The sacred truths of Vedanta were hidden from Western view in Sanskrit and the vernacular languages of India until the arrival of Srila Prabhupada in the USA in 1965...
Totuus
hyväntoivoja
150
787
21Äänestä
Vastaukset
- Govinda dasa
all glories to srila prabhupada! Hänen jumalaisen armonsa johdosta meillä on mahdollisuus lukea sellaisia hienoja teoksia kuin srimad-bhagavatam ja bhagavad-gita, sekä caitanya caritamrta.kuka voisikaan ylistää hänen ominaisuuksia tarpeeksi?
- hyväntoivoja
Olet oikeassa veljeni, joka olet oikeasti henkinen sielu, mutta joka omasta tahdostaan tähän samsaraan langenneena saa rakastaa ja palvella yliaistillisesti sinisensuloista Herraamme, ja kunnioitettu olkoon myös Srila Prabhupada, joka toi onnen ja ilon monen elämään ja muokkasi materialisti-satanisti-karmeista ihanassa rakkauden meressä ja kuolemattoman autuuden nektarissa uivia bhaktoja, joiden lähimmäisenrakkaus kanssaihmisiin on kiistatonta.
Vaikka kukaan ei voikaan ylistää kunnioitetun Sri Prabhupadan äärettömiä ihanuusattribuutteja, voinemme silti yrittää tai ainakin aloittaa. Niinpä siis:
kunnioitettu olkoon Srila Prabhun ylitsevuotava Armo, ylistetty olkoon Hänen Nöyryytensä ja Lähimmäisenrakkautensa, iloittu olkoon Hänen suloinen Äänensä ja vahvistetut olkoot Hänen äänihuulensa, jotka manifestoivat Hänen sielunsa Totuuden meidän pelastukseksemme, kunnioitettu olkoon Hänen ulosteensa puhdistava aromi, rakastettu olkoon Hänen lempeä katseensa, pestyt olkoot Hänen iki-ihanat lootusjalkansa, jotka vankkumattomina ovat juurtuneet Absoluuttisen Persoonalliseen Totuuteen, joka on Sri Krsna, sininen huilupoika Vrindavasta, joka armostaan on sallinut Srila Peen isän siittimen kopuloitua yhdeksän kertaisesti himokkaaseen olentoon, joka kohtunsa tarjoten mahdollisti Srila Prabhun syntymisen tähän maailmaan meidän pelastukseksemme, palvotut olkoot Srila Peen viisaat ja harkitut ohjeet, jotka ovat ilo jokaiselle bhaktalle noudattaa, siunatut olkoot Hänen arvovaltaiset ja virheettömät käännöstyönsä, jotka ovat tuoneet Totuuden ja Rakkauden ja Palvelun moneen demoniseen kotiin, ikuisesti kiitetyt olkoot Srila Prabhupadan reisilihakset, jotka ystävällisesti Herraansa antaumuksellisen pyyteettömästi palvellen jaksoivat kantaa Hänet aina Ameriikkaan saakka, jotta ISKCON voitiin perustaa monen sielun elämää helpottamaan!
Voi, täytyy myöntää että tässä ei ollut edes hiekanjyväsen murusta His Divine Gracen ominaisuuksista, mutta ei se mitään, sillä tätä listaa saa jatkaa ja toivottavasti joku tekee sen mahdollisimman pian! (ps. Gurujin ominaisuuksien ylistäminen puhdistaa tietoisuutta!) - kyllä
on ihan hyvä ylistää srila prabhupadaa ovathan nämä hänen kirjansa muuttaneet maailman kulkua..parempaan suuntaan niin moni on saanut paremman elämän,kiitos hänelle ja hänen yhteisölleen.
- Anonyymi
kyllä kirjoitti:
on ihan hyvä ylistää srila prabhupadaa ovathan nämä hänen kirjansa muuttaneet maailman kulkua..parempaan suuntaan niin moni on saanut paremman elämän,kiitos hänelle ja hänen yhteisölleen.
Useita keskusteluketjuja on poistettu tänään, alamme palauttaa niitä vähitellen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useita keskusteluketjuja on poistettu tänään, alamme palauttaa niitä vähitellen.
Tes anotte kannattavanne kulttuurin ja korkeiden periaatteiden elvyttämistä. Meillä on täällä oma kulttuurimme, me elvytämme sen itse! Ja te teette sitä Intiassanne!
V.K.Prabhun vastaus: vastaus:
Lähestymistapanne on syntinen kansallismielisyydellä, joka puhuu kulttuurin alhaisesta tasosta.
Miten voidaan elvyttää mitään kulttuuria näin ahdasmielisellä lähestymistavalla?
Kulttuurinen ihminen on aina avarakatseinen ihminen, joka pystyy yhdistämään kaiken parhaan.
On korkea aika ymmärtää, että elämme aikakautta, jolloin kulttuurit eivät voi enää olla erillään toisistaan.
Jos sanotte, että meillä ...miksi käytätte amerikkalaisia farkkuja, kiinalaisia takkeja, ajatte japanilaisilla autoilla, syötte filippiiniläisiä banaaneja, katsotte ranskalaisia komedioita ja juotte saksalaista olutta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tes anotte kannattavanne kulttuurin ja korkeiden periaatteiden elvyttämistä. Meillä on täällä oma kulttuurimme, me elvytämme sen itse! Ja te teette sitä Intiassanne!
V.K.Prabhun vastaus: vastaus:
Lähestymistapanne on syntinen kansallismielisyydellä, joka puhuu kulttuurin alhaisesta tasosta.
Miten voidaan elvyttää mitään kulttuuria näin ahdasmielisellä lähestymistavalla?
Kulttuurinen ihminen on aina avarakatseinen ihminen, joka pystyy yhdistämään kaiken parhaan.
On korkea aika ymmärtää, että elämme aikakautta, jolloin kulttuurit eivät voi enää olla erillään toisistaan.
Jos sanotte, että meillä ...miksi käytätte amerikkalaisia farkkuja, kiinalaisia takkeja, ajatte japanilaisilla autoilla, syötte filippiiniläisiä banaaneja, katsotte ranskalaisia komedioita ja juotte saksalaista olutta?Jokaisen kulttuurin ytimessä on tietty maailmankatsomus, joka ilmenee kulttuurin ulkoisten elementtien kautta.
Jos ei ole johdonmukaista ja selkeää filosofiaa, ei ole kulttuuria, tai sitten on vain jokin näennäiskulttuurinen etninen korvike, jokin kansallinen kuva, jolla ei ole suoraa yhteyttä kulttuuriin sen varsinaisessa merkityksessä.
Jos pidätte siitä kiinni, älkää sitten kutsuko sitä kulttuuriksi. Sana kulttuuri tarkoittaa ”kehitystä”, toinen käännös on ”valon palvonta”. Se, mitä meillä on nyt tai mitä meillä oli vielä muutama vuosisata sitten, ei sovi näihin merkityksiin. Mitä aiotte elvyttää ja miten? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokaisen kulttuurin ytimessä on tietty maailmankatsomus, joka ilmenee kulttuurin ulkoisten elementtien kautta.
Jos ei ole johdonmukaista ja selkeää filosofiaa, ei ole kulttuuria, tai sitten on vain jokin näennäiskulttuurinen etninen korvike, jokin kansallinen kuva, jolla ei ole suoraa yhteyttä kulttuuriin sen varsinaisessa merkityksessä.
Jos pidätte siitä kiinni, älkää sitten kutsuko sitä kulttuuriksi. Sana kulttuuri tarkoittaa ”kehitystä”, toinen käännös on ”valon palvonta”. Se, mitä meillä on nyt tai mitä meillä oli vielä muutama vuosisata sitten, ei sovi näihin merkityksiin. Mitä aiotte elvyttää ja miten?Vedat.
Kulttuuri on ”samskrita” (puhdistava toiminta).
Se tarkoittaa, että jokaisen kulttuuritoimen myötä ihmisen pitäisi tulla puhtaammaksi ja lähemmäksi henkistä luontoaan.
Tätä tarkoitusta varten Vedat suosittelevat kaikenlaisia puhdistavia rituaaleja (samskaroja).
Vaisnavat pyrkivät noudattamaan näitä puhdistavia prosesseja, ja ne, jotka ovat siirtyneet uskon tasolta käytännön tasolle, todella huomaavat itsessään myönteisiä muutoksia.
Ihmiset pääsevät eroon huonoista tavoista ilman suurempia vaikeuksia ja kehittävät itsessään parhaita ominaisuuksia.
On mahdotonta nostaa kulttuurin tasoa puhdistamatta henkilöä, joka on juuri tämän kulttuurin kantaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vedat.
Kulttuuri on ”samskrita” (puhdistava toiminta).
Se tarkoittaa, että jokaisen kulttuuritoimen myötä ihmisen pitäisi tulla puhtaammaksi ja lähemmäksi henkistä luontoaan.
Tätä tarkoitusta varten Vedat suosittelevat kaikenlaisia puhdistavia rituaaleja (samskaroja).
Vaisnavat pyrkivät noudattamaan näitä puhdistavia prosesseja, ja ne, jotka ovat siirtyneet uskon tasolta käytännön tasolle, todella huomaavat itsessään myönteisiä muutoksia.
Ihmiset pääsevät eroon huonoista tavoista ilman suurempia vaikeuksia ja kehittävät itsessään parhaita ominaisuuksia.
On mahdotonta nostaa kulttuurin tasoa puhdistamatta henkilöä, joka on juuri tämän kulttuurin kantaja.Millainen on ihmisten tietoisuus, sellainen on myös kulttuuri.
Vedat tarjoavat täysin käytännöllisiä ja yleismaailmallisia tapoja puhdistaa olemassaolomme, mikä johtaa luonnollisesti ympäröivän kulttuurin kasvuun.
Siksi sokean torjumisen sijaan aidosti sivistynyt ihminen yrittää ymmärtää ilmiön olemuksen.
Et hylkää joitakin muiden kansojen hyödyllisiä saavutuksia tieteen ja lääketieteen alalla.
Et kiellä Bachin tai Mozartin musiikin lahjakkuutta, vaikka he eivät olleetkaan samasta kansasta kuin sinä.
