Miten toimitte, kun ihastutte? Oletteko itse aktiivisia ja menette tekemään tuttavuutta vai punasteletteko seinäkukkana odottaen toisen osapuolen aloitetta? Vai heittäydyttekö kenties flirttailemaan katseilla ja hymyllä? Minulla se on aika tilannesidonnaista. Baarissa hymyilen ja joskus uskaltaudun jutustelemaan, mutta muuaalla punastelen nuohoten pitkin seiniä...todella hassua, mutta näin se mulla menee. Entä sitten, jos olette jo vaihtaneet puhelinnumeroita, soitteletteko itse vai odotteletteko toisen aloitetta? Minä taidan olla se passiivisempi osapuoli...
Aktiivinen vai passiivinen?
BGirl
15
1505
Vastaukset
- gila
...aktiivinen. Pitäisi opetella olemaan passiivisempi, ettei saisi niin usein pakkeja ;)
- adalmiina
Aika samalla tavoin toimin kuin sinäkin.Baarissa saatan hymyillä ja ehkä mennä juttelemaan.Sekin vähän riippuu että onko kyse naisesta vai miehestä.Naisten kanssa olen hieman "hienovaraisempi" ja päädyn vain hymyilemään mutta miehille joskus uskaltaudun jopa juttelemaan.Mikä siinäkin mahtaa olla..?No joo,ehkä se että naisista ei voi heti tietää että onko lintu vai kala,niin sanotusti.Jos siihen päästään että numerot vaihdetaan niin silloin odotan että toinen ottaa yhteyttä.Haluan sillä jotenkin varmistaa että hän on oikeasti kiinnostunut etten minä sitten vaikuta yli-innokkaalta.Ongelma tietenkin on siinä että toinen saattaa ajatella samalla tavalla mutta tähän asti tämä "periaate" on onnistunut hyvin:)
- BiBi
Minä olen niitä, jotka "aina" - siis monestikohan eläämässäni olen ihastunutkaan? - ihastuvat "itseään ihanampiin" -ja siis myös "kauhistuttavampiin". Tuolla lesbopalstalla on keskusteltu siitä, että sellainen saa toisen kaikkoamaan- minä olen siinä mestari. Mestaruus takaa myös sen, että pysyn oman kultani kanssa, yhdessä turvallisessa suhteessa. Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla, koetan ajatella ja unohtaa ne ohimenevät ihastukset - jotka sitten osoittautuvatkin yleensä "huonommiksi" kuin aluksi luulin. Ota ja ompele munkin kanssani. Uh.
- sulla
kerran on jo oma rakas, miks edes mietit tollasia, karkuun ja lujaa. Nykyajan ihmiset haluaa näköjään kuluttaa paitsi mahdollisimman paljon tavaraa, myös toisia ihmisiä.
Ihastu rauhassa, mutta anna sen hyvä vaikutus tuntua ennen kaikkea omassa suhteessasi. - BiBi
sulla kirjoitti:
kerran on jo oma rakas, miks edes mietit tollasia, karkuun ja lujaa. Nykyajan ihmiset haluaa näköjään kuluttaa paitsi mahdollisimman paljon tavaraa, myös toisia ihmisiä.
Ihastu rauhassa, mutta anna sen hyvä vaikutus tuntua ennen kaikkea omassa suhteessasi.Jäin oikein miettimään sanojasi, miksi minä mietin näitä tällaisia asioita...Osaanko edes vastata - tai kaipaatkokaan vastausta - sillä olen vähän hämmästynyt kysymyksestäsi.
