onko syvältä vai ei??

IHAN JÄRKKYÄ LUKEA OHJEITA HYVITÄ,SILITÄ kun miehen pitäisi olla vain kovana ja sanoa että ei ole enää lattialuuttu roskis. Osa naisista ihan oikeesti pitää kotimiestään jonain stressin roskakorina - kyllä siinä rakkaus tosiaan koetellaan.
Ap. sanot selkeesti vaimollesi / kirjoita kirje, jossa kerrot nuo loukkaustunteet ja miksi et anna pyytele anteeksi.
Katsotaampa jospa joku muu nöyrtyisi kerrankin - ihan itsensä tähden.
Jos joku muija on täällä hierontakorttia vailla kun huutaa ukolleen ostakoon sen ja menköön sinne hoitoon ihan itse. Vastuuta naiset omasta käytöksestänne-. -hävettää olla nainen-

nainen myös kirjoitti:

IHAN JÄRKKYÄ LUKEA OHJEITA HYVITÄ,SILITÄ kun miehen pitäisi olla vain kovana ja sanoa että ei ole enää lattialuuttu roskis. Osa naisista ihan oikeesti pitää kotimiestään jonain stressin roskakorina - kyllä siinä rakkaus tosiaan koetellaan.
Ap. sanot selkeesti vaimollesi / kirjoita kirje, jossa kerrot nuo loukkaustunteet ja miksi et anna pyytele anteeksi.
Katsotaampa jospa joku muu nöyrtyisi kerrankin - ihan itsensä tähden.
Jos joku muija on täällä hierontakorttia vailla kun huutaa ukolleen ostakoon sen ja menköön sinne hoitoon ihan itse. Vastuuta naiset omasta käytöksestänne-. -hävettää olla nainen-

Lue lisää

mies, joka pitää perhettään varpaillaan. Eikä tajua, vaikka suoraan sanoo, että olen kyllästynyt myötäilemään herran mielenlaatuja. Ei siinä mitkään lahjakortit auta, kun toinen on ihan oikeesti itsekäs ja omaan napaan tuijottava.

on kuule kirjoitti:

mies, joka pitää perhettään varpaillaan. Eikä tajua, vaikka suoraan sanoo, että olen kyllästynyt myötäilemään herran mielenlaatuja. Ei siinä mitkään lahjakortit auta, kun toinen on ihan oikeesti itsekäs ja omaan napaan tuijottava.

Lue lisää

siis niinkin päin, ettei auta naista vaikka mies lahjakortin ostaisikin, eikö vaan. Puhuit toivottavasti ajatellen sekä miestä että naista.

Aivan samaa ihmettelen minäkin, naisena. Miten jotkut liitossa olevat naiset ovat omaksuneet jonkun kuningattaren roolin, jossa mies ei suinkaan ole tasavertainen kuningas, "halliten" vaimonsa rinnalla, vaan miehestä on tullut parisuhteen hovimestari, jonka harteilla on vaimon hyvinvointi.
Mikä ihme riivaa, jos keskimäärin kerran kuussa pitää tehdä riita jostain olemattomasta ? Ihan turha vedota kuukautiskiertoon, aikuisen naisen. Jokainen kuukautisten kanssa vuosikymmenet elänyt tietää, mikä on normaalia, mikä ei, ja tänä päivänä on paljon hyviä hoitoja, jos hormonit heittää liikaa.
Vika on varmaan enemmänkin korvien välissä. Kuukautisista saa kenties hyvän syyn, joku varmaan heittää sen tähänkin ketjuun. Mutta onko kellään oikeus olla tasapainoton valtiatar, alistaa puolisoaan jatkuvasti.

Omituista sekin, että jos mies täällä valittaa ettei jaksa vaimonsa oikuttelua, tarjotaan avuksi keskustelua, kuuntelua, ymmärtämistä. Lahjakortteja, yhteistä aikaa, aikaa erikseen. Nainen jos valittaa niin hyvin nopeasti tulee ohjeeksi että jätä se luuseri, sinä ansaitset parempaa.
Mitä v-ttua tälläinen paremman ansaitseminen on? Miksi se ei koske myös miehiä? Miksi miehen pitää nöyrtyä,jatkaa lepyttelyä ja lepertelyä jotta nainen pysyisi edes jotakuinkin kuosissaan?
Yhtään en ihmettele, jos naimisissa olevat miehet virittävät suhteita hieman vähemmän kireitten vapaitten naisten kanssa, vaikka haluavatkin säilyttää kotona kulissit jotakuinkin kunnossa.

hei.

aivan kuin meillä!!!

Just eilen sanoin miehelle että kyllä säkin voisit tiskata, kun et ole sitä tehnyt lauantain jälkeen ja mä olen tikannut joka päivä ja sunnutaina vielä extra-extra paljon!!! joten siitäkös mies otti nokkiinsa, mutta myönsi että tosiaan hän ei ole tiskannut!

Olemme tosiian panostaneet tähän selvittämiseen, koska meillä näistä tällaisista "pikku-jutuista" on joskus tullut varsinaisia SOTIA, jotka on kestänyt viikon-kaksi!!! :((
Yleensä ne alkaa niin että mies ei tosiaankaan HUOMAA/EHDI/JAKSA/VIITSI tehdä jotain pikku-juttuja, joista mä sitten ärsyynnyn ja kun niitä tulee tarpeeksi monta pientä, alkaa mun mökötys/seksi-pihtaus/kylmyys. Ja mies ihmettelee, että mikä nyt on!!!?? JA koska ne on NE SAMAT asiat aina, en viitsi aina sanoa niistä vaan odotan josko herra tajuais itse, mutta ei niin ei. Ja siis välillä meno on mnnyt todella hurjaksi; mietitään jopa eroa JA MOLEMMAT!!

tjoo. että selaista.

Mutta me ollaan tietoisia nyt ongelmista ja MINÄ yritän olla mököttämättä ja jatkan silti normaalia olemista, vaikka kuinka ottais päähän. Ja yritän sittne erittäin lempeästi kertoa vaivaava asia. Niin sitten eilenkin selvittiin siitä ja mies tiskasi ja kohtausta ei syntynyt. :)

t.paha-akka -ko

Kiitos kaikille vastanneille,sain paljon uusia näkökulmia asioille mutten ihan sellaista jota olisin kaivannut täyttämään tyhjän oloni.

