Kryon, reiki ja menneet elämät

Hän on lähempänä totuutta kun uskotkaan. Eikö sinua ole aivopesty koskaan?...koulu, lehdet, TV ym. Sydämesi kertoo totuuden jos haluat sitä kuunnella.

Minun kirjoitti:

Hän on lähempänä totuutta kun uskotkaan. Eikö sinua ole aivopesty koskaan?...koulu, lehdet, TV ym. Sydämesi kertoo totuuden jos haluat sitä kuunnella.

Pitäkäämme mielessä että Usuikin pysyi järjissään.

Minun kirjoitti:

Hän on lähempänä totuutta kun uskotkaan. Eikö sinua ole aivopesty koskaan?...koulu, lehdet, TV ym. Sydämesi kertoo totuuden jos haluat sitä kuunnella.

sen että viattomien lapsien luokittelu indigolapsiin, pelastajiin ja purppuralapsiin, alakerran lähettiläisiin, ON SAIRASTA.

Worried kirjoitti:

sen että viattomien lapsien luokittelu indigolapsiin, pelastajiin ja purppuralapsiin, alakerran lähettiläisiin, ON SAIRASTA.

Indigovouhotus on jo vanhaa juttua. Nykyään kaikki syntyvät lapset ovat indigolapsia.

kaikki indigoja kirjoitti:

Indigovouhotus on jo vanhaa juttua. Nykyään kaikki syntyvät lapset ovat indigolapsia.

kuka niin määrää että kaikki nykyään syntyvät ovat indigolapsia?

Entä ne aiemmin syntyneet? Ovatko hekin kaikki indigolapsia? Aikuiset? Vanhukset?

tietää kirjoitti:

kuka niin määrää että kaikki nykyään syntyvät ovat indigolapsia?

Entä ne aiemmin syntyneet? Ovatko hekin kaikki indigolapsia? Aikuiset? Vanhukset?

Kaikki ovat pikkuhiljaa muuttumassa indigolapsiksi, koska DNA muutos on alkanut...

Ihmettelinkin jo tässä pitkään että mitä ihmettä Ultra-lehdelle on tapahtunut. Lueskelin sitä joskus 90-luvun alkupuolella, ja siinä oli tosi mielenkiintoisia juttuja. Mutta nykyään kun sitä kirjastossa katselee, ei sitä meinaa erottaa joistain muista "henkisistä" kiiltokuvalehdistä jotka ovat hymistelevää puppua täynnään.

Tämä oli kyllä kaiken huippu. Vai että voi lapsista suuren osan väittää syntyneen oikein "alakerran" lähettiläisiksi?! Oksettava ajatus.

Mikä ihme siinä on että new agelaisille on tullut samanlainen kaistapäinen tarve jakaa sieluja hyviksi ja pahoiksi aivan kuten saatananpalvonnalla pelottelevat hurahtaneet k-uskovaiset tekevät?

Mikä hemmetti tässä dualistisessa sadussa hyvät/pahat on niin karmean kiehtovaa ja erinomaista että sukupolvi sukupolven jälkeen sekoittaa sillä päänsä, ja alkaa uskoa että on olemassa absolut hyviä ja absolut pahoja ihmisiä? Se tuttavasikin on tehnyt takuulla pahaa menneissä elämissä niin että roiskuu, mutta kumma kun ei hän omasta itsestään sitä kykene näkemään, näkee hyvän vain. Ja projisoi sen pahan toisiin.

Suututtaa sikälikin että olen itse nähnyt omasta menneisyydestäni kaikenlaista kurjaa mitä olen tehnyt, mutta en silti suostu uskomaan että olen alakerran lähettiläs. Olen vain inhimillinen ihminen, ja niin ovat kaikki muutkin. Vasta sitten kun polku on täysin loppuun asti kuljettu, voi meistä tulla sellaisia kristustasoisia koulunsa päättäjiä.

Kehityksessä auttaisi kun ei alkaisi leimailla ihmisiä pahoiksi!!!

Qadesha kirjoitti:

Ihmettelinkin jo tässä pitkään että mitä ihmettä Ultra-lehdelle on tapahtunut. Lueskelin sitä joskus 90-luvun alkupuolella, ja siinä oli tosi mielenkiintoisia juttuja. Mutta nykyään kun sitä kirjastossa katselee, ei sitä meinaa erottaa joistain muista "henkisistä" kiiltokuvalehdistä jotka ovat hymistelevää puppua täynnään.

Tämä oli kyllä kaiken huippu. Vai että voi lapsista suuren osan väittää syntyneen oikein "alakerran" lähettiläisiksi?! Oksettava ajatus.

Mikä ihme siinä on että new agelaisille on tullut samanlainen kaistapäinen tarve jakaa sieluja hyviksi ja pahoiksi aivan kuten saatananpalvonnalla pelottelevat hurahtaneet k-uskovaiset tekevät?

Mikä hemmetti tässä dualistisessa sadussa hyvät/pahat on niin karmean kiehtovaa ja erinomaista että sukupolvi sukupolven jälkeen sekoittaa sillä päänsä, ja alkaa uskoa että on olemassa absolut hyviä ja absolut pahoja ihmisiä? Se tuttavasikin on tehnyt takuulla pahaa menneissä elämissä niin että roiskuu, mutta kumma kun ei hän omasta itsestään sitä kykene näkemään, näkee hyvän vain. Ja projisoi sen pahan toisiin.

Suututtaa sikälikin että olen itse nähnyt omasta menneisyydestäni kaikenlaista kurjaa mitä olen tehnyt, mutta en silti suostu uskomaan että olen alakerran lähettiläs. Olen vain inhimillinen ihminen, ja niin ovat kaikki muutkin. Vasta sitten kun polku on täysin loppuun asti kuljettu, voi meistä tulla sellaisia kristustasoisia koulunsa päättäjiä.

Kehityksessä auttaisi kun ei alkaisi leimailla ihmisiä pahoiksi!!!

Lue lisää

...jos ihmiset ovat niin ääliöitä että eivät enää osaa kasvattaa omia lapsiaan rakkauden ja rajojen kanssa, niin ei mikään ihme että lapset halutaan leimata paholaisen liittolaisiksi.

Kannattaa katsoa "Supernanny" (Lapsityrannit) -sarjaa niin näkee että se lasten holtittomuus on aina vanhempien omaa syytä!

Qadesha kirjoitti:

Ihmettelinkin jo tässä pitkään että mitä ihmettä Ultra-lehdelle on tapahtunut. Lueskelin sitä joskus 90-luvun alkupuolella, ja siinä oli tosi mielenkiintoisia juttuja. Mutta nykyään kun sitä kirjastossa katselee, ei sitä meinaa erottaa joistain muista "henkisistä" kiiltokuvalehdistä jotka ovat hymistelevää puppua täynnään.

Tämä oli kyllä kaiken huippu. Vai että voi lapsista suuren osan väittää syntyneen oikein "alakerran" lähettiläisiksi?! Oksettava ajatus.

Mikä ihme siinä on että new agelaisille on tullut samanlainen kaistapäinen tarve jakaa sieluja hyviksi ja pahoiksi aivan kuten saatananpalvonnalla pelottelevat hurahtaneet k-uskovaiset tekevät?

Mikä hemmetti tässä dualistisessa sadussa hyvät/pahat on niin karmean kiehtovaa ja erinomaista että sukupolvi sukupolven jälkeen sekoittaa sillä päänsä, ja alkaa uskoa että on olemassa absolut hyviä ja absolut pahoja ihmisiä? Se tuttavasikin on tehnyt takuulla pahaa menneissä elämissä niin että roiskuu, mutta kumma kun ei hän omasta itsestään sitä kykene näkemään, näkee hyvän vain. Ja projisoi sen pahan toisiin.

Suututtaa sikälikin että olen itse nähnyt omasta menneisyydestäni kaikenlaista kurjaa mitä olen tehnyt, mutta en silti suostu uskomaan että olen alakerran lähettiläs. Olen vain inhimillinen ihminen, ja niin ovat kaikki muutkin. Vasta sitten kun polku on täysin loppuun asti kuljettu, voi meistä tulla sellaisia kristustasoisia koulunsa päättäjiä.

Kehityksessä auttaisi kun ei alkaisi leimailla ihmisiä pahoiksi!!!

Lue lisää

..suurimmat pahantekijät tulevat olemaan suurimpia hyväntekijöitä.

Heidän karmallaan saa ainakin tuntumaa elämään.

Kyllähän sitä ihminen helposti erehtyy määrittelemään itsensä menneisyytensä perusteella, sen sijaan että tarkasetelisi nykyistä ajatustasoaan ja asenteitaan.

Ja aika lööperiltähän tuo teksti vaikutti vaikka jotain totuuden tynkää siellä ehkä olikin. Auran väri ei mielestäni ole sidottu mihinkään vuosilukuun (vrt. indigo -> -85). Miksi olisi? Auran väri ei myöskään ohjaile mitään toista auran väriä. Ihminen ohjailee. Tosin väri kyllä kertoo ihmisestä jotain, ja itse olen saanut sen käsityksen, että indigoita on oikeasti (siis jannuja joilla on indigon värinen aura, ei tunneaura kuitenkaan) ja yleensä he ovat juurikin näitä henkisesti edellä olevia sieluja. Ei sillä että he olisivat jotenkin muita ihmeellisimpiä ihmisiä.

Harmaa aura taas saattaa edeustaa ei nuorempaa sielua, jolla on.. noh.. harmaa ajatustaso.

einari3 kirjoitti:

..suurimmat pahantekijät tulevat olemaan suurimpia hyväntekijöitä.

Heidän karmallaan saa ainakin tuntumaa elämään.

Kyllähän sitä ihminen helposti erehtyy määrittelemään itsensä menneisyytensä perusteella, sen sijaan että tarkasetelisi nykyistä ajatustasoaan ja asenteitaan.

Ja aika lööperiltähän tuo teksti vaikutti vaikka jotain totuuden tynkää siellä ehkä olikin. Auran väri ei mielestäni ole sidottu mihinkään vuosilukuun (vrt. indigo -> -85). Miksi olisi? Auran väri ei myöskään ohjaile mitään toista auran väriä. Ihminen ohjailee. Tosin väri kyllä kertoo ihmisestä jotain, ja itse olen saanut sen käsityksen, että indigoita on oikeasti (siis jannuja joilla on indigon värinen aura, ei tunneaura kuitenkaan) ja yleensä he ovat juurikin näitä henkisesti edellä olevia sieluja. Ei sillä että he olisivat jotenkin muita ihmeellisimpiä ihmisiä.

Harmaa aura taas saattaa edeustaa ei nuorempaa sielua, jolla on.. noh.. harmaa ajatustaso.

Lue lisää

...että mielestäni on huutava vääryys lähteä sanomaan jollekin lapsiparalle että sinä olet semmoinen ja semmoinen. Kuinka monessa perheessä ihan ok lapsi on pilattu sillä että hänet pakotetaan johonkin tiettyyn rooliin perheen sisäisissä kiemuroissa? Pahimmillaan jostakin lapsesta voidaan tehdä syntipukki. Aina saa kuulla jotain voivottelua että kun olet niin vaikea, kun sinä aina sairastelet ja jäk jäk. (Tämä on esimerkki, ei oma kokemukseni. Minuahan itseäni on leimattu kiltteydellä, ja se on aika rasittavaa kun pitää aina olla kiltti, pieninkin ryppy kiltteyteen aiheuttaa pahat sanktiot...)

Eikä itseäänkään välttämättä kannata joihinkin raameihin änkeä. Olen huvikseni tehnyt kaikenlaisia testejä, auranväritestejäkin. Olen saanut itselleni pääväriksi indigon, vaikka olenkin ilmeisesti täysin väärään aikaan syntynyt (60-luvun lopulla). Olen myös toisesta testistä saanut milloin lilan, milloin kristallin... Ja kaikki nämä värit tulevat aina siitä että osaa vastata "oikein" sillä tavoin että esmes homot eivät häiritse, tykkään auttaa ihmisiä jne.

Mitä merkitystä auran värillä oikeastaan on... Ehkä on parempi ettemme (yleensä) tiedä toistemme värejä. Ettei käy niin että tulee sitä leimailua että "joo sä olet TOMMONEN kun sulla on vihreä aura"... Ihan niinkuin nykyään naisia väitetään siksi ja täksi ja miehiä niiksi ja näiksi.

Heh, olen individualisti ja ärsyttää leimailu ja nimikkeet. :)

Qadesha kirjoitti:

...jos ihmiset ovat niin ääliöitä että eivät enää osaa kasvattaa omia lapsiaan rakkauden ja rajojen kanssa, niin ei mikään ihme että lapset halutaan leimata paholaisen liittolaisiksi.

Kannattaa katsoa "Supernanny" (Lapsityrannit) -sarjaa niin näkee että se lasten holtittomuus on aina vanhempien omaa syytä!

Lue lisää

Tuli tässä vaan pieneen mieleeni, että eiköhän nää "kauhukakarat" ja heidän vanhempansa ole toisensa ansainneet.

Ihmetyttää vähän, että millaiset vanhemmat kutsuvat kuvausryhmän kotiinsa filmaamaan sitä, kuinka kamala jälkikasvu heillä on. Onkohan tämä nyt sitä ns. "15 minuutin kuuluisuutta" jota kaikki niin haluavat saada?

Reinkarnaationistina tulee kyllä mieleen, että saamme juuri sellaiset lapset kuin "ansaitsemmekin"

Tulee mieleeni esim. enoni, joka, heh, oli penskana aikamoinen "haistattelija" ja ihan yhteiskuntakelpoinen siitäkin lopulta tuli.

Ei se loppuelämä siitä välttämättä pilalle mene vaikka kakarana vähän villi onkin. ;-)

ulkonäön perusteella jaotellaan lapsia...

Ganda kirjoitti:

Tuli tässä vaan pieneen mieleeni, että eiköhän nää "kauhukakarat" ja heidän vanhempansa ole toisensa ansainneet.

Ihmetyttää vähän, että millaiset vanhemmat kutsuvat kuvausryhmän kotiinsa filmaamaan sitä, kuinka kamala jälkikasvu heillä on. Onkohan tämä nyt sitä ns. "15 minuutin kuuluisuutta" jota kaikki niin haluavat saada?

Reinkarnaationistina tulee kyllä mieleen, että saamme juuri sellaiset lapset kuin "ansaitsemmekin"

Tulee mieleeni esim. enoni, joka, heh, oli penskana aikamoinen "haistattelija" ja ihan yhteiskuntakelpoinen siitäkin lopulta tuli.

Ei se loppuelämä siitä välttämättä pilalle mene vaikka kakarana vähän villi onkin. ;-)

Lue lisää

Olinkohan vallan missannut lukea tämän kommenttisi...

Well, joo. Minun mielestäni lapsen on parempi olla lapsena vaikka vähän eläväisempikin ja aikuisena saattaa sitten herkemmin olla ok. Arka ja vetäytyvä lapsi sensijaan ei välttämättä rohkaistu ikinä. Uskokaa minuva...

Ja tosiaan niitä vanhempienkin motiiveja voisi vähän kyllä ihmetellä. Mutta kaikkein eniten minä olen ihmetellyt sitä, että miten hemmetissä ne onnistuvat olemaan NOIN töppöjä? Sama määrä energiaa kuluu siihen että rääkyy lapsille kuin että antaa heille selkeitä käskyjä ja totuttaa heidät pienestä asti johdonmukaisesti toimimaan ihmisenä (eikä eläimenä). Kenties sitä energiaa jopa säästyykin.

Tulee aina mieleen kun olin serkkuplikalla käymässä. Semmoinen alle 2-vuotias tipahti persielleen lattialle ja alkoi itkeä. Äitinsä sanoi että "ei sua sattunut" ja lapsi lopetti itkun. Eikä serkku ollut mikään despootti, eli tuskin lapsi pelosta lopetti, tajusipahan vain äitinsä tyynestä äänestä että turha tässä ulvoa.

Supernanny-sarjassa melkein hätkähdin erään äidin vihamielistä tuijotusta kun nanny kertoi erinäisiä tosiasioita meiningistä. Miksi kutsuvat ketään avuksi, jos ei apu kelpaa...

einari3 kirjoitti:

..suurimmat pahantekijät tulevat olemaan suurimpia hyväntekijöitä.

Heidän karmallaan saa ainakin tuntumaa elämään.

Kyllähän sitä ihminen helposti erehtyy määrittelemään itsensä menneisyytensä perusteella, sen sijaan että tarkasetelisi nykyistä ajatustasoaan ja asenteitaan.

Ja aika lööperiltähän tuo teksti vaikutti vaikka jotain totuuden tynkää siellä ehkä olikin. Auran väri ei mielestäni ole sidottu mihinkään vuosilukuun (vrt. indigo -> -85). Miksi olisi? Auran väri ei myöskään ohjaile mitään toista auran väriä. Ihminen ohjailee. Tosin väri kyllä kertoo ihmisestä jotain, ja itse olen saanut sen käsityksen, että indigoita on oikeasti (siis jannuja joilla on indigon värinen aura, ei tunneaura kuitenkaan) ja yleensä he ovat juurikin näitä henkisesti edellä olevia sieluja. Ei sillä että he olisivat jotenkin muita ihmeellisimpiä ihmisiä.

Harmaa aura taas saattaa edeustaa ei nuorempaa sielua, jolla on.. noh.. harmaa ajatustaso.

Lue lisää

Eihän Indigo tarkoita sitä, että auran väri jotenkin sitoisi hänet johonkin vuosilukuun. Onpa omituinen ajatus.

Kysehän on vain siitä, että maapallolle on alkanut enenevässä määrin saapumaan indigoja, joita ei vielä jokin aika sitten tullut kuin harvoja hitusia silloin tällöin. Mutta he ovat alkaneet joskus sanoisin 50- tai 60-lukujen jälkeen tulemaan suurina aaltoina ja laajoina ryppäinä kasvaen määrältään koko ajan, joten TODENNÄKÖISYYS sille, että syntyvä lapsi on indigo on hyvin paljon suurempi vuonna 1985 kuin vuonna 1925.

- Vortac

Qadesha kirjoitti:

...että mielestäni on huutava vääryys lähteä sanomaan jollekin lapsiparalle että sinä olet semmoinen ja semmoinen. Kuinka monessa perheessä ihan ok lapsi on pilattu sillä että hänet pakotetaan johonkin tiettyyn rooliin perheen sisäisissä kiemuroissa? Pahimmillaan jostakin lapsesta voidaan tehdä syntipukki. Aina saa kuulla jotain voivottelua että kun olet niin vaikea, kun sinä aina sairastelet ja jäk jäk. (Tämä on esimerkki, ei oma kokemukseni. Minuahan itseäni on leimattu kiltteydellä, ja se on aika rasittavaa kun pitää aina olla kiltti, pieninkin ryppy kiltteyteen aiheuttaa pahat sanktiot...)

Eikä itseäänkään välttämättä kannata joihinkin raameihin änkeä. Olen huvikseni tehnyt kaikenlaisia testejä, auranväritestejäkin. Olen saanut itselleni pääväriksi indigon, vaikka olenkin ilmeisesti täysin väärään aikaan syntynyt (60-luvun lopulla). Olen myös toisesta testistä saanut milloin lilan, milloin kristallin... Ja kaikki nämä värit tulevat aina siitä että osaa vastata "oikein" sillä tavoin että esmes homot eivät häiritse, tykkään auttaa ihmisiä jne.

Mitä merkitystä auran värillä oikeastaan on... Ehkä on parempi ettemme (yleensä) tiedä toistemme värejä. Ettei käy niin että tulee sitä leimailua että "joo sä olet TOMMONEN kun sulla on vihreä aura"... Ihan niinkuin nykyään naisia väitetään siksi ja täksi ja miehiä niiksi ja näiksi.

Heh, olen individualisti ja ärsyttää leimailu ja nimikkeet. :)

Lue lisää

Ai että mitä hyötyä on tietää auran värejä?

Sanoisin, että esim. Indigo-ihmiset voivat olla hyvin ahdistuneita tällaisessa maailmassa, kokea etteivät koskaan kuulu joukkoon, ihmetellä, mikä hemmetti heissä on vikana, kokea itsensä erilaisiksi ja masentua ja tulla onnettomiksi sen takia. Ehkä osa heistä voi jopa alkaa pitää itseään jollain tavoin mielisairaina tai kokea, että heissä on jotain vikaa.

Kun he saavat tietää, MIKSI he ovat 'erilaisia' jne... se voi olla varsin helpottava tieto. Ymmärtää, että heilläkin on paikkansa, heidän KUULUUKIN olla erilaisia, he eivät ole mokanneet tai tehneet mitään väärin vaan olleet juuri oikeanlaisia ... Ja että heillä on tarkoitus täällä, he kykenevät auttamaan muita ja koko planeettaa muuttumaan kunnolliseksi sun muuta.

Tämä voi siis auttaa ihmisiä hyvin paljon. Parempi on tietää olevansa indigo kuin kuulla olevansa psykoosissa ja joutua psyykenlääkitykseen tai mielisairaalaan (tai molempia) .. Tai tehdä itsari.

Ei ole helppoa tietää sellaista, mitä toiset eivät tiedä ..

Tämä tieto Indigoisuudesta voi myös auttaa heitä etsimään toisia indigoja ja muodostamaan jonkinlaista yhteistyötä ja kokea vertaistukea vihdoinkin...

Siksi on tärkeää tietää auransa väri, jotta voi löytää kaltaisiaan ja saada tukea, ja toteuttaa tehtäväänsä paremmin jotta voi auttaa muita ja koko systeemiä paremmin. Kaikki hyötyvät!

Tiedosta on aina jotain hyötyä jollain tasolla. Eivät ne aurojen värit turhaan ole olemassa, vain, jotta ihmiset voivat leimata joitakuita jonkinlaisiksi. Vaan ne todella kertovat ihmisestä jotain. Jokaisella on mahdollisuus esimerkiksi kehittyä indigoksi - ja indigoauraiset ihmiset ovat kehityksen kautta tähän tulokseen päässeetkin, aivan kuten muutkin. He ovat esimerkkejä siitä, millaisia kaikista muistakin on tulossa ennenpitkää. He ovat suunnannäyttäjiä, edelläkävijöitä.

Jokainen meistä on latenttina täydellinen. Mutta siihen tarvitaan pitkä kehitys, ennenkuin tätä täydellisyyttä voi ilmentää. Indigot eivät suinkaan ole täydellisiä, he voivat olla hyvinkin 'inhimillisiä' monessa mielessä. Mutta heissä on jotain hyvin syvällistä ymmärrystä maailmankaikkeudesta ja yleensä syvä empatian kyky sekä tajunta, johon mahtuu hyvin paljon tietoa ja viisautta. Aina he eivät kykene ilmentämään tätä viisautta ja itetoa kaikessa voimassaan, koska pakostakin tämä maailma ja raskas fyysinen keho vetää sielun korkeankin tason kovin matalalle.

Tärkeää auran värin tietäminen siis ei ole LUOKITTELUN vuoksi (sen voi jättää tyystin väliin mielestäni), vaan sen vuoksi, että sillä tavoin ihmistä on helpompi YMMÄRTÄÄ. Ei enää tarvitse vihastua jollekulle, koska hän tekee tietynlaisia tekoja, kun hänen aurastaan tietää, että hänellä on taipumuksia sellaisiin tekoihin eikä se välttämättä hetkessä muutu, joten suvaitsevaisuus lisääntyy.

Ja sitä kautta rakkaus. Joka onkin ainoa asia, joka voi ihmiskunnan pelastaa ja maailman muuttaa hyväksi. Mikään muu ei siihen pysty.

- Vortac

Qadesha kirjoitti:

...että mielestäni on huutava vääryys lähteä sanomaan jollekin lapsiparalle että sinä olet semmoinen ja semmoinen. Kuinka monessa perheessä ihan ok lapsi on pilattu sillä että hänet pakotetaan johonkin tiettyyn rooliin perheen sisäisissä kiemuroissa? Pahimmillaan jostakin lapsesta voidaan tehdä syntipukki. Aina saa kuulla jotain voivottelua että kun olet niin vaikea, kun sinä aina sairastelet ja jäk jäk. (Tämä on esimerkki, ei oma kokemukseni. Minuahan itseäni on leimattu kiltteydellä, ja se on aika rasittavaa kun pitää aina olla kiltti, pieninkin ryppy kiltteyteen aiheuttaa pahat sanktiot...)

Eikä itseäänkään välttämättä kannata joihinkin raameihin änkeä. Olen huvikseni tehnyt kaikenlaisia testejä, auranväritestejäkin. Olen saanut itselleni pääväriksi indigon, vaikka olenkin ilmeisesti täysin väärään aikaan syntynyt (60-luvun lopulla). Olen myös toisesta testistä saanut milloin lilan, milloin kristallin... Ja kaikki nämä värit tulevat aina siitä että osaa vastata "oikein" sillä tavoin että esmes homot eivät häiritse, tykkään auttaa ihmisiä jne.

Mitä merkitystä auran värillä oikeastaan on... Ehkä on parempi ettemme (yleensä) tiedä toistemme värejä. Ettei käy niin että tulee sitä leimailua että "joo sä olet TOMMONEN kun sulla on vihreä aura"... Ihan niinkuin nykyään naisia väitetään siksi ja täksi ja miehiä niiksi ja näiksi.

Heh, olen individualisti ja ärsyttää leimailu ja nimikkeet. :)

Lue lisää

Niin se piti vielä sanoa, että eihän "lapsiparalle tarvitse huutaa että hän on semmoinen tai semmoinen"... Mutta vanhemmille on paljon hyötyä tiedosta, että lapsi on vaikkapa Indigo. Silloin hänen käytöksensä ei olekaan enää häiriintynyttä vaan "indigolle tyypillistä", ja sitä voi ymmärtää silloin laajemmasta perspektiivistä ja siten kiukku lasta kohtaan vähenee... ja ymmärrys lisääntyy..

Eli ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden, rakkauden ja toistemme hyväksymisen vuoksihan tämä aurojen värin tutkiminen on tärkeää.

- Vortac

AVortac kirjoitti:

Ai että mitä hyötyä on tietää auran värejä?

Sanoisin, että esim. Indigo-ihmiset voivat olla hyvin ahdistuneita tällaisessa maailmassa, kokea etteivät koskaan kuulu joukkoon, ihmetellä, mikä hemmetti heissä on vikana, kokea itsensä erilaisiksi ja masentua ja tulla onnettomiksi sen takia. Ehkä osa heistä voi jopa alkaa pitää itseään jollain tavoin mielisairaina tai kokea, että heissä on jotain vikaa.

Kun he saavat tietää, MIKSI he ovat 'erilaisia' jne... se voi olla varsin helpottava tieto. Ymmärtää, että heilläkin on paikkansa, heidän KUULUUKIN olla erilaisia, he eivät ole mokanneet tai tehneet mitään väärin vaan olleet juuri oikeanlaisia ... Ja että heillä on tarkoitus täällä, he kykenevät auttamaan muita ja koko planeettaa muuttumaan kunnolliseksi sun muuta.

Tämä voi siis auttaa ihmisiä hyvin paljon. Parempi on tietää olevansa indigo kuin kuulla olevansa psykoosissa ja joutua psyykenlääkitykseen tai mielisairaalaan (tai molempia) .. Tai tehdä itsari.

Ei ole helppoa tietää sellaista, mitä toiset eivät tiedä ..

Tämä tieto Indigoisuudesta voi myös auttaa heitä etsimään toisia indigoja ja muodostamaan jonkinlaista yhteistyötä ja kokea vertaistukea vihdoinkin...

Siksi on tärkeää tietää auransa väri, jotta voi löytää kaltaisiaan ja saada tukea, ja toteuttaa tehtäväänsä paremmin jotta voi auttaa muita ja koko systeemiä paremmin. Kaikki hyötyvät!

Tiedosta on aina jotain hyötyä jollain tasolla. Eivät ne aurojen värit turhaan ole olemassa, vain, jotta ihmiset voivat leimata joitakuita jonkinlaisiksi. Vaan ne todella kertovat ihmisestä jotain. Jokaisella on mahdollisuus esimerkiksi kehittyä indigoksi - ja indigoauraiset ihmiset ovat kehityksen kautta tähän tulokseen päässeetkin, aivan kuten muutkin. He ovat esimerkkejä siitä, millaisia kaikista muistakin on tulossa ennenpitkää. He ovat suunnannäyttäjiä, edelläkävijöitä.

Jokainen meistä on latenttina täydellinen. Mutta siihen tarvitaan pitkä kehitys, ennenkuin tätä täydellisyyttä voi ilmentää. Indigot eivät suinkaan ole täydellisiä, he voivat olla hyvinkin 'inhimillisiä' monessa mielessä. Mutta heissä on jotain hyvin syvällistä ymmärrystä maailmankaikkeudesta ja yleensä syvä empatian kyky sekä tajunta, johon mahtuu hyvin paljon tietoa ja viisautta. Aina he eivät kykene ilmentämään tätä viisautta ja itetoa kaikessa voimassaan, koska pakostakin tämä maailma ja raskas fyysinen keho vetää sielun korkeankin tason kovin matalalle.

Tärkeää auran värin tietäminen siis ei ole LUOKITTELUN vuoksi (sen voi jättää tyystin väliin mielestäni), vaan sen vuoksi, että sillä tavoin ihmistä on helpompi YMMÄRTÄÄ. Ei enää tarvitse vihastua jollekulle, koska hän tekee tietynlaisia tekoja, kun hänen aurastaan tietää, että hänellä on taipumuksia sellaisiin tekoihin eikä se välttämättä hetkessä muutu, joten suvaitsevaisuus lisääntyy.

Ja sitä kautta rakkaus. Joka onkin ainoa asia, joka voi ihmiskunnan pelastaa ja maailman muuttaa hyväksi. Mikään muu ei siihen pysty.

- Vortac

Lue lisää

Mutta siinäpä se, että kun äitsykkä ja lapsukka lähtevät yhdessä jollekin huru-ukolle sitä auranväriä selvittämään, että siinä voi käydä hullusti:

a) Auran "näkijä" onkin huijari tai näkee muuten vaan väärin.

b) Ei selviäkään että lapsella on kiva ja iki-ihana indigo aura, vaan näkijä väittää että se on ihan karmean värinen sekasotku tai semmoinen "likainen".

Ja mitä tästä seuraa? Juuri se että lasta kasvatetaan rumasti tai hän itse alkaa pitää itseään jotenkin pahana ihmisenä.

Uskon että tosia aurannäkijöitä on aika harvassa, ja he eivät välttämättä ole kiinnostuneita ajamaan lapsiperheitä semmoiseen jamaan että lapselle syntyy vinoutunut itsetunto, jonka mukaan hänen on muka pakko olla "paha" tai "hyvä".

Itse kiltteydestäni kehuja saaneena olen sitä mieltä että lasta voi pidellä huonosti myös siten että ajaa hänen päähänsä että hän ei kelpaa kuin kilttinä ja miellyttävänä ihmisenä. "Indigona" oleminen se vasta onkin pakkopaita jos mikä. Vanhemmat, jos ovat newagereita, saattavat oikein kytätä ja vaatia että lapsesta pitää kasvaa joku pelastaja-sankarihahmo, koska hän on nyt tämä tämmöinen indigo.

Olen edelleenkin sitä mieltä että auranväriä ei pitäisi selvitellä ennen aikuisuutta.

Lasta voi kasvattaa kauniisti ja rakkaudella ilman että hänestä on ongittu selville kaikki mahdollinen. Hieman arveluttavaa saattaa olla jopa astrologisen syntymäkartan ylenmääräinen tutkiskelu (ja itsehän harrastan astrologiaa). Kuitenkin jo tuosta syntymäkartastakin selviää että JOKAINEN ihminen on ainutlaatuinen, eikä siihen tarvita enää mitään aivopesua siitä että se ja se ihminen on tuleva puolijumala.

>Tämä tieto Indigoisuudesta voi myös auttaa heitä etsimään toisia indigoja ja muodostamaan jonkinlaista yhteistyötä ja kokea vertaistukea vihdoinkin...

Eiväthän he mitään vammaisia ole?

>Parempi on tietää olevansa indigo kuin kuulla olevansa psykoosissa ja joutua psyykenlääkitykseen tai mielisairaalaan (tai molempia) .. Tai tehdä itsari.

Jos ihminen näkee tonttuja ja menninkäisiä, tai höpöttää seikkoja entisistä elämistään, tai on ihan vaikkapa homoseksuaali, voi olla että hänen vanhempansa ovat niin "juntteja" että vain tuomitsevat kaiken tämän. Silloin toki voikin helpottaa että tietää olevansa jotakin tiettyä, mutta kuka tämän tulee kertomaan lapselle jota hänen vanhempansa EIVÄT vie auratutkimukseen, koska nimenomaan pitävät sellaista mielipuolien touhuna? Täten siis asia josta voisi olla apua tai voisi olla olematta jää kyllä täysin kokeilematta.

Itse olen jossain vaiheessa höpissyt seikkoja edellisistä elämistäni äidilleni, ja tiedän että hän suhtautuu siihen tyyliin heh heh.

Sitten vielä sekin ikävä seikka, että jos ja kun indigoita alkaa olla aina vaan enemmän, niin miksei mikään muutu miksikään? Miksi luontoa saa tässäkin maassa raiskata entiseen malliin aina kun sattuu joku taloudellinen hanke sitä "vaatimaan"? Ovatko indigot kaikki pelkkiä väriseviä taidesieluja joiden koko potentiaali menee siihen että tuhertavat jotain taidetta työkseen, vai onko heissä ketään joka tulisi ja näyttäisi närhen munat näille keski-ikäisille "Pluto Leijonassa" -tyypeille (astrologiaa...)?

Käytännön tasolla puheet indigoudesta osoittautuvat usein hedelmättömäksi kukkaiskieleksi joka ei koskaan kohtaa todellisuutta. Kaikenlaista newageri-touhua aikani katselleeni alan itse odottaa jo vähän enemmän kuin kauniita puheita rakkaudesta ja sen sellaisesta. Olkoonkin että saatan itse(kin) olla indigo, tai ehkäpä juuri sen vuoksi.

justjoo kirjoitti:

Kaikki ovat pikkuhiljaa muuttumassa indigolapsiksi, koska DNA muutos on alkanut...

Onko indigolapsi älykäs versio lapsesta vaiko mikäkö.

-Q- kirjoitti:

Olinkohan vallan missannut lukea tämän kommenttisi...

Well, joo. Minun mielestäni lapsen on parempi olla lapsena vaikka vähän eläväisempikin ja aikuisena saattaa sitten herkemmin olla ok. Arka ja vetäytyvä lapsi sensijaan ei välttämättä rohkaistu ikinä. Uskokaa minuva...

Ja tosiaan niitä vanhempienkin motiiveja voisi vähän kyllä ihmetellä. Mutta kaikkein eniten minä olen ihmetellyt sitä, että miten hemmetissä ne onnistuvat olemaan NOIN töppöjä? Sama määrä energiaa kuluu siihen että rääkyy lapsille kuin että antaa heille selkeitä käskyjä ja totuttaa heidät pienestä asti johdonmukaisesti toimimaan ihmisenä (eikä eläimenä). Kenties sitä energiaa jopa säästyykin.

Tulee aina mieleen kun olin serkkuplikalla käymässä. Semmoinen alle 2-vuotias tipahti persielleen lattialle ja alkoi itkeä. Äitinsä sanoi että "ei sua sattunut" ja lapsi lopetti itkun. Eikä serkku ollut mikään despootti, eli tuskin lapsi pelosta lopetti, tajusipahan vain äitinsä tyynestä äänestä että turha tässä ulvoa.

Supernanny-sarjassa melkein hätkähdin erään äidin vihamielistä tuijotusta kun nanny kertoi erinäisiä tosiasioita meiningistä. Miksi kutsuvat ketään avuksi, jos ei apu kelpaa...

Lue lisää

Luin tuosta että jostakin lapsesta sanotaan että jotkut lapset syntyvät pahoina. Ajatelkaapa kun lapsi syntyy, ja sillä on jokin erikoiskyky, tai sarvet päässä, ja se on mukava lapsi. Niin arvatkaapa kun vanhemmat leimaavat sellaisen heti pahaksi, ja eivätkä opeta lastaan käyttämään kykyjä hyvään. Ajatelkaa nyt, miksi lapsi täytyy synnyttää jos ei osaa elää lapsensa kanssa. Jos itse tekisin penikoita, ja yksi heistä olisi erilainen, ehkä silmät olisivat täysin mustat, ja suusta tulisi 2 hammasta, pitkää sellaista, kuin vampyyreilla.

Pitäisin sellaistakin lasta samanarvoisena, enkä yhtään sanoisi - Painu muualle täältä hirviö, et ole tervetullut taloon. Opettaisin lastani olemaan hyvä toiselle, ja itselleen. Mutta jokainen oppii elämässään, ja koskaan ei kannata ottaa pahan tietä, koska pahan tie vie aina pahaan. Kannattaa ottaa hyvän tie niin on onnellisempi elämäkin.

Mutta ajatelkaa kuinka moni vanhempi hylkäisi oman lapsensa juuri näön tai kyvyn takia.

Qadesha kirjoitti:

Mutta siinäpä se, että kun äitsykkä ja lapsukka lähtevät yhdessä jollekin huru-ukolle sitä auranväriä selvittämään, että siinä voi käydä hullusti:

a) Auran "näkijä" onkin huijari tai näkee muuten vaan väärin.

b) Ei selviäkään että lapsella on kiva ja iki-ihana indigo aura, vaan näkijä väittää että se on ihan karmean värinen sekasotku tai semmoinen "likainen".

Ja mitä tästä seuraa? Juuri se että lasta kasvatetaan rumasti tai hän itse alkaa pitää itseään jotenkin pahana ihmisenä.

Uskon että tosia aurannäkijöitä on aika harvassa, ja he eivät välttämättä ole kiinnostuneita ajamaan lapsiperheitä semmoiseen jamaan että lapselle syntyy vinoutunut itsetunto, jonka mukaan hänen on muka pakko olla "paha" tai "hyvä".

Itse kiltteydestäni kehuja saaneena olen sitä mieltä että lasta voi pidellä huonosti myös siten että ajaa hänen päähänsä että hän ei kelpaa kuin kilttinä ja miellyttävänä ihmisenä. "Indigona" oleminen se vasta onkin pakkopaita jos mikä. Vanhemmat, jos ovat newagereita, saattavat oikein kytätä ja vaatia että lapsesta pitää kasvaa joku pelastaja-sankarihahmo, koska hän on nyt tämä tämmöinen indigo.

Olen edelleenkin sitä mieltä että auranväriä ei pitäisi selvitellä ennen aikuisuutta.

Lasta voi kasvattaa kauniisti ja rakkaudella ilman että hänestä on ongittu selville kaikki mahdollinen. Hieman arveluttavaa saattaa olla jopa astrologisen syntymäkartan ylenmääräinen tutkiskelu (ja itsehän harrastan astrologiaa). Kuitenkin jo tuosta syntymäkartastakin selviää että JOKAINEN ihminen on ainutlaatuinen, eikä siihen tarvita enää mitään aivopesua siitä että se ja se ihminen on tuleva puolijumala.

>Tämä tieto Indigoisuudesta voi myös auttaa heitä etsimään toisia indigoja ja muodostamaan jonkinlaista yhteistyötä ja kokea vertaistukea vihdoinkin...

Eiväthän he mitään vammaisia ole?

>Parempi on tietää olevansa indigo kuin kuulla olevansa psykoosissa ja joutua psyykenlääkitykseen tai mielisairaalaan (tai molempia) .. Tai tehdä itsari.

