Ensimmäistä kertaa selaan tätä sivua ja pakko raapustaa omaakin tarinaa...
Olen suht nuorinainen,muutaman vuoden leskenä elellyt.Lapset jo omillaan...
Alussa oli vaikeaa,mies teki itsemurhan.En vieläkään käsitä miten pääsin siitä niinkin nopeasti yli?
Alussa oli kovat syyllisyyden tunteet,olihan meillä ollut omat vaikeutemme.Erostakin oli puhuttu,mutta onko se syy tappaa itsensä???
Olin alussa varmastikkin jossain sokissa,järjestin hautajaiset kuin "unessa" saattelin hänet pois.Osa mieheni suvusta näytti kuinka "vihaavat" minua. vain lapseni olivat minun tukena ja lähimmät tosi ystävät jotka tiesivät asioiden oikean laidan... Niitä en halua tässä sen enempää korostaa,mutta sen voin sanoa että ei minun elämäni ennen niin helppoa ollut kuin se päällepäin näytti.
Aikaa kului,menin töihin ja löysin elämääni sisältöä.Aloin liikkumaan tansseissa,halusin muiden nuorten ihmisten pariin.Mitään irtosuhteita en ole koskaan harrastanut en nuoruudessani en tehnyt niitä sitten aikuis-iässäkään.Joten kaikenlaiset lähestymisyrityksetkin mua vähän ensin inhotti.
Sitten oli muualla toisellapaikkakunnalla käymässä tapasin erittäin fiksun miehen.Rupesimme pitämään yhteyttä ja ouolenvuoden tutustelun jälkeen olin valmis alkamaan uuteen suhteeseen
Aluksi oli huono-omatunto siitäkin! Onneksi mulla on sellainen tukiverkosto ympärillä joka kannusti minua jatkamaan.Annoin rakkauden tulla elämääni...
Nyt elelen yksinään mutta seurustelen tiiviisti.Rakastan nykyistä kaveria,rakastin myös entistä miestäni mutta asiat menivät näin.
Paljon on tapahtunut muutamassa vuodessa,entinen on mennyt,uusi on tullut tilalle jos mustaa huumoria voin käyttää.
Kovassa liemessä olen keitetty,entistä vahvempi ja pää systyssä menen eteenpäin.
On iltoja jolloin muistelen entistä miestäni,ikävä valtaa mutta nyt on näin.Yksin menen eteenpäin!!!
Toivon voimia teille kaikille samankohtalon omaaville ihmisille.Menkää eteenpäin ,silmät auki ja haistelkaa elämää.Älkää miettikö mitä muut sanovat,kuunelkaa sydämen ääntä...
Lesken elämää
10
2234
Vastaukset 10
- Pitääkö paikkaansa
Valehtelet...
- tatti
Ja pakko oli tulla heti nimittään valehtelijaksi jos joku on saanut menetyksen jälkeen elämänsä raiteille?
- Nuori mies
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, nuori nainen, että kannattaa kuunnella nimenomaan oman sydämensä ääntä. Ihmiset tulevat melko herkästi sanomaan, ettet ole päässyt yli entisestäsi, tai muuta vastaavaa. Sehän voi olla ihan tottakin, mutta ihan kuin siitä pitäisi kantaa jotain syyllisyyttä?!! Mielestäni ei todellakaan tarvitse. Sehän on vain osoitus siitä että tunteesi entistäsi kohtaan ovat olleet aitoja! Muistoja pitää mielestäni saada vaalia. Uusien suhteiden ongelma on usein se, että uusi kumppani tuntee itsensä ikuiseksi kakkoseksi. Itse en vielä ole kohdannut ihmistä joka ei näin tuntisi. Silti aion härkäpäisesti jatkaa muistojeni vaalimista - ja seurata sydämeni ääntä. Koska se tuntuu paremmalta kuin syyllisyyden kantaminen siitä etten jonkun mielestä pääse yli. Ehkäpä vietän loppuelämäni yksin - tai sitten kohtaan ihmisen joka pystyy asettumaan myös minun asemaani. Mene ja tiedä. Voimia Sinulle ja kaikille muille vastaavassa tilanteessa oleville!
- Tiedän tunteen
Tosi koskettavia selviytymistarinoita täällä!
Selviätte,jos löydätte rinnellenne saman kohtalon omaavia ihmisiä.He ymmärtävät oman kokemuksen kautta mitä on menettää omainen.
tsemppiä teille ja kaikesta huolimatta mukavaa kevään jatkoa! - Anonyymi00008
Tiedän tunteen kirjoitti:
Tosi koskettavia selviytymistarinoita täällä!
Selviätte,jos löydätte rinnellenne saman kohtalon omaavia ihmisiä.He ymmärtävät oman kokemuksen kautta mitä on menettää omainen.
tsemppiä teille ja kaikesta huolimatta mukavaa kevään jatkoa!Olen leski mieheni siirtyi ajasta ikuisuuteen 2023.Sen jälkeen on elämä ollut kuin vuoristorataa.En vertaile ketään leskiä erooneita tai muita itseeni .
Uskon korkeimman ohdatukseen,se mikä on tarkoitettu se tulee..
Nautin tästä leskirouvan vapaudestani hoidan terveyttäni ja kehitän itseäni .
Raskaassa elämäntilanteessa on ollut kadehtijoita selkään puukottajia .mutta en ole
enää tekemisissä ,Olen tavannut myös sivistyneitä ihmisiä jotka ymmärtää.
Kaikkien ei kuulukaan tykätä minusta ,en minäkään tykkää kaikista .