Vastailenpa muutamiin kysymyksiinne.

Riita jatkuu edelleen,ilmapiirissä on hieman tuttua odottamisen makua jolla minut yritetään saada taas pahoittelemaan tapahtunutta.

Moni kysyi mistä riidat alkavat.
Olen aivan rehellinen kun sanon että aina ihmettelen kuinka tikusta voidaan saada riita ja suuttumus aikaan.
Syyt ovat ihan tavallisia asioita joille yhdessä nauramme tavallisesti,mutta kun riita halutaan pystyttää kaivetaan joko sanontani tai muu esiin joka käännetään siten että olen loukannut häntä vakavasti ,ja prosessi lähtee käyntiin.
En halua mennä oikeisiin tapaukseen jottei minua tunnistettaisi,vaan kerron keksityn esimerkin joka voisi olla totta tapauksessani riidan synty vaiheesta.

Olemme ilta päivällä ruokailemassa eräässä lounas ravintolassa.
Vaimoni hiukset ovat menneet sekaisin tuulisessa ulko ilmassa,totean tyypillistä huumoriamme viljellen että sinähän näytät ihan tarhapöllöltä tuolla kampauksella.
Ruokailemme,huomaan vaimoni olevan hiljaisempi kuin tavallisesti.
Kolmen tunnin päästä saan kuulla kuinka olen loukannut häntä syvästi.
Saan kuulla loukkauksia omasta ulkonäöstäni ja puutteistani.
Pyydän anteeksi ja kerron lausahdukseni olevan huumorilla lausuttu.
Kriisi alkaa,eristäytyminen,mykkäkoulu ym.

Edellinen on hyvin tyypillinen tapaus,joskin tuossa riidan laukaisi huumori lauseeni.
Muita syyt eivät ole vaatineet edes väärin käsitystä,vai oliko se edes väärinkäsitys?
mm.kovassa kuumeessa nukkuminen sai aikaan riidan koska makaan kuulemma aina.

Tiedän että naiset hakevat syitä syvemmältä ,en väitä olevani pulmunen mutta perusluonteeni on hyvin tasainen ja kiltti.
En ole koskaan halunnut haastaa riitaa.

Uskon edelleen että syyt ovat vakavammat ja riidan aloituksien syyt hakemalla haettuja .
Tai niillä halutaan hakea huomiota ja näyttää kuka on suhteessa vahvempi?

En haluaisi erota,mutta en tiedä haluanko jatkaa tällä tutulla tiellä ..

Tosi Tosi Ongelma, kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille,sain paljon uusia näkökulmia asioille mutten ihan sellaista jota olisin kaivannut täyttämään tyhjän oloni.

Vastailenpa muutamiin kysymyksiinne.

Riita jatkuu edelleen,ilmapiirissä on hieman tuttua odottamisen makua jolla minut yritetään saada taas pahoittelemaan tapahtunutta.

Moni kysyi mistä riidat alkavat.
Olen aivan rehellinen kun sanon että aina ihmettelen kuinka tikusta voidaan saada riita ja suuttumus aikaan.
Syyt ovat ihan tavallisia asioita joille yhdessä nauramme tavallisesti,mutta kun riita halutaan pystyttää kaivetaan joko sanontani tai muu esiin joka käännetään siten että olen loukannut häntä vakavasti ,ja prosessi lähtee käyntiin.
En halua mennä oikeisiin tapaukseen jottei minua tunnistettaisi,vaan kerron keksityn esimerkin joka voisi olla totta tapauksessani riidan synty vaiheesta.

Olemme ilta päivällä ruokailemassa eräässä lounas ravintolassa.
Vaimoni hiukset ovat menneet sekaisin tuulisessa ulko ilmassa,totean tyypillistä huumoriamme viljellen että sinähän näytät ihan tarhapöllöltä tuolla kampauksella.
Ruokailemme,huomaan vaimoni olevan hiljaisempi kuin tavallisesti.
Kolmen tunnin päästä saan kuulla kuinka olen loukannut häntä syvästi.
Saan kuulla loukkauksia omasta ulkonäöstäni ja puutteistani.
Pyydän anteeksi ja kerron lausahdukseni olevan huumorilla lausuttu.
Kriisi alkaa,eristäytyminen,mykkäkoulu ym.

Edellinen on hyvin tyypillinen tapaus,joskin tuossa riidan laukaisi huumori lauseeni.
Muita syyt eivät ole vaatineet edes väärin käsitystä,vai oliko se edes väärinkäsitys?
mm.kovassa kuumeessa nukkuminen sai aikaan riidan koska makaan kuulemma aina.

Tiedän että naiset hakevat syitä syvemmältä ,en väitä olevani pulmunen mutta perusluonteeni on hyvin tasainen ja kiltti.
En ole koskaan halunnut haastaa riitaa.

Uskon edelleen että syyt ovat vakavammat ja riidan aloituksien syyt hakemalla haettuja .
Tai niillä halutaan hakea huomiota ja näyttää kuka on suhteessa vahvempi?

En haluaisi erota,mutta en tiedä haluanko jatkaa tällä tutulla tiellä ..

Lue lisää

Tuo loukatuksitulemisen tunne. Ja "väärä" huumori" väärässä paikassa tai ajassa.
Omalla miehelläni on hiukan kieroutunut huumori, tiedän sen. Ja tunnustan, että joskus ottaa päähän oikein totaalisesti. Ja tiedän senkin, että joskus huomauttelen miehelleni "rakastavan humorisesti" jostakin asiasta, josta hän vastaavasti saattaa loukkaantua.

