Iskukykyä

No aivan sama onko työssä tehtaalla vai ei, jos on reserviläinen, niin sodan aikana ymärrettävästi paperintuottaminen ei ole kansakunnalle mitenkään ensisijaista toimintaa, vaan miehet aseisiin sieltä, vaikka tehdas olisi toiminnassakin.

Tuo metsäyhtiön tekemä harkittu tuloksen parantaminen ei liittyne mitenkään kansakunnan kykyyn puolustaa itseään, eikä tuo tehdas kai valtion ollut, eli valtiolla ei ollut osaa eikä arpaa tehtaan lopettamiseen maailmantilanteesta johtuen. Typerää vihjata että se on Suomen valtion vika jos joku ylikansallinen jättiyhtiö lopettaa Suomesta kannattamatonta toimintaa, eikö?

Tuokin mies jolla oli päässä tuo pipo "positiivisuus on perseestä" aivan varmasti osaa käsitellä rynnäkkökivääriä hyvin johdettuna, vaikka itse ei osaisi taistelussa/sodassa erityisemmin tehdä päätöksiä/vast. niin sitä varten on aliupseerit ja upseerit, että miehistö vain tottele niiden käskyjä ja toimii "vaistonvaraisesti" saamaansa koulutuksen avulla tietysti. Ns. äksiisiharjoitus tst-harjoituksissa, joita hänellekin on varmasti opetettu tähtää juuri liikkeiden ja toiminnan automatioon taistelukentällä: toimintaa ei ajatella tarkemmin, vaan toimitaan nopeasti opitulla tavalla automaattisesti. Samahan se on vaikkapa autoa ajaessa kun on paljon ajanut, ei siinäkään jokaista toimintaa ihmisen tarvitse ajatella erikseen myöhemmin enää.

Taistelukentällä on mahdollista selvitä hengissä, kun toimii saamansa koulutuksen mukaisesti.

Vänrikki kirjoitti:

No aivan sama onko työssä tehtaalla vai ei, jos on reserviläinen, niin sodan aikana ymärrettävästi paperintuottaminen ei ole kansakunnalle mitenkään ensisijaista toimintaa, vaan miehet aseisiin sieltä, vaikka tehdas olisi toiminnassakin.

Tuo metsäyhtiön tekemä harkittu tuloksen parantaminen ei liittyne mitenkään kansakunnan kykyyn puolustaa itseään, eikä tuo tehdas kai valtion ollut, eli valtiolla ei ollut osaa eikä arpaa tehtaan lopettamiseen maailmantilanteesta johtuen. Typerää vihjata että se on Suomen valtion vika jos joku ylikansallinen jättiyhtiö lopettaa Suomesta kannattamatonta toimintaa, eikö?

Tuokin mies jolla oli päässä tuo pipo "positiivisuus on perseestä" aivan varmasti osaa käsitellä rynnäkkökivääriä hyvin johdettuna, vaikka itse ei osaisi taistelussa/sodassa erityisemmin tehdä päätöksiä/vast. niin sitä varten on aliupseerit ja upseerit, että miehistö vain tottele niiden käskyjä ja toimii "vaistonvaraisesti" saamaansa koulutuksen avulla tietysti. Ns. äksiisiharjoitus tst-harjoituksissa, joita hänellekin on varmasti opetettu tähtää juuri liikkeiden ja toiminnan automatioon taistelukentällä: toimintaa ei ajatella tarkemmin, vaan toimitaan nopeasti opitulla tavalla automaattisesti. Samahan se on vaikkapa autoa ajaessa kun on paljon ajanut, ei siinäkään jokaista toimintaa ihmisen tarvitse ajatella erikseen myöhemmin enää.

Taistelukentällä on mahdollista selvitä hengissä, kun toimii saamansa koulutuksen mukaisesti.

Lue lisää

"Taistelukentällä on mahdollista selvitä hengissä, kun toimii saamansa koulutuksen mukaisesti."

Tuo sana "taistelukenttä" herätti taas.

Eikö tämmösen lilliputtimaan pitäs perustaa se puolustus, just olemalla pois taistelukentältä, koska siellä tulee raatoja.

Satsattas aseisiin niinku noi rakettiurut. Pienellä miehistöllä kaukaa ja suurella teholla.