Miksi sitä ylipäätään mietitään asioita ja kerrotaan itsestämme asioita? Siksi minä varmaan tänne kirjoitan, siksi miksi sinä tai joku muu. En minä täältä etsi seuraa, se on selvää. Kerron itsestäni asioita, kuten muutkin. Vaikka minulla on oma rakas, jonka kanssa olen ollut yhdessä pitkään, olen ihastunut joitakin kertoja johonkuhun - ja reaktiotapani on ollut sama, mikä se on ollut ennen omaa kultaa. Karkuun siis. Tyhmäähän se on ollut (siis ennen tätä omaa kultaa), sillä joku suuri rakkaus on voinut mennä ohi sen takia. Oman kullan kainalossa ollessa ihastukset ovat saaneetkin mennä.
Tunne-elämän asiat ovat sellaisia, että niitä saa työstää paljon, ennen kuin niihin muutosta tulee. Ehkäpä minun ei tarvitse tuota asiaa itsessäni muuttaakaan. Siis kun voin ihan hyvin juosta karkuun, koska se saataa olla järkevämpää parisuhteessa ollessa. - just tarkotin
BiBi kirjoitti:
Jäin oikein miettimään sanojasi, miksi minä mietin näitä tällaisia asioita...Osaanko edes vastata - tai kaipaatkokaan vastausta - sillä olen vähän hämmästynyt kysymyksestäsi.
Miksi sitä ylipäätään mietitään asioita ja kerrotaan itsestämme asioita? Siksi minä varmaan tänne kirjoitan, siksi miksi sinä tai joku muu. En minä täältä etsi seuraa, se on selvää. Kerron itsestäni asioita, kuten muutkin. Vaikka minulla on oma rakas, jonka kanssa olen ollut yhdessä pitkään, olen ihastunut joitakin kertoja johonkuhun - ja reaktiotapani on ollut sama, mikä se on ollut ennen omaa kultaa. Karkuun siis. Tyhmäähän se on ollut (siis ennen tätä omaa kultaa), sillä joku suuri rakkaus on voinut mennä ohi sen takia. Oman kullan kainalossa ollessa ihastukset ovat saaneetkin mennä.
Tunne-elämän asiat ovat sellaisia, että niitä saa työstää paljon, ennen kuin niihin muutosta tulee. Ehkäpä minun ei tarvitse tuota asiaa itsessäni muuttaakaan. Siis kun voin ihan hyvin juosta karkuun, koska se saataa olla järkevämpää parisuhteessa ollessa.vaikken osannut asiaa ilmaista, mut nyt vasta ymmärsin mitä itse tarkoitit, sanoit sen paljon selvemmin, hyvä!.
- BiBi
just tarkotin kirjoitti:
vaikken osannut asiaa ilmaista, mut nyt vasta ymmärsin mitä itse tarkoitit, sanoit sen paljon selvemmin, hyvä!.
Joskus sitä kirjoittaa niin epäselvästi, että ei itsekään myöhemmin muista, mitä tarkoittikaan jollakin ajatuksella. Minä kun en ole vielä edes kovasti näitä asioita ääneen kenenkään kanssa puinut - ja tämä "ääneen" puiminen on hankalaa, ei ole aina valmiita ajatuksiakaan. Kirjoittaessa sitä miettii samalla, miten asian ajattelee olevan...Ilmaisu saattaa onnahdellakin.
- BGirl
BiBi kirjoitti:
Jäin oikein miettimään sanojasi, miksi minä mietin näitä tällaisia asioita...Osaanko edes vastata - tai kaipaatkokaan vastausta - sillä olen vähän hämmästynyt kysymyksestäsi.
Miksi sitä ylipäätään mietitään asioita ja kerrotaan itsestämme asioita? Siksi minä varmaan tänne kirjoitan, siksi miksi sinä tai joku muu. En minä täältä etsi seuraa, se on selvää. Kerron itsestäni asioita, kuten muutkin. Vaikka minulla on oma rakas, jonka kanssa olen ollut yhdessä pitkään, olen ihastunut joitakin kertoja johonkuhun - ja reaktiotapani on ollut sama, mikä se on ollut ennen omaa kultaa. Karkuun siis. Tyhmäähän se on ollut (siis ennen tätä omaa kultaa), sillä joku suuri rakkaus on voinut mennä ohi sen takia. Oman kullan kainalossa ollessa ihastukset ovat saaneetkin mennä.
