Kertokaapa, mikä mielestänne voisi vahvistaa elävää yhteyttä uskovien välillä.
Tämä ei ole tietokilpailu, puhutaan ihan käytännön tasolla. Osallistumiseen voi kätkeytyä siunaus!
Kutsu uskonyhteyden rakentamiseen
EJKR
43
1312
Vastaukset
Yksi mahdollisuus on paltalk äänikokous netissä.
Meillä on ihmisiä tullut uskoon siellä kuten oikeilla teillä ja aitovierillä. Itse asiassa meillä on nytkin huone auki, jonka nimessä on armo. Me siis pidämme itse kokouksia kotona ja sitten paltalkissa ja toreilla yms. Ja se tapahtuu Jumalan armosta, Pyhän Hengen lahjoilla.
http://www.jeesusonherra.net/paltalk.htm- EJKR
Kiitos myönteisestä palautteesta ja paltalk vihjeestä.
Näkökulmani keskusteluun lienee kuitenkin erilainen kuin sinun. Tässä pääkohdat:
Jeesus antoi seuraajilleen 2 käskyä:
1. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. Joh 13:34-35
2. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Mark 16:15
2. käskyyn perustuvaa enemmän tai vähemmän organisoitua toimintaa löytyy vaikka millä mitalla. Sen sijaan 1. käskyn nojalla syntyneisiin toimintamuotoihin en ole liiemmin törmännyt.
Jos toimitaan 2. käskyn pohjalta, toiminta suuntautuu ulkopuolella oleviin. Jos taas toimitaan 1. käskyn pohjalta, toiminta suuntautuu uskovien keskinäisiin suhteisiin.
Avauksieni tarkoituksena on virittää keskustelua, jossa asioita tutkitaan 1. käskyn näkökulmasta.
Keskinäisen rakkauden kysymykset avautuvat kullekin hyvin eri tavoin. Siksi liian kiivasrytminen ja ylhäältä ohjattu keskustelu voi tukkia monen vilpittömän ja sävyisän uskovan suun. Uskon, että tämä foorumi voi hyvin edistää rakkaudellisen uskonyhteyden rakentumista.
- ehdotus
Pelkästään kristinuskon yhetyttä tärkeyttä pitäville ekumeenikoille tämä saattaa olla liian radikaali ehdotus, mutta kerron oman käytännön esimerkin:
Olen suomalaissyntyinen islamiin kääntynyt mies. Minulla on muutamia läheisiä ystäviä kristinuskon piirissä. Aika ajoin vuorottelemme toisten pyhissä paikoissa, eli kirkkotilassa tai moskeijassa. Kukaan ei pyri käännyttämään ketään. Keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia, iloisia ja huumoriakin on välillä veistetty. Mutta, mikä tärkeintä, olemme kaikki pystyneet vilpittömästi kunnioittamaan toisiamme.
On paljon helpompi keskustella ja ymmärtää ihmistä, jolla on selkeä uskonnollinen vakaumus. Paljon hankalampi on luoda ymmäärystä ihmiseen, jolla ei ole minkäänlaista omakohtaista uskoa.- ajattele jos
lapsesi kääntyisi vaikka hinduksi. Ei tämä sinua iloiseksi tekisi, mutta silti teillä olisi jotain yhteistä enemmän kuin jos hän alkaisi palvoa vain rahaa ja tavaraa.
Se on juuri sellainen yhteisö. Olen jonkin verran osallistunut sen toimintaan. Sen periaate on juuri se, jonka esität.
http://www.uri.org
E-MAIL [email protected]
Toimintaa on myös Suomessa. Helsingin seudulla vetäjänä toimivaan saa yhteyden
[email protected]- EJKR
Koska tämä on kristinuskon palsta, tarkoitan uskonyhteyden rakentamista niiden välillä, jotka seuraavat Jeesusta ja tunnustavat hänet ainoaksi tieksi Jumalan luo.
Ekumeniaksi en avaustani kutsu, sillä minusta ekumenia on ytimeltään makrotason termi, jolla tavoitellaan sitä, että kristityt, jotka eivät ole alamaisia Jumalalle, jota sanovat uskovansa, yrittävät luoda näennäisen keskinäisen yhteyden.
Voin toki keskustella muistakin aiheista, mutta ainakin uusi aloitus, josta ilmenisi, että on tarkoitus keskustella eri vakaumusten välillä, olisi silloin paikallaan.
- tuttan
Erikoisin keskustelun avaus, johon olen hetkeen törmännyt. Erittäin tärkeä, toivoisin tähän löytyvän paljon kannanottajia. Aihepiiri saattaa olla vain niin uusi ja pelkoa herättävä, että kaikkein arimmat, joilla on ne mielenkiintoisemmat kokemukset (haavat) tuskin uskaltavat ekoille kierroksille.
Koska ihminen kulkee eri tilanteisiin ja varsinkin uusiin yhteisöihin aina tunteiden kautta, se on ensimmäinen joka tulisi ottaa huomioon silloin kun perustetaan vaikkapa jokin piiri-pieni jossa on uusia jäseniä.
Erittäin hyvä huomio oli myös tuo sinun ylhäältä-johtamis lausahdus, jonka mainitsit. Jos mielitään "elävään yhteyteen" ei sellaista saa olla.