Tulevaisuus näyttää kaiken.Jumala johdattaa päivän kerrallaan.Seurakunnan sururyhmä
antoi vertaistukea.nimimerkki "omia polkuja kulkeva karjalainen nainen"
- Leskimies
Mullakin pari vuotta leskeyttä mutta reilu puolitoista vuotta olen jo seurustellut. Törmäsin niin ikään leskeksi jääneeseen ja tuntui kemiat sopivan yhteen.
Emme asu yhdessä mutta seurustelemme tiiviisti. Alussa tuntui syyllisyys painavan kun aloitin niin pian seurustella mutta toisaalta oli kumppani joka ymmärsi kun oli itse kokenut saman.
Juorut tietenkin liikkuivat että olisin tuntenut jo entuudestaan jne. Välimatkaa kuitenkin 150 km ettei ihan naapurin tyttö.
Nyt elämä menee mukavasti, lapset hyväksyvät tilanteen täysin, ehkä joskus päästään muuttamaan yhteen.
Tänään kävin vaimoni haudalla nuorimman pojan kanssa.- pömppis
hei!
oli ihan pakko jotakin vastata tähän kirjoitukseen.
mieheni teki myös itsemurhan, kuusi kertaa aikaisemmin yritti ja sitten hän onnistui ja pääsi ikuiseen rauhaan.
meille jäi kuusivuotias poika, joka oikeastaan nosti minut sängystä, ja muisti aina kertoa kuinka iskä on meidän luona aina,ettei äidin tarvitse itkeä ikäväänsä.
minä löysin myös puolen vuoden kuluttua ihmisen joka sai minut uudelleen nauramaan ja tarttumaan elämästä kiinni,alku oli todella vaikeaa kun en antanut itselleni lupaa rakastua uudelleen.
ja kuinka ihmisille tuli puheen aihetta, kuinka väärin tein ja enhän ole koskaan rakastanut miestäni kun pystyin niin nopeasti uuteen suhteeseen.
kun kaikesta voimistuin ymmärsin ettei kukaan voi määrätä minun elämääni, jos minun on hyvä olla niin hyväksykööt muutkin sen, ja koska poikanikin oli salaa alkanut puhumaan uudesta isästä hoidossa, kertoi kuinka kiva oli isä maanpäällä, ja kuinka onnellinen hän on kun on kaksi isää,toinen täällä ja toinen taivaassa.
ihmisten on niin hyvä puuttua toisten elämään kun luulevat tietävänsä kaiken, sanoin monelle jotka tulivat neuvomaan ja opastamaan kuinka minun nyt tulee elää, että ottavat sitten yhteyttä kun ovat itse käyneet saman tuskan ja helvetin.
aikaa in kulunut vähäsen yli neljä vuotta, ja viikottain muistelen entistä miestäni ja ikävöin,en usko että koskaan voisin unohtaa häntä, enkä usko että olisi tarkoituskaan, kiitän aina häntä kaikista yhteisitä vuosista, jotka sain hänen kanssa elää. - mun yksinäisyys
pömppis kirjoitti:
hei!
oli ihan pakko jotakin vastata tähän kirjoitukseen.
mieheni teki myös itsemurhan, kuusi kertaa aikaisemmin yritti ja sitten hän onnistui ja pääsi ikuiseen rauhaan.
meille jäi kuusivuotias poika, joka oikeastaan nosti minut sängystä, ja muisti aina kertoa kuinka iskä on meidän luona aina,ettei äidin tarvitse itkeä ikäväänsä.
minä löysin myös puolen vuoden kuluttua ihmisen joka sai minut uudelleen nauramaan ja tarttumaan elämästä kiinni,alku oli todella vaikeaa kun en antanut itselleni lupaa rakastua uudelleen.
ja kuinka ihmisille tuli puheen aihetta, kuinka väärin tein ja enhän ole koskaan rakastanut miestäni kun pystyin niin nopeasti uuteen suhteeseen.
kun kaikesta voimistuin ymmärsin ettei kukaan voi määrätä minun elämääni, jos minun on hyvä olla niin hyväksykööt muutkin sen, ja koska poikanikin oli salaa alkanut puhumaan uudesta isästä hoidossa, kertoi kuinka kiva oli isä maanpäällä, ja kuinka onnellinen hän on kun on kaksi isää,toinen täällä ja toinen taivaassa.
ihmisten on niin hyvä puuttua toisten elämään kun luulevat tietävänsä kaiken, sanoin monelle jotka tulivat neuvomaan ja opastamaan kuinka minun nyt tulee elää, että ottavat sitten yhteyttä kun ovat itse käyneet saman tuskan ja helvetin.
aikaa in kulunut vähäsen yli neljä vuotta, ja viikottain muistelen entistä miestäni ja ikävöin,en usko että koskaan voisin unohtaa häntä, enkä usko että olisi tarkoituskaan, kiitän aina häntä kaikista yhteisitä vuosista, jotka sain hänen kanssa elää.aina vaan siitä, että olin liian kauan yksin?
olin nuorempi kuin sinä kun elämäni muuttui.
kohta 11 vuotta...
taidan olla toivoton tapaus ja vielä alle 40
*huokaus*
- Anonyymi00009
Kunnes kuolema teidät(meidät) eroitaa.!
Joko kaksinnaiminen on Suomessa sallittu.? Tietenkin on!
Joopa joo,Kaikenlaisia valoja sitä ihminen tekeekin. - Anonyymi00010
Kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko toisen puolison kuolemaan tai tuomioistuimen tuomitsemaan avioeroon. Olipa avioliiton päättymisen syy kumpi tahansa, tuskallista se yleensä on. Itse olen kokenut molemmat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1241476
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku1361102Kysely : Juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan
Ylen kysely: Juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes hallituspuolueiden omat kannattajat Kes921092Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella521053Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.99762- 67743
- 26725
- 34712
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist25619- 8611