Itkettää

Myönnän olevani ehkä syyllinen itkuusi, jos sinäå koet sellaiseksi sen, että en tyydy siihen hoitoon, mitä vanhukselleni on laitoksessa tarjolla. Eihän se voi olla sinun syysi, jos sille osastolle työnnetään selalisia potilaita, joiden paikka olisi aivan jossain muualla, vaikka psykiatrisessa sairaalassa. Eikä sinun tarvitse itkeä sen vuoksi, että omaiset eivät hyväksy lääkkeillä huumaamista eivätkä kiinni sitomista hyvin kevein prustein.

Me emme missään tapauksesa tunteneet syyllisyyttä siinä vaiheessa, kun toimitimme vanhuksemme pysyvään laitoshoitoon.Päin vastoin, olimme iloisia siitä, että nyt hänellä on ammattitaitoiset ja motivoituneet hoitajat toisin kuin kotona. Ja asiallinen toimintoympäristö jossa dementoituvan kohellukset eivät aiheuta vaaraa.
Ensimmäinen epäilys heräsi huoneessa olevasta peilistä: onko tämä sittnekään ihan tarkoituksenmukainen paikka ihmiselle, joka oli juuri hyvin kiukkuisena riidellyt peilissä näkyvän vanhan, vihaisen akan kanssa? Nyt olemme epäilleet, että jos hän olisi ollut viimeisetkin kuukaudet kotona, hän olisi pistäytynyt päivittäin ulkona, hän kävisi edelleen vessassa, söisi itse ainakin silloin, kun tarjolla olisi mieleistä ruokaa jne... Nyt hän istuu vahvasti lääkittynä ja tuoliin kiinni sidottuna. Omaisille ei ole kerrottu mitän muuta syytä tähän manööveriin kuin levottomuus. Entä sitten: oli hän kotonakin niin levoton, että koko perhe sai tehdä kolmessa vuorossa toisinaan töitä, ja silti soitettiin ambulanssi kun viimein koko porukan pinna paloi. Ei silti lisätty yhtään lääkettä, vaihdettiin sentään sopivampiin ja tehokkaampiin.

Suoraan sanoen nykyinen tilanne itkettää meitä omaisiakin. Olet varmaan hoitajana parhaasi tehnyt. Olen pahoillani, mutta se ei vaan ole riittänyt.

suotta kirjoitti:

Myönnän olevani ehkä syyllinen itkuusi, jos sinäå koet sellaiseksi sen, että en tyydy siihen hoitoon, mitä vanhukselleni on laitoksessa tarjolla. Eihän se voi olla sinun syysi, jos sille osastolle työnnetään selalisia potilaita, joiden paikka olisi aivan jossain muualla, vaikka psykiatrisessa sairaalassa. Eikä sinun tarvitse itkeä sen vuoksi, että omaiset eivät hyväksy lääkkeillä huumaamista eivätkä kiinni sitomista hyvin kevein prustein.

Me emme missään tapauksesa tunteneet syyllisyyttä siinä vaiheessa, kun toimitimme vanhuksemme pysyvään laitoshoitoon.Päin vastoin, olimme iloisia siitä, että nyt hänellä on ammattitaitoiset ja motivoituneet hoitajat toisin kuin kotona. Ja asiallinen toimintoympäristö jossa dementoituvan kohellukset eivät aiheuta vaaraa.
Ensimmäinen epäilys heräsi huoneessa olevasta peilistä: onko tämä sittnekään ihan tarkoituksenmukainen paikka ihmiselle, joka oli juuri hyvin kiukkuisena riidellyt peilissä näkyvän vanhan, vihaisen akan kanssa? Nyt olemme epäilleet, että jos hän olisi ollut viimeisetkin kuukaudet kotona, hän olisi pistäytynyt päivittäin ulkona, hän kävisi edelleen vessassa, söisi itse ainakin silloin, kun tarjolla olisi mieleistä ruokaa jne... Nyt hän istuu vahvasti lääkittynä ja tuoliin kiinni sidottuna. Omaisille ei ole kerrottu mitän muuta syytä tähän manööveriin kuin levottomuus. Entä sitten: oli hän kotonakin niin levoton, että koko perhe sai tehdä kolmessa vuorossa toisinaan töitä, ja silti soitettiin ambulanssi kun viimein koko porukan pinna paloi. Ei silti lisätty yhtään lääkettä, vaihdettiin sentään sopivampiin ja tehokkaampiin.

Suoraan sanoen nykyinen tilanne itkettää meitä omaisiakin. Olet varmaan hoitajana parhaasi tehnyt. Olen pahoillani, mutta se ei vaan ole riittänyt.

Lue lisää

Täytyy kaiketi käynnistää jonkinlainen kansanliike sitomista vastaan - siitä puhutaan liian vähän - omaiset pelkäävät että vanhukselle kostetaan jos mainitsee asiasta:
siis kaikki omaiset jotka varmuudella tiedätte/olette nähneet/omaisenne on kertonut että sidotaan kiinni_
tehkää siitä laitoksesta/vanhainkodista/mistä tahansa valitus ja tehkää se viipymättä.

mammutin kirjoitti:

Täytyy kaiketi käynnistää jonkinlainen kansanliike sitomista vastaan - siitä puhutaan liian vähän - omaiset pelkäävät että vanhukselle kostetaan jos mainitsee asiasta:
siis kaikki omaiset jotka varmuudella tiedätte/olette nähneet/omaisenne on kertonut että sidotaan kiinni_
tehkää siitä laitoksesta/vanhainkodista/mistä tahansa valitus ja tehkää se viipymättä.