Elävä yhteys perustuu mielestäni toisen arvon tunnustamiseen, siis suomeksi tasa-arvoon. Se perustuu luottamukseen ryhmän muita jäseniä kohtaan, mitä suurimpaan ja vielä suurimpaan lojaalisuuteen ihmisten kesken. Ilmaisut "Anteeksi" ja "Sopisiko sinulle" olisivat se pohja jolla toista kohdellaan.
Niin toisen ihmisen huomioon ottaminen Ihmisenä ja Jumalan työntekijänä - ilman vertailua -.
On varmaan aihepiiri josta voisi kirjoittaa kirjan.- EJKR
Pelon herääminen johtuu aiheesta, rakkaus pelottaa. Keskinäistä rakkautta kaivataan, mutta sitä ei löydy, kun ei haluta ottaa riskejä. Pettyminen rakkauden tavoittelussa on aina mahdollista. Jos ei riskiä oteta, rakkaus jää kaukaiseksi haaveeksi. Jeesus otti suurimman mahdollisen riskin, pani kaikki peliin.
Tänäkin aikana vain se löytää rakkautta, joka ei piilottele toisten selän, oikeaoppisuuden tai organisaation takana. Jos minä tulen esiin ja kerron, kuka minä olen suhteessa Jumalaan, yhteyden ja rakkauden mahdollisuus avautuu. Tämä on sen leiviskän käyttämistä (Matt 25:14-30). Niin rakkauden kuin pörssirahankin kartuttaminen merkitsee riskin ottamista, oman turvallisuuden altiiksi panemista.
- aihe...
täytyy illemmalla lueskella uudelleen ,nyt yo-juhliin valmistautumista.Kiitos!
- quest is purpose
Ensiksi tuli mieleen se, mikä aiheuttaa kismaa ja on näin ollen esteenä tälle yhteydelle..ja sehän on erilaiset opilliset erimielisyydet mitä tulee Raamattuun ja sen sanaan. Näilläkin palstoilla on monia uskovia ihmisiä jotka kuitenkin ovat toistensa kanssa erimieltä monistakin asioista..itse kun olen seurannut näitä keskusteluja vajaan 4 kuukautta, olen huomannut esim. että ensin vaikka kaksi ihmistä ovat yhdessä jotain mieltä ja loput taas erimieltä..ja sitten yllättäen pari kuukautta enteenpäin nämäkin kaksi ovat sitten jossain asiassa keskenään erimieltä. Ja mikä tähänkin on sitten syynä? Tulee vähän onneton olo ku lukee tuollaisia erimielisyyksiä ja kun ei itsekään välillä enää ymmärrä että kuka puhuu totta ja kuka ei, jos vaikka molemmat väittävät saaneesa Pyhän Hengen ja silti ovat asioista niin erimieltä niin se jos mikä ajaa kiistoihin ja yhteys ropisee. En rupea luettelemaan erilaisia kiistan aiheita, sillä varmasti jokainen tietää että niitä näillä palstoilla on lähes päivittäin. Mutta minä uskon, että siellä missä saarnataan sekä lakia, että armoa yhdessä, siellä myös eletään elvää yhteyttä uskovien välillä. Ja silloin täytyy myös ihmisten palvella toinen toistaan eikä havitella muiden yläpuolelle pääsyä, sillä kukaan ei ole toistaan suurempi. Ja vain Jeesus pelastaa, ei erilaiset tulkinnat Raamatusta, vain ristiinnaulittu vapahtajamme, joka on tie, totuus ja elämä.
- EJKR
Kiitos, kun kerrot ristiriitaiset tunteesi. Samanlaisia ajatuksia liikkuu omassa mielessänikin. En minäkään tällaisia avauksia uskaltaisi yrittää, jos en voisi Jumalaan luottaen toivoa, että on mahdollista tavoittaa muitakin, jotka tuntevat samoin ja etsivät valoa.
Minäkin nojaan Raamattuun auktoriteettinani. En vain näe sitä auktoriteettinä, joka olisi annettu minun tai jonkun muun ihmisen tai uskonsuuntauksen hallintaan. Ne, joille Raamattu on todellinen omaa elämää ohjaava auktoriteetti, eivät nähdäkseni voi parjata ja kiistellä, sillä toisten kunnioittaminen ja rakastaminenhan on evankeliumin varsinainen päämäärä, ei oikeassa oleminen (Esim Jaak: 3:13-16, 2 Tim 2:23, Room 12:10,18, Joh 13:35)
Erimielisyyksiä ei voi välttää, mutta voimme omalta osaltamme välttää riitelyä, parjausta ja tuomitsemista. Uskon, että kiistanalaiset kysymykset voivat avautua Jumalan tarkoittamalla tavalla itse kunkin ymmärrykselle vain rakkaudellisessa ilmapiirissä.
Jos ilmapiiri on riitaisa ja erimielisyyksiä korostava, me arat ja keskeneräiset uskovat pakenemme usein "oikeaoppisten" Raamatuntulkitojen taakse. Kukapa sellaisessa ilmapiirissä omana heikkona itsenään haluaisi esiintyä.
Jeesus pelastaa, ja uskon että hänellä on voima pelastaa hetki hetkeltä myös näiden kipeiden yhteyden ongelmien keskellä. Hän voi näyttää elämän ja totuuden ja tien näissäkin asioissa, sillä onhan hän kärsinyt meidän rinnallamme kaiken tämän maailman sekamelskasta syntyvän kivun. - juudan tie
EJKR kirjoitti:
Kiitos, kun kerrot ristiriitaiset tunteesi. Samanlaisia ajatuksia liikkuu omassa mielessänikin. En minäkään tällaisia avauksia uskaltaisi yrittää, jos en voisi Jumalaan luottaen toivoa, että on mahdollista tavoittaa muitakin, jotka tuntevat samoin ja etsivät valoa.
