Kauanko miehillä kestää päästä yli sitoutumiskammosta? Kyse ei ole siitä, etteikö mies tuntisi mitään minua kohtaan. Vaan kyse on siitä, että hänellä on vain niin kova sitoutumiskammo.
Miten näissä jutuissa yleensä käy? Jos jaksan odottaa tarpeeksi pitkään, niin saanko sen mitä haluan?
Sitoutumiskammo
Emma
22
9011
Vastaukset
- Kolli Kellinen
Luulenpa, että suurin osa ns. sitoutumiskammosta on pelkästään päättämättömyyttä. Jos mies kohtaa naisen, joka vie totaalisesti jalat alta, haihtuu sitoutumiskammo sen siliän tien. Ehkä mainitsemallasi miehellä on tunteita sinua kohtaan, mutta ei tarpeeksi voimakkaita tunteita, jotta hän voisi ajatella, että sinä olet "Se Oikea".
Jos jäät passiivisena odottamaan miehen päätöstä, hän todennäköisesti löytää jonkun toisen ja jos havaitsee sen toisen huonommaksi kuin sinä, palaa takaisin luoksesi. Voit tietysti yrittää naisellisilla taikakeinoillasi saada miehen vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan sinä olet se paras kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Onko mies niin kiinnostava, että olisit valmis siihen?- Emma
Olen tavallaan samaa mieltä kanssasi ja tiedän että monen on varmasti helppo huijata toista sanomalla, että ei nyt vaan pysty sitoutumaan, sen sijaan että sanoisi suoraan että ei kiinnosta tarpeeksi.
Mutta varmasti on olemassa myös niitä, jotko oikeasti pelkäävät sitoutumista vaan niin paljon, ehkä siitä johtuen mitä aiemmin ovat joutuneet kokemaan. Haluaisinkin kuulla kokemuksia niiltä ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet voittamaan sitoutumiskammoisen ihmisen luottamuksen itselleen? Ja kauanko siinä on mennyt aikaa? - en odota
Emma kirjoitti:
Olen tavallaan samaa mieltä kanssasi ja tiedän että monen on varmasti helppo huijata toista sanomalla, että ei nyt vaan pysty sitoutumaan, sen sijaan että sanoisi suoraan että ei kiinnosta tarpeeksi.
Mutta varmasti on olemassa myös niitä, jotko oikeasti pelkäävät sitoutumista vaan niin paljon, ehkä siitä johtuen mitä aiemmin ovat joutuneet kokemaan. Haluaisinkin kuulla kokemuksia niiltä ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet voittamaan sitoutumiskammoisen ihmisen luottamuksen itselleen? Ja kauanko siinä on mennyt aikaa?Siinähän odotat sitten ja tuhlaat elämäsi odottaessa. Lopulta saat äijän ja huomaat ettei se olekaan unelmien prinssi ja huomaat samalla että tuhlasit kolme, neljä vuotta parhaista vuosistasi odottaessa.
- hone-y
Emma kirjoitti:
Olen tavallaan samaa mieltä kanssasi ja tiedän että monen on varmasti helppo huijata toista sanomalla, että ei nyt vaan pysty sitoutumaan, sen sijaan että sanoisi suoraan että ei kiinnosta tarpeeksi.
Mutta varmasti on olemassa myös niitä, jotko oikeasti pelkäävät sitoutumista vaan niin paljon, ehkä siitä johtuen mitä aiemmin ovat joutuneet kokemaan. Haluaisinkin kuulla kokemuksia niiltä ihmisiltä, jotka ovat onnistuneet voittamaan sitoutumiskammoisen ihmisen luottamuksen itselleen? Ja kauanko siinä on mennyt aikaa?vähän kavahdan tuota voittaa joku itselleen -sanontaa. Eihän seurustelussa voi olla kyse siitä, saa jonkun seurustelemaan kanssaan. Vaan siitä, että molemmat haluavat olla yhdessä.
