Sielu on joissain vaisnavismin muodoissa käsitetty samaksi asiaksi kuin tietoisuus, mutta luultavasti tässä tietoisuudella viitataan johonkin muuhun kuin länsimäisessä psykologiassa/filosofiassa. Ensinnäkin, tietoisuudella, eli sielulla, on hindufilosofian mukaan koko (1/10000 osa hiuksen halkaisijasta) mikä on todella omituista länsimaisen tietoisuuskäsityksen mukaan jossa tietoisuus on nimenomaan ei-ulottuvainen. Lisäksi tietoisuuden koollistaminen aiheuttaa sen vaikeuden, että tietoisuus ei ole ruumiissa, vaan ruumiin sisällä sielussa, mikä on absurdia koska koko ruumis on tietoinen. Johtopäätös: vaisnavien teoria tietoisuudesta ei ole teoria tietoisuudesta kuten se länsimaissa ymmärretään. Joskus kuulee väitettävän että tietoisuus leviää koko ruumiiseen mutta silloinhan se ei olisi enää 1/10000 osa hiuksen koosta, vai mitä?
sielun olemus
byzxc
18936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- Onko valtionvelka pelkkä vitsi vai maksetaanko se joskus?!Miksi elämme yli varojen vuodesta 2008 alkaen ja maksaako sitä valtionvelkaa koskaan enää kukaan kokonaan pois? https://www.valtionvelka.fi/tilastot/tilastoja_valtionvelasta/ Yksityishenkilöhän menisi vain ulosottoon ja…
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Moikka!!!!!!!!!Miten sun päivä on mennyt? Mä olen miettinyt sua paljon❤️
- Suomi24:n uudistuksia 2026Tervehdys ja hyvää syksyä keskustelijat! 🍂 Suomi24:ää on uudistettu vaiheittain viime kuukausien aikana. Sivuston ulkoasua on selkeytetty ja yhdenmukaistettu. Samalla on tehty kaivattuja korjauksia erityisesti rekister…
- Vasemmistoliiton kannatus kertoo kuinka osa naisista on tyhmiäeli heikkoälyisiä. Vasliittohan on nykyään naisten puolue, suurin osa kannattajista on naisia. Vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksena naisten osuus oli kaikista puolueista suhteellisesti korkein juuri Vasemmistoliitolla…
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Mies, sulla on paljon ihailijoitaTuntuu, että täälläkin iso liuta sinua kaipaamassa.
- Nico Lingman on nousemassa suomalaisjulkkisten kaartiinNico Lingman, 34, on podcastaaja, somevaikuttaja ja entinen Puolustusvoimien upseeri. Lingman on astunut isojen suomalaisten julkkisten joukkoon, sillä hän on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Sekä tänään…
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Kaipaisin sinua lähelleni nyt niin paljonEnemmän kuin koskaan. 😞
- Muutoksen tuuletKoetko, että sinun olisi pitänyt/pitäisi muuttaa itseäsi/elämäntyyliäsi jotenkin, "kelvataksesi" kaivatullesi? Koetko itse, että haluaisit olla "parempi" ihminen kaivattuasi varten? Oletko mahdollisesti muuttunut/muutta…
- Hyvää yötä MIkävä on vaikkei kai saisi olla😔❤️ -joku-
- KORPIGYMI KONKURSIIN!Miten tämä kaikentietävä jumppatyttö saa kaikki puulaakinsa konkurssiin? Kovaa meteliä piti ja Kuusamoa myöten kävi hämmentämässä, mutta lähtöpassit antoi Kuusamolaiset. Tyhjät tynnyrit kolisoo..sanottiin ennen vanhaan.…
- Do diih.. palsta saanut roimasti uudistuksia .. mielipiteitä..?Eilen näin väläyksen tästä uudesta ulkoasusta ja nyt kummastelenkin toimintaa. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Pistäkää tähän huomioita uudistuksesta. Sen huomasin että aloituksen otsikon kirjainmäärä on kasvanut huoma…
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Halisin ja pusisinSinut puhki mies. Kaikki tiedostamattomat surut, vihat ja katkeruudet halisin pois. 🫂
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ennen kun vedetään johtopäätöksiä Vaishnavien sielu-teologiasta, tutkitaan se huolella - ennen kun hutkitaan.
