti:

tarkat lähdeviitteet ja lainaukset, josta Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma on todennettavissa? Se että on maahanlaskujoukkoja mielestäsi "paljon", ei ole mikään todiste hyökkäyksestä, varsinkin vertailtaessa siihen, että kellään muulla niitä ei tuohon aikaan ollut juuri ollenkaan.

Lue lisää

Suvorov esittää erittäin vakuuttavasti, että hyvin koulutettuja laskuvarjojääkäreitä, joista on muodostettu joukko-osastoja ja jopa sotatoimiyhtymiä on ollut sadoin tuhansin. No, se ei ole miljoonaa. Toisaalta Suvorov on kyennyt osoittamaan, että laskuvarjohyppykou-lutus Venäjällä oli hyvin laaja-alaista ja suosittua – valtiovallan taholta organisoitu ”harrastus”. Koulutettuja laskuvarjohyppääjiä on mitä todennäköisimmin ollut vähintäänkin tämä miljoona. Koulutetuista laskuvarjohyppääjistä on tietenkin helpompaa jatkokouluttaa oikeita laskuvarjojääkäreitä kuin pystymetsästä valituista varusmiehistä. Olisikohan Suvorov mennyt halpaan ja laskenut laskuvarjojääkäreiksi sellaisiakin laskuvarjohyppykoulutuksen saaneita, jotka eivät koskaan valmistuneet laskuvarjojääkäreiksi (baretti ja hyppymerkki)?

”Jokaiseen armeijakuntaan kuului johtokunta, esikunta, tukiosat, kolme laskuvar-jojääkäriprikaatia, kenttätykistöpatteristo, erillinen panssarivaunupataljoona (50 tankkia) ja muut alayksiköt. Jokaisessa armeijakunnassa on 10 419 miestä.
Tässä on laskuvarjojääkäriprikaatien luettelo laskuvarjojääkäriarmeija-kunnissa toukokuun lopun 1941 tilanteen mukaan:
1. LJAK – kenraalimajuri M. Ussenko – 1., 204., 211. LJPr, Kiovan maanpuolustusalue;
2. LJAK – kenraalimajuri F. Haritonov – 2., 3., 4. LJPr, Harkovin maanpuolustusalue;
3. LJAK – kenraalimajuri V. Glazunov – 5., 6., 212. LJPr, Odessa;
4. LJAK – kenraalimajuri A. Zhadov – 7., 8., 214. LJPr, Puhovitsh;
5. LJAK – kenraalimajuri I. Bezugloi – 9., 10., 201. LJPr, Daugavpils.
Sen lisäksi oli vielä 202. erillinen Laskuvarjojääkäriprikaati.” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 261)

Tähän mennessä 5*10419 3000=55 095.
”Viisi laskuvarjojääkäriarmeijakuntaa – se on vasta alku. Se on ensimmäinen aalto, ensimmäisen iskun antamista varten. Suunnitelmissa oli tuoda riviin viisi armeijakuntaa vuoden 1941 keväällä ja se myös tehtiin, mutta vielä viisi toiseen aaltoon – Ranskan ja Espanjan taipumuksella. Ne oli suunniteltu saada taisteluvalmiiksi vuoden 1941 kesällä.
Vaan Hitler hyökkäsi, ensimmäisen aallon laskuvarjojääkäriarmeijakuntia ei tarvittu puolustussodassa, mutta mekanismi oli jo käynnistetty, toisen aallon laskuvarjojääkäriarmeijakunnat perustettiin kuitenkin. Tarkalleen suunnitelmien mukaan – vuoden 1941 kesällä.
Tässä on niiden kokoonpano vuoden 1941 elokuussa:
6. LJAK – kenraalimajuri A. Pastrevits – 11., 12., 13. LJPr, Moskovan oblasti.
7. LJAK – kenraalimajuri I. Gubarevits – 14., 15., 16. LJPr, Volgamaa.
8. LJAK – kenraalimajuri V. Glatskov – 17., 18., 19. LJPr, Moskovan oblasti.
9. LJAK – kenraalimajuri M. Denissenko – 20., 21., 22. LJPr, Ivanovo oblasti.
10. LJAK – eversti N. Ivanov – 23., 24., 25. LJPr, Volgamaa, ehkä Gorohovetskin leirit.

Viiden armeijakunnan lisäksi olivat valmiina myös viisi uutta erillistä liikuntakykyistä (? - jp) laskuvarjojääkäriprikaatia: 1., 2., 3., 4. ja 5.
Ensimmäisen aallon armeijakunnat menivät panssarien alle. Toisen laineen - osittain sinne samaan. Esimerkiksi 6. LJAK seisoi puolustuksessa Narofominskin luona vuoden 1941 lokakuussa (157).”
(Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 267)

Eli tähän mennessä 5*10419 5*3000 55 095= 122 190.
”No, se on sata tuhatta, te sanotte. No, sata viisikymmentä tuhatta, jos huomioidaan myös erilliset prikaatit ja rykmentit. Missä se miljoona sitten on?
Miljoona on varattuna reservissä, tekee työtään. Kymmenen laskuvarjojää-käriarmeijakuntaa oli eräänlaisina perustamiskeskuksina. Mekanismi toimi näin: laskuvarjojääkäriarmeijakunnissa koulutettiin kymmeniä ja satoja tuhansia ihmisiä. Jälleen syntyi jossakin kriisi. Tarvitaan reservejä. Stalin antaa käskyn ottaa laskuvarjojääkärijoukoista tietyn määrän laskuvarjojääkäreitä, perustaa heistä divisioonia ja heittää taisteluun, heidän paikkansa täyttivät silmänräpäyk-sessä varatut, reservistä kutsutut laskuvarjojääkärit. Ja kaikki alkoi taas alusta.
Puna-armeija yritti parhaansa mukaan hyökätä. Saksalaiset tiesivät sen: ”Jatkuva yritys hyökätä mistään välittämättä johti lakkaamattomiin, vereen tukehtuviin, rynnäköihin ja suuriin tappioihin” (158).
Se piti paikkansa kaikilla tasoilla, mukaan luettuna strateginen. Krimin rintama tuhoutui, sillä valmistautui hyökkäykseen, eikä puolustukseen. Harkovin katastrofi - se on monen armeijan hyökkäys. Hyökkäyskiilat katkaistiin iskuilla sivustoihin. 2. iskuarmeija hyökkäsi – katkaistiin. 39. hyökkäsi – katkaistiin. Vuoden 1941 tappiolle on vain yksi selitys – joukot valmistautuivat hyökkäykseen, eikä puolustukseen.
Neuvostoliiton laskuvarjojoukkoja koulutettiin vain hyökkäämään, maahan-laskuihin vihollisen selustaan. Ja siksi, että puna-armeija heittäytyi jatkuvasti hyökkäyksiin se kärsi valtavia tappioita. Tarvittiin reservejä ja taas Stalin antoi käskyn ottaa tuhansia, kymmeniä ja satoja tuhansia laskuvarjojääkäreitä, muuttaa heidät jalkaväeksi ja heittää ilman minkäänlaista koulutusta Saksan tankkien alle.
Ja laskuvarjojääkäriarmeijakunnat täydennettiin uusilla reserviläisillä, jotka oli koulutettu ennen sotaa. Kun Hitler paiskasi vuoden 1942 kesällä oman 4. panssariarmeijansa Kaukasuksen suuntaan, sitä vastassa seisoivat kaksi kaartinarmeijakuntaa. Virallinen historia kertoo niistä: ”Laskuvarjojääkäriprikaa-tien taistelijat, jotka tuotiin vuoden 1942 kesällä Pohjois-Kaukasian rintamalle, taistelivat sankarillisesti. Laskuvarjojääkärijoukoista sinne tuotiin 1., 2., 3., 4. ja 5. liikuntakykyiset prikaatit ja 4. reservilaskuvarjojääkärirykmentti, joista perus-tettiin kaartinjalkaväkiprikaatit ja vietiin 10. ja 11. kaartinjalkaväkiarmeijakunnan riveihin” (154).
Tässä se onkin – ihmeiden selitys. Katsohan mistä ne armeijakunnat ilmestyivät – otettiin laskuvarjojääkäreitä, annettiin heille ennakkoon kaartinjoukkojen nimitys ja paikattiin rintamassa olevia aukkoja.” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 268)