Et kiellä japanilaisen teknologian tehokkuutta.
Miksi et sitten yrittäisi tutkia Vedojen tarjoamia myönteisiä kokemuksia henkisestä harjoittamisesta?” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millainen on ihmisten tietoisuus, sellainen on myös kulttuuri.
Vedat tarjoavat täysin käytännöllisiä ja yleismaailmallisia tapoja puhdistaa olemassaolomme, mikä johtaa luonnollisesti ympäröivän kulttuurin kasvuun.
Siksi sokean torjumisen sijaan aidosti sivistynyt ihminen yrittää ymmärtää ilmiön olemuksen.
Et hylkää joitakin muiden kansojen hyödyllisiä saavutuksia tieteen ja lääketieteen alalla.
Et kiellä Bachin tai Mozartin musiikin lahjakkuutta, vaikka he eivät olleetkaan samasta kansasta kuin sinä.
Et kiellä japanilaisen teknologian tehokkuutta.
Miksi et sitten yrittäisi tutkia Vedojen tarjoamia myönteisiä kokemuksia henkisestä harjoittamisesta?”Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelota heitä, ja on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen polkua kuvataan ikuisena polkuna.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelota heitä, ja on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen polkua kuvataan ikuisena polkuna.
Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelota heitä, ja on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen polkua kuvataan ikuisena polkuna
”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua”.
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta mlecchojen nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edes syntymä ja kuolema totuuden vuoksi eivät pelota heitä, ja on hyvin kaunista ja symbolista, että itse valaistumisen polkua kuvataan ikuisena polkuna
”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua”.
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta mlecchojen nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.
Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus.
Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.
Vain asiantuntija voi ymmärtää hengellisen elämän kullan tai kullan asteittaisuuden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.
Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus.
Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.
Vain asiantuntija voi ymmärtää hengellisen elämän kullan tai kullan asteittaisuuden.... ”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua.”
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta katsottuna nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.
Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.
Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus. Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.
Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.
Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.
Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.
Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.
Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.
Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
****************
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
... ”elämästä toiseen haluan seurata täydellisyyden polkua.”
Se on kaunista, koska kristillisestä näkökulmasta katsottuna nykyuskonnossa on vain ikuinen helvetti tai ikuinen taivas.
Mutta niin ei ole. Kaikessa on asteita - emme voi sanoa, että joku maallikko, joka uskoi Kristukseen eilen ja alkoi ottaa ehtoollisen tänään, on yhtä suuri kuin Serafim Sarovilainen. Se ei ole niin.
Hengellisessä elämässä on suurin syvin porrastus. Hengellisen elämän asteittaisuuden varaan Vedat ja Upanishadit on rakennettu. Asteittaisuus on hyvin hienovarainen asia.
Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.
Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.
Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.
Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.
Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.
Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
****************
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math” Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.” Materiaalista, joka ei sisälly elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.” Materiaalista, joka ei sisälly elokuvaan ”Himalajan salaisuudet”.
Muutamia katkelmia eri paikoista, käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.
***************
” Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.”
Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.
Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.
Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.
Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.
Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.
Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
...
Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Vedat kertovat meille myös, että henkimaailmasta tulee tuhansia avatareita ja opettajia. Tällaiset persoonallisuudet tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.
Kun tapaamme Buddhan, Gautaman, Chaitanyan ja monien muiden pyhimysten ja opettajien kaltaisia persoonallisuuksia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä?
Vedat sanovat: koska he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.
Vaikka he ovat ulkoisesti tavallisten ihmisten roolissa, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, ja sitten he luopuvat aineellisesta maailmasta. Tämä on kuitenkin vain eräänlaista näytelmää, jolla osoitetaan, että myös tavallinen ihminen voi saavuttaa valaistumisen.
Kuitenkin nämä suuret pyhimykset, nämä suuret avatarit ovat henkisen tiedon tukipilareita. He tuovat mukanaan kokonaisia uskonnollisia henkisiä järjestelmiä ja luovat uusia periaatteita.
Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu aina.
Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu siten, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme huomenna täydellisenä, on ylihuomenna vanhentunutta. Kaikki muuttuu - joka vuosi näyteikkunat, muodit, vempaimet, tietokoneet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muutamia katkelmia eri paikoista, käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.
***************
” Kulkemalla ikuisen täydellisyyden polkua.”
Vain asiantuntija voi ymmärtää kullan tai timanttien, jalokivien, porrastuksen.
Ero on kuitenkin silmiinpistävä. Kivi, jossa on joitakin puutteita, voi olla halpa, vaikka se olisikin rubiini tai smaragdi.
Pienikin mutta puhdas kivi voi olla valtavan rahan arvoinen.
Myös Vedat sanoo, että henkilö, jolla on tiettyjä puutteita, voi olla jossain määrin henkinen.
Mutta erityisesti Vedat arvostavat henkisiä timantteja, suurimpia tietäjiä, jotka ovat täysin puhdistuneet henkisen harjoituksen kautta.
Näin he ovat päässeet pois aistien vaikutuksen alta ja saavuttaneet asemansa ...
...
Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Vedat kertovat meille myös, että henkimaailmasta tulee tuhansia avatareita ja opettajia. Tällaiset persoonallisuudet tulevat ihmisten maailmaan opettamaan.
Kun tapaamme Buddhan, Gautaman, Chaitanyan ja monien muiden pyhimysten ja opettajien kaltaisia persoonallisuuksia, ihmettelemme, miksi he ovat niin täydellisiä?
Vedat sanovat: koska he ovat laskeutuneet henkimaailmasta.
Vaikka he ovat ulkoisesti tavallisten ihmisten roolissa, joskus he menevät naimisiin, joskus heistä tulee kuninkaita, ja sitten he luopuvat aineellisesta maailmasta. Tämä on kuitenkin vain eräänlaista näytelmää, jolla osoitetaan, että myös tavallinen ihminen voi saavuttaa valaistumisen.
Kuitenkin nämä suuret pyhimykset, nämä suuret avatarit ovat henkisen tiedon tukipilareita. He tuovat mukanaan kokonaisia uskonnollisia henkisiä järjestelmiä ja luovat uusia periaatteita.
Miksi näin tapahtuu? Koska aika muuttuu aina.
Olemassaolomme dramaturgia on rakennettu siten, että se, mikä toimii tänään, ei toimi huomenna, ja se, mitä pidämme huomenna täydellisenä, on ylihuomenna vanhentunutta. Kaikki muuttuu - joka vuosi näyteikkunat, muodit, vempaimet, tietokoneet.Mutta jostain syystä ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdestä näkökulmasta katsottuna henkisyys on todellakin muuttumatonta, se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän käsityksensä henkisyydestä muuttuvat.
Siksi Vedat kuvaavat eräänlaista jatkuvaa ilmestystä, kuten internet verkossa.
Todellinen opettaja, todellinen profeetta on sellainen, joka on jatkuvassa internetissä, hän pumppaa jatkuvasti totuutta, ja tarjoajana hän välittää sitä muille...tai muilla menetelmillä, kirjoittamalla, mutta todellinen opettaja on todellinen tarjoaja.
****************
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat Math - Anonyymi00024
Anonyymi kirjoitti:
Mutta jostain syystä ajattelemme, että henkisyys on muuttumatonta. Yhdestä näkökulmasta katsottuna henkisyys on todellakin muuttumatonta, se säilyttää aina ikuiset periaatteensa, mutta toisaalta ihmiset ja heidän käsityksensä henkisyydestä muuttuvat.
Siksi Vedat kuvaavat eräänlaista jatkuvaa ilmestystä, kuten internet verkossa.
Todellinen opettaja, todellinen profeetta on sellainen, joka on jatkuvassa internetissä, hän pumppaa jatkuvasti totuutta, ja tarjoajana hän välittää sitä muille...tai muilla menetelmillä, kirjoittamalla, mutta todellinen opettaja on todellinen tarjoaja.
****************
A. Maharaj
Sri Chaitanya Saraswat MathPalautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet - Anonyymi00025
Anonyymi00024 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleetTranskriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?
viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.
Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.
Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.
On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?
Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.
Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.
Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.
Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...
Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.
Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.
Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.
Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.
Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.
Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.
Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.
Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.
Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.
Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana. - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?
viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.
Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.
Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.
On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?
Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.
Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.
Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.
Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...
Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.
Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.
Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.
Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.
Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.
Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.
Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.
Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.
Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.
Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
Ei puisto penkkeineen, vaan oikea villi metsä, jossa tiikeri voi astua esiin pensaikosta ja jossa yö on niin pimeä, ettei omaa kättään näe. Tässä metsässä elivät ihmiset. He eivät rakentaneet palatseja, eivät keränneet kultaa eivätkä perustaneet perheitä sanan tavanomaisessa merkityksessä. He asuivat pienissä majoissa, elivät maan antimista ja viettivät suurimman osan ajastaan meditaatiossa, keskusteluissa ja hiljaisuudessa. - Anonyymi00027
Anonyymi00026 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
Ei puisto penkkeineen, vaan oikea villi metsä, jossa tiikeri voi astua esiin pensaikosta ja jossa yö on niin pimeä, ettei omaa kättään näe. Tässä metsässä elivät ihmiset. He eivät rakentaneet palatseja, eivät keränneet kultaa eivätkä perustaneet perheitä sanan tavanomaisessa merkityksessä. He asuivat pienissä majoissa, elivät maan antimista ja viettivät suurimman osan ajastaan meditaatiossa, keskusteluissa ja hiljaisuudessa.Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.
Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.
Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin. - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.
Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.
Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.
Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.
Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.
Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein. - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.
Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.
Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.
Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.
Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.
Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."
Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.
Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä. - Anonyymi00030
Anonyymi00029 kirjoitti:
Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.
Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.
Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."
Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.
Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt. - Anonyymi00031
Anonyymi00030 kirjoitti:
Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.
- Anonyymi00032
Anonyymi00031 kirjoitti:
Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.
Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.
- Anonyymi00033
Anonyymi00032 kirjoitti:
Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.
Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.
- Anonyymi00034
Anonyymi00033 kirjoitti:
Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta". - Anonyymi00035
Anonyymi00034 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.
Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.
Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla. - Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.
Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.
Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.
- Anonyymi00037
Anonyymi00036 kirjoitti:
Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).
Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti: - Anonyymi00038
Anonyymi00037 kirjoitti:
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).
Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis. - Anonyymi00039
Anonyymi00038 kirjoitti:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis.Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.
— Inspiraation virta / Sanasto
Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.
—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja
Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».
— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus
Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»
— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.
Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.
— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto
Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...
Ks. myös: Āmnāya, tieto
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.
— Inspiraation virta / Sanasto
Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.
—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja
Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».
— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus
Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»
— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.
Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.
— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto
Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...
Ks. myös: Āmnāya, tieto
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comŚruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.
— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto
Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...
Ks. myös: Āmnāya, tieto
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com - Anonyymi00041
Anonyymi00040 kirjoitti:
Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.
— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto
Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...
Ks. myös: Āmnāya, tieto
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.comPalautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
https://scsmathinternational.com
Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.
Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:
Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.
— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
-------------------------- - Anonyymi00042
Anonyymi00041 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
https://scsmathinternational.com
Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.
Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:
Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.
— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)
Käännösvirheet suomen kielessä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
--------------------------Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.
Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ... - Anonyymi00043
Anonyymi00042 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.
Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ...Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin. - Anonyymi00044
Anonyymi00043 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin.Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.
Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.
Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?
Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.
Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.
On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.
Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.
Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.
Salaisuus, joka ei ole salaisuus.
Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.
Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.
Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.
Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.
Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"
Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.
Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.
Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja. - Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.
Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.
Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?
Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.
Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.
On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.
Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.
Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.
Salaisuus, joka ei ole salaisuus.
Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.
Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.
Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.
Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.
Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"
Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.
Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.
Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
---------------------
Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.
Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.
Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään. - Anonyymi00046
Anonyymi00045 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
---------------------
Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.
Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.
Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.
- Anonyymi00047
Anonyymi00046 kirjoitti:
Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.
Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.
Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.
Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.
Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.
Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.
Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?
Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.
Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.
Äärettömyyden kutsu
Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.
Se on kutsu heräämiseen.
Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.
Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.
Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?
Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.
Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.
Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.
"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"
Upaniṣadit vastaavat... - Anonyymi00048
Anonyymi00047 kirjoitti:
Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.
Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.
Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.
Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.
Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.
Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?
Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.
Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.
Äärettömyyden kutsu
Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.
Se on kutsu heräämiseen.
Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.
Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.
Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?
Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.
Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.
Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.
"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"
Upaniṣadit vastaavat...Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.
Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää. - Anonyymi00049
Anonyymi00048 kirjoitti:
Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.
Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.
Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?
Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus. - Anonyymi00050
Anonyymi00049 kirjoitti:
saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.
Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?
Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
- Anonyymi00051
Anonyymi00050 kirjoitti:
Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.
Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.
Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.
Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.
Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.
Ja me olemme aivan sen alussa.
Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.
Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.
Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.
Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.
Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.
Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.
Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.
Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.
Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.
Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.
Ja nyt olemme täällä.
Olemmeko valmiita näkemään?
Olemmeko valmiita muistamaan?
Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?
Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.
Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.
Valinta on aina meidän.
Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.
Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli. - Anonyymi00052
Anonyymi00051 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.
Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.
Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.
Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.
Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.
Ja me olemme aivan sen alussa.
Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.
Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.
Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.
Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.
Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.
Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.
Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.
Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.
Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.
Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.
Ja nyt olemme täällä.
Olemmeko valmiita näkemään?
Olemmeko valmiita muistamaan?
Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?
Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.
Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.
Valinta on aina meidän.
Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.
Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.
Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.
Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.
Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin. - Anonyymi00053
Anonyymi00052 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.
Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.
Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.
Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.
- Anonyymi00054
Anonyymi00053 kirjoitti:
Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.
Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.
Näin Upaniṣadit alkavat.
Näin alkaa matka.
Näin alkaa paluu kotiin. - Anonyymi00055
Anonyymi00054 kirjoitti:
Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.
Näin Upaniṣadit alkavat.
Näin alkaa matka.
Näin alkaa paluu kotiin.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.
Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.
Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä. - Anonyymi00056
Anonyymi00055 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.
Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.
Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.
- Anonyymi00057
Anonyymi00056 kirjoitti:
Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.
...Mistä tässä oikeastaan puhutaan?
Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia. - Anonyymi00058
Anonyymi00057 kirjoitti:
...Mistä tässä oikeastaan puhutaan?
Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia....
...
Chāndogya Upaniṣad sisältää kenties kuuluisimman kertomuksen, joka havainnollistaa tätä totuutta.
Se kertoo viisaasta Uddālakasta ja hänen pojastaan Śvetaketusta.
Śvetaketu oli hyvästä perheestä oleva poika, ja hänen isänsä lähetti hänet opiskelemaan.
Hän vietti kaksitoista vuotta koulussa, opiskeli kaikki Vedat, kaikki pyhät tekstit ja kaikki rituaalit, ja palasi kotiin hyvin ylpeänä.
Hän oli oppinut mies. Hän uskoi tietävänsä kaiken.
Hän kantoi oppineisuuttaan kuin kallisarvoista vaatetta ja katsoi muita ylhäältä päin.
Uddālaka katseli poikaansa ja näki, mitä oli tapahtunut.
Poika oli kerännyt paljon tietoa, mutta hänen viisautensa ei ollut kasvanut.
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään - Anonyymi00059
Anonyymi00058 kirjoitti:
...
...
Chāndogya Upaniṣad sisältää kenties kuuluisimman kertomuksen, joka havainnollistaa tätä totuutta.
Se kertoo viisaasta Uddālakasta ja hänen pojastaan Śvetaketusta.
Śvetaketu oli hyvästä perheestä oleva poika, ja hänen isänsä lähetti hänet opiskelemaan.
Hän vietti kaksitoista vuotta koulussa, opiskeli kaikki Vedat, kaikki pyhät tekstit ja kaikki rituaalit, ja palasi kotiin hyvin ylpeänä.
Hän oli oppinut mies. Hän uskoi tietävänsä kaiken.
Hän kantoi oppineisuuttaan kuin kallisarvoista vaatetta ja katsoi muita ylhäältä päin.
Uddālaka katseli poikaansa ja näki, mitä oli tapahtunut.
Poika oli kerännyt paljon tietoa, mutta hänen viisautensa ei ollut kasvanut.
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtäänPalautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
...
...
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään vahvemmaksi.
Silloin Uddālaka päätti käydä hänen kanssaan keskustelun, joka on jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista opetuksen mestariteoksista.
Uddālaka kysyi:
"Poikani, olet oppinut kaiken sen, mitä voidaan opettaa. Mutta oletko oppinut sen, mitä ei voida opettaa? Oletko tullut tuntemaan sen, minkä tuntemalla kaikki muu tulee tunnetuksi?"
Śvetaketu hämmästyi.
Kuinka on mahdollista tuntea kaikki oppimalla vain yksi asia?
Se kuulosti järjettömältä.
Mutta hänen isänsä oli täysin vakava.
Niinpä Uddālaka alkoi kertoa kuuluisia vertauksiaan. Jokainen niistä kohdistui samaan harhakäsitykseen – erillisyyden illuusioon.
Ensimmäinen vertaus koski savea.
"Poikani, jos tunnet saven, tunnet kaiken, mikä on tehty savesta.
Kaikki ruukut, kupit, maljakot ja patsaat ovat vain savea, joka on saanut erilaisia muotoja." - Anonyymi00060
Anonyymi00059 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
...
...
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään vahvemmaksi.
Silloin Uddālaka päätti käydä hänen kanssaan keskustelun, joka on jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista opetuksen mestariteoksista.
Uddālaka kysyi:
"Poikani, olet oppinut kaiken sen, mitä voidaan opettaa. Mutta oletko oppinut sen, mitä ei voida opettaa? Oletko tullut tuntemaan sen, minkä tuntemalla kaikki muu tulee tunnetuksi?"
Śvetaketu hämmästyi.
Kuinka on mahdollista tuntea kaikki oppimalla vain yksi asia?
Se kuulosti järjettömältä.
Mutta hänen isänsä oli täysin vakava.
Niinpä Uddālaka alkoi kertoa kuuluisia vertauksiaan. Jokainen niistä kohdistui samaan harhakäsitykseen – erillisyyden illuusioon.
Ensimmäinen vertaus koski savea.
"Poikani, jos tunnet saven, tunnet kaiken, mikä on tehty savesta.
Kaikki ruukut, kupit, maljakot ja patsaat ovat vain savea, joka on saanut erilaisia muotoja."...
...
Muodot voivat muuttua ja nimet voivat olla erilaisia, mutta olemus on yksi.
Samoin on tämän maailman laita. On olemassa yksi todellisuus, joka ilmenee äärettömän moninaisin muodoin.
Opi näkemään todellisuus, älä pelkästään sen muotoja.
Toinen vertaus kertoi kullasta.
"Jos tunnet kultaharkon, tunnet kaikki korut, jotka siitä voidaan valmistaa – korvakorut, rannekorut, kaulakorut ja kruunut. Ne kaikki ovat kultaa.
Nimet ja muodot voivat johtaa harhaan, mutta kulta on todellinen."
Kolmas vertaus käsitteli rautaa.
Ajatus oli sama: työkaluja on monenlaisia, mutta materiaali on yksi.
Śvetaketu kuunteli ja alkoi vähitellen ymmärtää, mutta hänen ymmärryksensä oli vielä vain älyllistä.
Silloin Uddālaka siirtyi kaikkein tärkeimpään.
Hän sanoi:
"Tuo minulle hedelmä tuosta puusta."
Śvetaketu toi hedelmän.
"Halkaise se. Mitä näet sen sisällä?"
"Pieniä siemeniä, isä."
"Halkaise yksi siemen. Mitä sen sisällä on?"
"Ei mitään, isä."
Silloin Uddālaka lausui sanat, jotka ovat kaikuneet vuosisatojen halki:
"Juuri tuossa 'ei missään', jota et kykene näkemään, piilee koko tuon valtavan puun voima.
Hieno, näkymätön olemus läpäisee koko siemenen, ja juuri tästä hienosta olemuksesta kasvaa koko puu.
Samoin, poikani, tämä hienovarainen olemus läpäisee kaiken olemassa olevan.
Se on todellisuus.
Se on Ātman.
...
...
Tämä oli totuuden hetki.
Śvetaketu ei enää pelkästään kuullut sanoja – jokin värähti hänen sydämessään.
Mutta isä ei pysähtynyt siihen.
Hän tiesi, ettei vanha tapa samaistaa itsensä kehoon ja mieleen häviä yhden ainoan vertauksen avulla.