Takertuminen sanontaan sielun koosta 1/10000 hiuksen halkaisijan mittaisena lienee hiusten halkomista. Onhan näitä hiuksia tuuheita ja ohuita, kullakin omanlaisensa. Tässä on tarkoitus havainnollistaa, että sielua ei voida nähdä. Upanishadien aikakaudellahan ei ollut mikroskooppeja, saati sitten ihmisiä, jotka olisivat kokeneet hiuksen halkaisemisen 10000 osaan kovin olennaisena puuhana.
Onko Bhagavad-gitan toinen kappale tuttu? Siellä käsitellään atman olemusta varsin laajalti.
Lukaisepa se, ja katsotaan sitten uudestaan tätä keskustelun avaustasi.
http://vedabase.org/bg/2/en
Harekrishna-liike on huono esimerkki hindulaisesta suuntauksesta.
Suurelta osin pelkkää hihhulointia.
Harekrishna-liike ei noudata hindulaisuuden oppeja. Se on heidän oman "gurunsa" kehittelemä oppi, jossa on jotain peruja hindulaisuudesta, mutta hindulaisuutta se ei edusta.
Hehän esim. pitävät itseään hinduina, mutta ihmisestä ei tule hindua noudattamalla hinujen tapoja - hinduksi synnytään, hinduksi ei voi kääntyä tai tulla omalla päätöksellä. Monet harekrishnalaiset myös pitävät itseään brahmaaneina eli pappais-kastiin kuuluvina, mikä sekään ei ole mahdollista muuten kuin syntymällä sellaiseksi.
Hindulaisuuteen ei myödkään kuuluu käännytystyö. Ei ole mitään syytä kenenkään käännyttämiseen, koska kaikki uskonnot ovat vain ilmentymiä samasta asiasta ja siksi hyväksyttäviä (suovaittavia) sellaisenaan.
"Bhagavad-gita kuten se on" -kirja, jota harekrisnalaiset pitävät "raamattunaan" ei edes ole alkuperäinen Bhagavadgita. Eikä hindulaisuuden pyhiin kirjoihin kuulu vain tuo yksi teosa vaan teoksia on useita "yhtä tärkeitä".
Karkeasti sanoen Hare Khrisna -liikettä voisi pitää hindulaisuuden harhaoppisena länsimaisena lahkona. Tosin suvaitsevainen hindu-uskonto ei kai näin kategorisesti tuomitse kenenkään uskontoa.
## Harekrishna-liike ei noudata hindulaisuuden oppeja. ##
Kerrotko, missä nämä hindulaisuuden opit on dokumentoitu? Oletan, että johonkin standarditeokseen tai teoksiin viittaat tätä vertailua tehdessäsi.
'Ikuinen uskonto' ei vaadi välttämättä ympärilleen rakenneltua uskontoa tai liikettä. Hare krishna-liike on raamit ja joillekin etsijöille ihan ok paikka tutkiskella elämän syvimpiä totuuksia.
Śrī Īśopaniṣad
Mantra yksi:
Kaikki tässä maailmankaikkeudessa, olipa se sitten elollista tai elotonta, on Hänen vallassaan ja kuuluu Hänelle. Siksi jokaisen tulisi käyttää vain sitä, mikä on välttämätöntä ja mikä on myönnetty hänen osuudekseen, eikä kajota mihinkään muuhun, ymmärtäen hyvin, kenelle kaikki kuuluu.
uf
Niinpä. Länsimainen tietoisuus ei ole itämaista tietoisuutta. Mielestäni juuri tuo termien näennäinen tuttuus hämärtää niitä ja vaikeuttaa keskustelua. Sielu onkin minusta tietoisuutta kuvaavampi käsite. Sielu on tavallaan osa ruumista, mutta sen olemassaolo jatkuu kuitenkin kehon kuoleman ylitsekin. Se on jotain, jota ei (ainakaan vielä) pystytä tavoittamaan aivotutkimuksen ja neurotieteiden keinoilla. Toisaalta myös hieman vierastan sielu-sanaa sen kristillisen värittyneisyyden vuoksi.