Lue lisää

Minun omaiseni jouti pyörätuoliin noin 2kk siitä kun joutui laitokseen, eikä siitä enään noussut itse ylös, eikä olisi voinutkaan kun oli sidottu vyöllä kiinni. Syynä oli se, että hänen kävelynsä oli tullut niin epävarmaksi, että kaatumis riski oli suuri. Pyörätuoliin sitomista, tai paremminkin turvavyön käyttöä ei minulta missään vaiheessa kysytty. Oliko sen käyttö aiheellista....en osaa sanoa.
Toinen asia on vuoteeseen sitominen, johon täytyy aina kysyä lupa. Joskus nämä sitomiset ovat varmaan paikallaan esm turvallisuuden takia. Minunkaan omaiseni ei enään muista, että hän ei pysty kävelemään. Tottahan hän heti noustessaan ylös kaatuisi.
Hoitajia tarvittaisiin ehdottomasti lisää, että voitaisiin toteuttaa enemmän vanhusta kuntouttavaa työskentelyä. Tavoitteeksi ainakin se, ettei heti kaikki toiminnot romahtaisi.

suotta kirjoitti:

Myönnän olevani ehkä syyllinen itkuusi, jos sinäå koet sellaiseksi sen, että en tyydy siihen hoitoon, mitä vanhukselleni on laitoksessa tarjolla. Eihän se voi olla sinun syysi, jos sille osastolle työnnetään selalisia potilaita, joiden paikka olisi aivan jossain muualla, vaikka psykiatrisessa sairaalassa. Eikä sinun tarvitse itkeä sen vuoksi, että omaiset eivät hyväksy lääkkeillä huumaamista eivätkä kiinni sitomista hyvin kevein prustein.

Me emme missään tapauksesa tunteneet syyllisyyttä siinä vaiheessa, kun toimitimme vanhuksemme pysyvään laitoshoitoon.Päin vastoin, olimme iloisia siitä, että nyt hänellä on ammattitaitoiset ja motivoituneet hoitajat toisin kuin kotona. Ja asiallinen toimintoympäristö jossa dementoituvan kohellukset eivät aiheuta vaaraa.
Ensimmäinen epäilys heräsi huoneessa olevasta peilistä: onko tämä sittnekään ihan tarkoituksenmukainen paikka ihmiselle, joka oli juuri hyvin kiukkuisena riidellyt peilissä näkyvän vanhan, vihaisen akan kanssa? Nyt olemme epäilleet, että jos hän olisi ollut viimeisetkin kuukaudet kotona, hän olisi pistäytynyt päivittäin ulkona, hän kävisi edelleen vessassa, söisi itse ainakin silloin, kun tarjolla olisi mieleistä ruokaa jne... Nyt hän istuu vahvasti lääkittynä ja tuoliin kiinni sidottuna. Omaisille ei ole kerrottu mitän muuta syytä tähän manööveriin kuin levottomuus. Entä sitten: oli hän kotonakin niin levoton, että koko perhe sai tehdä kolmessa vuorossa toisinaan töitä, ja silti soitettiin ambulanssi kun viimein koko porukan pinna paloi. Ei silti lisätty yhtään lääkettä, vaihdettiin sentään sopivampiin ja tehokkaampiin.

Suoraan sanoen nykyinen tilanne itkettää meitä omaisiakin. Olet varmaan hoitajana parhaasi tehnyt. Olen pahoillani, mutta se ei vaan ole riittänyt.

Lue lisää

Omaiset ei yleensä ymmärrä että vanhuksen kunto alenee "romahduksittain", aina on juuri tuollaisia sanojia, että kuinka paljon paremmin olisi kotona jos olisitte jaksaneet hoitaa. Usein silloin kun omaisen voimavarat on loppu, on vanhukselle tullut tai tulossa tämä "romahdusvaihe". Joka puolestaan näyttää siltä kuin se olisi esim. vanhainkodin syytä. Asia voisi olla vielä huonommin siellä kotona. Suurin syy sitomiseen on kaatumiset.

Jos sama henkilö levottomuutensa vuoksi kaatuilee, hänet on pakko laittaa välillä keräämään voimia istualleen sitomalla, jotta jaksaa taas kävellä edestakaisin.

Usein he rauhottuvatkin pian ja ovat tyytyväisempiä istualleen, kunhan ymmärtävät ja malttavat siihen jäädä.

Tosin totta on että kuntoisuus alenee usein muutoksen myötä, vanhus ei jaksa enää taistella, vaan antaa periksi ja passivoituu, kun ei osaa alkaakaan tekemään mitäänvanhainkodissa, vaikka tekemistä tarjottaisiinkin. Omaisia näkee harvoin jne.

Vielä haluaisin sanoa omaisille, että ei asukas, potilas, vanhus, tms. tule paranemaan vanhainkotiin, vaan saamaan mahdollisimman turvallisen, kivuttoman, ihmisarvoisen jne loppuelämän. Omaiset ovat ne jotka pystyvät virikkeitä antamaan, lohtua, elämänhistoriallisia ajatuksia jne, (ei niinkään henkilökunnan tehtäviin kuuluva asia, vaikka parhaansa yrittävät hoitaa sitäkin puolta)

Jotkut omaiset pitävät hyvinkin yhteyttä mutta suurin osa käy ehkä jouluna ja äitienpäivänä. Silloin kun tullaan niin sitten ihmetellään mitä lääkkeitä syötetään kun on niin huonossa kunnossa. Sairaushan se siellä vaan onkin edennyt, muistakaa myös että lääkäri määrää lääkkeet, eivät hoitajat niitä hatusta heittele.

Edellisen kirjoittaneelle siis, ei ihmisiä huumata ainakaan turhaan, mene juttelemaan hoidosta ja sen suunnista rauhassa kysellen ja kuunnellen, älä hyökkäävästi. Osallistumalla hoitoon saat kattavimmat vastaukset, ei kai tarkoita että lykkäsit laitokseen ja hoitakoon siellä? Tällöin arvosteluun ei luulisi olevan varaa? Mene siis päivittäin viemään ulos, vie mieleistä ruokaa jne.

mammutin kirjoitti:

Täytyy kaiketi käynnistää jonkinlainen kansanliike sitomista vastaan - siitä puhutaan liian vähän - omaiset pelkäävät että vanhukselle kostetaan jos mainitsee asiasta:
siis kaikki omaiset jotka varmuudella tiedätte/olette nähneet/omaisenne on kertonut että sidotaan kiinni_
tehkää siitä laitoksesta/vanhainkodista/mistä tahansa valitus ja tehkää se viipymättä.