Ja se läpäisemätön ilmatorjunta. Onko se mahdoton asia toteuttaa, vai eikö sillä ole merkitystä että siviilejä surmataan.

vitun tyhmä kirjoitti:

"Taistelukentällä on mahdollista selvitä hengissä, kun toimii saamansa koulutuksen mukaisesti."

Tuo sana "taistelukenttä" herätti taas.

Eikö tämmösen lilliputtimaan pitäs perustaa se puolustus, just olemalla pois taistelukentältä, koska siellä tulee raatoja.

Satsattas aseisiin niinku noi rakettiurut. Pienellä miehistöllä kaukaa ja suurella teholla.

Ja se läpäisemätön ilmatorjunta. Onko se mahdoton asia toteuttaa, vai eikö sillä ole merkitystä että siviilejä surmataan.

Lue lisää

Taistelukenttä on monimuotoinen käsite, ja sen määritelmä on muuttun ut voimakkaasti viimesotien myötä, koska taisteluja käydään erittäin syvällä alueella ja ne ovat erittäin nopeita ja häikäilemättömiä etenkin motorisoitujen joukkojen, panssarijoukkojen ja helikoptereiden tekemät iskut. Ratkaisevat taistelukosketukset ovat hyvin lyhyitä ja kiivaita. Sodassa nykyisin suurin osa ajasta menee siirtymiseen, ryhmittymiseen ja valmistautumiseen.

Taistelu itsessään ei juuri koskaan suju suunnitellulla ja uskotulla tavalla. Silloin joukon kyky oppia uutta ja soveltaa aiemmin opittua nousee korkeaan arvoon. Taistelussa on kuitenkin pakko hallita perusasiat ja kyettävä sen lisäksi älykkääseen sekä luovaan toimintaan. Virheiden hinta on korkea.

Venäjä pyrkii doktriininsa mukaisesti murtamaan vastustajansa taistelutahdon jo ennalta tekemällä ennalta arvaamattomia nopeita ja häikäilemättömiä operaatioita jo ennakolta. Lisäksi taistelija joutuu taistelukentällä tilanteisiin, joissa vihollinen pyrkii murtamaan joukon taistelutahdon ja tuhoamaan totaalisesti vastustajansa. Nopeus ja häikäilemättömyys perustuu siis moottoroituihin joukkoihin, panssareihin ja helikoptereilla toimivien joukkojen käyttöön. Lisäksi Venäjä pyrkii nopeisiin vaihteleviin taistelutapoihin sekä käyttää parhaansa mukaan mahdollisuutta siirtää joukkoja ja tarvikkeita ilmoitse haluttuihin kohteisiin. Pimeätomintavälineistö mahdollistaa tehokkaiden iskujen tekemisen myös yöllä jatkuvasti, jolloin lepo vähenee ratkaisevasti. Taistelija kokee tst-kentällä voimakasta psyykkistä painetta. Paineen aiheuttaa tutkimusten mukaan etenkin vihollisen panssarivaunujen ja hävittäjien näkeminen. Lisäksi taistelukentän äänien, kranaattien räjähdysten ja sirpaleiden ujellusten kuuleminen aiheuttaa ahdistusta. Mieleen tulee pelko omasta turvallisuudesta, tuleva taistelutehtävä ja huoli sen onnistumisesta. Lisänä on vihollisen propaganda ja tst-kentällä vallitseva epätietoisuus ja syntyvät huhut.

Voimakas psyykkinen paine ilmenee taistelijassa pelkona ja ahdistuksena. Pelko tst-kentällä on ihan luonnollista: jokainen sotilas pelkää erityisesti tasitelujen alkuvaiheessa. Pelkoa oppii kuitenkin hallitsemaan. Hyvän taistelijan eräänä tärkeänä piirteenä on pelon hallitseminen ja tasitelutehtävien suorittaminen psyykkisestä ja fyysisestä paineesta huolimatta.

Vielä siitä ilmatorjunnasta mistä olet niin kovin huolissasi, laitan tähänkin linkit ja tietoa:

Tässä linkkinä tietoa miten se Venäjän hävittäjäisku torjutaan:

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=77

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=75

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=74

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=218

http://www.ilmavoimat.fi/index.php?id=168

ja vielä tarkemmin noista ilmatorjuntaohjuksista erityisesti pääkaupunkiseudun turvaamisessa:

Pääkaupunkiseudun suojaksi 1970-luvun lopussa hankittu keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjus, Ilmatorjuntaohjus 79 Petshora, poistui käytöstä vanhentuneena vuosituhannen vaihteessa. Petshora korvattiin uudella venäläisellä BUK M1 (Ilmatorjuntaohjus 96) järjestelmällä.