Bhagavad-gitan toisessa luvussa sanotaan: "Jotkut pitävät sielua ihmeellisenä, jotkut kuvailevat hänen ihmeellisyyttään ja jotkut kuulevat hänen ihmeellisyydestään, kun taas toiset eivät pysty ymmärtämään häntä lainkaan edes kuultuaan hänestä." (Bg. 2.29)
Joudun naurahtamaan ja kuvaannollisesti levittämään käteni tunnistaessani itseni yhä uudelleen tuosta viimeisestä kuvauksesta. Tuntuu jotenkin vapauttavalta tunnustaa, että syvin minuuteni on jotakin käsittämätöntä. Se elää minussa tämän käsitettävän, havainnoitavan, mitattavan ja laskettavan minuuden rinnalla. En tiedä, voiko sen sanoa olevan enemmän tai vähemmän todellinen, mutta ainakin se on tietyllä tavalla syvempi ja jatkuvampi osa minua. Se jatkaa matkaansa samsaran kehässä silloinkin kun tämä nykyinen keho ja persoonallisuus ovat kadonneet ja unohtuneet.
Yksi asia, jota itse jaksan pohtia säännöllisen epäsäännöllisesti on se, voiko itseys/tietoisuus/sielu ylipäätään koskaan olla tietämisen kohde, jos se tavallaan lähtökohtaisesti on tietoa edeltävä olemassaolon yksikkö. Silti uskon, että tuosta "toisesta todellisuudesta" on mahdollista tavoittaa häivähdyksiä silloin tällöin. Jotkut kutsuvat niitä hetkiä pyhyyden kosketuksiksi. Toisille se on enemmänkin sitä, että silmien edessä oleva verho avautuu hetkeksi ja sulkeutuu sitten taas. "Verhon" ollessa auki kuvailun ja selittämisen tarvetta ei ole. Ja sitten kun se on sulkeutunut, sanoja ei enää löydy... ;)
Henki sielu atomin kokoinen ei yleensä voi nähdä mutta se on pieni hehkuvan säkenöivä kipinä,there you go
Näkeväthän puutkin.
Joku kysyi atmanista ja anestesiasta.
Anestesia ei muuta ātmania eikä jīvaa
Filosofiamme mukaan ātman eli jīva ei muutu. Jīva on ikuinen, tietoinen ja yksilöllinen elävä olento. Se ei synny eikä kuole eikä muutu samalla tavalla kuin aineellinen keho. Se, mikä muuttuu, on jīvan yhteydessä oleva aineellinen olemassaolo, johon kuuluvat karkea eli fyysinen keho ja hienojakoinen keho sekä niiden kautta tapahtuva aineellinen kokeminen ja toiminta.
Ātman eli jīva ei ole fyysisen kehon aineellinen osa eikä sitä voida paikantaa anatomisesti sydämeen, aivoihin tai mihinkään muuhun elimeen. Jīva ei ole pieni fyysinen esine, joka sijaitsee jossakin kehon kohdassa. Jīva on henkinen, tietoinen ja yksilöllinen elävä olento, joka on aineellisessa olemassaolossa yhteydessä tiettyyn karkeaan ja hienojakoiseen kehoon.
Jīva on yhteydessä kehoon, mutta se ei sekoitu kehon aineeseen eikä muutu kehoksi. Kun sanotaan, että jīva on kehossa, tätä ei pidä ymmärtää niin, että jīva olisi fyysisesti paikannettava sielu, joka sijaitsee jonkin elimen sisällä. Jīva on henkinen todellisuus ja keho on aineellinen todellisuus. Ne ovat toisistaan erilaisia, vaikka jīva onkin aineellisessa olemassaolossa yhteydessä kehoon.
