Kuluttajaa on petetty!

'

Tämä kirjoitus on julkaistu Veropörssi-lehdessä ennen joulua 2002.

Huomautettakoon, että elintarvikkeitten ALV:n alennus ei ole kuulunut Vanhasenkaan hallituksen ohjelmaan.


Tässä luettavaa:


Elintarvikkeiden verotus ei kevene


Kuten muistamme, meille luvattiin ennen EU-jäsenyyttä, että ruoan hinta tulisi huomattavasti laskemaan jäsenyyden ansiosta. Ilman poppaskonsteja elintarvikkeiden hinnat eivät olisi laskeneet edes niin paljon kuin ne laskivat.

Hallituksella oli nimittäin jäsenyysneuvottelujen aikaan kaksi EU-jäsenyyden aiheuttamaa ongelmaa:

-   Miten jo valmiiksi valtion tuella myytävä ruoka saadaan edelleen laskemaan.
-   Mistä tehdään rahat elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdykseen.

Olen ollut tietoinen yritystoiminnan pelisäännöistä, mm. ennen ALV:tä olleesta LVV:stä ja sen kanssa käsikädessä kulkeneesta alkutuotevähennysjärjestelmästä. Syksyllä 1994 olin yrittäjäkurssilla, jossa kerrottiin EU:n tuomasta kahden verokannan järjestelmästä. Tiesin, että jo 1.6.1994 siirryttiin alv-järjestelmään, ja että EU-jäsenyydestä seuraa myös alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen, koska se ei ollut EU:ssa mahdollista "vapaan kilpailun hintojen vääristäjänä".

Ensiksi pitää oikaista sellainen mediassa yleisesti ollut tieto, että elintarvikkeiden ALV olisi EU-jäsenyyden vuoksi noussut 12 %:sta 17 %:iin. Muun muassa ex-ministeri Kalevi Hemilä on nykyisessä toimessaan antanut tällaista tietoa medialle, kun hän vei valtiovarainministeri Niinistölle esityksen ruoan arvonlisäveron alentamisesta.

Tosiasia on, että kaupat ja elintarviketeollisuus tilittivät elintarvikkeiden ALV:a 22 %:n verokannan mukaan ennen EU-jäsenyyttä. ”EU:n ansiosta” ko. ALV alennettiin 17 %:iin. Ahon hallitus teki periaatepäätöksen, että parin jäsenyysvuoden jälkeen elintarvikkeiden ALV lasketaan 12 %:iin.

Toiseksi pitää oikaista mielikuva, että alkutuotevähennysjärjestelmä olisi ollut maataloustuki. Kyseessä oli elintarviketeollisuudelle annettu liikevaihtoverohyvitys, jolla ruoan hinta saatiin kaupassa halvemmaksi.

Elintarvikkeiden hintojen muodostumiseen ja arvonlisäveroon liittyy niin paljon epäselvyyksiä, väärää tietoa ja jopa päättäjien tietämättömyyttä, että on aika kerrata historiaa. Kaiken kaikkiaan ruoan hintakehitykseen vaikuttaneet asiat eivät ole helppoja selitettäviä.

Ensiksi pitää selvittää ennen jäsenyyttä käytössä ollut alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV), joka liittyi oleellisesti silloiseen liikevaihtoverojärjestelmään (LVV).


Alkutuotevähennysjärjestelmä

Alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) kehitettiin Suomessa 1950-luvulla ruoan hintojen laskemiseksi. Se tehtiin köyhän ja monilapsisen perheen sosiaaliturvaksi. Alkutuotevähennysjärjestelmä oli valtion subventio, tuki, jolla elintarvikkeiden hintaa kaupassa alennettiin. Sama systeemi oli Ruotsissakin. Moni muistaa vielä Tornion - Haaparannan voi-rallin! Ruotsissa valtio tuki Suomen valtiotakin enemmän ruoan hintojen alentamista. Suomalaiskuluttajat valittivat, että voi maksaa Suomessa liikaa, Ruotsissa voi on halvempaa. Kuluttajan mielestä maataloustuottaja oli syyllinen kalliiseen ruokaan.