Jos ihminen näkee tonttuja ja menninkäisiä, tai höpöttää seikkoja entisistä elämistään, tai on ihan vaikkapa homoseksuaali, voi olla että hänen vanhempansa ovat niin "juntteja" että vain tuomitsevat kaiken tämän. Silloin toki voikin helpottaa että tietää olevansa jotakin tiettyä, mutta kuka tämän tulee kertomaan lapselle jota hänen vanhempansa EIVÄT vie auratutkimukseen, koska nimenomaan pitävät sellaista mielipuolien touhuna? Täten siis asia josta voisi olla apua tai voisi olla olematta jää kyllä täysin kokeilematta.

Itse olen jossain vaiheessa höpissyt seikkoja edellisistä elämistäni äidilleni, ja tiedän että hän suhtautuu siihen tyyliin heh heh.

Sitten vielä sekin ikävä seikka, että jos ja kun indigoita alkaa olla aina vaan enemmän, niin miksei mikään muutu miksikään? Miksi luontoa saa tässäkin maassa raiskata entiseen malliin aina kun sattuu joku taloudellinen hanke sitä "vaatimaan"? Ovatko indigot kaikki pelkkiä väriseviä taidesieluja joiden koko potentiaali menee siihen että tuhertavat jotain taidetta työkseen, vai onko heissä ketään joka tulisi ja näyttäisi närhen munat näille keski-ikäisille "Pluto Leijonassa" -tyypeille (astrologiaa...)?

Käytännön tasolla puheet indigoudesta osoittautuvat usein hedelmättömäksi kukkaiskieleksi joka ei koskaan kohtaa todellisuutta. Kaikenlaista newageri-touhua aikani katselleeni alan itse odottaa jo vähän enemmän kuin kauniita puheita rakkaudesta ja sen sellaisesta. Olkoonkin että saatan itse(kin) olla indigo, tai ehkäpä juuri sen vuoksi.

Lue lisää

No, näemmä puhumme hivenen ristiin eri perspektiiveistä. Koetin lähinnä selventää sitä, miksi voi olla hyödyllistä ja helpottavaa sekä käytännöllistä tietää asioita, kuten auran väriä.

Teikäläinen vaikuttaisi ennemminkin puhuvan virheellisen tiedon ja suvaitsemattomuuden, lokeroinnin ja luokittelun seurauksista.

Vanhemmat tällä planeetalla ovat hyvin usein ongelmaisia, ja 'kasvatus' menee päin mäntyä joka tapauksessa, olipa huru-ukkoa tai ei.

Toisekseen, lähinnä tarkoitin sitä että kun saa TIETÄÄ - ei sitä että mennään jonnekin epävarmaan lähteen pakeille sitten sekoilemaan ympäriinsä tajuamatta mitään ja uskomaan valheita.

(en siis ottanut kantaa tiedonhankintametodiin)

Mutta koetan silti vastata ..

a) Kuka pakottaa luottamaan johonkin yksittäiseen 'huru-ukkoon'? Asioita voi selvittää muillakin keinoilla. Tiedosta on aina hyötyä - mutta jos ei ole varsinaista syytä lähteä moista jo lapsuudessa selvittämään, niin miksi tehdä niin? Tiedon ehtii ihminen itse aikuisenakin hankkimaan. Lisäksi haluaisin tuoda esiin, että huijauksestakin oppii ja vahvistuu. Kun tulee kunnolla jymäytetyksi, silmät ikäänkuin aukenevat ja sitä oppii jotain tärkeätä tästä maailmasta, oppii olemaan kriittisempi ja varovaisempi mitä tällaisiin tietoihin ja niiden hankintaan tulee, oppii olemaan luottamatta muuhun kuin sisäiseen intuitioonsa, johdatukseen ja sensellaiseen, joka aina kertoo totuuden. Ja Karma on toki otettava huomioon .. joten sikäli jokainen kokemus on hyödyllinen, myös huijatuksi tuleminen.

b) No en sanoisi että indigonvärinen aura on mikään takuu 'iki-ihanuudesta' saati 'kivuudesta', usein on juuri päinvastoin. Indigothan ne vasta hankalia osaavat olla, kun heihin ei mitkään kurituskeinot yhtä hyvin välttämättä tehoa, ja heillä on omat, vahvat näkökantansa siitä miten asioiden tulisi olla ja miten asiat pitäisi tehdä, eivätkä he yhtä helposti alistu ja taivu auktoriteetteihin kuin 'ei-indigot', niinsanotusti. (en nyt ota tässä huomioon 'kristalleja' tms., selitys on tarpeeksi sekava jo muutenkin) Joten sitähän voisi huoata suorastaan helpotuksesta jos aura on 'likainen'. Ja lisäksi, jos aura on sitten sellanen sottapytty niin sen luulisi lisäävän vanhemmissa nimenomaan suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä lapsen suhteen, sillä silloin lapsen kehittymättömyys tai röyhkeys, alhaiset taipumukset jne. saavat selityksen. Vanhemmat voivat tässä tilanteessa siis ymmärtää, että lapsessa ei ole mitään VIKAA, kun se kiukuttelee ja on ilkeä, vaan hänen auransakin kertoo, että hän ON sellainen, ja näinollen heidän ei tarvitse tuntea kasvatuksessaan olleen jotain vikaa tai olevansa huonoja vanhempia kun lapsi on sellanen rasavilli tms, vaan he voivat tuudittautua siihen tietoon, että tämä sielu nyt vain on sellainen, ja siten olla äkämystymättä lapselle liikaa kun hän ilmaisee luontaisia likaisia taipumuksiaan. Näinollen oikeudenmukaisuus kasvatuksessa ja tietynlainen jämäkkä ohjelinja voivat toteutua rauhanomaisella ymmärryksellä, ja kenties lasta on 'epätäydellisenä taviksena' helpompi rakastaa. Lisäksi voi tuntea hänen puolestaan helpotusta, koska hän varmasti sopeutuu tämän planeetan muiden lasten joukkoon mainiosti ja helposti, ja siinä mielessä ongelmia muiden lasten kanssa kertyy todennäköisesti vähemmän kuin Indigon kanssa tulisi.

Eli näetsen, että kaikista asioista on hyötyä ja niistä voi nähdä ja huomata sen valoisan puolen. Tällainen lapsi voi sitten kehittyä huimastikin ymmärtävien, jämäköiden, suvaitsevien ja rakastavien vanhempien oikeudenmukaisessa kasvatuksessa, sensijaan että vanhemmat olisivat ihan ymmyrkäisinä että miksi tuo lapsi on tollanen .

Ja tuskin nyt kukaan luotettava 'näkijä' sanoisi auraa 'karmean väriseksi likaiseksi sekasotkuksi', vaan todennäköisemmin vain kertoisi auran näyttävän hyvin tavanomaiselta maapallon kriteereihin nähden. Näinollen vanhempien mieliin piirtyy kuva normaalista, tavallisesta lapsesta, jossa ei ole mitään vikaa, vaan jossa on sitä tavallista rasavilliyttä mitä tämän planeetan lapsilta on totuttu odottamaan.

Ei tarvitse nähdä auraa tietääkseen onko sen väri Indigo vai ei. On olemassa erinäisiä 'indigotestejä' ja web-sivuja sun muuta .. monenmoisia keinoja tietää. Yleensähän Indigous paljastuu juuri siinä, että lapsi on erilainen kuin lapset yleensä, siis sisäiseltä elämältään, asenteeltaan ja käytökseltään .. Olipa auran väri mikä tahansa, tieto siitä voi lisätä ymmärrystä lapsesta ja lapsen sielusta, siitä miten häntä olisi parasta kasvattaa jne.

Jos saa kehuja kiltteydestä, ei kai se sitä tarkoita, että pakotetaan olemaan kiltti? Sehän tuossa tapauksessa menee niinpäin että ensin on kiltti, ja sitten saa kehun. Ei kai kukaan ensin kehu kiltiksi ja sitten vasta odota jonkun olevan kiltti!

Jos oletat, että 'Indigo' tarkoittaa kilttiä ja miellyttävää ihmistä, niin vähänpä tiedät ilmiöstä.

Ja eivätkös kaikki vanhemmat enemmän tai vähemmän 'kyttää' lapsiaan? Ovathan he mielenkiintoisia kapistuksia!

Sellainen vanhempi, joka vaatii jotakuta olemaan sankari tai mitä hyvänsä auran värin perusteella ei sovi kyllä vanhemmaksi missään tapauksessa muutenkaan. Tällainen vanhempihan olisi vaativa joka tapauksessa, olipa auran värejä otettu huomioon tai ei, ja lapsen elämä on joka tapauksessa vaikeaa.

Mutta on muistettava, että itse olemme vanhempamme valinneet, ja kaikella on tarkoituksensa. Vaikeudet jalostavat sielua aina. Jos sitäpaitsi tuntee Indigo-ilmiötä tarpeeksi, voi ymmärtää, ettei lapsesta välttämättä mitään jaloa sankaria kasva, vaan hyvin yhteiskuntakriittinen, ehkä jopa anarkistinen yksilö. Ja niinmuodoin myös voi suhtautua asiaan helpommin ymmärryksellä, jos TIETÄÄ tämän Indigoisuuden ja on tutustunut aiheeseen, kuin jos ei tajuaisi asiasta pölkähdystäkään..

.. Jolloin voisi tulla tilanteita, joissa ei voi käsittää lastaan, ja alkaisi kauhistumaan ja vihastuilemaan hänelle hänen 'omituisen' käytöksensä takia, ja sitten lopulta turvautuisi psykiatriaan, joka helposti diagnoisi tällaisen 'ongelmatapauksen' ja tunkisi hänelle kenties koko lopuksi lapsuutta tai jopa lopuksi ikää vahvan psyykenlääkityksen tms., jolloin lapsen elämästä tulisi todella tukala. Tämäkö on sitten mielestäsi parempi vaihtoehto?

En muuten ottanut - tai en ainakaan muista ottaneeni - kantaa siihen, missä vaiheessa auran väriä 'kannattaa' alkaa selvittämään. Kunhan puhuin hivenen yleisemmällä tasolla, että auran värin YLIPÄÄTÄÄN TIETÄMISESTÄ voi olla paljon hyötyä, helpotusta ja iloa.

Muuten, vainko VAMMAISET ansaitsevat ja/tai tarvitsevat mielestäsi vertaistukea? Muulla tavoin kärsivät (esim. 'erikoislaatuisuudestaan' kärsivät ihmiset) eivät sellaista missään nimessä saa saada??

Ei kuulosta kovin 'kiltiltä' ja 'kivalta' asenteelta.

Tottakai lasta voi kasvattaa rakkaudella ja .. öh, 'kauniisti'? (mitä sitten tarkoitatkaan tällä) ilman mitään tietoa mistään. Voihan sille vaikka syöttää kärpässieniäkinkaikella rakkaudella kun ei tiedä että ne ovat myrkyllisiä.

Tarkoitan nyt tässä, että jos lapsi on Indigo, ja vanhemmilla ei ole tästä mitään hajua, he voivat koettaa pakottaa lasta 'normaaliuden' muottiin vaikka sitten vahvoilla synteettis-kemikaalisilla psykiatrisilla lääkkeillä, koska eivät ymmärrä mistä moinen reagoilu ja oikkuilu on peräisin, ja ajattelevat että lapsi on mielisairas.

Tieto asiasta helpottaa sekä vanhempia että lasta, ja auttaa yhteisymmärryksen syntyä, harmonian ylläpitämistä, kasvatuksen oikeaoppisuuden rakentumista ja rakkaudellista kasvatusta.

Tottakai jokainen sielu on individuaalinen. Enhän sitä ole kyseenalaistanutkaan. Jos pidät Indigoja 'puolijumalina' niin täytyypä taas kummastella tietojesi vähäisyyden suhdetta tekstisi runsauteen.

Oudosti sitten tämä kohta jonka sanoit, onkin lähes samaa mitä olen tässä viestissäni koettanut toitottaa:

"Jos ihminen näkee tonttuja ja menninkäisiä, tai höpöttää seikkoja entisistä elämistään, tai on ihan vaikkapa homoseksuaali, voi olla että hänen vanhempansa ovat niin "juntteja" että vain tuomitsevat kaiken tämän. Silloin toki voikin helpottaa että tietää olevansa jotakin tiettyä, mutta kuka tämän tulee kertomaan lapselle jota hänen vanhempansa EIVÄT vie auratutkimukseen, koska nimenomaan pitävät sellaista mielipuolien touhuna? Täten siis asia josta voisi olla apua tai voisi olla olematta jää kyllä täysin kokeilematta. "

Näin on! Juuri tätä tarkoitan. Jos vanhemmat ovat niin juntteja, että EIVÄT ota selvää mistään vaan mieluummin heti pitävät lastaan mielisairaana, niin onhan se aika karmea kohtalo verrattuna siihen että vanhemmat tajuavat ja ymmärtävät lastaan.

Mutta kuten sanoin, mitään varsinaista 'auratutkimusta' ei tarvita. On muitakin keinoja ottaa asiasta selvää, vaikkapa sitten edes alustavasti yhtenä mahdollisuutena muiden joukossa. Toki suvaitsevaisuus ja rakkaus ovat aina se perusta, jolla lasta tulisi kasvattaa. Tällä planeetalla tosin moinen perusta toteutuu aniharvoin - muut asiat menevät edelle. Harmi että täällä saa lisääntyä ihan esteittä ilman mitään lisenssiä tai kursseja. Kuka tahansa vesipää saa lisääntyä ja hakata lastaan mutta radioamatööreilyyn pitää käydä pitkälliset kurssit, ennenkuin saa puhua mikrofoniin niin että muutkin sen kuulevat. Hivenen outo arvomaailma täällä ..

(eli siis kokonaisen IHMISEN saa tuottaa ja kasvattaa väärin ja kieroon, mutta PUHETTA ei saa tuottaa ilman lisenssiä ja lupia ja kursseja..)


Ja mitä tulee siihen, että 'miksi mitään ei tapahdu' .. Hm, onkohan mulla energiaa, kapasiteettia ja aikaa selvittää sitä tarpeeksi seikkaperäisesti?

No, ensinnäkin toteaisin, että KYLLÄ TAPAHTUU, koko ajan. Mutta näitä tapahtumia ja edistystä ei kerrota kymmenen uutisissa eikä iltalehdessä. Tieto moisesta edistyksestä on hankittava muita teitä. Yksittäisen ihmisen näkökenttä koko planeettaan nähden on usein valitettavan pieni ja kapea, pikkuruinen murunen, tai oikeastaan senkin pikkuruinen osa kokonaisuudesta. Työtä on tehty valtavasti, mutta on paljon esteitä ja vaikeuksia, joita ei noin vain voi heittää syrjään.

Ensinnäkin on VAPAA TAHTO. Ihmisiä ei voi pakottaa olemaan 'hyviä' ja lopettamaan tuhoaminen. Se olisi vain sairauden -oireiden- hoitamista, ei itse sairauden hoitamista. Yhtäkään sairautta ei ole parannettu vain sen oireita hoitamalla. Itse syy täytyy hoitaa. Toisekseen, pakotettu hyvyys ei ole hyvyyttä ollenkaan - hyvyys on aitoa vain kun on vapaus valita myös pahus, mutta silti valitaan hyvyys.

Toisekseen, olemassaolevat valtarakenteet ja hierarkiat, infrastruktuurit sun muut härpäkkeet, jotka ihmiset ovat tänne luoneet, eivät ole noin vain kolmevuotiaan tönäistävissä mereen. Ne ovat varsin jämäkät, ja niiden perustat täytyy totaalisesti murentaa kaikilla tasoilla (myös fyysisellä), ennenkuin kunnollinen, todellinen, aito ja lopullinen muutos on mahdollinen.

Sitten täytyy saada nykyiset vallanpitäjät (kaikki) pois vallankahvasta. Muuten muutos tulee parhaimmillaankin olemaan vain hetkellinen, ja sitten kaikki palaa huonoksi, ehkäpä vielä pahemmaksikin kuin aiemmin.

On myös syytä ottaa huomioon, että tämä systeemi on ajamassa itseään tuhoon joka tapauksessa, eikä ole enää kuin ajan kysymys, milloin SUURI MULLISTUS tapahtuu, ja musertaa koko tämän sivilisaation valtarakenteineen kaikkineen. Näin ollen ainoa varsinainen keino vaikuttaa on koettaa kertoa totuus ihmisille, koettaa vaikuttaa heidän asenteisiinsa, rukoilla, kohottaa planeetan energiatasoa, ettei mullistuksen aiheuttama järkytys ja tuska kasvaisi liian suureksi - tai ainakin se olisi hivenen pienempi kuin muutoin ..

Ja toki voi myös aina auttaa auttamalla ihmisiä vastaanottamaan Uusi Aika monenmoisin tavoin - tuonpuoleisessa riittää tehtävää esimerkiksi sielujen ohjaamisessa ja avustamisessa, tällä puolen taas ihmisten ohjaamista pelastusveneisiin niinsanotusti ..

Olisihan turhaa ja typerää alkaa rakentaa uutta systeemiä korruptoituneen rakenteen ehdoilla .. rakentaa kerrostaloa uppoavaan laivaan..

Mullistuksen jälkeen voidaan vasta aloittaa uuden, oikeudenmukaisen sivilisaation rakentaminen.

Vaikutat melko kärsimättömältä .. jos muistat, että kaikella on tarkoitus, ja että lopussa hyvyys voittaa - ja että kärsivällisyyden avulla voi saavuttaa mitä hyvänsä - niin voit ehkä ymmärtää, että kyllä se hyvyys sieltä lopulta pääsee purkautumaan ja avartumaan koko planeetan laajuiseksi.

Mitä sillä on väliä, jos siihen kestää 5 vuotta tai 50 vuotta tai 50 000 000 vuotta? Kun tiedämme, että jossain vaiheessa tämänkin tavoitteen voimme kärsivällisyydellä saavuttaa, voimme ottaa muutokset levollisin mielin vastaan, ja ymmärtää, että kaikessa tuhossa ja surussakin on toivon siemen ja sielua jalostava vaikutus.

- Vortac

Mahtava kirja tietoisuudesta - avartaa maailmaasi Starseed Indigon perspektiivi
http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com
http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/lataa-ilmaiseksi/

" Todellinen voima ja hyvyys asuu sydämissämme,voimme ehkä rukoilla Taivaan Isää vapauttamaan ne ja näin tuoda paratiisin maan päälle,mene ja tiedä..."

Eikö kyronin taustalla ole myös taivaan isä? Sitten pienenä lisähuomautuksena kirjoitukseesi. Voiko olla mahdollista että kristinusko(raamattuusko) on verhottu pahalla eli siinä käytetään valtaa ihmisten ohjailuun?

Näissä uskonasioissa tulee käytää aina omaa järkeä ja kuunnella sydäntään.

kyssäri kirjoitti:

" Todellinen voima ja hyvyys asuu sydämissämme,voimme ehkä rukoilla Taivaan Isää vapauttamaan ne ja näin tuoda paratiisin maan päälle,mene ja tiedä..."

Eikö kyronin taustalla ole myös taivaan isä? Sitten pienenä lisähuomautuksena kirjoitukseesi. Voiko olla mahdollista että kristinusko(raamattuusko) on verhottu pahalla eli siinä käytetään valtaa ihmisten ohjailuun?

Näissä uskonasioissa tulee käytää aina omaa järkeä ja kuunnella sydäntään.

Lue lisää

juu,mä en usko raamattuun,sitä on aikojen kuluessa kirjoiteltu aina uusiks sopivalla tavalla kuhunkin aikakauteen,siitä on jätetty asioita pois ja nimenomaan sen avulla halutaan ohjailla kristittyjä!!! Taivaan isällä viittaan vaan siihen kaikista korkeimpaan ja puhtaimpaan energiaan.

tähti kirjoitti:

juu,mä en usko raamattuun,sitä on aikojen kuluessa kirjoiteltu aina uusiks sopivalla tavalla kuhunkin aikakauteen,siitä on jätetty asioita pois ja nimenomaan sen avulla halutaan ohjailla kristittyjä!!! Taivaan isällä viittaan vaan siihen kaikista korkeimpaan ja puhtaimpaan energiaan.

Lue lisää

Kaikkea ei tarvitse uskoa mitä näet.
Kaikkeen ei tarvitse jatkaa kirjoitusta mitä näet.
Kaikkeen ei ole pakko ottaa kantaa jos asia sattuu olemaan niin.
Kaikkea ei tarvitse oppia, jos siitä ei ole hyötyä elämälle.

Siis miksi olemme täällä. Tietenkin oppimassa elämään elämää. Opimme virheistä. Jos teemme virheen, opimme siitä sitten seuraavassa elämässä, että ei kannatakkaan tehdä niin, vaan pitää tehdä toisin. Olen kuullut tulevaisuuden lapsista ja menneisyyden lapsista. Jotka luulee ymmärtävänsä asian paremmin. Mutta oikeasti kirjat on hyväksi, koska siitä opimme myös virheitä. Opimme ymmärtämään asian miten on, mutta tulee taas lause, kaikkeen ei ole pakko uskoa. Se mikä tuntuu itsessä oikealta ja hyvältä, tuntuu sydämmessä samoin. Emme ole robotteja eikä terminaattoreita, jotka ovat ohjelmoituja tekemään tehtäviä.

Esimerkiksi saatana on otettu aika paljon esille raamatuissa. Oletteko koskaan kuullut olennosta, joka on ollut huono. Itse pääpaholaista ei itseasiassa ole, koska syntyy aina uutta elämää, ja korkeampi rotu voi syöstää pahankin vallasta. Ja että ihmisetkö ei olisi pahoja koskaan, vaan joku muu laittaa tekemään pahaa. Tähän asiaan voin vastata sillä tavalla että jos ei ole järkeä, ei myös älyä tuottaa mitään kehittävää. Osa meistä ihmisistä on pahoja koska elinympäristö, tai elämä voi olla muuttanut hänen elämäänsä.

Voitte tekin vaikka olla murhaajia jos elämänne on ollut sellaisessa elinympäristössä jossa ihminen on kehittynyt murhaajan tapaiseksi ihmiseksi. Elinympäristö vaikuttaa totta tosiaan ihmiseen, ei mikään saatana mikä uskonnoissa otetaan esille. Se elinympäristö missä te olette, kasvattaa teidät, ja kehittää teitä sen mukaan mitä siellä on.

Ja kun tuo yksi oli käynyt siellä jossain indigo leirillä, niin siellä kuulemma joku oli sanonut että kirjat on pahasta. Ihminen ei ole aina tietoinen elämästä, vaan kehittää itselleen oman maailman. Minä en pysty kehittämään itselleni mielikuvitusmaailmaa, jossa olen sitten kokoajan, elikkä menneisyys ja tulevaisuus.

Itse olen menneisyyden ja tulevaisuuden sielun kanssa yhteyksissä, koska olen matkannut tulevaisuudesta menneisyyteen, ja jättänyt tietoja menneisyyden minälle. Seuraavaksi menneisyyden minältä on jäänyt minulle tietoja asioista. Koska itse olen tietänyt aina, että jopa tulevaisuuden minääni en pelkää jos hän saapuu. Mutta turvallisuussyistä en lähetä siihen keskimmäiseen sielunosaan, eli nyt olevaan minääni, koska se vaikuttaisi elämääni suuresti. En saa tietää suorana asioita mitä tulee eteen itselleni, vaan saan vain tietää asioista pätkimä tavalla, eli tulee asioita esille hitaasti.

Mutta tuolla oli että ruvettaisiin käyttämään tietoa vallan hakemisessa, esim jos joku tietäisi paljon asioita, niin se voisi käyttää niitä hyväksi vallassa. Eli valtaa rupeaa kahmimaan itselleen. Jos tiedänkin tulevaisuudesta tai menneisyydestä jotakin, en käytä koskaan niitä valtaan. Sieluni on ikuinen, ja siinä on kaikki tiedot, sitä sielua ei voi rikkoa, tai tuhota, se on ikuisesti elävä. En tiedä miksi olen nyt tässä, missä olin viimeksi elämässä. Mutta kun näistä jostain indigo lapsista on puhuttu niin tuntuu aina että ne puhuisivat aina itse anti-kristuksesta.

Anti-Kristus on myös vähän liioiteltua, koska sekin on vain olennon nimi, mutta mitä korkeampi sielu sitä vahvempi se on. Mutta pahakaan ei muka opi virheistään. Osa pahoistakin voi oppia virheistään. Mutta kun puhutaan kristuksesta ja anti-kristuksesta, ovat he veljiä toisilleen. Toinen veli on kateellinen toiselle, ja haluaa kahmia itselleen sen mitä toinen veli on saanut jo isältään. Kummatkin kristukset on muukalaisia.

Mutta mietityttää vielä se asia että miksi monet vielä haluavat käyttää tietoa valtaan.

Ois se aika kumma jos maanpäällä olis joku kirja tai muutama, jossa kerrottaisiin absoluuttinen totuus.

Uskontojen kanssa on vähän sama juttu.

Mutta koska ihmiset ovat eritasoisia sieluja, jotka kaikki saavat "tyydytyksen" jostain lähteestä, niin siksi meillä on niin paljon kaikenlaista erilaista.

Jumala taitaa mielellään piilotella totuuden siemeniä kaikkialle ja odottaa, että ihmiset itse tutkisivat asioita ja löytäisivät totuuden kaikesta olevaisesta: Jumala ei tee etsimistä aivan helpoksi...

Jos olet laiska tai välinpitämätön niin etsit vain yhdestä tai parista paikasta mutta jos olet ahkera ja kiinnostunut, etsitkin lukuisista paikoista.

Tutkikaa Kryonia, Urantiaa, Raamattua, Koraania tai vaikkapa Aku Ankkaa, ja kysykää itseltänne, mitä voin näistä kaikista löytää ja oppia?

"Yhden asian" uskovaiset menevät aina jossain kohtaan harhaan ja vain etsivä löytää.

Avartakaa mieltänne kaikella, vaikka se olisi pelkkää hömppää, sillä sanoilla ja kirjoilla totuus vain raiskataan! ;-)

Harhailija kirjoitti:

Ois se aika kumma jos maanpäällä olis joku kirja tai muutama, jossa kerrottaisiin absoluuttinen totuus.

Uskontojen kanssa on vähän sama juttu.

Mutta koska ihmiset ovat eritasoisia sieluja, jotka kaikki saavat "tyydytyksen" jostain lähteestä, niin siksi meillä on niin paljon kaikenlaista erilaista.

Jumala taitaa mielellään piilotella totuuden siemeniä kaikkialle ja odottaa, että ihmiset itse tutkisivat asioita ja löytäisivät totuuden kaikesta olevaisesta: Jumala ei tee etsimistä aivan helpoksi...

Jos olet laiska tai välinpitämätön niin etsit vain yhdestä tai parista paikasta mutta jos olet ahkera ja kiinnostunut, etsitkin lukuisista paikoista.

Tutkikaa Kryonia, Urantiaa, Raamattua, Koraania tai vaikkapa Aku Ankkaa, ja kysykää itseltänne, mitä voin näistä kaikista löytää ja oppia?

"Yhden asian" uskovaiset menevät aina jossain kohtaan harhaan ja vain etsivä löytää.

Avartakaa mieltänne kaikella, vaikka se olisi pelkkää hömppää, sillä sanoilla ja kirjoilla totuus vain raiskataan! ;-)

Lue lisää

Pohditte tässä asiaa, jota itsekin jouduin kovasti miettimään. Kuuluin yli 10 v henkisiin ja mielestään suvaitsevaisesti ajatteleviin ihmisiin, mutta ihan samanlaiset uskonlahkojen piirteet löytyvät niistäkin ryhmistä, valitettavasti. Lieneekö sellaisia ihmisryhmiä ollenkaan, missä ei olisi selän takana pahaa puhumista, panetteleua, manipulaatiota, gurujen ja kaikkitietävien palvomista ym. -

Kipuilin asian kanssa kovasti ja henk.kohtaisesti ja nyt olen iloinen siitä, että minut oikein ajettiin ryhmästä pois eli hylättiin (sanoilla "antaa Jumalan nyt opettaa"). Se oli oikeastaan sen ryhmän rakkaudellisin teko: antoivat minulle mahdollisuuden etsiä oman tien ja oman uskon. Ajattelen mielellään nykyisin ihan ite. Ja rakkaudella.

Kärjistän tätä ryhmäajatusta nyt, mutta toivon muillekin mukaan myös kriittisyytä: ajatelkaa itse ja omalla sydämellänne.

Allergiaa henkisistä ryhmistä kirjoitti:

Pohditte tässä asiaa, jota itsekin jouduin kovasti miettimään. Kuuluin yli 10 v henkisiin ja mielestään suvaitsevaisesti ajatteleviin ihmisiin, mutta ihan samanlaiset uskonlahkojen piirteet löytyvät niistäkin ryhmistä, valitettavasti. Lieneekö sellaisia ihmisryhmiä ollenkaan, missä ei olisi selän takana pahaa puhumista, panetteleua, manipulaatiota, gurujen ja kaikkitietävien palvomista ym. -

Kipuilin asian kanssa kovasti ja henk.kohtaisesti ja nyt olen iloinen siitä, että minut oikein ajettiin ryhmästä pois eli hylättiin (sanoilla "antaa Jumalan nyt opettaa"). Se oli oikeastaan sen ryhmän rakkaudellisin teko: antoivat minulle mahdollisuuden etsiä oman tien ja oman uskon. Ajattelen mielellään nykyisin ihan ite. Ja rakkaudella.

Kärjistän tätä ryhmäajatusta nyt, mutta toivon muillekin mukaan myös kriittisyytä: ajatelkaa itse ja omalla sydämellänne.

Lue lisää

Juicehan lauloi aikoinaan osuvasti, ettei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan missään jengissä, voi elämästä selvitä hengissä...

No, tämä "jengiasiahan" ei ole ihan simppeli. Tuolla toisessa ketjussa käsiteltiin "vanhoja sieluja"ja tämä jengiintyminen liittyy samaan sielun evoluutioon: Mitä vanhempi sielu, sitä omatoimisempi ja yksillöllisempi ja sitä todennäköisemmin tulee pettymään jengeihin, he ovatkin yleensä juuri oman tiensä kulkijoita.

Nuoremmat sielut taas toimivat mielellään jengeissä ja saavat aina välillä toiminnallaan pahaakin jälkeä aikaiseksi. Toisaalta he saavat myös edistystäkin aikaiseksi: Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin...

Itse olen onnistunut kiertämään jostain syystä kaikki uskonnolliset ja aatteelliset jengit kaukaa. Yksi syy saattaa olla, että kuuluin jossain aiemmassa elämässä johonkin "jengiin", joka sai paljon pahaa aikaan, niin, että alan suorastaan voida pahoin aina kun näen ihmismassoja mesoamassa. Lähimenneisyydessä esim. natsien massatapahtumat ovat olleet sellaisia, jotka saattavat aiheuttaa sielulle "trauman" ja herättää inhon kaikenlaista "jengitouhua" kohtaan.

Kirjoitin tuon edellisin "harhailija" nimimerkillä ja siinä en kai käsittääkseni suositellut jengiin liittymistä. Kryonin juttuihin olen itse joskus tutustunut netin kautta ja vastaavanlaista "tarinaahan" on netti ja kirjakaupat täynnä.

Pointtini oli vaan se, että on hyvä tutustua kaikenlaiseen "matskuun" kun haluaa kehittää omia näkemyksiään. Kokoajan pitää olla avoin kaikelle ja omaksua sellainen minkä kokee hyväksi ja hylätä sellainen mikä tuntuu pahalta ja väärältä. Raamatussakin sanotaan, että "Koitelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on!"

Itse olen alati "liikkeessä" ja kokoajan etsimässä sitä mikä on hyvää jotta voisin kasvaa lisää. "Sielun evoluutio" voi aivan hyvin olla, kuten planeettammekin evoluutio, miljoonien vuosien "projekti" jolle on hyvin vaikeaa mitään loppua kuvitella.

Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että osa ihmiskuntaa on vielä sillä "asteella" jossa jengiytyminen kuuluu asiaan vaikka se on ahdistava tosiasia. Heidän aikansa on tuleva, jolloin hekin hylkäävät jengit mutta sitä ennen heidän on kuljettava "jengissä olemisen tie" ja opittava itse tajuamaan ettei jengeissä ole paljoa järkeä. ;-)

Ganda kirjoitti:

Juicehan lauloi aikoinaan osuvasti, ettei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan missään jengissä, voi elämästä selvitä hengissä...

No, tämä "jengiasiahan" ei ole ihan simppeli. Tuolla toisessa ketjussa käsiteltiin "vanhoja sieluja"ja tämä jengiintyminen liittyy samaan sielun evoluutioon: Mitä vanhempi sielu, sitä omatoimisempi ja yksillöllisempi ja sitä todennäköisemmin tulee pettymään jengeihin, he ovatkin yleensä juuri oman tiensä kulkijoita.

Nuoremmat sielut taas toimivat mielellään jengeissä ja saavat aina välillä toiminnallaan pahaakin jälkeä aikaiseksi. Toisaalta he saavat myös edistystäkin aikaiseksi: Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin...

Itse olen onnistunut kiertämään jostain syystä kaikki uskonnolliset ja aatteelliset jengit kaukaa. Yksi syy saattaa olla, että kuuluin jossain aiemmassa elämässä johonkin "jengiin", joka sai paljon pahaa aikaan, niin, että alan suorastaan voida pahoin aina kun näen ihmismassoja mesoamassa. Lähimenneisyydessä esim. natsien massatapahtumat ovat olleet sellaisia, jotka saattavat aiheuttaa sielulle "trauman" ja herättää inhon kaikenlaista "jengitouhua" kohtaan.

Kirjoitin tuon edellisin "harhailija" nimimerkillä ja siinä en kai käsittääkseni suositellut jengiin liittymistä. Kryonin juttuihin olen itse joskus tutustunut netin kautta ja vastaavanlaista "tarinaahan" on netti ja kirjakaupat täynnä.

Pointtini oli vaan se, että on hyvä tutustua kaikenlaiseen "matskuun" kun haluaa kehittää omia näkemyksiään. Kokoajan pitää olla avoin kaikelle ja omaksua sellainen minkä kokee hyväksi ja hylätä sellainen mikä tuntuu pahalta ja väärältä. Raamatussakin sanotaan, että "Koitelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on!"

Itse olen alati "liikkeessä" ja kokoajan etsimässä sitä mikä on hyvää jotta voisin kasvaa lisää. "Sielun evoluutio" voi aivan hyvin olla, kuten planeettammekin evoluutio, miljoonien vuosien "projekti" jolle on hyvin vaikeaa mitään loppua kuvitella.

Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että osa ihmiskuntaa on vielä sillä "asteella" jossa jengiytyminen kuuluu asiaan vaikka se on ahdistava tosiasia. Heidän aikansa on tuleva, jolloin hekin hylkäävät jengit mutta sitä ennen heidän on kuljettava "jengissä olemisen tie" ja opittava itse tajuamaan ettei jengeissä ole paljoa järkeä. ;-)

Lue lisää

Minun sieluni on kasvanut voimakkaaksi ja ymmärtäväiseksi. Pysyn kaukana jengeistä myös, haluan olla sellaisten ihmisten parissa jotka ymmärtävät minua, ja haluavat kuunnella minua. En vietä viinojen enkä tupakoiden kanssa kadulla. Vaikka olenkin vasta 16 ja kohta 17, en silti koskaan aio tehdä sitä mitä muut tekivät aikoja sitten. Osa heistä on epävarmoja tulevaisuudestani, osa heistä haluaa tuhota tulevaisuuteni, osa heistä haluaa tehdä minulle sellaista joka ahdistaa. Pysyn silti vahvana ja voimakkaana, tiedän keitä he ovat ja mitä he haluavat. Itse tiedän että viina ja tupakka ei vie hyville teille, olen oppinut sen kantapään kautta.

Olen huomannut kuinka ne ihmiset käyttäytyvät, olen oppinut sen minkä tarvin, olen oppinut elämän lahjan, sen millä saa hyvän elämän itselleen. En hauku enkä kiusoittele, yritän väistää ne ihmiset jotka eivät tuo elämälleni hyvää. Antaa nuorten sielujen oppia. Vaikka olenkin 16, olen jo vanha sielu iältäni, elänyt uudelleen ja uudelleen. Vanha ja ryppyinen. En jaksa enää kauan samaa rataa, yritän keksiä siis uutta. Mutta pakko sitä on jaksaa, pakko on jaksaa. En halua koskaan pahaa kenellekkään, enkä halua nähdä pahaa. Olen nähnyt monta veren vuodatusta elämässäni, jopa kuolemani.

Olen tuntematon muiden seurassa, en tunne oloani että minun pitäisi olla täällä. Tunnen että olen asunut ennen jossain muualla, tunnen että täällä minulla on jokin tehtävä, tunnen että minä itse olen laittanut itseni tänne että teen jotain hyvää täällä. Olenkin miettinyt ja pohtinut, miksi ja miksi olen täällä, mistä tulen, miksi ja miten, löysin lopulta vastauksen. Olen sielu joka kulkee matkaansa, sielu jonka sielunenergia ei lopu koskaan, sielu joka on tuhoutumaton, sielu joka etsii uutta elämää ja hyvää.

Olen ihminen nyt, ja jotain on tehtävä totuuksille. Vaikka kuolisin, sieluni elää ikuisesti. Arkku pitää avata ja tuoda totuus esille. En tiedä mistä saisin avaimen arkkuun, mutta voin vain etsiä sen, mutta en löydä avainta mistään, onko se sydän joka on avain arkkuun. Hyvyys ja raukkaus tuo aina onnellisuutta. En tiedä miksi sydän tuo onnellisuuden, jos se onkin oikeaa iloa, jos se onkin todellisen hyvyyden lahja. Mitäs jos elämässä on muutakin kuin pahuutta vastaan taistelua, mitäs jos onkin toinen samanlainen kuin minä, jos hänkin ajattelee samoin kuin minä, jos hänkin tietää samoin kuin minä.

Mitäs jos olenkin yksin, mitäs jos ketään samanlaista ei ole kuin minä, mitäs jos he eivät tunne minua, mitäs jos he eivät halua tuntea minua, mitäs jos he pelkäävät minua koska olen erilainen, mitäs jos olenkin aina ollut yksin, ei ketään vierelläni. Mitäs jos aina on ollut joku joka opastaa minua, mitäs jos se olenkin minä joka on opastanut itseäni. Minä itse olen opastanut sieluani joka päivä, minä teen sen mikä on hyväksi itselle ja muille.

Haluan silti elämän jossa on rauhaa, rauhaa jossa on onnellisuutta, onnellisuutta joka on ikuista. Jos en saakkaan koskaan sitä, jos minulle ei sallita ikuista onnellisuutta, jos minun pitääkin kärsiä ikuisesti, jos minun pitääkin kärsiä kuolemani jälkeen. Herätä uuteen elämään ja elää samanlaisessa maailmassa, minkälaisessa viimeksi elin. Mitäs jos olenkin se mikä olen. Mitäs jos olenkin täällä siksi että minun pitää tehdä jotain hyvää maailmalle, jos olenkin siksi erilainen, koska ymmärtäisin asiat paremmin.

Olen hyvä enkä paha, vaikka minusta sanottaisiin mitä tahansa, olen se mikä olen, minulta ei voi ryöstää elämääni, koska se on ikuista, olen aina tiennyt sen, miksi en silloin.

Tuntematon Sielu kirjoitti:

Minun sieluni on kasvanut voimakkaaksi ja ymmärtäväiseksi. Pysyn kaukana jengeistä myös, haluan olla sellaisten ihmisten parissa jotka ymmärtävät minua, ja haluavat kuunnella minua. En vietä viinojen enkä tupakoiden kanssa kadulla. Vaikka olenkin vasta 16 ja kohta 17, en silti koskaan aio tehdä sitä mitä muut tekivät aikoja sitten. Osa heistä on epävarmoja tulevaisuudestani, osa heistä haluaa tuhota tulevaisuuteni, osa heistä haluaa tehdä minulle sellaista joka ahdistaa. Pysyn silti vahvana ja voimakkaana, tiedän keitä he ovat ja mitä he haluavat. Itse tiedän että viina ja tupakka ei vie hyville teille, olen oppinut sen kantapään kautta.

