Lonkkaluksaatio

Minun esikoisellani todettiin myös lonkkaluksaatio. Lääkäri havaitsi sen jo sairaalassa tehtävässä tarkastuksessa vauvan ollessa muutaman päivän ikäinen. Siitä on jo aikaa 20 vuotta, mutta samanlainen taitaa olla hoito tänäpäivänäkin? Lonkkatuet (sammakkohousuiksi niitä itse kutsuin) otettiin heti käyttöön. Ne laitettiin potkuhousujen päälle. Kolem kuukautta vauva niitä piti öin ja päivin. Sitten lonkat kuvattiin, ja todettiin niiden todettiin olevan kunnossa. Tyttö oppi kävelemään 11 kuukauden ikäisenä, joten kävelynoppimista luksaatio ei millään tavoin hidastanut. Tänä päivänä tyttö on hyvin suorasäärinen nuori nainen.
Erään tuttavani tytöllä lonkkaluksaatio huomattiin puolivuotiaana, ja lonkat kipsattiin. Kipsi oli vauvalla puoli vuotta. Ja kipsiähän ei saanut pois edes vaipanvaihdon yhteydessä. Kävelemään lähtö tietysti hiukan myöhästyi, mutta onpahan hänkin kerennyt 20 vuoden aikana jo aika lailla kävellä.
Ei mitään syytä huoleen, vaikka se itseänikin alussa hiukan huolestutti. Onhan se hyvä, että lonkat saadaan kuntoon, eikä vauva siitä ajaasta mitään muista.

Meillä kotiinlähtötarkastuksessa sairaalassa todetiin vasemmanlonkan luksaatio. Lasta vauvalla on 3kk ikään asti,kohta olemme puolessa välissä...huh ku aika menee nopeasti.
Aluksi tuntui vähä hassulta pukea pienelle reiluja vaatteita tai venyttää vaatteet lastan päälle. Vaipat ovat kans isompia,äkkiä tähän tottuu ja varmaan outo sitten ku lastan saa pois ku tottunu jämäkkään vauvaan. Ihanan suloinen tää meidän neiti joka ei alun jälkeen ole lastaa oireillut mitenkään.
Pesu ja vaipan vaihto vähän hankalampaa kun pitää kuivata lastan alta niin tarkkaan,mut talkkia reilusti niin iho pysyy kuivana,ilmakylpyjä plajon ja toisinaan pyyhin pepun vaan pelkästään kosteuspyyhkeillä.
Vähä sekavaa tekstiä mutta näin meillä, vähällä vaivalla toisaalta pääsee lonkkaluksaatiosta 3kuukaudella,vaikka se harmittaakin,mutta minä jo olen sinut asian kanssa.

Tyttöni laitettiin lonkkalastaan 3 vrk ikäisenä ja oli siinä 8 viikkoa. Talkkia reilusti, ettei tule hiertymiä. Paras vinkkini on, että kantakaa lasta tyynyllä, se helpottaa huomattavasti. Tyttö nyt ihan normaali liikkuja, ei syytä huoleen siis.

Tytölle laitettiin lonkkalasta heti parin päivän ikäisenä. Lonkkaluksaatio oli silloin molemmissa jaloissa. Lastaa pidettiin pari kk ja myöhemmin tyttö oli pavlinkin valjaissa kuukauden. Näissä pääsi sentään edes vähän liikkumaankin. Nyt tyttö on 1 v 6kk, käytiin eilen röntgenissä, jossa todettiin että vasen lonkka ei ole ok. 9 kk päästä otetaan uudet kuvat. Lääkäri puhui jo leikkauksesta, joten pahimpaan varaudutaan. Vaarana on se että lonkka ei pysy maljassa ja voi tulla pois sieltä..

Tänään sai nyyttimme lastan. Kyyneleet on virranneet sekä pieneltä että äidiltä. Onko meidän vauva ainut kapinallinen?