Tunne-elämän asiat ovat sellaisia, että niitä saa työstää paljon, ennen kuin niihin muutosta tulee. Ehkäpä minun ei tarvitse tuota asiaa itsessäni muuttaakaan. Siis kun voin ihan hyvin juosta karkuun, koska se saataa olla järkevämpää parisuhteessa ollessa.alkanu risoon se, että miten helposti ihmiset toisiaan tuomitsee sen perusteella miten täällä pohditaan asioita. Enkä nyt tarkoita, että sinulle vastannut olisi tehnyt näin, mutta tuli tuosta teidän sananvaihdosta vain mieleen. Kyllähän sitä parisuhteessa eläessäänkin voi ihastua johonkin toiseen olematta "pettäjätyyppi" tai jotenkin muuten huono ihminen, se on inhimillistä. Ja just täällä sun pitää voida puhua siitä! Tunteitaan ei kannata kieltää tai tuntea niistä syyllisyyttä. Teot voi olla tuomittavia tai hyväksyttäviä, mutta tunteet ei! Eri asia on se, miten niitä käsittelee. Parisuhdettaankin voi hoitaa niin, että ne intohimon tuulet saa taas puhaltelemaan, mutta jos suhde ei muuten ota toimiakseen, on aika jättää hyvästit. Jos rakastuu ja uskoo sen olevan jotain ainutlaatuista, ehkä sitten kannattaa pitää siitä kiinni. Mielestäni kaikenlainen tuomitseminen ja syyllistäminen johtaa ihmisen ahdinkoon. Moraalia voi olla ilman moraalisaarnaustakin! Sori tämä vuodatus, mutta nyt oli jotenkin pakko ottaa kantaa tähän asiaan...
Aktiivinen kyllä joo tutustumaan,mikäs kukas tuo tytsy on?Baareissa jää yleensä jutusteluun,koska en diggaa siellä vaihtaa numeroita tai muuta.Mutta jos löytyy jokin yhteinen kiinnostus,harrastus tai muu jutska,saatan ehdottaa sen parissa tapaamista.
Flirttailuakin harvemmin harrastan raflassa,koska siellä kuitenkin nautitaan alkoholia joka muuttaa ihmisen käyttäytymistä jonkin verran.Noloa on soittaa sitten kun toinen kuullostaa vaivautuneelta ja hädin tuskin muistaa sut,kuitenkin raflassa oltiin niin kiinnostuneita ja muuta...
Mut sit kun oon tutustunut ja numbat vaihdettu,oon puoliaktiivinen.Eli odotan kyllä aikani pirahtaako kännyni ensin,ennenkuin itse soitan.
Näinkin on käynyt kun ihastuin,rakastuin,että mulla iski jumalaton ujous ja epävarmuus.Sitä kautta musta tuli sit passiivinen punastelija,jota ei koskaan ennen ole tapahtunut,onneks hän oli aktiivinen.
Olen siis tilanteesta ja paikasta riippuen,aktiivinen.- BGirl
Mä olen normaalisti aika reipas ja rohkea ihminen, mutta jos satun ihastumaan tosi paljon, musta tulee niin avuton, että oikein itteeni ärsyttää. Sitten toisaalta, jos ollaan päästy tekstaritasolle en hirveästi ujostele, mutta en ole koko ajan känny kourasskaan näpyttelemässä, koska en halua ahdistella. Myös se vaikuttaa paljon, jos olen toisesta epävarma, koska silloin en tee mitään. Mulla on tiukat periaatteet sen suhteen, että jos vaikka tekstaan toiselle kerran enkä saa vastausta, en tekstaa enää ollenkaan. Uskon siihen, että jos toista kiinnostaa kyllä se vastaa, jos vastausta ei kuulu, on homma selvä.