BUK M1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä edustaa teknologisesti keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusten uudempaa sukupolvea. Uuden ohjuskaluston myötä edellytykset pääkaupunkiseudun suojaamiseen ovat merkittävästi parantuneet.

Erinomainen liikkuvuus ja taistelunkestävyys

Petshoran korvaavan järjestelmän valintaprosessi käynnistettiin Suomessa vuonna 1993. Valinta päättyi BUK M1:seen. Länsimaissa uuden sukupolven aluetorjuntaohjusten kehittely oli 90-luvulla vaikeuksissa. ItO 96 BUK-M1:stä nykyaikaisemmat järjestelmät tulevat muualla operatiiviseen käyttöön vasta 2010-luvulla.

BUK M1 järjestelmän sarjatuotanto on alkanut vuonna 1988 ja se otettiin Venäjällä operatiiviseen käyttöön 1990-luvun alussa. Järjestelmän suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon nykyaikaisen taistelun kuvan edellyttämä liikkuvuus, taistelunkestävyys, elektroninen suoja sekä joka sään toimintakyky. Järjestelmää kehitetään Venäjällä edelleen. Suomi on BUK M1:sen ensimmäinen ulkomainen asiakas.

Suomalainen BUK-patteri koostuu panssaroidulla tela-alustalla liikkuvista enintään kuudesta ohjuslavetista, kolmesta lataus- ja laukaisulavetista, johtokeskuksesta sekä valvonta- ja maalinosoitustutkasta. Lisäksi järjestelmään kuuluvat ohjusten testausajoneuvo sekä huolto- ja korjausajoneuvot.

Järjestelmän liikkuvuus on erinomainen

Tela-ajoneuvojen nopeus tiellä on parhaimmillaan 65 kilometriä tunnissa. Ajoetäisyys yhdellä tankkauksella on noin 500 kilometriä. Järjestelmän ampumakuntoon saattaminen kestää vain noin viisi minuuttia. Liikkuvuus mahdollistaa järjestelmän käytön myös maavoimien operatiivisten yhtymien suojaamiseen.
Mahdollisuus hajauttaa järjestelmän osat laajalle alueelle parantaa taistelunkestävyyttä ja kasvattaa torjunta-alaa. Ohjuslavetit ja maalinosoitustutka voivat olla viiden kilometrin etäisyydellä johtokeskuksesta. Tutka ja ohjuslavetit voidaan liittää johtokeskukseen radion tai kaapelin avulla.

Torjuntaulottuvuus 35 kilometriä

BUK on tarkoitettu torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä.

Normaalissa torjuntatilanteessa ohjukset laukaistaan ohjuslavetilta. Valvonta- ja maalinosoitustutka osoittaa tällöin maalit johtokeskukselle, joka osoittaa ne haluamilleen ohjuslaveteille. Ohjuksia voidaan laukaista myös suoraan lataus- ja laukaisulavetilta, jolloin tämä on yhdistetty ohjuslavettiin niin sanotuksi orjalavetiksi. Menetelmällä säästetään aikaa kiivaissa taistelutilanteissa.

Yhdellä ohjuslavetilla on kerrallaan laukaisuvalmiina neljä ohjusta. Lataus- ja laukaisulavetilla on laukaisuvalmiina neljä ja lataustilassa lisäksi neljä ohjusta. Tuliyksikkö kykenee tulittamaan samanaikaisesti yhtä montaa maalia kuin siinä on ohjuslavetteja. Ohjuslavetit kykenevät myös itsenäiseen maalien torjuntaan oman tutkansa avulla. Maalia voidaan lisäksi seurata lavetin passiivisella sensorilla. Itsenäinen tulituskyky lisää taistelunkestävyyttä, elektronisen häirinnän sietokykyä sekä torjuntamahdollisuuksia monimaalitilanteessa.

Yli kolminkertainen äänennopeus

Ohjuksen pituus on noin 5,5 metriä ja paino 690 kilogrammaa. Yksivaiheinen, kiinteäpolttoaineinen rakettimoottori antaa ohjukselle parhaimmillaan yli kolminkertaisen äänennopeuden. Esisirpaloidun taistelulatauksen paino on 70 kilogrammaa, josta räjähdysainetta on noin puolet. Ohjuksen herätesytytin toimii 30 metrin etäisyydellä kohteesta. Suorassa osumassa iskusytytin räjäyttää taistelulatauksen.