Nyt juuri meillä on paha kriisi meneillään, ja olen alkanut kaivaa esille kaikki vanhat ärsytäävät asiat miehestäni. Kirjoitin ne oikein paperille ja listasin, miksi en voi elää tuollaisen pölvästin kanssa. Meillä on erosta puhuttu, ei muuten, mutta heitetty jonkun riidan keskellä uhkaus. Nyt yritän listata yhteistä elämäämme, että kannattaako jatkaa, voinko vielä sietää toista ja vai annanko anteeksi ja pyydän omia loukkauksiani anteeksi.
On raskasta saada kuulla kaikkien kuullenkin, vaikkapa huumorilla heitettynä, kommentteja itsestään. Ne loukkaavat, jäävät joskus kaihertamaan, muutavat muotoaan, paisuvat. Nainen ja mieshän ajattelevat samastakin asiasta eri tavalla, eli ei oo mikään ihme, jos jokin "pikku" asia onkin naisen mielestä se maailmanloppu.
Välillä tuntuu, että oma mitta on täynnä, enempää ei mahdu. Ajan mukana pikku hiljaa tilanne tasaantuu, eikä siihen enää kiinnitä huomiota. kunnes taas tulee jokin tilanne, joka vetää ne pintaan.

En mielestäni ole pitkävihainen, mutta joidenkin kommenttien unohtaminen vie tosi kauan. Välillä otan asian huumorilla, että mies nyt on tuollainen, itse olen tällainen, parasta vain tottua asiaan. Mies meillä uhkailee erolla. Se saattaa olla syynä siihen, että omaan hiukan heikon itsetunnon, pidän itseäni huonompana, kun toinen haluaa erota. Siksi otan kaiken niin kovasti itseeni, kun saan kuulla jonkun vähättelevän kommentin. Kerään sitä sisälleni, kunnes jokin asia laukaisee taas uuden sodan. Joskus on pakko purkautua, muuten ihminen itse sairastuu, jos kaiken pitää sisällään.

Olen miehelle kertonut rakastavani häntä, olen pyytänyt monesti anteeksi, mutta kunnon keskustelua emme saa aikaiseksi. Tähän asti olen ottanut syyn niskoilleni riidoista, ja huolehtinut anteeksipyynnöistä, mutta jokin aika sitten ilmoitin miehelle, että voi syyttää itseään, ei minua, eikä lapsia.
Keskusteluyrityksemme kilpistyvät yleensä siihen, että miehen mielenkiinto on aina jossakin muualla, tai me puhumme eri asioista, vaikka luulemme keskustelevamme. Silloin kun minä haluan keskustella, se ei sovi miehelle, ja taas toisin päin. Välillä tuntuu, että emme oikein kohtaa arjessamme. Mutta silti aion katsoa ja kuunnella, ehkä tämä tästä. Ei elämä ole aina samaa auvoa, joskus tulee vastoinkäymisiä, riitoja, takapakkiakin. Mutta eiköhän niistä selvitä, hyvällä halulla ja toisen huomioonottamisella.

Tosi Tosi Ongelma, kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille,sain paljon uusia näkökulmia asioille mutten ihan sellaista jota olisin kaivannut täyttämään tyhjän oloni.

Vastailenpa muutamiin kysymyksiinne.

Riita jatkuu edelleen,ilmapiirissä on hieman tuttua odottamisen makua jolla minut yritetään saada taas pahoittelemaan tapahtunutta.

Moni kysyi mistä riidat alkavat.
Olen aivan rehellinen kun sanon että aina ihmettelen kuinka tikusta voidaan saada riita ja suuttumus aikaan.
Syyt ovat ihan tavallisia asioita joille yhdessä nauramme tavallisesti,mutta kun riita halutaan pystyttää kaivetaan joko sanontani tai muu esiin joka käännetään siten että olen loukannut häntä vakavasti ,ja prosessi lähtee käyntiin.
En halua mennä oikeisiin tapaukseen jottei minua tunnistettaisi,vaan kerron keksityn esimerkin joka voisi olla totta tapauksessani riidan synty vaiheesta.

Olemme ilta päivällä ruokailemassa eräässä lounas ravintolassa.
Vaimoni hiukset ovat menneet sekaisin tuulisessa ulko ilmassa,totean tyypillistä huumoriamme viljellen että sinähän näytät ihan tarhapöllöltä tuolla kampauksella.
Ruokailemme,huomaan vaimoni olevan hiljaisempi kuin tavallisesti.
Kolmen tunnin päästä saan kuulla kuinka olen loukannut häntä syvästi.
Saan kuulla loukkauksia omasta ulkonäöstäni ja puutteistani.
Pyydän anteeksi ja kerron lausahdukseni olevan huumorilla lausuttu.
Kriisi alkaa,eristäytyminen,mykkäkoulu ym.

Edellinen on hyvin tyypillinen tapaus,joskin tuossa riidan laukaisi huumori lauseeni.
Muita syyt eivät ole vaatineet edes väärin käsitystä,vai oliko se edes väärinkäsitys?
mm.kovassa kuumeessa nukkuminen sai aikaan riidan koska makaan kuulemma aina.

Tiedän että naiset hakevat syitä syvemmältä ,en väitä olevani pulmunen mutta perusluonteeni on hyvin tasainen ja kiltti.
En ole koskaan halunnut haastaa riitaa.

Uskon edelleen että syyt ovat vakavammat ja riidan aloituksien syyt hakemalla haettuja .
Tai niillä halutaan hakea huomiota ja näyttää kuka on suhteessa vahvempi?

En haluaisi erota,mutta en tiedä haluanko jatkaa tällä tutulla tiellä ..

Lue lisää

Jospa naisellasi on huono itsetunto? Tosin moni nainen on huono kuulemaan kommentteja ulkonäöstään ja jos totta puhutaan, niin en minäkään voisi nauttia ravintolassa ruokailemisesta jos mies on (edes huumorimielessä) nimittänyt minua ensin tarhapöllöksi. Mutta palataan tähän vakavampaan ongelmaan: jos kerran tilanne on niin tulehtunut, ettei keskusteluakaan enää synny, mitä jos todella lähtisit vähäksi aikaa kotoa pois? Sanoisit, että et jaksa tapella jatkuvasti. Olisit kotoa pois muutaman päivän, viikonkin. Molemmille tekisi varmaan hyvää saada rauhassa ajatella mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi heti juosta hakemaan lohtua jostain muualta. Pieni hengähdystauko voisi tuoda aselevon. Ehkä...