Olen huomannut kuinka ne ihmiset käyttäytyvät, olen oppinut sen minkä tarvin, olen oppinut elämän lahjan, sen millä saa hyvän elämän itselleen. En hauku enkä kiusoittele, yritän väistää ne ihmiset jotka eivät tuo elämälleni hyvää. Antaa nuorten sielujen oppia. Vaikka olenkin 16, olen jo vanha sielu iältäni, elänyt uudelleen ja uudelleen. Vanha ja ryppyinen. En jaksa enää kauan samaa rataa, yritän keksiä siis uutta. Mutta pakko sitä on jaksaa, pakko on jaksaa. En halua koskaan pahaa kenellekkään, enkä halua nähdä pahaa. Olen nähnyt monta veren vuodatusta elämässäni, jopa kuolemani.

Olen tuntematon muiden seurassa, en tunne oloani että minun pitäisi olla täällä. Tunnen että olen asunut ennen jossain muualla, tunnen että täällä minulla on jokin tehtävä, tunnen että minä itse olen laittanut itseni tänne että teen jotain hyvää täällä. Olenkin miettinyt ja pohtinut, miksi ja miksi olen täällä, mistä tulen, miksi ja miten, löysin lopulta vastauksen. Olen sielu joka kulkee matkaansa, sielu jonka sielunenergia ei lopu koskaan, sielu joka on tuhoutumaton, sielu joka etsii uutta elämää ja hyvää.

Olen ihminen nyt, ja jotain on tehtävä totuuksille. Vaikka kuolisin, sieluni elää ikuisesti. Arkku pitää avata ja tuoda totuus esille. En tiedä mistä saisin avaimen arkkuun, mutta voin vain etsiä sen, mutta en löydä avainta mistään, onko se sydän joka on avain arkkuun. Hyvyys ja raukkaus tuo aina onnellisuutta. En tiedä miksi sydän tuo onnellisuuden, jos se onkin oikeaa iloa, jos se onkin todellisen hyvyyden lahja. Mitäs jos elämässä on muutakin kuin pahuutta vastaan taistelua, mitäs jos onkin toinen samanlainen kuin minä, jos hänkin ajattelee samoin kuin minä, jos hänkin tietää samoin kuin minä.

Mitäs jos olenkin yksin, mitäs jos ketään samanlaista ei ole kuin minä, mitäs jos he eivät tunne minua, mitäs jos he eivät halua tuntea minua, mitäs jos he pelkäävät minua koska olen erilainen, mitäs jos olenkin aina ollut yksin, ei ketään vierelläni. Mitäs jos aina on ollut joku joka opastaa minua, mitäs jos se olenkin minä joka on opastanut itseäni. Minä itse olen opastanut sieluani joka päivä, minä teen sen mikä on hyväksi itselle ja muille.

Haluan silti elämän jossa on rauhaa, rauhaa jossa on onnellisuutta, onnellisuutta joka on ikuista. Jos en saakkaan koskaan sitä, jos minulle ei sallita ikuista onnellisuutta, jos minun pitääkin kärsiä ikuisesti, jos minun pitääkin kärsiä kuolemani jälkeen. Herätä uuteen elämään ja elää samanlaisessa maailmassa, minkälaisessa viimeksi elin. Mitäs jos olenkin se mikä olen. Mitäs jos olenkin täällä siksi että minun pitää tehdä jotain hyvää maailmalle, jos olenkin siksi erilainen, koska ymmärtäisin asiat paremmin.

Olen hyvä enkä paha, vaikka minusta sanottaisiin mitä tahansa, olen se mikä olen, minulta ei voi ryöstää elämääni, koska se on ikuista, olen aina tiennyt sen, miksi en silloin.

Lue lisää

Itseänikin jonkin verran kiusattiin sinun ikäisenä, kun olin raitis. No, kerran menin ja näytin, että kyllä minäkin osaan ottaa kännin ja tais jäädä koko touhu siihen kertaan.

Tarinan jujuhan on siinä, että miksei joskus voi kokeillakin ja näyttää muille, että mitäs ihmeellistä tässä pullon suulle viemisessä ja siitä juomisessa on?

Kaikkea voi kokeilla ja nuorena pitääkin kokeilla ja jos alkoholia voi juoda ja sen tekee vielä kohtuudella, niin mitäs pahaa siinä on?

Sitäpaitsi viinahan on viisasten juoma! ;-)

Kultainen keskitie toimii aina!

En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*

Olen sinua 20 vuotta vanhempi maalliselta iältäni ja nuoruudessani koin rankkojakin juttuja vaikka koin olevani "hyvä" ja "viaton", eikä siinä tuntunut olevan mitään järkeä, että minä olin se, joka vietiin hullujenhuoneelle.

Olen jo lapsesta asti ollut tietoinen reinkarnaatiosta ja nykyisin olenkin reinkarnationoisti. Se, että jaksoin taistella minuun kohdistuvaa "epäoikeudenmukaisuutta" vastaan johtui pitkälti siitä, että koin kaikki vastoinkäymiseni ansaituiksi(Karma) tai itse valituiksi(vapaa tahto). Ajattelin myös olevani "koulutuksessa" johon osana kuului myös paljon henkistä kärsimystä.

Olen täällä aiemminkin todennut, että minun on nykyään täysin mahdotonta ajatella kohdallani olevan kyseessä jonkinsortin epäoikeudenmukaisuus ja vääryys: Kaikki elämässäni on juuri niinkuin sen pitääkin olla.

Olen mystikkona saanut sellaisen "oivalluksen", että Jumalaa kiinnostaa nimenomaan "heikkous" ja "pienuus", eikä suinkaan "suuruus" ja "voima". Tässä piilee mysteeri siitä, että ainoastaan heikkouden kautta voi kulkea tie vahvuuteen.

Jeesuskin kulki "heikkojen" ja "raskautettujen" parissa ja sanoi heidän kaltaisteen tulevan Jumalan valtakuntaan ensimmäisinä .

Olen myös havainnut, että kaikkein henkisimmät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta paljon kärsineitä.

Vanhoilla sieluilla näyttäisi olevan omat ongelmansa, jotka ovat usein henkisiä/hengellisiä, kun taas nuoremmilla sieluilla ongelmat liittyvät enemmän materialismiin.

Haluat pysyä vahvana. Hyvä!

Mutta varo, sillä myös vahvuuteen voi sairastua. Itse annoin aikoinani itselleni luvan olla myös välillä heikko. Muista, mitä sanoin äsken, että tie vahvuuteen kulkee vain heikouden kautta!

Et ole täällä yksin!

Silloin kun olin sinun ikäisesi, ei ollut tällaista nettiä, jonne saattoi kirjoitella tuntemuksiaan ja löytää kaltaisiaan, ehkäpä nyt sitten vanhoja sieluja. On hyvä, että on tullut tällainen uusi ja varsinkin halpa tapa saada tietoa ja neuvoja elämänsä ongelmiin sekä löytää kaltaisiaan.

Itse pidän täysin mahdollisena, että netistä saattaa tulla merkittävä apuväline ihmiskunnan henkiselle kasvulle.

Itse suhtaudun tietyllä varauksella "ammatti-ihmisiin" esim. mielenterveyspuolen "auttajiin" joista osa on toki ihmisiä paikallaan mutta ketään ei tulisi korottaa toisen yläpuolelle tyyliin: "Sinä mielipuolipotilas, minä lääkäri/hoitaja". Mielenterveys on todella herkkä asia ja siksi poikkeaa radikaalisti tavanomaisesta potilas/hoitaja-asetelmasta. Mielen ongelmat ovat ihan eri asia kuin esim. hammassärky.

Tässä netti tuleekin avuksi ja voimmekin kaikki olla toisillemme toistemme hoitajia ja hoidettavia. Tämä onkin tulevaisuuden tapa hoitaa maailman ongelmat: Nopeasti, halvalla ja melko anonyymisti.

Näin minä ainakin tulevaisuuden näen!

Olemme täällä kaikki toisiamme varten!

Ganda kirjoitti:

Juicehan lauloi aikoinaan osuvasti, ettei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan missään jengissä, voi elämästä selvitä hengissä...

No, tämä "jengiasiahan" ei ole ihan simppeli. Tuolla toisessa ketjussa käsiteltiin "vanhoja sieluja"ja tämä jengiintyminen liittyy samaan sielun evoluutioon: Mitä vanhempi sielu, sitä omatoimisempi ja yksillöllisempi ja sitä todennäköisemmin tulee pettymään jengeihin, he ovatkin yleensä juuri oman tiensä kulkijoita.

Nuoremmat sielut taas toimivat mielellään jengeissä ja saavat aina välillä toiminnallaan pahaakin jälkeä aikaiseksi. Toisaalta he saavat myös edistystäkin aikaiseksi: Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin...

Itse olen onnistunut kiertämään jostain syystä kaikki uskonnolliset ja aatteelliset jengit kaukaa. Yksi syy saattaa olla, että kuuluin jossain aiemmassa elämässä johonkin "jengiin", joka sai paljon pahaa aikaan, niin, että alan suorastaan voida pahoin aina kun näen ihmismassoja mesoamassa. Lähimenneisyydessä esim. natsien massatapahtumat ovat olleet sellaisia, jotka saattavat aiheuttaa sielulle "trauman" ja herättää inhon kaikenlaista "jengitouhua" kohtaan.

Kirjoitin tuon edellisin "harhailija" nimimerkillä ja siinä en kai käsittääkseni suositellut jengiin liittymistä. Kryonin juttuihin olen itse joskus tutustunut netin kautta ja vastaavanlaista "tarinaahan" on netti ja kirjakaupat täynnä.

Pointtini oli vaan se, että on hyvä tutustua kaikenlaiseen "matskuun" kun haluaa kehittää omia näkemyksiään. Kokoajan pitää olla avoin kaikelle ja omaksua sellainen minkä kokee hyväksi ja hylätä sellainen mikä tuntuu pahalta ja väärältä. Raamatussakin sanotaan, että "Koitelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on!"

Itse olen alati "liikkeessä" ja kokoajan etsimässä sitä mikä on hyvää jotta voisin kasvaa lisää. "Sielun evoluutio" voi aivan hyvin olla, kuten planeettammekin evoluutio, miljoonien vuosien "projekti" jolle on hyvin vaikeaa mitään loppua kuvitella.

Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että osa ihmiskuntaa on vielä sillä "asteella" jossa jengiytyminen kuuluu asiaan vaikka se on ahdistava tosiasia. Heidän aikansa on tuleva, jolloin hekin hylkäävät jengit mutta sitä ennen heidän on kuljettava "jengissä olemisen tie" ja opittava itse tajuamaan ettei jengeissä ole paljoa järkeä. ;-)

Lue lisää

Hienoa, kun avasit uudelleen tuon Juicen lauseen "ei ainakaan missään jengissä voi elämässä selvitä hengissä"! Jotenkin loksahti moni juttu - sekä lähi- että kaukaisessa menneisyydessä.

Ihmisinä tarvitsemme toki toisiamme, en väheksy sitä yhtään, mutta aina juuri siinä määrin kuin kullekin on hyväksi. Aina pitää olla aistit herkkinä, ettei itse mene tai kukaan tule toisen omalle reviirille. Tässä olen huomannut huisia eroja. Jotkut suorastaan haluavat, että heissä roikutaan ja he itsekin roikkuvat jossakin toisessa, etenkin kriisivuosinaan. Itse olen ahdistunut suunnattomasti, jos joku pitää minua liian tärkeänä, odottaa koko ajan kommentteja ym. Sanalla Vapaus on minulle keskimääräistä suurempi merkitys.

Ganda kirjoitti:

Itseänikin jonkin verran kiusattiin sinun ikäisenä, kun olin raitis. No, kerran menin ja näytin, että kyllä minäkin osaan ottaa kännin ja tais jäädä koko touhu siihen kertaan.

Tarinan jujuhan on siinä, että miksei joskus voi kokeillakin ja näyttää muille, että mitäs ihmeellistä tässä pullon suulle viemisessä ja siitä juomisessa on?

Kaikkea voi kokeilla ja nuorena pitääkin kokeilla ja jos alkoholia voi juoda ja sen tekee vielä kohtuudella, niin mitäs pahaa siinä on?

Sitäpaitsi viinahan on viisasten juoma! ;-)

Kultainen keskitie toimii aina!

En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*

Olen sinua 20 vuotta vanhempi maalliselta iältäni ja nuoruudessani koin rankkojakin juttuja vaikka koin olevani "hyvä" ja "viaton", eikä siinä tuntunut olevan mitään järkeä, että minä olin se, joka vietiin hullujenhuoneelle.

Olen jo lapsesta asti ollut tietoinen reinkarnaatiosta ja nykyisin olenkin reinkarnationoisti. Se, että jaksoin taistella minuun kohdistuvaa "epäoikeudenmukaisuutta" vastaan johtui pitkälti siitä, että koin kaikki vastoinkäymiseni ansaituiksi(Karma) tai itse valituiksi(vapaa tahto). Ajattelin myös olevani "koulutuksessa" johon osana kuului myös paljon henkistä kärsimystä.

Olen täällä aiemminkin todennut, että minun on nykyään täysin mahdotonta ajatella kohdallani olevan kyseessä jonkinsortin epäoikeudenmukaisuus ja vääryys: Kaikki elämässäni on juuri niinkuin sen pitääkin olla.

Olen mystikkona saanut sellaisen "oivalluksen", että Jumalaa kiinnostaa nimenomaan "heikkous" ja "pienuus", eikä suinkaan "suuruus" ja "voima". Tässä piilee mysteeri siitä, että ainoastaan heikkouden kautta voi kulkea tie vahvuuteen.

Jeesuskin kulki "heikkojen" ja "raskautettujen" parissa ja sanoi heidän kaltaisteen tulevan Jumalan valtakuntaan ensimmäisinä .

Olen myös havainnut, että kaikkein henkisimmät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta paljon kärsineitä.

Vanhoilla sieluilla näyttäisi olevan omat ongelmansa, jotka ovat usein henkisiä/hengellisiä, kun taas nuoremmilla sieluilla ongelmat liittyvät enemmän materialismiin.

Haluat pysyä vahvana. Hyvä!

Mutta varo, sillä myös vahvuuteen voi sairastua. Itse annoin aikoinani itselleni luvan olla myös välillä heikko. Muista, mitä sanoin äsken, että tie vahvuuteen kulkee vain heikouden kautta!

Et ole täällä yksin!

Silloin kun olin sinun ikäisesi, ei ollut tällaista nettiä, jonne saattoi kirjoitella tuntemuksiaan ja löytää kaltaisiaan, ehkäpä nyt sitten vanhoja sieluja. On hyvä, että on tullut tällainen uusi ja varsinkin halpa tapa saada tietoa ja neuvoja elämänsä ongelmiin sekä löytää kaltaisiaan.

Itse pidän täysin mahdollisena, että netistä saattaa tulla merkittävä apuväline ihmiskunnan henkiselle kasvulle.

Itse suhtaudun tietyllä varauksella "ammatti-ihmisiin" esim. mielenterveyspuolen "auttajiin" joista osa on toki ihmisiä paikallaan mutta ketään ei tulisi korottaa toisen yläpuolelle tyyliin: "Sinä mielipuolipotilas, minä lääkäri/hoitaja". Mielenterveys on todella herkkä asia ja siksi poikkeaa radikaalisti tavanomaisesta potilas/hoitaja-asetelmasta. Mielen ongelmat ovat ihan eri asia kuin esim. hammassärky.

Tässä netti tuleekin avuksi ja voimmekin kaikki olla toisillemme toistemme hoitajia ja hoidettavia. Tämä onkin tulevaisuuden tapa hoitaa maailman ongelmat: Nopeasti, halvalla ja melko anonyymisti.

Näin minä ainakin tulevaisuuden näen!

Olemme täällä kaikki toisiamme varten!

Lue lisää

"En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*"

Olen vanha sielu, jokaisessa elämässäni, niinkuin monilla muillakin, on itse kasvussa olevia juttuja. Kaikki ei mene niinkuin haluaa, joskus on vain kestettävä. Ja kirjoituksessasi tuli se juttu mieleen että olet vain puhunut nyt olevasta elämästäni, etkä ole ottanut huomioon vanhan sielun vuosia. Tunnen sellaisia henkilöitäkin joita en ole tavannut tässä elämässä. Vanhoja kavereita, ystäviä, ja monia muitakin. Elän nyt tätä elämää. Tälläkin maapallolla asustaa itse nuoria sieluja, jotka ovat syntyneet vasta tai ei ole aivan tietoisia omista sielun tiedoistaan.

Itselleni kaikki tulee pätkimä tavalla päähän, olen niinsanotusti kahden maailman välissä. Siksi miksi olen 2 maailman välissä on se että minulla on tulevaisuus ja menneisyys. En tiedä miksi tiedän edes menneisyydestä tai jopa tulevaisuudestani. Ehkäpä minä olen ottanut itseeni yhteyttä tulevaisuudessa. Vaikka olenkin 16, vanha sieluni on varmaankin miljoonia vuosia vanhempi, tai nuorempi, tai jopa vielä vanhempi. En tiedä sieluni ikää mutta se on vanha kuitenkin.

"Haluat pysyä vahvana. Hyvä!"

Tähän syy miksi haluan pysyä vahvana sieluna on se, että jos olen heikko sielu, en jaksa enää elää. Koska jos ei jaksa elää, ei olekaan seuraavaa elämää, seuraavassa kehossa. Tunnen itseni että minun ei olisi edes pitänyt syntyä maapallolla. Minä vain synnyin, tunnen ainakin itsessäni olevan jotain voimakasta, tuntematonta. Mutta vahva ei tarkoita sitä että haluaisi valtaa, vahvuutta voi käyttää hyvyyteenkiin.

Kunhan saan yhteyden muukalaisiin, voin kysyä heiltä: Tunnetteko minut, olemmeko tavanneet joskus elämässämme. En tiedä onko siellä joitakin henkilöitä joita tuntisin, mutta en kuitenkaan ehkä kuulu maahan, koska minun kaltaisiani on harva. Vanhan sielun kiroushan on se että kaikki tämmöinen leimataan hulluksi kun ihminen ei ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mutta ettehän te leimaa minua hulluksi, olen vain vanha sielu joka tietää jonkin verran menneisyydestä ja tulevasta.

Nettikin keksittiin, mutta silti olen tässä kehossa sellainen kuin olen. Olen huomannut että käyttäydyn samanlaisesti kehossa kuin kehossa. Etten pysty hallitsemaan sielun mukaan kehoani. Esimerkiksi vastasyntyneeseen kehoon ei aina kaikki sieluntiedot synny niin helposti, joskus ne tulevat hitaasti takaisin. Tarkoitan nyt tällä että sieluuni kerääntyy tietoa viime elämästäni, että ne tulevat hitaasti uuteen kehoon ne tiedot. Menee ehkä 1-10 vuotta tai 1-30 vuotta.

Yhtäkkiä vain heräsin uuteen aamuun eri kehossa ja siinä se olikin. En tiedä miten se tapahtui, mutta outoa se oli. Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua. Monella tulee mieleen että me otettaisiin kehoja valtaan toisten tietämättä, mutta oikeasti usea meistä, esim minä synnytämme kehomme itse. Päätämme kenen masussa synnymme. Nyt luulette jo minusta varmaankin että olen mielisairas kun puhun tälläisiä. Se ei ole kuitenkaan mielenvika, vaan vanhan sielun kirous. Tietämättöminä me olemme olleet, kunnes viestimme ajatuksemme uudelleen sisällemme.

Tiedättekö miksi kerron näistä tänne, siksi että pääsisin näistä asioista irti. Ei tarvitse tämän jälkeen miettiä että onko kaltaisiani olemassa, jotka tietävät samoin. Minunkin pitää uudelleen ja uudelleen käydä samat koulut useasti, riippuu missä synnyn seuraavan kerran. Onko täällä maapallolla vanhoja ystäviäni, jotka tuntevat samoin kuin minä. En muista nimiä, mutta joskus kun katson joitain kuvia, tulee mieleen menneisyydestä kuva, joka muistuttaa häntä. Seuraavaksi tiedättekin, eli sumeasti muistan vanhan ystävän joka eli kanssani sinä aikana.

Näistä asioista on ihan kiva puhua, koska nämä ovat mielenkiintoisia. Näillä myös voi etsiä vanhoja ystäviä entis ajoilta, jos löydän myös ne entis ajan ystäväni. Toivon löytäväni ainakin vanhoja ystäviäni, jotka eivät ehkä ole syntyneet, tai on jo kerennyt syntyä minua ennemmin. Meitä on samankaltaisia, mutta osa meistä tietää enemmän menneisyydestä

Allergiaa henkisistä ryhmistä kirjoitti:

Hienoa, kun avasit uudelleen tuon Juicen lauseen "ei ainakaan missään jengissä voi elämässä selvitä hengissä"! Jotenkin loksahti moni juttu - sekä lähi- että kaukaisessa menneisyydessä.

Ihmisinä tarvitsemme toki toisiamme, en väheksy sitä yhtään, mutta aina juuri siinä määrin kuin kullekin on hyväksi. Aina pitää olla aistit herkkinä, ettei itse mene tai kukaan tule toisen omalle reviirille. Tässä olen huomannut huisia eroja. Jotkut suorastaan haluavat, että heissä roikutaan ja he itsekin roikkuvat jossakin toisessa, etenkin kriisivuosinaan. Itse olen ahdistunut suunnattomasti, jos joku pitää minua liian tärkeänä, odottaa koko ajan kommentteja ym. Sanalla Vapaus on minulle keskimääräistä suurempi merkitys.

Lue lisää

>>Tässä olen huomannut huisia eroja. Jotkut suorastaan haluavat, että heissä roikutaan ja he itsekin roikkuvat jossakin toisessa, etenkin kriisivuosinaan. Itse olen ahdistunut suunnattomasti, jos joku pitää minua liian tärkeänä, odottaa koko ajan kommentteja ym. Sanalla Vapaus on minulle keskimääräistä suurempi merkitys.

Tuntematon Sielu kirjoitti:

"En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*"

Olen vanha sielu, jokaisessa elämässäni, niinkuin monilla muillakin, on itse kasvussa olevia juttuja. Kaikki ei mene niinkuin haluaa, joskus on vain kestettävä. Ja kirjoituksessasi tuli se juttu mieleen että olet vain puhunut nyt olevasta elämästäni, etkä ole ottanut huomioon vanhan sielun vuosia. Tunnen sellaisia henkilöitäkin joita en ole tavannut tässä elämässä. Vanhoja kavereita, ystäviä, ja monia muitakin. Elän nyt tätä elämää. Tälläkin maapallolla asustaa itse nuoria sieluja, jotka ovat syntyneet vasta tai ei ole aivan tietoisia omista sielun tiedoistaan.

Itselleni kaikki tulee pätkimä tavalla päähän, olen niinsanotusti kahden maailman välissä. Siksi miksi olen 2 maailman välissä on se että minulla on tulevaisuus ja menneisyys. En tiedä miksi tiedän edes menneisyydestä tai jopa tulevaisuudestani. Ehkäpä minä olen ottanut itseeni yhteyttä tulevaisuudessa. Vaikka olenkin 16, vanha sieluni on varmaankin miljoonia vuosia vanhempi, tai nuorempi, tai jopa vielä vanhempi. En tiedä sieluni ikää mutta se on vanha kuitenkin.

"Haluat pysyä vahvana. Hyvä!"

Tähän syy miksi haluan pysyä vahvana sieluna on se, että jos olen heikko sielu, en jaksa enää elää. Koska jos ei jaksa elää, ei olekaan seuraavaa elämää, seuraavassa kehossa. Tunnen itseni että minun ei olisi edes pitänyt syntyä maapallolla. Minä vain synnyin, tunnen ainakin itsessäni olevan jotain voimakasta, tuntematonta. Mutta vahva ei tarkoita sitä että haluaisi valtaa, vahvuutta voi käyttää hyvyyteenkiin.

Kunhan saan yhteyden muukalaisiin, voin kysyä heiltä: Tunnetteko minut, olemmeko tavanneet joskus elämässämme. En tiedä onko siellä joitakin henkilöitä joita tuntisin, mutta en kuitenkaan ehkä kuulu maahan, koska minun kaltaisiani on harva. Vanhan sielun kiroushan on se että kaikki tämmöinen leimataan hulluksi kun ihminen ei ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mutta ettehän te leimaa minua hulluksi, olen vain vanha sielu joka tietää jonkin verran menneisyydestä ja tulevasta.

Nettikin keksittiin, mutta silti olen tässä kehossa sellainen kuin olen. Olen huomannut että käyttäydyn samanlaisesti kehossa kuin kehossa. Etten pysty hallitsemaan sielun mukaan kehoani. Esimerkiksi vastasyntyneeseen kehoon ei aina kaikki sieluntiedot synny niin helposti, joskus ne tulevat hitaasti takaisin. Tarkoitan nyt tällä että sieluuni kerääntyy tietoa viime elämästäni, että ne tulevat hitaasti uuteen kehoon ne tiedot. Menee ehkä 1-10 vuotta tai 1-30 vuotta.

Yhtäkkiä vain heräsin uuteen aamuun eri kehossa ja siinä se olikin. En tiedä miten se tapahtui, mutta outoa se oli. Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua. Monella tulee mieleen että me otettaisiin kehoja valtaan toisten tietämättä, mutta oikeasti usea meistä, esim minä synnytämme kehomme itse. Päätämme kenen masussa synnymme. Nyt luulette jo minusta varmaankin että olen mielisairas kun puhun tälläisiä. Se ei ole kuitenkaan mielenvika, vaan vanhan sielun kirous. Tietämättöminä me olemme olleet, kunnes viestimme ajatuksemme uudelleen sisällemme.

Tiedättekö miksi kerron näistä tänne, siksi että pääsisin näistä asioista irti. Ei tarvitse tämän jälkeen miettiä että onko kaltaisiani olemassa, jotka tietävät samoin. Minunkin pitää uudelleen ja uudelleen käydä samat koulut useasti, riippuu missä synnyn seuraavan kerran. Onko täällä maapallolla vanhoja ystäviäni, jotka tuntevat samoin kuin minä. En muista nimiä, mutta joskus kun katson joitain kuvia, tulee mieleen menneisyydestä kuva, joka muistuttaa häntä. Seuraavaksi tiedättekin, eli sumeasti muistan vanhan ystävän joka eli kanssani sinä aikana.

Näistä asioista on ihan kiva puhua, koska nämä ovat mielenkiintoisia. Näillä myös voi etsiä vanhoja ystäviä entis ajoilta, jos löydän myös ne entis ajan ystäväni. Toivon löytäväni ainakin vanhoja ystäviäni, jotka eivät ehkä ole syntyneet, tai on jo kerennyt syntyä minua ennemmin. Meitä on samankaltaisia, mutta osa meistä tietää enemmän menneisyydestä

Lue lisää

>>Olen vanha sielu, jokaisessa elämässäni, niinkuin monilla muillakin, on itse kasvussa olevia juttuja. Kaikki ei mene niinkuin haluaa, joskus on vain kestettävä. Ja kirjoituksessasi tuli se juttu mieleen että olet vain puhunut nyt olevasta elämästäni, etkä ole ottanut huomioon vanhan sielun vuosia.>Tunnen sellaisia henkilöitäkin joita en ole tavannut tässä elämässä. Vanhoja kavereita, ystäviä, ja monia muitakin. Elän nyt tätä elämää. Tälläkin maapallolla asustaa itse nuoria sieluja, jotka ovat syntyneet vasta tai ei ole aivan tietoisia omista sielun tiedoistaan. >Itselleni kaikki tulee pätkimä tavalla päähän, olen niinsanotusti kahden maailman välissä. Siksi miksi olen 2 maailman välissä on se että minulla on tulevaisuus ja menneisyys. En tiedä miksi tiedän edes menneisyydestä tai jopa tulevaisuudestani. Ehkäpä minä olen ottanut itseeni yhteyttä tulevaisuudessa. Vaikka olenkin 16, vanha sieluni on varmaankin miljoonia vuosia vanhempi, tai nuorempi, tai jopa vielä vanhempi. En tiedä sieluni ikää mutta se on vanha kuitenkin. >Tähän syy miksi haluan pysyä vahvana sieluna on se, että jos olen heikko sielu, en jaksa enää elää. Koska jos ei jaksa elää, ei olekaan seuraavaa elämää, seuraavassa kehossa. Tunnen itseni että minun ei olisi edes pitänyt syntyä maapallolla. Minä vain synnyin, tunnen ainakin itsessäni olevan jotain voimakasta, tuntematonta. Mutta vahva ei tarkoita sitä että haluaisi valtaa, vahvuutta voi käyttää hyvyyteenkiin. >Kunhan saan yhteyden muukalaisiin, voin kysyä heiltä: Tunnetteko minut, olemmeko tavanneet joskus elämässämme. En tiedä onko siellä joitakin henkilöitä joita tuntisin, mutta en kuitenkaan ehkä kuulu maahan, koska minun kaltaisiani on harva. Vanhan sielun kiroushan on se että kaikki tämmöinen leimataan hulluksi kun ihminen ei ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mutta ettehän te leimaa minua hulluksi, olen vain vanha sielu joka tietää jonkin verran menneisyydestä ja tulevasta. >Nettikin keksittiin, mutta silti olen tässä kehossa sellainen kuin olen. Olen huomannut että käyttäydyn samanlaisesti kehossa kuin kehossa. Etten pysty hallitsemaan sielun mukaan kehoani. Esimerkiksi vastasyntyneeseen kehoon ei aina kaikki sieluntiedot synny niin helposti, joskus ne tulevat hitaasti takaisin. Tarkoitan nyt tällä että sieluuni kerääntyy tietoa viime elämästäni, että ne tulevat hitaasti uuteen kehoon ne tiedot. Menee ehkä 1-10 vuotta tai 1-30 vuotta. >Yhtäkkiä vain heräsin uuteen aamuun eri kehossa ja siinä se olikin. En tiedä miten se tapahtui, mutta outoa se oli. Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua. Monella tulee mieleen että me otettaisiin kehoja valtaan toisten tietämättä, mutta oikeasti usea meistä, esim minä synnytämme kehomme itse. Päätämme kenen masussa synnymme. Nyt luulette jo minusta varmaankin että olen mielisairas kun puhun tälläisiä. Se ei ole kuitenkaan mielenvika, vaan vanhan sielun kirous. Tietämättöminä me olemme olleet, kunnes viestimme ajatuksemme uudelleen sisällemme. >Tiedättekö miksi kerron näistä tänne, siksi että pääsisin näistä asioista irti. Ei tarvitse tämän jälkeen miettiä että onko kaltaisiani olemassa, jotka tietävät samoin. Minunkin pitää uudelleen ja uudelleen käydä samat koulut useasti, riippuu missä synnyn seuraavan kerran. Onko täällä maapallolla vanhoja ystäviäni, jotka tuntevat samoin kuin minä. En muista nimiä, mutta joskus kun katson joitain kuvia, tulee mieleen menneisyydestä kuva, joka muistuttaa häntä. Seuraavaksi tiedättekin, eli sumeasti muistan vanhan ystävän joka eli kanssani sinä aikana. >Näistä asioista on ihan kiva puhua, koska nämä ovat mielenkiintoisia. Näillä myös voi etsiä vanhoja ystäviä entis ajoilta, jos löydän myös ne entis ajan ystäväni. Toivon löytäväni ainakin vanhoja ystäviäni, jotka eivät ehkä ole syntyneet, tai on jo kerennyt syntyä minua ennemmin. Meitä on samankaltaisia, mutta osa meistä tietää enemmän menneisyydestä

Tuntematon Sielu kirjoitti:

"En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*"

Olen vanha sielu, jokaisessa elämässäni, niinkuin monilla muillakin, on itse kasvussa olevia juttuja. Kaikki ei mene niinkuin haluaa, joskus on vain kestettävä. Ja kirjoituksessasi tuli se juttu mieleen että olet vain puhunut nyt olevasta elämästäni, etkä ole ottanut huomioon vanhan sielun vuosia. Tunnen sellaisia henkilöitäkin joita en ole tavannut tässä elämässä. Vanhoja kavereita, ystäviä, ja monia muitakin. Elän nyt tätä elämää. Tälläkin maapallolla asustaa itse nuoria sieluja, jotka ovat syntyneet vasta tai ei ole aivan tietoisia omista sielun tiedoistaan.

Itselleni kaikki tulee pätkimä tavalla päähän, olen niinsanotusti kahden maailman välissä. Siksi miksi olen 2 maailman välissä on se että minulla on tulevaisuus ja menneisyys. En tiedä miksi tiedän edes menneisyydestä tai jopa tulevaisuudestani. Ehkäpä minä olen ottanut itseeni yhteyttä tulevaisuudessa. Vaikka olenkin 16, vanha sieluni on varmaankin miljoonia vuosia vanhempi, tai nuorempi, tai jopa vielä vanhempi. En tiedä sieluni ikää mutta se on vanha kuitenkin.

"Haluat pysyä vahvana. Hyvä!"

Tähän syy miksi haluan pysyä vahvana sieluna on se, että jos olen heikko sielu, en jaksa enää elää. Koska jos ei jaksa elää, ei olekaan seuraavaa elämää, seuraavassa kehossa. Tunnen itseni että minun ei olisi edes pitänyt syntyä maapallolla. Minä vain synnyin, tunnen ainakin itsessäni olevan jotain voimakasta, tuntematonta. Mutta vahva ei tarkoita sitä että haluaisi valtaa, vahvuutta voi käyttää hyvyyteenkiin.

Kunhan saan yhteyden muukalaisiin, voin kysyä heiltä: Tunnetteko minut, olemmeko tavanneet joskus elämässämme. En tiedä onko siellä joitakin henkilöitä joita tuntisin, mutta en kuitenkaan ehkä kuulu maahan, koska minun kaltaisiani on harva. Vanhan sielun kiroushan on se että kaikki tämmöinen leimataan hulluksi kun ihminen ei ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Mutta ettehän te leimaa minua hulluksi, olen vain vanha sielu joka tietää jonkin verran menneisyydestä ja tulevasta.

Nettikin keksittiin, mutta silti olen tässä kehossa sellainen kuin olen. Olen huomannut että käyttäydyn samanlaisesti kehossa kuin kehossa. Etten pysty hallitsemaan sielun mukaan kehoani. Esimerkiksi vastasyntyneeseen kehoon ei aina kaikki sieluntiedot synny niin helposti, joskus ne tulevat hitaasti takaisin. Tarkoitan nyt tällä että sieluuni kerääntyy tietoa viime elämästäni, että ne tulevat hitaasti uuteen kehoon ne tiedot. Menee ehkä 1-10 vuotta tai 1-30 vuotta.

Yhtäkkiä vain heräsin uuteen aamuun eri kehossa ja siinä se olikin. En tiedä miten se tapahtui, mutta outoa se oli. Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua. Monella tulee mieleen että me otettaisiin kehoja valtaan toisten tietämättä, mutta oikeasti usea meistä, esim minä synnytämme kehomme itse. Päätämme kenen masussa synnymme. Nyt luulette jo minusta varmaankin että olen mielisairas kun puhun tälläisiä. Se ei ole kuitenkaan mielenvika, vaan vanhan sielun kirous. Tietämättöminä me olemme olleet, kunnes viestimme ajatuksemme uudelleen sisällemme.

Tiedättekö miksi kerron näistä tänne, siksi että pääsisin näistä asioista irti. Ei tarvitse tämän jälkeen miettiä että onko kaltaisiani olemassa, jotka tietävät samoin. Minunkin pitää uudelleen ja uudelleen käydä samat koulut useasti, riippuu missä synnyn seuraavan kerran. Onko täällä maapallolla vanhoja ystäviäni, jotka tuntevat samoin kuin minä. En muista nimiä, mutta joskus kun katson joitain kuvia, tulee mieleen menneisyydestä kuva, joka muistuttaa häntä. Seuraavaksi tiedättekin, eli sumeasti muistan vanhan ystävän joka eli kanssani sinä aikana.

Näistä asioista on ihan kiva puhua, koska nämä ovat mielenkiintoisia. Näillä myös voi etsiä vanhoja ystäviä entis ajoilta, jos löydän myös ne entis ajan ystäväni. Toivon löytäväni ainakin vanhoja ystäviäni, jotka eivät ehkä ole syntyneet, tai on jo kerennyt syntyä minua ennemmin. Meitä on samankaltaisia, mutta osa meistä tietää enemmän menneisyydestä

Lue lisää

Nimim. Gandalla taitaa olla enemmän pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä kuin meikäläisellä, koskapa joku tuollainen kuin

>Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua.

...alkaa ihmetyttää. Milläs perusteella tuommoista saa väittää? No silläpä tietysti että "minäpä se olenkin vanha sielu ja kaikki mitä sanon on totta. Jos sanotte minua hulluksi tai väitätte että valehtelen, niin olette vain vastasyntyneitä sieluja jotka eivät tiedä mistään mitään."

Minä väitän että täällä on loputtomasti sieluja joilla ei ole tällähetkellä yhtään kehoa. Minä olen sieluna tulossa jo aika vanhaksi, joten eiköhän tämä totta ole, hah hah.

Sieluttomia kehoja... Anna mun kaikki kestää. Ymmärtäisin kyllä jos tällä tarkoitettaisiin sitä että täällä on rutosti ihmisiä jotka eivät tiedosta omaa todellista olemustaan, joka on ruumiiton HENKI. Mutta jos tätä tarkoitetaan, niin on kyllä tosi oudosti sanottu. Eikö vanhana sieluna oleminen sitten ole sitä että osaisi ilmaista itseään siten että joku muukin saattaisi edes vahingossa joskus jotain ymmärtää...

Henkinen nukahtaneisuus on eri asia kuin sieluttomuus. MIKÄÄN tässä olemassaolossa ei ole sielutonta. Jopa esineetkin saattavat lataantua jonkinlaisella käyttäjänsä sielullisella materiaalilla.

Minä (uhoa!) kai sen tiedän kun juuri heitin erään esineen pois joka oli jo tarpeeksi kummitellut tässä vuosien varrella eri asuinnoissani. (Paha haju sen ympärillä, isävainaalta peritty mööpeli.)

-Q- kirjoitti:

Nimim. Gandalla taitaa olla enemmän pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä kuin meikäläisellä, koskapa joku tuollainen kuin

>Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua.

...alkaa ihmetyttää. Milläs perusteella tuommoista saa väittää? No silläpä tietysti että "minäpä se olenkin vanha sielu ja kaikki mitä sanon on totta. Jos sanotte minua hulluksi tai väitätte että valehtelen, niin olette vain vastasyntyneitä sieluja jotka eivät tiedä mistään mitään."

Minä väitän että täällä on loputtomasti sieluja joilla ei ole tällähetkellä yhtään kehoa. Minä olen sieluna tulossa jo aika vanhaksi, joten eiköhän tämä totta ole, hah hah.

Sieluttomia kehoja... Anna mun kaikki kestää. Ymmärtäisin kyllä jos tällä tarkoitettaisiin sitä että täällä on rutosti ihmisiä jotka eivät tiedosta omaa todellista olemustaan, joka on ruumiiton HENKI. Mutta jos tätä tarkoitetaan, niin on kyllä tosi oudosti sanottu. Eikö vanhana sieluna oleminen sitten ole sitä että osaisi ilmaista itseään siten että joku muukin saattaisi edes vahingossa joskus jotain ymmärtää...