Lue lisää

Miksi ei saa sitoa mielestäsi? Mitenkäs asian sitten hoidat? Kuuleppas, kun ne nauraa teijän valituksille, siihen sitomiseen on aina perusteet ja lääkärin lupa. Omaisille selitetään asia (tai kaikissa missä olen joutunut sitomaan, olen selittänyt syyn, ja näin myös muut)

Ja kyllä omaisetkin kysyy, en tiiä että kukaan oikeesti tommosta pelkäisi. Tai sitten ei ole hoidossa itse mukana ollenkaan, jossei tuon vertaa luottamus pelaa, jolloin on taas ehkä turha tulla arvostelemaankaan, jossei tiedä faktoja ja sairauksiakaan.

sirpale kirjoitti:

Minun omaiseni jouti pyörätuoliin noin 2kk siitä kun joutui laitokseen, eikä siitä enään noussut itse ylös, eikä olisi voinutkaan kun oli sidottu vyöllä kiinni. Syynä oli se, että hänen kävelynsä oli tullut niin epävarmaksi, että kaatumis riski oli suuri. Pyörätuoliin sitomista, tai paremminkin turvavyön käyttöä ei minulta missään vaiheessa kysytty. Oliko sen käyttö aiheellista....en osaa sanoa.
Toinen asia on vuoteeseen sitominen, johon täytyy aina kysyä lupa. Joskus nämä sitomiset ovat varmaan paikallaan esm turvallisuuden takia. Minunkaan omaiseni ei enään muista, että hän ei pysty kävelemään. Tottahan hän heti noustessaan ylös kaatuisi.
Hoitajia tarvittaisiin ehdottomasti lisää, että voitaisiin toteuttaa enemmän vanhusta kuntouttavaa työskentelyä. Tavoitteeksi ainakin se, ettei heti kaikki toiminnot romahtaisi.

Lue lisää

Surullisen usein potilaalta kysyttäessä hän haluaisi tehdä vaikka mitä, mutta ei sitten huvitakkaan. Vuodepotilailla ja pyörätuolipotilailla on vyöt silloin kun he eivät ole juuri tekemässä kävelyä, liikeharjoituksia tai milloin mitäkin... Krampit ja muut jo ovat mahdollisia ja melko yleisiä.Hoitajia tarvitaan kyllä lisää mutta mikset kysynyt "turvavyön" käytöstä ja käynyt myös itse kuntouttamassa jumppaamalla ja kävelyttämällä niin ei tarvitsisi sanoa että oli vyön vika kun kävely meni, näin olisit tietoinen mitkä muutkin seikat asiaan vaikutti. Eipä auttaminen ilmeisesti kiinnostanut sinua. Miksi sinulta olisi lupa pitänyt kysyä kun et hoitoon tai kuntoutukseen kerran osallistukaan? (osallistuminen on yhteistyö, palaverit, hoitosuunnitelma jne. jollei kongreettisesti pysty itse fyysistä puolta auttamaan.)

Toivottavasti jatkossakin ajattelet että hoitajia lisää, sillä joillain ei ole omaisia tai he eivät osallistu ollenkaan hoitoon jolloin hoito jää ehkä puutteelliseksi.

ei ymmärrä kirjoitti:

Omaiset ei yleensä ymmärrä että vanhuksen kunto alenee "romahduksittain", aina on juuri tuollaisia sanojia, että kuinka paljon paremmin olisi kotona jos olisitte jaksaneet hoitaa. Usein silloin kun omaisen voimavarat on loppu, on vanhukselle tullut tai tulossa tämä "romahdusvaihe". Joka puolestaan näyttää siltä kuin se olisi esim. vanhainkodin syytä. Asia voisi olla vielä huonommin siellä kotona. Suurin syy sitomiseen on kaatumiset.

Jos sama henkilö levottomuutensa vuoksi kaatuilee, hänet on pakko laittaa välillä keräämään voimia istualleen sitomalla, jotta jaksaa taas kävellä edestakaisin.

Usein he rauhottuvatkin pian ja ovat tyytyväisempiä istualleen, kunhan ymmärtävät ja malttavat siihen jäädä.

Tosin totta on että kuntoisuus alenee usein muutoksen myötä, vanhus ei jaksa enää taistella, vaan antaa periksi ja passivoituu, kun ei osaa alkaakaan tekemään mitäänvanhainkodissa, vaikka tekemistä tarjottaisiinkin. Omaisia näkee harvoin jne.

Vielä haluaisin sanoa omaisille, että ei asukas, potilas, vanhus, tms. tule paranemaan vanhainkotiin, vaan saamaan mahdollisimman turvallisen, kivuttoman, ihmisarvoisen jne loppuelämän. Omaiset ovat ne jotka pystyvät virikkeitä antamaan, lohtua, elämänhistoriallisia ajatuksia jne, (ei niinkään henkilökunnan tehtäviin kuuluva asia, vaikka parhaansa yrittävät hoitaa sitäkin puolta)

Jotkut omaiset pitävät hyvinkin yhteyttä mutta suurin osa käy ehkä jouluna ja äitienpäivänä. Silloin kun tullaan niin sitten ihmetellään mitä lääkkeitä syötetään kun on niin huonossa kunnossa. Sairaushan se siellä vaan onkin edennyt, muistakaa myös että lääkäri määrää lääkkeet, eivät hoitajat niitä hatusta heittele.

Edellisen kirjoittaneelle siis, ei ihmisiä huumata ainakaan turhaan, mene juttelemaan hoidosta ja sen suunnista rauhassa kysellen ja kuunnellen, älä hyökkäävästi. Osallistumalla hoitoon saat kattavimmat vastaukset, ei kai tarkoita että lykkäsit laitokseen ja hoitakoon siellä? Tällöin arvosteluun ei luulisi olevan varaa? Mene siis päivittäin viemään ulos, vie mieleistä ruokaa jne.

Lue lisää

edellinen viesti oli mielestäni ainoa oikea ja asiallinen teksti tässä viestiketjussa. Käykää omaiset niin usein kuin mahdollista katsomassa vanhuksianne siellä hoitokodeissa niin olette myös selvillä mitä ja miksi siellä tehdään omaistenne hyväksi!

ei ymmärrä kirjoitti:

Omaiset ei yleensä ymmärrä että vanhuksen kunto alenee "romahduksittain", aina on juuri tuollaisia sanojia, että kuinka paljon paremmin olisi kotona jos olisitte jaksaneet hoitaa. Usein silloin kun omaisen voimavarat on loppu, on vanhukselle tullut tai tulossa tämä "romahdusvaihe". Joka puolestaan näyttää siltä kuin se olisi esim. vanhainkodin syytä. Asia voisi olla vielä huonommin siellä kotona. Suurin syy sitomiseen on kaatumiset.

Jos sama henkilö levottomuutensa vuoksi kaatuilee, hänet on pakko laittaa välillä keräämään voimia istualleen sitomalla, jotta jaksaa taas kävellä edestakaisin.

Usein he rauhottuvatkin pian ja ovat tyytyväisempiä istualleen, kunhan ymmärtävät ja malttavat siihen jäädä.