Niinpä hän sanoi:
...
...
Poika, joka oli opiskellut kaksitoista vuotta, opetellut tekstejä ulkoa ja väitellyt rituaalien hienouksista, ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli koko ajan etsinyt väärästä paikasta.
Hän oli etsinyt kirjoista, mutta totuus oli ollut hänen omassa sisimmässään.
Hän oli etsinyt sanoista, mutta totuus oli ollut sanojen välisessä hiljaisuudessa.
Hän oli etsinyt Jumalaa jostakin taivaasta, mutta...
Tämä oivallus ei ollut pelkkä ajatus.
Se ravisteli hänen koko olemustaan.
Se oli herääminen.
...
...
Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.
Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan. - Anonyymi00061
Anonyymi00060 kirjoitti:
...
...
Muodot voivat muuttua ja nimet voivat olla erilaisia, mutta olemus on yksi.
Samoin on tämän maailman laita. On olemassa yksi todellisuus, joka ilmenee äärettömän moninaisin muodoin.
Opi näkemään todellisuus, älä pelkästään sen muotoja.
Toinen vertaus kertoi kullasta.
"Jos tunnet kultaharkon, tunnet kaikki korut, jotka siitä voidaan valmistaa – korvakorut, rannekorut, kaulakorut ja kruunut. Ne kaikki ovat kultaa.
Nimet ja muodot voivat johtaa harhaan, mutta kulta on todellinen."
Kolmas vertaus käsitteli rautaa.
Ajatus oli sama: työkaluja on monenlaisia, mutta materiaali on yksi.
Śvetaketu kuunteli ja alkoi vähitellen ymmärtää, mutta hänen ymmärryksensä oli vielä vain älyllistä.
Silloin Uddālaka siirtyi kaikkein tärkeimpään.
Hän sanoi:
"Tuo minulle hedelmä tuosta puusta."
Śvetaketu toi hedelmän.
"Halkaise se. Mitä näet sen sisällä?"
"Pieniä siemeniä, isä."
"Halkaise yksi siemen. Mitä sen sisällä on?"
"Ei mitään, isä."
Silloin Uddālaka lausui sanat, jotka ovat kaikuneet vuosisatojen halki:
"Juuri tuossa 'ei missään', jota et kykene näkemään, piilee koko tuon valtavan puun voima.
Hieno, näkymätön olemus läpäisee koko siemenen, ja juuri tästä hienosta olemuksesta kasvaa koko puu.
Samoin, poikani, tämä hienovarainen olemus läpäisee kaiken olemassa olevan.
Se on todellisuus.
Se on Ātman.
...
...
Tämä oli totuuden hetki.
Śvetaketu ei enää pelkästään kuullut sanoja – jokin värähti hänen sydämessään.
Mutta isä ei pysähtynyt siihen.
Hän tiesi, ettei vanha tapa samaistaa itsensä kehoon ja mieleen häviä yhden ainoan vertauksen avulla.
Niinpä hän sanoi:
...
...
Poika, joka oli opiskellut kaksitoista vuotta, opetellut tekstejä ulkoa ja väitellyt rituaalien hienouksista, ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli koko ajan etsinyt väärästä paikasta.
Hän oli etsinyt kirjoista, mutta totuus oli ollut hänen omassa sisimmässään.
Hän oli etsinyt sanoista, mutta totuus oli ollut sanojen välisessä hiljaisuudessa.
Hän oli etsinyt Jumalaa jostakin taivaasta, mutta...
Tämä oivallus ei ollut pelkkä ajatus.
Se ravisteli hänen koko olemustaan.
Se oli herääminen.
...
...
Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.
Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.Se ravisteli hänen koko olemustaan.
Se oli herääminen.
...
...
Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.
Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan. - Anonyymi00062
Anonyymi00061 kirjoitti:
Se ravisteli hänen koko olemustaan.
Se oli herääminen.
...
...
Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.
Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.
Mutta asian ydin on yksinkertainen:
Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.
Upaniṣadien tehtävä ei ole antaa sinulle uutta tietoa, vaan poistaa tietämättömyyden pilvi, jotta muistaisit, kuka todella olet. - Anonyymi00063
Anonyymi00062 kirjoitti:
Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.
Mutta asian ydin on yksinkertainen:
Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.
Upaniṣadien tehtävä ei ole antaa sinulle uutta tietoa, vaan poistaa tietämättömyyden pilvi, jotta muistaisit, kuka todella olet.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko. - Anonyymi00064
Anonyymi00063 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------------
Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko. - Anonyymi00065
Anonyymi00064 kirjoitti:
Et ole se, miksi itseäsi luulet.
Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.
Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.
Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.Kaksi lintua samalla puulla
...
Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?
Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.
Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.
Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.
Samalla puulla istuu kaksi lintua.
He istuvat samalla oksalla.
He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.
Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.
Toinen lintu istuu liikkumatta.
Se vain tarkkailee.
Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.
Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.
Se vain on.
Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.
Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.
Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.
Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.
Se ei koskaan pysähdy.
Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.
Toinen lintu lepää rauhassa.
Toinen on jatkuvassa liikkeessä.
Toinen tarkkailee.
Toinen toimii.
Toinen on vapaa.
Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.
Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.
Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.
Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.
Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:
"Mehän istumme samalla oksalla.
Me muistutamme niin paljon toisiamme.
Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."
Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.
Lintu pysähtyy.
Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.
Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija. - Anonyymi00066
Anonyymi00065 kirjoitti:
Kaksi lintua samalla puulla
...
Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?
Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.
Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.
Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.
Samalla puulla istuu kaksi lintua.
He istuvat samalla oksalla.
He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.
Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.
Toinen lintu istuu liikkumatta.
Se vain tarkkailee.
Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.
Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.
Se vain on.
Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.
Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.
Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.
Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.
Se ei koskaan pysähdy.
Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.
Toinen lintu lepää rauhassa.
Toinen on jatkuvassa liikkeessä.
Toinen tarkkailee.
Toinen toimii.
Toinen on vapaa.
Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.
Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.
Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.
Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.
Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:
"Mehän istumme samalla oksalla.
Me muistutamme niin paljon toisiamme.
Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."
Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.
Lintu pysähtyy.
Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.
Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija.Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.
Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.
Puu on keho.
...
Me olemme tuo levoton lintu.
Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.
...
...
Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.
Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.
Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.
Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.
Mutta se on vain rooli.
Se on vain leikki. - Anonyymi00067
Anonyymi00066 kirjoitti:
Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.
Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.
Puu on keho.
...
Me olemme tuo levoton lintu.
Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.
...
...
Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.
Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.
Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.
Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.
Mutta se on vain rooli.
Se on vain leikki.Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.
Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.
Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.
Painaudut tuoliisi.
Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.
Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.
Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.
Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.
Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.
Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.
Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma. - Anonyymi00068
Anonyymi00067 kirjoitti:
Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.
Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.
Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.
Painaudut tuoliisi.
Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.
Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.
Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.
Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.
Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.
Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.
Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.Māyā – suuri harha
Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?
Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?
Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.
Se on Māyā.
Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.
Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.
Näin ei kuitenkaan ole.
Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.
Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.
Se ei katoa minnekään.
Me emme vain näe sitä. - Anonyymi00069
Anonyymi00068 kirjoitti:
Māyā – suuri harha
Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?
Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?
Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.
Se on Māyā.
Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.
Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.
Näin ei kuitenkaan ole.
Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.
Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.
Se ei katoa minnekään.
Me emme vain näe sitä....
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.
Ja Māyān tärkein väline on mielemme.
Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.
Se sanoo:
"Tämä olen minä, tuo en ole minä."
"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."
"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."
Näin mieli luo kaksinaisuuden.
Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.
Kaikella, millä on alku, on myös loppu.
Kaikki, mikä syntyy, kuolee.
Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.
Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.
Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.
Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.
Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.
Sydämesi pysähtyy hetkeksi.
Jähmetyt paikallesi.
Kylmä hiki nousee pintaan.
Kauhu valtaa mielesi.
Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:
"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."
Oliko käärme todellinen?
Sinun kokemuksessasi kyllä.
Näit sen.
Pelkäsit sitä.
Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.
Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.
Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.
Samoin on maailman laita.
Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.
Se näyttää todelliselta.
Se synnyttää todellista kärsimystä. - Anonyymi00070
Anonyymi00069 kirjoitti:
...
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.
Ja Māyān tärkein väline on mielemme.
Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.
Se sanoo:
"Tämä olen minä, tuo en ole minä."
"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."
"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."
Näin mieli luo kaksinaisuuden.
Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.
Kaikella, millä on alku, on myös loppu.
Kaikki, mikä syntyy, kuolee.
Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.
Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.
Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.
Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.
Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.
Sydämesi pysähtyy hetkeksi.
Jähmetyt paikallesi.
Kylmä hiki nousee pintaan.
Kauhu valtaa mielesi.
Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:
"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."
Oliko käärme todellinen?
Sinun kokemuksessasi kyllä.
Näit sen.
Pelkäsit sitä.
Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.
Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.
Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.
Samoin on maailman laita.
Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.
Se näyttää todelliselta.
Se synnyttää todellista kärsimystä.Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.
Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.
Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.
Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.
Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.
Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.
Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.
Hän elää täyttä elämää.
Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.
Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.
Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.
Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.
Ne ovat:
sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.
Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.
Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.
Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.
Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta. - Anonyymi00071
Anonyymi00070 kirjoitti:
Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.
Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.
Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.
Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.
Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.
Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.
Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.
Hän elää täyttä elämää.
Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.
Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.
Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.
Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.
Ne ovat:
sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.
Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.
Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.
Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.
Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.
Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.
Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen. - Anonyymi00072
Anonyymi00071 kirjoitti:
Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.
Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.
Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
-------------------------
Kirkas taivas ilmentää sattvaa.
Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.
Ja juuri tässä on asian ydin.
Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.
Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.
Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.
Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.
Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.
Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.
Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.
Kaikki kolme sitovat.
Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.
Tämä on erittäin tärkeä oivallus.
Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.
He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.
Se on hyvä ja hyödyllinen asia.
Se valmistaa mieltä.
Mutta Upaniṣadit varoittavat:
"Älä kiinny edes sattvaan.
Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.
Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."
Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi. - Anonyymi00073
Anonyymi00072 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
-------------------------
Kirkas taivas ilmentää sattvaa.
Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.
Ja juuri tässä on asian ydin.
Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.
Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.
Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.
Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.
Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.
Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.
Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.
Kaikki kolme sitovat.
Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.
Tämä on erittäin tärkeä oivallus.
Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.