Tässä näin aluksi. Jos Venäjä kerran oli niin rauhaarakastava kuin täällä väitetään, eikä aikonut hyökätä mihinkään, niin mihin Venäjä tarvitsi näin valtavan määrän hyvin kalliilla koulutettuja erikoisjoukkoja?

JuhaniPutkinen kirjoitti:

Suvorov esittää erittäin vakuuttavasti, että hyvin koulutettuja laskuvarjojääkäreitä, joista on muodostettu joukko-osastoja ja jopa sotatoimiyhtymiä on ollut sadoin tuhansin. No, se ei ole miljoonaa. Toisaalta Suvorov on kyennyt osoittamaan, että laskuvarjohyppykou-lutus Venäjällä oli hyvin laaja-alaista ja suosittua – valtiovallan taholta organisoitu ”harrastus”. Koulutettuja laskuvarjohyppääjiä on mitä todennäköisimmin ollut vähintäänkin tämä miljoona. Koulutetuista laskuvarjohyppääjistä on tietenkin helpompaa jatkokouluttaa oikeita laskuvarjojääkäreitä kuin pystymetsästä valituista varusmiehistä. Olisikohan Suvorov mennyt halpaan ja laskenut laskuvarjojääkäreiksi sellaisiakin laskuvarjohyppykoulutuksen saaneita, jotka eivät koskaan valmistuneet laskuvarjojääkäreiksi (baretti ja hyppymerkki)?

”Jokaiseen armeijakuntaan kuului johtokunta, esikunta, tukiosat, kolme laskuvar-jojääkäriprikaatia, kenttätykistöpatteristo, erillinen panssarivaunupataljoona (50 tankkia) ja muut alayksiköt. Jokaisessa armeijakunnassa on 10 419 miestä.
Tässä on laskuvarjojääkäriprikaatien luettelo laskuvarjojääkäriarmeija-kunnissa toukokuun lopun 1941 tilanteen mukaan:
1. LJAK – kenraalimajuri M. Ussenko – 1., 204., 211. LJPr, Kiovan maanpuolustusalue;
2. LJAK – kenraalimajuri F. Haritonov – 2., 3., 4. LJPr, Harkovin maanpuolustusalue;
3. LJAK – kenraalimajuri V. Glazunov – 5., 6., 212. LJPr, Odessa;
4. LJAK – kenraalimajuri A. Zhadov – 7., 8., 214. LJPr, Puhovitsh;
5. LJAK – kenraalimajuri I. Bezugloi – 9., 10., 201. LJPr, Daugavpils.
Sen lisäksi oli vielä 202. erillinen Laskuvarjojääkäriprikaati.” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 261)

Tähän mennessä 5*10419 3000=55 095.
”Viisi laskuvarjojääkäriarmeijakuntaa – se on vasta alku. Se on ensimmäinen aalto, ensimmäisen iskun antamista varten. Suunnitelmissa oli tuoda riviin viisi armeijakuntaa vuoden 1941 keväällä ja se myös tehtiin, mutta vielä viisi toiseen aaltoon – Ranskan ja Espanjan taipumuksella. Ne oli suunniteltu saada taisteluvalmiiksi vuoden 1941 kesällä.
Vaan Hitler hyökkäsi, ensimmäisen aallon laskuvarjojääkäriarmeijakuntia ei tarvittu puolustussodassa, mutta mekanismi oli jo käynnistetty, toisen aallon laskuvarjojääkäriarmeijakunnat perustettiin kuitenkin. Tarkalleen suunnitelmien mukaan – vuoden 1941 kesällä.
Tässä on niiden kokoonpano vuoden 1941 elokuussa:
6. LJAK – kenraalimajuri A. Pastrevits – 11., 12., 13. LJPr, Moskovan oblasti.
7. LJAK – kenraalimajuri I. Gubarevits – 14., 15., 16. LJPr, Volgamaa.
8. LJAK – kenraalimajuri V. Glatskov – 17., 18., 19. LJPr, Moskovan oblasti.
9. LJAK – kenraalimajuri M. Denissenko – 20., 21., 22. LJPr, Ivanovo oblasti.
10. LJAK – eversti N. Ivanov – 23., 24., 25. LJPr, Volgamaa, ehkä Gorohovetskin leirit.

Viiden armeijakunnan lisäksi olivat valmiina myös viisi uutta erillistä liikuntakykyistä (? - jp) laskuvarjojääkäriprikaatia: 1., 2., 3., 4. ja 5.
Ensimmäisen aallon armeijakunnat menivät panssarien alle. Toisen laineen - osittain sinne samaan. Esimerkiksi 6. LJAK seisoi puolustuksessa Narofominskin luona vuoden 1941 lokakuussa (157).”
(Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 267)