Minäkin nojaan Raamattuun auktoriteettinani. En vain näe sitä auktoriteettinä, joka olisi annettu minun tai jonkun muun ihmisen tai uskonsuuntauksen hallintaan. Ne, joille Raamattu on todellinen omaa elämää ohjaava auktoriteetti, eivät nähdäkseni voi parjata ja kiistellä, sillä toisten kunnioittaminen ja rakastaminenhan on evankeliumin varsinainen päämäärä, ei oikeassa oleminen (Esim Jaak: 3:13-16, 2 Tim 2:23, Room 12:10,18, Joh 13:35)
Erimielisyyksiä ei voi välttää, mutta voimme omalta osaltamme välttää riitelyä, parjausta ja tuomitsemista. Uskon, että kiistanalaiset kysymykset voivat avautua Jumalan tarkoittamalla tavalla itse kunkin ymmärrykselle vain rakkaudellisessa ilmapiirissä.
Jos ilmapiiri on riitaisa ja erimielisyyksiä korostava, me arat ja keskeneräiset uskovat pakenemme usein "oikeaoppisten" Raamatuntulkitojen taakse. Kukapa sellaisessa ilmapiirissä omana heikkona itsenään haluaisi esiintyä.
Jeesus pelastaa, ja uskon että hänellä on voima pelastaa hetki hetkeltä myös näiden kipeiden yhteyden ongelmien keskellä. Hän voi näyttää elämän ja totuuden ja tien näissäkin asioissa, sillä onhan hän kärsinyt meidän rinnallamme kaiken tämän maailman sekamelskasta syntyvän kivun.Raamatun sana on ainoa auktoriteetti.
Mikäli me olemme antaneet itsemme kokosydämisesti Kristukselle, ei meillä ole itsessämme enää muille jaettavaksi.
Me voimme samoin tehneiden kanssa olla veljiä ja sisaria mutta emme toistemme yläpuolisia.
Yhteys on yhtäläisen uskon omaavien yhteyttä.
Me voimme olla auttamassa muita yhtäläiseen yhteyteen Kristuksen luokse, mutta emme voi asettua vaalimaan kenenkään uskoa. - EJKR
juudan tie kirjoitti:
Raamatun sana on ainoa auktoriteetti.
Mikäli me olemme antaneet itsemme kokosydämisesti Kristukselle, ei meillä ole itsessämme enää muille jaettavaksi.
Me voimme samoin tehneiden kanssa olla veljiä ja sisaria mutta emme toistemme yläpuolisia.
Yhteys on yhtäläisen uskon omaavien yhteyttä.
Me voimme olla auttamassa muita yhtäläiseen yhteyteen Kristuksen luokse, mutta emme voi asettua vaalimaan kenenkään uskoa.Tervehdin sinua ilolla "juudan tie".
Tasa-arvo on todellakin mahdollista vain Kristuksessa eli Pyhässä Hengessä, ei lihassa niin kuin maailma yrittää uskotella.
Yhteyden ja rakkauden harjoittaminen uskovien kesken on kuitenkin ainoa keino saada "Kristus-ruumis" näkyväksi ja toimivaksi (1 Kor 12:12-27). Muuten olemme irrallisia ruumiinosia. Ei tiellä yksinään sätkyttelevä etusormi voi rakentaa Jumalan valtakuntaa. Mutta kun se Pyhän Hengen ja Sanan avulla löytää paikkansa ruumissa, sillä on aivan oma tehtävänsä, eikä mikään muu ruumiinosa voi korvata sitä.
- äsken kotona
aiheesta mieheni kanssa.Kysyin mikä hänen mielestään voisi vahvistaa elävää yhteyttä uskovien välillä.Vastaus tuli heti ,että ei mikään.Perusteluiksi hän sanoi että ihminen on ollut kautta aikojen samanlainen suhteessa toiseen ihmiseen.
Meillä on ympärillämme suojamuuri, jonka sisään myös uskonasiat kuuluvat , vai kuuluvatko ja saavatko kuulua? Kunnioitus tätä muuria kohtaan luo yhteyttä tämän tyyppisiin ihmisiin.
Itse olen huomannut että rohkeus ja riskinotto kertoa omista heikkouksista,vastoinkäymisistä ja vaikeuksista on kannattanut.Mitä enemmän tutustuu toisiin ihmisiin sitä enemmän tulee näkemään että kaikilla on omat taakkansa.
Toisten kuormien kantaminen on taas asia sinällään.Se on taitolaji.
Taakkoja ei niin vaan annetakaan muiden kannettavaksi.
Tällä hetkellä parhaat "uskonystäväni "ovat 6 ja 7 vuotiaat lapsen lapseni, jotka mummulassa vieraillessaan joka ilta pyytävät minua vuoteensa ääreen siunaamaan heidät.Olen saanut vastailla heidän kysymyksiinsä Jumalasta ja Jeesuksesta ja yhdessä olemme tuoneet taivaan Isän eteen mieltä painavat yhteiset asiamme ja opetelleet suvi-ja lastenvirsiä.
Tällaisen yhteyden ei soisi koskaan loppuvan.- EJKR
Miehesi ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta, mutta itseäsi asia ilmeisesti askarruttaa, kun vaivauduit vastaamaan.