Meidän tytöllä havaittiin myös luksaatio oikeessa lonkassa kun ikää oli kolme vuorokautta. Laitettiin tukiliivit joita kontrolloitiin ja vaihdeltiin kahden viikon välein. Kuukauden ne ehti olla kun eka ultraäänikuvaus kertoi ettei vika ollut vielä lähtenyt paranemaan. Ortopedi sen sitten tutki ja lopputuloksena on kipsin laitto. Myös leikkaus jos havaitaan jotain joka estää lonkan paranemista. Onneksi vika on havaittu jo tässä vaiheessa (ikää tytöllä on 5viikkoa)

Vuonna 1988 ollessani viimeisilläni raskaana, ostin KaksPlus-lehden, jossa oli artikkeli lonkkalapsista. Luin artikkelin yhdessä toisen odottavan äidin kanssa ja totesin, että kaikkea sitä voi olla. Kun sitten muutaman viikon päästä esikoistyttäreni syntyi, lastenkirurgi tuli varta vasten tutkimaan 3-päiväistä tytärtämme. Lonkkaluksaatio! Itkin, itkin ja itkin...Mieheni toi kotoa sen KaksPlus-lehden minulle sairaalaan.

Tyttäremme laitettiin lastaan, mikä puettiin vaatteiden päälle. Säntillisenä ihmisenä olin hyvin tarkka, että lasta oli kaiken aikaa päällä. Tuolloin oli vasta tulossa käyttöön tuo kokoaikana pidettävä lasta. Lastan käyttöajaksi kirurgi arvioi 3 kk. Itkin. Sehän olisi iäisyys. Ensimmäisellä kontrollikäynnillä ei ollutkaan tuota omaa hoitavaa lastenkirurgia, vaan nuori opiskelija. Hän totesi, että toinen lonkista alkoi jo tukevoitua, mutta toinen ei. Seuraavalla viikolla oma lastenkirurgimme soitti meille kotiin ja halusi itse vielä tutkia tyttäremme. Tuolloin olin kuullut tuosta koko ajan päällä pidettävästä lastasta ja halusin sen ehdottomasti. Sitä ei ollut kuitenkaan saatavilla paikkakuntamme sairaalasta. Sanoin kirurgille, että sitten lähdemme Helsinkiin, sillä tiesin sieltä suhteiden kautta lääkärin, joka oli valmis sellaisen meidän tyttärellemme laittamaan. Kirurgimme hiukan kimpaantui ja totesi, että osataan nämä täällä kotonakin hoitaa ja laittoi meidän tyttäremme ensimmäisen kerran röntgeniin. Normaalisti ottivat tuohon aikaan röntgenkuvat vasta 3 kk:n päästä, kun hoito olisi jo tavallaan päätöksessä. Tyttäremme oli tuolloin vasta 2 kk. Röntgenkuva paljasti, että toinen lonkkamalja puuttui kokonaan. Lastahoito ei auttaisikaan. Täytyi kipsata. Kirurgi kiitteli minua vaativuudestani. Ilman tiukkaa asennettani, hän ei olisi vielä kuvannut 2 kk-ikäistä. Lonkkamaljan puuttuminen siis havaittiin tavallaan kuukautta aiemmin. Kipsiä vaihdettiin sairaalassa useampaan otteeseen tytön kasvun mukaan, ensimmäisellä kerralla jopa muutaman päivän päästä, kun kipsi ei ollutkaan tarpeeksi tiukka, jotta lonkat olisivat pysyneet oikeassa asennossa.

Sairaalasta saimme käyttöömme kaksosten vaunut, johon lonkkalapsi hyvin mahtui. Eihän se nyt niin söpöä ollut, mutta todella kätevää. Isoäiti ompeli isot laajat housut kipsin päälle vedettäväksi, niin tietenkin myös mittojen mukaan tehdyn makuupussin. Kiitos isoäidille. Tyttäremme sätki, potki ja itki sairaalassa kipsin poistossa, mutta muuten hän sätki, potki ja iloitsi kipsissään. Kun sitten 9 kk-ikäisenä kipsi saatiin vihdoin pois, ehdimme olla tasan tunnin kotona, kun tyttäremme pyörähti lattialla mahaltaan selälleen. Kävelemään hän lähti vasta 1 v ja 2 kk-ikäisenä, mutta se taitaa olla muutenkin suvussa, tuo myöhäinen liikkeelle lähtö...

Niin, ja toisella tyttärellämme on ollut aivan terveet lonkat.

Tsemppiä kaikille lonkkaluksaatiolaisille!