He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.
Se on hyvä ja hyödyllinen asia.
Se valmistaa mieltä.
Mutta Upaniṣadit varoittavat:
"Älä kiinny edes sattvaan.
Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.
Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."
Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.
- Anonyymi00074
Anonyymi00073 kirjoitti:
Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.
Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme. - Anonyymi00075
Anonyymi00074 kirjoitti:
Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa. - Anonyymi00076
Anonyymi00075 kirjoitti:
Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista. - Anonyymi00077
Anonyymi00076 kirjoitti:
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.Voimme kokea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa. - Anonyymi00078
Anonyymi00077 kirjoitti:
Voimme kokea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa.Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus. - Anonyymi00079
Anonyymi00078 kirjoitti:
Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.Neljäs tila – Turiya
Ja nyt tulee kaikkein mielenkiintoisin kohta.
Upaniṣadit puhuvat neljännestä tilasta.
Sitä kutsutaan turiyaksi – yksinkertaisesti “neljäs”.
Se ei muistuta kolmea muuta tilaa, koska se ei vaihdu niiden kanssa.
Turiya on tausta, jolla kaikki kolme tilaa tapahtuvat.
Se on todistaja, joka on nähnyt sekä valveen, unennäön että syvän unen – mutta ei ole itse muuttunut.
Olet sama henkilö, olitpa hereillä, unessa tai syvässä unessa.
Jokin on aina havainnut nämä tilat ja pysynyt muuttumattomana.
Juuri tämä “jokin” on turiya. - Anonyymi00080
Anonyymi00079 kirjoitti:
Neljäs tila – Turiya
Ja nyt tulee kaikkein mielenkiintoisin kohta.
Upaniṣadit puhuvat neljännestä tilasta.
Sitä kutsutaan turiyaksi – yksinkertaisesti “neljäs”.
Se ei muistuta kolmea muuta tilaa, koska se ei vaihdu niiden kanssa.
Turiya on tausta, jolla kaikki kolme tilaa tapahtuvat.
Se on todistaja, joka on nähnyt sekä valveen, unennäön että syvän unen – mutta ei ole itse muuttunut.
Olet sama henkilö, olitpa hereillä, unessa tai syvässä unessa.
Jokin on aina havainnut nämä tilat ja pysynyt muuttumattomana.
Juuri tämä “jokin” on turiya.Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä. - Anonyymi00081
Anonyymi00080 kirjoitti:
Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä. - Anonyymi00082
Anonyymi00081 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä.Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen. - Anonyymi00083
Anonyymi00082 kirjoitti:
Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen.On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä. - Anonyymi00084
Anonyymi00083 kirjoitti:
On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä.Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho. - Anonyymi00085
Anonyymi00084 kirjoitti:
Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho. - Anonyymi00086
Anonyymi00085 kirjoitti:
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä… - Anonyymi00087
Anonyymi00086 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
----------------------
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä… - Anonyymi00088
Anonyymi00087 kirjoitti:
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua. - Anonyymi00089
Anonyymi00088 kirjoitti:
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet. - Anonyymi00090
Anonyymi00089 kirjoitti:
…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet. - Anonyymi00091
Anonyymi00090 kirjoitti:
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen. - Anonyymi00092
Anonyymi00091 kirjoitti:
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.
Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:
Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?
Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.
Ne antavat jotakin suurempaa.
Ne antavat näkemisen.
Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta… - Anonyymi00093
Anonyymi00092 kirjoitti:
Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.
Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:
Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?
Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.
Ne antavat jotakin suurempaa.
Ne antavat näkemisen.
Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta…Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:
Me etsimme sitä, mitä jo olemme.
Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.
Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.
Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan. - Anonyymi00094
Anonyymi00093 kirjoitti:
Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:
Me etsimme sitä, mitä jo olemme.
Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.
Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.
Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.Me etsimme sitä, mitä jo olemme.
Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.
Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet. - Anonyymi00095
Anonyymi00094 kirjoitti:
Me etsimme sitä, mitä jo olemme.
Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.
Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.
Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.
Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.
Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole. - Anonyymi00096
Anonyymi00095 kirjoitti:
…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.
Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.
Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.
Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
--------------------------------
Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.
Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.
Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.
Ja jäljelle jää puhdas oleminen.
Jäljelle jää valo.
Jäljelle jää rakkaus.
Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.
Tämä ei ole kaukainen tavoite.
Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.
Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.
Kuinka tämä toimii elämässä: kuninkaan ja viisaiden kohtaaminen
*Bṛhadāraṇyaka Upaniṣadon yksi laajimmista ja syvimmistä koko vedalaisessa
Se on kuin valtameri, johon on koottu kaikki vedalaisen viisauden helmet.
Siinä on poikkeuksellinen kertomus, joka avautuu kuin jännittävä älyllinen trilleri – kuin titaanien ajattelun kaksintaistelu, totuuden taistelu, jossa panoksena on enemmän kuin elämä ja kuolema.
Kyse on kuningas Janakasta ja viisaasta Yājñavalkyasta. - Anonyymi00097
Anonyymi00096 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
--------------------------------
Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.
Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.
Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.
Ja jäljelle jää puhdas oleminen.
Jäljelle jää valo.
Jäljelle jää rakkaus.
Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.
Tämä ei ole kaukainen tavoite.
Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.
Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.
Kuinka tämä toimii elämässä: kuninkaan ja viisaiden kohtaaminen
*Bṛhadāraṇyaka Upaniṣadon yksi laajimmista ja syvimmistä koko vedalaisessa
Se on kuin valtameri, johon on koottu kaikki vedalaisen viisauden helmet.
Siinä on poikkeuksellinen kertomus, joka avautuu kuin jännittävä älyllinen trilleri – kuin titaanien ajattelun kaksintaistelu, totuuden taistelu, jossa panoksena on enemmän kuin elämä ja kuolema.
Kyse on kuningas Janakasta ja viisaasta Yājñavalkyasta....
...
...
…älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.
Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.
Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.
“Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”
Yājñavalkya vastasi:
“Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin. - Anonyymi00098
Anonyymi00097 kirjoitti:
...
...
...
…älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.
Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.
Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.
“Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”
Yājñavalkya vastasi:
“Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin....
Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen. - Anonyymi00099
Anonyymi00098 kirjoitti:
...
Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen....
...
…valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.
Janaka kysyi:
“Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.
Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”
Yājñavalkya vastasi vertauksella:
“Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.
Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.
Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon. - Anonyymi00100
Anonyymi00099 kirjoitti:
...
...
…valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.
Janaka kysyi:
“Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.
Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”
Yājñavalkya vastasi vertauksella:
“Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.
Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.
Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon.Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”
Janaka kysyi:
“Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”
Yājñavalkya vastasi:
“Siksi, että mieli on himojen samentama.
Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.
Samoin on mielesi kanssa.
Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.
Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.
Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.
Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.
Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.
Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”
Janaka kysyi:
“Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”
Yājñavalkya hymyili:
“Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.
Mutta sinä et ole mieli.
Sinä olet se, joka havaitsee mielen.
Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.
Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.
Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.
Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.
Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”
Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.
Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.
Se kehottaa muuttamaan suhteen.
Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.
Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.
Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.
Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.
Se on vapautta kaiken keskellä.
Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.
Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun. - Anonyymi00101
Anonyymi00100 kirjoitti:
Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”
Janaka kysyi:
“Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”
Yājñavalkya vastasi:
“Siksi, että mieli on himojen samentama.
Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.
Samoin on mielesi kanssa.
Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.
Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.
Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.
Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.
Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.
Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”
Janaka kysyi:
“Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”
Yājñavalkya hymyili:
“Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.
Mutta sinä et ole mieli.
Sinä olet se, joka havaitsee mielen.
Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.
Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.
Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.
Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.
Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”
Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.
Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.
Se kehottaa muuttamaan suhteen.
Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.
Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.
Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.
Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.
Se on vapautta kaiken keskellä.
Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.
Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun.Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi
Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.
Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.
Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.
“Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.
Ihminen on kuin toukka.
Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.
Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.
Mihin se tarkalleen siirtyy?
Janaka vaikeni odottaen vastausta.
“On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.
Se koostuu viidestä elementistä...
Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.
Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.
Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.
Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).
Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.
Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).
Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.
…pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.
Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.
“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.
“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.
Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.
Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.
Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”
“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.
“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.
Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.
Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.
Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”
Janaka vaipui ajatuksiin:
“Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”
Yājñavalkya vastasi:
“Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?
Kuka olisi se, joka syntyy?
Halu palaa tiedon tulessa.” - Anonyymi00102
Anonyymi00101 kirjoitti:
Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi
Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.
Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.
Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.
“Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.
Ihminen on kuin toukka.
Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.
Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.
Mihin se tarkalleen siirtyy?
Janaka vaikeni odottaen vastausta.
“On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.
Se koostuu viidestä elementistä...
Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.
Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.
Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.
Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).
Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.
Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).
Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.
…pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.
Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.
“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.
“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.
Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.
Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.
Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”
“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.
“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.
Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.
Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.
Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”
Janaka vaipui ajatuksiin:
“Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”
Yājñavalkya vastasi:
“Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?
Kuka olisi se, joka syntyy?
Halu palaa tiedon tulessa.”“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.
“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.
Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.
Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä. - Anonyymi00103
Anonyymi00102 kirjoitti:
“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.
“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.
Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.
Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.
“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.
Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.
Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.
Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.” - Anonyymi00104
Anonyymi00103 kirjoitti:
“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.
“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.
Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.
Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.
Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.
Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen. - Anonyymi00105
Anonyymi00104 kirjoitti:
Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.
Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...
- Anonyymi00106
Anonyymi00105 kirjoitti:
Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...
...
Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”
Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.
Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä. - Anonyymi00107
Anonyymi00106 kirjoitti:
...
Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”
Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.
Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä.Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
------------------------
Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”
“Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”
“Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla. - Anonyymi00108
Anonyymi00107 kirjoitti:
Palautetaan poistettu viestiketju:
Poistettu:
Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet
------------------------
Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”
“Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”
“Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla.Sinä et ole joki etkä lehdet. Sinä olet se, joka katsoo.”
“Mutta miten tämä liittyy gunoihin?” Janaka kysyi.
“Juuri näin”, jatkoi Jajñavalkya. “Kun Rajas nousee ja tunnet energian ja toiminnan halun, tarkkaile sitä. Älä sano: ‘Minä haluan toimia’, vaan sano: ‘Tässä on Rajasin energia.’