Eli tähän mennessä 5*10419 5*3000 55 095= 122 190.
”No, se on sata tuhatta, te sanotte. No, sata viisikymmentä tuhatta, jos huomioidaan myös erilliset prikaatit ja rykmentit. Missä se miljoona sitten on?
Miljoona on varattuna reservissä, tekee työtään. Kymmenen laskuvarjojää-käriarmeijakuntaa oli eräänlaisina perustamiskeskuksina. Mekanismi toimi näin: laskuvarjojääkäriarmeijakunnissa koulutettiin kymmeniä ja satoja tuhansia ihmisiä. Jälleen syntyi jossakin kriisi. Tarvitaan reservejä. Stalin antaa käskyn ottaa laskuvarjojääkärijoukoista tietyn määrän laskuvarjojääkäreitä, perustaa heistä divisioonia ja heittää taisteluun, heidän paikkansa täyttivät silmänräpäyk-sessä varatut, reservistä kutsutut laskuvarjojääkärit. Ja kaikki alkoi taas alusta.
Puna-armeija yritti parhaansa mukaan hyökätä. Saksalaiset tiesivät sen: ”Jatkuva yritys hyökätä mistään välittämättä johti lakkaamattomiin, vereen tukehtuviin, rynnäköihin ja suuriin tappioihin” (158).
Se piti paikkansa kaikilla tasoilla, mukaan luettuna strateginen. Krimin rintama tuhoutui, sillä valmistautui hyökkäykseen, eikä puolustukseen. Harkovin katastrofi - se on monen armeijan hyökkäys. Hyökkäyskiilat katkaistiin iskuilla sivustoihin. 2. iskuarmeija hyökkäsi – katkaistiin. 39. hyökkäsi – katkaistiin. Vuoden 1941 tappiolle on vain yksi selitys – joukot valmistautuivat hyökkäykseen, eikä puolustukseen.
Neuvostoliiton laskuvarjojoukkoja koulutettiin vain hyökkäämään, maahan-laskuihin vihollisen selustaan. Ja siksi, että puna-armeija heittäytyi jatkuvasti hyökkäyksiin se kärsi valtavia tappioita. Tarvittiin reservejä ja taas Stalin antoi käskyn ottaa tuhansia, kymmeniä ja satoja tuhansia laskuvarjojääkäreitä, muuttaa heidät jalkaväeksi ja heittää ilman minkäänlaista koulutusta Saksan tankkien alle.
Ja laskuvarjojääkäriarmeijakunnat täydennettiin uusilla reserviläisillä, jotka oli koulutettu ennen sotaa. Kun Hitler paiskasi vuoden 1942 kesällä oman 4. panssariarmeijansa Kaukasuksen suuntaan, sitä vastassa seisoivat kaksi kaartinarmeijakuntaa. Virallinen historia kertoo niistä: ”Laskuvarjojääkäriprikaa-tien taistelijat, jotka tuotiin vuoden 1942 kesällä Pohjois-Kaukasian rintamalle, taistelivat sankarillisesti. Laskuvarjojääkärijoukoista sinne tuotiin 1., 2., 3., 4. ja 5. liikuntakykyiset prikaatit ja 4. reservilaskuvarjojääkärirykmentti, joista perus-tettiin kaartinjalkaväkiprikaatit ja vietiin 10. ja 11. kaartinjalkaväkiarmeijakunnan riveihin” (154).
Tässä se onkin – ihmeiden selitys. Katsohan mistä ne armeijakunnat ilmestyivät – otettiin laskuvarjojääkäreitä, annettiin heille ennakkoon kaartinjoukkojen nimitys ja paikattiin rintamassa olevia aukkoja.” (Viktor Suvorov – Viimane Vabariik; 1999; sivu 268)

Tässä näin aluksi. Jos Venäjä kerran oli niin rauhaarakastava kuin täällä väitetään, eikä aikonut hyökätä mihinkään, niin mihin Venäjä tarvitsi näin valtavan määrän hyvin kalliilla koulutettuja erikoisjoukkoja?

Lue lisää

lainauksia ja luetteloita, mutta ei se mitenkään tuonut valaisua väittämääsi että joukkojen määrä on todiste hyökkäyksestä. Sen mitä noista nyt pätkittynä ymmärtää, käsittelee lähinnä taisteluja natsien hyökkäyksen alettua. Eli mitään konkreettista todistetta ei sitten taida olla luvassa, oletan?

joopa joo kirjoitti:

lainauksia ja luetteloita, mutta ei se mitenkään tuonut valaisua väittämääsi että joukkojen määrä on todiste hyökkäyksestä. Sen mitä noista nyt pätkittynä ymmärtää, käsittelee lähinnä taisteluja natsien hyökkäyksen alettua. Eli mitään konkreettista todistetta ei sitten taida olla luvassa, oletan?

Lue lisää

Yritäppä ajatella loogisesti.

JOS Venäjä olisi halunnut puolustautua ulkoista hyökkäystä vastaan, niin sen olisi kannattanut tehdä kantalinnoitettuja puolustusasemia, joissa olisi ollut runsaasti kenttätykistöä. ilmatorjuntatykistöä, miinoituksia, piikkilankaesteitä, jne. Puolustuslaitteita olisi kannattanut sijoittaa mm. jokien rannoille, että vesistöjä olisi voitu hyödyntää esteenä vihollisen etenemiselle.

Sen sijaan, että Venäjä olisi rakentanut tällaisia puolustusasemia se purki niitä kesäkuussa 1941, etteivät ne olisi esteenä omalle hyökkäykselle länteen.

Satoja tuhansia laskuvarjojääkäreitä ei olisi kannattanut kouluttaa puolustussotaa varten - vaan hyökkäyssodassa syvälle vihollisen alueelle ne olivat erinomainen väline.

Puolustussotaa varten ei olisi tarvittu myöskään noin 26 000 panssarivaunua, mutta hyökkäyssotaa varten nekin olivat tarpeen.

Jos Venäjä aikoi vain puolustautua, niin miksi se vei rajalle aivan valtavan määrän rautatiekiskoja ja yli 100 000 rautatiepioneeria valmistautuivat muuttamaan läntisiä rautateitä Venäjän rataleveyden mukaisiksi sitä mukaa kun Venäjän joukot etenevät länteen?

Jos Venäjä aikoi vain puolustautua, niin miksi se vei armeijoidensa esikunnat aivan rajan pintaan - kuten hyökkäyksessä tehdään - niinpä lukuisia armeijoiden ja armeijakuntien esikuntia joutui sakujen vangiksi heti sodan syttyessä?

JuhaniPutkinen kirjoitti:

Yritäppä ajatella loogisesti.

JOS Venäjä olisi halunnut puolustautua ulkoista hyökkäystä vastaan, niin sen olisi kannattanut tehdä kantalinnoitettuja puolustusasemia, joissa olisi ollut runsaasti kenttätykistöä. ilmatorjuntatykistöä, miinoituksia, piikkilankaesteitä, jne. Puolustuslaitteita olisi kannattanut sijoittaa mm. jokien rannoille, että vesistöjä olisi voitu hyödyntää esteenä vihollisen etenemiselle.

Sen sijaan, että Venäjä olisi rakentanut tällaisia puolustusasemia se purki niitä kesäkuussa 1941, etteivät ne olisi esteenä omalle hyökkäykselle länteen.

Satoja tuhansia laskuvarjojääkäreitä ei olisi kannattanut kouluttaa puolustussotaa varten - vaan hyökkäyssodassa syvälle vihollisen alueelle ne olivat erinomainen väline.

Puolustussotaa varten ei olisi tarvittu myöskään noin 26 000 panssarivaunua, mutta hyökkäyssotaa varten nekin olivat tarpeen.