Henkinen nukahtaneisuus on eri asia kuin sieluttomuus. MIKÄÄN tässä olemassaolossa ei ole sielutonta. Jopa esineetkin saattavat lataantua jonkinlaisella käyttäjänsä sielullisella materiaalilla.

Minä (uhoa!) kai sen tiedän kun juuri heitin erään esineen pois joka oli jo tarpeeksi kummitellut tässä vuosien varrella eri asuinnoissani. (Paha haju sen ympärillä, isävainaalta peritty mööpeli.)

Lue lisää

Itse nuori sielu -Q-. No tämmöstä on nuoren sielun elämä. Epätietoinen aina asioista. Riittävästi ei koskaan ole tietoa hänellä ei. On hän sellainen kuin nuori sielu on. Nuori sielu ei vain jaksa ymmärtää, liian paljon kerralla asiaa.

Old soul from the shadows kirjoitti:

Itse nuori sielu -Q-. No tämmöstä on nuoren sielun elämä. Epätietoinen aina asioista. Riittävästi ei koskaan ole tietoa hänellä ei. On hän sellainen kuin nuori sielu on. Nuori sielu ei vain jaksa ymmärtää, liian paljon kerralla asiaa.

Lue lisää

Minua huvittaa olla tänään hankala ihminen.

Selitä sinä vanhus, jos tekohampaidesi asentamiselta ehdit, että millä perusteella jokainen joka osaa sönköttää jotain sekavia esim. New Age -nimiselle foorumille olisi automaattisesti VANHA sielu?

Onko sekavien puhuminen joku ehto vanhana olemiselle? Kannattaisiko luikauttaa vähän jotain kielillä, että vaikuttaa varmasti oikein ikivanhalta, oikein mätänevältä muumiolta?

Okei.

Ouaga douga holobatii suserii musgat basgad jissun jassun BOO!

Entäpä onko vittuilu vanhan sielun merkki? Olletikin ei ole. Siispä niin sinä kuin minä emme ole vanhoja sieluja.

-Q- kirjoitti:

Nimim. Gandalla taitaa olla enemmän pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä kuin meikäläisellä, koskapa joku tuollainen kuin

>Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua.

...alkaa ihmetyttää. Milläs perusteella tuommoista saa väittää? No silläpä tietysti että "minäpä se olenkin vanha sielu ja kaikki mitä sanon on totta. Jos sanotte minua hulluksi tai väitätte että valehtelen, niin olette vain vastasyntyneitä sieluja jotka eivät tiedä mistään mitään."

Minä väitän että täällä on loputtomasti sieluja joilla ei ole tällähetkellä yhtään kehoa. Minä olen sieluna tulossa jo aika vanhaksi, joten eiköhän tämä totta ole, hah hah.

Sieluttomia kehoja... Anna mun kaikki kestää. Ymmärtäisin kyllä jos tällä tarkoitettaisiin sitä että täällä on rutosti ihmisiä jotka eivät tiedosta omaa todellista olemustaan, joka on ruumiiton HENKI. Mutta jos tätä tarkoitetaan, niin on kyllä tosi oudosti sanottu. Eikö vanhana sieluna oleminen sitten ole sitä että osaisi ilmaista itseään siten että joku muukin saattaisi edes vahingossa joskus jotain ymmärtää...

Henkinen nukahtaneisuus on eri asia kuin sieluttomuus. MIKÄÄN tässä olemassaolossa ei ole sielutonta. Jopa esineetkin saattavat lataantua jonkinlaisella käyttäjänsä sielullisella materiaalilla.

Minä (uhoa!) kai sen tiedän kun juuri heitin erään esineen pois joka oli jo tarpeeksi kummitellut tässä vuosien varrella eri asuinnoissani. (Paha haju sen ympärillä, isävainaalta peritty mööpeli.)

Lue lisää

Onhan tämä Nyy Eitzi palsta tosiaankin lähinnä vitsipalsta ja on ihan omalla vastuullaan millaiseksi pelleksi täällä kirjoitteluillaan itsensä tekee.

Mulle kyllä pellen osa sopii mainiosti: En ota mitään kovinkaan vakavasti, en varsinkaan omaa egoani.

No, en tosiaankaan pahemmin kiinnittänyt huomiota tuohon "sieluttomat kehot" heittoon koska se nyt ei tuntunut minusta mitenkään olennaiselta. Ajattelin vaan, että kyseessä oli jonkinlainen yritys kuvata maailman menoa sanomalla ihmisiä sieluttomiksi.

Sielutonta menoa siis!

Juu, olenhan kärsivällisyydestäni kuuluisa mutta ilman huumorintajua kärsivällisyydestäkään ei ole paljon iloa! ;-)

Ganda kirjoitti:

Onhan tämä Nyy Eitzi palsta tosiaankin lähinnä vitsipalsta ja on ihan omalla vastuullaan millaiseksi pelleksi täällä kirjoitteluillaan itsensä tekee.

Mulle kyllä pellen osa sopii mainiosti: En ota mitään kovinkaan vakavasti, en varsinkaan omaa egoani.

No, en tosiaankaan pahemmin kiinnittänyt huomiota tuohon "sieluttomat kehot" heittoon koska se nyt ei tuntunut minusta mitenkään olennaiselta. Ajattelin vaan, että kyseessä oli jonkinlainen yritys kuvata maailman menoa sanomalla ihmisiä sieluttomiksi.

Sielutonta menoa siis!

Juu, olenhan kärsivällisyydestäni kuuluisa mutta ilman huumorintajua kärsivällisyydestäkään ei ole paljon iloa! ;-)

Lue lisää

"Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua"

On kuolleita ja eläviä kehoja. Kuolleissa kehoissa koskaan ei asu sielua. Mutta joskus joku toinen voi viedä vaikka sinun sielusi elävästä kehostasi. Se on vain ajan kysymys, miten ja milloin. Toiset korkeammat sielut voivat ottaa sielusi valtaan jos olet heikko. Moni on menettänyt kalliin sielunsa, ja osa niistä elää kadun jaloissa miettimässä: Mitä teen, mitä teen, tahdonko enään elää, mitä jos kuolen, mitä tapahtuu, minua pelottaa.

Joten on niitä sieluttomiakin kehoja olemassa. Miettikää rauhassa asiaa, onhan meillä elämä aikaa miettiä asiaa.

Ganda kirjoitti:

Onhan tämä Nyy Eitzi palsta tosiaankin lähinnä vitsipalsta ja on ihan omalla vastuullaan millaiseksi pelleksi täällä kirjoitteluillaan itsensä tekee.

Mulle kyllä pellen osa sopii mainiosti: En ota mitään kovinkaan vakavasti, en varsinkaan omaa egoani.

No, en tosiaankaan pahemmin kiinnittänyt huomiota tuohon "sieluttomat kehot" heittoon koska se nyt ei tuntunut minusta mitenkään olennaiselta. Ajattelin vaan, että kyseessä oli jonkinlainen yritys kuvata maailman menoa sanomalla ihmisiä sieluttomiksi.

Sielutonta menoa siis!

Juu, olenhan kärsivällisyydestäni kuuluisa mutta ilman huumorintajua kärsivällisyydestäkään ei ole paljon iloa! ;-)

Lue lisää

Tietynlaista lapsenmielistä narsismia lähipiirissään sietääkseen pitäisi olla varsinainen huumorieläin, ja siihen en aina pysty... Joten fyysisesti teinit ja muuten vaan teinien tasolle jääneet kiertäkööt meitsin kaukaa, tai ehkäpä kierränkin mieluummin itse heidät, se on helpompaa.

Tämä lapsellinen narsmismi näissä nyyeits-asioissa menee aina sillä tavalla että

- Tunnen itseni erilaiseksi kuin muut. Taidankin olla kotoisin Nommo-planeetalta! Tai vähintäänkin olen indigosielu.

- Minua kiusataan koulussa: olen Jeesus! Olen väärinymmärretty nero joka on tullut tähän maailmaan tekemään suuren keksinnön tai levittämään uutta uskontoa joka on se Lopullinen Vastaus kaikkeen.

Ja näin päin pois. Tämä kaikki voi olla ihan ohimenevä vaihe ihmisen elämässä, eikä välttämättä tarkoita että hänellä on pysyvä nyrjähtäneisyys latvakupolissa. Ja jos olisikin, niin eihän se tietenkään koko maailmaa kaada. Se on vain välillä kauhean rasittavaa lähipiirille että toisen kanssa ei voi puhua mistään normaalista asiasta normaalisti ilman että tuo toinen tuo koko ajan esille että hän on Maailmankaikkeuden Keisari.

Ivallisuus ja vähättely ei ole se oikea tapa toimia tällaisten NA-narsistien kanssa. Turha heidän fantasioitaan on mennä nurin puhkumaan. Ehkäpä minulle on vain alkanut kehittyä allerginen reaktio seurattuani aika pitkään tätä yhtä jonka me Ganda molemmat tunnemme. Ihan ok juippi hänkin on, mutta välillä tartten kyllä huilia...

Kumma kun kenellekään ei NA:n puitteissa ikinä tule sellaista pakkomiellettä että olenkin ihan tavallinen ihminen, olen vaatimaton osa koko tätä hässäkkää, universumia... Minkä takia kaikille iskee aina joku megalomania päälle? Ja jos ei kehtaa itseään lähteä kukkulan kuninkaaksi julistamaan, niin sitten ainakin joku oma läheinen tai guru tai joku pitää sinne nostaa.

Vieläkin muistuu mieleen kun vuosia sitten luin jostain "henkisestä" kiiltokuvalehdestä miten joku nainen maalaili lapsensa olevan peräti puolijumala, ja tekevän "kokeita fyysisellä tasolla" sillä tavoin ettei suostu laittamaan tumppuja käteen pakkassäällä. Olikohan peräti 2-vuotias tai jotain. Olisi mielenkiintoista tietää että millainenhan monsteri tuosta pikku "kokeilijasta" on kasvanut, kun äitee vain huokailee vieressä silmämunat päässä seisoen kuinka IHQU hänen pikku puolijumalansa onkaan.

Olihan tällä Damien-hahmollakin Omen-leffoissa näitä hännystelijöitä ja tukijoukkoja... xD

-Q- kirjoitti:

Tietynlaista lapsenmielistä narsismia lähipiirissään sietääkseen pitäisi olla varsinainen huumorieläin, ja siihen en aina pysty... Joten fyysisesti teinit ja muuten vaan teinien tasolle jääneet kiertäkööt meitsin kaukaa, tai ehkäpä kierränkin mieluummin itse heidät, se on helpompaa.

Tämä lapsellinen narsmismi näissä nyyeits-asioissa menee aina sillä tavalla että

- Tunnen itseni erilaiseksi kuin muut. Taidankin olla kotoisin Nommo-planeetalta! Tai vähintäänkin olen indigosielu.

- Minua kiusataan koulussa: olen Jeesus! Olen väärinymmärretty nero joka on tullut tähän maailmaan tekemään suuren keksinnön tai levittämään uutta uskontoa joka on se Lopullinen Vastaus kaikkeen.

Ja näin päin pois. Tämä kaikki voi olla ihan ohimenevä vaihe ihmisen elämässä, eikä välttämättä tarkoita että hänellä on pysyvä nyrjähtäneisyys latvakupolissa. Ja jos olisikin, niin eihän se tietenkään koko maailmaa kaada. Se on vain välillä kauhean rasittavaa lähipiirille että toisen kanssa ei voi puhua mistään normaalista asiasta normaalisti ilman että tuo toinen tuo koko ajan esille että hän on Maailmankaikkeuden Keisari.

Ivallisuus ja vähättely ei ole se oikea tapa toimia tällaisten NA-narsistien kanssa. Turha heidän fantasioitaan on mennä nurin puhkumaan. Ehkäpä minulle on vain alkanut kehittyä allerginen reaktio seurattuani aika pitkään tätä yhtä jonka me Ganda molemmat tunnemme. Ihan ok juippi hänkin on, mutta välillä tartten kyllä huilia...

Kumma kun kenellekään ei NA:n puitteissa ikinä tule sellaista pakkomiellettä että olenkin ihan tavallinen ihminen, olen vaatimaton osa koko tätä hässäkkää, universumia... Minkä takia kaikille iskee aina joku megalomania päälle? Ja jos ei kehtaa itseään lähteä kukkulan kuninkaaksi julistamaan, niin sitten ainakin joku oma läheinen tai guru tai joku pitää sinne nostaa.

Vieläkin muistuu mieleen kun vuosia sitten luin jostain "henkisestä" kiiltokuvalehdestä miten joku nainen maalaili lapsensa olevan peräti puolijumala, ja tekevän "kokeita fyysisellä tasolla" sillä tavoin ettei suostu laittamaan tumppuja käteen pakkassäällä. Olikohan peräti 2-vuotias tai jotain. Olisi mielenkiintoista tietää että millainenhan monsteri tuosta pikku "kokeilijasta" on kasvanut, kun äitee vain huokailee vieressä silmämunat päässä seisoen kuinka IHQU hänen pikku puolijumalansa onkaan.

Olihan tällä Damien-hahmollakin Omen-leffoissa näitä hännystelijöitä ja tukijoukkoja... xD

Lue lisää

Mitenkäs yleensä tälle palstalle päädyinkään...? Tuon otsikon takia tietysti, kun halusin tietää että mitähän se "Kryon" nyt sitten sanoo menneistä elämistä.

Niinkuin sillä nyt sitten merkitystä olisi. Ihan sama... Yhtä hyvin voisi olla että "Aku Ankan taskukirja ja menneet elämät".

-Q- kirjoitti:

Tietynlaista lapsenmielistä narsismia lähipiirissään sietääkseen pitäisi olla varsinainen huumorieläin, ja siihen en aina pysty... Joten fyysisesti teinit ja muuten vaan teinien tasolle jääneet kiertäkööt meitsin kaukaa, tai ehkäpä kierränkin mieluummin itse heidät, se on helpompaa.

Tämä lapsellinen narsmismi näissä nyyeits-asioissa menee aina sillä tavalla että

- Tunnen itseni erilaiseksi kuin muut. Taidankin olla kotoisin Nommo-planeetalta! Tai vähintäänkin olen indigosielu.

- Minua kiusataan koulussa: olen Jeesus! Olen väärinymmärretty nero joka on tullut tähän maailmaan tekemään suuren keksinnön tai levittämään uutta uskontoa joka on se Lopullinen Vastaus kaikkeen.

Ja näin päin pois. Tämä kaikki voi olla ihan ohimenevä vaihe ihmisen elämässä, eikä välttämättä tarkoita että hänellä on pysyvä nyrjähtäneisyys latvakupolissa. Ja jos olisikin, niin eihän se tietenkään koko maailmaa kaada. Se on vain välillä kauhean rasittavaa lähipiirille että toisen kanssa ei voi puhua mistään normaalista asiasta normaalisti ilman että tuo toinen tuo koko ajan esille että hän on Maailmankaikkeuden Keisari.

Ivallisuus ja vähättely ei ole se oikea tapa toimia tällaisten NA-narsistien kanssa. Turha heidän fantasioitaan on mennä nurin puhkumaan. Ehkäpä minulle on vain alkanut kehittyä allerginen reaktio seurattuani aika pitkään tätä yhtä jonka me Ganda molemmat tunnemme. Ihan ok juippi hänkin on, mutta välillä tartten kyllä huilia...

Kumma kun kenellekään ei NA:n puitteissa ikinä tule sellaista pakkomiellettä että olenkin ihan tavallinen ihminen, olen vaatimaton osa koko tätä hässäkkää, universumia... Minkä takia kaikille iskee aina joku megalomania päälle? Ja jos ei kehtaa itseään lähteä kukkulan kuninkaaksi julistamaan, niin sitten ainakin joku oma läheinen tai guru tai joku pitää sinne nostaa.

Vieläkin muistuu mieleen kun vuosia sitten luin jostain "henkisestä" kiiltokuvalehdestä miten joku nainen maalaili lapsensa olevan peräti puolijumala, ja tekevän "kokeita fyysisellä tasolla" sillä tavoin ettei suostu laittamaan tumppuja käteen pakkassäällä. Olikohan peräti 2-vuotias tai jotain. Olisi mielenkiintoista tietää että millainenhan monsteri tuosta pikku "kokeilijasta" on kasvanut, kun äitee vain huokailee vieressä silmämunat päässä seisoen kuinka IHQU hänen pikku puolijumalansa onkaan.

Olihan tällä Damien-hahmollakin Omen-leffoissa näitä hännystelijöitä ja tukijoukkoja... xD

Lue lisää

Itselläni on juuri siinä teini-iän partaalla olevat penskat ja pakoonkaan ei pääse. ;-)

Ehkäpä omat lapset pidentää vanhempiensa pinnaa ja siitä tämä kärsivällisyys taitaa vaan johtua. No, omat muksut eivät ole koskaan olleet mitään "kersastyrankeja". Ehkä sitä "vanhana" sieluna saa helppoja, itsekkin venhempia sieluja olevia lapsia kasvatettavakseen. Tuskin "vanhan" enää tarvii käydä moista "oppituntia" lävitse, eiköhän sellainen kuulu vielä nuoremman sielun "oppitunteihin", No, en tiedä sitten...

Nyyeits-jengi on vaan yksi "lahko" lahkojen joukossa. Itse kuvittelen näkeväni heti ihmisestä päältäpäin, onko ihminen jo kokemeempi sielu vai ei ja nyyeitsi-mmeiset ei yleensä tunnu kovinkaan kokeneilta sieluilta. Samanaikaisesti pistävät mutta ystävälliset silmät kertovat yleensä kyseessä olevan jo vanhempi sielu. Nuoremmilla sieluilla on sitten vähän joko tai.

Kokeneita sieluja löytyykin nykyään ennemminkin tiedemiesten ja taiteilijoiden joukosta. Tais se "juippimme" niin julistaa ja siinä olen ihan samaa mieltä "juippimme" kanssa: Oivaltaneet sielut eivät enää toimi uskontojen parissa.

Tunnistan vähän itseäni, heh, tuosta listastasi mutta taidan tosiaankin olla tällänen aika tasanen ihminen, joka ei osaa kiihkoilla enää mihinkään suuntaan. Kyllä mäkin on joskus "hurahtanut" johonkin opukseen hetkeksi mutta mihinkään porukoihin en ole koskaan ehtinyt liittyä. Lueskelin aikoinaan kuinka Urantia-kirjankin ympärille on syntynyt joitain "keskustelupiirejä" ja mietin ehkä 2 sekuntia, että olisikohan kiva kävästä kattomassa ja ajattelin, että enpä taida jaksaa, ja se jäi siihen.

Juu, yleensähän nuorella ihmisellä on kaikenlaisia ohimeneviä vaiheita. Ja onhan niitä vanhemmillakin ihmisillä. Toiset tietysti "jämähtää" johonkin parikymppisenä ja henkinen kasvu tyssää siihen. Aina jaksan muistuttaa ihmisille, että Jesse ja Budkin olivat jo aikamiehiä kun aloittivat "missionsa": Heidänkin täytyi ensin vanheta ja kasvaa, että "itseoivaltuivat" tarpeeksi. En usko näihin: "Olin jo Buddhan ja Jessuksen tasolla 2-vuotiaana!" selittäjiin.

Jos joku on oikeasti jo sillä "tasolla",niin hän on harmoniassa maailmankaikkeuden ja sen "hyvyyden" ja "pahuuden" kanssa, eikä ole mitään tarvetta enää korostaa egoaan.

Tuli mieleeni tälläinen uusi asia(tai en tiedä uusi ja uusi) kuin "Supersielu", joka tarkoittaa sielua, joka on ollut suuri sekä "pahassa" että "hyvässä". Mystikkona olen joskus miettinyt, että esim. Jeesus olisi ollut "supersielu". On hyvin vaikea uskoa siihen, että ihmiseksi voisi syntyä jotain sellaista, joka ei ole koskaan "pahuutta" maistanut. Jeesus itsekkin kielsi "hyvyytensä", joka ainakin viittaa siihen, ettei hän oikeasti ollut mikään "viaton karitsa" vaan valaistunut vanha "supersielu".

No, joo..

Enpä osaa vieläkään antaa tuohon megalomania kysymykseen muuta selitystä, kuin tämän kliseisen "sielun ikä" selityksen. Nuoret sielut elää tavallaan "sielun sankarivaihetta", huippuunsavietyä dualismia. Kova on "uho" ja välillä myös sitä seuraava tuho.

Omen-sarja onkin laadukasta kauhua! ;-)

Tuntematon Sielu kirjoitti:

"Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua"

On kuolleita ja eläviä kehoja. Kuolleissa kehoissa koskaan ei asu sielua. Mutta joskus joku toinen voi viedä vaikka sinun sielusi elävästä kehostasi. Se on vain ajan kysymys, miten ja milloin. Toiset korkeammat sielut voivat ottaa sielusi valtaan jos olet heikko. Moni on menettänyt kalliin sielunsa, ja osa niistä elää kadun jaloissa miettimässä: Mitä teen, mitä teen, tahdonko enään elää, mitä jos kuolen, mitä tapahtuu, minua pelottaa.

Joten on niitä sieluttomiakin kehoja olemassa. Miettikää rauhassa asiaa, onhan meillä elämä aikaa miettiä asiaa.

Lue lisää

>>Toiset korkeammat sielut voivat ottaa sielusi valtaan jos olet heikko. Moni on menettänyt kalliin sielunsa, ja osa niistä elää kadun jaloissa miettimässä: Mitä teen, mitä teen, tahdonko enään elää, mitä jos kuolen, mitä tapahtuu, minua pelottaa.

-Q- kirjoitti:

Mitenkäs yleensä tälle palstalle päädyinkään...? Tuon otsikon takia tietysti, kun halusin tietää että mitähän se "Kryon" nyt sitten sanoo menneistä elämistä.

Niinkuin sillä nyt sitten merkitystä olisi. Ihan sama... Yhtä hyvin voisi olla että "Aku Ankan taskukirja ja menneet elämät".

Lue lisää

Käy tuolla lukemassa!

http://www.rosedalebooks.fi/kryon/

kaikenlaista tulee luettua mutta sivistyksenihän on Aku Ankasta peräisin. Se olikin kova juttu sillon kakruna 70-luvulla! ;-)

Voi niitä aikoja!

Ganda kirjoitti:

Itselläni on juuri siinä teini-iän partaalla olevat penskat ja pakoonkaan ei pääse. ;-)

Ehkäpä omat lapset pidentää vanhempiensa pinnaa ja siitä tämä kärsivällisyys taitaa vaan johtua. No, omat muksut eivät ole koskaan olleet mitään "kersastyrankeja". Ehkä sitä "vanhana" sieluna saa helppoja, itsekkin venhempia sieluja olevia lapsia kasvatettavakseen. Tuskin "vanhan" enää tarvii käydä moista "oppituntia" lävitse, eiköhän sellainen kuulu vielä nuoremman sielun "oppitunteihin", No, en tiedä sitten...

Nyyeits-jengi on vaan yksi "lahko" lahkojen joukossa. Itse kuvittelen näkeväni heti ihmisestä päältäpäin, onko ihminen jo kokemeempi sielu vai ei ja nyyeitsi-mmeiset ei yleensä tunnu kovinkaan kokeneilta sieluilta. Samanaikaisesti pistävät mutta ystävälliset silmät kertovat yleensä kyseessä olevan jo vanhempi sielu. Nuoremmilla sieluilla on sitten vähän joko tai.

Kokeneita sieluja löytyykin nykyään ennemminkin tiedemiesten ja taiteilijoiden joukosta. Tais se "juippimme" niin julistaa ja siinä olen ihan samaa mieltä "juippimme" kanssa: Oivaltaneet sielut eivät enää toimi uskontojen parissa.

Tunnistan vähän itseäni, heh, tuosta listastasi mutta taidan tosiaankin olla tällänen aika tasanen ihminen, joka ei osaa kiihkoilla enää mihinkään suuntaan. Kyllä mäkin on joskus "hurahtanut" johonkin opukseen hetkeksi mutta mihinkään porukoihin en ole koskaan ehtinyt liittyä. Lueskelin aikoinaan kuinka Urantia-kirjankin ympärille on syntynyt joitain "keskustelupiirejä" ja mietin ehkä 2 sekuntia, että olisikohan kiva kävästä kattomassa ja ajattelin, että enpä taida jaksaa, ja se jäi siihen.

Juu, yleensähän nuorella ihmisellä on kaikenlaisia ohimeneviä vaiheita. Ja onhan niitä vanhemmillakin ihmisillä. Toiset tietysti "jämähtää" johonkin parikymppisenä ja henkinen kasvu tyssää siihen. Aina jaksan muistuttaa ihmisille, että Jesse ja Budkin olivat jo aikamiehiä kun aloittivat "missionsa": Heidänkin täytyi ensin vanheta ja kasvaa, että "itseoivaltuivat" tarpeeksi. En usko näihin: "Olin jo Buddhan ja Jessuksen tasolla 2-vuotiaana!" selittäjiin.

Jos joku on oikeasti jo sillä "tasolla",niin hän on harmoniassa maailmankaikkeuden ja sen "hyvyyden" ja "pahuuden" kanssa, eikä ole mitään tarvetta enää korostaa egoaan.

Tuli mieleeni tälläinen uusi asia(tai en tiedä uusi ja uusi) kuin "Supersielu", joka tarkoittaa sielua, joka on ollut suuri sekä "pahassa" että "hyvässä". Mystikkona olen joskus miettinyt, että esim. Jeesus olisi ollut "supersielu". On hyvin vaikea uskoa siihen, että ihmiseksi voisi syntyä jotain sellaista, joka ei ole koskaan "pahuutta" maistanut. Jeesus itsekkin kielsi "hyvyytensä", joka ainakin viittaa siihen, ettei hän oikeasti ollut mikään "viaton karitsa" vaan valaistunut vanha "supersielu".

No, joo..

Enpä osaa vieläkään antaa tuohon megalomania kysymykseen muuta selitystä, kuin tämän kliseisen "sielun ikä" selityksen. Nuoret sielut elää tavallaan "sielun sankarivaihetta", huippuunsavietyä dualismia. Kova on "uho" ja välillä myös sitä seuraava tuho.

Omen-sarja onkin laadukasta kauhua! ;-)

Lue lisää

Puhun joskus aika vanhanaikaisesti, olenhan vanha sielu, mutta olen aina elänyt pitkän ja terveen elämän, joten en ole kuollahtanoutunut niin useasti. Se mitä tuolla on tullut esille, on ollut itse yliherra eli jumala. Pidän kyllä kaikkia samanarvoisena, koska nuoret sieluthan ovat oppimassa maailmassa. Osa oppii hitaasti, osa nopeasti. Itse olen huomannut itsestäni etten osaa oikein käyttäytyä kuin nuoret, tunnen olevani vanhempi heidän rinnallaan, vaikka olen samanikäinen. Tunnen jotain erilaista sisälläni, ja se ei ole pahaa, vaan hyvää. Tunnen usein iloa sisälläni vaikka en hymyile aina samaan aikaan.

Olen miettinyt asioita, ja en yritä suosikiksi tällä asialla, haluan vain kertoa että on muunlaisiakin olentoja kuin sinä. Koskaan ei kannata syöksyä suruun, koska se ei auta enää jaksamaan. Itkeminen ottaa tosiaan sydämen syvyyksiin, iskee terävällä neulalla yksi osa kerrallaan. Tuo oli lause joka voi olla hyödyksi teille. Antakaa ihmisen olla onnellinen jos se on onnellinen, älkää tahallaan kiusatko toista, koska se tuottaa henkilölle ahdistusta. Itse olen vanha sielu ja kokenut ahdistuksen ja kiusauksen tiet.

Usein vanhan sielun kirous on se, että vanhaa sielua ei kuunnella. En tiedä miksi, mutta se on ihmisillä tapana. Ajattelevat samaa kuin aina: Hän leikkii itse jumalaa, profeettaa, jolla on oikea tieto. Oletteko kuullet sielusta joka matkasi elämänsä autiomaalla, ja löysi sieltä kirjeen. Kirjeessä luki: Olen matkalla netseafariin. Sielu mietti ja pähkäili, mikä se on, hän itsekin lähti netseafariin, lopulta lopussa hän kohtasi olennon, joka ei ollutkaan sielu, vaan elävä olento. Sielu kysyi olennolta: Kuka olet. Olento vastasi: Sinä tiedät kuka olen. Sielu ei oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti sillä. Sielu kysyi olennolta: Mitä tarkoitat sillä että minä tietäisin kuka olen.

Olento meni hiljaiseksi. Olento missä asui oli kyläkaupunki, jossa oli kauniita telttoja ja savesta tehtyjä hutteja (Niitä pientaloja). Olento itse asui suuressa punaisessa teltassa. Olento haki kirjan punaisesta teltasta, ja antoi sen sielulle. Sielu aukaisi kirjan ja sieltä löytyi kuvia ja kirjotuksia välistä. Sielu muisti viime elämänsä nimen. Kirjassa oli kuva hänestä ja siinä luki: Alfred Sein, olette eläneet hyvän elämän, saatte jatkaa matkaanne, olen kuitenkin ystäväsi, älä pelkää meitä, tunnethan jo meidät kerta.

Sielulla välähti, se olin minä, sielu sanoi. Sielu käänsi päänsä pois kirjasta ja huudahti, hei ystävä, mutta olento olikin poissa. Koko kylää ei ollut, vain aavikkoa. Kirja jäi hänelle, mutta olento oli poissa. Hän aukaisi uudestaan kirjan jos löytyisi jotakin kirjasta avuksi. Hän aukaisi kirjan, kuvat ja kirjoitukset olivat poissa. Yksi lause oli vain ensimmäisellä sivulla. Lauseessa luki: Sinä vain tiedät mihin olet menossa. Kohta kirja alkoi palamaan aavikon paahtavasta kuumuudesta. Sielu heitti kirjan maahan, ja kirja paloi polttavalla aavikolla loppuun. Hän mietti, mitä se viimeinen lause oli, miksi minun pitäisi tietää juuri se. Sielu lähti matkaan, ja meni sinne minne hänen mielestään piti lähteä.

Se loppu jääkin mietittäväksi teille. Koska muutenhan tarinalla ei olisi opetusta.

En koskaan ole halunnut paha enkä halua olla myöskään mikään yliherra. Olen vain minä, minä itse joka tietää jostakin jota muut eivät tiedä. Yleensä nuorella sielulla on taipumusta pahaan, liittyy pahaan kiusaukset, ahdistelu ja muut inhottavat asiat. Mutta muistakaa lause, pitäkää olentoja samanarvoisina, niin ehkä voitte ymmärtää heitä. Mutta samanarvoisuudella en tarkoita sitä, että pitäisi olla kavereita kaikkien kanssa, vaan tarkoitan sitä että, olisi kuka tahansa kaalipää, älä ota huomiota siihen jos se sinua ahdistaa. Vain ahdistuksen ja kiusauksen kautta pahuus kasvaa. Olkaa siis ystävällisiä toisillenne, älkääkä huutako mitään tyhmää, vaikka hän puhuisi hassusti, tai olisi hassun näköinen, tai kävelisi hassusti. Ymmärtäkää olentojen arvot, minkälainen on hyvä minä, ja minkälainen olen. Vain turha mölyäminen jostakin turhasta asiasta esimerkiksi joku puhuu hassusti ja sanot kavereiden seurassa, vähäkö tuo on tollo, ja niin edelleen. Sitten hihittelette ja nauratte, sitten hänen katse kääntyy teitä päin, olette itse kusessa, olette saattaneet henkilön suruun.

Uskokaa hyvän kautta, eikä pahan kautta. Teidän elämänne murentuu silmissänne kun uskotte asiaan pahan kautta. Älkää sortuko kiusaukseen, vaan päästäkää itsenne pahasta, sillä teillä, on elämä, ja sielu jota kasvatatte oman tahdon mukaan, älkää siis hukkuko syvään järveen ja jääkö pohjalle, kaikki tapahtukoon uskomisen kautta. Jos olette kuollon partaalla, älkää ajatelko koskaan että nyt kuolette, vaan pitää ajatella että, kyllä minä selviän, koska uskomisen kautta todellakin voi onnistua. Mutta jos ei ole uskoa asiaan, ei ole yritystäkään, yritys vaikuttaa paljon asiaan, koska jos et yritä, et saa mitään. Mutta jos yrität, voit päästä sieltä kuoleman partaalta ehkäpä poiskin, jos uskot itseesi.

Koskaan ei kannata panikoida tilanteessa kuin tilanteessa, pitää ottaa aina rauhallisesti, vaikka tilanne olisi mikä. Tilanteessa kun panikoi, jää unholaan myös usko ja yritys. Et usko enään itseesi, etkä tiedä että osaisit yrittää. Eli puhun nyt kuoleman partaalla olevista ihmisistä jotka kaikki heistä eivät osaa yrittää, tai uskoa itseen. Haluan vain sanoa että uskomalla itseensä, pärjää pitkälle elämässä. Ei se niin vaikeaa ole mitä luulisi, elämässä on vain selviydyttävä tilanteista kuin tilanteista.

Ganda kirjoitti:

Käy tuolla lukemassa!

http://www.rosedalebooks.fi/kryon/

kaikenlaista tulee luettua mutta sivistyksenihän on Aku Ankasta peräisin. Se olikin kova juttu sillon kakruna 70-luvulla! ;-)

Voi niitä aikoja!

Lue lisää

:-P

Ganda kirjoitti:

Itselläni on juuri siinä teini-iän partaalla olevat penskat ja pakoonkaan ei pääse. ;-)

Ehkäpä omat lapset pidentää vanhempiensa pinnaa ja siitä tämä kärsivällisyys taitaa vaan johtua. No, omat muksut eivät ole koskaan olleet mitään "kersastyrankeja". Ehkä sitä "vanhana" sieluna saa helppoja, itsekkin venhempia sieluja olevia lapsia kasvatettavakseen. Tuskin "vanhan" enää tarvii käydä moista "oppituntia" lävitse, eiköhän sellainen kuulu vielä nuoremman sielun "oppitunteihin", No, en tiedä sitten...

Nyyeits-jengi on vaan yksi "lahko" lahkojen joukossa. Itse kuvittelen näkeväni heti ihmisestä päältäpäin, onko ihminen jo kokemeempi sielu vai ei ja nyyeitsi-mmeiset ei yleensä tunnu kovinkaan kokeneilta sieluilta. Samanaikaisesti pistävät mutta ystävälliset silmät kertovat yleensä kyseessä olevan jo vanhempi sielu. Nuoremmilla sieluilla on sitten vähän joko tai.

Kokeneita sieluja löytyykin nykyään ennemminkin tiedemiesten ja taiteilijoiden joukosta. Tais se "juippimme" niin julistaa ja siinä olen ihan samaa mieltä "juippimme" kanssa: Oivaltaneet sielut eivät enää toimi uskontojen parissa.

Tunnistan vähän itseäni, heh, tuosta listastasi mutta taidan tosiaankin olla tällänen aika tasanen ihminen, joka ei osaa kiihkoilla enää mihinkään suuntaan. Kyllä mäkin on joskus "hurahtanut" johonkin opukseen hetkeksi mutta mihinkään porukoihin en ole koskaan ehtinyt liittyä. Lueskelin aikoinaan kuinka Urantia-kirjankin ympärille on syntynyt joitain "keskustelupiirejä" ja mietin ehkä 2 sekuntia, että olisikohan kiva kävästä kattomassa ja ajattelin, että enpä taida jaksaa, ja se jäi siihen.

Juu, yleensähän nuorella ihmisellä on kaikenlaisia ohimeneviä vaiheita. Ja onhan niitä vanhemmillakin ihmisillä. Toiset tietysti "jämähtää" johonkin parikymppisenä ja henkinen kasvu tyssää siihen. Aina jaksan muistuttaa ihmisille, että Jesse ja Budkin olivat jo aikamiehiä kun aloittivat "missionsa": Heidänkin täytyi ensin vanheta ja kasvaa, että "itseoivaltuivat" tarpeeksi. En usko näihin: "Olin jo Buddhan ja Jessuksen tasolla 2-vuotiaana!" selittäjiin.

Jos joku on oikeasti jo sillä "tasolla",niin hän on harmoniassa maailmankaikkeuden ja sen "hyvyyden" ja "pahuuden" kanssa, eikä ole mitään tarvetta enää korostaa egoaan.

Tuli mieleeni tälläinen uusi asia(tai en tiedä uusi ja uusi) kuin "Supersielu", joka tarkoittaa sielua, joka on ollut suuri sekä "pahassa" että "hyvässä". Mystikkona olen joskus miettinyt, että esim. Jeesus olisi ollut "supersielu". On hyvin vaikea uskoa siihen, että ihmiseksi voisi syntyä jotain sellaista, joka ei ole koskaan "pahuutta" maistanut. Jeesus itsekkin kielsi "hyvyytensä", joka ainakin viittaa siihen, ettei hän oikeasti ollut mikään "viaton karitsa" vaan valaistunut vanha "supersielu".

No, joo..

Enpä osaa vieläkään antaa tuohon megalomania kysymykseen muuta selitystä, kuin tämän kliseisen "sielun ikä" selityksen. Nuoret sielut elää tavallaan "sielun sankarivaihetta", huippuunsavietyä dualismia. Kova on "uho" ja välillä myös sitä seuraava tuho.

Omen-sarja onkin laadukasta kauhua! ;-)

Lue lisää

Meikäläiskän heikon lenkki tässä ego-kokonaisuudessa on juuri tämä tuomitsevuus. En osaa oikein ottaa huumorimielellä ihan kaikkea, kun tulee sitä tarvista heristellä sormea ja motkottaa. Onko tämä sitten sitä "oppaan" huonompaa puolta vaiko mitä, vai onko se vaan minun egoni jippoja että minun pitää saada sanoa että mikä on hyväksi ja mikä ei...

Parempi vaan kun ei minulla ole lapsia. Siitä tulisi tahtojen taistelu, kun kumminkin heillä olisi jossain vaiheessa jotain omiakin ajatuksia päässä, ja jos ne olisivat minulle tyyliä "herrajjestas miten tuo voi ajatella noin", niin siinä ei hyvä heiluisi. Äijänkin kanssa jo joskus tulee ihan ihmeellisiä "oikeaoppisuuskisoja". Jopa asioista jotka eivät minua enää kiinnosta. Kuten esmes joku Lemuria tai mitä näitä on teosofialle ominaisia aiheita; minulle on kauhistus jos ukko heittää lonkalta että Blavatsky sanoi niin ja noin, jos itse muistan että ei sanonut.

Taisithan sinäkin sen silloin ekaa kertaa treffatessa honata, heh heh... Kumma juttu ettei astrologisella kartallani ole Neitsyttä sen enempää kuin että eräissä huonejärjestelmissä Aurinko 6. eli Neitsyen huoneessa ja Pluto Neitsyessä. Noh, ehkäpä tuo alitajuisten pakkomielteiden planeettapallero sitten toimii tämmöistenkin tempausten kuvastimena kuin neitsytmäisen pikkumaisuuden.

Omenia tuli tässä kyllä vähän naureskeltua. Se on jotenkin niin tosi totisesti tehtyä juttua. Mikähän oisi kaikkein paras piruleffa... Nyt ei äkkiseltään tule kaikkia edes mieleen, mutta "Paholaisen asianajajassa" on aika vinkeä tämä Saatana Al Pacino, ja rumankomean muikeahan oli myös Jack Nicholson leffassa "Noidat" vai mikä Vitsis ov Iitsvik se nyt oli.

Minua nämä paholaishahmot kiehtovat sikälikin, että kun en usko Saatanan olemassaoloon, niin noita hahmoja on kiva tutkiskella ihan myyttis-teoreettis-taiteelliselta ja ties miltä kannalta.