Ohjausmenetelmä lennon alkuvaiheessa on inertiaohjaus. Lentoreittiä voidaan lennon alkuvaiheessa korjata ohjuslavetilta annetuilla komennoilla. Loppuvaiheessa ohjus hakeutuu puoliaktiivisesti oman tutkansa avulla ohjuslavetin valaisemaan maaliin.

BUK-yksikön johtokeskus pystyy ottamaan seurantaan enimmillään 75 maalia. Automaattiseurannassa maaleja voi olla kerrallaan 15. Johtokeskuksen tietokoneet muodostavat uhka-analyysin perustella hyökkäävien maalien torjunnan tärkeysjärjestyksen.

ItO 96 BUK Ml -yksiköt liitetään ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmään.

Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ItO 2005

Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan

Kenttäkokeet

Hankinnassa toteutettiin 2000-2001 mittavat järjestelmävertailut lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmien välillä. Kenttätestien jälkeen Puolustusministeriö hyväksyi hankinnan saksalaisen Rheinmetall Defence Electronicsin (RDE) kanssa. Hankinnassa päädyttiin RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005.

Järjestelmän rakenne

Järjestelmään kuuluu RDE:n valmistaman ohjustornin lisäksi mm. Oerlicon Contraves Kanadan valmistama johtamisjärjestelmä, Saab Bofors Dynamics:n valmistama Bolide- ilmatorjuntaohjus ja Ericsson Microwave Systemin valmistama HARD 3D- ilmavalvontatutka. Lisäksi järjestelmään on liitetty erillinen kanettava ampumalaite. Ampumalaiteen on valmistanut Saab Bofors Dynamics ja se tunnetaan maailmalla nimellä RBS-70. Suomessa järjestelmän nimenä käytetään ItO 2005M (MANPAD).

ItO 2005 MANPAD- järjestelmällä ammutaan samoja Bolide- ohjuksia ja ampumalaite on varustettu lämpökameralla.

Järjestelmä on integroitu Suomessa valmistettuun järjestelmäkonttiin, jota kuljetetaan Daimler Chryslerin
valmistamalla UNIMOG 5000 keskiraskaalla 4 x 4 maastokuorma-autolla. Järjestelmän kotimaisena integroijana toimii Finnish Defence Power System- yritys, joka on Telva Oy:n omistama.

HARD- valvontatutka

ItO 2005 pystyy toimimaan itsenäisesti kaikissa valaistusolosuhteissa. Järjestelmän valvontatutka mahdollistaa maalin havaitsemisen jo 20 km etäisyydeltä. Tutka on ns ”kuiskaava” tutka (LPI-tutka), jonka vuoksi tutkaa on hyvin vaikea havaita nykyaikaisilla tiedusteluvastaanottimilla. Tutkaan on liitetty NATO yhteensopiva omakonetunnuslaite. Järjestelmä on myös liitetty ilmapuolustuksen tulenjohtoverkkoon tuliasemapäätteellä.

Bolide- ohjus

Valvontatutkalla havaittu uhkaava maali siirretään järjestelmän seurantasensorille, joka voi olla lämpökamera tai CCD-televisiokamera. Seurantajärjestelmän ja laser-etäisyysmittarin laskeman tuhoamisvyöhykkeelle lentänyttä maalia ammutaan lasersäteen seurantaan perustuvalla Bolide- ilmatorjuntaohjuksella. Lasersäteen seurantaan perustuvassa järjestelmässä ohjus pysyy seurantasensorin ja maalin välisellä suoralla olevassa lasersäteessä. Koska ohjuksen korjauskomentojen vastaanotin on ohjuksen takaosassa, on ohjuksen häiritseminen mahdotonta nykyisillä häirintäjärjestelmillä.

Järjestelmällä voidaan ampua myös vanhempia RBS 70 Mk 1 ja RBS 70 mk2 ohjuksia.

Bolide- ohjuksen kantama on noin 8 km. Ohjus räjähtää maalin lähellä herätesytyttimeltä saadun tiedon perusteella. Bolide- ohjuksessa on normaalin taistelulatauksen lisäksi suunnattu räjähdysvaikutus, joka tekee sen erittäin tehokkaaksi panssaroituja taisteluhelikoptereita ja rynnäkkökoneita vastaan.