Jos Venäjä aikoi vain puolustautua, niin miksi se vei rajalle aivan valtavan määrän rautatiekiskoja ja yli 100 000 rautatiepioneeria valmistautuivat muuttamaan läntisiä rautateitä Venäjän rataleveyden mukaisiksi sitä mukaa kun Venäjän joukot etenevät länteen?

Jos Venäjä aikoi vain puolustautua, niin miksi se vei armeijoidensa esikunnat aivan rajan pintaan - kuten hyökkäyksessä tehdään - niinpä lukuisia armeijoiden ja armeijakuntien esikuntia joutui sakujen vangiksi heti sodan syttyessä?

Lue lisää

eli mitään tarkkaa lähdeviitettä ja todistetta ei löydy? lyhyesti voi todeta että NL:n joukoista vain noin 40% oli raja-alueella ja loput kaukana syvyydessä verraten hajallaankin. Eli näillä ei kyllä olisikaan mihinkään hyökätty. saksan hyökkäysvoima oli kaikkiaan reilut 3milj. miestä liittolaisten joukot. (Suomi, Romania, Unkari, Italia, Slovakit...)Kaikkiaan noin 190 divisioonaa. Ja näistähän oli tarpeelliset nimenomaan tuotu rajoille.
Stalin viimeiseen saakka sen sijaan varoi rikkomasta sopimusta Saksan kanssa, vaikka häntä Saksan hyökkäyksestä varoitettiinkin. Esim. vilja ja raaka-ainetoimitukset jatkuivat mm. Suomeen ja Saksaan viimeiseen saakka, esim. 13 ja 14 kesäkuuta tuli viljakuormia Suomeen ...
Onhan myös muistettava mitä Euroopassa oli jo paljon aiemmin tapahtunut ja mitä oli Saksan taholta odotettavissa. Kaikkiaan Neuvostoliiton vahvuus muuten oli noin 158 divisioonaa, joten lukmääriäkin vertailemalla voi todeta kumpi oli hyökkäysaikeissa...

joopa joo kirjoitti:

eli mitään tarkkaa lähdeviitettä ja todistetta ei löydy? lyhyesti voi todeta että NL:n joukoista vain noin 40% oli raja-alueella ja loput kaukana syvyydessä verraten hajallaankin. Eli näillä ei kyllä olisikaan mihinkään hyökätty. saksan hyökkäysvoima oli kaikkiaan reilut 3milj. miestä liittolaisten joukot. (Suomi, Romania, Unkari, Italia, Slovakit...)Kaikkiaan noin 190 divisioonaa. Ja näistähän oli tarpeelliset nimenomaan tuotu rajoille.
Stalin viimeiseen saakka sen sijaan varoi rikkomasta sopimusta Saksan kanssa, vaikka häntä Saksan hyökkäyksestä varoitettiinkin. Esim. vilja ja raaka-ainetoimitukset jatkuivat mm. Suomeen ja Saksaan viimeiseen saakka, esim. 13 ja 14 kesäkuuta tuli viljakuormia Suomeen ...
Onhan myös muistettava mitä Euroopassa oli jo paljon aiemmin tapahtunut ja mitä oli Saksan taholta odotettavissa. Kaikkiaan Neuvostoliiton vahvuus muuten oli noin 158 divisioonaa, joten lukmääriäkin vertailemalla voi todeta kumpi oli hyökkäysaikeissa...

Lue lisää

Kumoa nyt ensin tämä suoralla lainauksella ja tarkalla lähdeviitteellä:

"22:ntena kesäkuuta Saksan 146 hyökkäävää divisioonaa vastassa oli Neuvostoliiton rajalla 4,7 miljoonaa miestä, 139 divisioonaan ja 29 itsenäiseen prikaatiin jakautuneina. Määrä oli yhteensä 4,7 miljoonaa miestä" (Paul Carell, Marssi Venäjälle, 2003, sivu 56)

Jasitten tämä taas suoralla lainauksella ja tarkalla lähdeviitteellä:

"Maailmanhistorian suurimman hyökkäysmuodostelman oli oltava valmiina 10.7.1941 mennessä. Lvovin mutkaan keskitetty 122 divisioonan ryhmittymä, jolla oli päähyökkäystehtävä, alkoi olla ryhmittyneenä kesäkuun lopulla." (Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, sivu 174)

JuhaniPutkinen kirjoitti:

Kumoa nyt ensin tämä suoralla lainauksella ja tarkalla lähdeviitteellä:

"22:ntena kesäkuuta Saksan 146 hyökkäävää divisioonaa vastassa oli Neuvostoliiton rajalla 4,7 miljoonaa miestä, 139 divisioonaan ja 29 itsenäiseen prikaatiin jakautuneina. Määrä oli yhteensä 4,7 miljoonaa miestä" (Paul Carell, Marssi Venäjälle, 2003, sivu 56)

Jasitten tämä taas suoralla lainauksella ja tarkalla lähdeviitteellä:

"Maailmanhistorian suurimman hyökkäysmuodostelman oli oltava valmiina 10.7.1941 mennessä. Lvovin mutkaan keskitetty 122 divisioonan ryhmittymä, jolla oli päähyökkäystehtävä, alkoi olla ryhmittyneenä kesäkuun lopulla." (Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, sivu 174)

Lue lisää

näköjään Putkiselta. Eli ei mitään arkistolähdeviitettä tai lainausta Neuvostoliiton hyökkäyksestä? Tuosta voit sitten aloittaa koskien vaikka Saksan ja liittolaisten hyökkäystä, vastauksena lukuihisi esimerkiksi.
Saksalaisten tutkijoiden itsensä tekemä toisen maailmansodan kronikka: Andreas Hilgruber ja Gerhard Hummelchen: Chronik des Zweiten Weltkrieges.
Suomeksi löytyy tästäkin otteita esim. Helge Seppälän Leningradin saarto kirjasta...

joopa joo kirjoitti:

näköjään Putkiselta. Eli ei mitään arkistolähdeviitettä tai lainausta Neuvostoliiton hyökkäyksestä? Tuosta voit sitten aloittaa koskien vaikka Saksan ja liittolaisten hyökkäystä, vastauksena lukuihisi esimerkiksi.
Saksalaisten tutkijoiden itsensä tekemä toisen maailmansodan kronikka: Andreas Hilgruber ja Gerhard Hummelchen: Chronik des Zweiten Weltkrieges.
Suomeksi löytyy tästäkin otteita esim. Helge Seppälän Leningradin saarto kirjasta...

Lue lisää

Teepäs suora lainaus ja anna tarkka lähdeviite.

tuttua huttua jo kirjoitti:

tarkat lähdeviitteet ja lainaukset, josta Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma on todennettavissa? Se että on maahanlaskujoukkoja mielestäsi "paljon", ei ole mikään todiste hyökkäyksestä, varsinkin vertailtaessa siihen, että kellään muulla niitä ei tuohon aikaan ollut juuri ollenkaan.