Tosin totta on että kuntoisuus alenee usein muutoksen myötä, vanhus ei jaksa enää taistella, vaan antaa periksi ja passivoituu, kun ei osaa alkaakaan tekemään mitäänvanhainkodissa, vaikka tekemistä tarjottaisiinkin. Omaisia näkee harvoin jne.

Vielä haluaisin sanoa omaisille, että ei asukas, potilas, vanhus, tms. tule paranemaan vanhainkotiin, vaan saamaan mahdollisimman turvallisen, kivuttoman, ihmisarvoisen jne loppuelämän. Omaiset ovat ne jotka pystyvät virikkeitä antamaan, lohtua, elämänhistoriallisia ajatuksia jne, (ei niinkään henkilökunnan tehtäviin kuuluva asia, vaikka parhaansa yrittävät hoitaa sitäkin puolta)

Jotkut omaiset pitävät hyvinkin yhteyttä mutta suurin osa käy ehkä jouluna ja äitienpäivänä. Silloin kun tullaan niin sitten ihmetellään mitä lääkkeitä syötetään kun on niin huonossa kunnossa. Sairaushan se siellä vaan onkin edennyt, muistakaa myös että lääkäri määrää lääkkeet, eivät hoitajat niitä hatusta heittele.

Edellisen kirjoittaneelle siis, ei ihmisiä huumata ainakaan turhaan, mene juttelemaan hoidosta ja sen suunnista rauhassa kysellen ja kuunnellen, älä hyökkäävästi. Osallistumalla hoitoon saat kattavimmat vastaukset, ei kai tarkoita että lykkäsit laitokseen ja hoitakoon siellä? Tällöin arvosteluun ei luulisi olevan varaa? Mene siis päivittäin viemään ulos, vie mieleistä ruokaa jne.

Lue lisää

Sitominen taitaakin olla yleisin " hoitokeino " laitoksissa, niin hanakasti hoitajat sitä puolustavat.
Huono selitys, huono syy että vanhuksen parhaaksi sidotaan.
Nyt omaiset liikkeelle, ei kuunnella enää
vähättelyä miten " omaiset ei ymmärrä" ei meidän
tarvitsekaan ymmärtää S I T O M I S T A.

ei ymmärrä kirjoitti:

Omaiset ei yleensä ymmärrä että vanhuksen kunto alenee "romahduksittain", aina on juuri tuollaisia sanojia, että kuinka paljon paremmin olisi kotona jos olisitte jaksaneet hoitaa. Usein silloin kun omaisen voimavarat on loppu, on vanhukselle tullut tai tulossa tämä "romahdusvaihe". Joka puolestaan näyttää siltä kuin se olisi esim. vanhainkodin syytä. Asia voisi olla vielä huonommin siellä kotona. Suurin syy sitomiseen on kaatumiset.

Jos sama henkilö levottomuutensa vuoksi kaatuilee, hänet on pakko laittaa välillä keräämään voimia istualleen sitomalla, jotta jaksaa taas kävellä edestakaisin.

Usein he rauhottuvatkin pian ja ovat tyytyväisempiä istualleen, kunhan ymmärtävät ja malttavat siihen jäädä.

Tosin totta on että kuntoisuus alenee usein muutoksen myötä, vanhus ei jaksa enää taistella, vaan antaa periksi ja passivoituu, kun ei osaa alkaakaan tekemään mitäänvanhainkodissa, vaikka tekemistä tarjottaisiinkin. Omaisia näkee harvoin jne.

Vielä haluaisin sanoa omaisille, että ei asukas, potilas, vanhus, tms. tule paranemaan vanhainkotiin, vaan saamaan mahdollisimman turvallisen, kivuttoman, ihmisarvoisen jne loppuelämän. Omaiset ovat ne jotka pystyvät virikkeitä antamaan, lohtua, elämänhistoriallisia ajatuksia jne, (ei niinkään henkilökunnan tehtäviin kuuluva asia, vaikka parhaansa yrittävät hoitaa sitäkin puolta)

Jotkut omaiset pitävät hyvinkin yhteyttä mutta suurin osa käy ehkä jouluna ja äitienpäivänä. Silloin kun tullaan niin sitten ihmetellään mitä lääkkeitä syötetään kun on niin huonossa kunnossa. Sairaushan se siellä vaan onkin edennyt, muistakaa myös että lääkäri määrää lääkkeet, eivät hoitajat niitä hatusta heittele.

Edellisen kirjoittaneelle siis, ei ihmisiä huumata ainakaan turhaan, mene juttelemaan hoidosta ja sen suunnista rauhassa kysellen ja kuunnellen, älä hyökkäävästi. Osallistumalla hoitoon saat kattavimmat vastaukset, ei kai tarkoita että lykkäsit laitokseen ja hoitakoon siellä? Tällöin arvosteluun ei luulisi olevan varaa? Mene siis päivittäin viemään ulos, vie mieleistä ruokaa jne.

Lue lisää

Onko tätä nyt kauhean vaikea käsittää, että potilas joutui juuri siksi laitokseen, kun ei ollut enää ketään omaista joka olisi ehtinyt/ voinut /jaksanut häntä vahtia kellon ympäri eikä voi päivittäin hypätä siellä laitoksessa (kirjoitan nyt vain omastani). Omaiset kävelyttivä, kuntouttivat ja hoitiva tnin pitkään kuin se heidän oman elämäntilanteensa puolesta oli mahdollista. Ikävä kyllä (potilaan kannalta), varsinkin nuoremmalla sukupolvella tahtoo olla vielä omaakin elämää elämättä sen verran, että ei sitä ihan kokonaan voi uhrata rakkaankaan läheisen hoitoon.
Olinko minä täysin väärässä, kun kuvittelin hänen olevan laitoksessa paremmassa hoidossa kuin kotona yksi lukon takana, varmuuden vuoksi kiinni sidottuna? Minua todella itkettää, kun näen hänen nykyisen huonon kuntonsa!
Liikuntakyvyn loppuminen ei tässä tapauksessa johtunut kunnon romahtamisesta eikä kiinni sitomisesta. Sitä todistaa se, että parin viikon ajan oli jollakin omaisella tilaisuus käydä päivittäin katsomassa, jopa ulkoiluttaa, ja kunto parani huomattavaasti. Ensisijainen syy oli lääkityksen lisääminen, joka ehdottomasti rauhoitti. Onko nykyinen lääketeollisuus niin kynnetöntä, että yhdellä tai kahdella täsmälääkkeellä ei dementiapotilaiden kohdalla selvitä, vaan pitää olla kourallinen toinen toisensa vaikutusta tehostavaa?
Toki on tarkoituksenmukaista sitoa kiinni silloin, kun kävelykyvytön ei enää muista, että ei voi kävellä. Kyllä minä hyväksyisin kiinnisitomisen vaikkapa silloin, jos olisi vaara loukkaantua esimerkiksi epileptisen kohtauksen vuoksi. Jos taas potilas voi kävellä - jaloissa ei mitään vikaa ole - eikö kannattaisi kuntouttaa häntä? Ja laitetaan pehmusteita, vaikka sitten kypärä päähän.
Toistan vielä, että ainakaan minä en ole koskaan väittänyt, että olisin jaksanut paremmin kotona hoitaa. En jaksanut, koska oli kotonakin niin mahdottoman levoton. Miksi silloin ei kukaan tarjonnut sitä rauhoittavaa lääkitystä ja turvavöitä? Jos ne olisi ollut kotonakin käytössä, siellä olisi jaksettu paljon pitempään.