Sitoutumiskammokin lienee jotenkin hämärä käsite. Se voi olla mitä tahansa haluttomuudesta paniikinomaiseen kauhuun asti. Usein kuitenkin kova halu voittaa pelon... Olen kyllä sitä mieltä, että ne sitoutumiskammoiset kannattaa unohtaa. He eivät vain ole valmiita tai halukkaita suhteeseen. Voit toki odottaa mutta siinä voi mennä koko loppuelämä. - en odota
hone-y kirjoitti:
vähän kavahdan tuota voittaa joku itselleen -sanontaa. Eihän seurustelussa voi olla kyse siitä, saa jonkun seurustelemaan kanssaan. Vaan siitä, että molemmat haluavat olla yhdessä.
Sitoutumiskammokin lienee jotenkin hämärä käsite. Se voi olla mitä tahansa haluttomuudesta paniikinomaiseen kauhuun asti. Usein kuitenkin kova halu voittaa pelon... Olen kyllä sitä mieltä, että ne sitoutumiskammoiset kannattaa unohtaa. He eivät vain ole valmiita tai halukkaita suhteeseen. Voit toki odottaa mutta siinä voi mennä koko loppuelämä.Mahtaa noin muutenkin olla tasapainoinen tapaus joku paniikinomaisesta suhdetta kammoava :D
Ei, hän ei ole tasapainoinen ja toiseksi ei ole kiinnostunut naisesta.
Tai voihan hänellä olla jotain esteitä miksi ei voi just nyt seurustella. Joo, nehän tiedetään. Kannattaa siirtyä muihin vesiin kalastamaan. - yksi kysymys
-"Voit tietysti yrittää naisellisilla taikakeinoillasi saada miehen vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan sinä olet se paras".
Kerro mulle toopelle mikä on tuo taikakeino, oon pudonnut kärryiltä jo yli 10 vuotta sitte. - ookkaan .....
yksi kysymys kirjoitti:
-"Voit tietysti yrittää naisellisilla taikakeinoillasi saada miehen vakuuttuneeksi siitä, että nimenomaan sinä olet se paras".
Kerro mulle toopelle mikä on tuo taikakeino, oon pudonnut kärryiltä jo yli 10 vuotta sitte..... eli oot vaan itsesi.
Taikakeinot ei toimi :)
ja mä en ollut kolli vaan se yks muija joka äsken kehuu kellistä. - Kolli Kellinen
ookkaan ..... kirjoitti:
.... eli oot vaan itsesi.
Taikakeinot ei toimi :)
ja mä en ollut kolli vaan se yks muija joka äsken kehuu kellistä.Tai saattavathan "taikakeinot" toimiakin, aikansa. Mutta ei sellaisia ole mitään mieltä käyttää, jos niiden käyttäminen ei ole rehellistä ja luontevaa. Ei kukaan voi muuttaa itseään ja uhrautua jatkuvasti toisen hyväksi.
kammo on vaan sitä että mielessään mies ajattelee omaavansa saumat vielä suakin parempaan naiseen vaikka sinällään oisitkin ok.Mies alkaa seurustelemaan ja kykenee sitoutumaan vasta siinä vaiheessa kun saa sellaisen naisen verkkoon jota parempaan ja kauniimpaan hänellä ei yksinkertaisesti oo saumoja ja myös ite tajuaa sen.
- tekijä?
Kylläpä olet super pinnallinen...
- pelkästään ulkonäkö ...
tekijä? kirjoitti:
Kylläpä olet super pinnallinen...
vaan koko paketti;
ja ulkonäön ei tarvii olla "kaunis" kuin kuva vaan jokin vaan loksahtaa. Eli kauneus on katsojan silmässä. tekijä? kirjoitti:
Kylläpä olet super pinnallinen...
mä ihan niinkään väittäny.Mut faktahan on että suurin osa ihmisistä ja varsinkin naisista on mukavia ihmisiä kun heihin tutustuu jtn. mikä sen kriteerin jolla ihmisiin ihastuu / haluaa hengailla heidän kanssa sit pitäis olla,vai eiks sillä oo mtn. väliä,kunhan nyt joku.
- Hen Mei
Hän voi tuntea jotakin sinua kohtaan, muttei riittävästi. Ei ole sitoutumiskammoisia ihmisiä. On vain ihmisiä, jotka eivät tunnu riittävän sopivilta. Yrmiö edellä kirjoitti osuvasti.