Tosi Tosi Ongelma, kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille,sain paljon uusia näkökulmia asioille mutten ihan sellaista jota olisin kaivannut täyttämään tyhjän oloni.

Vastailenpa muutamiin kysymyksiinne.

Riita jatkuu edelleen,ilmapiirissä on hieman tuttua odottamisen makua jolla minut yritetään saada taas pahoittelemaan tapahtunutta.

Moni kysyi mistä riidat alkavat.
Olen aivan rehellinen kun sanon että aina ihmettelen kuinka tikusta voidaan saada riita ja suuttumus aikaan.
Syyt ovat ihan tavallisia asioita joille yhdessä nauramme tavallisesti,mutta kun riita halutaan pystyttää kaivetaan joko sanontani tai muu esiin joka käännetään siten että olen loukannut häntä vakavasti ,ja prosessi lähtee käyntiin.
En halua mennä oikeisiin tapaukseen jottei minua tunnistettaisi,vaan kerron keksityn esimerkin joka voisi olla totta tapauksessani riidan synty vaiheesta.

Olemme ilta päivällä ruokailemassa eräässä lounas ravintolassa.
Vaimoni hiukset ovat menneet sekaisin tuulisessa ulko ilmassa,totean tyypillistä huumoriamme viljellen että sinähän näytät ihan tarhapöllöltä tuolla kampauksella.
Ruokailemme,huomaan vaimoni olevan hiljaisempi kuin tavallisesti.
Kolmen tunnin päästä saan kuulla kuinka olen loukannut häntä syvästi.
Saan kuulla loukkauksia omasta ulkonäöstäni ja puutteistani.
Pyydän anteeksi ja kerron lausahdukseni olevan huumorilla lausuttu.
Kriisi alkaa,eristäytyminen,mykkäkoulu ym.

Edellinen on hyvin tyypillinen tapaus,joskin tuossa riidan laukaisi huumori lauseeni.
Muita syyt eivät ole vaatineet edes väärin käsitystä,vai oliko se edes väärinkäsitys?
mm.kovassa kuumeessa nukkuminen sai aikaan riidan koska makaan kuulemma aina.

Tiedän että naiset hakevat syitä syvemmältä ,en väitä olevani pulmunen mutta perusluonteeni on hyvin tasainen ja kiltti.
En ole koskaan halunnut haastaa riitaa.

Uskon edelleen että syyt ovat vakavammat ja riidan aloituksien syyt hakemalla haettuja .
Tai niillä halutaan hakea huomiota ja näyttää kuka on suhteessa vahvempi?

En haluaisi erota,mutta en tiedä haluanko jatkaa tällä tutulla tiellä ..

Lue lisää

Puolisoni oli suhteemme alkuaikoina vuosikausia tyytymätön ulkonäkööni ja huomautteli minulle asiasta jatkuvasti (päivittäin). Olin hänen mielestään esimerkiksi liian lihava, vaikka tosiasiassa olin painoindeksiltäni normaalipainoinen. Rasvakudos kuulemma kertyi väärään paikaan ja olin sekä laiska ja välinpitämätön että erittäin epänaisellinen, kun en hävennyt makkaroitani ja yrittänyt poistaa ongelmaa jumppaamalla tietyllä tavalla. No vähäkerralla puolisoni luovutti ja vaikeni ulkonäköasioistani jopa vuosikausiksi. Sitten vuosien päästä asia pulpahti uudestaan esiin henkilökohtaisena terveysintoiluna, jota tuputti myös minulle ja mukaharmittomana huumorina, joka paljasti satunnaisuudessaankin mieheni pohjimmaiset ajatukset. Se että oppii pitämään suunsa kiinni, ei tarkoita sitä, että olisi siistinyt sydämensä.

Tosi Tosi Ongelma, kirjoitti:

Kiitos kaikille vastanneille,sain paljon uusia näkökulmia asioille mutten ihan sellaista jota olisin kaivannut täyttämään tyhjän oloni.

Vastailenpa muutamiin kysymyksiinne.

Riita jatkuu edelleen,ilmapiirissä on hieman tuttua odottamisen makua jolla minut yritetään saada taas pahoittelemaan tapahtunutta.

Moni kysyi mistä riidat alkavat.
Olen aivan rehellinen kun sanon että aina ihmettelen kuinka tikusta voidaan saada riita ja suuttumus aikaan.
Syyt ovat ihan tavallisia asioita joille yhdessä nauramme tavallisesti,mutta kun riita halutaan pystyttää kaivetaan joko sanontani tai muu esiin joka käännetään siten että olen loukannut häntä vakavasti ,ja prosessi lähtee käyntiin.
En halua mennä oikeisiin tapaukseen jottei minua tunnistettaisi,vaan kerron keksityn esimerkin joka voisi olla totta tapauksessani riidan synty vaiheesta.

Olemme ilta päivällä ruokailemassa eräässä lounas ravintolassa.
Vaimoni hiukset ovat menneet sekaisin tuulisessa ulko ilmassa,totean tyypillistä huumoriamme viljellen että sinähän näytät ihan tarhapöllöltä tuolla kampauksella.
Ruokailemme,huomaan vaimoni olevan hiljaisempi kuin tavallisesti.
Kolmen tunnin päästä saan kuulla kuinka olen loukannut häntä syvästi.
Saan kuulla loukkauksia omasta ulkonäöstäni ja puutteistani.
Pyydän anteeksi ja kerron lausahdukseni olevan huumorilla lausuttu.
Kriisi alkaa,eristäytyminen,mykkäkoulu ym.

Edellinen on hyvin tyypillinen tapaus,joskin tuossa riidan laukaisi huumori lauseeni.
Muita syyt eivät ole vaatineet edes väärin käsitystä,vai oliko se edes väärinkäsitys?
mm.kovassa kuumeessa nukkuminen sai aikaan riidan koska makaan kuulemma aina.

Tiedän että naiset hakevat syitä syvemmältä ,en väitä olevani pulmunen mutta perusluonteeni on hyvin tasainen ja kiltti.
En ole koskaan halunnut haastaa riitaa.