Ohjusjärjestelmää käyttää vain kaksi henkilöä. Kolmas henkilö toimii erillisellä ampumalaitteella valmiina ampumaa havaittua ilmamaalia järjestelmästä saadun maalinosoituksen perusteella.

Yksikön järjestelmät ovat liitetty yhteiseen viestiverkkoon, joka mahdollistaa tehokkaan taistelutekniikan ja ilmatilanne tietojen välittämisen toisilleen.

Vänrikki kirjoitti:

Taistelukenttä on monimuotoinen käsite, ja sen määritelmä on muuttun ut voimakkaasti viimesotien myötä, koska taisteluja käydään erittäin syvällä alueella ja ne ovat erittäin nopeita ja häikäilemättömiä etenkin motorisoitujen joukkojen, panssarijoukkojen ja helikoptereiden tekemät iskut. Ratkaisevat taistelukosketukset ovat hyvin lyhyitä ja kiivaita. Sodassa nykyisin suurin osa ajasta menee siirtymiseen, ryhmittymiseen ja valmistautumiseen.

Taistelu itsessään ei juuri koskaan suju suunnitellulla ja uskotulla tavalla. Silloin joukon kyky oppia uutta ja soveltaa aiemmin opittua nousee korkeaan arvoon. Taistelussa on kuitenkin pakko hallita perusasiat ja kyettävä sen lisäksi älykkääseen sekä luovaan toimintaan. Virheiden hinta on korkea.

Venäjä pyrkii doktriininsa mukaisesti murtamaan vastustajansa taistelutahdon jo ennalta tekemällä ennalta arvaamattomia nopeita ja häikäilemättömiä operaatioita jo ennakolta. Lisäksi taistelija joutuu taistelukentällä tilanteisiin, joissa vihollinen pyrkii murtamaan joukon taistelutahdon ja tuhoamaan totaalisesti vastustajansa. Nopeus ja häikäilemättömyys perustuu siis moottoroituihin joukkoihin, panssareihin ja helikoptereilla toimivien joukkojen käyttöön. Lisäksi Venäjä pyrkii nopeisiin vaihteleviin taistelutapoihin sekä käyttää parhaansa mukaan mahdollisuutta siirtää joukkoja ja tarvikkeita ilmoitse haluttuihin kohteisiin. Pimeätomintavälineistö mahdollistaa tehokkaiden iskujen tekemisen myös yöllä jatkuvasti, jolloin lepo vähenee ratkaisevasti. Taistelija kokee tst-kentällä voimakasta psyykkistä painetta. Paineen aiheuttaa tutkimusten mukaan etenkin vihollisen panssarivaunujen ja hävittäjien näkeminen. Lisäksi taistelukentän äänien, kranaattien räjähdysten ja sirpaleiden ujellusten kuuleminen aiheuttaa ahdistusta. Mieleen tulee pelko omasta turvallisuudesta, tuleva taistelutehtävä ja huoli sen onnistumisesta. Lisänä on vihollisen propaganda ja tst-kentällä vallitseva epätietoisuus ja syntyvät huhut.

Voimakas psyykkinen paine ilmenee taistelijassa pelkona ja ahdistuksena. Pelko tst-kentällä on ihan luonnollista: jokainen sotilas pelkää erityisesti tasitelujen alkuvaiheessa. Pelkoa oppii kuitenkin hallitsemaan. Hyvän taistelijan eräänä tärkeänä piirteenä on pelon hallitseminen ja tasitelutehtävien suorittaminen psyykkisestä ja fyysisestä paineesta huolimatta.

Vielä siitä ilmatorjunnasta mistä olet niin kovin huolissasi, laitan tähänkin linkit ja tietoa:

Tässä linkkinä tietoa miten se Venäjän hävittäjäisku torjutaan:

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=77

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=75

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=74

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?l evel=54&equipment=218

http://www.ilmavoimat.fi/index.php?id=168

ja vielä tarkemmin noista ilmatorjuntaohjuksista erityisesti pääkaupunkiseudun turvaamisessa:

Pääkaupunkiseudun suojaksi 1970-luvun lopussa hankittu keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjus, Ilmatorjuntaohjus 79 Petshora, poistui käytöstä vanhentuneena vuosituhannen vaihteessa. Petshora korvattiin uudella venäläisellä BUK M1 (Ilmatorjuntaohjus 96) järjestelmällä.