kun ei ehdi kirjoitti:

Onko tätä nyt kauhean vaikea käsittää, että potilas joutui juuri siksi laitokseen, kun ei ollut enää ketään omaista joka olisi ehtinyt/ voinut /jaksanut häntä vahtia kellon ympäri eikä voi päivittäin hypätä siellä laitoksessa (kirjoitan nyt vain omastani). Omaiset kävelyttivä, kuntouttivat ja hoitiva tnin pitkään kuin se heidän oman elämäntilanteensa puolesta oli mahdollista. Ikävä kyllä (potilaan kannalta), varsinkin nuoremmalla sukupolvella tahtoo olla vielä omaakin elämää elämättä sen verran, että ei sitä ihan kokonaan voi uhrata rakkaankaan läheisen hoitoon.
Olinko minä täysin väärässä, kun kuvittelin hänen olevan laitoksessa paremmassa hoidossa kuin kotona yksi lukon takana, varmuuden vuoksi kiinni sidottuna? Minua todella itkettää, kun näen hänen nykyisen huonon kuntonsa!
Liikuntakyvyn loppuminen ei tässä tapauksessa johtunut kunnon romahtamisesta eikä kiinni sitomisesta. Sitä todistaa se, että parin viikon ajan oli jollakin omaisella tilaisuus käydä päivittäin katsomassa, jopa ulkoiluttaa, ja kunto parani huomattavaasti. Ensisijainen syy oli lääkityksen lisääminen, joka ehdottomasti rauhoitti. Onko nykyinen lääketeollisuus niin kynnetöntä, että yhdellä tai kahdella täsmälääkkeellä ei dementiapotilaiden kohdalla selvitä, vaan pitää olla kourallinen toinen toisensa vaikutusta tehostavaa?
Toki on tarkoituksenmukaista sitoa kiinni silloin, kun kävelykyvytön ei enää muista, että ei voi kävellä. Kyllä minä hyväksyisin kiinnisitomisen vaikkapa silloin, jos olisi vaara loukkaantua esimerkiksi epileptisen kohtauksen vuoksi. Jos taas potilas voi kävellä - jaloissa ei mitään vikaa ole - eikö kannattaisi kuntouttaa häntä? Ja laitetaan pehmusteita, vaikka sitten kypärä päähän.
Toistan vielä, että ainakaan minä en ole koskaan väittänyt, että olisin jaksanut paremmin kotona hoitaa. En jaksanut, koska oli kotonakin niin mahdottoman levoton. Miksi silloin ei kukaan tarjonnut sitä rauhoittavaa lääkitystä ja turvavöitä? Jos ne olisi ollut kotonakin käytössä, siellä olisi jaksettu paljon pitempään.

Lue lisää

Yhä edelleen tätä samaa:
IHMISIÄ EI SIDOTA KUIN ELÄIMIÄ EI SITTEN NIIN
MILLÄÄN TEKOSYYLLÄ ONKO SE NIIN VAIKETA KÄSITTÄÄ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

marjaana kirjoitti:

Yhä edelleen tätä samaa:
IHMISIÄ EI SIDOTA KUIN ELÄIMIÄ EI SITTEN NIIN
MILLÄÄN TEKOSYYLLÄ ONKO SE NIIN VAIKETA KÄSITTÄÄ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Lue lisää

Anteeksi vaan, marjaana, ei se asia noin mene. Etkö sinäkään ymmärrä, kuinka ehdottoman välttämätöntä se on, että joku dementiapotilas pysyy paikoillaan. Et suinkaan ole ongelmasi kanssa yksin, en ymmärrä minäkään. En varsinkaan siksi, että itse juoksin sen saman potilaan perässä vuosikaudet ja pidäne delleen huolen siitä, että joku muu kävelyttää kun en enää itse voi sitä tehdä.

Eikö todella missään ole laitoshoitoon joutuneille (!) vastaavaa määräystä kuin lehmille: niiden pitää päästä jaloittelemaan ulos vähintää 60 päivänä. Onko lehmä arvokkaampi ja paremmin ulkoilunsa ansainnut kuin ikääntynyt ja dementoitunut sotaveteraani? Ja vielä tarkennus tähän: potilaan kävelykyvyssä ei alun perin ollut mitään vikaa, siis ei jaloissa vaan pelkästään päässä! Koirillakin pitää olla tietyn kokoinen jaloittelualue, mutta dementiapotilaat todella sidotaan jollain haarasremmeillä kiinni.
Seuraavaksi joku kirjoittaa,että eivät koirat ja lehmät kaadu ja loukkaa itseään. Tähän vastaan, että tämä nimeltä mainitsematon veteraani kaatui kuluneiden vuosien (n. 5 vuotta)aikana kotona vain kahdesti niin että tuli mustelmia. Toinen tapahtui peilikirkkaalla jäällä, toinen laitoksen intervallijakson jälkeen, kun omaiset eivät ymmärtäneet taluttaa.
Tietenkin dementoivat sairaudet mutamia poikkeuksia lukuun ottamatta etenevät, joksu hyvinkin nopeasti. Minusta se vaan on todella kummallista, että ne heikkenemiset tapahtuvat lähes poikkeuksetta juuri silloin, kun potilas oli laitoksessa. En millään rohkene väittää, että kotihoito olisi ollut parempaa, mutta ei varmasti myöskään välinpitämättömämpää. Pitäisikö kiittää jotain yläkerran väkeä siitä, että on onnistunut kotiväen nopeilta taantumisilta ja kunnon heikkenemisiltä hämmästyttävän hyvin varjelemaan?