Siten, hän ei välttämättä pääse sitoutumiskammostaan koskaan yli, nimittäin sinun suhteesi. Yleensä näissä jutuissa käy niin, että 'sitoutumiskammoinen' löytää sittemmin jonkun toisen. Jos sitoutumiskammoinen oli nainen, pettynyt mies huorittelee häntä tästä.
Voi toki käydä niinkin, että saat mitä haluat jos odottelet tarpeeksi. Helposti käy vain niin, että noin tehdessään ripustuu liiaksikin ja karkoittaa toisen sillä. - En minäkään!
Ihmiset ovat kovin erilaisia sitoutumisasioissa ja se, että hän harkitsee pitkään, saattaa olla vain merkki siitä, että hän suhtautuu sinuun todella vakavasti.
Itsellä samankaltainen tilanne päällä, mies sanoo olevansa hitaasti syttyvää tyyppiä...kuitenkin pitää jatkuvasti yhteyttä ja kun kysyin suoraan, sanoi, ettei katsele/harkitse muita. Ja luotan, ettei harkitsekaan, ei ole sitä ihmistyyppiä. Hän on vaan niin mielettömän järkevä, ei halua kevytkenkäisiä suhteita jotka päättyvät yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Hän myös pelkää satuttavansa minua, jos sitoutuu, eikä sitten kykenesikään yhteiseloon. Arvostan häntä todella, ja aion antaa hänelle aikaa ja tilaa, vaikka se välillä tuntuukin vaikealta. Ja toisaalta taas ei tunnu, sillä minullahan on hänen jakamaton huomionsa ja saan nauttia hänen seurastaan, mihin siis tarvitsisinkaan sitoumuksia? Luotan häneen, vaikka joskus on epäilyksenkin hetkiä.
Aiemmissa suhteissani olen mennyt kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja muuttanut yhteen parin tapaamiskerran jälkeen ym. melko hurjaa... ja lopputulos on se, että näistä kiihkeistä sitoutumisista huolimatta olen sinkku, joka nyt vihdoin todella osaa arvostaa niitä sitoutumiskammoisia, jotka ottavat ihmissuhteet vakavasti. Nykyajan ongelma ei mun mielestä ole se, että erotaan liian helposti, vaan se, että sitoudutaan liian nopeasti ja helposti ja harkitsematta. Kyl mun mielestä elämänkumppania valitessa pitää miettiä todella tarkkaan ja oikeasti JÄRJEN kanssa. Nykyään arvostetaan mun mielestä hieman liikaa kiihkeitä tunteita ja jos rakkaudentunnustuksia & avioliittolupauksia ei heti ala satelemaan, vaihdetaan "parempaan" liukuhihnatavaraan...
Mutta, onnea teille, toivottavasti jaksat uskoa ja toivoa ja toivottavasti hän on sen kaiken arvoinen ja sopiva sinulle!- Emma
Ihanaa että joku on sentään kanssani samaa mieltä!
Tsemppiä sinullekin ja toivotaan että lopulta kaikki kääntyy vielä parhainpäin! Kuinka kauan teillä on muuten tilanne jatkunut noin?
Ihmetyttää kaikki ne vastaukset joissa käsketään samantien unohtamaan ja siirtymään heti seuraavaan. Sehän todella tarkoittaisi sitä, että juuri tämä kyseinen ihminen ei olisi merkannut minulle mitään, jos niin vain pystyisin hänet unohtamaan ja siirtymään seuraavaan. Onko suurimmalle osalle todellakin aivan sama kenen kanssa sitä on, kunhan vain on joku? Minä puolestani haluaisin juuri tämän ihmisen, eikä aio vielä luovuttaa asian suhteen.. - done that
Emma kirjoitti:
Ihanaa että joku on sentään kanssani samaa mieltä!
Tsemppiä sinullekin ja toivotaan että lopulta kaikki kääntyy vielä parhainpäin! Kuinka kauan teillä on muuten tilanne jatkunut noin?