Lue lisää

mutta vasta vuosi sitten luin, erään reportaasin, jossa kerrotiin millaista joukkoa Saksalaisilla oli vastassaan kun hyökkäsivät N.liittoon. Puolustukseen he eivät olleet ryhmittyneet. Mikään ei viitannut puolustus-sodan valmisteluihin, vaan hyökkäykseen. Vastassa oli alppijääkäreitä vastaavaavia joukko-osastoja jotka oli tarkoitettu hyökkäys-sotaan. Historian kirjamme eivät taida tullaista kertoa vielä. Saksakin oli Suomen tapaan hävinnyt sodan ja "vaiennettu".

koko vietiketjua, kirjoitti:

mutta vasta vuosi sitten luin, erään reportaasin, jossa kerrotiin millaista joukkoa Saksalaisilla oli vastassaan kun hyökkäsivät N.liittoon. Puolustukseen he eivät olleet ryhmittyneet. Mikään ei viitannut puolustus-sodan valmisteluihin, vaan hyökkäykseen. Vastassa oli alppijääkäreitä vastaavaavia joukko-osastoja jotka oli tarkoitettu hyökkäys-sotaan. Historian kirjamme eivät taida tullaista kertoa vielä. Saksakin oli Suomen tapaan hävinnyt sodan ja "vaiennettu".

Lue lisää

suvorov vai joku muu????????

Pelkkä suunnitelma ei toki todistakaan mitään - mutta Venäjä keskitti valtavan määrän joukkojaan hyökkäystä varten länteen. Venäjän hyökkäys olisi alkanut heinäkuussa 1941, ellei Saksa olisi erittäin alivoimaisin joukoin ennättänyt ensin 22.6.1941.

JuhaniPutkinen kirjoitti:

Pelkkä suunnitelma ei toki todistakaan mitään - mutta Venäjä keskitti valtavan määrän joukkojaan hyökkäystä varten länteen. Venäjän hyökkäys olisi alkanut heinäkuussa 1941, ellei Saksa olisi erittäin alivoimaisin joukoin ennättänyt ensin 22.6.1941.

Lue lisää

Entä sitten... Mitä yrität todistaa?

Suomen vähäiset laskuvarjojääkärit on tarkoitettu mm. kaukotiedusteluun vihollisen hallussa olevalla alueella - eli vanhalla terminologialla kaukopartiointiin.

Venäjä on käyttänyt maahanlaskujoukkojaan mm. Afganistanin sodassa, Tshekkoslovakiassa 1968, jne. - nimenomaan yllätyshyökkäykseen vihollisen selustaan. Niin oli tarkoitus tapahtua myös heinäkuussa 1941. Venäläisiä laskuvarjojoukkoja laskuvarjoineen oli jo keskitetty rajan lähelle odottamaan H-hetkeä.

JuhaniPutkinen kirjoitti:

Suomen vähäiset laskuvarjojääkärit on tarkoitettu mm. kaukotiedusteluun vihollisen hallussa olevalla alueella - eli vanhalla terminologialla kaukopartiointiin.

Venäjä on käyttänyt maahanlaskujoukkojaan mm. Afganistanin sodassa, Tshekkoslovakiassa 1968, jne. - nimenomaan yllätyshyökkäykseen vihollisen selustaan. Niin oli tarkoitus tapahtua myös heinäkuussa 1941. Venäläisiä laskuvarjojoukkoja laskuvarjoineen oli jo keskitetty rajan lähelle odottamaan H-hetkeä.

Lue lisää

Vai niin, no mihin NL sitten käytti laskuvarjojoukkojaan? Tietämäni mukaan suoritettiin kaksi maahanlaskuoperaatiota saksalaisten selustaan, kummatkin NL:n omalla maaperällä, näistä toinen suuren vastahyökkäyksen aikaan talvella 1941-42. Kuten muissakin toisen maailmansodan aikaisissa suurissa maahanlaskuoperaatoisssa joukkojen tappiot olivat erittäin suuret ja ainakin Moskovan edustalla tavoitetta, saksalaisten joukkojen täydellistä saartamista, ei saavutettu. Sen sijaan laskuvarjojoukkoja käytettiin valiojalkaväkenä, kuten on tehtiin myöhemminkin NL:ssa samoin kuin monissa muissakin maissa. Esimerkkinä vaikkapa imperialistinen whinetysvaltio Portugali, joka muuten tuli talvisodan alkuaikoina kuuluisaksi siitä, että se melkein ainoana eurooppalaisena pikkuvaltiona äänesti NL:n Kansainliitosta erottamisen puolesta ja tuki näin Rytin-Tannerin klikkiä. Sittemmin Portugali on tullut kuuluisaksi siviilien teurastamisesta, juurikin laskuvarjojoukkojen avulla, uljasta itsenäisyystaistelua käyneissä entisissä siirtomaissaan, ja sen jälkeen taloudellisena rauniona, jota muu Eurooppa on saanut elättää. Tyypillinen isänmaallisesti militaristisen valtion tarina siis. Eurooppalainen työläinen on kautta aikojen saanut elättää kaikenlaisissa, työläisten ompelemissa, univormuissa diivailevat primadonnaballerinat, joita äänensä käheäksi huutaminen ja mielisairautta lähentelevä kiihkomielisyys on kiinnostanut enemmän kuin oikea työnteko.
Lukuunottamatta noita mainittuja, NL:n omalla maaperällä suoritettuja fasistista natsisikailijaa vastaan suoritettuja operaatioita, laskuvarjomiehiä käytettiin kaukotiedusteluun mm. suomalaisten valkobandiittien selustassa. Ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, sillä suojeluskuntaponssarit keskittyivät suomalaisen työläisen riistämiseen valvomalla, että tämä tekisi työtä kellon ympäri ja yrittipä nimenomaan 1918 kätensä verenneiden likaisten kapitalistien kiltti juoksupoika Tanner syödä pientalonpojat elävältä kaikenlaisilla pakkoluovutusmääräyksillään. Itse nämä herrat tietysti elivät leveästi, polttelivat sikaareja ja joivat konjakkia uusien saksalaisten riistäjätoveriensa kanssa. Oman asemansa suojeluskuntaponssarit varmistivat antamalla kaikenlaisten tekaistujen huhujen kiertää neuvostodesanttien raakalaismaisuudesta. Suomalaistenkin tutkijoiden mukaan neuvostodesantit taistelivat puhtain asein oikean asian puolesta, he puolustivat isänmaataan eivätkä koskeneet siviileihin, toisin kuin Itä-Karjalassa kukkoilleet suomalaiset suojeluskuntaponssarit, jotka näännyttivät ihmisiä nälkään piikkilankojen takana. Oli historiallinen vääryys, että Suomi sai itse tuomita sotarikollisensa, natsien rinnalla taistelleet ja heidän oppejaan imitoineet suurpääoman kätyrit olisi tullut tuomita neuvostokansalaisia kohtaan tekemistään rikoksista Neuvostoliitossa. Vähemmän olisi löytynyt suojatyövirkoja rotuhygieenikoille ja muille ihmisarvoa julkisesti polkeneille ihmiskunnan vihollisille.
Samalla tavoin kuin suomalaisten kapitalistien märkien unien suuressa isänmaassa Wehrmacht syyllistyi sotalakien loukkaamiseen, myös Suomessa kaikenlaiset perässäjuoksijat ja pikkunilkit toimivat sotilashallinnon nimissä ja mikä paremmin sopisikaan kuvaan, olihan koko sotalaitos verisen valkoisen kenraalin Mannerheimin, tuon isänmaastaan elintasopakolaiseksi Tsaarin Venäjän hoviin lähteneen tyhjäntoimittajan, Pietarin valloitusta varten luoma organisatsiooni. Suomen työläinen marssi kiltisti verisen valkoisen terrorisoijan vanavedessä toteuttamaan hänen elinikäistä imperialistista unelmaansa epätasa-arvon palauttamisesta ikeeksi sen kansan ylle, jonka köyhyydestä ja raadannasta hän oli iljettävän ja vastenmielisen, suorastaan homoseksuaalisuuteen viittaavaan, koreilunhalunsa tyydyttänyt.
Historia ja sen lähteet ovat kirkkaat ja selkeät: Neuvostoliittoon, jonka monet kansat elivät toverillisesti ja toisiaan kunnioittaen rauhallista työntäyteistä elämäänsä, hyökkäsi tuo aggressiotaan suu vaahdossa puhkuva imperialistinen natsipeto naurettavine fasistisine lakeijoineen. Kaikkein naurettavimpia olivat pienen pohjoisen täivaltion sapelinkalistelijat, joilla oli tupesta vedettäväksi vain ruosteisia karhinpiikkejä ja vanhoja katkenneita viikatteen teriä. Mutta olivathan hekin taas kerran saaneet ainutlaatuisen historiallisen tilaisuuden tehdä itsestään naurunalaisia.
Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi.