Totisemmasta päästä komia satiaisleffa on tietenkin Polanskin "9. portti".

Pahulainen on siitäkin kiva hahmo, että näissä egotohinoissahan se on ikäänkuin jatkuvasti housunpunttia kiskomassa. Egottelijoita se takuulla kiusaa aina jossain vaiheessa jotenkin. Vakavikot näkevät paholaisen egomaanisuuden huipentumana (Lusifer), mutta on siinä se Pan-puolensakin.

Voisi kai joku minuakin pitää megalomaanikkona kaikkine menneiden elämien muistoineni. Itselleni ne vaan eivät oikein ole enää paljon mitään, kun ei oikein voi kerskua sellaisella matskulla mikä tulee itsestään. Perhana kun itse osaisi aktiivisesti jotain... Mutta toisaalta siinä rämähtää tietysti melkoinen vastuukin mukana (jos alkaa aurojakin nähdä). Ehkäpä olen ennemmin vapaa semmoisista vastuista.

Yhteinen ystävämme muuten on nähnyt aina silloin tällöin kaikenlaista minun elämästäni, että joko hänellä on tosiaan vinkeästi näkökykyä, tai sitten hänen ja minun välillä on joku vanha energiaväylä. Mutta älä kerro hänelle, ettei parka suotta innostu liikoja... :P Ja toisaalta olen sen verran privaatti ihminen, että en välttämättä ryntää kaikesta oikeaan osuneesta sanomaankaan että joo näinhän se tosiaan on, mistä "arvasit".

-Q- kirjoitti:

Meikäläiskän heikon lenkki tässä ego-kokonaisuudessa on juuri tämä tuomitsevuus. En osaa oikein ottaa huumorimielellä ihan kaikkea, kun tulee sitä tarvista heristellä sormea ja motkottaa. Onko tämä sitten sitä "oppaan" huonompaa puolta vaiko mitä, vai onko se vaan minun egoni jippoja että minun pitää saada sanoa että mikä on hyväksi ja mikä ei...

Parempi vaan kun ei minulla ole lapsia. Siitä tulisi tahtojen taistelu, kun kumminkin heillä olisi jossain vaiheessa jotain omiakin ajatuksia päässä, ja jos ne olisivat minulle tyyliä "herrajjestas miten tuo voi ajatella noin", niin siinä ei hyvä heiluisi. Äijänkin kanssa jo joskus tulee ihan ihmeellisiä "oikeaoppisuuskisoja". Jopa asioista jotka eivät minua enää kiinnosta. Kuten esmes joku Lemuria tai mitä näitä on teosofialle ominaisia aiheita; minulle on kauhistus jos ukko heittää lonkalta että Blavatsky sanoi niin ja noin, jos itse muistan että ei sanonut.

Taisithan sinäkin sen silloin ekaa kertaa treffatessa honata, heh heh... Kumma juttu ettei astrologisella kartallani ole Neitsyttä sen enempää kuin että eräissä huonejärjestelmissä Aurinko 6. eli Neitsyen huoneessa ja Pluto Neitsyessä. Noh, ehkäpä tuo alitajuisten pakkomielteiden planeettapallero sitten toimii tämmöistenkin tempausten kuvastimena kuin neitsytmäisen pikkumaisuuden.

Omenia tuli tässä kyllä vähän naureskeltua. Se on jotenkin niin tosi totisesti tehtyä juttua. Mikähän oisi kaikkein paras piruleffa... Nyt ei äkkiseltään tule kaikkia edes mieleen, mutta "Paholaisen asianajajassa" on aika vinkeä tämä Saatana Al Pacino, ja rumankomean muikeahan oli myös Jack Nicholson leffassa "Noidat" vai mikä Vitsis ov Iitsvik se nyt oli.

Minua nämä paholaishahmot kiehtovat sikälikin, että kun en usko Saatanan olemassaoloon, niin noita hahmoja on kiva tutkiskella ihan myyttis-teoreettis-taiteelliselta ja ties miltä kannalta.

Totisemmasta päästä komia satiaisleffa on tietenkin Polanskin "9. portti".

Pahulainen on siitäkin kiva hahmo, että näissä egotohinoissahan se on ikäänkuin jatkuvasti housunpunttia kiskomassa. Egottelijoita se takuulla kiusaa aina jossain vaiheessa jotenkin. Vakavikot näkevät paholaisen egomaanisuuden huipentumana (Lusifer), mutta on siinä se Pan-puolensakin.

Voisi kai joku minuakin pitää megalomaanikkona kaikkine menneiden elämien muistoineni. Itselleni ne vaan eivät oikein ole enää paljon mitään, kun ei oikein voi kerskua sellaisella matskulla mikä tulee itsestään. Perhana kun itse osaisi aktiivisesti jotain... Mutta toisaalta siinä rämähtää tietysti melkoinen vastuukin mukana (jos alkaa aurojakin nähdä). Ehkäpä olen ennemmin vapaa semmoisista vastuista.

Yhteinen ystävämme muuten on nähnyt aina silloin tällöin kaikenlaista minun elämästäni, että joko hänellä on tosiaan vinkeästi näkökykyä, tai sitten hänen ja minun välillä on joku vanha energiaväylä. Mutta älä kerro hänelle, ettei parka suotta innostu liikoja... :P Ja toisaalta olen sen verran privaatti ihminen, että en välttämättä ryntää kaikesta oikeaan osuneesta sanomaankaan että joo näinhän se tosiaan on, mistä "arvasit".

Lue lisää

Alkoi vähän pänniä että menin mitään hölöttämään tälleen "selän takana"; kai se oli kun niin monta kertaa kuulee sanottavan että "Q sitä ja Q tätä" niin sitä alkaa itsekin horista mitä sattuu (seli seli).

Käyttäisinkin mielelläni jotain muuta nikkiä täällä S24:ssä, mutta toisaalta rekatulla nikilläni yritän aina toisinaan saada ongituksi porukkaa UTT:seen, jos nyt joku profiiliani sattuu vilkaisemaan.

Rehtiyden nimissä minun on kyllä otettava lomaa myös täältä eikä hölpötettävä nurkan takana niitä näitä! Yritän nyt pitää leipäläpeni kiinni.

*naps*

(Ei tästä muut kuin Ganda ymmärrä mitään, eikä ole tarviskaan.)

-Q- kirjoitti:

Meikäläiskän heikon lenkki tässä ego-kokonaisuudessa on juuri tämä tuomitsevuus. En osaa oikein ottaa huumorimielellä ihan kaikkea, kun tulee sitä tarvista heristellä sormea ja motkottaa. Onko tämä sitten sitä "oppaan" huonompaa puolta vaiko mitä, vai onko se vaan minun egoni jippoja että minun pitää saada sanoa että mikä on hyväksi ja mikä ei...

Parempi vaan kun ei minulla ole lapsia. Siitä tulisi tahtojen taistelu, kun kumminkin heillä olisi jossain vaiheessa jotain omiakin ajatuksia päässä, ja jos ne olisivat minulle tyyliä "herrajjestas miten tuo voi ajatella noin", niin siinä ei hyvä heiluisi. Äijänkin kanssa jo joskus tulee ihan ihmeellisiä "oikeaoppisuuskisoja". Jopa asioista jotka eivät minua enää kiinnosta. Kuten esmes joku Lemuria tai mitä näitä on teosofialle ominaisia aiheita; minulle on kauhistus jos ukko heittää lonkalta että Blavatsky sanoi niin ja noin, jos itse muistan että ei sanonut.

Taisithan sinäkin sen silloin ekaa kertaa treffatessa honata, heh heh... Kumma juttu ettei astrologisella kartallani ole Neitsyttä sen enempää kuin että eräissä huonejärjestelmissä Aurinko 6. eli Neitsyen huoneessa ja Pluto Neitsyessä. Noh, ehkäpä tuo alitajuisten pakkomielteiden planeettapallero sitten toimii tämmöistenkin tempausten kuvastimena kuin neitsytmäisen pikkumaisuuden.

Omenia tuli tässä kyllä vähän naureskeltua. Se on jotenkin niin tosi totisesti tehtyä juttua. Mikähän oisi kaikkein paras piruleffa... Nyt ei äkkiseltään tule kaikkia edes mieleen, mutta "Paholaisen asianajajassa" on aika vinkeä tämä Saatana Al Pacino, ja rumankomean muikeahan oli myös Jack Nicholson leffassa "Noidat" vai mikä Vitsis ov Iitsvik se nyt oli.

Minua nämä paholaishahmot kiehtovat sikälikin, että kun en usko Saatanan olemassaoloon, niin noita hahmoja on kiva tutkiskella ihan myyttis-teoreettis-taiteelliselta ja ties miltä kannalta.

Totisemmasta päästä komia satiaisleffa on tietenkin Polanskin "9. portti".

Pahulainen on siitäkin kiva hahmo, että näissä egotohinoissahan se on ikäänkuin jatkuvasti housunpunttia kiskomassa. Egottelijoita se takuulla kiusaa aina jossain vaiheessa jotenkin. Vakavikot näkevät paholaisen egomaanisuuden huipentumana (Lusifer), mutta on siinä se Pan-puolensakin.

Voisi kai joku minuakin pitää megalomaanikkona kaikkine menneiden elämien muistoineni. Itselleni ne vaan eivät oikein ole enää paljon mitään, kun ei oikein voi kerskua sellaisella matskulla mikä tulee itsestään. Perhana kun itse osaisi aktiivisesti jotain... Mutta toisaalta siinä rämähtää tietysti melkoinen vastuukin mukana (jos alkaa aurojakin nähdä). Ehkäpä olen ennemmin vapaa semmoisista vastuista.

Yhteinen ystävämme muuten on nähnyt aina silloin tällöin kaikenlaista minun elämästäni, että joko hänellä on tosiaan vinkeästi näkökykyä, tai sitten hänen ja minun välillä on joku vanha energiaväylä. Mutta älä kerro hänelle, ettei parka suotta innostu liikoja... :P Ja toisaalta olen sen verran privaatti ihminen, että en välttämättä ryntää kaikesta oikeaan osuneesta sanomaankaan että joo näinhän se tosiaan on, mistä "arvasit".

Lue lisää

Enpä tiedä tuosta "tuomitsevaisuudestasi". Kyllähän naisessa pitää vähän sitä pippurisuutta ja temperamenttisuutta ollakkin.

Mitä tässä nyt oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että minä en ole ainakaan koskaan täällä mitään huonoja fiboja jutuistasi saanut.

Kerran taisit mulle vähän suutahtaa mutta huumorilla siitäkin silloin taidettiin selvitä...

Ei se huumorikaan nyt ihan joka tilanteeseen sovi mutta silloin kun on pelkästään kyse oman itsensä egoistisuudesta niin silloin se on kyllä aika hyvä keino "tasapainottamiseen". Muiden kanssa pitääkin olla vähän varovaisempi, ettei ihan koko ajan kaikelle naura: Osa ottaa välillä hyväntahtoisestakin huumorista nokkiinsa ja kokee sen loukkaavana. Huumorihan on vaikea tyylilaji.

No, kaikkiahan ei voi millään täällä kokoajan miellyttää.

Lapset varmaan muuttavat varsinkin naista, Riokin aikoinaan sanoi, että äitiys muutti ainakin hänen asenteitaan lapsimyönteisempään suuntaan.

Mut ehkä lapsettoman on sitten hyvä ajatella, että ei olisi hyvä vanhempana ollenkaan.

Suuri idolini, T. Halme(Just! HAH!) sanoi joskus, että kunnioittaa naisia synnyttäjinä. Tais verrata touhua rumasti "keilapallon" paskomiseen.

Teosofit laukasee mussa kyllä jonkinlaisen "huuhaahälyttimen". Luin kerran Steinerista kirjan, joka tais kyllä olla vähän yhdestä näkökulmasta käsiteltyä ja ylikriittinen mutta ainakin sen kirjan perusteella Steiner-koulu touhu tuntui aika kummalta.

Mua ei oikeastaan kiehdo nämä kaikenmaailman Atlantikset sun muut Lemuriat ehkä siksi, että koen, että niillä ei ole oikeastaan mitään annettavaa henkiselle kehitykselleni. Mielummin katselen jotain Stargåtea telkusta jossa on mulle ihan tarpeeksi Atlantista. Sadut satuina, scifi scifinä. Tietysti se, että jostain ei ole minulle hyötyä ei tarkoita sitä, ettei siitä ole muillekkaan hyötyä, niin että miksei, jos kerran kiinnostaa! ;-)

Olihan munkin faijan hyllyssä silloin kun olin pikku penska Danikenin Kaikuja avaruudesta ja sitä välillä lueskelin ja olihan se mielenkiintoisaa luettavaa. Uskon, että on täysin mahdollista, että maanpäällä on vierailtu paljonkin ja vieraillaan varmaan kokoajan nytkin mutta minulle koko touhu ei oikein anna yhtään mitään sellaista, joka tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen ja auttaisi kehittymään johonkin suuntaan/valaistumaan.

No, en mä oikeen jaksa näitä "valaistumisjuttujakaan" enää: Kun liikaa jauhaa jostain, niin skeidaltahan se jossain vaiheessa alkaa väkisinkin maistumaan.

Mähän olin vielä sitäkin mieltä asiasta, ettei ole egoistisempaa tavoitetta kuin joku hiton valaistuminen!

Yhtä hyvin voi olla vaikka "pimentynyt"!

Ihan sama mulle.

Luin muuten jotain vähän uudempaa "Kryonjorinaa", jossa vähän selitettiin astrologiaa ja kaikenmaailman planeettojen magneettiverkkoja ja aurinkotuulia, jotka vaikuttaisivat siten kun astrologia toimii ja aattelin, että ehkäpä astrologia ei sittenkään ole ihan täyttä huuhaata. Senhän faijakin jo ihan kakruna mulle "opetti", että kaikkihan täällä vaikuttaa kaikkeen ja ainakin sen perusteella miksei planeettojen, kuiden, sun muiden komeettojen asematkin vois vaikuttaa vaikka mihinkä?

Omenhan tais olla aika ekoja "paholaisleffoja" ja varsinkin se ykkönen Peckin tähdittämänä oli synkeän hauska. Ei tule kovinkaan vanhoja muita leffoja heti mieleen, no manaaja ehkä, mutta siinähän on vaan demoneja eikä mitään "pääpirua" ollenkhaan! Mainitsemasi leffat on ihan jees, tulee mieleen vielä ehkäpä Eyes wide shut ja olikos se Mickey Rourken tähdittämä Noiduttu Sydän jossa Deniro loistaa Luciferin hahmossa?

En mä nyt tiedä näistä "kyvyistä". Mulle "kyky" on vaan nähdä ihan yksinkertaisia asioita, kuten nyt just vaikkapa tämä vanhemman sielun silmistä tunnistaminen. Eihän siinä ole mitään "mystistä" kaikkihan sen näkee!

Ehkä juju on just siinä, että ei tajuta näinkin yksinkertaisia asioita vaan kuvitellaan kaikenmaailman auroja sun muita "mystisiä" juttuja. Kaikenlaistahan on huonmattavissa jo ihmisen kehon liikkeistä, ryhdistä sun muusta ihan tavallisesta, eikä todellakaan tarvi olla mikään helsvetin "ylimaagi intiasta" tajutaakseen sitä! ;-)

Menis vaikka jonnekkin Alexander tekniikka kursille niin oppis "lukemaan" ihmisistä vaikka mitä. Itse olen aikidoa paljon treenaamalla oppinut vaikka mitä "mystistä", joka ei todellakaan ole mitään erikoista vaan ihan tavallista fysiikkaa ja muuta vastaavaa "tiedettä".

"Yhteinen ystävämme" onkin varsinainen ihme epeli!

Näkee varmaan kaikenlaista, mutta muista nyt, että olet kertonut aika laajasti itsestäsi ja elämästäsi. Meillä voipi vielä olla edellisten elämien yhteyksiäkin toisiimme aivan hyvin. Mä vähän luulen vielä, arvon Q, että me tiedetään toisistamme näiden nettikirjoittelujen myötä enemmän kuin suurin osa ystävistämme ja läheisistämme meistä tietävät.

Mutta ei nyt ihan liikaa innostuta! ;-)

Täytyy kyllä vielä sen verran lisätä, että nämä kirjoittelut ovat ainakin itselleni olleet miellyttävää ja nautittavaa tekemistä vaikka tyylini onkin aika "huolimatonta".

Mitähän näistä edellisten elämien muisteluista. Omalla kohdallani tuntuu ennemminkin "tunkion" kaivelemiselta niin, että taidanpa pysytellä mielummin tietämättömänä moisista. Onhan mulla toki iänikuinen "inkkarielämäni", joka sekin voi olla vaan perua jostain Hopeanuoli-lehden lukemisesta ja länkkärileffoista, mutta se yksi kumma kielilläpuhumis ja samaan aikaan hurja käsillä elehtiminen oli kyllä niin suoraan intiaanista, että pakkohan tässä on uskoa, että jotain siinä täytyy olla. Onhan toki mahdollista, että olin "possession" vallassa ja joku henki kauttani teki koko "tempun". Hitto kun sen olis saanu filmille tai edes nauhalle niin siinäpä olis ollu koko maailmalle ihmettelemistä!

Olis ollu vaan kiva tietää millä intiaanikielellä puhuin ja mitä sanoin. Kieli oli selvästi jonkin preeriaintiaaniheimon kieltä ja olen ajatellut ehkä olleeni jopa kuuluisa "Hullu hevonen". Taisin olla jo tuolloin vähän "hullu".

Ehkä mä huusin jotain hävytöntä sillä yksi eleistäni tais olla se "vedä käteen" merkki ja sitten vielä päästin kielillä puhumisen lomassa pieruäänenkin suustani. Hitto, kun se olis päätyny filmille!

Ett tällästa taas.

;-)

Ganda kirjoitti:

Enpä tiedä tuosta "tuomitsevaisuudestasi". Kyllähän naisessa pitää vähän sitä pippurisuutta ja temperamenttisuutta ollakkin.

Mitä tässä nyt oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että minä en ole ainakaan koskaan täällä mitään huonoja fiboja jutuistasi saanut.

Kerran taisit mulle vähän suutahtaa mutta huumorilla siitäkin silloin taidettiin selvitä...

Ei se huumorikaan nyt ihan joka tilanteeseen sovi mutta silloin kun on pelkästään kyse oman itsensä egoistisuudesta niin silloin se on kyllä aika hyvä keino "tasapainottamiseen". Muiden kanssa pitääkin olla vähän varovaisempi, ettei ihan koko ajan kaikelle naura: Osa ottaa välillä hyväntahtoisestakin huumorista nokkiinsa ja kokee sen loukkaavana. Huumorihan on vaikea tyylilaji.

No, kaikkiahan ei voi millään täällä kokoajan miellyttää.

Lapset varmaan muuttavat varsinkin naista, Riokin aikoinaan sanoi, että äitiys muutti ainakin hänen asenteitaan lapsimyönteisempään suuntaan.

Mut ehkä lapsettoman on sitten hyvä ajatella, että ei olisi hyvä vanhempana ollenkaan.

Suuri idolini, T. Halme(Just! HAH!) sanoi joskus, että kunnioittaa naisia synnyttäjinä. Tais verrata touhua rumasti "keilapallon" paskomiseen.

Teosofit laukasee mussa kyllä jonkinlaisen "huuhaahälyttimen". Luin kerran Steinerista kirjan, joka tais kyllä olla vähän yhdestä näkökulmasta käsiteltyä ja ylikriittinen mutta ainakin sen kirjan perusteella Steiner-koulu touhu tuntui aika kummalta.

Mua ei oikeastaan kiehdo nämä kaikenmaailman Atlantikset sun muut Lemuriat ehkä siksi, että koen, että niillä ei ole oikeastaan mitään annettavaa henkiselle kehitykselleni. Mielummin katselen jotain Stargåtea telkusta jossa on mulle ihan tarpeeksi Atlantista. Sadut satuina, scifi scifinä. Tietysti se, että jostain ei ole minulle hyötyä ei tarkoita sitä, ettei siitä ole muillekkaan hyötyä, niin että miksei, jos kerran kiinnostaa! ;-)

Olihan munkin faijan hyllyssä silloin kun olin pikku penska Danikenin Kaikuja avaruudesta ja sitä välillä lueskelin ja olihan se mielenkiintoisaa luettavaa. Uskon, että on täysin mahdollista, että maanpäällä on vierailtu paljonkin ja vieraillaan varmaan kokoajan nytkin mutta minulle koko touhu ei oikein anna yhtään mitään sellaista, joka tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen ja auttaisi kehittymään johonkin suuntaan/valaistumaan.

No, en mä oikeen jaksa näitä "valaistumisjuttujakaan" enää: Kun liikaa jauhaa jostain, niin skeidaltahan se jossain vaiheessa alkaa väkisinkin maistumaan.

Mähän olin vielä sitäkin mieltä asiasta, ettei ole egoistisempaa tavoitetta kuin joku hiton valaistuminen!

Yhtä hyvin voi olla vaikka "pimentynyt"!

Ihan sama mulle.

Luin muuten jotain vähän uudempaa "Kryonjorinaa", jossa vähän selitettiin astrologiaa ja kaikenmaailman planeettojen magneettiverkkoja ja aurinkotuulia, jotka vaikuttaisivat siten kun astrologia toimii ja aattelin, että ehkäpä astrologia ei sittenkään ole ihan täyttä huuhaata. Senhän faijakin jo ihan kakruna mulle "opetti", että kaikkihan täällä vaikuttaa kaikkeen ja ainakin sen perusteella miksei planeettojen, kuiden, sun muiden komeettojen asematkin vois vaikuttaa vaikka mihinkä?

Omenhan tais olla aika ekoja "paholaisleffoja" ja varsinkin se ykkönen Peckin tähdittämänä oli synkeän hauska. Ei tule kovinkaan vanhoja muita leffoja heti mieleen, no manaaja ehkä, mutta siinähän on vaan demoneja eikä mitään "pääpirua" ollenkhaan! Mainitsemasi leffat on ihan jees, tulee mieleen vielä ehkäpä Eyes wide shut ja olikos se Mickey Rourken tähdittämä Noiduttu Sydän jossa Deniro loistaa Luciferin hahmossa?

En mä nyt tiedä näistä "kyvyistä". Mulle "kyky" on vaan nähdä ihan yksinkertaisia asioita, kuten nyt just vaikkapa tämä vanhemman sielun silmistä tunnistaminen. Eihän siinä ole mitään "mystistä" kaikkihan sen näkee!

Ehkä juju on just siinä, että ei tajuta näinkin yksinkertaisia asioita vaan kuvitellaan kaikenmaailman auroja sun muita "mystisiä" juttuja. Kaikenlaistahan on huonmattavissa jo ihmisen kehon liikkeistä, ryhdistä sun muusta ihan tavallisesta, eikä todellakaan tarvi olla mikään helsvetin "ylimaagi intiasta" tajutaakseen sitä! ;-)

Menis vaikka jonnekkin Alexander tekniikka kursille niin oppis "lukemaan" ihmisistä vaikka mitä. Itse olen aikidoa paljon treenaamalla oppinut vaikka mitä "mystistä", joka ei todellakaan ole mitään erikoista vaan ihan tavallista fysiikkaa ja muuta vastaavaa "tiedettä".

"Yhteinen ystävämme" onkin varsinainen ihme epeli!

Näkee varmaan kaikenlaista, mutta muista nyt, että olet kertonut aika laajasti itsestäsi ja elämästäsi. Meillä voipi vielä olla edellisten elämien yhteyksiäkin toisiimme aivan hyvin. Mä vähän luulen vielä, arvon Q, että me tiedetään toisistamme näiden nettikirjoittelujen myötä enemmän kuin suurin osa ystävistämme ja läheisistämme meistä tietävät.

Mutta ei nyt ihan liikaa innostuta! ;-)

Täytyy kyllä vielä sen verran lisätä, että nämä kirjoittelut ovat ainakin itselleni olleet miellyttävää ja nautittavaa tekemistä vaikka tyylini onkin aika "huolimatonta".

Mitähän näistä edellisten elämien muisteluista. Omalla kohdallani tuntuu ennemminkin "tunkion" kaivelemiselta niin, että taidanpa pysytellä mielummin tietämättömänä moisista. Onhan mulla toki iänikuinen "inkkarielämäni", joka sekin voi olla vaan perua jostain Hopeanuoli-lehden lukemisesta ja länkkärileffoista, mutta se yksi kumma kielilläpuhumis ja samaan aikaan hurja käsillä elehtiminen oli kyllä niin suoraan intiaanista, että pakkohan tässä on uskoa, että jotain siinä täytyy olla. Onhan toki mahdollista, että olin "possession" vallassa ja joku henki kauttani teki koko "tempun". Hitto kun sen olis saanu filmille tai edes nauhalle niin siinäpä olis ollu koko maailmalle ihmettelemistä!

Olis ollu vaan kiva tietää millä intiaanikielellä puhuin ja mitä sanoin. Kieli oli selvästi jonkin preeriaintiaaniheimon kieltä ja olen ajatellut ehkä olleeni jopa kuuluisa "Hullu hevonen". Taisin olla jo tuolloin vähän "hullu".

Ehkä mä huusin jotain hävytöntä sillä yksi eleistäni tais olla se "vedä käteen" merkki ja sitten vielä päästin kielillä puhumisen lomassa pieruäänenkin suustani. Hitto, kun se olis päätyny filmille!

Ett tällästa taas.

;-)

Lue lisää

(Sätistä tulossa ja näemmä yhä kirjautunut.)

Juu, en minä ihan köykäisillä perusteilla väitä että joku näkee jotain minusta; kyseessä on pari asiaa joita en ole kertonut niin missään, toinen näistä asioista ei ole ikinä tullut esille näissä keskusteluissa eikä takuulla ehkä tulekaan jos se minusta on kiinni. Mutta tämän asian B näki jo ammoisina aikoina ennenkuin oltiin edes jutskattu varsinaisesti kukaan keskenämme, se oli sellainen "ensitapaaminen" jossa molemmat vain ärsyynnyimme toisistamme. (Muttei B tiedä tietävänsä, enkä halua asiaa hänelle erikoisesti korostaa. Se toinen asia jota en tule kai koskaan tuomaan esille on asia josta hän vain ohimennen möläytti, joten tuskin se hänelle oli mikään tietoinen näky. No, onpas mystistä, mutta tämän tarkemmin en voi kertoa. Halusin kuitenkin mainita, koska se on yksi niistä syistä miksi B kiehtoo minua "tapauksena", vaikka välillä meinaakin keittää hänen kanssaan. Mutta ehkäpä hän onkin yksi kärsivällisyyden opettajistani...)

Siitä voisi tietysti päätellä yhtä sun toista mahdollisista menneistä jutuista, mutta toisaalta - mitäs sen niin väliä. On tunnettu tai sitten ei ole. Ehkä on parempi ettei tiedä. Eräästä toisestakin S24:n ihmisestä olen joskus ajatellut että tutunoloinen tyyppi, mutta se saattoi johtua siitä että olimme "henkistyneet" melko pitkälti samankaltaista kirjallisuutta lukien (Castanedaa...)

Ancient astronaut- yms. kama on toki pelkkää harrastematskua, ei sillä muuksi muutu ja ihmisenä kehity. "Vanhana alan harrastajana" minua vain ärsyttää aikatavalla tämä nykyinen trendi että nyyeitsarit ovat kaapanneet kaikki vähänkin mielenkiintoiset TEORIAT ja kuorruttaneet ne kaikenlaisella, sanoisinko peräti, paskalla. On kanavointia ja on yhteyttä sinne sun tänne tähtiin... Kaikki niin hirvittämän imelää ja herttaista että. Eikö muka maailmankaikkeuden muilla planeetoilla ole ihan rehellistä ja normaalia elämänmenoa karmoineen sun muineen, kun tuntuu että siellä kaikkialla muualla vain lillutaan onnessa ja autuudessa?

En pysty uskomaan että Maa on joku rangaistussiirtola ja helvetti. Tämä on niin ihana paikka kun tietyltä kantilta katsoo! Tai olisi, jos ei ihminen riehuisi kuin päätön kana. Mutta en minä aina jaksa sitä itkuvirttä että loppu koittaa ja pilaamme kaiken. Kai sitä saa välillä ihastella luontoa ja haistella tuulta...

Jostain syystä minäkin olen hieman funtsaillut sitä mahdollista omaa inkkarielämääni. Hiisi vie - jokaisella pitää olla ikioma inkkarielämä! Muuten en ala!

Omani vaikuttaisi sijoittuvan jotakuinkin Columbia-joen seudulle. Olen tavallaan "nähnyt" sen alueen seutua siinä samalla kun suunnittelin juonta kirjaani. Eikä ollut eka eikä vika kerta kun "luomisprosessini" olikin vain vanhan muistelua.

En usko olleeni mitään erityisen merkillistä siinä elämässä. Tod.näk. mies ja ihan tavallinen talliainen siinä ajassa ja paikassa (jolloin valkonaamoista ei ollut tietoakaan). Mieheni tosin väittää nähneensä minusta näyn intiaaninaisena, joten ehkäpä siellä tuli sitten hilluttua useammankin kerran.

Jokatapauksessa sellaiset oikein vehmaat erämaamaisemat saavat aina sieluni lepäämään...

-Q- kirjoitti:

Alkoi vähän pänniä että menin mitään hölöttämään tälleen "selän takana"; kai se oli kun niin monta kertaa kuulee sanottavan että "Q sitä ja Q tätä" niin sitä alkaa itsekin horista mitä sattuu (seli seli).

Käyttäisinkin mielelläni jotain muuta nikkiä täällä S24:ssä, mutta toisaalta rekatulla nikilläni yritän aina toisinaan saada ongituksi porukkaa UTT:seen, jos nyt joku profiiliani sattuu vilkaisemaan.

Rehtiyden nimissä minun on kyllä otettava lomaa myös täältä eikä hölpötettävä nurkan takana niitä näitä! Yritän nyt pitää leipäläpeni kiinni.

*naps*

(Ei tästä muut kuin Ganda ymmärrä mitään, eikä ole tarviskaan.)

Lue lisää

Ihan viatontahan tämä on ollut. Arvon B olisi vaan innoissaan ja otettu, kun täälläkin hänestä hölistään. Niin, että lepo vaan, arvon Q!

Tuntematon Sielu kirjoitti:

Puhun joskus aika vanhanaikaisesti, olenhan vanha sielu, mutta olen aina elänyt pitkän ja terveen elämän, joten en ole kuollahtanoutunut niin useasti. Se mitä tuolla on tullut esille, on ollut itse yliherra eli jumala. Pidän kyllä kaikkia samanarvoisena, koska nuoret sieluthan ovat oppimassa maailmassa. Osa oppii hitaasti, osa nopeasti. Itse olen huomannut itsestäni etten osaa oikein käyttäytyä kuin nuoret, tunnen olevani vanhempi heidän rinnallaan, vaikka olen samanikäinen. Tunnen jotain erilaista sisälläni, ja se ei ole pahaa, vaan hyvää. Tunnen usein iloa sisälläni vaikka en hymyile aina samaan aikaan.

Olen miettinyt asioita, ja en yritä suosikiksi tällä asialla, haluan vain kertoa että on muunlaisiakin olentoja kuin sinä. Koskaan ei kannata syöksyä suruun, koska se ei auta enää jaksamaan. Itkeminen ottaa tosiaan sydämen syvyyksiin, iskee terävällä neulalla yksi osa kerrallaan. Tuo oli lause joka voi olla hyödyksi teille. Antakaa ihmisen olla onnellinen jos se on onnellinen, älkää tahallaan kiusatko toista, koska se tuottaa henkilölle ahdistusta. Itse olen vanha sielu ja kokenut ahdistuksen ja kiusauksen tiet.

Usein vanhan sielun kirous on se, että vanhaa sielua ei kuunnella. En tiedä miksi, mutta se on ihmisillä tapana. Ajattelevat samaa kuin aina: Hän leikkii itse jumalaa, profeettaa, jolla on oikea tieto. Oletteko kuullet sielusta joka matkasi elämänsä autiomaalla, ja löysi sieltä kirjeen. Kirjeessä luki: Olen matkalla netseafariin. Sielu mietti ja pähkäili, mikä se on, hän itsekin lähti netseafariin, lopulta lopussa hän kohtasi olennon, joka ei ollutkaan sielu, vaan elävä olento. Sielu kysyi olennolta: Kuka olet. Olento vastasi: Sinä tiedät kuka olen. Sielu ei oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti sillä. Sielu kysyi olennolta: Mitä tarkoitat sillä että minä tietäisin kuka olen.

Olento meni hiljaiseksi. Olento missä asui oli kyläkaupunki, jossa oli kauniita telttoja ja savesta tehtyjä hutteja (Niitä pientaloja). Olento itse asui suuressa punaisessa teltassa. Olento haki kirjan punaisesta teltasta, ja antoi sen sielulle. Sielu aukaisi kirjan ja sieltä löytyi kuvia ja kirjotuksia välistä. Sielu muisti viime elämänsä nimen. Kirjassa oli kuva hänestä ja siinä luki: Alfred Sein, olette eläneet hyvän elämän, saatte jatkaa matkaanne, olen kuitenkin ystäväsi, älä pelkää meitä, tunnethan jo meidät kerta.

Sielulla välähti, se olin minä, sielu sanoi. Sielu käänsi päänsä pois kirjasta ja huudahti, hei ystävä, mutta olento olikin poissa. Koko kylää ei ollut, vain aavikkoa. Kirja jäi hänelle, mutta olento oli poissa. Hän aukaisi uudestaan kirjan jos löytyisi jotakin kirjasta avuksi. Hän aukaisi kirjan, kuvat ja kirjoitukset olivat poissa. Yksi lause oli vain ensimmäisellä sivulla. Lauseessa luki: Sinä vain tiedät mihin olet menossa. Kohta kirja alkoi palamaan aavikon paahtavasta kuumuudesta. Sielu heitti kirjan maahan, ja kirja paloi polttavalla aavikolla loppuun. Hän mietti, mitä se viimeinen lause oli, miksi minun pitäisi tietää juuri se. Sielu lähti matkaan, ja meni sinne minne hänen mielestään piti lähteä.

Se loppu jääkin mietittäväksi teille. Koska muutenhan tarinalla ei olisi opetusta.

En koskaan ole halunnut paha enkä halua olla myöskään mikään yliherra. Olen vain minä, minä itse joka tietää jostakin jota muut eivät tiedä. Yleensä nuorella sielulla on taipumusta pahaan, liittyy pahaan kiusaukset, ahdistelu ja muut inhottavat asiat. Mutta muistakaa lause, pitäkää olentoja samanarvoisina, niin ehkä voitte ymmärtää heitä. Mutta samanarvoisuudella en tarkoita sitä, että pitäisi olla kavereita kaikkien kanssa, vaan tarkoitan sitä että, olisi kuka tahansa kaalipää, älä ota huomiota siihen jos se sinua ahdistaa. Vain ahdistuksen ja kiusauksen kautta pahuus kasvaa. Olkaa siis ystävällisiä toisillenne, älkääkä huutako mitään tyhmää, vaikka hän puhuisi hassusti, tai olisi hassun näköinen, tai kävelisi hassusti. Ymmärtäkää olentojen arvot, minkälainen on hyvä minä, ja minkälainen olen. Vain turha mölyäminen jostakin turhasta asiasta esimerkiksi joku puhuu hassusti ja sanot kavereiden seurassa, vähäkö tuo on tollo, ja niin edelleen. Sitten hihittelette ja nauratte, sitten hänen katse kääntyy teitä päin, olette itse kusessa, olette saattaneet henkilön suruun.

Uskokaa hyvän kautta, eikä pahan kautta. Teidän elämänne murentuu silmissänne kun uskotte asiaan pahan kautta. Älkää sortuko kiusaukseen, vaan päästäkää itsenne pahasta, sillä teillä, on elämä, ja sielu jota kasvatatte oman tahdon mukaan, älkää siis hukkuko syvään järveen ja jääkö pohjalle, kaikki tapahtukoon uskomisen kautta. Jos olette kuollon partaalla, älkää ajatelko koskaan että nyt kuolette, vaan pitää ajatella että, kyllä minä selviän, koska uskomisen kautta todellakin voi onnistua. Mutta jos ei ole uskoa asiaan, ei ole yritystäkään, yritys vaikuttaa paljon asiaan, koska jos et yritä, et saa mitään. Mutta jos yrität, voit päästä sieltä kuoleman partaalta ehkäpä poiskin, jos uskot itseesi.

Koskaan ei kannata panikoida tilanteessa kuin tilanteessa, pitää ottaa aina rauhallisesti, vaikka tilanne olisi mikä. Tilanteessa kun panikoi, jää unholaan myös usko ja yritys. Et usko enään itseesi, etkä tiedä että osaisit yrittää. Eli puhun nyt kuoleman partaalla olevista ihmisistä jotka kaikki heistä eivät osaa yrittää, tai uskoa itseen. Haluan vain sanoa että uskomalla itseensä, pärjää pitkälle elämässä. Ei se niin vaikeaa ole mitä luulisi, elämässä on vain selviydyttävä tilanteista kuin tilanteista.

Lue lisää

Itse en usko eläneeni aina pitkiä ja terveitä elämiä vaan kaikenpituisia ja välillä vaikka kuinka sairaana. Tässä taidamme erota toisistamme. ;-)

Kaikki olemme täällä samanarvoisia, se on Jumalan tosi se! ;-)

Olentojahan on maailmankaikkeus pullollaan. Suru ja ilo tulevat ja menevät, mitäs niitä sen kummemmin ihmettelemään? Se on ihmisen osa se.

Vanha sielu voi opettaa muita vaikkei häntä kuunneltaisikaan. Vanha sielu opettaa nuorempiaan pelkällä läsnäolollaan ja esimerkillään, eikä hänen tarvitse enää yrittää mitään, olla vain oma itsensä. So simple!

Anna ihmisten puhua mitä puhuvat, ei siitä sinulle haavaa tule. Vanhana sielunakin saa kuulla kaikenlaista itsestään mutta se vaan kuuluu asiaan.

Elämme täällä oppiaksemme tuntemaan tosi itsemme ja nujertamaan väärän itsemme, egomme.

Aika harva täällä HALUAA olla paha. Joskus täällä me vain tulemme sortuneeksi "pahaan" kun olosuhteet ovat sellaisia kuin ne ovat.

Olet oikeassa, että aina pitäisi pyrkiä vastaamaan pahaankin hyvällä, usein se auttaa ja tilanne helpottuu mutta on olemassa myös tilanteita joissa vain pahan kautta voi opettaa pahaa.

Itseensä pitää tietysti uskoa. Ei pidä luovuttaa vaan aina ajatella sitä, mitä voin tästäkin ongelmastani oppia? Ihmisessä on uskomaton voima jos vain ei anna heti periksi, sillä kaiken voi kääntää itselleen voitoksi. Joskus olosuhteiden pakosta voimme tietysti sortuakkin mutta kukaan ei voi silloin tulla meitä arvostelemaan koska meillähän ei ollut mitään mahdollisuuksia mutta onneksi tällaiset tilanteet ovat harvinaisia.

Olet ihan oikeilla jäljillä elämässäsi mutta et ole vielä aivan kaikkea ehtinyt miettiä ihan loppuun asti. En minäkään sinua 20 vuotta vanhempana ajattele vielä kovinkaan paljoa oppineeni ja ainakin minä rakastan oppimista ja haluankin viettää ikuisuuden oppiakseni lisää!
;-)

Ganda kirjoitti:

Ihan viatontahan tämä on ollut. Arvon B olisi vaan innoissaan ja otettu, kun täälläkin hänestä hölistään. Niin, että lepo vaan, arvon Q!

...tarkoitus kuitenkin oli ottaa lomaa UTT:sta ja kaikista jotka siihen jotenkin ovat kytköksissä... Tuntuu vähän höntiltä kuitenkin höpistä täällä.