Siitä, miten alkutuotevähennysjärjestelmä ja LVV keskenään toimivat, ei kerrottu. Kuluttajalle unohdettiin kertoa, että alkutuotevähennysjärjestelmä oli tehty juuri ruoan hinnan alentamiseksi. Lisäksi unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja joutui maksamaan liikevaihtoveroa ostamistaan tuotantopanoksista, koneista, rehuista, lannoitteista jne. Sekin unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja ei saanut vähentää tuotantopanoksiensa liikevaihtoveroa. Siitä kyllä muistettiin kertoa, miten paljon maatalous sai tukia ja että ruoka maksaa liikaa.

Maanviljelijät eivät kuuluneet liikevaihtoveron piiriin ja juuri siksi kuluttajahintoja laskenut alkutuotevähennysjärjestelmä olikin olemassa. Tämä järjestelmä oli siis tehty ruoan hinnan alentamiseksi menetelmällä, josta ei suuremmin tiedetty. Kyse oli vain tiedon puutteesta. Niinpä monet yrittäjätkin olivatkin aiheetta kateellisia sitä, että maataloustuottajat olivat LVV-velvollisuuden ulkopuolella.


Tuomisen työryhmä

Mennäänpä historiassa 1990-luvulle, aikaan ennen jäsenyyttä. Vuonna 1990 Talouselämä-lehdessä (10/2000) oli artikkeli: ”Alkutuotevähennys lähestyy loppuaan”.

Artikkelissa kerrottiin mm. seuraavat siteeratut tekstit:

”Hallitus aikoo uudistaa elintarvikkeiden liikevaihtoverotuksen. Suomi siirtyy länsieurooppalaiseen kahden verokannan järjestelmään. Siinä elintarvikkeiden liikevaihtovero on muiden hyödykkeiden veroastetta alhaisempi.”

”Alkutuotevähennyksen kannattajat ovat käyneet vähiin. Elintarvikkeiden liikevaihtoveron alentamista selvittää laajapohjainen toimikunta. Sitä johtaa Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Antero Tuominen, sosiaalidemokraatti keskustalaisten ministeriössä. Toimikunnassa on vahva ammattiyhdistysliikkeen edustus.”

”Suomen Kuluttajaliitto kannattaa alkutuotevähennysjärjestelmän purkamista. Liiton mielestä vähennys vääristää tuotteiden hintasuhteita. Maatalouspoliittiset syyt ovat liian usein jyränneet kuluttajien edun.”

Tuomisen toimikunnan pohtiessa LVV-uudistusta elintarvikkeiden liikevaihtoveroprosentti oli 17 %. Toimikunnan mukaan alkutuotevähennys on yksi maataloustuen muoto. Tehtävänä oli suunnitella kahden verokannan järjestelmää, jossa yleinen LVV-prosentti olisi 22 ja elintarvikkeiden LVV 17. Toimikunnan määräaika päättyi artikkelin mukaan maaliskuussa 1991, joten Holkerin hallituksen ei ollut pakko käsitellä asiaa vaalien alla.

Selvityksen perusteella hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuona 1991.
Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat.

Seuraava Tuomisen työryhmän uudistus tuli voimaan 1.6.1994, jolloin Suomi siirtyi liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään. Arvonlisäverojärjestelmään siirryttäessä alkutuotevähennysjärjestelmä säilyi kuten liikevaihtoverojärjestelmässäkin. Maataloustuottajilla ei siis ollut arvonlisäverovelvollisuutta. Samaten heillä ei ollut oikeutta saada maatalouteen liittyvistä ostoksista, koneista, lannoitteista ym. ALV-vähennystä. Potti, jonka valtio sai maataloustuottajilta liikevaihtoverona oli noin 2 mrd. mk. Sen maataloustuottajat tietenkin joutuivat sisällyttämään tuottamiensa tuotteiden arvoon maatalouden saaman ”palkan” lisäksi. Kun alkutuote eli maataloustuote meni teollisuudelle, ei teollisuus tietenkään voinut tehdä ostamastaan raaka-aineesta ALV-vähennystä, koska maataloudella ei ollut ALV:n vähennysoikeutta eikä maksuvelvollisuuttakaan. Kun teollisuus jalosti saamansa raaka-aineen kaupassa myytäväksi tuotteeksi, olisi teollisuudelle tietenkin ollut väärin, että se olisi joutunut maksamaan valtiolle ALV:n myös maatalouden osalta. Koska teollisuus ei saanut tehdä alkutuotteesta ALV-vähennystä, korvasi valtio teollisuudelle tuon summan alkutuotevähennyksenä, jonka teollisuus sai vähentää lopullisesta 22 %:n ALV-tilityksestään.