Jumalan ja uskonyhteyden etsintää harjoittavat ne, jotka ovat havainneet sitä tarvitsevansa:
"harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." 2 Tim 2:22
Ihminen ei huuda apua eikä etsi uskon vahvistumista toisten kanssa, jos hän omasta mielestään pärjää muurinsa takana itsensä, läheistensä ja oman elämänsä kanssa kohtuullisesti ilman että omatunto kolkuttelee. Nykyajassa tämä näyttää onnistuvan yhä useammalta.
Lapsista voi oppia paljon, he muuttuvat ja ovat vain lainassa. Herran armo pysyy iankaikkisesti. - syntyi ....
EJKR kirjoitti:
Miehesi ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta, mutta itseäsi asia ilmeisesti askarruttaa, kun vaivauduit vastaamaan.
Jumalan ja uskonyhteyden etsintää harjoittavat ne, jotka ovat havainneet sitä tarvitsevansa:
"harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." 2 Tim 2:22
Ihminen ei huuda apua eikä etsi uskon vahvistumista toisten kanssa, jos hän omasta mielestään pärjää muurinsa takana itsensä, läheistensä ja oman elämänsä kanssa kohtuullisesti ilman että omatunto kolkuttelee. Nykyajassa tämä näyttää onnistuvan yhä useammalta.
Lapsista voi oppia paljon, he muuttuvat ja ovat vain lainassa. Herran armo pysyy iankaikkisesti.uusi sana muurikristillisyys.:)
Mikähän mahtaa olla ihmisluonteen vaikutus uskonyhteyden ilmenemisessä? Avoin , välitön, luottavainen ,iloinen ,seurallinen ja sosiaalinen on kuin luotu yhteyteen,myös uskonyhteyteen.
Mutta miten saa vaikka joku jäyhä pohjalaismies uskonyhteyden toiseen samanlaiseen.....kun hänen rukouksensakin Jumalalle saattaa olla vain katse ylös ja huokaus:kais tiärät mun asiani, ja siinä kaikki.
Se se vasta lujaa uskoa on.Ei mitään omia höpinöitä.
Kunnioitus toisen vakaumukseen .
Myöhemmin Raamatun lukua yhdessä.
Joskus mukana hengellisissä tilaisuuksissa.
Hengellisen musiikin yms kuuntelu.
Yhteisiä rukouksiakin jo.
Eikö Jumala ole ihmeellinen.Onko Hän valinnut meidät molemmat...
Vuosikymmeniä kului tähän Hänen työhönsä.
Arvostan enemmän aitoutta kuin suuria sanoja. - EJKR
syntyi .... kirjoitti:
uusi sana muurikristillisyys.:)
Mikähän mahtaa olla ihmisluonteen vaikutus uskonyhteyden ilmenemisessä? Avoin , välitön, luottavainen ,iloinen ,seurallinen ja sosiaalinen on kuin luotu yhteyteen,myös uskonyhteyteen.
Mutta miten saa vaikka joku jäyhä pohjalaismies uskonyhteyden toiseen samanlaiseen.....kun hänen rukouksensakin Jumalalle saattaa olla vain katse ylös ja huokaus:kais tiärät mun asiani, ja siinä kaikki.
Se se vasta lujaa uskoa on.Ei mitään omia höpinöitä.
Kunnioitus toisen vakaumukseen .
Myöhemmin Raamatun lukua yhdessä.
Joskus mukana hengellisissä tilaisuuksissa.
Hengellisen musiikin yms kuuntelu.
Yhteisiä rukouksiakin jo.
Eikö Jumala ole ihmeellinen.Onko Hän valinnut meidät molemmat...
Vuosikymmeniä kului tähän Hänen työhönsä.
Arvostan enemmän aitoutta kuin suuria sanoja.Mukava, kun vastasit. Ehdin jo ajatella, että suorasukaisuuteni pelästytti.
Pohdit minullekin hyvin läheistä kysymyksiä. Kärjistäen voisi sanoa, että kristikunta on vastoin Jumalan tahtoa lokeroinut nuo eri ihmistyypit: Jäyhät pohjalais-, savolais-, ja lappalaisukot kuuluvat vanhoihin luterilaisiin herätysliikeisiin, tunneihmiset ovat vapaissa suunnissa ja trendikkäät, sanavalmiit, ulospäinkääntyneet nuoret uraihmiset cityseurakunnissa. Ja kaikilla heillä on omalla tavallaan luja usko samaan Jumalaan.
Erilaisuus ja aitous on arvokasta, mutta jos tuo erilaisuus synnyttää uskonkäytännön, joka poissulkee toisenlaisuuden, ei olla tekemisissä Jumalan tarkoittaman uskonyhteyden kanssa vaan lihallisten ominaisuuksien perusteella laaditun yhteyden mallin kanssa.
Siitähän Jeesus tuli meitä pelastamaan:
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa." 1 Joh 4:9 - vaikea on ...
EJKR kirjoitti:
Mukava, kun vastasit. Ehdin jo ajatella, että suorasukaisuuteni pelästytti.
Pohdit minullekin hyvin läheistä kysymyksiä. Kärjistäen voisi sanoa, että kristikunta on vastoin Jumalan tahtoa lokeroinut nuo eri ihmistyypit: Jäyhät pohjalais-, savolais-, ja lappalaisukot kuuluvat vanhoihin luterilaisiin herätysliikeisiin, tunneihmiset ovat vapaissa suunnissa ja trendikkäät, sanavalmiit, ulospäinkääntyneet nuoret uraihmiset cityseurakunnissa. Ja kaikilla heillä on omalla tavallaan luja usko samaan Jumalaan.