- BiBi
BGirl kirjoitti:
Mä olen normaalisti aika reipas ja rohkea ihminen, mutta jos satun ihastumaan tosi paljon, musta tulee niin avuton, että oikein itteeni ärsyttää. Sitten toisaalta, jos ollaan päästy tekstaritasolle en hirveästi ujostele, mutta en ole koko ajan känny kourasskaan näpyttelemässä, koska en halua ahdistella. Myös se vaikuttaa paljon, jos olen toisesta epävarma, koska silloin en tee mitään. Mulla on tiukat periaatteet sen suhteen, että jos vaikka tekstaan toiselle kerran enkä saa vastausta, en tekstaa enää ollenkaan. Uskon siihen, että jos toista kiinnostaa kyllä se vastaa, jos vastausta ei kuulu, on homma selvä.
Ensinnäkin siis kiitos, että tuolla aiemmin otit kantaa keskusteluun minua lämmittävällä tavalla.
Tästä toisesta asiasta: älä huoli, minä olen ollut AINA ihan äimän käkenä, kun olen kohdannut SUUREN ihastuksen. Normaaliolotilassa olen aivan toisenlainen, erittäinkin selkeäsanainen, rohkea...Mutta mutta, itseni suhteen (= sen suhteen, miten kiinnostava mahdan olla ihastukseni kohteen mielestä) olen aina ollut epävarma... Olen suhtautunut ihastuksiini niin, että olen nostanut heidät jalustalle, nähnyt ruusunpunaisten lasien läpi ja ollut siis näkemättä heitä sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. Tietysti noissa tilanteissa olen ollut ihan hirveän rakastunut ja näitä "hirveitä rakastumisia" on elämässäni ollut ehkä viisi kappaletta. On sitä siinäkin ollut kestämistä. Sitten on tietenkin ollut ihmisiä, jotka ovat kiinnostaneet ja joihin on ollut vähän ihastunutkin ja jotka eivät ole olleet niin kovin "pelottavia"...
Totta on se, mitä sanoit: tunteet tulevat välittämättä siitä, mitä me haluamme. Tahdonasiat sitten sujuvat vähän paremmin :) - BGirl
BiBi kirjoitti:
Ensinnäkin siis kiitos, että tuolla aiemmin otit kantaa keskusteluun minua lämmittävällä tavalla.
Tästä toisesta asiasta: älä huoli, minä olen ollut AINA ihan äimän käkenä, kun olen kohdannut SUUREN ihastuksen. Normaaliolotilassa olen aivan toisenlainen, erittäinkin selkeäsanainen, rohkea...Mutta mutta, itseni suhteen (= sen suhteen, miten kiinnostava mahdan olla ihastukseni kohteen mielestä) olen aina ollut epävarma... Olen suhtautunut ihastuksiini niin, että olen nostanut heidät jalustalle, nähnyt ruusunpunaisten lasien läpi ja ollut siis näkemättä heitä sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. Tietysti noissa tilanteissa olen ollut ihan hirveän rakastunut ja näitä "hirveitä rakastumisia" on elämässäni ollut ehkä viisi kappaletta. On sitä siinäkin ollut kestämistä. Sitten on tietenkin ollut ihmisiä, jotka ovat kiinnostaneet ja joihin on ollut vähän ihastunutkin ja jotka eivät ole olleet niin kovin "pelottavia"...
Totta on se, mitä sanoit: tunteet tulevat välittämättä siitä, mitä me haluamme. Tahdonasiat sitten sujuvat vähän paremmin :)Joo. Mä ihastun HYVIN harvoin. Kerran olen ollut rakastunut mieheen ja nyt tuntuu, että olen TODELLA ihastunut yhteen naiseen. Sen suhteen vain en pysty tekemään mitään ja odotan, että tunteeni hiipuvat. Olen tottunut pitämään kaikki langat käsissäni, joten tämmöinen höntin avuttoman ihastuneen rooli on ÄRSYTTÄVÄ..varsinkin kun olen muuten hyvin sosiaalinen, avoin ja rohkea ihminen. Harmittaa vaan se, että kun niin harvoin ihastun ja nyt sitten näin hölmösti...Oletko itse toiminut, kun olet ollut rakastunut? Blaah...mä en pysty, oon niin itsekriittinen ja pelkään torjumista. Mielummin kylmetän itseni, ku tulen torjutuksi, tosi hölmöä, mut ei voi mitään...