BUK M1-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä edustaa teknologisesti keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusten uudempaa sukupolvea. Uuden ohjuskaluston myötä edellytykset pääkaupunkiseudun suojaamiseen ovat merkittävästi parantuneet.

Erinomainen liikkuvuus ja taistelunkestävyys

Petshoran korvaavan järjestelmän valintaprosessi käynnistettiin Suomessa vuonna 1993. Valinta päättyi BUK M1:seen. Länsimaissa uuden sukupolven aluetorjuntaohjusten kehittely oli 90-luvulla vaikeuksissa. ItO 96 BUK-M1:stä nykyaikaisemmat järjestelmät tulevat muualla operatiiviseen käyttöön vasta 2010-luvulla.

BUK M1 järjestelmän sarjatuotanto on alkanut vuonna 1988 ja se otettiin Venäjällä operatiiviseen käyttöön 1990-luvun alussa. Järjestelmän suunnittelussa on otettu erityisesti huomioon nykyaikaisen taistelun kuvan edellyttämä liikkuvuus, taistelunkestävyys, elektroninen suoja sekä joka sään toimintakyky. Järjestelmää kehitetään Venäjällä edelleen. Suomi on BUK M1:sen ensimmäinen ulkomainen asiakas.

Suomalainen BUK-patteri koostuu panssaroidulla tela-alustalla liikkuvista enintään kuudesta ohjuslavetista, kolmesta lataus- ja laukaisulavetista, johtokeskuksesta sekä valvonta- ja maalinosoitustutkasta. Lisäksi järjestelmään kuuluvat ohjusten testausajoneuvo sekä huolto- ja korjausajoneuvot.

Järjestelmän liikkuvuus on erinomainen

Tela-ajoneuvojen nopeus tiellä on parhaimmillaan 65 kilometriä tunnissa. Ajoetäisyys yhdellä tankkauksella on noin 500 kilometriä. Järjestelmän ampumakuntoon saattaminen kestää vain noin viisi minuuttia. Liikkuvuus mahdollistaa järjestelmän käytön myös maavoimien operatiivisten yhtymien suojaamiseen.
Mahdollisuus hajauttaa järjestelmän osat laajalle alueelle parantaa taistelunkestävyyttä ja kasvattaa torjunta-alaa. Ohjuslavetit ja maalinosoitustutka voivat olla viiden kilometrin etäisyydellä johtokeskuksesta. Tutka ja ohjuslavetit voidaan liittää johtokeskukseen radion tai kaapelin avulla.

Torjuntaulottuvuus 35 kilometriä

BUK on tarkoitettu torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä.

Normaalissa torjuntatilanteessa ohjukset laukaistaan ohjuslavetilta. Valvonta- ja maalinosoitustutka osoittaa tällöin maalit johtokeskukselle, joka osoittaa ne haluamilleen ohjuslaveteille. Ohjuksia voidaan laukaista myös suoraan lataus- ja laukaisulavetilta, jolloin tämä on yhdistetty ohjuslavettiin niin sanotuksi orjalavetiksi. Menetelmällä säästetään aikaa kiivaissa taistelutilanteissa.

Yhdellä ohjuslavetilla on kerrallaan laukaisuvalmiina neljä ohjusta. Lataus- ja laukaisulavetilla on laukaisuvalmiina neljä ja lataustilassa lisäksi neljä ohjusta. Tuliyksikkö kykenee tulittamaan samanaikaisesti yhtä montaa maalia kuin siinä on ohjuslavetteja. Ohjuslavetit kykenevät myös itsenäiseen maalien torjuntaan oman tutkansa avulla. Maalia voidaan lisäksi seurata lavetin passiivisella sensorilla. Itsenäinen tulituskyky lisää taistelunkestävyyttä, elektronisen häirinnän sietokykyä sekä torjuntamahdollisuuksia monimaalitilanteessa.

Yli kolminkertainen äänennopeus

Ohjuksen pituus on noin 5,5 metriä ja paino 690 kilogrammaa. Yksivaiheinen, kiinteäpolttoaineinen rakettimoottori antaa ohjukselle parhaimmillaan yli kolminkertaisen äänennopeuden. Esisirpaloidun taistelulatauksen paino on 70 kilogrammaa, josta räjähdysainetta on noin puolet. Ohjuksen herätesytytin toimii 30 metrin etäisyydellä kohteesta. Suorassa osumassa iskusytytin räjäyttää taistelulatauksen.