välttämättä kirjoitti:

Surullisen usein potilaalta kysyttäessä hän haluaisi tehdä vaikka mitä, mutta ei sitten huvitakkaan. Vuodepotilailla ja pyörätuolipotilailla on vyöt silloin kun he eivät ole juuri tekemässä kävelyä, liikeharjoituksia tai milloin mitäkin... Krampit ja muut jo ovat mahdollisia ja melko yleisiä.Hoitajia tarvitaan kyllä lisää mutta mikset kysynyt "turvavyön" käytöstä ja käynyt myös itse kuntouttamassa jumppaamalla ja kävelyttämällä niin ei tarvitsisi sanoa että oli vyön vika kun kävely meni, näin olisit tietoinen mitkä muutkin seikat asiaan vaikutti. Eipä auttaminen ilmeisesti kiinnostanut sinua. Miksi sinulta olisi lupa pitänyt kysyä kun et hoitoon tai kuntoutukseen kerran osallistukaan? (osallistuminen on yhteistyö, palaverit, hoitosuunnitelma jne. jollei kongreettisesti pysty itse fyysistä puolta auttamaan.)

Toivottavasti jatkossakin ajattelet että hoitajia lisää, sillä joillain ei ole omaisia tai he eivät osallistu ollenkaan hoitoon jolloin hoito jää ehkä puutteelliseksi.

Lue lisää

Anteeksi nyt vaan, mutta vastaan heti tähän, että hoito ei missään tapauksessa saa jäädä puutteelliseksi omaisen puuttumisen takia. Minulle ainakin riittä 8h työpäivän jälkeen mennä vain katsomaan omaistani, ja olemalla läsnä kaikissa palavereissa. Ulkoilutan häntä kyllä. Vaikka en ikinä osallistuisi hoitoon, niin minulta kuuluu kysyä lupa vuoteeseen sitomiseen. Muista se.
Tulen hyvin toimeen hoitajien kanssa. Perushoito on ok, mutta kuntoa ylläpitävään hoitoon tarvittaisiin todellakin enemmän hoitajia.
Kysyin turvavyön käytöstä. olin aluksi sitä vastaan, mutta nyt se on välttämätöntä, koska jalat eivät enää kanna.
En sanonut, että omaiseni kävelyn menetyksen syy oli turvavyön käyttö. Sanoin, etten tiedä oliko turvavyön käyttöön vielä syytä, ja näin tehden estää hänen vielä sujuvan kävelynsä. Tiedän aivan hyvin 20v vanhusten hoitajana toimineena, että heidän toimintakykynsä voi alentua monesta muustakin syystä. Joskus turvavyön käyttö on pakon sanelemaa vanhuksen turvallisuuden kannalta.(vaihtoehtona kaatumiset).

mammutin kirjoitti:

Täytyy kaiketi käynnistää jonkinlainen kansanliike sitomista vastaan - siitä puhutaan liian vähän - omaiset pelkäävät että vanhukselle kostetaan jos mainitsee asiasta:
siis kaikki omaiset jotka varmuudella tiedätte/olette nähneet/omaisenne on kertonut että sidotaan kiinni_
tehkää siitä laitoksesta/vanhainkodista/mistä tahansa valitus ja tehkää se viipymättä.

Lue lisää

Vanhuksen fyysiseen kiinnisitomiseen pitää olla lääkärin lupa. Tämän lisäksi ihmistä on sitomisen aikanakin pidettävä edes jotenkin silmällä ja kirjattava potilasasiakirjoihin sitomisen syy ja sen kesto. Näin ainakin meillä (tosin meillä ei tarvitse ketään sitoa). Lääkkeillä sitominen onkin sitten toinen juttu. Mutta siinäkin niin,että ensin on kokeiltava kaikki lääkkeettömät keinot ihmisen rauhoittamiseksi. Sen jälkeen vasta mietitään asianmukaista lääkettä, lääkäri määrää jonkin lääkkeen aloitettavaksi pienellä annoksella. Lääkkeen vaikutuksia seurataan ja huomiot kirjataan asiakirjoihin. Omaisen kanssa asiasta keskustellaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon, mutta omainen ei tee hoitopäätöksiä. Päätöksen lääkityksestä tekee lääkäri miettien mikä on potilaan itsensä hyvä tässä asiassa.
Näin siis meillä on asia käsitelty.

Silti en kiellä, etteikö monessa paikassa saateta vielä käyttää sitomista siksi, että on liian vähän henkilökuntaa potilaita vahtimaan. Vaikka näin ei saisi olla.

Olen omaishoitaja, mieheni on joskus vähän aikaa hoidossa.
Ei ole valittamista.
Olen alkanut epäillä että pahimmat valittajat tekevät itse vähiten omaisensa eteen ja paikkaavat sillä tavoin syyllisyydentunteitaan.
Ja lisäksi epäilen että onkohan eräille päässyt iskostumaan sellainen luulo että ei välitä jos ei valita.
Tietenkin pitää sanoa jos todella huomaa jonkin epäkohdan.
Ja monesti on asioita jotka pitäisi kertoa henkilökunnalle, eivät hekään ainakaan aluksi voi kaikkea huomata.

Omainen kirjoitti:

Olen omaishoitaja, mieheni on joskus vähän aikaa hoidossa.
Ei ole valittamista.
Olen alkanut epäillä että pahimmat valittajat tekevät itse vähiten omaisensa eteen ja paikkaavat sillä tavoin syyllisyydentunteitaan.
Ja lisäksi epäilen että onkohan eräille päässyt iskostumaan sellainen luulo että ei välitä jos ei valita.
Tietenkin pitää sanoa jos todella huomaa jonkin epäkohdan.
Ja monesti on asioita jotka pitäisi kertoa henkilökunnalle, eivät hekään ainakaan aluksi voi kaikkea huomata.

Lue lisää

Näinhän se menee. Kiitos, että kirjoitit kommenttisi. Tuollaisten omaisten kanssa on ilo toimia. Muista kuitenkin sanoa jos huomaat jotain, älä patoa sisällesi. Tehdään yhdessä vanhukselle hänen ansaitsemansa hyvä vanhuus! Jaksamista Sinulle raskaassa tehtävässäsi.