Kun Sattva tulee ja tunnet rauhaa ja selkeyttä, tarkkaile myös sitä. Älä sano: ‘Minä olen rauhallinen’, vaan sano: ‘Tässä on Sattvan tila.’” - Anonyymi00109
Anonyymi00108 kirjoitti:
Sinä et ole joki etkä lehdet. Sinä olet se, joka katsoo.”
“Mutta miten tämä liittyy gunoihin?” Janaka kysyi.
“Juuri näin”, jatkoi Jajñavalkya. “Kun Rajas nousee ja tunnet energian ja toiminnan halun, tarkkaile sitä. Älä sano: ‘Minä haluan toimia’, vaan sano: ‘Tässä on Rajasin energia.’
Kun Sattva tulee ja tunnet rauhaa ja selkeyttä, tarkkaile myös sitä. Älä sano: ‘Minä olen rauhallinen’, vaan sano: ‘Tässä on Sattvan tila.’”Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.
Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.
Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.
Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.
Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.
Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen. - Anonyymi00110
Anonyymi00109 kirjoitti:
Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.
Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.
Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.
Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.
Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.
Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen."Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät kuitenkaan ole tieteellisiä tutkimuksia eivätkä ne pyri todistamaan väitteitään samalla tavalla kuin luonnontieteet. Ne ovat filosofisia ja kokemuksellisia tekstejä, jotka pohtivat tietoisuutta, minuutta ja todellisuuden luonnetta. - Anonyymi00111
Anonyymi00110 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät kuitenkaan ole tieteellisiä tutkimuksia eivätkä ne pyri todistamaan väitteitään samalla tavalla kuin luonnontieteet. Ne ovat filosofisia ja kokemuksellisia tekstejä, jotka pohtivat tietoisuutta, minuutta ja todellisuuden luonnetta."Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).
Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.
Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.
Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.
Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.
Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.
Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi. - Anonyymi00112
Anonyymi00111 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).
Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.
Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.
Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.
Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.
Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.
Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi."Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.
Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.
Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.
On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.
Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.
Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa). - Anonyymi00113
Anonyymi00112 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.
Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.
Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.
On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.
Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.
Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa)."Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.
Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.
Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.
Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.
Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.
Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.
Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.
Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.
Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?
Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.
Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.
Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.
Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on. - Anonyymi00114
Anonyymi00113 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.
Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.
Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.
Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.
Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.
Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.
Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.
Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.
Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?
Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.
Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.
Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.
Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.
- Anonyymi00115
Anonyymi00114 kirjoitti:
Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.
Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?
Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.
Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.
Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.
Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.
Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.
Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin. - Anonyymi00116
Anonyymi00115 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.
Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.
Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?
Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.
Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.
Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.
Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.
Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.
Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin."Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. - Anonyymi00117
Anonyymi00116 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.
- Anonyymi00118
Anonyymi00117 kirjoitti:
Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.
Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.
Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.
Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.
Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.
Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.
Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.
Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.
Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse. - Anonyymi00119
Anonyymi00118 kirjoitti:
"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"
Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.
Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.
Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.
Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.
Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.
Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.
Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.
Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.
Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.
Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä. - Anonyymi00120
Anonyymi00119 kirjoitti:
Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
Anonyymi00126
2026-06-30 12:27:02
Anonyymi00125 kirjoitti:
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri ensisijaisesti lisäämään uskomuksia vaan poistamaan tietämättömyyttä. Ne eivät vetoa pelkoon vaan ymmärrykseen. Ne eivät pyydä ihmistä hyväksymään väitteitä siksi, että niiden hylkäämisestä seuraisi ikuinen rangaistus, vaan kutsuvat tutkimaan, ovatko niiden väitteet tosia.
Juuri siksi niiden keskeinen kysymys ei ole: "Uskotko oikein?" vaan: "Näetkö todellisuuden sellaisena kuin se on?" Tämä on perustavanlaatuinen ero. Totuus ei Upaniṣadien mukaan riipu siitä, kuinka voimakkaasti siihen uskotaan, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa.
Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."
Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse. - Anonyymi00121
Anonyymi00120 kirjoitti:
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
Anonyymi00126
2026-06-30 12:27:02
Anonyymi00125 kirjoitti:
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.
Tämä on tärkeä filosofinen ero.
Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri ensisijaisesti lisäämään uskomuksia vaan poistamaan tietämättömyyttä. Ne eivät vetoa pelkoon vaan ymmärrykseen. Ne eivät pyydä ihmistä hyväksymään väitteitä siksi, että niiden hylkäämisestä seuraisi ikuinen rangaistus, vaan kutsuvat tutkimaan, ovatko niiden väitteet tosia.
Juuri siksi niiden keskeinen kysymys ei ole: "Uskotko oikein?" vaan: "Näetkö todellisuuden sellaisena kuin se on?" Tämä on perustavanlaatuinen ero. Totuus ei Upaniṣadien mukaan riipu siitä, kuinka voimakkaasti siihen uskotaan, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa.
Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.
Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."
Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).
Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.
Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on. - Anonyymi00122
Anonyymi00121 kirjoitti:
Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).
Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.
Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.
Totuus kestää tutkimisen.
Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.
Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.
Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.
Toisin kuin uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa. - Anonyymi00123
Anonyymi00122 kirjoitti:
Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.
Totuus kestää tutkimisen.
Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.
Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.
Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.
Toisin kuin uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.
Toisin kuin uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa. - Anonyymi00124
Anonyymi00123 kirjoitti:
Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.
Toisin kuin uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.Kysyit:
"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?
lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?
soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?
luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"
Vastaus:
"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"
Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.
Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Saa.
Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"
Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"
Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.
Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.
Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.
Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.
”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr. - Anonyymi00125UUSI
Anonyymi00124 kirjoitti:
Kysyit:
"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?
lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?
soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?
luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"
Vastaus:
"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"
Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.
Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Saa.
Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"
Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"
Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.
Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.
Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.
Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.
”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.
”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.
”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.
”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.
Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”
Janaka vaipui mietteisiin.
”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”
Yājñavalkya vastasi:
”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi. - Anonyymi00126UUSI
Anonyymi00125 kirjoitti:
”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.
”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.
”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.
”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.
Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”
Janaka vaipui mietteisiin.
”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”
Yājñavalkya vastasi:
”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi.”Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.
Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.
Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:
”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”
Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:
”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”
Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.
”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”
He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.
Heidän surunsa oli lohduton.
Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:
”Mikä on hätänä?”
He vastasivat:
”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”
Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.
”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.” - Anonyymi00127UUSI
Anonyymi00126 kirjoitti:
”Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.
”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.
Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.
Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:
”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”
Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:
”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”
Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.
”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”
He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.
Heidän surunsa oli lohduton.
Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:
”Mikä on hätänä?”
He vastasivat:
”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”
Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.
”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.””Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”
Typerykset hämmästyivät.
”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”
Vaeltaja sanoi:
”Asettukaa riviin.”
He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:
”Yksi.”
Sitten hän meni toisen luo.
”Kaksi.”
Kolmannen luo.
”Kolme.”
Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.
”Yhdeksän.”
Sitten hän sanoi:
”Katsokaapa nyt.”
Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:
”Kymmenen.”
Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.
He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.
Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan. - Anonyymi00128UUSI
Anonyymi00127 kirjoitti:
”Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”
Typerykset hämmästyivät.
”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”
Vaeltaja sanoi:
”Asettukaa riviin.”
He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:
”Yksi.”
Sitten hän meni toisen luo.
”Kaksi.”
Kolmannen luo.
”Kolme.”
Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.
”Yhdeksän.”
Sitten hän sanoi:
”Katsokaapa nyt.”
Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:
”Kymmenen.”
Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.
He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.
Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan.Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.
Ensimmäinen totuus.
Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.
Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme. - Anonyymi00129UUSI
Anonyymi00128 kirjoitti:
Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.
Ensimmäinen totuus.
Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.
Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.
Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.
Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.
Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.
Toinen totuus.
Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.
Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.
Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.
Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.
Valkokangas on aina sama, muuttumaton.
Samoin sinä olet aina muuttumaton. - Anonyymi00130UUSI
Anonyymi00129 kirjoitti:
Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.
Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.
Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.
Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.
Toinen totuus.
Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.
Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.
Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.
Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.
Valkokangas on aina sama, muuttumaton.
Samoin sinä olet aina muuttumaton.Kolmas totuus.
Se, mitä etsit, on jo olemassa.
Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.
Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.
Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.
Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.
Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.
Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.
Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.
Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.
Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:
täydellinen, vapaa ja autuas Ātman. - Anonyymi00131UUSI
Anonyymi00130 kirjoitti:
Kolmas totuus.
Se, mitä etsit, on jo olemassa.
Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.
Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.
Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.
Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.
Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.
Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.
Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.
Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.
Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:
täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:
"Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.
Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.
Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.
Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.
Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.
Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.
Lakkaa siis etsimästä.
Ole vain.
Älä pyri tulemaan joksikin.
Ole. - Anonyymi00132UUSI
Anonyymi00131 kirjoitti:
Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:
"Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.
Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.
Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.
Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.
Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.
Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.
Lakkaa siis etsimästä.
Ole vain.
Älä pyri tulemaan joksikin.
Ole.Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.
Voit kysyä:
'Miten minun pitäisi olla?'
Minä vastaan:
'Kuka tämän kysymyksen esittää?'
Juuri tuo kysyjä on vastaus.
Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.
Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.
Olet aina ollut.
Olet aina oleva.
Tuhansien vuosien ajan Upaniṣadien viisaat ovat päättäneet opetuksensa yhteen mantraan.
Sitä kutsutaan śānti-mantraksi, rauhan mantraksi.
Siinä ei pyydetä rikkautta, terveyttä eikä menestystä.
Siinä on vain yksi rukous: rauhaa, hiljaisuutta ja kotiin palaamista.
Se kuuluu näin:
asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya - Anonyymi00133UUSI
Anonyymi00132 kirjoitti:
Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.
Voit kysyä:
'Miten minun pitäisi olla?'
Minä vastaan:
'Kuka tämän kysymyksen esittää?'
Juuri tuo kysyjä on vastaus.
Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.
Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.
Olet aina ollut.
Olet aina oleva.
Tuhansien vuosien ajan Upaniṣadien viisaat ovat päättäneet opetuksensa yhteen mantraan.
Sitä kutsutaan śānti-mantraksi, rauhan mantraksi.
Siinä ei pyydetä rikkautta, terveyttä eikä menestystä.
Siinä on vain yksi rukous: rauhaa, hiljaisuutta ja kotiin palaamista.
Se kuuluu näin:
asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor mā amṛtaṁ gamayaasato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya
Johdata minut harhasta totuuteen.
Johdata minut tietämättömyydestä viisauteen.