Uskon edelleen että syyt ovat vakavammat ja riidan aloituksien syyt hakemalla haettuja .
Tai niillä halutaan hakea huomiota ja näyttää kuka on suhteessa vahvempi?

En haluaisi erota,mutta en tiedä haluanko jatkaa tällä tutulla tiellä ..

Lue lisää

Riitelyn pohjimmainen syy ei varmasti ole tullut selville. Kyllä siinä jotakin vaimosi epävarmuutta tai muuta on taustalla. Se on kuitenkin vaimosi asia miettiä omalta kohdaltaan, mikä painaa oikeasti ja tutkiskella itseään. Tuolla nykyisellä menolla asia ei kuitenkaan muutu.

Oletko varma, että vaimosi käsittää, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun? Jos selittäisit liikoja syyttelemättä omat tuntosi nykyisestä tilanteesta. Jonkinlainen herätys on varmasti välttämätön, että tilanne muuttuu.

Sinua pidetään itsestään selvyytenä. Vaimosi kuvittelee voivansa käyttäytyä näin, kun on jo niin monesti todistanut itselleen, että on vahvoilla.

J.a.n.e kirjoitti:

Riitelyn pohjimmainen syy ei varmasti ole tullut selville. Kyllä siinä jotakin vaimosi epävarmuutta tai muuta on taustalla. Se on kuitenkin vaimosi asia miettiä omalta kohdaltaan, mikä painaa oikeasti ja tutkiskella itseään. Tuolla nykyisellä menolla asia ei kuitenkaan muutu.

Oletko varma, että vaimosi käsittää, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun? Jos selittäisit liikoja syyttelemättä omat tuntosi nykyisestä tilanteesta. Jonkinlainen herätys on varmasti välttämätön, että tilanne muuttuu.

Sinua pidetään itsestään selvyytenä. Vaimosi kuvittelee voivansa käyttäytyä näin, kun on jo niin monesti todistanut itselleen, että on vahvoilla.

Lue lisää

Vaimosi kyllä tietää, mitä oikeasti tarkoitat näillä huumoriheitoilla, mutta ei halua myöntää sitä. Siitä on vaan hyvä lähteä riitelemään, kun haluaa kuulla, kuinka kaunis ja ihana vaimo on.

Jospa siitä ei tällä kertaa seuraa mitään positiivista hänen kannaltaan... vaan joutuisi kerrankin ajattelemaan omia sanomisiaan. Älä lähde hyödyttömään syyttelykisaan mukaan, mutta älä ala hyvittelemäänkään.

tuttu tilanne kirjoitti:

Tuo loukatuksitulemisen tunne. Ja "väärä" huumori" väärässä paikassa tai ajassa.
Omalla miehelläni on hiukan kieroutunut huumori, tiedän sen. Ja tunnustan, että joskus ottaa päähän oikein totaalisesti. Ja tiedän senkin, että joskus huomauttelen miehelleni "rakastavan humorisesti" jostakin asiasta, josta hän vastaavasti saattaa loukkaantua.

Nyt juuri meillä on paha kriisi meneillään, ja olen alkanut kaivaa esille kaikki vanhat ärsytäävät asiat miehestäni. Kirjoitin ne oikein paperille ja listasin, miksi en voi elää tuollaisen pölvästin kanssa. Meillä on erosta puhuttu, ei muuten, mutta heitetty jonkun riidan keskellä uhkaus. Nyt yritän listata yhteistä elämäämme, että kannattaako jatkaa, voinko vielä sietää toista ja vai annanko anteeksi ja pyydän omia loukkauksiani anteeksi.
On raskasta saada kuulla kaikkien kuullenkin, vaikkapa huumorilla heitettynä, kommentteja itsestään. Ne loukkaavat, jäävät joskus kaihertamaan, muutavat muotoaan, paisuvat. Nainen ja mieshän ajattelevat samastakin asiasta eri tavalla, eli ei oo mikään ihme, jos jokin "pikku" asia onkin naisen mielestä se maailmanloppu.
Välillä tuntuu, että oma mitta on täynnä, enempää ei mahdu. Ajan mukana pikku hiljaa tilanne tasaantuu, eikä siihen enää kiinnitä huomiota. kunnes taas tulee jokin tilanne, joka vetää ne pintaan.

En mielestäni ole pitkävihainen, mutta joidenkin kommenttien unohtaminen vie tosi kauan. Välillä otan asian huumorilla, että mies nyt on tuollainen, itse olen tällainen, parasta vain tottua asiaan. Mies meillä uhkailee erolla. Se saattaa olla syynä siihen, että omaan hiukan heikon itsetunnon, pidän itseäni huonompana, kun toinen haluaa erota. Siksi otan kaiken niin kovasti itseeni, kun saan kuulla jonkun vähättelevän kommentin. Kerään sitä sisälleni, kunnes jokin asia laukaisee taas uuden sodan. Joskus on pakko purkautua, muuten ihminen itse sairastuu, jos kaiken pitää sisällään.

Olen miehelle kertonut rakastavani häntä, olen pyytänyt monesti anteeksi, mutta kunnon keskustelua emme saa aikaiseksi. Tähän asti olen ottanut syyn niskoilleni riidoista, ja huolehtinut anteeksipyynnöistä, mutta jokin aika sitten ilmoitin miehelle, että voi syyttää itseään, ei minua, eikä lapsia.
Keskusteluyrityksemme kilpistyvät yleensä siihen, että miehen mielenkiinto on aina jossakin muualla, tai me puhumme eri asioista, vaikka luulemme keskustelevamme. Silloin kun minä haluan keskustella, se ei sovi miehelle, ja taas toisin päin. Välillä tuntuu, että emme oikein kohtaa arjessamme. Mutta silti aion katsoa ja kuunnella, ehkä tämä tästä. Ei elämä ole aina samaa auvoa, joskus tulee vastoinkäymisiä, riitoja, takapakkiakin. Mutta eiköhän niistä selvitä, hyvällä halulla ja toisen huomioonottamisella.