Alkutuotevähennyksen suuruus riippui maataloudessa tehdystä jalostusasteesta eli työstä. Viljan jalostusaste oli vähäisempi kuin lihan ja maidon. Alkutuotevähennyskerroin olikin maidon osalta korkea. Korotetulla kertoimella (1,6) teollisuudelle maksetulla alkutuotevähennyksellä laskettiin maidon, juuston ja voin hintaa kaupassa. Lihan kertoimena oli 1,5. Siis, jos maataloustuottajat olisivat olleet ALV-velvollisia ja alkutuotevähennysjärjestelmää ei olisi ollut, olisivat elintarvikkeet olleet kaupassa kalliimpia.

EU laskee elintarvikkeiden hintoja!

Ruoan hintojen laskeminen oli varsinkin ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen markkinoima EU-jäsenyyden mukanaan tuoma etu.

Ihmettelin, miten hinnat kaupassa voivat laskea, jos alkutuotevähennysjärjestelmästä luovutaan. Sama oli huomattu päättävissä piireissä jo aikaisemmin. Jotain epäilyksiä oli kantautunut myös ammattiyhdistysväelle ja oppositiolle (SDP). Mutta tiesivätkö edes Tuomisen työryhmässä vaikuttaneet ammattiyhdistyksen edustajat, mitä alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen toisi tullessaan?
SAK:ssa silloin vaikuttanut SDP:n nykyinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma on kertonut, että elintarvikkeiden ALV:n korotus oli ulkoministeri Heikki Haaviston idea. Heillä SAK:ssa ei tietenkään tullut kysymykseenkään, että elintarvikkeiden hinnat EU:n takia nousisivat. Heinäluoma ei ollut tietoinen idean isästä, siitä, mitä demariveli Antero Tuominen oli työryhmineen jo vuonna 1990 suunnitellut. Vuoden 1994 vappupuheissa vaadittiin, että hallituksen pitää antaa pitävä lupaus siitä, että ruoka EU-aikana halpenee.

Ruoan halpenemista toitottaneet päättäjät eivät ilmeisesti olleet perillä ongelmasta, jonka alkutuotevähennysjärjestelmästä luopuminen toisi tullessaan. Miten ruoan hinta voi laskea, jos kuluttajalle suunnattu tuki poistetaan?

Ratkaisuksi huomattiin ruoan ALV:n laskeminen 22 %:sta 17 %:iin. Ongelmaa lisäsi marraskuun 1991 devalvaatio, jonka seurauksena vahvasta markasta johtuneet korkeat elintarvikkeiden hinnat eurooppalaisiin hintoihin verrattuna sulivat.

Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen toivoikin kesällä 1993 EU-ministeriryhmän kokouksessa ruoan ALV:KSI 12 %:n verokantaa. Jos Salolaisen toivomus olisi toteutunut jo EU-jäsenyyden alkaessa 1.1.1995, olisi ruoka kaupassa "romahtanut" enemmänkin EU:n "ansiosta". Sitaateissa sanottuna EU:n ansiosta!

Ahon hallitus tekikin periaatepäätöksen, että kahden jäsenyysvuoden kuluttua ALV-kanta lasketaan 12 %:iin. Nyt on jo Lipposen toisen hallituksen loppuaika meneillään, eikä Ahon hallituksen antamaa lupausta ole pystytty toteuttamaan. Kyseisellä ALV:n laskemisellahan ruoan hinta kaupassa laskisi entisestään.