Jīva on siis henkinen todellisuus eikä fyysinen kappale. Se ei ole anatomisesti sydämessä, aivoissa tai missään muussakaan elimessä. Samalla jīva on yhteydessä tähän kehoon ja toimii sen välityksellä. Tässä on tärkeää erottaa toisistaan jīva itse ja ne aineelliset välineet, joiden yhteydessä se toimii.
Jīva eli ātman on ikuinen ja tietoinen yksilö. Se ei ole muistojen, persoonallisuuden, aivojen tai fyysisen kehon muodostama. Muistot, ajatukset, halut, tunteet, minäkuva ja muut psyykkiset ilmiöt eivät ole jīva itse. Ne liittyvät jīvan aineelliseen ehdollistumiseen ja siihen aineelliseen olemassaoloon, jonka yhteydessä jīva toimii.
Sthūla-śarīra eli karkea keho tarkoittaa fyysistä aineellista kehoa, johon kuuluvat esimerkiksi aivot, hermosto, sydän ja muut biologiset rakenteet. Se syntyy, muuttuu, vanhenee, vaurioituu ja kuolee.
Sūkṣma-śarīra eli hienojakoinen keho on puolestaan hienojakoinen aineellinen rakenne. Siihen liittyvät erityisesti manas eli mieli, buddhi eli äly ja ahaṅkāra eli väärä ego. Hienojakoinen keho liittyy aineelliseen ehdollistumiseen, haluihin, taipumuksiin, psyykkisiin vaikutelmiin ja aineelliseen kokemiseen. Sitä ei pidä samaistaa jīvāan.
Jīva ei ole sama asia kuin hienojakoinen keho. Jīva on tietoinen elävä olento, kun taas hienojakoinen keho on aineellinen väline, jonka kanssa jīva on aineellisessa olemassaolossa yhteydessä. Jīva säilyy samana, vaikka karkea keho muuttuu tai vaihtuu.
Filosofiamme mukaan elävä olento kulkee aineellisessa olemassaolossa kehosta toiseen, ja hienojakoinen keho liittyy tähän siirtymään. Hienojakoiseen kehoon liittyvät aineelliset vaikutelmat, taipumukset ja ehdollistuminen eivät ole jīvan ikuinen olemus. Jīva itse säilyy samana.
Tämän vuoksi ANESTESIA ei muuta ātmania eikä jīvaa. Jīva pysyy samana ennen anestesiaa, anestesian aikana ja sen jälkeen. Anestesia vaikuttaa fyysiseen kehoon ja erityisesti aivojen sekä hermoston toimintaan. Tämän seurauksena valveillaolo, aistiminen, ajatustoiminta, tietoinen kokeminen ja muistijälkien muodostuminen voivat muuttua voimakkaasti tai estyä.
Tästä ei seuraa, että jīva olisi muuttunut. Muutos tapahtuu aineellisessa järjestelmässä, jonka välityksellä jīva toimii tässä kehossa ja jonka toimintaan tämän kehon kautta ilmenevä kokeminen liittyy.
On kuitenkin tärkeää erottaa filosofinen ja lääketieteellinen näkökulma toisistaan. Sūkṣma-śarīra on metafyysinen käsite, kun taas anestesian vaikutukset aivoihin ja hermostoon ovat lääketieteellinen ja neurobiologinen kysymys. Siksi ei ole tarkkaa sanoa, että anestesia yksinkertaisesti ”sammuttaa hienojakoisen kehon”. Tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä pelkästään anestesian vaikutuksista aivoihin.
Anestesia muuttaa fyysisen kehon, erityisesti aivojen ja hermoston, toimintaa. Tämän seurauksena jīvan tietoisuuden normaali ilmeneminen tämän tietyn kehon välityksellä voi muuttua voimakkaasti.
Jos ihminen nukutetaan eikä hän myöhemmin muista anestesian aikaista jaksoa, tästä ei seuraa, että jīva olisi lakannut olemasta tai menettänyt tietoisen luontonsa. Se tarkoittaa, ettei kyseiseltä ajalta ole normaalisti myöhemmin palautettavissa olevaa muistisisältöä.