Za Rodinu!

Mene Putkinen Uralille opettelemaan oikeaa työntekoa, järjestetään sinulle oikein leiri sitä varten sinne!

Punainen aamunkoi kirjoitti:

Vai niin, no mihin NL sitten käytti laskuvarjojoukkojaan? Tietämäni mukaan suoritettiin kaksi maahanlaskuoperaatiota saksalaisten selustaan, kummatkin NL:n omalla maaperällä, näistä toinen suuren vastahyökkäyksen aikaan talvella 1941-42. Kuten muissakin toisen maailmansodan aikaisissa suurissa maahanlaskuoperaatoisssa joukkojen tappiot olivat erittäin suuret ja ainakin Moskovan edustalla tavoitetta, saksalaisten joukkojen täydellistä saartamista, ei saavutettu. Sen sijaan laskuvarjojoukkoja käytettiin valiojalkaväkenä, kuten on tehtiin myöhemminkin NL:ssa samoin kuin monissa muissakin maissa. Esimerkkinä vaikkapa imperialistinen whinetysvaltio Portugali, joka muuten tuli talvisodan alkuaikoina kuuluisaksi siitä, että se melkein ainoana eurooppalaisena pikkuvaltiona äänesti NL:n Kansainliitosta erottamisen puolesta ja tuki näin Rytin-Tannerin klikkiä. Sittemmin Portugali on tullut kuuluisaksi siviilien teurastamisesta, juurikin laskuvarjojoukkojen avulla, uljasta itsenäisyystaistelua käyneissä entisissä siirtomaissaan, ja sen jälkeen taloudellisena rauniona, jota muu Eurooppa on saanut elättää. Tyypillinen isänmaallisesti militaristisen valtion tarina siis. Eurooppalainen työläinen on kautta aikojen saanut elättää kaikenlaisissa, työläisten ompelemissa, univormuissa diivailevat primadonnaballerinat, joita äänensä käheäksi huutaminen ja mielisairautta lähentelevä kiihkomielisyys on kiinnostanut enemmän kuin oikea työnteko.
Lukuunottamatta noita mainittuja, NL:n omalla maaperällä suoritettuja fasistista natsisikailijaa vastaan suoritettuja operaatioita, laskuvarjomiehiä käytettiin kaukotiedusteluun mm. suomalaisten valkobandiittien selustassa. Ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, sillä suojeluskuntaponssarit keskittyivät suomalaisen työläisen riistämiseen valvomalla, että tämä tekisi työtä kellon ympäri ja yrittipä nimenomaan 1918 kätensä verenneiden likaisten kapitalistien kiltti juoksupoika Tanner syödä pientalonpojat elävältä kaikenlaisilla pakkoluovutusmääräyksillään. Itse nämä herrat tietysti elivät leveästi, polttelivat sikaareja ja joivat konjakkia uusien saksalaisten riistäjätoveriensa kanssa. Oman asemansa suojeluskuntaponssarit varmistivat antamalla kaikenlaisten tekaistujen huhujen kiertää neuvostodesanttien raakalaismaisuudesta. Suomalaistenkin tutkijoiden mukaan neuvostodesantit taistelivat puhtain asein oikean asian puolesta, he puolustivat isänmaataan eivätkä koskeneet siviileihin, toisin kuin Itä-Karjalassa kukkoilleet suomalaiset suojeluskuntaponssarit, jotka näännyttivät ihmisiä nälkään piikkilankojen takana. Oli historiallinen vääryys, että Suomi sai itse tuomita sotarikollisensa, natsien rinnalla taistelleet ja heidän oppejaan imitoineet suurpääoman kätyrit olisi tullut tuomita neuvostokansalaisia kohtaan tekemistään rikoksista Neuvostoliitossa. Vähemmän olisi löytynyt suojatyövirkoja rotuhygieenikoille ja muille ihmisarvoa julkisesti polkeneille ihmiskunnan vihollisille.
Samalla tavoin kuin suomalaisten kapitalistien märkien unien suuressa isänmaassa Wehrmacht syyllistyi sotalakien loukkaamiseen, myös Suomessa kaikenlaiset perässäjuoksijat ja pikkunilkit toimivat sotilashallinnon nimissä ja mikä paremmin sopisikaan kuvaan, olihan koko sotalaitos verisen valkoisen kenraalin Mannerheimin, tuon isänmaastaan elintasopakolaiseksi Tsaarin Venäjän hoviin lähteneen tyhjäntoimittajan, Pietarin valloitusta varten luoma organisatsiooni. Suomen työläinen marssi kiltisti verisen valkoisen terrorisoijan vanavedessä toteuttamaan hänen elinikäistä imperialistista unelmaansa epätasa-arvon palauttamisesta ikeeksi sen kansan ylle, jonka köyhyydestä ja raadannasta hän oli iljettävän ja vastenmielisen, suorastaan homoseksuaalisuuteen viittaavaan, koreilunhalunsa tyydyttänyt.
Historia ja sen lähteet ovat kirkkaat ja selkeät: Neuvostoliittoon, jonka monet kansat elivät toverillisesti ja toisiaan kunnioittaen rauhallista työntäyteistä elämäänsä, hyökkäsi tuo aggressiotaan suu vaahdossa puhkuva imperialistinen natsipeto naurettavine fasistisine lakeijoineen. Kaikkein naurettavimpia olivat pienen pohjoisen täivaltion sapelinkalistelijat, joilla oli tupesta vedettäväksi vain ruosteisia karhinpiikkejä ja vanhoja katkenneita viikatteen teriä. Mutta olivathan hekin taas kerran saaneet ainutlaatuisen historiallisen tilaisuuden tehdä itsestään naurunalaisia.
Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi.