Miksi Lipposen hallitus ei toteuta periaatepäätöstä?

Valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa (8.4.1994) on kerrottuna, mitä ruoan ALV:n laskeminen merkitsee valtion verotulojen vähenemiseen. Muistion laskelmat perustuivat vuoden 1992 tietoihin, joissa yhden prosentin laskeminen merkitsisi 425 miljoonaa markkaa menetystä valtion tuloihin. Viiden ALV-prosentin laskeminen merkitsi laskelman mukaan siis yli 2000 miljoonan markan lovea valtion budjettiin.

Tämän päivän laskemien mukaan ALV:n laskeminen merkinnee yhden prosentin mukaan noin puolta miljoonaa markkaa, ehkä jopa 600 miljoonaa markkaa. Ruoan ALV:n laskeminen viisi prosenttia merkinnee nykyisin suunnilleen 2,5 miljardin markan aukkoa valtion budjettiin. Eli jos Lipposen hallitus päättäisi laskea ALV:a tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti, pitää miettiä, mitä verotetaan enemmän, jotta syntyvä budjettiaukko umpeutuu.

Elintarvikkeiden ALV:n laskeminen ei ollut EU:n ansio. Kysymyksessä on verotustekninen asia, josta päätetään arvonlisäverolakien ja -asetuksien puitteissa eduskunnassa siltä pohjalta, miltä tilanne Valtiovarainministeriössä näyttää. Ei hallituksen ole mukava tehdä päätöstä ALV:n laskemiseksi 12 %:iin. Hallituksen kannalta on parempi, että asiasta vaietaan.

Eipä ihme, että valtiovarainministeri Sauli Niinistö neuvoi kansanedustajia antamasta eduskuntavaalien alla katteettomia lupauksia.


Arvelan työryhmämuistio

Valtiovarainministeriössä pohdittiin EU:n mukanaan tuomaa ongelmaa ja laadittiin seuraava muistio:

”Valtiovarainministeriö
Maatalouden EU-sopeutus
Verotus- ja Budjettikysymykset
Työtyhmämuistio
Helsinki 8.4.1994”

Työryhmään kuuluivat neljän hengen ydinporukka: Puheenjohtajana ylijohtaja Lasse Arvela Valtiovarainministeriöstä, josta oli mukana lisäksi apulaisosastopäällikkö Erkki Virtanen. Maa- ja metsätalousministeriöstä oli mukana kansliapäällikkö Reino Uronen, jolla varamiehenään oli maatalousneuvos Heimo Hanhilahti. Ryhmän neljäntenä jäsenenä oli EU-neuvottelujen aikainen pääministeri Esko Ahon erityisavustaja ja keskeinen maatalousneuvottelija Esa Härmälä, joka tuolloin oli Ulkoministeriön palveluksessa ja on nyt MTK:n puheenjohtaja.

Ryhmän tehtävänä oli huolehtia siitä, että kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin valmistellaan hallinnon piirissä ehdotukset, jotka esitellään EU-ministeriryhmälle.

Asioita oli valmisteltu jo aikaisemmin. Suomihan sopeutti arvonlisäverodirektiivin jo etukäteen, 1.6.1994 alkaen. Eduskunta oli siis jo etukäteen hyväksynyt arvonlisäverolain, eihän se muuten 1. kesäkuuta, siis 7 kuukautta ennen jäsenyyttä olisi voinut voimaan tullakaan.
Hämmästyttävää, mistä neljän hengen ryhmä pystyi tekemään tuollaisen selvityksen? Tarkistussoitto valtiovarainministeriöön Tommi Parkkolalle tuotti tulosta. Parkkola kertoi, että hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuona 1991 Tuomisen työryhmän selvityksen perusteella: Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat. Arvelan työryhmän selvitys perustuikin Tuomisen työryhmän tekemään selvitykseen!