Ihmetyttää kaikki ne vastaukset joissa käsketään samantien unohtamaan ja siirtymään heti seuraavaan. Sehän todella tarkoittaisi sitä, että juuri tämä kyseinen ihminen ei olisi merkannut minulle mitään, jos niin vain pystyisin hänet unohtamaan ja siirtymään seuraavaan. Onko suurimmalle osalle todellakin aivan sama kenen kanssa sitä on, kunhan vain on joku? Minä puolestani haluaisin juuri tämän ihmisen, eikä aio vielä luovuttaa asian suhteen..ja yhdyn edellisiin, unohda se mies. Ellet sitten ole jonkin sortin masokisti..
Itse haikailin yhden tällaisen miehen perään aikani, lopulta luovutin ja tajusin homman nimen, kun itse harrastin sitten samaa.. Eli tuli mies, joka ihastui todella minuun ja yhtäkkiä huomasin itse olevani se sitoutumiskammoinen. Tarkoittaa siis sitä, että en tykännyt miehestä tarpeeksi ja siksi epäröin, soudin ja huopasin. Mies oli kaikinpuolin ihana ym mutta se kuuluisa jokin puuttui... Eli ei se sopiva minulle.
No, paranin tuosta taudista pian, kun kohtasin toisen miehen, ja kappas, "sitoutumiskammoni" oli tiessään. Eli tee itse johtopäätöksesi..
Luulenpa että ajattelet nyt, ettei sinun juttusi ole samanlainen. Niin minäkin luulin kun tuo tilanne ihanan miehen kanssa oli päällä, mutta se oli sitten kuitenkin juuri samanlainen näin jälkikäteen ajateltuna.. Okei, onhan "tapauksia " monenlaisia ja kukapa meistä tietää, vaikka sinä lopulta "voitat" miehen itsellesi. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa! - En minäkään!
Emma kirjoitti:
Ihanaa että joku on sentään kanssani samaa mieltä!
Tsemppiä sinullekin ja toivotaan että lopulta kaikki kääntyy vielä parhainpäin! Kuinka kauan teillä on muuten tilanne jatkunut noin?
Ihmetyttää kaikki ne vastaukset joissa käsketään samantien unohtamaan ja siirtymään heti seuraavaan. Sehän todella tarkoittaisi sitä, että juuri tämä kyseinen ihminen ei olisi merkannut minulle mitään, jos niin vain pystyisin hänet unohtamaan ja siirtymään seuraavaan. Onko suurimmalle osalle todellakin aivan sama kenen kanssa sitä on, kunhan vain on joku? Minä puolestani haluaisin juuri tämän ihmisen, eikä aio vielä luovuttaa asian suhteen..Meidän juttua on kestänyt melkein vuoden. Tilanne on kyllä vaihdellut, eli välillä ollaan oltu todella lähellä ja välillä sitten taas jäähdytelty... Jäähdyttely alkaa aina siinä vaiheessa, kun seurusteluasian ottaa puheeksi. Muuten on tosi ihanaa ja käyttäydytäänkin jo melkein kuin pari, mutta kun kissan nostaa pöydälle, niin...
Jos uskot, että miehesi ja suhteenne on ns. kehityskelpoinen, niin älä luovuta. Älä kuitenkaan anna kohdella itseäsi huonosti. Liian helppokaan ei saa olla, koska hänen on ennen pitkää ymmärrettävä, että toista ei saa lähelleen, jos ei anna mitään. Siis hyvää kohtelua pitää kuitenkin vaatia, siitä älä tingi!
Enkä minä osaa sanoa, onko tässä odottelussa mitään järkeä, se on jokseenkin uskon asia. Minulla on vahva usko tähän omaan juttuun ja siihen, että lopulta elämässä aina saa mitä haluaa, siis jos todella haluaa. Muista aina kuunnella itseäsi, sinä olet tällä keskustelupalstalla ainoa, joka miehen tuntee ja nämä sitoutumiskammot ja syyt niihin ovat todellatodella yksilökohtaisia! Eli punnitse tarkkaan, esim. johtuuko miehen sitoutumiskammo hänen luonteestaan/ menneisyydestään/ lapsuudestaan. Itse annan omassa tapauksessani paljon anteeksi siksi, että tiedän miehen aina olleen monessa suhteessa rajoittunut. Tiedän myös, että seurani saa hänet vapautumaan ja koen todella arvokkaaksi kaiken sen työn, jolla saan hänet lähemmäksi ja lähemmäksi. Jaksan, koska näen suhteemme kehittyvän pikkuhiljaa, hitaasti, mutta varmasti, vaikka edelleenkin seurustelu on tabu, jonka rikkominen karkottaa hänet.