No, pääasia tässä lomailussa nyt kuitenkin on että

1. kirjoittaako kukaan UTT:seen kun minä olen pois (eli kaatuuko foorumi minun mukanani vai onko sillä elinvoimaa pärjäillä ilman tämmöistä hölösuuta)

2. riehaantuvatko ihmiset ja käyvät toistensa kurkkuihin kiinni jos isosisko ei valvo?

xD Sehän selviää sitten viikon päästä...

-Q- kirjoitti:

...tarkoitus kuitenkin oli ottaa lomaa UTT:sta ja kaikista jotka siihen jotenkin ovat kytköksissä... Tuntuu vähän höntiltä kuitenkin höpistä täällä.

No, pääasia tässä lomailussa nyt kuitenkin on että

1. kirjoittaako kukaan UTT:seen kun minä olen pois (eli kaatuuko foorumi minun mukanani vai onko sillä elinvoimaa pärjäillä ilman tämmöistä hölösuuta)

2. riehaantuvatko ihmiset ja käyvät toistensa kurkkuihin kiinni jos isosisko ei valvo?

xD Sehän selviää sitten viikon päästä...

Lue lisää

No, jos ei nyt kuitenkaan paljasteta mitä kaikkea "kauhiaa" onkaan UTT:ssa tapahtunut. Näet sitten itse...

B:kin näyttää "kotiintuneen" takaisin kaksneloseen...

Ganda kirjoitti:

No, jos ei nyt kuitenkaan paljasteta mitä kaikkea "kauhiaa" onkaan UTT:ssa tapahtunut. Näet sitten itse...

B:kin näyttää "kotiintuneen" takaisin kaksneloseen...

Lue lisää

No pääasia on että ei ole poliisia huudettu ja nurin pantu... xD

Ganda kirjoitti:

Enpä tiedä tuosta "tuomitsevaisuudestasi". Kyllähän naisessa pitää vähän sitä pippurisuutta ja temperamenttisuutta ollakkin.

Mitä tässä nyt oikeastaan voi muuta sanoa, kuin että minä en ole ainakaan koskaan täällä mitään huonoja fiboja jutuistasi saanut.

Kerran taisit mulle vähän suutahtaa mutta huumorilla siitäkin silloin taidettiin selvitä...

Ei se huumorikaan nyt ihan joka tilanteeseen sovi mutta silloin kun on pelkästään kyse oman itsensä egoistisuudesta niin silloin se on kyllä aika hyvä keino "tasapainottamiseen". Muiden kanssa pitääkin olla vähän varovaisempi, ettei ihan koko ajan kaikelle naura: Osa ottaa välillä hyväntahtoisestakin huumorista nokkiinsa ja kokee sen loukkaavana. Huumorihan on vaikea tyylilaji.

No, kaikkiahan ei voi millään täällä kokoajan miellyttää.

Lapset varmaan muuttavat varsinkin naista, Riokin aikoinaan sanoi, että äitiys muutti ainakin hänen asenteitaan lapsimyönteisempään suuntaan.

Mut ehkä lapsettoman on sitten hyvä ajatella, että ei olisi hyvä vanhempana ollenkaan.

Suuri idolini, T. Halme(Just! HAH!) sanoi joskus, että kunnioittaa naisia synnyttäjinä. Tais verrata touhua rumasti "keilapallon" paskomiseen.

Teosofit laukasee mussa kyllä jonkinlaisen "huuhaahälyttimen". Luin kerran Steinerista kirjan, joka tais kyllä olla vähän yhdestä näkökulmasta käsiteltyä ja ylikriittinen mutta ainakin sen kirjan perusteella Steiner-koulu touhu tuntui aika kummalta.

Mua ei oikeastaan kiehdo nämä kaikenmaailman Atlantikset sun muut Lemuriat ehkä siksi, että koen, että niillä ei ole oikeastaan mitään annettavaa henkiselle kehitykselleni. Mielummin katselen jotain Stargåtea telkusta jossa on mulle ihan tarpeeksi Atlantista. Sadut satuina, scifi scifinä. Tietysti se, että jostain ei ole minulle hyötyä ei tarkoita sitä, ettei siitä ole muillekkaan hyötyä, niin että miksei, jos kerran kiinnostaa! ;-)

Olihan munkin faijan hyllyssä silloin kun olin pikku penska Danikenin Kaikuja avaruudesta ja sitä välillä lueskelin ja olihan se mielenkiintoisaa luettavaa. Uskon, että on täysin mahdollista, että maanpäällä on vierailtu paljonkin ja vieraillaan varmaan kokoajan nytkin mutta minulle koko touhu ei oikein anna yhtään mitään sellaista, joka tekisi minusta jotenkin paremman ihmisen ja auttaisi kehittymään johonkin suuntaan/valaistumaan.

No, en mä oikeen jaksa näitä "valaistumisjuttujakaan" enää: Kun liikaa jauhaa jostain, niin skeidaltahan se jossain vaiheessa alkaa väkisinkin maistumaan.

Mähän olin vielä sitäkin mieltä asiasta, ettei ole egoistisempaa tavoitetta kuin joku hiton valaistuminen!

Yhtä hyvin voi olla vaikka "pimentynyt"!

Ihan sama mulle.

Luin muuten jotain vähän uudempaa "Kryonjorinaa", jossa vähän selitettiin astrologiaa ja kaikenmaailman planeettojen magneettiverkkoja ja aurinkotuulia, jotka vaikuttaisivat siten kun astrologia toimii ja aattelin, että ehkäpä astrologia ei sittenkään ole ihan täyttä huuhaata. Senhän faijakin jo ihan kakruna mulle "opetti", että kaikkihan täällä vaikuttaa kaikkeen ja ainakin sen perusteella miksei planeettojen, kuiden, sun muiden komeettojen asematkin vois vaikuttaa vaikka mihinkä?

Omenhan tais olla aika ekoja "paholaisleffoja" ja varsinkin se ykkönen Peckin tähdittämänä oli synkeän hauska. Ei tule kovinkaan vanhoja muita leffoja heti mieleen, no manaaja ehkä, mutta siinähän on vaan demoneja eikä mitään "pääpirua" ollenkhaan! Mainitsemasi leffat on ihan jees, tulee mieleen vielä ehkäpä Eyes wide shut ja olikos se Mickey Rourken tähdittämä Noiduttu Sydän jossa Deniro loistaa Luciferin hahmossa?

En mä nyt tiedä näistä "kyvyistä". Mulle "kyky" on vaan nähdä ihan yksinkertaisia asioita, kuten nyt just vaikkapa tämä vanhemman sielun silmistä tunnistaminen. Eihän siinä ole mitään "mystistä" kaikkihan sen näkee!

Ehkä juju on just siinä, että ei tajuta näinkin yksinkertaisia asioita vaan kuvitellaan kaikenmaailman auroja sun muita "mystisiä" juttuja. Kaikenlaistahan on huonmattavissa jo ihmisen kehon liikkeistä, ryhdistä sun muusta ihan tavallisesta, eikä todellakaan tarvi olla mikään helsvetin "ylimaagi intiasta" tajutaakseen sitä! ;-)

Menis vaikka jonnekkin Alexander tekniikka kursille niin oppis "lukemaan" ihmisistä vaikka mitä. Itse olen aikidoa paljon treenaamalla oppinut vaikka mitä "mystistä", joka ei todellakaan ole mitään erikoista vaan ihan tavallista fysiikkaa ja muuta vastaavaa "tiedettä".

"Yhteinen ystävämme" onkin varsinainen ihme epeli!

Näkee varmaan kaikenlaista, mutta muista nyt, että olet kertonut aika laajasti itsestäsi ja elämästäsi. Meillä voipi vielä olla edellisten elämien yhteyksiäkin toisiimme aivan hyvin. Mä vähän luulen vielä, arvon Q, että me tiedetään toisistamme näiden nettikirjoittelujen myötä enemmän kuin suurin osa ystävistämme ja läheisistämme meistä tietävät.

Mutta ei nyt ihan liikaa innostuta! ;-)

Täytyy kyllä vielä sen verran lisätä, että nämä kirjoittelut ovat ainakin itselleni olleet miellyttävää ja nautittavaa tekemistä vaikka tyylini onkin aika "huolimatonta".

Mitähän näistä edellisten elämien muisteluista. Omalla kohdallani tuntuu ennemminkin "tunkion" kaivelemiselta niin, että taidanpa pysytellä mielummin tietämättömänä moisista. Onhan mulla toki iänikuinen "inkkarielämäni", joka sekin voi olla vaan perua jostain Hopeanuoli-lehden lukemisesta ja länkkärileffoista, mutta se yksi kumma kielilläpuhumis ja samaan aikaan hurja käsillä elehtiminen oli kyllä niin suoraan intiaanista, että pakkohan tässä on uskoa, että jotain siinä täytyy olla. Onhan toki mahdollista, että olin "possession" vallassa ja joku henki kauttani teki koko "tempun". Hitto kun sen olis saanu filmille tai edes nauhalle niin siinäpä olis ollu koko maailmalle ihmettelemistä!

Olis ollu vaan kiva tietää millä intiaanikielellä puhuin ja mitä sanoin. Kieli oli selvästi jonkin preeriaintiaaniheimon kieltä ja olen ajatellut ehkä olleeni jopa kuuluisa "Hullu hevonen". Taisin olla jo tuolloin vähän "hullu".

Ehkä mä huusin jotain hävytöntä sillä yksi eleistäni tais olla se "vedä käteen" merkki ja sitten vielä päästin kielillä puhumisen lomassa pieruäänenkin suustani. Hitto, kun se olis päätyny filmille!

Ett tällästa taas.

;-)

Lue lisää

Vaikka pitäisikin jättää huomiotta tölväisyt niin haluaisin kuitenkin huomauttaa, että "huuhaa-teosofeja" länsimainen yhteiskunta saa melko pitkälti kiittää sellaisten käsitteiden kuten inkarnaatio, karma, sielujen kehityskaari jne. jne. tuomisesta ihmisten tietoisuuteen 1800 - 1900 lukujen vaihteessa.
Siitä hyvin pitkälti johtuu, että näilläkin palstoilla osataan filosofoida em. asioilla.

Mitä tulee Steinerin antroposofiaan niin jo nimikin sanoo, että on kyse eri asiasta kuin teosofia vaikka yhteneväisyyksiäkin on; ei pidä siis niputtaa asioita.
Lisäksi toivoisin ymmärrettävän sen, ettei teosofia ole pelkkää Lemuria/Atlantis juttua. Niiden osuus on 1 promille kuriositeettiarvoa, ei sen kummempaa.
En ymmärrä miksi tästä tuntuu muodostuvan jokin kynnyskysymys aiheuttaen teosofian dumppaamisen huuhaa-sektorille vaikka teosofialla on paljon annettavaa ihmisille tänäkin päivänä.

Itse en ole teosofisen seuran jäsen mutta tuntuu pahalta kun teosofian ja teosofien päälle heitetään "kuraa" vaikka se johtuisikin tietämättömyydestä.

Pitäisi kai vain suhtautua sillä kuuluisalla "huumorilla"...huoh.

Emeraldaura kirjoitti:

Vaikka pitäisikin jättää huomiotta tölväisyt niin haluaisin kuitenkin huomauttaa, että "huuhaa-teosofeja" länsimainen yhteiskunta saa melko pitkälti kiittää sellaisten käsitteiden kuten inkarnaatio, karma, sielujen kehityskaari jne. jne. tuomisesta ihmisten tietoisuuteen 1800 - 1900 lukujen vaihteessa.
Siitä hyvin pitkälti johtuu, että näilläkin palstoilla osataan filosofoida em. asioilla.

Mitä tulee Steinerin antroposofiaan niin jo nimikin sanoo, että on kyse eri asiasta kuin teosofia vaikka yhteneväisyyksiäkin on; ei pidä siis niputtaa asioita.
Lisäksi toivoisin ymmärrettävän sen, ettei teosofia ole pelkkää Lemuria/Atlantis juttua. Niiden osuus on 1 promille kuriositeettiarvoa, ei sen kummempaa.
En ymmärrä miksi tästä tuntuu muodostuvan jokin kynnyskysymys aiheuttaen teosofian dumppaamisen huuhaa-sektorille vaikka teosofialla on paljon annettavaa ihmisille tänäkin päivänä.

Itse en ole teosofisen seuran jäsen mutta tuntuu pahalta kun teosofian ja teosofien päälle heitetään "kuraa" vaikka se johtuisikin tietämättömyydestä.

Pitäisi kai vain suhtautua sillä kuuluisalla "huumorilla"...huoh.

Lue lisää

Juu, älä ota niin vakavasti, huumorilla vaan!

Onhan se julmaa kun itselle kovin rakasta asiaa "pilkataan". Ymmärrän kyllä.

Ehkä saamme nykyisin sitten kiittää teosofeja reinkarnaatiotiedosta yms., kuten sanoitkin.

Steiner oli alunperin käsittääkseni teosofi.

Steinerin ja muiden teosofejen välille tuli muistaakseni riittaa Krisnamurtista josta monet teosofit odottivat itselleen messiasta. Steiner muistaakseni oli jyrkästi tätä ajatusta vastaan.

Krisnamurtihan vietiin yhdysvaltoihin jossa hänen viisautensa mystisesti katosi eli hän ei pystynyt antamaan juuri mitään amerikkalaisille koska näiden maailmankuva poikkesi radikaalisesti intialaisten maailmankuvasta.

Minusta kaikki "jengit" vaan aiheuttaa maailmaan aivan turhaa "me parempia/tietäväisiä, muut huonompia/tietämättömiä" meininkiä, joka saa aikaan kaikenlaisia kuppikuntia, jotka leikkivät omaa "piiri pieni pyörii" leikkiään.

Näin ei koskaan tulla maailmaa parantamaan! Tai ehkä pikkuriikkisen...

Olenko minä jotenkin julma? ;-)

Emeraldaura kirjoitti:

Vaikka pitäisikin jättää huomiotta tölväisyt niin haluaisin kuitenkin huomauttaa, että "huuhaa-teosofeja" länsimainen yhteiskunta saa melko pitkälti kiittää sellaisten käsitteiden kuten inkarnaatio, karma, sielujen kehityskaari jne. jne. tuomisesta ihmisten tietoisuuteen 1800 - 1900 lukujen vaihteessa.
Siitä hyvin pitkälti johtuu, että näilläkin palstoilla osataan filosofoida em. asioilla.

Mitä tulee Steinerin antroposofiaan niin jo nimikin sanoo, että on kyse eri asiasta kuin teosofia vaikka yhteneväisyyksiäkin on; ei pidä siis niputtaa asioita.
Lisäksi toivoisin ymmärrettävän sen, ettei teosofia ole pelkkää Lemuria/Atlantis juttua. Niiden osuus on 1 promille kuriositeettiarvoa, ei sen kummempaa.
En ymmärrä miksi tästä tuntuu muodostuvan jokin kynnyskysymys aiheuttaen teosofian dumppaamisen huuhaa-sektorille vaikka teosofialla on paljon annettavaa ihmisille tänäkin päivänä.

Itse en ole teosofisen seuran jäsen mutta tuntuu pahalta kun teosofian ja teosofien päälle heitetään "kuraa" vaikka se johtuisikin tietämättömyydestä.

Pitäisi kai vain suhtautua sillä kuuluisalla "huumorilla"...huoh.

Lue lisää

Tätä minäkin olen ihmetellyt, että vaikka toki voi aina jossain määrin kritisoida oppeja jotka eivät sitten osuneetkaan 100 % nappiin (mikä sitten osuu...), niin miksi "purra auttavaa kättä"? Miksi talloa niiden päälle jotka kumminkin yrittivät tehdä parhaansa?

Parhaansa yrittäneitä kunnoittaakseni itse tuon toisinaan esille että henkinen Tieni tässä elämässä käynnistyi nimenomaan teosofistyyppiseen materiaaliin tutustumalla. Mitäpä sitä kieltämään, samoja termejä minä edelleen pyörittelen ja samoja ideoita periaatteessa hyödynnän (reinkarnaatio, karma, tsakrat...)

Sama juttu Carlos Castanedan kanssa: moni on hänen kirjoistaan saanut paljon, mutta niin vain on valmis dumppaamaan koko ukon vaikka suonsilmään havaittuaan että on mahdollista mennä vieläkin pidemmälle kuin CC:n kirjojen kanssa pääsee.

Eihän jotain autoa voi siitä syyttää että sillä pääsee vain 140 km/t. Se on sen auton ominaisuus. Toinen kaara kaahaa sitten kovempaa.

Takinkääntäjä on aina helppo olla, ja alkaa sättiä semmoista oppia jonka innokkaana kannattajana on ensin hillunut vuosikaudet läpeensä... Mutta paras olisi kun vain sanoo "aikansa kutakin".

Heh, toki minun tässä pitäisi hieman mennä itseeni kai ja todeta että kai joku niistä Kryoneista ja Urantiastakin on voinut saada jotain; eli että jopa ne voivat toimia portaana eteenpäin. Se vain minulla on semmoinen puolustus toki että Kryoniin kun en ole edes kiinnostunut tutustumaan, niin sen suhteen en ole takinkääntäjä, ja Urantiaankin tympiinnyin hyvin nopeasti heti kun olin saanut tuhlattua rahani mokomaan kirjaan. (Olin siitä lukenut jostain hemmetin miestenlehdestä(!) lapsena(!!!) otteen ja innostunut että onpas jännä kirja, kun kertoo siitä kuinka Adam ja Eeva ovat tulleet ulkoavaruudesta Maahan, tai jotain sinnepäin. Aikuisena sitten ostin kirjan, toivoen että siinä on TOTUUS. Ei ollut, ei ainakaan minulle.)

-Q- kirjoitti:

Tätä minäkin olen ihmetellyt, että vaikka toki voi aina jossain määrin kritisoida oppeja jotka eivät sitten osuneetkaan 100 % nappiin (mikä sitten osuu...), niin miksi "purra auttavaa kättä"? Miksi talloa niiden päälle jotka kumminkin yrittivät tehdä parhaansa?

Parhaansa yrittäneitä kunnoittaakseni itse tuon toisinaan esille että henkinen Tieni tässä elämässä käynnistyi nimenomaan teosofistyyppiseen materiaaliin tutustumalla. Mitäpä sitä kieltämään, samoja termejä minä edelleen pyörittelen ja samoja ideoita periaatteessa hyödynnän (reinkarnaatio, karma, tsakrat...)

Sama juttu Carlos Castanedan kanssa: moni on hänen kirjoistaan saanut paljon, mutta niin vain on valmis dumppaamaan koko ukon vaikka suonsilmään havaittuaan että on mahdollista mennä vieläkin pidemmälle kuin CC:n kirjojen kanssa pääsee.

Eihän jotain autoa voi siitä syyttää että sillä pääsee vain 140 km/t. Se on sen auton ominaisuus. Toinen kaara kaahaa sitten kovempaa.

Takinkääntäjä on aina helppo olla, ja alkaa sättiä semmoista oppia jonka innokkaana kannattajana on ensin hillunut vuosikaudet läpeensä... Mutta paras olisi kun vain sanoo "aikansa kutakin".

Heh, toki minun tässä pitäisi hieman mennä itseeni kai ja todeta että kai joku niistä Kryoneista ja Urantiastakin on voinut saada jotain; eli että jopa ne voivat toimia portaana eteenpäin. Se vain minulla on semmoinen puolustus toki että Kryoniin kun en ole edes kiinnostunut tutustumaan, niin sen suhteen en ole takinkääntäjä, ja Urantiaankin tympiinnyin hyvin nopeasti heti kun olin saanut tuhlattua rahani mokomaan kirjaan. (Olin siitä lukenut jostain hemmetin miestenlehdestä(!) lapsena(!!!) otteen ja innostunut että onpas jännä kirja, kun kertoo siitä kuinka Adam ja Eeva ovat tulleet ulkoavaruudesta Maahan, tai jotain sinnepäin. Aikuisena sitten ostin kirjan, toivoen että siinä on TOTUUS. Ei ollut, ei ainakaan minulle.)

Lue lisää

Elämiä on monia ja jokaisessa niissä on se oma "tiensä".

Uskon itse eläneeni monien eri uskontojen sisällä ja monta kertaa tietysti myös pakananakin.

Ei tietenkään saisi ylenkatsoa kenenkään "tietä" mutta se on jo aika paljon vaadittu se.

Kysyn aina itseltäni, että onko jostain minulle todellista hyötyä vaiko enemminkin viihdearvoa?

Tällaisilla Urantialla, teosofeilla, Kryoneilla, Castanedoilla yms. on itselleni enemmänkin viihdearvoa kuin mitään suurta henkistä annettavaa. Ymmärrän toki niitä, joille joku näistä asioista on se kaikkein suurin ja tärkein "juttu" mutta pikkasen kyllä pahe nostaa rumaa päätään aina silloin tällöin ja mieleni minut tekevi vähän sohaista ihmisten uskonnollisiin ja ideologisiin "ampiaispesiin".

Kuulostan ehkä Beolta mutta minusta nykyisin varsinkin näihin "henkisiin juttuihin" liittyy usein "siitä puhe mistä puute" piirre. Todella henkiset ihmiset puuhastelevatkin tieteen ja taiteen parissa ja kiertävät kaukaa kaikenmaailman sekavien höpisijät.

Kuten Q hyvin viisaana ymmärtää ja itsekkin toteaa, että "aikansa kutakin" pitää paikkansa.

"Etsijän" osa on olla ikuisesti etsijä, mikä voi monia etsinnän alussa olevia kauhistuttaa mutta niin se vain on: Koulu josta emme voi koskaan oikeasti valmistua!

On tietysti virhe kuvitella, että olisimme täällä vain oppimista varten. Oppiminen on vain yksi osa olemassaoloamme: Tämä vanha totuus, että matka on ihan yhtä tärkeää kuin matkanpääkin, jopa vieläkin tärkemäpää.

Liian totinen ei saa olla, ei edes oman "totuuden" suhteen!

Mut opetellaan kokoajan lisää...

;-)

Ganda kirjoitti:

Elämiä on monia ja jokaisessa niissä on se oma "tiensä".

Uskon itse eläneeni monien eri uskontojen sisällä ja monta kertaa tietysti myös pakananakin.

Ei tietenkään saisi ylenkatsoa kenenkään "tietä" mutta se on jo aika paljon vaadittu se.

Kysyn aina itseltäni, että onko jostain minulle todellista hyötyä vaiko enemminkin viihdearvoa?

Tällaisilla Urantialla, teosofeilla, Kryoneilla, Castanedoilla yms. on itselleni enemmänkin viihdearvoa kuin mitään suurta henkistä annettavaa. Ymmärrän toki niitä, joille joku näistä asioista on se kaikkein suurin ja tärkein "juttu" mutta pikkasen kyllä pahe nostaa rumaa päätään aina silloin tällöin ja mieleni minut tekevi vähän sohaista ihmisten uskonnollisiin ja ideologisiin "ampiaispesiin".

Kuulostan ehkä Beolta mutta minusta nykyisin varsinkin näihin "henkisiin juttuihin" liittyy usein "siitä puhe mistä puute" piirre. Todella henkiset ihmiset puuhastelevatkin tieteen ja taiteen parissa ja kiertävät kaukaa kaikenmaailman sekavien höpisijät.

Kuten Q hyvin viisaana ymmärtää ja itsekkin toteaa, että "aikansa kutakin" pitää paikkansa.

"Etsijän" osa on olla ikuisesti etsijä, mikä voi monia etsinnän alussa olevia kauhistuttaa mutta niin se vain on: Koulu josta emme voi koskaan oikeasti valmistua!

On tietysti virhe kuvitella, että olisimme täällä vain oppimista varten. Oppiminen on vain yksi osa olemassaoloamme: Tämä vanha totuus, että matka on ihan yhtä tärkeää kuin matkanpääkin, jopa vieläkin tärkemäpää.

Liian totinen ei saa olla, ei edes oman "totuuden" suhteen!

Mut opetellaan kokoajan lisää...

;-)

Lue lisää

Tiedä siitä viisaudesta sitten.

Mutta aika moni sellainen joka ei aktiivisesti etsi eikä kysele unohtaa kokonaan määränpään, ja sellainen joka koko ajan etsii ja kyselee ja penkoo kaikki kolot ja loukot - sille käykin niin että se vouhottaa siitä määränpäästä niin hysteerisesti että se matkanteon hauskuus vallan jääpi pois.

Monenkin sorttisissa "liikkeissä" ja seuroissa ja lahkoissa ja mitä näitä on, ollaan niin hemmetin masokisteja kuin olla voi, kun kilpaillaan siitä että kellä se nyt onkaan kaikkein henkevintä ja kuka on lähimpänä kotia. Siinä sitä sitten kompastutaankin siihen omaan viisauteensa niin että töksähtää. Etten vain olisi itsekin niin viisauteni paikoilleen hirttämä, että sen takia se luovuuskin loistaa poissaolollaan. Hyvä jos edes kunnon unia näkee.

Luovissa ihmisissä minua pelottaa se egoistisuus ja voimallinen minäisyys mikä heissä on läsnä, mutta eiväthän he sitä välttämättä niin koe että Minä Minä Minä. He kokevat ehkä että vimma vie ja siinä ei oikein voi kuin mennä mukana, vaikka ulkopuolisten silmissä tekisikin itsestään liian suuren numeron - koskapa se vimma on tietenkin lähtöisin omasta itsestä. (Joskus ehkä jopa Itsestä.)

Ehkäpä sen ihanan luomisen vimmaisuuden takia taiteilijat sun muut harvemmin jämähtävät jollottamaan henkisyyksistä ja sen sellaisesta. Toisinaan aina yllätyn kun kuulen että se ja se taiteilija, kirjailija tai näyttelijä onkin funtsaillut hyvinkin syvällisesti asioita aikanaan, ja esim. uskonut reinkarnaatioon ihan ikiomien kokemustensa takia. Kun taas ne joille kaikenlainen nyyeitsailu on jokapäiväinen aamupuuro, he saattavat tuherrella jotain sateenkaarenkirjavia kiiltokuvaenkelikuvia ynnä muuta sellaista kitsiä, jossa ei oikeastaan ole yhtään mitään erityisempää luovaa otetta tai Hengen tatsia kun vähänkin pintaa syvemmälle katsoo.

En nyt halua tietenkään ketään enkelikuvataiteilijaa loukata tässä, mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan. Itse, Henki, energia, mikä lie - se ei välttämättä ilmene vain pintakoreutena ja Hangon keksi -hymynä. Se voi olla jotain hyvin raakaa ja rankkaakin.

Sillä mehän olemme Jumalan kuva. Kaikkenamme. Mitään pois jättämättä.

Tai sitten ei. Mutta näin minä uskon.

-Q- kirjoitti:

Tiedä siitä viisaudesta sitten.

Mutta aika moni sellainen joka ei aktiivisesti etsi eikä kysele unohtaa kokonaan määränpään, ja sellainen joka koko ajan etsii ja kyselee ja penkoo kaikki kolot ja loukot - sille käykin niin että se vouhottaa siitä määränpäästä niin hysteerisesti että se matkanteon hauskuus vallan jääpi pois.

Monenkin sorttisissa "liikkeissä" ja seuroissa ja lahkoissa ja mitä näitä on, ollaan niin hemmetin masokisteja kuin olla voi, kun kilpaillaan siitä että kellä se nyt onkaan kaikkein henkevintä ja kuka on lähimpänä kotia. Siinä sitä sitten kompastutaankin siihen omaan viisauteensa niin että töksähtää. Etten vain olisi itsekin niin viisauteni paikoilleen hirttämä, että sen takia se luovuuskin loistaa poissaolollaan. Hyvä jos edes kunnon unia näkee.

Luovissa ihmisissä minua pelottaa se egoistisuus ja voimallinen minäisyys mikä heissä on läsnä, mutta eiväthän he sitä välttämättä niin koe että Minä Minä Minä. He kokevat ehkä että vimma vie ja siinä ei oikein voi kuin mennä mukana, vaikka ulkopuolisten silmissä tekisikin itsestään liian suuren numeron - koskapa se vimma on tietenkin lähtöisin omasta itsestä. (Joskus ehkä jopa Itsestä.)

Ehkäpä sen ihanan luomisen vimmaisuuden takia taiteilijat sun muut harvemmin jämähtävät jollottamaan henkisyyksistä ja sen sellaisesta. Toisinaan aina yllätyn kun kuulen että se ja se taiteilija, kirjailija tai näyttelijä onkin funtsaillut hyvinkin syvällisesti asioita aikanaan, ja esim. uskonut reinkarnaatioon ihan ikiomien kokemustensa takia. Kun taas ne joille kaikenlainen nyyeitsailu on jokapäiväinen aamupuuro, he saattavat tuherrella jotain sateenkaarenkirjavia kiiltokuvaenkelikuvia ynnä muuta sellaista kitsiä, jossa ei oikeastaan ole yhtään mitään erityisempää luovaa otetta tai Hengen tatsia kun vähänkin pintaa syvemmälle katsoo.

En nyt halua tietenkään ketään enkelikuvataiteilijaa loukata tässä, mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan. Itse, Henki, energia, mikä lie - se ei välttämättä ilmene vain pintakoreutena ja Hangon keksi -hymynä. Se voi olla jotain hyvin raakaa ja rankkaakin.

Sillä mehän olemme Jumalan kuva. Kaikkenamme. Mitään pois jättämättä.

Tai sitten ei. Mutta näin minä uskon.

Lue lisää

Välillä tuntuu, että elo tää on unta vain, josta kuollessa herää ja nauraa koko jutulle räkäset naurut.

Välillä myös tuntuu, että olisin oikeasti joku "yberolento", joka vain leikkii piilosta itsensä kanssa ja tulee tänne maailmaan kokemaan surkeutta koska se ainainen "yberius" on niin tylsää.

Maailmankaikkeus onkin vain yksi suuri "leikkikehä" jossa me "yberolennot" leikimme keskenämme näennäiseen kärsimykseen perustuvia loputtomia roolileikkejämme.

Me nauramme kärsimyksillemme kun palaamme kotiimme ja toteamme, että eihän tuo nyt ollut vielä mitään! Oottakaas mitä mä keksin seuraavaan reinkarnaatiooni!

Mitäs tästä luovuudesta sitten?

Tässä on koko ikuisuus aikaa luoda vaikka mitä! Ei ole kiirettä minnekkään ja jos tässä elämässä ei polla kauheesti säteile ja mestariteokset jää syntymättä niin seuraavaan kertaan sitten!

Ehkä ne kaikkein henkisimmät ihmiset ovat yleensä kuitenkin vain "amatööreja" ja "harrastelijoita"?
Ei ole tarvetta enää luoda kuin korkeintaan omaksi ilokseen ja on vain ekstraa jos joku muukin sattuu innostumaan.

Henkisyys ilmeneekin puhtaimmillaan ihmiselämässä ja luovuudessamme yksinkertaisuutena ja ilona, eikä enää niinkään räiskyvänä egoismin "ilotulituksena".

Taiteilijan ja tieteilijän täytyy olla tietyllä tavalla "rajoittunut" ja pystyä keskittymään vain siihen yhteen asiaansa, eikä vaellella sinne tänne ympäriinsä mikä taas on "etsijälle" tyypillinen elämäntapa. Ehkä on vähän väärin sanoa, että taiteilijat ja tieteilijät olisivat niitä kaikkein henkisempiä ihmisiä. Parempi olisikin sanoa, että he ovat ennemminkin keskimääräistä ihmistä henkisempiä.

Päätä ei ole kyllä oikein hyvä pähkäillä ihan täysin puhki siitä, mikä täällä nyt on niin "henkistä" ja mikä taas ei ole. Joku vois sanoa, että kaikkihan täällä on henkistä puuhaa aina jollekkin. Kun jaksais aina vaan muistaa ettei se oma "juttukaan" kaikkiin iske, vaikka omasta mielestämme olisi kuinka ylivoimanen "juttu" tahansa, joka ihan kaikkien olis hyvä hiffata!

Itse olen havainnut ristiriitoja ja totuudenvastaisuutta Kryonin teksteissä. Aluksi mielsin sitä jopa hyväksi jutuksi, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla sellaista soopaa ja paikkansapitämätöntä juttua vastaan, että aloin havahtumaan asian todellisuuteen. Jeesuskin aikoinaan varoitteli että varsinkin lopun aikoina tulee kaikenlaisia 'vääriä profeettoja' esiintymään..

Ja jossain kanavoiduissa kirjoissa on varoiteltu, että kaikki henkiolennot eivät ole puhdasta totuutta levittäviä korkean tason henkiä, vaan usein joukossa on kujeilijoita, jotka haluavat nähdä, miten pitkälle voivat päästä suoltaen osittain totta ja osittain soopaa ennenkuin ihmiset huomaavat, että he vain huvikseen heittävät läppää. Siis kaikenlaisia henkiä löytyy myös tuonpuoleisesta niinkuin maapalloltakin - kuinka voisikaan olla toisin, sillä astraalitason hengethän ovat suureksi osaksi (tämän planeetan piirissä) kansoitettu samoilla sieluilla kuin joita tällä planeetalla vaeltaa..

Itse olen kantani Kryoniin muodostanut.. Voi olla, että silloin tällöin tarkistan sen ja luen uudemman kerran noita jutskia ja arvioin uudelleen voisiko asiassa olla perää. Mutta tällä haavaa mulla on sisäinen tunne siitä että kaikki Kryonista peräisin oleva teksti ei ole puhtaan totuuden hohtoa.

- Vortac

Ganda kirjoitti:

Itseänikin jonkin verran kiusattiin sinun ikäisenä, kun olin raitis. No, kerran menin ja näytin, että kyllä minäkin osaan ottaa kännin ja tais jäädä koko touhu siihen kertaan.

Tarinan jujuhan on siinä, että miksei joskus voi kokeillakin ja näyttää muille, että mitäs ihmeellistä tässä pullon suulle viemisessä ja siitä juomisessa on?

Kaikkea voi kokeilla ja nuorena pitääkin kokeilla ja jos alkoholia voi juoda ja sen tekee vielä kohtuudella, niin mitäs pahaa siinä on?

Sitäpaitsi viinahan on viisasten juoma! ;-)

Kultainen keskitie toimii aina!

En tiedä, mutta olen havaitsevani jonkinlaisia "kasvukipuja" kirjoituksessasi arvon *Tuntematon Sielu*

Olen sinua 20 vuotta vanhempi maalliselta iältäni ja nuoruudessani koin rankkojakin juttuja vaikka koin olevani "hyvä" ja "viaton", eikä siinä tuntunut olevan mitään järkeä, että minä olin se, joka vietiin hullujenhuoneelle.

Olen jo lapsesta asti ollut tietoinen reinkarnaatiosta ja nykyisin olenkin reinkarnationoisti. Se, että jaksoin taistella minuun kohdistuvaa "epäoikeudenmukaisuutta" vastaan johtui pitkälti siitä, että koin kaikki vastoinkäymiseni ansaituiksi(Karma) tai itse valituiksi(vapaa tahto). Ajattelin myös olevani "koulutuksessa" johon osana kuului myös paljon henkistä kärsimystä.

Olen täällä aiemminkin todennut, että minun on nykyään täysin mahdotonta ajatella kohdallani olevan kyseessä jonkinsortin epäoikeudenmukaisuus ja vääryys: Kaikki elämässäni on juuri niinkuin sen pitääkin olla.

Olen mystikkona saanut sellaisen "oivalluksen", että Jumalaa kiinnostaa nimenomaan "heikkous" ja "pienuus", eikä suinkaan "suuruus" ja "voima". Tässä piilee mysteeri siitä, että ainoastaan heikkouden kautta voi kulkea tie vahvuuteen.

Jeesuskin kulki "heikkojen" ja "raskautettujen" parissa ja sanoi heidän kaltaisteen tulevan Jumalan valtakuntaan ensimmäisinä .

Olen myös havainnut, että kaikkein henkisimmät ihmiset ovat lähes poikkeuksetta paljon kärsineitä.

Vanhoilla sieluilla näyttäisi olevan omat ongelmansa, jotka ovat usein henkisiä/hengellisiä, kun taas nuoremmilla sieluilla ongelmat liittyvät enemmän materialismiin.

Haluat pysyä vahvana. Hyvä!

Mutta varo, sillä myös vahvuuteen voi sairastua. Itse annoin aikoinani itselleni luvan olla myös välillä heikko. Muista, mitä sanoin äsken, että tie vahvuuteen kulkee vain heikouden kautta!

Et ole täällä yksin!

Silloin kun olin sinun ikäisesi, ei ollut tällaista nettiä, jonne saattoi kirjoitella tuntemuksiaan ja löytää kaltaisiaan, ehkäpä nyt sitten vanhoja sieluja. On hyvä, että on tullut tällainen uusi ja varsinkin halpa tapa saada tietoa ja neuvoja elämänsä ongelmiin sekä löytää kaltaisiaan.

Itse pidän täysin mahdollisena, että netistä saattaa tulla merkittävä apuväline ihmiskunnan henkiselle kasvulle.

Itse suhtaudun tietyllä varauksella "ammatti-ihmisiin" esim. mielenterveyspuolen "auttajiin" joista osa on toki ihmisiä paikallaan mutta ketään ei tulisi korottaa toisen yläpuolelle tyyliin: "Sinä mielipuolipotilas, minä lääkäri/hoitaja". Mielenterveys on todella herkkä asia ja siksi poikkeaa radikaalisti tavanomaisesta potilas/hoitaja-asetelmasta. Mielen ongelmat ovat ihan eri asia kuin esim. hammassärky.

Tässä netti tuleekin avuksi ja voimmekin kaikki olla toisillemme toistemme hoitajia ja hoidettavia. Tämä onkin tulevaisuuden tapa hoitaa maailman ongelmat: Nopeasti, halvalla ja melko anonyymisti.

Näin minä ainakin tulevaisuuden näen!

Olemme täällä kaikki toisiamme varten!

Lue lisää

"Minä olen ok, sinä et ole ok" on psykiatrien ja muiden vastaavien lääkärien asenne.

Tämän olisi pikapikaa muututtava.

- Vortac

Tuntematon Sielu kirjoitti:

"Täällä on vapaana loputtomasti kehoja joissa ei ole todellakaan yhtään sielua"

On kuolleita ja eläviä kehoja. Kuolleissa kehoissa koskaan ei asu sielua. Mutta joskus joku toinen voi viedä vaikka sinun sielusi elävästä kehostasi. Se on vain ajan kysymys, miten ja milloin. Toiset korkeammat sielut voivat ottaa sielusi valtaan jos olet heikko. Moni on menettänyt kalliin sielunsa, ja osa niistä elää kadun jaloissa miettimässä: Mitä teen, mitä teen, tahdonko enään elää, mitä jos kuolen, mitä tapahtuu, minua pelottaa.

Joten on niitä sieluttomiakin kehoja olemassa. Miettikää rauhassa asiaa, onhan meillä elämä aikaa miettiä asiaa.

Lue lisää

"Sielu ei ole koskaan kuollut, ja keho ei taas koskaan ole kokonaan elossa"..

En muista lainausta sanatarkasti, mutta sen pointti on se, että ainoa elämä ihmiskehossa on juurikin SIELU (ja sitä ylläpitävät energiasysteemit), mutta ihmiskeho ei varsinaisesti koskaan ole TODELLA elossa, se vain tottelee sialun komentoja, liikkuu ja tanssii yms., mutta ei itsessään varsinaisesti elä.

Kylläpäs jaksan taas taipua monisanaisuuteen..

- Vortac

-Q- kirjoitti:

Tietynlaista lapsenmielistä narsismia lähipiirissään sietääkseen pitäisi olla varsinainen huumorieläin, ja siihen en aina pysty... Joten fyysisesti teinit ja muuten vaan teinien tasolle jääneet kiertäkööt meitsin kaukaa, tai ehkäpä kierränkin mieluummin itse heidät, se on helpompaa.