Johdata minut kuolevaisuudesta ikuisen todellisuuden oivaltamiseen. - Anonyymi00134UUSI
Anonyymi00133 kirjoitti:
asato mā sad gamaya
tamaso mā jyotir gamaya
mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya
Johdata minut harhasta totuuteen.
Johdata minut tietämättömyydestä viisauteen.
Johdata minut kuolevaisuudesta ikuisen todellisuuden oivaltamiseen.Brihadaranyaka Upanishad (1.3.28)
Epätodesta todelliseen"
"Pimeydestä valoon" .
"Kuolemasta kuolemattomuuteen" ei yleensä tarkoita fyysistä kuolemattomuutta, vaan oivallusta ihmisen syvimmästä olemuksesta – siitä, mikä on ajaton ja katoamaton. - Anonyymi00135UUSI
Anonyymi00134 kirjoitti:
Brihadaranyaka Upanishad (1.3.28)
Epätodesta todelliseen"
"Pimeydestä valoon" .
"Kuolemasta kuolemattomuuteen" ei yleensä tarkoita fyysistä kuolemattomuutta, vaan oivallusta ihmisen syvimmästä olemuksesta – siitä, mikä on ajaton ja katoamaton.Asato mā sad gamaya – Johdata minut epätodesta todelliseen
Asat tarkoittaa kaikkea, mikä on väliaikaista ja katoavaa, samaistuminen kehoon ("minä olen tämä keho").
Sat on todellisuus ja Prema-bhakti on sielun luonnollinen tila.
Mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya – Johdata minut kuolemasta kuolemattomuuteen - Anonyymi00136UUSI
Anonyymi00135 kirjoitti:
Asato mā sad gamaya – Johdata minut epätodesta todelliseen
Asat tarkoittaa kaikkea, mikä on väliaikaista ja katoavaa, samaistuminen kehoon ("minä olen tämä keho").
Sat on todellisuus ja Prema-bhakti on sielun luonnollinen tila.
Mṛtyor mā amṛtaṁ gamaya – Johdata minut kuolemasta kuolemattomuuteenTodellinen kuolema on: jatkuva syntymän ja kuoleman kiertokulku (saṁsāra), aineellisen luonnon orjuus. Amṛta ("kuolemattomuus", "ikuinen nektari") tarkoittaa: vapautumista saṁsārasta jne.
Pelkkä vapautuminen (mokṣa) ei ole lopullinen päämäärä. Korkein tavoite on prema.
Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.
Olet aina ollut. - Anonyymi00137UUSI
Anonyymi00136 kirjoitti:
Todellinen kuolema on: jatkuva syntymän ja kuoleman kiertokulku (saṁsāra), aineellisen luonnon orjuus. Amṛta ("kuolemattomuus", "ikuinen nektari") tarkoittaa: vapautumista saṁsārasta jne.
Pelkkä vapautuminen (mokṣa) ei ole lopullinen päämäärä. Korkein tavoite on prema.
Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.
Olet aina ollut.Om śānti
ॐ शान्तिः - Anonyymi00138UUSI
Anonyymi00137 kirjoitti:
Om śānti
ॐ शान्तिःVedat eivät ole syntyneet kirjallisen luomistyön tuloksena – ne ovat ikuisia ja ovat aina olleet olemassa. Noin 5 000 vuotta sitten, Kali-yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset kirjoitettiin UUDELLEEN muistiin, jotta ne voitaisiin säilyttää ja välittää tuleville sukupolville. Sitä ennen Vedat välittyivät suullisesti paramparān henkisten opettajien katkeamattoman perimysketjun, kautta. Tämä uudelleenjärjestäminen toteutettiin nykyistä aikakautta varten, koska Kali-yugan ihmisillä on heikompi muisti ja alempi tietoisuuden taso kuin edellisten aikakausien ihmisillä. Näin ollen Vedat ovat aina olleet olemassa, mutta noin 5 000 vuotta sitten ne järjestettiin systemaattiseen muotoon ja kirjoitettiin muistiin.
Tässä maailmankaikkeudessa hiema yli 5 000 vuotta sitten Vedavyāsakokosi ja järjesti Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat itse ovat aina olleet olemassa. Hän jakoi ne neljään osaan Kali-yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja niiden alkuperäisessä kokonaisuudessaan. - Anonyymi00139UUSI
Anonyymi00138 kirjoitti:
Vedat eivät ole syntyneet kirjallisen luomistyön tuloksena – ne ovat ikuisia ja ovat aina olleet olemassa. Noin 5 000 vuotta sitten, Kali-yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset kirjoitettiin UUDELLEEN muistiin, jotta ne voitaisiin säilyttää ja välittää tuleville sukupolville. Sitä ennen Vedat välittyivät suullisesti paramparān henkisten opettajien katkeamattoman perimysketjun, kautta. Tämä uudelleenjärjestäminen toteutettiin nykyistä aikakautta varten, koska Kali-yugan ihmisillä on heikompi muisti ja alempi tietoisuuden taso kuin edellisten aikakausien ihmisillä. Näin ollen Vedat ovat aina olleet olemassa, mutta noin 5 000 vuotta sitten ne järjestettiin systemaattiseen muotoon ja kirjoitettiin muistiin.
Tässä maailmankaikkeudessa hiema yli 5 000 vuotta sitten Vedavyāsakokosi ja järjesti Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat itse ovat aina olleet olemassa. Hän jakoi ne neljään osaan Kali-yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja niiden alkuperäisessä kokonaisuudessaan.Seuraavan Kali-yugan alussa tai Dvāpara-yugan lopussa, miljoonien vuosien kuluttua, uusi Vyāsadeva – Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra – tekee jälleen saman seuraavaa aikakautta varten.
Tämä tapahtuu meidän maailmankaikkeudessamme.
Sitä ennen planeetallamme tapahtuu lukuisia maailmanlaajuisia mullistuksia.
Meidän maailmankaikkeutemme on yksi pienimmistä miljardien muiden maailmankaikkeuksien joukossa.
Sama tapahtuu myös muissa maailmankaikkeuksissa: jokaisen Kali-yugan alussa eli Dvāpara-yugan lopussa ilmestyy uusi Vyāsadeva, Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra, joka järjestää Vedat uudelleen ja kirjoittaa ne muistiin uuden aikakauden ihmisiä varten.
Seuraavan Kali-yugan alussa tai Dvāpara-yugan lopussa, miljoonien vuosien kuluttua, uusi Vyāsadeva – Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra – tekee jälleen saman seuraavaa aikakautta varten.
Tämä tapahtuu meidän maailmankaikkeudessamme.
Sitä ennen planeetallamme tapahtuu lukuisia maailmanlaajuisia mullistuksia.
Meidän maailmankaikkeutemme on yksi pienimmistä miljardien muiden maailmankaikkeuksien joukossa.
Sama tapahtuu myös muissa maailmankaikkeuksissa: jokaisen Kali-yugan alussa eli Dvāpara-yugan lopussa ilmestyy uusi Vyāsadeva, Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra, joka järjestää Vedat uudelleen ja kirjoittaa ne muistiin uuden aikakauden ihmisiä varten. - Anonyymi00140UUSI
Anonyymi00139 kirjoitti:
Seuraavan Kali-yugan alussa tai Dvāpara-yugan lopussa, miljoonien vuosien kuluttua, uusi Vyāsadeva – Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra – tekee jälleen saman seuraavaa aikakautta varten.
Tämä tapahtuu meidän maailmankaikkeudessamme.
Sitä ennen planeetallamme tapahtuu lukuisia maailmanlaajuisia mullistuksia.
Meidän maailmankaikkeutemme on yksi pienimmistä miljardien muiden maailmankaikkeuksien joukossa.
Sama tapahtuu myös muissa maailmankaikkeuksissa: jokaisen Kali-yugan alussa eli Dvāpara-yugan lopussa ilmestyy uusi Vyāsadeva, Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra, joka järjestää Vedat uudelleen ja kirjoittaa ne muistiin uuden aikakauden ihmisiä varten.
Seuraavan Kali-yugan alussa tai Dvāpara-yugan lopussa, miljoonien vuosien kuluttua, uusi Vyāsadeva – Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra – tekee jälleen saman seuraavaa aikakautta varten.
Tämä tapahtuu meidän maailmankaikkeudessamme.
Sitä ennen planeetallamme tapahtuu lukuisia maailmanlaajuisia mullistuksia.
Meidän maailmankaikkeutemme on yksi pienimmistä miljardien muiden maailmankaikkeuksien joukossa.
Sama tapahtuu myös muissa maailmankaikkeuksissa: jokaisen Kali-yugan alussa eli Dvāpara-yugan lopussa ilmestyy uusi Vyāsadeva, Kṛṣṇan kirjallisuuden avatāra, joka järjestää Vedat uudelleen ja kirjoittaa ne muistiin uuden aikakauden ihmisiä varten.Tämä prosessi on loputon ja jatkuva – se on syklinen!
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla. - Anonyymi00141UUSI
Anonyymi00140 kirjoitti:
Tämä prosessi on loputon ja jatkuva – se on syklinen!
Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.
Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti. - Anonyymi00142UUSI
Anonyymi00141 kirjoitti:
Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille.
Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.Vedat ovat ikuisia (apaurusheya): niitä ei ole alun perin luotu tai kirjoitettu, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.
Ihmiset eivät ”keksi” tätä tietoa, vaan saavat sen ja välittävät sitä aikakautensa kykyjen mukaisesti.
Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.
Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle.
Vedat ovat ikuisia (apaurusheya): niitä ei ole alun perin luotu tai kirjoitettu, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.
Ihmiset eivät ”keksi” tätä tietoa, vaan saavat sen ja välittävät sitä aikakautensa kykyjen mukaisesti.
Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.
Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle. - Anonyymi00143UUSI
Anonyymi00142 kirjoitti:
Vedat ovat ikuisia (apaurusheya): niitä ei ole alun perin luotu tai kirjoitettu, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.
Ihmiset eivät ”keksi” tätä tietoa, vaan saavat sen ja välittävät sitä aikakautensa kykyjen mukaisesti.
Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.
Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle.
Vedat ovat ikuisia (apaurusheya): niitä ei ole alun perin luotu tai kirjoitettu, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.