Omainen kirjoitti:

Olen omaishoitaja, mieheni on joskus vähän aikaa hoidossa.
Ei ole valittamista.
Olen alkanut epäillä että pahimmat valittajat tekevät itse vähiten omaisensa eteen ja paikkaavat sillä tavoin syyllisyydentunteitaan.
Ja lisäksi epäilen että onkohan eräille päässyt iskostumaan sellainen luulo että ei välitä jos ei valita.
Tietenkin pitää sanoa jos todella huomaa jonkin epäkohdan.
Ja monesti on asioita jotka pitäisi kertoa henkilökunnalle, eivät hekään ainakaan aluksi voi kaikkea huomata.

Lue lisää

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä sitten kirjoittajan mielestä mahtaa olla se "ENEMMÄN", jota omaisen eteen voi tehdä kuin tällä allekirjoittaneella pahalla valittajalla? Eikö todella lähes vuosikymmen elämäni parhaita vuosia, joka ainoa päivä kellon ympäri ole riittävästi? Anteeksi nyt, mutta minä en millään suostu tuntemaan minkäänlaista syyllisyyttä näin "vähäisestä" omaisen eteen tekemisestä. Pikemminkin olen tuntenut syyllisyyttä muiden velvoitteiden laiminlyömisestä.

Miten minä voisin omaiseni tilannetta parantaa? Henkilökunnan kanssa olen keskustellut, soittanut ja kirjoittanut. Silti tilanne on mennyt kaiken aikaa pahemmaksi nimenomaan koko osastolla, eikä se tämän omaisenkaan kohdalla parantunut ole. Olen ehkä ymmärtänyt väärin keskustelupalstojen tarkoituksen, mutta eikö juuri näillä foorumeilla voi tuoda julki havaitsemiaan epäkohtia keskustelun herättämiseksi? Tunnen kyllä viralliset vaikuttamiskanavat, ja käytän niitäkin.

Silti olen todella yllättynyt siitä, että sangen harvat hoitajat ovat valmiit vähääkään muuttamaan toimintatapoja paremmiksi. Eikö työn kehittäminen kuulu työkulttuuriin?
Kriittisiä mielipiteitä esittävä saa vastaukseksi mm. herjoja vaihdevuosista. Silläkö se laitoshoidon taso paranee että vaihdevuodet valittajilla tulevat ja menevät?

Paha valittaja kirjoitti:

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä sitten kirjoittajan mielestä mahtaa olla se "ENEMMÄN", jota omaisen eteen voi tehdä kuin tällä allekirjoittaneella pahalla valittajalla? Eikö todella lähes vuosikymmen elämäni parhaita vuosia, joka ainoa päivä kellon ympäri ole riittävästi? Anteeksi nyt, mutta minä en millään suostu tuntemaan minkäänlaista syyllisyyttä näin "vähäisestä" omaisen eteen tekemisestä. Pikemminkin olen tuntenut syyllisyyttä muiden velvoitteiden laiminlyömisestä.

Miten minä voisin omaiseni tilannetta parantaa? Henkilökunnan kanssa olen keskustellut, soittanut ja kirjoittanut. Silti tilanne on mennyt kaiken aikaa pahemmaksi nimenomaan koko osastolla, eikä se tämän omaisenkaan kohdalla parantunut ole. Olen ehkä ymmärtänyt väärin keskustelupalstojen tarkoituksen, mutta eikö juuri näillä foorumeilla voi tuoda julki havaitsemiaan epäkohtia keskustelun herättämiseksi? Tunnen kyllä viralliset vaikuttamiskanavat, ja käytän niitäkin.

Silti olen todella yllättynyt siitä, että sangen harvat hoitajat ovat valmiit vähääkään muuttamaan toimintatapoja paremmiksi. Eikö työn kehittäminen kuulu työkulttuuriin?
Kriittisiä mielipiteitä esittävä saa vastaukseksi mm. herjoja vaihdevuosista. Silläkö se laitoshoidon taso paranee että vaihdevuodet valittajilla tulevat ja menevät?

Lue lisää

Olet ollut kauan omaishoitajana, olen ollut minäkin, vähän pidempään ja jatkuu vieläkin tiedä kuinka kauan.
En olisi kirjoittanut noin jos en olisi nähnyt kuvaamiani ihmisiä.
Minua ei ärsytä mikään niin paljon kun se että minun mieheni omaiset käyvät suunnilleen kerran vuodessa, ja käydessään ovat huomauttelemassa asioista joista eivät tiedä mitään.
Esim. tarjoanko tarpeeksi virikkeitä hoidettavalle,
voimistelutanko jne..
Teen parhaani, mutta neuvojat eivät vielä tähän päivään mennessä ole tarjonneet apuaan.
Mieheni sukulainen sairasti samaa sairautta,häntä ei kukaan suostunut hoitamaan edes pientä aikaa vaikka monella olisi siihen ollut mahdollisuus, mutta hoitopaikassa käydessään löysivät aina valittamista.
Vakituinen henkilökunta tekee varmasti parhaansa ainakin minun kokemukseni mukaan.
Harvoin on poikkeuksia he yleensä karsiutuvat alalle sopimattomina.
Ainahan parantamisen varaa on, pitäisi lähteä jo siitä ketä äänestämme päättämään asioistamme.
Hoidon laatu on paljon kiinni siitäkin millaiset vaikuttajat on kuntaan valittu.
Tietenkin voi jonkin epäkohdan huomatessaan kysyä voisiko tämän tehdä toisin ja kuunnella myös vastapuolen mielipidettä.
Olen onnekas kun saan mieheni hyvään hoitoon jos tarvitsen vapaata.
Eikä tämä tarkoita sitä että en sanoisi jos huomaan laiminlyöntejä.
Sehän on väistämätöntä että vanhan ja sairaan ihmisen kunto jossain vaiheessa huononee oli hän sitten hoidossa kotona tai laitoksessa.