Tämä lapsellinen narsmismi näissä nyyeits-asioissa menee aina sillä tavalla että

- Tunnen itseni erilaiseksi kuin muut. Taidankin olla kotoisin Nommo-planeetalta! Tai vähintäänkin olen indigosielu.

- Minua kiusataan koulussa: olen Jeesus! Olen väärinymmärretty nero joka on tullut tähän maailmaan tekemään suuren keksinnön tai levittämään uutta uskontoa joka on se Lopullinen Vastaus kaikkeen.

Ja näin päin pois. Tämä kaikki voi olla ihan ohimenevä vaihe ihmisen elämässä, eikä välttämättä tarkoita että hänellä on pysyvä nyrjähtäneisyys latvakupolissa. Ja jos olisikin, niin eihän se tietenkään koko maailmaa kaada. Se on vain välillä kauhean rasittavaa lähipiirille että toisen kanssa ei voi puhua mistään normaalista asiasta normaalisti ilman että tuo toinen tuo koko ajan esille että hän on Maailmankaikkeuden Keisari.

Ivallisuus ja vähättely ei ole se oikea tapa toimia tällaisten NA-narsistien kanssa. Turha heidän fantasioitaan on mennä nurin puhkumaan. Ehkäpä minulle on vain alkanut kehittyä allerginen reaktio seurattuani aika pitkään tätä yhtä jonka me Ganda molemmat tunnemme. Ihan ok juippi hänkin on, mutta välillä tartten kyllä huilia...

Kumma kun kenellekään ei NA:n puitteissa ikinä tule sellaista pakkomiellettä että olenkin ihan tavallinen ihminen, olen vaatimaton osa koko tätä hässäkkää, universumia... Minkä takia kaikille iskee aina joku megalomania päälle? Ja jos ei kehtaa itseään lähteä kukkulan kuninkaaksi julistamaan, niin sitten ainakin joku oma läheinen tai guru tai joku pitää sinne nostaa.

Vieläkin muistuu mieleen kun vuosia sitten luin jostain "henkisestä" kiiltokuvalehdestä miten joku nainen maalaili lapsensa olevan peräti puolijumala, ja tekevän "kokeita fyysisellä tasolla" sillä tavoin ettei suostu laittamaan tumppuja käteen pakkassäällä. Olikohan peräti 2-vuotias tai jotain. Olisi mielenkiintoista tietää että millainenhan monsteri tuosta pikku "kokeilijasta" on kasvanut, kun äitee vain huokailee vieressä silmämunat päässä seisoen kuinka IHQU hänen pikku puolijumalansa onkaan.

Olihan tällä Damien-hahmollakin Omen-leffoissa näitä hännystelijöitä ja tukijoukkoja... xD

Lue lisää

Ehkäpä siksi ihmiset alkavat ymmärtää olevansa osa jotain laajempaa, eivätkä hyväksy maallisia leimoja, koska alkavat pikkuhiljaa tajuta ja muistaa olevansa JUMALAISIA olentoja, jotka leikkivät tähtien kanssa ja matkaavat galaktienvälisiä matkoja...

Yleensä vasta kypsyttyään (vanhan sielun iässä) ihminen alkaa muistaa näitä asioita ja tajuamaan keitä he pohjimmiltaan ovat.

Totuushan on, että ME KAIKKI OLEMME TÄHTI-IHMISIÄ, joiden suurin tarkoitus ei suinkaan ole myllertää mudassa ja tervassa tai kökkiä jossain kuutiossa pienessä toimistorakennuksessa kasvattamassa jättimäisen korporaation alati suurenevaa osakepisteistöä vaan todella tehdä jotain maapallon ja sen ihmisten OIKEAKSI HYVÄKSI.

Meillä on kaikilla jumalainen, kosminen, maaginen ja tähdellinen juuri, kipinä, siemen sisällämme! Ehkä se vaikuttaa kaltaisestasi konformisti-sivustakatsojasta megalomanialta, mutta todellisen ymmärryksen saavutettuasi todellisesta itsestäsi et vain VOI enää vähätellä itseäsi ja pitää itseäsi vain taviksena, pienenä osana vääjäämätöntä korporaatiohammasrattaistoa vaan ymmärrät olevasi osa KAIKKEIN KORKEINTA ja siten valjastat myös OIKEUDEN säkenöidä ympäristöösi kauneutta ja valoa enemmän kuin yksikään näitä asioita ymmärtämätön yksilö vielä kykenee tekemään!

Voisiko tässä olla selitys tähän asiaan? Tunnut kovin skeptikolta viesteilläksesi tällaisissa ryhmissä..

- Vortac

p.s. muista, me KAIKKI olemme ihmeitä, ihmeellisiä, taivaallisia, kosmisia jumalkipinöitä, ja ansaitsemme siksi paljon kaikkea, esim. vastuun tästä planeetasta ja kyvyn auttaa muita!

Tuntematon Sielu kirjoitti:

Puhun joskus aika vanhanaikaisesti, olenhan vanha sielu, mutta olen aina elänyt pitkän ja terveen elämän, joten en ole kuollahtanoutunut niin useasti. Se mitä tuolla on tullut esille, on ollut itse yliherra eli jumala. Pidän kyllä kaikkia samanarvoisena, koska nuoret sieluthan ovat oppimassa maailmassa. Osa oppii hitaasti, osa nopeasti. Itse olen huomannut itsestäni etten osaa oikein käyttäytyä kuin nuoret, tunnen olevani vanhempi heidän rinnallaan, vaikka olen samanikäinen. Tunnen jotain erilaista sisälläni, ja se ei ole pahaa, vaan hyvää. Tunnen usein iloa sisälläni vaikka en hymyile aina samaan aikaan.

Olen miettinyt asioita, ja en yritä suosikiksi tällä asialla, haluan vain kertoa että on muunlaisiakin olentoja kuin sinä. Koskaan ei kannata syöksyä suruun, koska se ei auta enää jaksamaan. Itkeminen ottaa tosiaan sydämen syvyyksiin, iskee terävällä neulalla yksi osa kerrallaan. Tuo oli lause joka voi olla hyödyksi teille. Antakaa ihmisen olla onnellinen jos se on onnellinen, älkää tahallaan kiusatko toista, koska se tuottaa henkilölle ahdistusta. Itse olen vanha sielu ja kokenut ahdistuksen ja kiusauksen tiet.

Usein vanhan sielun kirous on se, että vanhaa sielua ei kuunnella. En tiedä miksi, mutta se on ihmisillä tapana. Ajattelevat samaa kuin aina: Hän leikkii itse jumalaa, profeettaa, jolla on oikea tieto. Oletteko kuullet sielusta joka matkasi elämänsä autiomaalla, ja löysi sieltä kirjeen. Kirjeessä luki: Olen matkalla netseafariin. Sielu mietti ja pähkäili, mikä se on, hän itsekin lähti netseafariin, lopulta lopussa hän kohtasi olennon, joka ei ollutkaan sielu, vaan elävä olento. Sielu kysyi olennolta: Kuka olet. Olento vastasi: Sinä tiedät kuka olen. Sielu ei oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti sillä. Sielu kysyi olennolta: Mitä tarkoitat sillä että minä tietäisin kuka olen.

Olento meni hiljaiseksi. Olento missä asui oli kyläkaupunki, jossa oli kauniita telttoja ja savesta tehtyjä hutteja (Niitä pientaloja). Olento itse asui suuressa punaisessa teltassa. Olento haki kirjan punaisesta teltasta, ja antoi sen sielulle. Sielu aukaisi kirjan ja sieltä löytyi kuvia ja kirjotuksia välistä. Sielu muisti viime elämänsä nimen. Kirjassa oli kuva hänestä ja siinä luki: Alfred Sein, olette eläneet hyvän elämän, saatte jatkaa matkaanne, olen kuitenkin ystäväsi, älä pelkää meitä, tunnethan jo meidät kerta.

Sielulla välähti, se olin minä, sielu sanoi. Sielu käänsi päänsä pois kirjasta ja huudahti, hei ystävä, mutta olento olikin poissa. Koko kylää ei ollut, vain aavikkoa. Kirja jäi hänelle, mutta olento oli poissa. Hän aukaisi uudestaan kirjan jos löytyisi jotakin kirjasta avuksi. Hän aukaisi kirjan, kuvat ja kirjoitukset olivat poissa. Yksi lause oli vain ensimmäisellä sivulla. Lauseessa luki: Sinä vain tiedät mihin olet menossa. Kohta kirja alkoi palamaan aavikon paahtavasta kuumuudesta. Sielu heitti kirjan maahan, ja kirja paloi polttavalla aavikolla loppuun. Hän mietti, mitä se viimeinen lause oli, miksi minun pitäisi tietää juuri se. Sielu lähti matkaan, ja meni sinne minne hänen mielestään piti lähteä.

Se loppu jääkin mietittäväksi teille. Koska muutenhan tarinalla ei olisi opetusta.

En koskaan ole halunnut paha enkä halua olla myöskään mikään yliherra. Olen vain minä, minä itse joka tietää jostakin jota muut eivät tiedä. Yleensä nuorella sielulla on taipumusta pahaan, liittyy pahaan kiusaukset, ahdistelu ja muut inhottavat asiat. Mutta muistakaa lause, pitäkää olentoja samanarvoisina, niin ehkä voitte ymmärtää heitä. Mutta samanarvoisuudella en tarkoita sitä, että pitäisi olla kavereita kaikkien kanssa, vaan tarkoitan sitä että, olisi kuka tahansa kaalipää, älä ota huomiota siihen jos se sinua ahdistaa. Vain ahdistuksen ja kiusauksen kautta pahuus kasvaa. Olkaa siis ystävällisiä toisillenne, älkääkä huutako mitään tyhmää, vaikka hän puhuisi hassusti, tai olisi hassun näköinen, tai kävelisi hassusti. Ymmärtäkää olentojen arvot, minkälainen on hyvä minä, ja minkälainen olen. Vain turha mölyäminen jostakin turhasta asiasta esimerkiksi joku puhuu hassusti ja sanot kavereiden seurassa, vähäkö tuo on tollo, ja niin edelleen. Sitten hihittelette ja nauratte, sitten hänen katse kääntyy teitä päin, olette itse kusessa, olette saattaneet henkilön suruun.

Uskokaa hyvän kautta, eikä pahan kautta. Teidän elämänne murentuu silmissänne kun uskotte asiaan pahan kautta. Älkää sortuko kiusaukseen, vaan päästäkää itsenne pahasta, sillä teillä, on elämä, ja sielu jota kasvatatte oman tahdon mukaan, älkää siis hukkuko syvään järveen ja jääkö pohjalle, kaikki tapahtukoon uskomisen kautta. Jos olette kuollon partaalla, älkää ajatelko koskaan että nyt kuolette, vaan pitää ajatella että, kyllä minä selviän, koska uskomisen kautta todellakin voi onnistua. Mutta jos ei ole uskoa asiaan, ei ole yritystäkään, yritys vaikuttaa paljon asiaan, koska jos et yritä, et saa mitään. Mutta jos yrität, voit päästä sieltä kuoleman partaalta ehkäpä poiskin, jos uskot itseesi.

Koskaan ei kannata panikoida tilanteessa kuin tilanteessa, pitää ottaa aina rauhallisesti, vaikka tilanne olisi mikä. Tilanteessa kun panikoi, jää unholaan myös usko ja yritys. Et usko enään itseesi, etkä tiedä että osaisit yrittää. Eli puhun nyt kuoleman partaalla olevista ihmisistä jotka kaikki heistä eivät osaa yrittää, tai uskoa itseen. Haluan vain sanoa että uskomalla itseensä, pärjää pitkälle elämässä. Ei se niin vaikeaa ole mitä luulisi, elämässä on vain selviydyttävä tilanteista kuin tilanteista.

Lue lisää

Meinaatko, että panikointi on ihmisen ominaisuus, jota ei KOSKAAN saa käyttää?? Miksi se sitten on rakennettu ihmiseen, jos ei käyttöä varten?

Syvästi kummeksuen,

- Vortac

Ganda kirjoitti:

Itse en usko eläneeni aina pitkiä ja terveitä elämiä vaan kaikenpituisia ja välillä vaikka kuinka sairaana. Tässä taidamme erota toisistamme. ;-)

Kaikki olemme täällä samanarvoisia, se on Jumalan tosi se! ;-)

Olentojahan on maailmankaikkeus pullollaan. Suru ja ilo tulevat ja menevät, mitäs niitä sen kummemmin ihmettelemään? Se on ihmisen osa se.

Vanha sielu voi opettaa muita vaikkei häntä kuunneltaisikaan. Vanha sielu opettaa nuorempiaan pelkällä läsnäolollaan ja esimerkillään, eikä hänen tarvitse enää yrittää mitään, olla vain oma itsensä. So simple!

Anna ihmisten puhua mitä puhuvat, ei siitä sinulle haavaa tule. Vanhana sielunakin saa kuulla kaikenlaista itsestään mutta se vaan kuuluu asiaan.

Elämme täällä oppiaksemme tuntemaan tosi itsemme ja nujertamaan väärän itsemme, egomme.

Aika harva täällä HALUAA olla paha. Joskus täällä me vain tulemme sortuneeksi "pahaan" kun olosuhteet ovat sellaisia kuin ne ovat.

Olet oikeassa, että aina pitäisi pyrkiä vastaamaan pahaankin hyvällä, usein se auttaa ja tilanne helpottuu mutta on olemassa myös tilanteita joissa vain pahan kautta voi opettaa pahaa.

Itseensä pitää tietysti uskoa. Ei pidä luovuttaa vaan aina ajatella sitä, mitä voin tästäkin ongelmastani oppia? Ihmisessä on uskomaton voima jos vain ei anna heti periksi, sillä kaiken voi kääntää itselleen voitoksi. Joskus olosuhteiden pakosta voimme tietysti sortuakkin mutta kukaan ei voi silloin tulla meitä arvostelemaan koska meillähän ei ollut mitään mahdollisuuksia mutta onneksi tällaiset tilanteet ovat harvinaisia.

Olet ihan oikeilla jäljillä elämässäsi mutta et ole vielä aivan kaikkea ehtinyt miettiä ihan loppuun asti. En minäkään sinua 20 vuotta vanhempana ajattele vielä kovinkaan paljoa oppineeni ja ainakin minä rakastan oppimista ja haluankin viettää ikuisuuden oppiakseni lisää!
;-)

Lue lisää

Ehkä olet oikeassa. Ehkä en ole kovin vanha vielä sielunakaan. Mutta suoraan sanoen mun kantonani kaskessa ovat IDIOOTIT. En voi SIETÄÄ heitä. Tai voin sietää heitä ihmisinä, mutta en kestä heidän idiotismiaan, vaan se saa mut pitkäksi aikaa epätoivon alhoon, josta ei ole nousemista vaikka mitä yrittäisi. Ehkä olen liian herkkä vaikutuksille tässä maailmassa, koska mut saa niin herkästi suuttumaan tai muuttumaan kitkeräksi ja murisevaksi... En pysty itse kontrolloimaan tätä, ja se on pahinta.

- Vortac

AVortac kirjoitti:

"Sielu ei ole koskaan kuollut, ja keho ei taas koskaan ole kokonaan elossa"..

En muista lainausta sanatarkasti, mutta sen pointti on se, että ainoa elämä ihmiskehossa on juurikin SIELU (ja sitä ylläpitävät energiasysteemit), mutta ihmiskeho ei varsinaisesti koskaan ole TODELLA elossa, se vain tottelee sialun komentoja, liikkuu ja tanssii yms., mutta ei itsessään varsinaisesti elä.

Kylläpäs jaksan taas taipua monisanaisuuteen..

- Vortac

Lue lisää

muistan hyvin tälläiset ajattelut nuoruudestani, jolloin todella näin kadulla olevia ihmisiä, jotka olivat "ohuita kuoria", "onttoja" ja "yksi ulottuvuus ihmisiä". En kylläkään koskaan vienyt sitä niin pitkälle, että olisin vienyt heiltä sielun... siis kutsunut heitä sieluttomiksi. Siinä yhdyn Avortacin puheisiin, ettei keholla ole elämää ilman sielua. Onhan sitä sanottu, että "keho on sielun temppeli".

Koin silloin ja nykyäänkin, että nämä ihmiset olivat niitä nuoria sieluja, juuri tulleita tai muuten vain "särmättömiä". Olen huomannut, että ihmiset, joilla on vanhempi sielu, ovat persoonallisuuksia, ei itsensä/erilaisuutensa korostamisen takia, vaan ihan heidän oman mielensä syvyyden ja monimuotoisuuden takia. Tämän takia ehkä myös niin helposti kyllästyn nuoriin sieluihin tai "pinnallisiin" ihmisiin, koska koen, ettei heillä ole minulle paljon mitään annettavaa. Ei kuitenkaan niin, etten voisi heidän kanssaan jutella ja olla heille ystävällinen, ystävänä vaan en viihdy heidän kanssaan.

Joskus sitä toivoisin törmääväni minulle uusiin vanhoihin sieluihin, joiden kanssa jutella ja ystävystyä. Tosin usein olen saanut pettyä, sillä nämä "hengen"miehet/naiset ovat niin täynnä omaa mystisyyttään, etten koe viihtyväni sellaisten seurassa. Tai sitten he ovat vain vieläkin liian nuoria, vaikka vanhoja sieluja jo ovatkin.

AVortac kirjoitti:

Ehkäpä siksi ihmiset alkavat ymmärtää olevansa osa jotain laajempaa, eivätkä hyväksy maallisia leimoja, koska alkavat pikkuhiljaa tajuta ja muistaa olevansa JUMALAISIA olentoja, jotka leikkivät tähtien kanssa ja matkaavat galaktienvälisiä matkoja...

Yleensä vasta kypsyttyään (vanhan sielun iässä) ihminen alkaa muistaa näitä asioita ja tajuamaan keitä he pohjimmiltaan ovat.

Totuushan on, että ME KAIKKI OLEMME TÄHTI-IHMISIÄ, joiden suurin tarkoitus ei suinkaan ole myllertää mudassa ja tervassa tai kökkiä jossain kuutiossa pienessä toimistorakennuksessa kasvattamassa jättimäisen korporaation alati suurenevaa osakepisteistöä vaan todella tehdä jotain maapallon ja sen ihmisten OIKEAKSI HYVÄKSI.

Meillä on kaikilla jumalainen, kosminen, maaginen ja tähdellinen juuri, kipinä, siemen sisällämme! Ehkä se vaikuttaa kaltaisestasi konformisti-sivustakatsojasta megalomanialta, mutta todellisen ymmärryksen saavutettuasi todellisesta itsestäsi et vain VOI enää vähätellä itseäsi ja pitää itseäsi vain taviksena, pienenä osana vääjäämätöntä korporaatiohammasrattaistoa vaan ymmärrät olevasi osa KAIKKEIN KORKEINTA ja siten valjastat myös OIKEUDEN säkenöidä ympäristöösi kauneutta ja valoa enemmän kuin yksikään näitä asioita ymmärtämätön yksilö vielä kykenee tekemään!

Voisiko tässä olla selitys tähän asiaan? Tunnut kovin skeptikolta viesteilläksesi tällaisissa ryhmissä..

- Vortac

p.s. muista, me KAIKKI olemme ihmeitä, ihmeellisiä, taivaallisia, kosmisia jumalkipinöitä, ja ansaitsemme siksi paljon kaikkea, esim. vastuun tästä planeetasta ja kyvyn auttaa muita!

Lue lisää

En ole sivustakatsoja, vaan olen harrastellut näitä "alan" asioita erinäiset vuosikymmenet. Viimeaikoina olen vain alkanut kyllästyä kaikenlaiseen kukkaiskielisyyteen, ja haluaisin jo jotain konkreettista muutosta mitä esim. New Age aina vaan lupaa ja lupaa. Sitähän sanotaan että jos antaa ymmärtää, pitää myös ymmärtää antaa.

Mutta tottakai: meistä itsestämmehän se on kiinni!

Olen valinnut tällaisen opponenttina oleilun saadakseni vähän enemmän irti nyyeitsareista kuin vain lepertelyä. Haluan että ihmiset miettivät asioita pidemmälle ja syvemmin.

Eikä tämä Maa-pallukka ole mikään hukkapätkä kakkakikkare joka joutaa joutua vaikka helvetin hinkaloon kunhan "me tähtilapset" päästään täältä turvaan. Myös Maalla saattaa olla oma tietoisuus, se saattaa olla ELÄVÄ OLENTO, enkä pidä siitä että siihen suhtaudutaan nyyeitsareille tyypillisellä ylimielisyydellä ja omahyväisyydellä.

Ei me voida vaan jämähtää siihen keskinäiseen omahyväisyyteen että ME ollaan sitä ja tätä ja se se on tärkeintä. Meidän pitää osoittautua sen veroisiksi kuin mitä täälläkin jauhamme olevamme.

Cyberanimal kirjoitti:

muistan hyvin tälläiset ajattelut nuoruudestani, jolloin todella näin kadulla olevia ihmisiä, jotka olivat "ohuita kuoria", "onttoja" ja "yksi ulottuvuus ihmisiä". En kylläkään koskaan vienyt sitä niin pitkälle, että olisin vienyt heiltä sielun... siis kutsunut heitä sieluttomiksi. Siinä yhdyn Avortacin puheisiin, ettei keholla ole elämää ilman sielua. Onhan sitä sanottu, että "keho on sielun temppeli".

Koin silloin ja nykyäänkin, että nämä ihmiset olivat niitä nuoria sieluja, juuri tulleita tai muuten vain "särmättömiä". Olen huomannut, että ihmiset, joilla on vanhempi sielu, ovat persoonallisuuksia, ei itsensä/erilaisuutensa korostamisen takia, vaan ihan heidän oman mielensä syvyyden ja monimuotoisuuden takia. Tämän takia ehkä myös niin helposti kyllästyn nuoriin sieluihin tai "pinnallisiin" ihmisiin, koska koen, ettei heillä ole minulle paljon mitään annettavaa. Ei kuitenkaan niin, etten voisi heidän kanssaan jutella ja olla heille ystävällinen, ystävänä vaan en viihdy heidän kanssaan.

Joskus sitä toivoisin törmääväni minulle uusiin vanhoihin sieluihin, joiden kanssa jutella ja ystävystyä. Tosin usein olen saanut pettyä, sillä nämä "hengen"miehet/naiset ovat niin täynnä omaa mystisyyttään, etten koe viihtyväni sellaisten seurassa. Tai sitten he ovat vain vieläkin liian nuoria, vaikka vanhoja sieluja jo ovatkin.

Lue lisää

>niin täynnä omaa mystisyyttään

Kannattaisi ehkä pysähtyä ja miettiä että ovatko tuollaiset sitten mitään vanhoja sieluja. Kyllä nuoreltakin sielulta voi onnistua "henkisistä" asioista kiinnostuminen, ja koska nuori sielu käyttäytyy teinix-tyyppisesti ja tekee kaikesta jotain suurta egoistista draamaa, niin tottakai hänelle henkistelykin olisi nimenomaan HARRASTUS jonka avulla kiillottaa sitä omaa kylkeä.

Vanhat sielut eivät juokse turuilla ja toreilla kiekumassa siitä kuinka he ovatkaan vanhoja. Ei heitä enää kiinnosta MAINOSTAA omana itseään olemista, he vain ovat.

Ne sielut jotka ovat täynnä ongelmia ja traumoja sen sellaista ovat lähinnä aikuisia/kypsiä sieluja. Vanhaa sielua ei enää kauheasti keikuta mikään. Tokihan se voi olla että vanhuuden kynnyksellä iskee kaikenlaista depistä ja psyykenongelmaa, mutta kyllä sellainen mahdoton älämölö ja itsestään ääntä pitäminen mielestäni on nuorempien heiniä. Kaikki pitää tehdä suurella metelillä ja hulinalla.

Mutta aivan kuten arkielämässäkin joku 15-vuotias voi kokea olevansa "vanha" verrattuna 10-vuotiaaseen, niin tottakai nuorehko sielukin voi tuntea olevansa vanha, vaikkei sitten oikeasti niin kauhean vanha olisikaan. En siis oleta että itsepetos tai muille valehtelu olisi tietoista.

AVortac kirjoitti:

Itse olen havainnut ristiriitoja ja totuudenvastaisuutta Kryonin teksteissä. Aluksi mielsin sitä jopa hyväksi jutuksi, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla sellaista soopaa ja paikkansapitämätöntä juttua vastaan, että aloin havahtumaan asian todellisuuteen. Jeesuskin aikoinaan varoitteli että varsinkin lopun aikoina tulee kaikenlaisia 'vääriä profeettoja' esiintymään..

Ja jossain kanavoiduissa kirjoissa on varoiteltu, että kaikki henkiolennot eivät ole puhdasta totuutta levittäviä korkean tason henkiä, vaan usein joukossa on kujeilijoita, jotka haluavat nähdä, miten pitkälle voivat päästä suoltaen osittain totta ja osittain soopaa ennenkuin ihmiset huomaavat, että he vain huvikseen heittävät läppää. Siis kaikenlaisia henkiä löytyy myös tuonpuoleisesta niinkuin maapalloltakin - kuinka voisikaan olla toisin, sillä astraalitason hengethän ovat suureksi osaksi (tämän planeetan piirissä) kansoitettu samoilla sieluilla kuin joita tällä planeetalla vaeltaa..

Itse olen kantani Kryoniin muodostanut.. Voi olla, että silloin tällöin tarkistan sen ja luen uudemman kerran noita jutskia ja arvioin uudelleen voisiko asiassa olla perää. Mutta tällä haavaa mulla on sisäinen tunne siitä että kaikki Kryonista peräisin oleva teksti ei ole puhtaan totuuden hohtoa.

- Vortac

Lue lisää

Vaikka olen aika hankalakin kirjoittelija ja kärkäs käymään kaikenlaisten teemojen kimppuun kritisointimielessä, niin haluan silti myös rohkaista ja kehaista. Mielestäni tuo lausuntosi osoittaa että olet ihan hyvällä tiellä!

Kaikkeahan ei tarvitse purematta niellä vain sen takia että kyse on "henkisistä" asioista. Todellakin henkien parissa on kaikenlaista sukankuluttajaa - sillä henkiähän mekin olemme. :)

Cyberanimal kirjoitti:

muistan hyvin tälläiset ajattelut nuoruudestani, jolloin todella näin kadulla olevia ihmisiä, jotka olivat "ohuita kuoria", "onttoja" ja "yksi ulottuvuus ihmisiä". En kylläkään koskaan vienyt sitä niin pitkälle, että olisin vienyt heiltä sielun... siis kutsunut heitä sieluttomiksi. Siinä yhdyn Avortacin puheisiin, ettei keholla ole elämää ilman sielua. Onhan sitä sanottu, että "keho on sielun temppeli".

Koin silloin ja nykyäänkin, että nämä ihmiset olivat niitä nuoria sieluja, juuri tulleita tai muuten vain "särmättömiä". Olen huomannut, että ihmiset, joilla on vanhempi sielu, ovat persoonallisuuksia, ei itsensä/erilaisuutensa korostamisen takia, vaan ihan heidän oman mielensä syvyyden ja monimuotoisuuden takia. Tämän takia ehkä myös niin helposti kyllästyn nuoriin sieluihin tai "pinnallisiin" ihmisiin, koska koen, ettei heillä ole minulle paljon mitään annettavaa. Ei kuitenkaan niin, etten voisi heidän kanssaan jutella ja olla heille ystävällinen, ystävänä vaan en viihdy heidän kanssaan.

Joskus sitä toivoisin törmääväni minulle uusiin vanhoihin sieluihin, joiden kanssa jutella ja ystävystyä. Tosin usein olen saanut pettyä, sillä nämä "hengen"miehet/naiset ovat niin täynnä omaa mystisyyttään, etten koe viihtyväni sellaisten seurassa. Tai sitten he ovat vain vieläkin liian nuoria, vaikka vanhoja sieluja jo ovatkin.

Lue lisää

Voipi olla, että kovasti tulee pettymään jos odottaa vanhojen sielujen olevan jotenkin "mystisempiä" ihmisiä.

Vanhat sielut osaavat vain elää rauhallista arkista elämää eivätkä yritä edes olla mitään hokkuspokkus ihmisiä. Vähän saa juttu kun sanois 100 vuotiaan vanhuksen olevan jotenkin muita ihmisiä mystisempi tapaus. Ei se yleensä ihan niin mene, viisautta varmasti löytyy vanhalta ihmiseltä paljon mutta sehän ei ole mitään "mystistä" käsittääkseni ollenkaan.

Viisautta ei nykymaailmassamme edes oikein enää arvosteta, pitää olla nopea, tehokas ja älykäs.

Yleensä vanhat sielut ovat sosiaalisia ja iloisia mikä erottaa heidät näistä nuoremmista "mystikkosieluista", jotka ovat usein vakavia ja kaikessa liian tosissaan. Vanhat sielut osaavat jo relata ja siksi heistä välillä sanotaan, että ovatpas laiskoja ihmisiä. Tämä pitää paikkansa jos ajattelemme asiaa pelkästään suorituskeskeisestä näkökulmasta.

Nuorempien sielujen näkövinkkelistä vanha sielu voi olla vielä tosi tylsä ja arkinen ihminen, kaukana kaikesta "mystisyydestä". Nuoremmat sielut eivät käsitä, että oikea mystisyys on kykyä elää tässä päivässä ja hetkessä, ihmetellen maailman ihmeitä, oli tämä päivä ja hetki sitten millainen tahansa.

Kaikki vanhat sielut jotka olen kohdannut ovat olleet aika tavallisia, jopa vaatimattoman oloisia tapauksia, jotka ovat lopettaneet täydellisyyden tavoittelun jo ajat sitten, kuitenkin he ovat olleet kaikki hienoja persoonallisuuksia, ennenkaikkea nöyriä, viisaita ja huumorintajuisia tapauksia. Paskantärkeitä en ole heidän joukostaan koskaan löytänyt.

Jos etsii "täydellisiä" ihmisiä, niin vanhoista sieluista et heitä löydä. Kaikista todennäköisin vanhempi sielu on yleensä se koulukiusattu, hiljainen, vähän outo ja arka, ulkoisesti melko vaatimattomman näköinen ihminen. Vanhemmat sielut syntyvät vaatimattomiin kehoihin joissa he pytyvät välttämään hillittömyyttä ja keskittymään "rumuuden" aiheuttamiin henkisiin haasteisiin.

Vanhat sielut ovat hyviä keskittymään elämässään yleensä harrastuksiinsa. He harrastavat intohimoisesti joitain asioita lähes kehdosta hautaan, eivätkä poukkoile harrastuksissaan sinne tänne. Heillä on käsitys, että jokin taito on hyvä oppia perusteellisesti ja vain siten on mahdollisuus oppia jotain todella pysyvää ja tärkeätä sillä kun osaa yhden tien kunnolla osaa myös kaikki muutkin tiet.

Jos etsii vanhempia sieluja, niin viisaus on kaiken A ja O! ;-)

Ganda kirjoitti:

Voipi olla, että kovasti tulee pettymään jos odottaa vanhojen sielujen olevan jotenkin "mystisempiä" ihmisiä.

Vanhat sielut osaavat vain elää rauhallista arkista elämää eivätkä yritä edes olla mitään hokkuspokkus ihmisiä. Vähän saa juttu kun sanois 100 vuotiaan vanhuksen olevan jotenkin muita ihmisiä mystisempi tapaus. Ei se yleensä ihan niin mene, viisautta varmasti löytyy vanhalta ihmiseltä paljon mutta sehän ei ole mitään "mystistä" käsittääkseni ollenkaan.

Viisautta ei nykymaailmassamme edes oikein enää arvosteta, pitää olla nopea, tehokas ja älykäs.

Yleensä vanhat sielut ovat sosiaalisia ja iloisia mikä erottaa heidät näistä nuoremmista "mystikkosieluista", jotka ovat usein vakavia ja kaikessa liian tosissaan. Vanhat sielut osaavat jo relata ja siksi heistä välillä sanotaan, että ovatpas laiskoja ihmisiä. Tämä pitää paikkansa jos ajattelemme asiaa pelkästään suorituskeskeisestä näkökulmasta.

Nuorempien sielujen näkövinkkelistä vanha sielu voi olla vielä tosi tylsä ja arkinen ihminen, kaukana kaikesta "mystisyydestä". Nuoremmat sielut eivät käsitä, että oikea mystisyys on kykyä elää tässä päivässä ja hetkessä, ihmetellen maailman ihmeitä, oli tämä päivä ja hetki sitten millainen tahansa.

Kaikki vanhat sielut jotka olen kohdannut ovat olleet aika tavallisia, jopa vaatimattoman oloisia tapauksia, jotka ovat lopettaneet täydellisyyden tavoittelun jo ajat sitten, kuitenkin he ovat olleet kaikki hienoja persoonallisuuksia, ennenkaikkea nöyriä, viisaita ja huumorintajuisia tapauksia. Paskantärkeitä en ole heidän joukostaan koskaan löytänyt.

Jos etsii "täydellisiä" ihmisiä, niin vanhoista sieluista et heitä löydä. Kaikista todennäköisin vanhempi sielu on yleensä se koulukiusattu, hiljainen, vähän outo ja arka, ulkoisesti melko vaatimattomman näköinen ihminen. Vanhemmat sielut syntyvät vaatimattomiin kehoihin joissa he pytyvät välttämään hillittömyyttä ja keskittymään "rumuuden" aiheuttamiin henkisiin haasteisiin.

Vanhat sielut ovat hyviä keskittymään elämässään yleensä harrastuksiinsa. He harrastavat intohimoisesti joitain asioita lähes kehdosta hautaan, eivätkä poukkoile harrastuksissaan sinne tänne. Heillä on käsitys, että jokin taito on hyvä oppia perusteellisesti ja vain siten on mahdollisuus oppia jotain todella pysyvää ja tärkeätä sillä kun osaa yhden tien kunnolla osaa myös kaikki muutkin tiet.

Jos etsii vanhempia sieluja, niin viisaus on kaiken A ja O! ;-)

Lue lisää

Kiitos viestistäsi. Olen yleensäkin vähän samantapainen kuin sanoit.

"Kaikista todennäköisin vanhempi sielu on yleensä se koulukiusattu, hiljainen, vähän outo ja arka, ulkoisesti melko vaatimattomman näköinen ihminen."

Minä en pysty olemaan kuin muut nuoret, en jaksa muistaa kaikkea, haluan elää niinkuin ennenkin. Nyt ovat ajat muuttuneet, ja haluan pyytää apua eräiltä henkilöiltä, jotka ovat minut tähän päiväiseen elämään jo pystyneet auttamaan. En selviä yksin, kuten huomaatte, en ole mikään voimamies, mutta harjoittelen kovasti, mutta silti tulee ajatus aina, ei jaksa ei jaksa, kumpa tulisi se päivä uudelleen.

Se mitä odotan, on se päivä kun muukalais ystäväni saapuunee taas tekemään järjestystä, ja auttamaan minua. Mutta he eivät tule silloin kun haluan, he tulevat vasta silloin kun on aika. He auttavat minua siinä että minuun kohdistuneen koulukiusauksen aika on lopussa. Koulukiusaus saa loppua sanoin heille, jos minä en saa sitä loppumaan, on teidän vuoro yrittää. Kuten huomasitte, yritän minäkin heitä saada lopettamaan koulukiusauksen. Yritän tehdä huomisesta parempaa jokaiselle, mutta en vain pysty, en ole niin voimakas vielä. Mutta jos vain täällä olisi muukin vanha sielu joka yrittäisi minun kanssa tehdä huomisesta parempaa. Yksin en pärjää, se on tosi kuin vesi se.

Tunnen joskus oudon voiman sisälläni kasvavan, silloin tapahtuu aina jotain, näen menneitä ennen tätä uutta syntymääni. Unissanikin näen menneitä, jotka tekevät kipeää sydämmelleni, kun jokin olento tai asia tai jokin kuolee tai tuhoutuu. Mutta silloin kun olen valveilla, ja näen menneitä, joskus voin päästää outoja sanoja suustani, ja aina yleensä päähän sattuu silloin.
Yleensä päästän outoja sanoja myös muutenkin, vaikkapa kun olen vihainen, voin päästää esimerkiksi tämän sanan mukaisia lauseita: Khe'Na Se Ve S'ha Ne Kun Me La'sh She Whe's. Sanoja mitä päästelen, ei koskaan ole ollut tv:ssä eikä peleissä eikä lehdissä. Ja en ole saanut ideaakaan niistä. Jotenkin tuntuu että vanha sieluni on heräämässä kokonaan tähän uuteen kehoon.

En yleensä jaksa mennä ryyppäämään luokkatovereideni kanssa vaikka he kysyisivät minua ryyppäämään ja tarjoaisivat ilmaiseksi. Tämä asia minua yleensä vähän mietityttää, miksi nuoret juovat paljon, ja milloin he kasvavat aikuisiksi. Ryyppääminen ja itsensä känniin juominen on aika lapsellista touhua, olen kuullut monesti kuinka he isottelevat jutuillaan kuinka he ryyppäsivät viime viikonloppuna ja kuinka monta pulloa ja mitä.

Koulussani aina joka maanantai, osa luokkatovereistani isottelee näillä ryyppy jutuilla. Osa meidänkin luokasta on outoa porukkaa, mutta en osaa silti kaikkien sanoihin vastata vaikka he sanoisivat jotain. Tunnen kenen tahansa tunteet, miten sillä menee jne. Joskus voin jopa kuulla sanat mitä joku ajattelee, kuuluu vain sellainen oudon kuuloinen ääni, joka on hiljainen, ja se kuuluu kaikkien melujen läpi.

Onko kenelläkään muulla tätä kykyä, että voi katsoa toisen tunteet, tai kuulla mitä hän ajattelee. Esimerkiksi nuo asiat voi nähdä kun katsot jotakin tyyppiä silmiin. Mutta kaikki eivät osaa katsoa oikein, osa vain katsoo ja jaahas, tyhmä tyyppi. Ei näin saa ajatella kenestäkään, kaikki pystyvät oppimaan kuten vanhat sielutkin ovat oppineet virheistä. Nuoret sielut ovat vain alottelijoita kuin noobit nettikielellä. Eli antaa ajan kulua ja odottaa kunnes hän oppii virheistänsä. Jokainen voi oppia, se vain on ajan kysymys, milloin ja miten.

En ymmärrä miksi vanhoja sieluja kiusataan juuri outouden tai muun asian takia. Vaikka vanhat sielut olisivat kunnolla ja muuten ihan ok. Silti vanhoja sieluja kiusataan, siksi ehkä koska nuoret sielut eivät ymmärrä miten joku muu ajattelee. Nuori sielu ei ole vielä ymmärtänyt sitä lahjaa että hän voi viedä hyvääkin eteenpäin, ja olla mukava, ei ärsyttävä. Meidän luokassa aikalailla minun näkemäni perusteella on kaikki nuoria sieluja, koska he eivät ymmärrä kiusauksen vaikuttajaa, eli ärsyttäminen, ja ahdistelu.

Näihin kahteen asiaa olen jäänyt jumiin. Tunnen joka aamu herätessäni kouluun ahdistavan tunteen. Se tunne ei ole mikään hauska tunne, vaan se tunne ärsyttää ja ahdistaa. Mutta jos joku kävisi joka koulussa tutkimassa koulupäiviä vaikka vuoden ajalta, joku voisi huomata että kouluissa kiusataan. Ehkä oppilas ei ole valmis kertomaan tai jokin muu estää sen kertomisen, että häntä koulukiusataan, voisimme vaikkapa lähettää joka kouluun tutkijoita, jotka tutkivat vuoden ajan kenenkään tietämättä, piilossa videokamera sylissä. Ja katsoo koulun tilannetta että kiusataanko siellä.