Ohjausmenetelmä lennon alkuvaiheessa on inertiaohjaus. Lentoreittiä voidaan lennon alkuvaiheessa korjata ohjuslavetilta annetuilla komennoilla. Loppuvaiheessa ohjus hakeutuu puoliaktiivisesti oman tutkansa avulla ohjuslavetin valaisemaan maaliin.

BUK-yksikön johtokeskus pystyy ottamaan seurantaan enimmillään 75 maalia. Automaattiseurannassa maaleja voi olla kerrallaan 15. Johtokeskuksen tietokoneet muodostavat uhka-analyysin perustella hyökkäävien maalien torjunnan tärkeysjärjestyksen.

ItO 96 BUK Ml -yksiköt liitetään ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmään.

Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ItO 2005

Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan

Kenttäkokeet

Hankinnassa toteutettiin 2000-2001 mittavat järjestelmävertailut lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmien välillä. Kenttätestien jälkeen Puolustusministeriö hyväksyi hankinnan saksalaisen Rheinmetall Defence Electronicsin (RDE) kanssa. Hankinnassa päädyttiin RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005.

Järjestelmän rakenne

Järjestelmään kuuluu RDE:n valmistaman ohjustornin lisäksi mm. Oerlicon Contraves Kanadan valmistama johtamisjärjestelmä, Saab Bofors Dynamics:n valmistama Bolide- ilmatorjuntaohjus ja Ericsson Microwave Systemin valmistama HARD 3D- ilmavalvontatutka. Lisäksi järjestelmään on liitetty erillinen kanettava ampumalaite. Ampumalaiteen on valmistanut Saab Bofors Dynamics ja se tunnetaan maailmalla nimellä RBS-70. Suomessa järjestelmän nimenä käytetään ItO 2005M (MANPAD).

ItO 2005 MANPAD- järjestelmällä ammutaan samoja Bolide- ohjuksia ja ampumalaite on varustettu lämpökameralla.

Järjestelmä on integroitu Suomessa valmistettuun järjestelmäkonttiin, jota kuljetetaan Daimler Chryslerin
valmistamalla UNIMOG 5000 keskiraskaalla 4 x 4 maastokuorma-autolla. Järjestelmän kotimaisena integroijana toimii Finnish Defence Power System- yritys, joka on Telva Oy:n omistama.

HARD- valvontatutka

ItO 2005 pystyy toimimaan itsenäisesti kaikissa valaistusolosuhteissa. Järjestelmän valvontatutka mahdollistaa maalin havaitsemisen jo 20 km etäisyydeltä. Tutka on ns ”kuiskaava” tutka (LPI-tutka), jonka vuoksi tutkaa on hyvin vaikea havaita nykyaikaisilla tiedusteluvastaanottimilla. Tutkaan on liitetty NATO yhteensopiva omakonetunnuslaite. Järjestelmä on myös liitetty ilmapuolustuksen tulenjohtoverkkoon tuliasemapäätteellä.

Bolide- ohjus

Valvontatutkalla havaittu uhkaava maali siirretään järjestelmän seurantasensorille, joka voi olla lämpökamera tai CCD-televisiokamera. Seurantajärjestelmän ja laser-etäisyysmittarin laskeman tuhoamisvyöhykkeelle lentänyttä maalia ammutaan lasersäteen seurantaan perustuvalla Bolide- ilmatorjuntaohjuksella. Lasersäteen seurantaan perustuvassa järjestelmässä ohjus pysyy seurantasensorin ja maalin välisellä suoralla olevassa lasersäteessä. Koska ohjuksen korjauskomentojen vastaanotin on ohjuksen takaosassa, on ohjuksen häiritseminen mahdotonta nykyisillä häirintäjärjestelmillä.

Järjestelmällä voidaan ampua myös vanhempia RBS 70 Mk 1 ja RBS 70 mk2 ohjuksia.

Bolide- ohjuksen kantama on noin 8 km. Ohjus räjähtää maalin lähellä herätesytyttimeltä saadun tiedon perusteella. Bolide- ohjuksessa on normaalin taistelulatauksen lisäksi suunnattu räjähdysvaikutus, joka tekee sen erittäin tehokkaaksi panssaroituja taisteluhelikoptereita ja rynnäkkökoneita vastaan.