Erilaisuus ja aitous on arvokasta, mutta jos tuo erilaisuus synnyttää uskonkäytännön, joka poissulkee toisenlaisuuden, ei olla tekemisissä Jumalan tarkoittaman uskonyhteyden kanssa vaan lihallisten ominaisuuksien perusteella laaditun yhteyden mallin kanssa.
Siitähän Jeesus tuli meitä pelastamaan:
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa." 1 Joh 4:9...yhteyttä rakentaa näillä palstoilla ,kun se perustuu muutamaan sanaan tai sanomatta jättämiseen.Periaatteista tietysti voidaan keskustella ja varmaan aloittaja niin halusikin.
Kysyn teiltä miten minun on suhtauduttava sellaiseen kirjoittajaan , joka tulee ev lut palstalle suoranaisesti moittimaan esim nyt eilistä TV-jumalanpalvelusta (minulle tärkeää).
Siellä sentään tuotiin selkeästi esille Jumalan sanaa ja helluntain sanomaa.
Vaikea on vastata tällaiselle ihmiselle rakkauden hengessä.
Vai purkautuvatko nyt Nokian tapahtumat näillä palstoilla luterilaiseen kirkkoon päin summan mutikassa...
Eli ammuskellaan muurin takaa toiselle muurille.
Herra meitä armahtakoon. - EJKR
vaikea on ... kirjoitti:
...yhteyttä rakentaa näillä palstoilla ,kun se perustuu muutamaan sanaan tai sanomatta jättämiseen.Periaatteista tietysti voidaan keskustella ja varmaan aloittaja niin halusikin.
Kysyn teiltä miten minun on suhtauduttava sellaiseen kirjoittajaan , joka tulee ev lut palstalle suoranaisesti moittimaan esim nyt eilistä TV-jumalanpalvelusta (minulle tärkeää).
Siellä sentään tuotiin selkeästi esille Jumalan sanaa ja helluntain sanomaa.
Vaikea on vastata tällaiselle ihmiselle rakkauden hengessä.
Vai purkautuvatko nyt Nokian tapahtumat näillä palstoilla luterilaiseen kirkkoon päin summan mutikassa...
Eli ammuskellaan muurin takaa toiselle muurille.
Herra meitä armahtakoon.Eipäs tehdä liian nopeitä johtopäätöksiä. Luepa (sallinet, että sinuttelen?) vaikkapa ne 3 avausta, jotka nyt olen viikon välein tehnyt ja vertaa niiden kaskusteluilmapiiriä ja lukijamääriä tämän palstan keskimääräiseen antiin. Oletko sitä mieltä, ettei sillä, miten me täällä kirjoitamme olisi uskonyhteyden rakentamisen kannalta mitään muuta kuin periaatteellista merkitystä?
Jos kirjoitetuilla viesteillä ei voisi rakentaa yhteyttä, Paavali tuskin olisi vaivautunut kirjoittamaan:
"suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." 2 Kor 2:4
"Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme." 2 Kor 7:2-4
Itse olen jotain välähdyksiä tästä Paavalin kuvaamasta ilosta kokenut, kun olen saanut vastauksia vilpittömiltä kristityiltä. Ja vastaisinko sinulle näin innokkaasti, jos en iloitsisi aidosta etsinnästäsi, ja siitä, että Pyhä Henki saa sinut kokemaan kipua, kun jotkut toimivat taitamattomasti.
Kysymykseesi tekisin ensin vastakysymyksen: Oletko kyseiseen henkilöön hankilökohtaisessa yhteydessä, etkä näin ollen voi väistää asian käsittelyä hänen kanssaan? Jos joudut väistämättä hänen kanssaan asiaa käsittelemään, en voi antaa mitään valmista vastausta, mutta toivon, että tapani keskutella toisten kanssa voisi antaa siihen vinkkejä. Jos sen sijaan et ole sellaisessa yhteydessä häneen, niin kuka sitten on asettanut sinut hänen ojentajakseen tai kirkon puolustajaksi?
Ja lopuksi: Kiitos mukanaolosta. Se, että näin avoimesti tulet kysymyksinesi näkyviin, voi rohkaista jotakuta toista arkaa kulkijaa merkittävästi. Kenties saamme iloita keskinäisestä rakentumisesta muidenkin kanssa. - kiitos EJKR
EJKR kirjoitti:
Eipäs tehdä liian nopeitä johtopäätöksiä. Luepa (sallinet, että sinuttelen?) vaikkapa ne 3 avausta, jotka nyt olen viikon välein tehnyt ja vertaa niiden kaskusteluilmapiiriä ja lukijamääriä tämän palstan keskimääräiseen antiin. Oletko sitä mieltä, ettei sillä, miten me täällä kirjoitamme olisi uskonyhteyden rakentamisen kannalta mitään muuta kuin periaatteellista merkitystä?
Jos kirjoitetuilla viesteillä ei voisi rakentaa yhteyttä, Paavali tuskin olisi vaivautunut kirjoittamaan:
"suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." 2 Kor 2:4
"Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme." 2 Kor 7:2-4
Itse olen jotain välähdyksiä tästä Paavalin kuvaamasta ilosta kokenut, kun olen saanut vastauksia vilpittömiltä kristityiltä. Ja vastaisinko sinulle näin innokkaasti, jos en iloitsisi aidosta etsinnästäsi, ja siitä, että Pyhä Henki saa sinut kokemaan kipua, kun jotkut toimivat taitamattomasti.