Oppilaille ei tietenkään saisi kertoa tästä, koska heille iskee sellainen tunne että, jos he jäävät kiinni, tietenkin vuoden päästä kun tutkija on lähtenyt, he voivat jatkaa kiusausta. Videovalvonta olisi yksi tähän asiaan, joka voisi tehdä paremman koulupäivän, eli käytävät, pukuhuoneet, jne, jne, niin niissä kaikissa olisi videovalvonta. Wc-kameran kuiteskin voisi jättää pois, koska wc:hen yleensä voi päästä vain käytävien kautta.

Mystisyys voisi olla mielestäni se että ei voi olla kuin ikäisensä. Esimerkiksi vanha sielu nuorien joukossa, vähemmästäkin häneltä voisi palaa päre koska....tiedättehän....kiusausta tapahtuu ja siihen ei puututa. Joskus olen jostakin asiasta vähän sellainen että en tiedä mitä hän tarkoittaa sillä. Olen tullut vanhasta ajasta tähän aikaan, ja on uudet kujeet näkyvillä. Ja minun pitäisi vielä yrittää olla ok täälläkin, mutta se on vaikeaa, koska vihaan sitä ainaista nykynuorison koulukiusausta. Onneksi on koti johon voi mennä rentoutumaan ja ajattelemaan jotain hyvää.

Mutta muistakaa sana: Kaikki ei jaksa ikuisesti aina samalla teholla.

Ganda kirjoitti:

Voipi olla, että kovasti tulee pettymään jos odottaa vanhojen sielujen olevan jotenkin "mystisempiä" ihmisiä.

Vanhat sielut osaavat vain elää rauhallista arkista elämää eivätkä yritä edes olla mitään hokkuspokkus ihmisiä. Vähän saa juttu kun sanois 100 vuotiaan vanhuksen olevan jotenkin muita ihmisiä mystisempi tapaus. Ei se yleensä ihan niin mene, viisautta varmasti löytyy vanhalta ihmiseltä paljon mutta sehän ei ole mitään "mystistä" käsittääkseni ollenkaan.

Viisautta ei nykymaailmassamme edes oikein enää arvosteta, pitää olla nopea, tehokas ja älykäs.

Yleensä vanhat sielut ovat sosiaalisia ja iloisia mikä erottaa heidät näistä nuoremmista "mystikkosieluista", jotka ovat usein vakavia ja kaikessa liian tosissaan. Vanhat sielut osaavat jo relata ja siksi heistä välillä sanotaan, että ovatpas laiskoja ihmisiä. Tämä pitää paikkansa jos ajattelemme asiaa pelkästään suorituskeskeisestä näkökulmasta.

Nuorempien sielujen näkövinkkelistä vanha sielu voi olla vielä tosi tylsä ja arkinen ihminen, kaukana kaikesta "mystisyydestä". Nuoremmat sielut eivät käsitä, että oikea mystisyys on kykyä elää tässä päivässä ja hetkessä, ihmetellen maailman ihmeitä, oli tämä päivä ja hetki sitten millainen tahansa.

Kaikki vanhat sielut jotka olen kohdannut ovat olleet aika tavallisia, jopa vaatimattoman oloisia tapauksia, jotka ovat lopettaneet täydellisyyden tavoittelun jo ajat sitten, kuitenkin he ovat olleet kaikki hienoja persoonallisuuksia, ennenkaikkea nöyriä, viisaita ja huumorintajuisia tapauksia. Paskantärkeitä en ole heidän joukostaan koskaan löytänyt.

Jos etsii "täydellisiä" ihmisiä, niin vanhoista sieluista et heitä löydä. Kaikista todennäköisin vanhempi sielu on yleensä se koulukiusattu, hiljainen, vähän outo ja arka, ulkoisesti melko vaatimattomman näköinen ihminen. Vanhemmat sielut syntyvät vaatimattomiin kehoihin joissa he pytyvät välttämään hillittömyyttä ja keskittymään "rumuuden" aiheuttamiin henkisiin haasteisiin.

Vanhat sielut ovat hyviä keskittymään elämässään yleensä harrastuksiinsa. He harrastavat intohimoisesti joitain asioita lähes kehdosta hautaan, eivätkä poukkoile harrastuksissaan sinne tänne. Heillä on käsitys, että jokin taito on hyvä oppia perusteellisesti ja vain siten on mahdollisuus oppia jotain todella pysyvää ja tärkeätä sillä kun osaa yhden tien kunnolla osaa myös kaikki muutkin tiet.

Jos etsii vanhempia sieluja, niin viisaus on kaiken A ja O! ;-)

Lue lisää

Tosiaan, suurinosa minunkun tapaamistani ihmisistä jotka koen vanhaksi sieluksi ovat hiljaisia, nöyriä, ymmärtäviä joista osa myöntää oman sisäisen kiukkunsa ja osa ei. Jokainen on silti ollut sinut sen sisäisen kiukkunsa ja sen olemattomuuden kanssa.

Yhteistä tuntuu olevan vanhoille rauhallisen elämän, leppoisan tutkimuksen ja ymmärryksen tie sen sijaan että meuhkaisi siellä täällä. Vanhoilla haasteet ovat tiedostettuja ja enimmäkseen henkilökohtaisia ja henkisiä. Suora analogia tämän yhteiskunnan ja ajan arvoihin ei silti mielestäni ole merkitsevä tekijä miettiessä vanhaa tai nuorta sielua. Nuorelle ei ole edellytys vanheta sen enempää kuin vanhalle nuoreta. Kaikki tarkoituksellista.

Liiallista mystifiointia tapahtuu kyllä. Suurin osa mystisestä on kovasti ilman mystiikkaa.

Tuntematon Sielu kirjoitti:

Kiitos viestistäsi. Olen yleensäkin vähän samantapainen kuin sanoit.

"Kaikista todennäköisin vanhempi sielu on yleensä se koulukiusattu, hiljainen, vähän outo ja arka, ulkoisesti melko vaatimattomman näköinen ihminen."

Minä en pysty olemaan kuin muut nuoret, en jaksa muistaa kaikkea, haluan elää niinkuin ennenkin. Nyt ovat ajat muuttuneet, ja haluan pyytää apua eräiltä henkilöiltä, jotka ovat minut tähän päiväiseen elämään jo pystyneet auttamaan. En selviä yksin, kuten huomaatte, en ole mikään voimamies, mutta harjoittelen kovasti, mutta silti tulee ajatus aina, ei jaksa ei jaksa, kumpa tulisi se päivä uudelleen.

Se mitä odotan, on se päivä kun muukalais ystäväni saapuunee taas tekemään järjestystä, ja auttamaan minua. Mutta he eivät tule silloin kun haluan, he tulevat vasta silloin kun on aika. He auttavat minua siinä että minuun kohdistuneen koulukiusauksen aika on lopussa. Koulukiusaus saa loppua sanoin heille, jos minä en saa sitä loppumaan, on teidän vuoro yrittää. Kuten huomasitte, yritän minäkin heitä saada lopettamaan koulukiusauksen. Yritän tehdä huomisesta parempaa jokaiselle, mutta en vain pysty, en ole niin voimakas vielä. Mutta jos vain täällä olisi muukin vanha sielu joka yrittäisi minun kanssa tehdä huomisesta parempaa. Yksin en pärjää, se on tosi kuin vesi se.

Tunnen joskus oudon voiman sisälläni kasvavan, silloin tapahtuu aina jotain, näen menneitä ennen tätä uutta syntymääni. Unissanikin näen menneitä, jotka tekevät kipeää sydämmelleni, kun jokin olento tai asia tai jokin kuolee tai tuhoutuu. Mutta silloin kun olen valveilla, ja näen menneitä, joskus voin päästää outoja sanoja suustani, ja aina yleensä päähän sattuu silloin.
Yleensä päästän outoja sanoja myös muutenkin, vaikkapa kun olen vihainen, voin päästää esimerkiksi tämän sanan mukaisia lauseita: Khe'Na Se Ve S'ha Ne Kun Me La'sh She Whe's. Sanoja mitä päästelen, ei koskaan ole ollut tv:ssä eikä peleissä eikä lehdissä. Ja en ole saanut ideaakaan niistä. Jotenkin tuntuu että vanha sieluni on heräämässä kokonaan tähän uuteen kehoon.

En yleensä jaksa mennä ryyppäämään luokkatovereideni kanssa vaikka he kysyisivät minua ryyppäämään ja tarjoaisivat ilmaiseksi. Tämä asia minua yleensä vähän mietityttää, miksi nuoret juovat paljon, ja milloin he kasvavat aikuisiksi. Ryyppääminen ja itsensä känniin juominen on aika lapsellista touhua, olen kuullut monesti kuinka he isottelevat jutuillaan kuinka he ryyppäsivät viime viikonloppuna ja kuinka monta pulloa ja mitä.

Koulussani aina joka maanantai, osa luokkatovereistani isottelee näillä ryyppy jutuilla. Osa meidänkin luokasta on outoa porukkaa, mutta en osaa silti kaikkien sanoihin vastata vaikka he sanoisivat jotain. Tunnen kenen tahansa tunteet, miten sillä menee jne. Joskus voin jopa kuulla sanat mitä joku ajattelee, kuuluu vain sellainen oudon kuuloinen ääni, joka on hiljainen, ja se kuuluu kaikkien melujen läpi.

Onko kenelläkään muulla tätä kykyä, että voi katsoa toisen tunteet, tai kuulla mitä hän ajattelee. Esimerkiksi nuo asiat voi nähdä kun katsot jotakin tyyppiä silmiin. Mutta kaikki eivät osaa katsoa oikein, osa vain katsoo ja jaahas, tyhmä tyyppi. Ei näin saa ajatella kenestäkään, kaikki pystyvät oppimaan kuten vanhat sielutkin ovat oppineet virheistä. Nuoret sielut ovat vain alottelijoita kuin noobit nettikielellä. Eli antaa ajan kulua ja odottaa kunnes hän oppii virheistänsä. Jokainen voi oppia, se vain on ajan kysymys, milloin ja miten.

En ymmärrä miksi vanhoja sieluja kiusataan juuri outouden tai muun asian takia. Vaikka vanhat sielut olisivat kunnolla ja muuten ihan ok. Silti vanhoja sieluja kiusataan, siksi ehkä koska nuoret sielut eivät ymmärrä miten joku muu ajattelee. Nuori sielu ei ole vielä ymmärtänyt sitä lahjaa että hän voi viedä hyvääkin eteenpäin, ja olla mukava, ei ärsyttävä. Meidän luokassa aikalailla minun näkemäni perusteella on kaikki nuoria sieluja, koska he eivät ymmärrä kiusauksen vaikuttajaa, eli ärsyttäminen, ja ahdistelu.

Näihin kahteen asiaa olen jäänyt jumiin. Tunnen joka aamu herätessäni kouluun ahdistavan tunteen. Se tunne ei ole mikään hauska tunne, vaan se tunne ärsyttää ja ahdistaa. Mutta jos joku kävisi joka koulussa tutkimassa koulupäiviä vaikka vuoden ajalta, joku voisi huomata että kouluissa kiusataan. Ehkä oppilas ei ole valmis kertomaan tai jokin muu estää sen kertomisen, että häntä koulukiusataan, voisimme vaikkapa lähettää joka kouluun tutkijoita, jotka tutkivat vuoden ajan kenenkään tietämättä, piilossa videokamera sylissä. Ja katsoo koulun tilannetta että kiusataanko siellä.

Oppilaille ei tietenkään saisi kertoa tästä, koska heille iskee sellainen tunne että, jos he jäävät kiinni, tietenkin vuoden päästä kun tutkija on lähtenyt, he voivat jatkaa kiusausta. Videovalvonta olisi yksi tähän asiaan, joka voisi tehdä paremman koulupäivän, eli käytävät, pukuhuoneet, jne, jne, niin niissä kaikissa olisi videovalvonta. Wc-kameran kuiteskin voisi jättää pois, koska wc:hen yleensä voi päästä vain käytävien kautta.

Mystisyys voisi olla mielestäni se että ei voi olla kuin ikäisensä. Esimerkiksi vanha sielu nuorien joukossa, vähemmästäkin häneltä voisi palaa päre koska....tiedättehän....kiusausta tapahtuu ja siihen ei puututa. Joskus olen jostakin asiasta vähän sellainen että en tiedä mitä hän tarkoittaa sillä. Olen tullut vanhasta ajasta tähän aikaan, ja on uudet kujeet näkyvillä. Ja minun pitäisi vielä yrittää olla ok täälläkin, mutta se on vaikeaa, koska vihaan sitä ainaista nykynuorison koulukiusausta. Onneksi on koti johon voi mennä rentoutumaan ja ajattelemaan jotain hyvää.

Mutta muistakaa sana: Kaikki ei jaksa ikuisesti aina samalla teholla.

Lue lisää

Sanasi koskettivat syvältä, siltä muistan tuon ajan nuoruudestani hyvin. En ollut koulukiusattu, omasta mielestäni, vaikka verbaalista pilkkaa sainkin osakseni ja yli puolet koulusta eivät pitäneet minusta, kun olin liian "outo" ja "epäsuosittu".

Olin kehittänyt oman puolustukseni kouluhäiriköille, tavan jolla heidän pilkkansa ei osunut minuun, vaan valuivat pois kuin vesi ankan selästä, kuten sanotaan. Ensimmäinen oli se, etten ottanut enää itseäni ja maailmaa niin vakavasti, en antanut arvoa niille, jotka eivät sitä ansainneetkaan. Häiriköille käänsin asiat yleensä heidän omaan nilkkaansa, paisuttelin heidän juttujaan lisää ja hyökkäsin huumorilla, vaikkakin usein mustalla sellaisella.

Oma lopullinen pelastukseni itsetuntoni lannistamisesta oli kuitenkin harrastus, jossa sain olla oma itseni, vaikka en ollut ensin tuttu siellä kenenkään kanssa ja minua pelotti aina mennä harrastukseni pariin. Purin vain hampaita yhteen ja päätin, ettei minua kukaan lannista. Ja sainkin sieltä ystäviä, niitä todellisia jotka ovat olleet ystävinäni jo monia vuosia. Kouluhäiriköt ja koulumaailma ei tuntunut niin pahalta, kun tiesi sieltä taas lähteneenä tapaavansa ne ihmiset, jotka oikeasti arvostivat sinua ja olivat todellisia.

Toivoisin, ettet lannistu kuitenkaan, vaikka elämäsi on nyt vaikeaa. Vahvuus on siinä, että pystyy pitämään itsensä itsenään, ei murru toisten painostuksesta tai muutu muuksi kuin on. Kun ikää tulee lisää ja koulut vaihtuvat työelämään, huomaat että koulumaailman idiootit katoavat ja sinun on vapaampi elää. Kukaan ei tule sinua kiusaamaan ellet itse sitä salli ja sinulla on vapaus olla se kuka olet aina ollutkin. Valitettavasti tuo nuoruus on kuitenkin vaihe, josta on vain rämmittävä läpi, mieluusti rakastavat ihmiset lähelläsi mutta ei ratkomassa ongelmia puolestasi.

"Onko kenelläkään muulla tätä kykyä, että voi katsoa toisen tunteet, tai kuulla mitä hän ajattelee. Esimerkiksi nuo asiat voi nähdä kun katsot jotakin tyyppiä silmiin."
Kykysi kuulostaa tutulta. Joskus nuorena koin samanlaista. Minä myönnän kuitenkin tukahduttaneeni sen, sillä se alkoi mennä liiallisuuksiin ja häiritsi elämääni. Pystytkö arvaamaan, miltä tuntuu, kun koet ja kuulet väkijoukon tunteet ja ajatukset? satunnaisesti ilman varoitusta vaikkapa elokuvateatterissa tai torilla?

Sitten vielä tuosta nuorien sielujen mystisyydestä ja vanhojen sielujen arkipäiväisyydestä. Kaipa se on niin, että vanhat sielut ovat arkipäiväisiä, väsähtäneitä ja nuoret sielut koettavat ymmärtää maailmaa mystisyyden tai/ja muun maallisen kautta.
Kukin taklaa tavallaan ja oman polkunsa mukaan.
Oletteko kuitenkin ajatelleet mitä tapahtuu, kun vanhan sielun nykyisen kehon mieli on kunnianhimoinen ja maalliseen mammonaan tykästynyt. Onko se väärin jos on tietoinen asioista, tekee muita auttavaa työtä ja on ikuinen etsijä/keräilijä mutta samalla arvostaa maallisia arvoja kuten hyvää elintasoa kunnon palkalla. Jotenkin tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun monet katsovat kieroon sitä, ettei elä kuin boheemi jotenkuten toimeentulevana ja selittele sitä että maailma on pelastettava. Ehkä se on minun tapani elää tällä kierrolla, sillä uskon että olen aikaisemmissa elämissäni saanut tarpeeksi elää askeettisissa oloissa kieltäen maallisen mammonan tarpeettomana.

Miksi olisimme syntyneet vauraisiin valtioihin ellei juuri siksi, ettei meitä täällä enää kiusaa nälänhätä, sodat, kulkutaudit, turvattomuus omasta henkiin jäämisestä. Täällä kärsimykset ovat enemmän henkisiä; toista kiusataan, toinen on sidottu työhön josta ei pidä, toinen on epävarma ulkonäöstään tai siitä onko hänellä ystäviä, riittävätkö rahat vuokraan yms. En kiellä henkisen kivun jalostavaa vaikutusta mutta toisaalta turhanpäiväinen itsensä kiduttaminen on tyhmää.

Oli sitten vanha tai uusi sielu, jokaisella meillä on syy olla täällä tämän mielen kanssa tässä kehossa ja paikassa/elämässä, kun me nyt olemme unohtamatta kuitenkaan vapaata tahtoa, jolla voimme kääntää polkujemme suuntaa omalta kannalta parempaan tai pahempaan suuntaan, joskin tiedämme tämän vasta tulevaisuudessa, emme nyt kun päätämme.

Eräs hiljainen kirjoitti:

Tosiaan, suurinosa minunkun tapaamistani ihmisistä jotka koen vanhaksi sieluksi ovat hiljaisia, nöyriä, ymmärtäviä joista osa myöntää oman sisäisen kiukkunsa ja osa ei. Jokainen on silti ollut sinut sen sisäisen kiukkunsa ja sen olemattomuuden kanssa.

Yhteistä tuntuu olevan vanhoille rauhallisen elämän, leppoisan tutkimuksen ja ymmärryksen tie sen sijaan että meuhkaisi siellä täällä. Vanhoilla haasteet ovat tiedostettuja ja enimmäkseen henkilökohtaisia ja henkisiä. Suora analogia tämän yhteiskunnan ja ajan arvoihin ei silti mielestäni ole merkitsevä tekijä miettiessä vanhaa tai nuorta sielua. Nuorelle ei ole edellytys vanheta sen enempää kuin vanhalle nuoreta. Kaikki tarkoituksellista.

Liiallista mystifiointia tapahtuu kyllä. Suurin osa mystisestä on kovasti ilman mystiikkaa.

Lue lisää

Vanha sielu haluaa monesti päästä "helpolla" ja lepoelämiä esiintyy. "Helppo elämä" nyky-yhteiskunnan normeilla saattaa kuvastaa myös sitä että "vanha lepää" tavoittelematta mitään löydettyään "itsensä" . Stereotypioiden viljeleminen ei monestikaan toimi edes vanhojen sanomana.

Cyberanimal kirjoitti:

Sanasi koskettivat syvältä, siltä muistan tuon ajan nuoruudestani hyvin. En ollut koulukiusattu, omasta mielestäni, vaikka verbaalista pilkkaa sainkin osakseni ja yli puolet koulusta eivät pitäneet minusta, kun olin liian "outo" ja "epäsuosittu".

Olin kehittänyt oman puolustukseni kouluhäiriköille, tavan jolla heidän pilkkansa ei osunut minuun, vaan valuivat pois kuin vesi ankan selästä, kuten sanotaan. Ensimmäinen oli se, etten ottanut enää itseäni ja maailmaa niin vakavasti, en antanut arvoa niille, jotka eivät sitä ansainneetkaan. Häiriköille käänsin asiat yleensä heidän omaan nilkkaansa, paisuttelin heidän juttujaan lisää ja hyökkäsin huumorilla, vaikkakin usein mustalla sellaisella.

Oma lopullinen pelastukseni itsetuntoni lannistamisesta oli kuitenkin harrastus, jossa sain olla oma itseni, vaikka en ollut ensin tuttu siellä kenenkään kanssa ja minua pelotti aina mennä harrastukseni pariin. Purin vain hampaita yhteen ja päätin, ettei minua kukaan lannista. Ja sainkin sieltä ystäviä, niitä todellisia jotka ovat olleet ystävinäni jo monia vuosia. Kouluhäiriköt ja koulumaailma ei tuntunut niin pahalta, kun tiesi sieltä taas lähteneenä tapaavansa ne ihmiset, jotka oikeasti arvostivat sinua ja olivat todellisia.

Toivoisin, ettet lannistu kuitenkaan, vaikka elämäsi on nyt vaikeaa. Vahvuus on siinä, että pystyy pitämään itsensä itsenään, ei murru toisten painostuksesta tai muutu muuksi kuin on. Kun ikää tulee lisää ja koulut vaihtuvat työelämään, huomaat että koulumaailman idiootit katoavat ja sinun on vapaampi elää. Kukaan ei tule sinua kiusaamaan ellet itse sitä salli ja sinulla on vapaus olla se kuka olet aina ollutkin. Valitettavasti tuo nuoruus on kuitenkin vaihe, josta on vain rämmittävä läpi, mieluusti rakastavat ihmiset lähelläsi mutta ei ratkomassa ongelmia puolestasi.

"Onko kenelläkään muulla tätä kykyä, että voi katsoa toisen tunteet, tai kuulla mitä hän ajattelee. Esimerkiksi nuo asiat voi nähdä kun katsot jotakin tyyppiä silmiin."
Kykysi kuulostaa tutulta. Joskus nuorena koin samanlaista. Minä myönnän kuitenkin tukahduttaneeni sen, sillä se alkoi mennä liiallisuuksiin ja häiritsi elämääni. Pystytkö arvaamaan, miltä tuntuu, kun koet ja kuulet väkijoukon tunteet ja ajatukset? satunnaisesti ilman varoitusta vaikkapa elokuvateatterissa tai torilla?

Sitten vielä tuosta nuorien sielujen mystisyydestä ja vanhojen sielujen arkipäiväisyydestä. Kaipa se on niin, että vanhat sielut ovat arkipäiväisiä, väsähtäneitä ja nuoret sielut koettavat ymmärtää maailmaa mystisyyden tai/ja muun maallisen kautta.
Kukin taklaa tavallaan ja oman polkunsa mukaan.
Oletteko kuitenkin ajatelleet mitä tapahtuu, kun vanhan sielun nykyisen kehon mieli on kunnianhimoinen ja maalliseen mammonaan tykästynyt. Onko se väärin jos on tietoinen asioista, tekee muita auttavaa työtä ja on ikuinen etsijä/keräilijä mutta samalla arvostaa maallisia arvoja kuten hyvää elintasoa kunnon palkalla. Jotenkin tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun monet katsovat kieroon sitä, ettei elä kuin boheemi jotenkuten toimeentulevana ja selittele sitä että maailma on pelastettava. Ehkä se on minun tapani elää tällä kierrolla, sillä uskon että olen aikaisemmissa elämissäni saanut tarpeeksi elää askeettisissa oloissa kieltäen maallisen mammonan tarpeettomana.

Miksi olisimme syntyneet vauraisiin valtioihin ellei juuri siksi, ettei meitä täällä enää kiusaa nälänhätä, sodat, kulkutaudit, turvattomuus omasta henkiin jäämisestä. Täällä kärsimykset ovat enemmän henkisiä; toista kiusataan, toinen on sidottu työhön josta ei pidä, toinen on epävarma ulkonäöstään tai siitä onko hänellä ystäviä, riittävätkö rahat vuokraan yms. En kiellä henkisen kivun jalostavaa vaikutusta mutta toisaalta turhanpäiväinen itsensä kiduttaminen on tyhmää.

Oli sitten vanha tai uusi sielu, jokaisella meillä on syy olla täällä tämän mielen kanssa tässä kehossa ja paikassa/elämässä, kun me nyt olemme unohtamatta kuitenkaan vapaata tahtoa, jolla voimme kääntää polkujemme suuntaa omalta kannalta parempaan tai pahempaan suuntaan, joskin tiedämme tämän vasta tulevaisuudessa, emme nyt kun päätämme.

Lue lisää

>>Häiriköille käänsin asiat yleensä heidän omaan nilkkaansa, paisuttelin heidän juttujaan lisää ja hyökkäsin huumorilla, vaikkakin usein mustalla sellaisella.>Oma lopullinen pelastukseni itsetuntoni lannistamisesta oli kuitenkin harrastus, jossa sain olla oma itseni, vaikka en ollut ensin tuttu siellä kenenkään kanssa ja minua pelotti aina mennä harrastukseni pariin.>Toivoisin, ettet lannistu kuitenkaan, vaikka elämäsi on nyt vaikeaa. Vahvuus on siinä, että pystyy pitämään itsensä itsenään, ei murru toisten painostuksesta tai muutu muuksi kuin on. Kun ikää tulee lisää ja koulut vaihtuvat työelämään, huomaat että koulumaailman idiootit katoavat ja sinun on vapaampi elää.>Sitten vielä tuosta nuorien sielujen mystisyydestä ja vanhojen sielujen arkipäiväisyydestä. Kaipa se on niin, että vanhat sielut ovat arkipäiväisiä, väsähtäneitä ja nuoret sielut koettavat ymmärtää maailmaa mystisyyden tai/ja muun maallisen kautta. >Oletteko kuitenkin ajatelleet mitä tapahtuu, kun vanhan sielun nykyisen kehon mieli on kunnianhimoinen ja maalliseen mammonaan tykästynyt. Onko se väärin jos on tietoinen asioista, tekee muita auttavaa työtä ja on ikuinen etsijä/keräilijä mutta samalla arvostaa maallisia arvoja kuten hyvää elintasoa kunnon palkalla. Jotenkin tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun monet katsovat kieroon sitä, ettei elä kuin boheemi jotenkuten toimeentulevana ja selittele sitä että maailma on pelastettava. Ehkä se on minun tapani elää tällä kierrolla, sillä uskon että olen aikaisemmissa elämissäni saanut tarpeeksi elää askeettisissa oloissa kieltäen maallisen mammonan tarpeettomana.>Miksi olisimme syntyneet vauraisiin valtioihin ellei juuri siksi, ettei meitä täällä enää kiusaa nälänhätä, sodat, kulkutaudit, turvattomuus omasta henkiin jäämisestä. Täällä kärsimykset ovat enemmän henkisiä; toista kiusataan, toinen on sidottu työhön josta ei pidä, toinen on epävarma ulkonäöstään tai siitä onko hänellä ystäviä, riittävätkö rahat vuokraan yms. En kiellä henkisen kivun jalostavaa vaikutusta mutta toisaalta turhanpäiväinen itsensä kiduttaminen on tyhmää.

Ganda kirjoitti:

>>Häiriköille käänsin asiat yleensä heidän omaan nilkkaansa, paisuttelin heidän juttujaan lisää ja hyökkäsin huumorilla, vaikkakin usein mustalla sellaisella.>Oma lopullinen pelastukseni itsetuntoni lannistamisesta oli kuitenkin harrastus, jossa sain olla oma itseni, vaikka en ollut ensin tuttu siellä kenenkään kanssa ja minua pelotti aina mennä harrastukseni pariin.>Toivoisin, ettet lannistu kuitenkaan, vaikka elämäsi on nyt vaikeaa. Vahvuus on siinä, että pystyy pitämään itsensä itsenään, ei murru toisten painostuksesta tai muutu muuksi kuin on. Kun ikää tulee lisää ja koulut vaihtuvat työelämään, huomaat että koulumaailman idiootit katoavat ja sinun on vapaampi elää.>Sitten vielä tuosta nuorien sielujen mystisyydestä ja vanhojen sielujen arkipäiväisyydestä. Kaipa se on niin, että vanhat sielut ovat arkipäiväisiä, väsähtäneitä ja nuoret sielut koettavat ymmärtää maailmaa mystisyyden tai/ja muun maallisen kautta. >Oletteko kuitenkin ajatelleet mitä tapahtuu, kun vanhan sielun nykyisen kehon mieli on kunnianhimoinen ja maalliseen mammonaan tykästynyt. Onko se väärin jos on tietoinen asioista, tekee muita auttavaa työtä ja on ikuinen etsijä/keräilijä mutta samalla arvostaa maallisia arvoja kuten hyvää elintasoa kunnon palkalla. Jotenkin tuntuu vaan niin turhauttavalta, kun monet katsovat kieroon sitä, ettei elä kuin boheemi jotenkuten toimeentulevana ja selittele sitä että maailma on pelastettava. Ehkä se on minun tapani elää tällä kierrolla, sillä uskon että olen aikaisemmissa elämissäni saanut tarpeeksi elää askeettisissa oloissa kieltäen maallisen mammonan tarpeettomana.>Miksi olisimme syntyneet vauraisiin valtioihin ellei juuri siksi, ettei meitä täällä enää kiusaa nälänhätä, sodat, kulkutaudit, turvattomuus omasta henkiin jäämisestä. Täällä kärsimykset ovat enemmän henkisiä; toista kiusataan, toinen on sidottu työhön josta ei pidä, toinen on epävarma ulkonäöstään tai siitä onko hänellä ystäviä, riittävätkö rahat vuokraan yms. En kiellä henkisen kivun jalostavaa vaikutusta mutta toisaalta turhanpäiväinen itsensä kiduttaminen on tyhmää.

Lue lisää

>Oikeastaan vanha sielu näkee mystisyyttä siellä missä muut eivät sitä vielä havaitse. Vanhat sielut ovat myös kovia tutkimaan kaikenlaista ja jo lapsena he usein erottuvat muista olemalla varsinaisia tutkijoita.

En nyt halua leuhkia olevani vanha... Kypsähtänyt kyllä tietysti olen... Mutta väkisinkin purskahti tässä mieleen että ehkäpä tuossa on se selitys siihen minkä takia ihmiset eivät oikein ymmärrä minua kun intoudun yrittämään kuvailla kuinka se Jumala todellakin on KAIKESSA.

Jos sanon olevani panteisti, minut yleensä käsitetään niin että palvon vaikkapa käpyä kannonpäässä, eli että olen jotenkin materialisti. Ihmisten tuntuu olevan hemmetin vaikea ymmärtää semmoista spirituaalisuutta että kokee kaiken olemassaolevan olevan elossa ja "pyhää" koska se on Jumalaa, jumalaenergian läpäisemä, koska se ON Jumalaa (tätä voisi toistaa loppumattomiin...)

Mitä tai ketä pitäisi palvoa, jos KAIKKI on Jumalaa? Hö... Palvonta on niiden toimintaa jotka haluvat joltakin jotakin. Miksi pitäisi haluta yhtään mitään, paitsi lisää ymmärrystä ja viisautta?

Kyllä minäkin joskus vähän ihmettelin kun jotkut zenistit ja sen sellaiset tuntuivat olevan niin kamalan kaukana "henkisestä" ihmisestä, horisivat vaan että tärkeintä on vaan duunailla näitä arkisia juttuja. Mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää että ei ole mitään arkea sen kummemmin, kaikessa on se sama Ykseys-energia läsnä ja mikä tahansa teko voi olla niin pyhä kuin epäpyhäkin, ihan riippuen millä mielellä se on tehty. "Oikeaan osuneella" mielellä kun duunailee niin elämä on yhtä ekstaasia.

AVortac kirjoitti:

Meinaatko, että panikointi on ihmisen ominaisuus, jota ei KOSKAAN saa käyttää?? Miksi se sitten on rakennettu ihmiseen, jos ei käyttöä varten?

Syvästi kummeksuen,

- Vortac

Lue lisää

Panikointi syntyy pelontilassa. Jotenka ei saa pelätä, sillä tavalla ei panikoi tilanteissa. Panikointi tilassa ei tiedä mitä tekee, siinä se huono puoli onkin. Joten ei panikoida. ^^

-Q- kirjoitti:

En ole sivustakatsoja, vaan olen harrastellut näitä "alan" asioita erinäiset vuosikymmenet. Viimeaikoina olen vain alkanut kyllästyä kaikenlaiseen kukkaiskielisyyteen, ja haluaisin jo jotain konkreettista muutosta mitä esim. New Age aina vaan lupaa ja lupaa. Sitähän sanotaan että jos antaa ymmärtää, pitää myös ymmärtää antaa.

Mutta tottakai: meistä itsestämmehän se on kiinni!

Olen valinnut tällaisen opponenttina oleilun saadakseni vähän enemmän irti nyyeitsareista kuin vain lepertelyä. Haluan että ihmiset miettivät asioita pidemmälle ja syvemmin.

Eikä tämä Maa-pallukka ole mikään hukkapätkä kakkakikkare joka joutaa joutua vaikka helvetin hinkaloon kunhan "me tähtilapset" päästään täältä turvaan. Myös Maalla saattaa olla oma tietoisuus, se saattaa olla ELÄVÄ OLENTO, enkä pidä siitä että siihen suhtaudutaan nyyeitsareille tyypillisellä ylimielisyydellä ja omahyväisyydellä.

Ei me voida vaan jämähtää siihen keskinäiseen omahyväisyyteen että ME ollaan sitä ja tätä ja se se on tärkeintä. Meidän pitää osoittautua sen veroisiksi kuin mitä täälläkin jauhamme olevamme.

Lue lisää

Hm. No, tuo ei vielä kerro paljon mitään, sillä "ala" on niin laaja, että se ulottuu idiotismista rihkamahörhöilyn kautta psykoosiin.

Vain hyvin kapea kaistale siinä jossain on totuudenmukaista. Suurin osa new age-piireissä levitetystä tiedosta - olipa se sitten kirjoja, klisehokemia, luentoja, lehtiä tai kanavointia - on aivan täyttä roskaa.

Jotkut peruskliseet toki ovat alunperin tosiperäisiä, mutta kuinka hiivatussa ne ovatkin vääristyneet niin rumiksi mutaatioiksi alkuaikojen puhtaista ja selkeistä opeista ja totuudesta - se on niin karmivaa, että ihan vatsanpohjaa kipristää.

Hmm, 'kukkaiskielisyys' on aika hyvä sana kuvaamaan tätä ärsyttävää hymisevyyttä, sitä asennetta, jossa 'me olemme korkeita henkiolentoja ja käytämme tällaista klise-lingoa, ja jos joku toinen puhuu toisin, hänet on heti kirottava joukostamme'.. En ole sitä koskaan voinut sietää.

Jokaikiseen viestiin pitää loppuun kirjoittaa joku 'namaste' tai 'valoa' tai jotain vastaavaa pökellystä. Siis ihan jokaikiseen! Se on jo niin kaavamaista robottimaista sementöityä meininkiä, ettei sillä ole enää elämän kanssa mitään tekemistä. Sellaista tekopyhää hyminää, jossa sanotaan 'oikeat sanat', ja toistellaan 'oikeat kliseet' mantroina ja hymistellään yhdessä miten enkelit sitä ja kristallit tätä, mutta oikeasti ei tajuta syvemmin vaivaisen heinänkorren elämästäkään mitään. Saati sitten ihmisen..

Tosin mitä tulee konkreettiseen muutokseen.. kukapa järkevä tai henkevä olio sitä ei haluaisi. Mutta jos tutustut vaikkapa muinaiseen Zeniläisyyteen, voit havaita, että kärsivällisyys on se uoma, jonka avulla tällaiset asiat tapahtuvat. Koko ajan tapahtuu ilmapallon pullistumista laajemmaksi, ja on vain ajan kysymys, milloin poksahtaa. Sitä ei vain helposti havaitse jos on osa ilmapallon sisällä pyöriviä ilmamolekyylejä..

Mulle new age ei varsinaisesti ole mitään luvannut. Lähinnä koko skene tuntuu olevan täynnä pseudohenkisiä pseudointellektuellisia psykoottisia rihkamahörhöjä, joiden idiotismille eivät edes skeptikot pysty vetämään vertoja.

Toki arvostan sanaparin 'New Age' alkuperäistä ajatusta ja tietoa.. Siis tietoa Uudesta Aikakaudesta, joka on alkanut jo ajat sitten, mutta joka ei ole vielä täysimääräisenä tällä planeetalla 'ruumiillistunut/ilmentynyt/muotoutunut'..

Tiedän kyllä moisen asenteen suomat edut - kun alkaa väittämään jollekulle vastaan, vaikka onkin oikeasti samaa mieltä, se on oiva keino 'lypsää' mahdollisimman paljon tietoa häneltä. Ongelma tuossa tekniikassa vain on se, että se on hivenen epärehellistä.

Siksi aikomukseni on pyrkiä moisesta manipuloinnista tyystin irti. Mutta kyllä siihen joskus vaistonomaisesti voin sortua.

Terraa en käsittääkseni ole väittänyt miksikään joutavaksi kikkareeksi. Sanoin, että me olemme _KAIKKI_ tähtilapsia. Siis jokainen höperöinkin 'kristallit kilkkaa kaulassa'-rihkamahörhö, jokainen korsolainen skinari, jokainen veljiänsä surmaava sotilas. Jopa skeptikot! (:

Kuoleman koittaessa KAIKKI pääsevät turvaan. Voisiko enää paremmassa turvassa olla kuin kuoleman tapahduttua? Astraalimaailmassa on varsin turvallista.

Mitä Terra-tietoisuuteen tulee, niin planeettaamme voi sanoa eläväksi niin kauan kuin elävä kerros peittää sen pinnan. Se ei ole samalla tavalla älyllinen kuin ihmisolennot, mutta osana kaikkeutta se on toki osa Ikuista Henkeä. Ja me olemme osa sitä.

Miksi kukaan suhtautuisi planeettaamme 'ylimielisyydellä' ja 'omahyväisyydellä'? Itse en ole kyllä edes pahimmissa kökkerö-hörhöpiireissä moista havainnut. Monihan juuri puhuu Gaiasta varsin kunnioittavaan ja ihannoivaan sävyyn ääni sopivissa kohdissa väräjäen.

Sen verran voin myönnytystä tehdä, että vähintään Akasha-tietoisuus toki jokaisella planeetalla on.

Mutta kyllähän ME OLEMME sekä sitä ETTÄ tätä. Me olemme osasia Kaikkeudesta, ja yhteydessä kaikkeen. Ja kaikkeus ON tärkeintä. Me olemme tärkeitä, me olemme osa tärkeintä, siten tärkein on myös olemassa meissä.

On kuin puhuisit pullollisesta vettä meressä, kuinka se on tärkeä, ja me pisarat sen ympärillä emme ole ollenkaan tärkeitä ... siinä mielessä älyvapaata, että tokihan koko meri on tärkeä ihan yhtaikaa.

Vaikuttaakin siltä, että lastaisit mun niskaani asioita joita en ole sanonut, siis ikäänkuin jotain kokemuksiasi toisista ihmisistä, joista käytät termiä 'nyyeitsarit' ..

Minä olen vain minä - enkä välttämättä sitäkään. (riippuu perspektiivistä)

Tarkoitan, etten kuulu mihinkään järjestöön, piiriin, koulukuntaan, dogmaan, -ismiin, lahkoon, ryhmään tai yhteisöön mitä totuuteen tulee. Olen vain Terralla istuksiva ihmisheppuli, joka keskittyy totuuteen kaikennäköisen rihkaman sijasta.

- Vortac

Kettuilet varmaan... Ei se määrä, vaan se laatu!

xD