Ohjusjärjestelmää käyttää vain kaksi henkilöä. Kolmas henkilö toimii erillisellä ampumalaitteella valmiina ampumaa havaittua ilmamaalia järjestelmästä saadun maalinosoituksen perusteella.

Yksikön järjestelmät ovat liitetty yhteiseen viestiverkkoon, joka mahdollistaa tehokkaan taistelutekniikan ja ilmatilanne tietojen välittämisen toisilleen.

Lue lisää

Eihän noita sun vuodatuksia jaksa lukea wanha Erkkikään... koittaisit saada asiasi (niin älyttömiä kuin ne usein ovatkin) edes mahtumaan järkevän mittaisiin postauksiin.

Olen tavannut ohimennen useitakin, mutta kaikkein tutuin on morsiameni parhaan ystävän isosiskon avomies, joka oli siviilipalvelusmies. Täytyy myöntää, että aiheesta tuli kerran hieman nolokin tilanne, kun eräissä juhlissa puhuin jotain siviilipalveluksesta ja siitä mitä mieltä siitä yleensä olen ja ko. henkilö kuuli mielipiteeni, ei reagoinut kummemmin, vasta myöhemmin sain tietää hänen olevan sivari. Mies oli kyllä erittäin hiljainen ja vetäytyvä, erittäin kiinnostunut tietotekniikasta ja myös kyseisissä juhlissa vetäytyi yhdessä vaiheessa morsiameni ystävän avomiehen tietokoneelle koodaamaan jotain. Hiljainen vetäytyvä mies, en tiedä oliko hänelläkään eettistä vakaumusta sivariin, saattaahan olla että hän oli kuvitellut että armeija olisi jotain niin ihmeellistä ettei tulisi toimeen siellä, mene, tiedä. Kuitenkin kaikki psyykkisesti ja fyysisesti terveet kykenevät helposti asepalvelukseen, sen takia ei tarvitse valehdella vakaumuksestaan, että pelottaa että armeijassa ei pärjäisi hiljaisempana tai "nörtimpänä" luonteena, mikä ei ole kuitenkaan sairaus siis. PV:n tietotekniikkaosastolle kaivataan aina pystyviä miehiä myös suorittamaan palvelustaan.

Vänrikki kirjoitti:

Olen tavannut ohimennen useitakin, mutta kaikkein tutuin on morsiameni parhaan ystävän isosiskon avomies, joka oli siviilipalvelusmies. Täytyy myöntää, että aiheesta tuli kerran hieman nolokin tilanne, kun eräissä juhlissa puhuin jotain siviilipalveluksesta ja siitä mitä mieltä siitä yleensä olen ja ko. henkilö kuuli mielipiteeni, ei reagoinut kummemmin, vasta myöhemmin sain tietää hänen olevan sivari. Mies oli kyllä erittäin hiljainen ja vetäytyvä, erittäin kiinnostunut tietotekniikasta ja myös kyseisissä juhlissa vetäytyi yhdessä vaiheessa morsiameni ystävän avomiehen tietokoneelle koodaamaan jotain. Hiljainen vetäytyvä mies, en tiedä oliko hänelläkään eettistä vakaumusta sivariin, saattaahan olla että hän oli kuvitellut että armeija olisi jotain niin ihmeellistä ettei tulisi toimeen siellä, mene, tiedä. Kuitenkin kaikki psyykkisesti ja fyysisesti terveet kykenevät helposti asepalvelukseen, sen takia ei tarvitse valehdella vakaumuksestaan, että pelottaa että armeijassa ei pärjäisi hiljaisempana tai "nörtimpänä" luonteena, mikä ei ole kuitenkaan sairaus siis. PV:n tietotekniikkaosastolle kaivataan aina pystyviä miehiä myös suorittamaan palvelustaan.

Lue lisää

Ei kai sitä PV:lläkään ole varaa/intressejä kaikenmaailman nörttejä varten räätälöidä palveluspaikkoja. Eikun jonon jatkoksi vaan siinä missä muutkin.

Jos ei normaali palveluspaikka jääkärinä tms. kelpaa, niin menkööt nörtit sivariin. Ei sota yhtä miestä kaipaa.