Kysymykseesi tekisin ensin vastakysymyksen: Oletko kyseiseen henkilöön hankilökohtaisessa yhteydessä, etkä näin ollen voi väistää asian käsittelyä hänen kanssaan? Jos joudut väistämättä hänen kanssaan asiaa käsittelemään, en voi antaa mitään valmista vastausta, mutta toivon, että tapani keskutella toisten kanssa voisi antaa siihen vinkkejä. Jos sen sijaan et ole sellaisessa yhteydessä häneen, niin kuka sitten on asettanut sinut hänen ojentajakseen tai kirkon puolustajaksi?
Ja lopuksi: Kiitos mukanaolosta. Se, että näin avoimesti tulet kysymyksinesi näkyviin, voi rohkaista jotakuta toista arkaa kulkijaa merkittävästi. Kenties saamme iloita keskinäisestä rakentumisesta muidenkin kanssa.minua kohtaan.Kävin nyt vasta lukemassa aikaisempia aloituksiasi ja yllätyin iloisesti.Nyt tiedän mitkä palstat jätän suosista rauhaan.En vaan tahdo jaksaa sitä taitamatonta sotaa ev lut kirkkoa vastaan, mutta ei minun tosiaan tarvikaan olla siinä sodassa mukana.
Toki voit sinutella, tunnen aina silloin itseni imarrelluksi ja nuoreksi.Pitänee keksiä joku nimimerkki.
Olen syntyperäisenä körttinä kasvanut siihen että ei parane ylvästellä uskollaan.Mieluummin ali-kuin ylisanoja.Soisin oppivani lukemaan päivittäin enemmän Raamattua ja rukoilemaan yhdessä.
Mutta nythän multa vapautuukin siihen aikaa:) - EJKR
kiitos EJKR kirjoitti:
minua kohtaan.Kävin nyt vasta lukemassa aikaisempia aloituksiasi ja yllätyin iloisesti.Nyt tiedän mitkä palstat jätän suosista rauhaan.En vaan tahdo jaksaa sitä taitamatonta sotaa ev lut kirkkoa vastaan, mutta ei minun tosiaan tarvikaan olla siinä sodassa mukana.
Toki voit sinutella, tunnen aina silloin itseni imarrelluksi ja nuoreksi.Pitänee keksiä joku nimimerkki.
Olen syntyperäisenä körttinä kasvanut siihen että ei parane ylvästellä uskollaan.Mieluummin ali-kuin ylisanoja.Soisin oppivani lukemaan päivittäin enemmän Raamattua ja rukoilemaan yhdessä.
Mutta nythän multa vapautuukin siihen aikaa:)Herrassa kun elämme, olemme ikuisesti nuoria, lapsen kaltaisia, vaikka luulenkin että kalenteri-ikäni ylittää merkittävästi omasi.
Varovaisuuteen minäkin olen kasvanut, mutta vähitellen oivaltanut, että Jumala ei odota meiltä itsemme yli- tai aliarviointia vaan totuudenmukaistuutta. Niin yli- kuin aliarviointikin voi johtua ylpeydestä. Miten me toisiamme rohkaisemme, jos emme uskalla olla rehellisiä? kiitos EJKR kirjoitti:
minua kohtaan.Kävin nyt vasta lukemassa aikaisempia aloituksiasi ja yllätyin iloisesti.Nyt tiedän mitkä palstat jätän suosista rauhaan.En vaan tahdo jaksaa sitä taitamatonta sotaa ev lut kirkkoa vastaan, mutta ei minun tosiaan tarvikaan olla siinä sodassa mukana.
Toki voit sinutella, tunnen aina silloin itseni imarrelluksi ja nuoreksi.Pitänee keksiä joku nimimerkki.
Olen syntyperäisenä körttinä kasvanut siihen että ei parane ylvästellä uskollaan.Mieluummin ali-kuin ylisanoja.Soisin oppivani lukemaan päivittäin enemmän Raamattua ja rukoilemaan yhdessä.
Mutta nythän multa vapautuukin siihen aikaa:)Luin tekstiäsi huolimattomasti, joten voimmekin olla aika samanikäiset :)
Tässä onkin jo tullut paljon hyviä kommentteja. Itselle tuli sellainen ajatus, että ainoa keino päästä lähemmäksi lähimmäistä, on lähentyä ensin Jumalaa. Mitä enemmän vietämme aikaa Vapahtajamme kanssa, sitä enemmän muutumme sen kuvan kaltaiseksi, "kirkkaudesta kirkkauteen". Tuolloin meissä alkaa vaikuttaa Kristuksen rakkaus, mistä on kaikki oman edun tavoittelu kaukana. Tuo rakkaus loistaa kirkkaana, ja saa aikaan ainoastaan hyvää ympäristössä.