Omainen kirjoitti:

Olet ollut kauan omaishoitajana, olen ollut minäkin, vähän pidempään ja jatkuu vieläkin tiedä kuinka kauan.
En olisi kirjoittanut noin jos en olisi nähnyt kuvaamiani ihmisiä.
Minua ei ärsytä mikään niin paljon kun se että minun mieheni omaiset käyvät suunnilleen kerran vuodessa, ja käydessään ovat huomauttelemassa asioista joista eivät tiedä mitään.
Esim. tarjoanko tarpeeksi virikkeitä hoidettavalle,
voimistelutanko jne..
Teen parhaani, mutta neuvojat eivät vielä tähän päivään mennessä ole tarjonneet apuaan.
Mieheni sukulainen sairasti samaa sairautta,häntä ei kukaan suostunut hoitamaan edes pientä aikaa vaikka monella olisi siihen ollut mahdollisuus, mutta hoitopaikassa käydessään löysivät aina valittamista.
Vakituinen henkilökunta tekee varmasti parhaansa ainakin minun kokemukseni mukaan.
Harvoin on poikkeuksia he yleensä karsiutuvat alalle sopimattomina.
Ainahan parantamisen varaa on, pitäisi lähteä jo siitä ketä äänestämme päättämään asioistamme.
Hoidon laatu on paljon kiinni siitäkin millaiset vaikuttajat on kuntaan valittu.
Tietenkin voi jonkin epäkohdan huomatessaan kysyä voisiko tämän tehdä toisin ja kuunnella myös vastapuolen mielipidettä.
Olen onnekas kun saan mieheni hyvään hoitoon jos tarvitsen vapaata.
Eikä tämä tarkoita sitä että en sanoisi jos huomaan laiminlyöntejä.
Sehän on väistämätöntä että vanhan ja sairaan ihmisen kunto jossain vaiheessa huononee oli hän sitten hoidossa kotona tai laitoksessa.

Lue lisää

Tuttua oli meilläkin tuo, että omaisten mielestä hoito kotona oli mahdottoman huonoa ja osa suorastaan vaati laitokseen laittamista. Viimeinenkin laitoshoidon vastustaja antautui, kun kokeili hoitamista itse. Nyt samat ihmiset itkevät ja kiroavat, kun näkevät, mitä se laitoshoito on. Tunnustan olevani pikkuisen vanhingoniloinen.

Tässäkin tapauksessa suhtaudun epäillen kunnon huononemiseen sairauden etenemisen vuoksi siitä syystä, että aiempien hoitojaksojen aikana tapahtui samoin: laitoksessa heikkeni,mm. liikuntakyky taantui ja vaippa oli käytössä. Kotona kunto parani, mikä viittaa kyllä siihen, että laitoksessa olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kuntoutus on sillä osastolla aivan täysin vieras käsite, samoin lääkkeetön käytöshäiriöiden hoito.
Me omaiset emme tietenkään voi tietää, mistä johtuvat ne asiat, joista nyt ollaan valitusta tekemässä. Ehkä paikan johtajat ovat määränneet henkilökunnan vaikkapa koulutukseen ja potilaat siksi aikaa sänkyyn sidottaviksi tai heille on muuten annettu näin omaisen näkökulomasta katsoen toisarvoisia tehtäviä. Tai ehkä henkilökunta on itse keksinyt omalaatuisia ratkaisuja ilman työnjohtoa ja ohjausta. Siitä toivon mukaan ottaa selvää joku tarkastaja , jolla on enemmän asiantuntemusta ja päätösvaltaa kuin omaisilla.

Mitä sinä, omainen, muuten aiot tehdä, kun urakkasi on sitten aikanaan ohi? Ryhdytkö huolehtimaan lapsistasi entistä ahkerammin, alatko opiskella uutta ammattia vai mitä? Totta on, että aikansa kaikella sanoi pässi kun päätä leikattiin, mutta onhan elämää sen jälkeenkin, vai onko?

Aku kirjoitti:

Tuttua oli meilläkin tuo, että omaisten mielestä hoito kotona oli mahdottoman huonoa ja osa suorastaan vaati laitokseen laittamista. Viimeinenkin laitoshoidon vastustaja antautui, kun kokeili hoitamista itse. Nyt samat ihmiset itkevät ja kiroavat, kun näkevät, mitä se laitoshoito on. Tunnustan olevani pikkuisen vanhingoniloinen.

Tässäkin tapauksessa suhtaudun epäillen kunnon huononemiseen sairauden etenemisen vuoksi siitä syystä, että aiempien hoitojaksojen aikana tapahtui samoin: laitoksessa heikkeni,mm. liikuntakyky taantui ja vaippa oli käytössä. Kotona kunto parani, mikä viittaa kyllä siihen, että laitoksessa olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kuntoutus on sillä osastolla aivan täysin vieras käsite, samoin lääkkeetön käytöshäiriöiden hoito.
Me omaiset emme tietenkään voi tietää, mistä johtuvat ne asiat, joista nyt ollaan valitusta tekemässä. Ehkä paikan johtajat ovat määränneet henkilökunnan vaikkapa koulutukseen ja potilaat siksi aikaa sänkyyn sidottaviksi tai heille on muuten annettu näin omaisen näkökulomasta katsoen toisarvoisia tehtäviä. Tai ehkä henkilökunta on itse keksinyt omalaatuisia ratkaisuja ilman työnjohtoa ja ohjausta. Siitä toivon mukaan ottaa selvää joku tarkastaja , jolla on enemmän asiantuntemusta ja päätösvaltaa kuin omaisilla.

Mitä sinä, omainen, muuten aiot tehdä, kun urakkasi on sitten aikanaan ohi? Ryhdytkö huolehtimaan lapsistasi entistä ahkerammin, alatko opiskella uutta ammattia vai mitä? Totta on, että aikansa kaikella sanoi pässi kun päätä leikattiin, mutta onhan elämää sen jälkeenkin, vai onko?

Lue lisää

Mieheni ei pääse omin voimin vessaan mutta ei ole vielä tarvinnut vaippoja.
Hoitopaikassa käyttävät kun soittaa kelloa.
Siksi en ole oikea ihminen puhumaan vaippa-asiasta kun ei ole omaa kokemusta.
En ole huomannut mieheni kunnossa huononemista hoitojaksoilla.
Ainoa haitta on että hän menee sinne hyvin vastahakoisesti ja ikävöi kotiin.
Käytän kotona vessassa yöllä ja päivällä.
Syötän kuitupitoista ruokaa niin ei tarvitse ulostuslääkkeitä.
Niitä jos joutuu ottamaan yleensä paikat sotkeentuu.
Haaveilen harva se ilta että mitä kaikkea tekisin jos olisin vapaa tulemaan ja menemään.
Olen ollut niin kauan kiinni että villiintyisikö ihan kokonaan irti päästyään, vai ihmettelisikö että täässkö se nyt oli.