Lue lisää

...mutta kirjoituksesi sai minut huvittumaan koska ajattelin, että on kuin minun suustani (ja minun ajatukseni). Eihän asiassasi pitäisi asiasisältönä olla mitään huvittavaa - vakavasta asiastahan on kyse, mutta... Jotain ihmeen huvittavaa kirjoituksessasi on joka käy minun huumorintajuuni (ilmeisesti olen sitten kieroutunut, johan täällä joku tällaisista "riidanhaastajista" leimasi alkuper. vaimon luonnevikaiseksi, tai joksikin muuksi vastaavaksi...).Varsinkin tuo, että olet kirjannut paperille hyvät ja huonot asiat - taitaisin itsekkin voida pystyä tekemään sellaista silloin kun olen tuohtunut. No kaikesta huolimatta tsemppiä eteen päin!

J.a.n.e kirjoitti:

Vaimosi kyllä tietää, mitä oikeasti tarkoitat näillä huumoriheitoilla, mutta ei halua myöntää sitä. Siitä on vaan hyvä lähteä riitelemään, kun haluaa kuulla, kuinka kaunis ja ihana vaimo on.

Jospa siitä ei tällä kertaa seuraa mitään positiivista hänen kannaltaan... vaan joutuisi kerrankin ajattelemaan omia sanomisiaan. Älä lähde hyödyttömään syyttelykisaan mukaan, mutta älä ala hyvittelemäänkään.

Lue lisää

Kuten kerroin se tarhapöllö oli esimerkki ja kuvitteellinen,siis ei niin ole oikeasti tapahtunut vaan aika paljon miedompaa.

Tilanne on se että rauha alkaa palata maahan,ja kaikki lakaistaan taas maton alle.
On taas yksi asia minulla mieltä painamassa lisää,koska anteeksi pyyntöä tai pahoittelua en taaskaan saanut.

Aikansa temppuiltiin ja minun mieltäni koeteltiin,kaikki pitäisi sitten taas kai unohtaa ja odottaa seuraavaa kohtausta.
Kuinkahan kauan jaksan ennenkuin saan riittävästi tarpeekseni?

syvältä........... kirjoitti:

Kuten kerroin se tarhapöllö oli esimerkki ja kuvitteellinen,siis ei niin ole oikeasti tapahtunut vaan aika paljon miedompaa.

Tilanne on se että rauha alkaa palata maahan,ja kaikki lakaistaan taas maton alle.
On taas yksi asia minulla mieltä painamassa lisää,koska anteeksi pyyntöä tai pahoittelua en taaskaan saanut.

Aikansa temppuiltiin ja minun mieltäni koeteltiin,kaikki pitäisi sitten taas kai unohtaa ja odottaa seuraavaa kohtausta.
Kuinkahan kauan jaksan ennenkuin saan riittävästi tarpeekseni?

Lue lisää

hhhmmm....

mutta siis ne syyt on syvemmällä eikä missään nimessä pitäis lakaista maton alle mitään. Vaan ottaa oikeasti puheeksi se tilanne, missä meni taas vikaan. Ja kysyä selkeästi että SEKÖ SE KIUKUN SYY OIKEASTI ON?!
Jos olet loukannut häntä, hänellä on oikeus olla loukkaantunut ja tuntea niin. Tietysti rajansa silläkin. Mutta anna omaa aikaa hänelle selviytyä siitä itsensä kanssa. Jos olt jo pyytänyt anteeksi, HYVÄ. Sittenhän sä vain odotat että hän hyväksyy sen. Ja hän tietysti odottaa, ettet enää loukkaa häntä samalla tavalla. Mutta jos taas käy niin joku kerta niin se on sitten taas menoa.
Kyllä mä ainakin loukkaannun joskus sellaisesta, mikä MIEHEN mielestä on aivan turhaa, MUTTA minkä mä voin tunteelleni. En mä tahallani loukkaannu. Mies pyytää anteeksi, mutta EN MÄ HETI voi unohtaa sitä niin kuin mitään ei olis tapahtunut. Kyllä miehen tosiaankin täytyy ymmärtää, että se oikeasti loukkasi mua. Ja että mulla menee hetki ennen kuin olen käynyt sen itseni kanssa läpi; ymmärtänyt, miksi reagoin niin. Mieheni myös olettaa että heti kun hän pyytää anteeksi ja myöntä sanoneensa tai tehneensä väärin, olen HETI valmis taas "normaaliin". Mutta en ole; silloin se on vain mun ongelma, johon miehen ei liiaksi pidä kiinnittää huomiota. Hänen pitää vain näyttää se, että ymmärsi mitä teki "väärin". Yhtä lailla itse olen joskus loukannut miestäni ja siitä on sota syntynyt ja sen jälkeen kun olen pyytänyt anteeksi ja myöntänyt että käyttäydyin häntä kohtaan "huonosti", se on hänen asiansa hoitaa loput.

no, joo. Tää on vaikeeta!!!

syvältä........... kirjoitti:

Kuten kerroin se tarhapöllö oli esimerkki ja kuvitteellinen,siis ei niin ole oikeasti tapahtunut vaan aika paljon miedompaa.

Tilanne on se että rauha alkaa palata maahan,ja kaikki lakaistaan taas maton alle.
On taas yksi asia minulla mieltä painamassa lisää,koska anteeksi pyyntöä tai pahoittelua en taaskaan saanut.

Aikansa temppuiltiin ja minun mieltäni koeteltiin,kaikki pitäisi sitten taas kai unohtaa ja odottaa seuraavaa kohtausta.
Kuinkahan kauan jaksan ennenkuin saan riittävästi tarpeekseni?

Lue lisää

Se on kyllä aika huono tilanne, kun toinen nauttii ja toinen kärsii riitelystä. Ei vaimollasi varmastikaan ole mukavaa siinä riitatilanteessa, mutta jotakin tarvetta se palvelee.

Ei nyt selvinnyt, että oletko puhunut omista tuntemuksistasi hänelle. Hän ei ehkä pysty siinä riidan aikana ajattelemaan sinun näkökulmaasi, mutta joskus vähän seesteisemmällä ajalla.

Kannattaa kertoa hänelle, mitä sinulla on mielessä, ennen kuin päätät tehdä mitään radikaalia.