Za Rodinu!

Mene Putkinen Uralille opettelemaan oikeaa työntekoa, järjestetään sinulle oikein leiri sitä varten sinne!

Lue lisää

taas toisteltu neuvostopropagandaa!!

"Esimerkkinä vaikkapa imperialistinen whinetysvaltio Portugali, joka muuten tuli talvisodan alkuaikoina kuuluisaksi siitä, että se melkein ainoana eurooppalaisena pikkuvaltiona äänesti NL:n Kansainliitosta erottamisen puolesta ja tuki näin Rytin-Tannerin klikkiä."

Tuo vaan esimerkkinä valehtelusta. Kansainliitto erotti NL:n jäsenyydestään nimenomaan pienten valtioiden äänillä.

"Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi."

Miksi, oi miksi on noin suurenmoisesta luomuksesta vain muisto jäljellä?

NL kävi koko olemassaolonsa ajan sotaa oma kansaansa vastaan tuhoten 20-50 miljoonaa ihmistä. Lopuksi se kuitenkin hävisi. Miksi?

Punainen aamunkoi kirjoitti:

Vai niin, no mihin NL sitten käytti laskuvarjojoukkojaan? Tietämäni mukaan suoritettiin kaksi maahanlaskuoperaatiota saksalaisten selustaan, kummatkin NL:n omalla maaperällä, näistä toinen suuren vastahyökkäyksen aikaan talvella 1941-42. Kuten muissakin toisen maailmansodan aikaisissa suurissa maahanlaskuoperaatoisssa joukkojen tappiot olivat erittäin suuret ja ainakin Moskovan edustalla tavoitetta, saksalaisten joukkojen täydellistä saartamista, ei saavutettu. Sen sijaan laskuvarjojoukkoja käytettiin valiojalkaväkenä, kuten on tehtiin myöhemminkin NL:ssa samoin kuin monissa muissakin maissa. Esimerkkinä vaikkapa imperialistinen whinetysvaltio Portugali, joka muuten tuli talvisodan alkuaikoina kuuluisaksi siitä, että se melkein ainoana eurooppalaisena pikkuvaltiona äänesti NL:n Kansainliitosta erottamisen puolesta ja tuki näin Rytin-Tannerin klikkiä. Sittemmin Portugali on tullut kuuluisaksi siviilien teurastamisesta, juurikin laskuvarjojoukkojen avulla, uljasta itsenäisyystaistelua käyneissä entisissä siirtomaissaan, ja sen jälkeen taloudellisena rauniona, jota muu Eurooppa on saanut elättää. Tyypillinen isänmaallisesti militaristisen valtion tarina siis. Eurooppalainen työläinen on kautta aikojen saanut elättää kaikenlaisissa, työläisten ompelemissa, univormuissa diivailevat primadonnaballerinat, joita äänensä käheäksi huutaminen ja mielisairautta lähentelevä kiihkomielisyys on kiinnostanut enemmän kuin oikea työnteko.
Lukuunottamatta noita mainittuja, NL:n omalla maaperällä suoritettuja fasistista natsisikailijaa vastaan suoritettuja operaatioita, laskuvarjomiehiä käytettiin kaukotiedusteluun mm. suomalaisten valkobandiittien selustassa. Ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, sillä suojeluskuntaponssarit keskittyivät suomalaisen työläisen riistämiseen valvomalla, että tämä tekisi työtä kellon ympäri ja yrittipä nimenomaan 1918 kätensä verenneiden likaisten kapitalistien kiltti juoksupoika Tanner syödä pientalonpojat elävältä kaikenlaisilla pakkoluovutusmääräyksillään. Itse nämä herrat tietysti elivät leveästi, polttelivat sikaareja ja joivat konjakkia uusien saksalaisten riistäjätoveriensa kanssa. Oman asemansa suojeluskuntaponssarit varmistivat antamalla kaikenlaisten tekaistujen huhujen kiertää neuvostodesanttien raakalaismaisuudesta. Suomalaistenkin tutkijoiden mukaan neuvostodesantit taistelivat puhtain asein oikean asian puolesta, he puolustivat isänmaataan eivätkä koskeneet siviileihin, toisin kuin Itä-Karjalassa kukkoilleet suomalaiset suojeluskuntaponssarit, jotka näännyttivät ihmisiä nälkään piikkilankojen takana. Oli historiallinen vääryys, että Suomi sai itse tuomita sotarikollisensa, natsien rinnalla taistelleet ja heidän oppejaan imitoineet suurpääoman kätyrit olisi tullut tuomita neuvostokansalaisia kohtaan tekemistään rikoksista Neuvostoliitossa. Vähemmän olisi löytynyt suojatyövirkoja rotuhygieenikoille ja muille ihmisarvoa julkisesti polkeneille ihmiskunnan vihollisille.
Samalla tavoin kuin suomalaisten kapitalistien märkien unien suuressa isänmaassa Wehrmacht syyllistyi sotalakien loukkaamiseen, myös Suomessa kaikenlaiset perässäjuoksijat ja pikkunilkit toimivat sotilashallinnon nimissä ja mikä paremmin sopisikaan kuvaan, olihan koko sotalaitos verisen valkoisen kenraalin Mannerheimin, tuon isänmaastaan elintasopakolaiseksi Tsaarin Venäjän hoviin lähteneen tyhjäntoimittajan, Pietarin valloitusta varten luoma organisatsiooni. Suomen työläinen marssi kiltisti verisen valkoisen terrorisoijan vanavedessä toteuttamaan hänen elinikäistä imperialistista unelmaansa epätasa-arvon palauttamisesta ikeeksi sen kansan ylle, jonka köyhyydestä ja raadannasta hän oli iljettävän ja vastenmielisen, suorastaan homoseksuaalisuuteen viittaavaan, koreilunhalunsa tyydyttänyt.
Historia ja sen lähteet ovat kirkkaat ja selkeät: Neuvostoliittoon, jonka monet kansat elivät toverillisesti ja toisiaan kunnioittaen rauhallista työntäyteistä elämäänsä, hyökkäsi tuo aggressiotaan suu vaahdossa puhkuva imperialistinen natsipeto naurettavine fasistisine lakeijoineen. Kaikkein naurettavimpia olivat pienen pohjoisen täivaltion sapelinkalistelijat, joilla oli tupesta vedettäväksi vain ruosteisia karhinpiikkejä ja vanhoja katkenneita viikatteen teriä. Mutta olivathan hekin taas kerran saaneet ainutlaatuisen historiallisen tilaisuuden tehdä itsestään naurunalaisia.
Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi.