- BiBi
BGirl kirjoitti:
Joo. Mä ihastun HYVIN harvoin. Kerran olen ollut rakastunut mieheen ja nyt tuntuu, että olen TODELLA ihastunut yhteen naiseen. Sen suhteen vain en pysty tekemään mitään ja odotan, että tunteeni hiipuvat. Olen tottunut pitämään kaikki langat käsissäni, joten tämmöinen höntin avuttoman ihastuneen rooli on ÄRSYTTÄVÄ..varsinkin kun olen muuten hyvin sosiaalinen, avoin ja rohkea ihminen. Harmittaa vaan se, että kun niin harvoin ihastun ja nyt sitten näin hölmösti...Oletko itse toiminut, kun olet ollut rakastunut? Blaah...mä en pysty, oon niin itsekriittinen ja pelkään torjumista. Mielummin kylmetän itseni, ku tulen torjutuksi, tosi hölmöä, mut ei voi mitään...
...niin sitten sitä saattaa toimia epäluonnollisesti ja mennä ihan metsään. Kerran toimin niin, kuin oletan rohkeiden ja itseensä luottavien ihmisten tekevän: kerroin tunteeni kiertelemättä ja kaartelematta. Olin ajatellut asian niin pitkälle kuin pystyin: jos tulee pakit, mitä sitten ja jos ei, mitä sitten. Pakit tuli. Vaikka kuinka olin valmistautunut etukäteen, en siltikään voinut välttää häpeän tunnetta. Tuli myös olo, että minä tunkeilin yms., vaikka se toinen sanoi, että olin ollut rohkea ja että noin pitää toimiakin... Päätin, että en ikinä enää toimi rohkeasti missään tuollaisissa tilanteissa, vaikka järki sanoisi mitä. En ole sitten kuitenkaan niin vahva ja itseeni luottavainen, että kestäisin niitä tuntemuksia, mitä tulee pakkien jälkeen. Se(kin) oli hirveää, vaikka niin pääsin toisaalta eroon siitä ihastuksesta (ja sen takia olin ainakin osaksi ottanutkin ohjat omiin käsiin). Uskonpa, että pääsin ihastuksestani paljon nopeammin eroon kertomalla kuin jos en olisi kertonut.
Joskus olen miettinyt, mitä sitten, jos hän olisikin vastannut tunteisiini. Vaikka sitäkin vaihtoehtoa olin ajatellut, vasta jälkeenpäin tajusin, että siitä olisikin voinut tulla sellaisia vaikeuksia, joihin en sittenkään ollut osannut valmistautua. Mitä, jos hän olisikin ollut ihastunut minuun ja halunnut jatkaa suhdetta siltä pohjalta... Hiisi, ei siitä olisi mitään tullut, kun järjellä jälkiviisaasti ajattelen.
- aelita
viimeisestä ihastumisesta on niin kauan aikaa... :D
taidan olla kyllä ihastumisasioissa aika passiivi.. mä en taida oikein tajuta, ennenkuin mua ottaa korvista kiinni ja pussaa ;-)
ja jos toinen on varattu, en tee todellakaan mitään... en halua sotkea kenenkään kuvioita. - Persuun
Taidanpa olla se passiivinen...tyydyn vain luomaan niitä kaipaavia ja pitkiä katseita:(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1026508
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h844954Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1073218Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p303062Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262265Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191636Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961231Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3391222Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311136- 48904