Kokemuksesta tiedän, että vaimosi voi kasvaa ihmisenä ja oppia pois tuollaisesta käytöksestä. Hävettää myöntää, mutta joskus kauan sitten olin itse se riidanhaastaja, kunnes tajusin, miten käytökseni raastaa puolisoani. Puhumalla siitä selvittiin ja nykyisin osaan kertoa kiertelemättä ja avoimesti (ilman riitelyä), jos joku painaa. Itseasiassa aika helpottavaa osata kommunikoida ihan aidosti.

Vaatii kyllä itseltä todellista halua parantaa omaa käytöstä ja kommunikaatiota parisuhteessa. Kaikki lähtee siitä, että huomaa olevansa se riidanhaastaja...

Aurinkoista kevättä sulle. Olet varmasti hyvä mies, toivottavasti vaimosi huomaa sen, ennen kuin on liian myöhäistä.

vuosikymmentenkin takana kirjoitti:

Puolisoni oli suhteemme alkuaikoina vuosikausia tyytymätön ulkonäkööni ja huomautteli minulle asiasta jatkuvasti (päivittäin). Olin hänen mielestään esimerkiksi liian lihava, vaikka tosiasiassa olin painoindeksiltäni normaalipainoinen. Rasvakudos kuulemma kertyi väärään paikaan ja olin sekä laiska ja välinpitämätön että erittäin epänaisellinen, kun en hävennyt makkaroitani ja yrittänyt poistaa ongelmaa jumppaamalla tietyllä tavalla. No vähäkerralla puolisoni luovutti ja vaikeni ulkonäköasioistani jopa vuosikausiksi. Sitten vuosien päästä asia pulpahti uudestaan esiin henkilökohtaisena terveysintoiluna, jota tuputti myös minulle ja mukaharmittomana huumorina, joka paljasti satunnaisuudessaankin mieheni pohjimmaiset ajatukset. Se että oppii pitämään suunsa kiinni, ei tarkoita sitä, että olisi siistinyt sydämensä.

Lue lisää

mitä olette mieltä, toivottavasti kommentoitte:

Olen treffaillut muutamaan otteeseen erään miehen kanssa. Hän on melko pitkälle sellainen kuin mielestäni miehen pitäisikin olla, tarkka taloudenpidossa, siivoaa, käy töissä, punttisalilla, rauhallinen, luotettavan tuntuinen.
Itse olen elellyt suht vaatimattomasti, en meikkaa, en värjäile hiuksiani, menen pienessä piirissäni halliten elämäni, ollen siihen jopa tyytyväinenkin.
Alkuun mies sanoi,että pitäisi siitä, jos meikkaisin. Jaksoin nauraa asialle, en yleensä meikkaa, koska minulla on ikäisekseni hyvä iho, huulet on kauniit. Mitä voin tehdä, siistiä kulmakarvat ja kestovärjäyttää ripset. Päivittäiseksi kauneudenhoidoksi on tähän mennessä mielestäni riittänyt suihku, hyvä ihon puhdistus ja kosteusvoide, hampaitten harjaus ja hiuksien pesu.
Seuraavaksi sain ehdotuksen eroottisemmista vaatteista, seuraavaksi hiusten värjäämisestä.
Mitä luulette, tuleeko hän onnelliseksi, jos teen hieman vastoin tahtoani nuo pyydetyt, tulenko minä? Rakentuuko sellaisesta suhteesta hyvä, jossa heti kättelyssä toinen alkaa muokkaamaan toista mieleisemmäkseen.
Voihan tietysti olla, että tunnen voivani paremmin meikattuna,permanentissa, mutta jotenkin tuntuu ettei se välttämättä ole niin.

Mitä ilmeisemmin jos suhde etenisi riisuuntumisen tasolle, häpeilisin hieman itseäni liikakiloineni, väsyneine häpykarvoineni. Voi olla, että seuraavaksi saisin kommenttia käsivarsien ja vatsan kiinteyttämisestä -jotka sinänsä olisivat aiheellisiakin.
Mitenhän kokisin arvioivat katseet, miten voisin olla luontevasti oma itseni kun tiedän jo valmiiksi etten ole ihan sitä mitä hänen mielestään naisen pitäisi olla.

Onhan se tietysti hienoa, että hän sanoo mitä haluaisi, mutta jotenkin tuntuu, että nyt ei ole kyse pelkästeen äärimilleen kehittyneestä tyylitajusta, joka tekisi minunkin habitukselle hyvää, vaan että hän todellakin yrittää istuttaa minua muottiin, joka on jäänyt käteen entisen vaimon siitä hypättyä ulos.

Voiko tällaisesta tulla mitään ? Kannattaisiko toivottaa hänelle muottiin paremmin istuvanpia naisia, hyvää jatkoa ja hypätä kyydistä heti seuraavalla pysäkillä?

vierestä kirjoitti:

mitä olette mieltä, toivottavasti kommentoitte:

Olen treffaillut muutamaan otteeseen erään miehen kanssa. Hän on melko pitkälle sellainen kuin mielestäni miehen pitäisikin olla, tarkka taloudenpidossa, siivoaa, käy töissä, punttisalilla, rauhallinen, luotettavan tuntuinen.
Itse olen elellyt suht vaatimattomasti, en meikkaa, en värjäile hiuksiani, menen pienessä piirissäni halliten elämäni, ollen siihen jopa tyytyväinenkin.
Alkuun mies sanoi,että pitäisi siitä, jos meikkaisin. Jaksoin nauraa asialle, en yleensä meikkaa, koska minulla on ikäisekseni hyvä iho, huulet on kauniit. Mitä voin tehdä, siistiä kulmakarvat ja kestovärjäyttää ripset. Päivittäiseksi kauneudenhoidoksi on tähän mennessä mielestäni riittänyt suihku, hyvä ihon puhdistus ja kosteusvoide, hampaitten harjaus ja hiuksien pesu.
Seuraavaksi sain ehdotuksen eroottisemmista vaatteista, seuraavaksi hiusten värjäämisestä.
Mitä luulette, tuleeko hän onnelliseksi, jos teen hieman vastoin tahtoani nuo pyydetyt, tulenko minä? Rakentuuko sellaisesta suhteesta hyvä, jossa heti kättelyssä toinen alkaa muokkaamaan toista mieleisemmäkseen.
Voihan tietysti olla, että tunnen voivani paremmin meikattuna,permanentissa, mutta jotenkin tuntuu ettei se välttämättä ole niin.