Toinen käytännön asia (vaikkakin vähäpätöisempi, ja ehdottomasti kytköksissä edelliseen), jolla voi rakentaa rakkautta ympäristössä, on avoin ja vilpitön suhtautuminen lähimmäiseen. Joku jo sanoikin, että olemalla avoin omista heikkouksistaan on avannut tietä keskinäiselle rakkaudelle. Tuon itsekin olen huomannut. Hengellinen ylpeys on iso muuri, joka erottaa Jumalan, ihmisen ja lähimmäisen toisistaan. Esimerkiksi jotkut eivät halua kertoa omia rukousaiheitaan, koska se tekisi heistä heikkoja ja muista riippuvaisia. He eivät käsitä, että juuri tuo riippuvuussuhde Jumalaan on kristityn elinehto. Kun tulemme riippuvaisiksi Jumalasta, ei ole enää mitään kulissia, jota pitäisi pitää yllä. Olemme vain kurjia syntisiä Jumalan edessä, jotka tarvitsevat armoa ja rakkautta. Samalla huomataan, että niinhän ovat muutkin, eikä kenelläkään ole edellytyksiä nousta muita korkeammalle.
Aikaisemmissa viesteissä oli puhetta myös siitä, kuinka erimielisyydet rikkovat ihmisten välejä. Taisi olla Quest is purpose, joka asiaa harmitteli. Itsekin olen sitä murehtinut jo pidemmän aikaa; tuntuu, että niin monessa paikassa on riitoja ja erimielisyyksiä. Keskitytään siihen, kuka on oikeassa, eikä siihen ainoaan, millä on merkitystä. Itse hellarina vietin aika paljon aikaa helluntailaisuuspalstalla, mutta tällä hetkellä olen aika lopen kyllästynyt koko palstaan. Ehkä Jumalan armosta joskus jaksan taas alkaa seuraamaan sitä, ja omalta osaltani yrittää vaikuttaa rauhaa ja rakkautta.
Opista riitelevien pitäisi lukea ja sisäistää kolossalaiskirjeen kohta:
"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne."
(Kol. 3:12-16)
Erityisesti kolahtaa kohta, joka kuuluu 92-käännöksen mukaan "antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta". Eihän kukaan ole täydellinen. Olemme kaikki vasta matkalla, kilvoittelemassa palkintoa. Meidän tulisi nähdä vajavaisuutemme, eikä korostaa oikeaoppineisuuttamme. Väitänpä, että suurimmatkin Jumalan miehet ja naiset ovat oppineet koko elämänsä jotain uutta Kristukseen kätketyistä salaisuuksista, eivätkä vieläkään ole tulleet täydellisiksi, ennen kuin kirkkaudessa. Tämä mielessä meidän tulisi kulkea toisiamme rakastaen ja rohkaisten, ojentaenkin tarvittaessa, mutta ehdottoman rakkauden vallitessa.
Siunausta kaikille palstalaisille, ja jatketaan pohdiskelua sekä rakennutaan Kristuksen suloisessa rakkaudessa :)- EJKR
>"antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta"<
Juuri tämä asennoitumistapa on kaiken keskinäisen rakkauden ja yhteyden rakentumisen salaisuus.
Paavali ilmaisee asian näin: "Me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan" (2 Kor 5:16). Löydätkö esimerkkejä, miten tämä suhtautumistapa näkyy Paavalin ja/tai Herran elämässä? EJKR kirjoitti:
>"antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta"<
Juuri tämä asennoitumistapa on kaiken keskinäisen rakkauden ja yhteyden rakentumisen salaisuus.
Paavali ilmaisee asian näin: "Me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan" (2 Kor 5:16). Löydätkö esimerkkejä, miten tämä suhtautumistapa näkyy Paavalin ja/tai Herran elämässä?Äkkiseltään tulee mieleen nainen, joka oli jäänyt kiinni aviorikoksesta. Kun kukaan fariseuksista ei voinut syntisinä heittää ainoatakaan kiveä, Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.
Siinä on Kristuksen mieli, jonka soisi tarttuvan jokaiseen uskovaan. Vääryyttä nähdessämme emme saisi nostaa moralistista ja tuomitsevaa sormeamme, vaan rakkaudessa etsiä tie, joka johtaa Jumalan armoistuimen luokse.
Niin usein seisomme kivi kädessä lähimmäisen edessä... On meissä Herralla kestämistä :(
Onneksi voimme luottaa siihen, että Hän tekee työnsä meissä loppuun, kunhan olemme valmiita alistumaan Hänen käsittelyynsä. Hän kasvattaa meitä Taivaallisena Isänämme, rakkauden ja kurin täydellisessä tasapainossa.- EJKR
Laurentius kirjoitti:
Äkkiseltään tulee mieleen nainen, joka oli jäänyt kiinni aviorikoksesta. Kun kukaan fariseuksista ei voinut syntisinä heittää ainoatakaan kiveä, Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.
Siinä on Kristuksen mieli, jonka soisi tarttuvan jokaiseen uskovaan. Vääryyttä nähdessämme emme saisi nostaa moralistista ja tuomitsevaa sormeamme, vaan rakkaudessa etsiä tie, joka johtaa Jumalan armoistuimen luokse.
Niin usein seisomme kivi kädessä lähimmäisen edessä... On meissä Herralla kestämistä :(
Onneksi voimme luottaa siihen, että Hän tekee työnsä meissä loppuun, kunhan olemme valmiita alistumaan Hänen käsittelyynsä. Hän kasvattaa meitä Taivaallisena Isänämme, rakkauden ja kurin täydellisessä tasapainossa.Miltä kuulostaa Herran vastaus Natanaelille:
"Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista." Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso." Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Joh 1:45-48
Ajatuksia, näkökulmia? EJKR kirjoitti:
Miltä kuulostaa Herran vastaus Natanaelille:
"Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista." Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso." Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Joh 1:45-48
Ajatuksia, näkökulmia?Ajatuksia... Lähinnä minua mietityttää mitä viikunapuun alla tapahtui kun Jeesus näki Natanaelin. "israelilainen vailla vilppiä"... Jotain sellaista, joka sai Natanaelin huudahtamaan: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!"