Luin joskus aikaa sitten tällä palstalla miehen kirjoituksen, joka käsitteli hänen omaa sitoutumiskammoaan. Mies kertoi, että hänen nykyinen vaimonsa ja lasten äiti erottui muista naisista ja oli sitoutumisen arvoinen juuri siksi, että hän oli aina uskonut mieheen ja jaksanut odottaa. Joku tuon kaltainen ajatus ja toivo saa minutkin jatkamaan odottamista… Ja toisaalta, en minä edes koe tätä odotukseksi, oikealla asenteella tämä on minusta ihanaa aikaa, enkä odota tästä ”odotteluajasta” mitään palkintoa, haluan vaan nauttia edes nyt! Enkä koe tätä turhana aikana, vaikkei tästä mitään tulisikaan, sillä olen jo nyt saanut niin paljon. Ei minulle miehet ole mitään lapsentekokoneita ja elättäjiä, miehen oma läsnäolo on itseisarvo, vaikkei siitä seuraisikaan sitä perinteistä 4 hengen perhettä rivitaloineen ja kultasine noutajineen.
Edelliset mieheni, jotka ovat asuneet kanssani ja sitoutuneet hyvin aikaisin, eivät kuitenkaan ole sitoutuneet tunnetasolla. Muut naiset ovat pyörineet mielessä eikä yhteisymmärryksestä tai edes halusta ymmärtää toista ole ollut tietoakaan. Nyt minulla on sitoutumiskammoinen, mutta kuitenkin tunnetasolla erittäin sitoutuva mies! Ja luulen, että katuisin tyhmyyttäni jälkeenpäin, mikäli luovuttaisin, enkä osaisi arvostaa tämän tilanteen kauneutta nyt.
- 243t2
Ei se sitä kammoa ole. Ehkä mies haluaa vaan miettiä oletko sä se oikea, ja haluaako hän edes seurustella sun kanssa.
- Punatukkainen
Mun mielestäni koko ns.sitoutumiskammo on vain myytti.
Hyvä tekosyy paeta suhdetta.
Jos oikeasti joku kolahtaa kunnolla niin ei siihen mitään kammoja tule. Tiedän sen kokemuksesta.
Jos rakastaa aidosti niin ei siinä peloille jää juurikaan tilaa.
Kannattaako edes mitään vakavempaa yrittää sellaisen kanssa joka asiaa kovasti epäröi ja pähkäilee?
Mä ainakin miettisin sitä.
On tietysti erilaisia ihmisiä ja jollain voi olla koviakin traumoja jäänyt esim.aikaisemmista suhteista ja siksi jahkailee asioita.
Mutta on myös ihmisiä jotka eivät vain yksinkertaisesti halua ns.sitoutua yhtään keneenkään, koskaan. - Tiiu
Punatukkainen kirjoitti:
Mun mielestäni koko ns.sitoutumiskammo on vain myytti.
Hyvä tekosyy paeta suhdetta.
Jos oikeasti joku kolahtaa kunnolla niin ei siihen mitään kammoja tule. Tiedän sen kokemuksesta.
Jos rakastaa aidosti niin ei siinä peloille jää juurikaan tilaa.
Kannattaako edes mitään vakavempaa yrittää sellaisen kanssa joka asiaa kovasti epäröi ja pähkäilee?
Mä ainakin miettisin sitä.
On tietysti erilaisia ihmisiä ja jollain voi olla koviakin traumoja jäänyt esim.aikaisemmista suhteista ja siksi jahkailee asioita.