Za Rodinu!

Mene Putkinen Uralille opettelemaan oikeaa työntekoa, järjestetään sinulle oikein leiri sitä varten sinne!

Lue lisää

"Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi."

Täyttä pas kaa. Kyseessä oli bolsevikkien diktatuuri, se ei välittänyt musikoista tuon taivaallista, eliitin etu oli tärkein. Heillä oli jopa omat asuinalueet, kaupat jne. Niihin ei musikoilla ollut asiaa

Punainen aamunkoi kirjoitti:

Vai niin, no mihin NL sitten käytti laskuvarjojoukkojaan? Tietämäni mukaan suoritettiin kaksi maahanlaskuoperaatiota saksalaisten selustaan, kummatkin NL:n omalla maaperällä, näistä toinen suuren vastahyökkäyksen aikaan talvella 1941-42. Kuten muissakin toisen maailmansodan aikaisissa suurissa maahanlaskuoperaatoisssa joukkojen tappiot olivat erittäin suuret ja ainakin Moskovan edustalla tavoitetta, saksalaisten joukkojen täydellistä saartamista, ei saavutettu. Sen sijaan laskuvarjojoukkoja käytettiin valiojalkaväkenä, kuten on tehtiin myöhemminkin NL:ssa samoin kuin monissa muissakin maissa. Esimerkkinä vaikkapa imperialistinen whinetysvaltio Portugali, joka muuten tuli talvisodan alkuaikoina kuuluisaksi siitä, että se melkein ainoana eurooppalaisena pikkuvaltiona äänesti NL:n Kansainliitosta erottamisen puolesta ja tuki näin Rytin-Tannerin klikkiä. Sittemmin Portugali on tullut kuuluisaksi siviilien teurastamisesta, juurikin laskuvarjojoukkojen avulla, uljasta itsenäisyystaistelua käyneissä entisissä siirtomaissaan, ja sen jälkeen taloudellisena rauniona, jota muu Eurooppa on saanut elättää. Tyypillinen isänmaallisesti militaristisen valtion tarina siis. Eurooppalainen työläinen on kautta aikojen saanut elättää kaikenlaisissa, työläisten ompelemissa, univormuissa diivailevat primadonnaballerinat, joita äänensä käheäksi huutaminen ja mielisairautta lähentelevä kiihkomielisyys on kiinnostanut enemmän kuin oikea työnteko.
Lukuunottamatta noita mainittuja, NL:n omalla maaperällä suoritettuja fasistista natsisikailijaa vastaan suoritettuja operaatioita, laskuvarjomiehiä käytettiin kaukotiedusteluun mm. suomalaisten valkobandiittien selustassa. Ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, sillä suojeluskuntaponssarit keskittyivät suomalaisen työläisen riistämiseen valvomalla, että tämä tekisi työtä kellon ympäri ja yrittipä nimenomaan 1918 kätensä verenneiden likaisten kapitalistien kiltti juoksupoika Tanner syödä pientalonpojat elävältä kaikenlaisilla pakkoluovutusmääräyksillään. Itse nämä herrat tietysti elivät leveästi, polttelivat sikaareja ja joivat konjakkia uusien saksalaisten riistäjätoveriensa kanssa. Oman asemansa suojeluskuntaponssarit varmistivat antamalla kaikenlaisten tekaistujen huhujen kiertää neuvostodesanttien raakalaismaisuudesta. Suomalaistenkin tutkijoiden mukaan neuvostodesantit taistelivat puhtain asein oikean asian puolesta, he puolustivat isänmaataan eivätkä koskeneet siviileihin, toisin kuin Itä-Karjalassa kukkoilleet suomalaiset suojeluskuntaponssarit, jotka näännyttivät ihmisiä nälkään piikkilankojen takana. Oli historiallinen vääryys, että Suomi sai itse tuomita sotarikollisensa, natsien rinnalla taistelleet ja heidän oppejaan imitoineet suurpääoman kätyrit olisi tullut tuomita neuvostokansalaisia kohtaan tekemistään rikoksista Neuvostoliitossa. Vähemmän olisi löytynyt suojatyövirkoja rotuhygieenikoille ja muille ihmisarvoa julkisesti polkeneille ihmiskunnan vihollisille.
Samalla tavoin kuin suomalaisten kapitalistien märkien unien suuressa isänmaassa Wehrmacht syyllistyi sotalakien loukkaamiseen, myös Suomessa kaikenlaiset perässäjuoksijat ja pikkunilkit toimivat sotilashallinnon nimissä ja mikä paremmin sopisikaan kuvaan, olihan koko sotalaitos verisen valkoisen kenraalin Mannerheimin, tuon isänmaastaan elintasopakolaiseksi Tsaarin Venäjän hoviin lähteneen tyhjäntoimittajan, Pietarin valloitusta varten luoma organisatsiooni. Suomen työläinen marssi kiltisti verisen valkoisen terrorisoijan vanavedessä toteuttamaan hänen elinikäistä imperialistista unelmaansa epätasa-arvon palauttamisesta ikeeksi sen kansan ylle, jonka köyhyydestä ja raadannasta hän oli iljettävän ja vastenmielisen, suorastaan homoseksuaalisuuteen viittaavaan, koreilunhalunsa tyydyttänyt.
Historia ja sen lähteet ovat kirkkaat ja selkeät: Neuvostoliittoon, jonka monet kansat elivät toverillisesti ja toisiaan kunnioittaen rauhallista työntäyteistä elämäänsä, hyökkäsi tuo aggressiotaan suu vaahdossa puhkuva imperialistinen natsipeto naurettavine fasistisine lakeijoineen. Kaikkein naurettavimpia olivat pienen pohjoisen täivaltion sapelinkalistelijat, joilla oli tupesta vedettäväksi vain ruosteisia karhinpiikkejä ja vanhoja katkenneita viikatteen teriä. Mutta olivathan hekin taas kerran saaneet ainutlaatuisen historiallisen tilaisuuden tehdä itsestään naurunalaisia.
Eläköön suuren Neuvostovaltion muisto. Tuskin koskaan ennen tai jälkeen sen on maailmassa edes yritetty luoda hallintojärjestelmää, joka olisi lähtöisin ihmisestä ja hänen tarpeistaan eikä vain valtaapitävien Jyrki Kataisten uusien solmioiden kustantamiseksi.

Za Rodinu!

Mene Putkinen Uralille opettelemaan oikeaa työntekoa, järjestetään sinulle oikein leiri sitä varten sinne!

Lue lisää

Kiitos kunnon nauruista. Tällaistahan ei tosiaan kukaan kirjoita kun huumorilla, ja siitä täydet kymmenen pistettä.