Tässä on tärkeää erottaa jīva, tietoisuus, tietoisuuden sisältö ja muisti toisistaan. Jīva on tietoinen elävä olento. Tietoisuuden sisältöön voivat kuulua esimerkiksi ajatukset, aistihavainnot, tunteet ja muut kokemukset. Muisti puolestaan liittyy kokemuksiin liittyvän informaation säilyttämiseen ja myöhempään palauttamiseen. Näitä asioita ei pidä samaistaa jīvāan.
Siksi se, ettei ihminen muista anestesian aikana mitään, ei tarkoita, että jīva olisi lakannut olemasta. Se ei myöskään tarkoita, että jīva olisi muuttunut.
Samoin aivovaurion aiheuttamat muistihäiriöt, persoonallisuuden muutokset, puhekyvyn menetykset tai muut psyykkisen toiminnan muutokset eivät tarkoita, että jīvan ikuinen olemus olisi muuttunut. Muutos tapahtuu aineellisessa välineessä, jonka kautta jīva toimii tässä kehossa.
Jos fyysisen kehon tai aivojen vaurio muuttaa ihmisen muistia, persoonallisuuden ilmenemistä, puhetta, tunteiden ilmaisua tai minäkokemusta, nämä muutokset kuuluvat aineelliseen järjestelmään, jonka välityksellä jīva toimii. Jīva itse ei muutu samalla tavalla kuin tämä aineellinen järjestelmä.
Tätä voidaan havainnollistaa muusikon ja soittimen vertauksella. Jos soitin rikkoutuu, muusikon mahdollisuus tuottaa musiikkia sen avulla muuttuu, vaikka muusikko itse ei ole muuttunut samalla tavalla kuin soitin. Samalla tavalla jīvan toiminnan ilmeneminen tässä kehossa voi muuttua, jos fyysinen keho tai aivot vaurioituvat. Tämä on kuitenkin filosofinen analogia eikä lääketieteellinen selitys aivovaurion mekanismista.
Tästä seuraa tärkeä ero jīvan ja jīvan aineellisen kokemuksen välillä. Jīva on tietoinen yksilö, mutta kaikki se, mitä ihminen normaalisti kokee tietoisuutensa sisältönä, ei ole jīva itse. Ajatukset, muistot, minäkuva, halut, tunteet ja aistihavainnot liittyvät aineelliseen olemassaoloon sekä hienojakoisen ja karkean kehon toimintaan.
Anestesian yhteydessä fyysisen kehon toiminta muuttuu niin voimakkaasti, että normaali hereillä oleva kokeminen, aistiminen, ajatustoiminta ja muistaminen voivat estyä. Jīva itse ei tämän vuoksi muutu.
Jos jīva on luonteeltaan tietoinen mutta anestesian aikana ei synny myöhemmin muistettavaa kokemussisältöä, tästä ei automaattisesti seuraa, että jīva tietoisesti kokisi anestesian aikana jotakin tiettyä, jota ihminen ei myöhemmin muista. Filosofiamme perusteella voidaan sanoa, että jīva ei menetä ikuista tietoista luonnettaan, mutta siitä ei voida päätellä tarkkaa subjektiivista kokemusta anestesian aikana.
Toisin sanoen jīvan ikuinen tietoisuus ja tietyn kehon kautta ilmenevä kokemussisältö eivät ole sama asia. Jīva pysyy tietoisena henkisenä olentona, mutta se, millaista kokemista tämän tietyn kehon yhteydessä ilmenee, riippuu myös aineellisista välineistä ja niiden tilasta.
Jīva voidaan kuvata tietoiseksi tarkkailijaksi eli draṣṭāksi. Tällä ei tarkoiteta fyysistä tarkkailijaa, joka olisi aivoissa ja katselisi niiden tapahtumia. Jīva ei ole aivoissa sijaitseva pieni tietoisuuden keskus eikä fyysinen tarkkailija. Se on henkinen ja tietoinen elävä olento.