Mutta on myös ihmisiä jotka eivät vain yksinkertaisesti halua ns.sitoutua yhtään keneenkään, koskaan.Viestisi kohta >>>>On tietysti erilaisia ihmisiä ja jollain voi olla koviakin traumoja jäänyt esim.aikaisemmista suhteista ja siksi jahkailee asioita.>>>> eikös se ole juuri sitoutumiskammoa eli ei siis mikään myytti eikä tekosyy paeta suhdetta. Olen seurustellut vuoden ajan, ensimmäiset kahdeksan kuukautta en tiennyt kammoja olevankaan vaan molemmilla kolahti ja rakkaus on vieläkin aitoa sinun sanojasi lainaten . Tässä kävi kuitenkin niin että mies pelästyi omia tuntemuksiaan eli sitä että on liiaksi rakastunut ja kiinni minussa. Juuri sitä mitä minäkin. Mutta hänet on avioliitossa hyvätty ja shokki ei ole kymmeneen vuoteen kadonnut, sen sain kuulla jo ensimmäisenä iltana kun tapasimme. Kun se kuuluisa sitoutumiskammo iski tai puhuttakoon siitä nyt millä nimellä tahansa, kyse oli vain siitä että hän halusi miettiä asioita , sitä voiko hän antaa mennä ja sitoutua minuun vaikka samalla pelkää koko ajan että tapahtuu sama mikä jo kerran tapahtui. Ja tämä mietiskely johtui osittain myös siitä että hän koki epäröintinsä epäoikeudenmukaiseksi minua kohtaan jonka olisi pitänyt saada mies joka ei epäröi. Mikä olikin totta. Pidimme siis taukoa mutta vain kaksi viikkoa ja hän teki sitten päätöksensä ettei voinut elää ilman minua. Nyt ollaan oltu taas yhdessä ja kaikki on tuntunut hyvältä. Mutta se sitoutumiskammo ei kyllä voinut kadota noin nopeasti joten odottelen että milloin se taas iskee ja aion kestää sen. Alkuperäiselle voisin sanoa että kammo todella voi kestää vaikka kuinka kauan koska sain tietää että kymmeneen vuoteen hänen seurustelunsa ovat kestäneet vain 1-3 viikkoa siis ennen minua. Ja kaikki tämän sitoutumiskammon takia. Se ei siis todellakaan ole mikään myytti.
- Punatukkainen
Tiiu kirjoitti:
Viestisi kohta >>>>On tietysti erilaisia ihmisiä ja jollain voi olla koviakin traumoja jäänyt esim.aikaisemmista suhteista ja siksi jahkailee asioita.>>>> eikös se ole juuri sitoutumiskammoa eli ei siis mikään myytti eikä tekosyy paeta suhdetta. Olen seurustellut vuoden ajan, ensimmäiset kahdeksan kuukautta en tiennyt kammoja olevankaan vaan molemmilla kolahti ja rakkaus on vieläkin aitoa sinun sanojasi lainaten . Tässä kävi kuitenkin niin että mies pelästyi omia tuntemuksiaan eli sitä että on liiaksi rakastunut ja kiinni minussa. Juuri sitä mitä minäkin. Mutta hänet on avioliitossa hyvätty ja shokki ei ole kymmeneen vuoteen kadonnut, sen sain kuulla jo ensimmäisenä iltana kun tapasimme. Kun se kuuluisa sitoutumiskammo iski tai puhuttakoon siitä nyt millä nimellä tahansa, kyse oli vain siitä että hän halusi miettiä asioita , sitä voiko hän antaa mennä ja sitoutua minuun vaikka samalla pelkää koko ajan että tapahtuu sama mikä jo kerran tapahtui. Ja tämä mietiskely johtui osittain myös siitä että hän koki epäröintinsä epäoikeudenmukaiseksi minua kohtaan jonka olisi pitänyt saada mies joka ei epäröi. Mikä olikin totta. Pidimme siis taukoa mutta vain kaksi viikkoa ja hän teki sitten päätöksensä ettei voinut elää ilman minua. Nyt ollaan oltu taas yhdessä ja kaikki on tuntunut hyvältä. Mutta se sitoutumiskammo ei kyllä voinut kadota noin nopeasti joten odottelen että milloin se taas iskee ja aion kestää sen. Alkuperäiselle voisin sanoa että kammo todella voi kestää vaikka kuinka kauan koska sain tietää että kymmeneen vuoteen hänen seurustelunsa ovat kestäneet vain 1-3 viikkoa siis ennen minua. Ja kaikki tämän sitoutumiskammon takia. Se ei siis todellakaan ole mikään myytti.