Ihmiset eivät ”keksi” tätä tietoa, vaan saavat sen ja välittävät sitä aikakautensa kykyjen mukaisesti.
Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.
Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle.Tärkeää!
Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.
Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.
Lisäksi itse Bhagavad Gitaa kutsutaan usein nimillä Gītopaniṣad tai Yoga-upaniṣad, mikä korostaa sen asemaa Upaniṣadina ja sen kuulumista Vedānta-perinteeseen.
Upaniṣadien ja Vedanta Sutran ohella Bhagavad Gītā on yksi Vedāntan kolmesta perustekstistä. - Anonyymi00144UUSI
Anonyymi00143 kirjoitti:
Tärkeää!
Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.
Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.
Lisäksi itse Bhagavad Gitaa kutsutaan usein nimillä Gītopaniṣad tai Yoga-upaniṣad, mikä korostaa sen asemaa Upaniṣadina ja sen kuulumista Vedānta-perinteeseen.
Upaniṣadien ja Vedanta Sutran ohella Bhagavad Gītā on yksi Vedāntan kolmesta perustekstistä.Tärkeää!
Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.
Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.
Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa. Se on todellinen, mutta se ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.
Persoonallinen Jumala on Krishna (Kṛṣṇa), jolla on ikuinen persoona, tahto, ominaisuudet.
Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27). - Anonyymi00145UUSI
Anonyymi00144 kirjoitti:
Tärkeää!
Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.
Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.
Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa. Se on todellinen, mutta se ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.
Persoonallinen Jumala on Krishna (Kṛṣṇa), jolla on ikuinen persoona, tahto, ominaisuudet.
Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27).Tämän vuoksi :
Brahmanin oivaltaminen on yksi henkisen ymmärryksen taso.
Korkein oivallus on tuntea Kṛṣṇa persoonallisena Jumalana.
Bhakti on korkein. - Anonyymi00146UUSI
Anonyymi00145 kirjoitti:
Tämän vuoksi :
Brahmanin oivaltaminen on yksi henkisen ymmärryksen taso.
Korkein oivallus on tuntea Kṛṣṇa persoonallisena Jumalana.
Bhakti on korkein.https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/
Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. - Anonyymi00147UUSI
Anonyymi00146 kirjoitti:
https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/
Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.[Kṛṣṇa sanoo:] ”Oi Uddhava, hyläten kokonaan Veda-kirjoitukset ja niihin liittyvät tekstit, kaikki niiden määräykset ja kiellot sekä kaiken, mitä olet milloinkaan kuullut tai voit kuulla, ota koko sydämestäsi turvapaikka ainoastaan Minussa, kaikkien olentojen elämässä. Minun armostani vapautut täysin pelosta.”
(SB 11.12.14–15) - Anonyymi00148UUSI
Anonyymi00147 kirjoitti:
[Kṛṣṇa sanoo:] ”Oi Uddhava, hyläten kokonaan Veda-kirjoitukset ja niihin liittyvät tekstit, kaikki niiden määräykset ja kiellot sekä kaiken, mitä olet milloinkaan kuullut tai voit kuulla, ota koko sydämestäsi turvapaikka ainoastaan Minussa, kaikkien olentojen elämässä. Minun armostani vapautut täysin pelosta.”
(SB 11.12.14–15)https://vedabase.io/en/library/sb/11/12/14-15/
Therefore, My dear Uddhava, abandon the Vedic mantras as well as the procedures of supplementary Vedic literatures and their positive and negative injunctions. Disregard that which has been heard and that which is to be heard. Simply take shelter of Me alone, for I am the Supreme Personality of Godhead, situated within the heart of all conditioned souls. Take shelter of Me wholeheartedly, and by My grace be free from fear in all circumstances. - Anonyymi00149UUSI
Anonyymi00148 kirjoitti:
https://vedabase.io/en/library/sb/11/12/14-15/
Therefore, My dear Uddhava, abandon the Vedic mantras as well as the procedures of supplementary Vedic literatures and their positive and negative injunctions. Disregard that which has been heard and that which is to be heard. Simply take shelter of Me alone, for I am the Supreme Personality of Godhead, situated within the heart of all conditioned souls. Take shelter of Me wholeheartedly, and by My grace be free from fear in all circumstances.sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
”Luovu kaikista dharmoista ja turvaudu yksinomaan Minuun. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä pelkää mitään.” - Anonyymi00150UUSI
Anonyymi00149 kirjoitti:
sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja
ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.66)
”Luovu kaikista dharmoista ja turvaudu yksinomaan Minuun. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä pelkää mitään.”Siksi, rakas Uddhava, hylkää vedalaiset mantrat sekä vedalaisen kirjallisuuden lisäteosten ohjeet ja niiden positiiviset ja negatiiviset määräykset. Älä välitä siitä, mitä olet kuullut tai mitä vielä tulet kuulemaan. Turvaudu yksin Minuun, sillä Minä olen Korkein Jumala, joka on läsnä kaikkien ehdollisten sielujen sydämessä. Turvaudu Minuun koko sydämestäsi, ja Minun armostani pääset vapaaksi pelosta kaikissa tilanteissa.
https://vedabase.io/en/library/sb/11/12/14-15/ - Anonyymi00151UUSI
Anonyymi00150 kirjoitti:
Siksi, rakas Uddhava, hylkää vedalaiset mantrat sekä vedalaisen kirjallisuuden lisäteosten ohjeet ja niiden positiiviset ja negatiiviset määräykset. Älä välitä siitä, mitä olet kuullut tai mitä vielä tulet kuulemaan. Turvaudu yksin Minuun, sillä Minä olen Korkein Jumala, joka on läsnä kaikkien ehdollisten sielujen sydämessä. Turvaudu Minuun koko sydämestäsi, ja Minun armostani pääset vapaaksi pelosta kaikissa tilanteissa.
https://vedabase.io/en/library/sb/11/12/14-15/Slokojen käännöksissä esiintyvät pienet erot johtuvat yleensä siitä, että ne on alun perin käännetty sanskritista, ja kääntäjät ovat sittemmin kääntäneet ne kielestä toiseen. Kaikki eivät osaa sanskritia. Vaikka sanavalinnat vaihtelevat, merkitys on kuitenkin välittynyt hyvin.
Lisäksi jopa sanskritin huippuammattimaiset, saattavat kääntää saman tekstin hieman eri tavoin, mutta tärkeintä on että sisältö säilyy! - Anonyymi00152UUSI
Anonyymi00151 kirjoitti:
Slokojen käännöksissä esiintyvät pienet erot johtuvat yleensä siitä, että ne on alun perin käännetty sanskritista, ja kääntäjät ovat sittemmin kääntäneet ne kielestä toiseen. Kaikki eivät osaa sanskritia. Vaikka sanavalinnat vaihtelevat, merkitys on kuitenkin välittynyt hyvin.
Lisäksi jopa sanskritin huippuammattimaiset, saattavat kääntää saman tekstin hieman eri tavoin, mutta tärkeintä on että sisältö säilyy!bahūnāṁ janmanām ante jñānavān māṁ prapadyate
vāsudevaḥ sarvam iti sa mahātmā sudurlabhaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 7.19)
”Se, joka monien syntymien ja kuolemien kautta on saavuttanut täydellisen tiedon, antautuu Minulle, sillä hän on ymmärtänyt, että Minä olen kaikkien syiden syy ja kaikki oleva. Tällainen suuri sielu on hyvin harvinainen.” - Anonyymi00153UUSI
Anonyymi00152 kirjoitti:
bahūnāṁ janmanām ante jñānavān māṁ prapadyate
vāsudevaḥ sarvam iti sa mahātmā sudurlabhaḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 7.19)
”Se, joka monien syntymien ja kuolemien kautta on saavuttanut täydellisen tiedon, antautuu Minulle, sillä hän on ymmärtänyt, että Minä olen kaikkien syiden syy ja kaikki oleva. Tällainen suuri sielu on hyvin harvinainen.”sarva-guhyatamaṁ bhūyaḥ śṛṇu me paramaṁ vachaḥ
iṣṭo ’si me dṛḍham iti tato vakṣyāmi te hitam
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.64)
”Koska olet Minun hyvin läheinen ystäväni, paljastan sinulle korkeimman ja kaikkein salaisimman tiedon. Kuuntele Minua tarkkaavaisesti, puhun nyt sinun parhaaksesi.” - Anonyymi00154UUSI
Anonyymi00153 kirjoitti:
sarva-guhyatamaṁ bhūyaḥ śṛṇu me paramaṁ vachaḥ
iṣṭo ’si me dṛḍham iti tato vakṣyāmi te hitam
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 18.64)
”Koska olet Minun hyvin läheinen ystäväni, paljastan sinulle korkeimman ja kaikkein salaisimman tiedon. Kuuntele Minua tarkkaavaisesti, puhun nyt sinun parhaaksesi.”api chet sudurāchāro bhajate mām ananya-bhāk
sādhur eva sa mantavyaḥ samyag vyavasito hi saḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 9.30)
Jos jopa huonokäytöksisin ihminen palvelee Minua jakamattomalla antaumuksella, häntä on pidettävä sādhuna, sillä hän on päättänyt kulkea oikeaa tietä, ja hänestä tulee hyvin nopeasti dharmātmā (kṣipraṁ bhavati dharmātmā). - Anonyymi00155UUSI
Anonyymi00154 kirjoitti:
api chet sudurāchāro bhajate mām ananya-bhāk
sādhur eva sa mantavyaḥ samyag vyavasito hi saḥ
(Śrīmad Bhagavad-gītā: 9.30)
Jos jopa huonokäytöksisin ihminen palvelee Minua jakamattomalla antaumuksella, häntä on pidettävä sādhuna, sillä hän on päättänyt kulkea oikeaa tietä, ja hänestä tulee hyvin nopeasti dharmātmā (kṣipraṁ bhavati dharmātmā).* sādhu — pyhä ihminen tai pyhä askeetti;
* dharmātmā — sielu, joka seuraa dharmaa (velvollisuutta) tai sielu, joka täyttää dharman (velvollisuuden).
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla5321746Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18867- 84853
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101796Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai49711- 63705
Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki2687- 63666
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?65598- 65533