Tarkkailijana oleminen tarkoittaa tässä sitä, että jīva on tietoinen subjekti eikä itse aineellinen keho tai mieli. Jīva ei ole fyysisesti jonkin aineellisen tapahtuman takana oleva pieni kappale. Se on aineellisesta kehosta ontologisesti erillinen henkinen olento, joka on aineellisessa olemassaolossa yhteydessä kehoon ja hienojakoiseen kehoon.
Anestesian tapauksessa fyysisen kehon ja erityisesti aivojen toiminnan muuttuessa myös se tapa, jolla tietoisuus normaalisti ilmenee tämän kehon kautta, voi muuttua voimakkaasti. Tämä ei tarkoita, että jīva itse olisi lakannut olemasta tai että sen ikuinen tietoinen luonto olisi tuhoutunut.
Jīvan ja Paramātmān välillä on myös tehtävä selvä ero. Jīva on rajallinen yksilöllinen elävä olento. Paramātmā eli Ylisielu on Jumalan läsnäolo elävän olennon yhteydessä ja Jumalan erityinen läsnäolo sydämessä. Jīvaa ei pidä samaistaa Paramātmāan.
Kun Paramātmān sanotaan olevan sydämessä, tätä ei pidä ymmärtää niin, että Jumala olisi pieni fyysinen kappale anatomisen sydänlihaksen sisällä. ”Sydän” tässä yhteydessä kuuluu henkisen ja metafyysisen kuvauksen piiriin eikä tarkoita, että Paramātmā voitaisiin löytää dissektiolla jostakin sydämen anatomisesta kohdasta.
Samoin jīvan yhteyttä kehoon ei pidä ymmärtää niin, että sydämessä tai aivoissa olisi pieni fyysinen sielupallo. Jīva on henkinen, tietoinen ja yksilöllinen elävä olento, ei fyysinen kappale.
Näin ollen filosofiamme mukaan jīva eli ātman on ikuinen, tietoinen ja yksilöllinen henkinen olento. Sthūla-śarīra eli karkea keho on fyysinen aineellinen keho. Sūkṣma-śarīra eli hienojakoinen keho on hienojakoinen aineellinen väline, johon liittyvät erityisesti manas, buddhi ja ahaṅkāra. Jīva on näistä erillinen, mutta ehdollistuneessa olemassaolossa yhteydessä niihin ja toimii niiden välityksellä.
Anestesia ei muuta jīvaa eikä ātmania.
Se muuttaa fyysisen kehon, erityisesti aivojen ja hermoston, toimintaa. Tämän vuoksi jīvan tietoisuuden normaali ilmeneminen tämän tietyn kehon kautta voi muuttua voimakkaasti ja tavallinen tietoinen kokemussisältö sekä sen muistaminen voivat estyä.
Tämä ei tarkoita, että jīva itse olisi muuttunut tai lakannut olemasta.
Eli ātman ei muutu. Muuttuvat jīvan yhteydessä oleva aineellinen keho, sen toiminta ja aineellisen kokemisen ehdot. Anestesiassa erityisesti karkean kehon eli fyysisen kehon ja aivojen toiminta muuttuu. Jīva säilyy samana tietoisena yksilönä.
Voi melko hyvin käyttää jīva ja jīvātman lähes synonyymeinä.
Mutta jīva ja ātman eivät ole aivan yhtä tarkasti synonyymejä.
Jīva - yksilöllinen elävä olento
jīvātman - yksilöllinen itse/sielu - käytännössä jīva
ātman - itse/sielu yleisemmässä merkityksessä
Eli jos puhua nimenomaan Gaudiya-vaishnava-filosofiasta, paras ilmaisu on:
jīva = jīvātman
mutta
jīva tai ātman - riippuen asiayhteydestä.
Toisin sanoen: jīva on eräänlainen ātmanin tarkempi ilmaus, kun halutaan korostaa yksilöllistä sielua.
Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.
Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?
Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.
--------------------------------------