...On tietysti poikkeuksiakin. Poikkeus vahvistaa säännön, eikö??
Silti paljon kokeneena olen sitä mieltä, että monet vetoaa tähän ns.sitoutumiskammoon vain siksi, että toinen ei tarpeeksi nappaa.
Myönnän olen itsekkin siihen joskus syyllistynyt.
Jos on hirveästi joatin "traumoja" ex-suhteista, niin kannattaako edes silloin aloittaa mitään uutta?
Mielestäni ihminen on vasta sitten "valmis" uuteen yritykseen, kun ei enää menneisyyden haavat satuta.
Sinun tapauksessasi kävi hyvin ja kuten sanoin on poikkeuksiakin.
Mielestäni ei vaan pidä olla naiivi. Eikä odottaa liian kauaa. Pahimmassa tapauksessa se on vain ajan hukkaa...
- urosgerbiili
Sitoutumiskammo, miten sen määritteleisit? Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?
Kun tunteista/suhteesta ei olla varmoja niin kumppanin ominaisuuksia halutaan punnita tarkemmin. Tähän tarvitaan aikaa.
Tai ei oikein hennota sanoa, ettei kiinnosta jolloin on helpompi naamioida oma saamattomuutensa sitoutumiskamoksi. Onhan tämä vähän pehmeämpi lasku kumppanille.
Voi tuoda myös mieleen aikaisemmat suhteet ja niissä epäonnistumisen, eikä haluta epäonnistua uudestaan, halutaan välttää toistamasta vanhoja virheitä, sekä pelätään suhteen mahdollisesti tuomaa tuskaa joka edellisistä suhteista on hyvässä muistissa. Jos olet laittanut kätesi kuumalle liedelle ja huutanut tuskasta, tekisitkö sen uudestaan? Tätä minä jo sanoisin sitoutumiskammoksi!
Mahdodonta sanoa kauanko toipuminen kestää, voiko paljon yksilöllisempää asiaa olla?
Viimeiset kysymyksesi käsittelevät ennustamista, palloa en omista, enkä halua ryhtyä veikkaamaan :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nasima löi Jussille luun kurkkuun
Nasima kertoi ettei Jussi sovi puhemieheksi, koska sallii rasismin. Mihin toimiin perussuomalaiset ryhtyvät? Kuka nouse5318965Razmyar on säälittävä - puhemiehellä ei ole mitään syytä ottaa kantaa tähän "silmäkohuun"
jonka toimittajat sai aikaan. Asia ei kuulu puhemiehelle millään lailla. Razmyar haluaa taas vaan huomiota. Mutta jos r1616170Miten Eerolan silmäkuvat voivat levitä muutamassa tunnissa ympäri maailmaa?
Seuraako koko maailma persujen ja erityisesti Eerolan somea reaaliajassa? Edes kansanedustajan itsemurha eduskuntatalos3745220Siviilipalvelusmies Halla-aho normalisoi rasismin perussuomalaisissa
SMP:n tuhkille perustettu puolue ei ollut ihmisiä vastaan, vaan instituutiokriittinen. "Missä EU - siellä ongelma", oli664749Suomalaisilta vaaditaan valtavasti suvaitsevaisuutta - miksi sitä ei vaadita muslimeilta
Suomalaisilta vaaditaan kaikkea, pitää olla suvaitsevainen ja hyväksyä vieraiden tavat, rasisti ei saa olla jne. Miksi s994361Juuri Suomen valtamedian toimittajat teki "silmävääntelystä" sen kohun
ja ilmeisesti ottivat yhteyttä myös ulkomaisiin medioihin, että katsokaas tätä. Mutta Japanin medioissa on asiaan suhta1664053SDP:n kansanedustaja Marko Asell: Suomen myönnettävä maahanmuuton ongelmat
Hänen mielestään Suomen pitää pyrkiä rajoittamaan jyrkästi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan ja hän arvioi, että maaha1853942- 921896
- 1041412
- 47979