Alkutuotevähennysjärjestelmän poistumisen oli EU:n määräys. Valtio ei saanut vapaassa kilpailussa tukea eli laskea kuluttajahintoja. Suomalaiset virkamiehet valmistelivat siis jo vuonna 1990 EY-jäsenyyttä, vaikka puhuttiin vain ETA-jäsenyysestä. ETA-jäsenyys ei olisi merkinnyt muutosta Suomen elintarviketalouteen.

1.6.1994 tapahtuneessa liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään siirtymisessä laajennettiin ALV-veronkeräyskenttää. Sekin oli EU-määräys, koska se on jäsenmaksun keräämisperuste. Sopeuttamislaki tehtiin ennen jäsenyyttä. Siis myös palvelut joutuivat ALV:n piiriin. Muistiossa lukee: Arvonlisäverotukseen siirtymisen myötä verovelvollisten määrä tulee 1.6.1994 alkaen kasvamaan noin 110 000:stä arviolta 400 000:een.

Tämä järjestelmämuutos mahdollisti sen, että valtio alkoi etukäteen kerätä rahaa kuluttajan kukkarosta vuoden vaihteessa tapahtuvan elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdyksen korvaamiseen. Romahdukseen käytettiin noin 9 miljardia markkaa. Rysähdyksessä ei korvattu ainoastaan maatalouden varastojen, vaan myös teollisuuden ja kaupan varastorysähdys.

Ihmisläheisemmin asiaa voisi kuvata laskemalla summa Suomen asukasluvulla, siis työssäkäyvillä, eläkeläisillä, lapsilla ja imeväisillä. Kerätty hintaromahdus merkitsi siis Suomen asukasluvun mukaan keskimääräisesti laskettuna 1800 mk jokaista asukasta kohden. Viisihenkiselle perheelle tämä merkitsi 9000 markan menoerää EU:n "ansiosta". Kyllä tuolle 9 miljardin summalle olisi valtiolla varmaan muutakin käyttöä ollut!

Laskennallinen 13,8 %:n verokanta

Työryhmämuistiossa kerrottiin, että ennen jäsenyyttä keskimääräinen ruoan LVV oli ollut 13.8 %. Mihin tämä laskelma perustuu?

Tämä 13,8 prosentin alv-kanta oli pelkästään laskennallinen. Ajatellaanpa asiaa näin: Jos maataloustuottaja olisi ollut liikevaihtoverovelvollinen ja teollisuuden saamaa alkutuotevähennystä ei olisi ollut, olisi valtio saanut ruoan LVV:nä verotuloja 22 %:n mukaan. Mutta alkutuotevähennysjärjestelmä, joka edellä jo selvitettiin, alensi ruoan keskimääräisen LVV-kannan 13,8 prosenttiin.

Arto Tuomisen työryhmä ratkaisi ongelman, jolla ruoan hinta kaupoissa "EU-jäsenyyden ansiosta" saatiin laskemaan; käytössä ollut ALV-kanta laskettiin 1.1.1995 alkaen 22 %:sta 17 %:iin. Tarkoitus oli laskea elintarvikkeiden ALV 12 %:n verokantaan.

Lisäksi täytyy muistaa, että tilapäiseksi tehty elintarvikkeiden 17 %:n verokanta on hyvä tulonlähde valtiolle. Joissakin maissa arvonlisäveroa ei ruoasta kerätä ollenkaan. Karkeasti laskettuna valtio kerää ruoan mukana ALV:a suunnilleen 8 miljardia markkaa. Siis keskimääräisesti laskettuna viisihenkinen perhe maksaa ruoan ALV:na valtiolle 8000 mk per vuosi.



Jorma Jaakkola

Lähteet:

Talouselämä 10/2000, Martti Ristamäki

EY-ministeriryhmän kokouspöytäkirja 11/93 25.8.1993

Valtiovarainministeriö, Maatalouden EU-sopeutus, Verotus- ja Budjettikysymykset Työtyhmämuistio Helsinki 8.4.1994

Puhelinhaastattelu: Tommi Parkkola, Valtiovarainministeriö