Mitä ilmeisemmin jos suhde etenisi riisuuntumisen tasolle, häpeilisin hieman itseäni liikakiloineni, väsyneine häpykarvoineni. Voi olla, että seuraavaksi saisin kommenttia käsivarsien ja vatsan kiinteyttämisestä -jotka sinänsä olisivat aiheellisiakin.
Mitenhän kokisin arvioivat katseet, miten voisin olla luontevasti oma itseni kun tiedän jo valmiiksi etten ole ihan sitä mitä hänen mielestään naisen pitäisi olla.

Onhan se tietysti hienoa, että hän sanoo mitä haluaisi, mutta jotenkin tuntuu, että nyt ei ole kyse pelkästeen äärimilleen kehittyneestä tyylitajusta, joka tekisi minunkin habitukselle hyvää, vaan että hän todellakin yrittää istuttaa minua muottiin, joka on jäänyt käteen entisen vaimon siitä hypättyä ulos.

Voiko tällaisesta tulla mitään ? Kannattaisiko toivottaa hänelle muottiin paremmin istuvanpia naisia, hyvää jatkoa ja hypätä kyydistä heti seuraavalla pysäkillä?

Lue lisää

Luin kirjoituksesi "asian vierestä" ja tuli heti mieleen se, että tuossa tilanteessa vaikuttaa aika paljon se, miten ja millaisessa tilanteessa hän on sanonut sinulle noita kommentteja.

Luin uudestaan, onko siis kyse siitä, että hänellä on ollut vaimo, joka on meikannut ja pukeutunut eroottisemmin jne? Tuntuuko sinusta siltä, että sinua ollaan muokkaamassa jonkun entisen muottiin? Se ei kuulosta hyvältä. Eihän siinä ole mitään pahaa, jos keksii toiselle piristystä ja ehdottaa vaihtelua ja muutoksia, mutta jos se tapahtuu siksi, että pitäisi muokata sinusta tietyntyylinen nainen, joka hänellä on "mallina" päässään, niin se EI kuulosta hyvältä.

tosin mä en saanut mieliala-lääkkeitä. (ehkä ne vois joskus olla hyvät, kun pahin ahdistus iskee.)

mutta mä en enää käytä hormonaalista ehkäisyä, koska must tuli ihan kamala aina kerran kuussa. JA se oli kauheeta.

Ja nyt on vähän seesteisempää, joskin vielä ne hormoonit hyrrää. ;/

samankokenut... kirjoitti:

tosin mä en saanut mieliala-lääkkeitä. (ehkä ne vois joskus olla hyvät, kun pahin ahdistus iskee.)

mutta mä en enää käytä hormonaalista ehkäisyä, koska must tuli ihan kamala aina kerran kuussa. JA se oli kauheeta.

Ja nyt on vähän seesteisempää, joskin vielä ne hormoonit hyrrää. ;/

Lue lisää

Kaikki palasi normaaliin.

Ilmeisesti muutama nainen täällä ei ymmärtänyt mitä pidin ongelmana.

Ymmärrän että kriisejä suhteissa tulee ja se on normaalia.
Mutta kun kriisejä tulee kerran kuukaudessa,jopa useamminkin.
Sitä jää miettinään kuinka monta normaalia päivää on yhdessä oloon vuodessa.

Kun miehenä en ymmärrä edes miksi tekemällä tehdään riita ja viedään se aina äärirajoille asti.
Eikö naiset yleisesti ajattele miestään ,miltä siltä tuntuu ja tulikohan yli-reakoitua ja sanottua liian pahasti.
Esimerkiksi minulta ei ole kertaakaan pyydetty anteeksi mitään.
Tuntuisi että suhteellisuuden taju heittää ja suuttumus täytyy aina viedä äärirajoille asti.

Halusin vain saada kommentteja olisiko ajatukseni siitä olleet oikeassa että vaimoni ei rakasta minua ,ja väsyy minuun ajoittain ja alitajuisesti halua keksityillä riita asioilla saada aikaan eron,koska se pyörii mielessä..
Tunnen hänessä olevan kaksi persoonaa,herttainen vaimo ja kerrasta poikki vaimo.

No, mikähän sitä eukkoa sitten vaivaa?
Auttaisko joku ulkopuolinen taho kenties?
Onko vaimosi työelämässä vai kotona lasten kanssa?
Joku pinna siellä takaraivossa nyt kiristääpi?
Neuvona annan, että kantsii sen naisimmeisen hommata joku ihan oma harrastus, avartaa vähän sitä maailmankuvaa ja on sitten muutakin kuin se perhe-elämä.
Itselläni on kuntoilu tullut tärkeäksi ja joka päivästä pitää löytää kaksi tuntia tähän harrastukseeni.
Kroppa on kohentunut ja itsetunto siinä sivussa ja miehellekkin jaksan taas hymyillä.
Voiskohan sitä muijaasi kiinnostaa joku kuntolaji?

Jos huomionkipeä ei saa määrättömästi haluamaansa huomiota tarpeeksi, hän hankkii sitä vaikka riitelemällä. Jos hän haluaa näyttää olevansa valtias talossa, hän lastaa toiselle syyllisyyttä ja panee toisen kontilleen ja pyytämään anteeksi tekemättömiä rikkeitään yhä uudelleen. Jos häntä ärsyttää ja kyllästyttää puolisoon liittyvät asiat, hän kostaa sen riitelemällä ja kiukuttelemalla. Jos hän haluaa eroon mutta ei saa sitä itse tehdyksi, hän ärsyttää toisen tekemään eropäätöksen. Sen jälkeen hän esiintyy marttyyrina ja kerää sääliä lähimmäisiltään ja voi haukkua x-kumppaniaan mielin määrin.

ps. Luonnevikaisia on monenlaisia muitakin kuin narsistit.