Ehkä sinä voit valottaa asiaa??
Miten tämä liittyy aiheeseen, sekin kiinnostaisi tietää :)- EJKR
Laurentius kirjoitti:
Ajatuksia... Lähinnä minua mietityttää mitä viikunapuun alla tapahtui kun Jeesus näki Natanaelin. "israelilainen vailla vilppiä"... Jotain sellaista, joka sai Natanaelin huudahtamaan: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!"
Ehkä sinä voit valottaa asiaa??
Miten tämä liittyy aiheeseen, sekin kiinnostaisi tietää :)Minua puhuttelee tässä monia asia. Ensinnäkin Natanaelin asenne on kaikkea muuta kuin jees-miehen. Hänhän on hyvin kriittinen ja ennakkoluuloinen. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Hän on ilmeisesti nähnyt kaikenlaisia huuhaa "messiaita" ja saanut jostain syystä erityisen huonon kuvan Nasaretin ihmisistä.
Jeesus taas, vaikka tietää tämän, ei kompastu sanomaan, että siinä se ennakkoluuloinen vastarannan kiiski tulee. Ei, Hän tuntee Natanaelin hänen vilpittömyytensä mukaan. Hän ymmärtää, että Natanaelin kokemusmaailmassa kaikki todella näyttää vähän epäilyttävältä, mutta että Natanael on tässä täysin vilpitön. Kun Hän tulee Jeesuksen luo epäilevin mielin, hän on silti vilpittömästi sitä mitä on.
Jeesus sanoo: "Katso, oikea Israelilainen, jossa ei ole vilppiä." Ja todella - Natanael tunnistaa heti itsensä: "Mistä minut tunsit?" Hän siis tietää oman epäilevän ja kriittisen asenteensa ja huomaa - yllätys, yllätys - tulleensa tunnistetuksi. Voin vain kuvitella, miten moni muu on hänelle sanonut: Yritä nyt olla vähän valoisampi, rakentavampi, sosiaalisempi, myönteisempi tms.
Minusta tämä on mitä huikein kuva siitä, mitä tarkoittaa, että meillä on etuoikeus olla tuntematta toisiamme lihan mukaan. EJKR kirjoitti:
Minua puhuttelee tässä monia asia. Ensinnäkin Natanaelin asenne on kaikkea muuta kuin jees-miehen. Hänhän on hyvin kriittinen ja ennakkoluuloinen. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Hän on ilmeisesti nähnyt kaikenlaisia huuhaa "messiaita" ja saanut jostain syystä erityisen huonon kuvan Nasaretin ihmisistä.
Jeesus taas, vaikka tietää tämän, ei kompastu sanomaan, että siinä se ennakkoluuloinen vastarannan kiiski tulee. Ei, Hän tuntee Natanaelin hänen vilpittömyytensä mukaan. Hän ymmärtää, että Natanaelin kokemusmaailmassa kaikki todella näyttää vähän epäilyttävältä, mutta että Natanael on tässä täysin vilpitön. Kun Hän tulee Jeesuksen luo epäilevin mielin, hän on silti vilpittömästi sitä mitä on.
Jeesus sanoo: "Katso, oikea Israelilainen, jossa ei ole vilppiä." Ja todella - Natanael tunnistaa heti itsensä: "Mistä minut tunsit?" Hän siis tietää oman epäilevän ja kriittisen asenteensa ja huomaa - yllätys, yllätys - tulleensa tunnistetuksi. Voin vain kuvitella, miten moni muu on hänelle sanonut: Yritä nyt olla vähän valoisampi, rakentavampi, sosiaalisempi, myönteisempi tms.
Minusta tämä on mitä huikein kuva siitä, mitä tarkoittaa, että meillä on etuoikeus olla tuntematta toisiamme lihan mukaan.Noinhan sen täytyy olla. On se hienoa kun joka päivä saa oppia jotain uutta :)
Kristus-ruumissa on hyvä rakentua keskinäisessä rakkaudessa.
Kiitos sinulle EJKR, ja siunausta elämääsi ja palvelustehtävääsi :)
- paikanetsijä
eiköhän meidän pitäisi armahtaa itseämme ja läheisiämme ja lakata kyttäämästä virheitämme ja lopetettava kiista kasteesta ym. - millä muulla palstalla muka on näin kiihkeätä kuin täällä...!?
ei anna oikein hyvää kuvaa ulkopuoliselle se! - lämmin henkisyys houkuttelisi ihmisiä tulemaan uskoon - niinhän Jeesuskin teki,eihän ihmisten virheitä laskenut vaan istui viereen ja kuunteli
haluaisin todella löytää seurakunnan jossa saisin vaihtaa ajatuksia näistä asioista ilman että tulisin heti lyttyyn lyödyksi kummallisine ajatuksineni -enkä usko olevani ainoa
tuomituksi tulemisen pelko ajaa ihmiset pois seurakunnista - täytyisi leikata siivet tältä ahdasmielisyyden leimalta jonka uskovat ovat vuosien mittaan saaneet(osaksi ihan syystäkin)- lähtee...
se leikin kestäköön.Haluan etsiä Jeesuksen jalanjälkiä , vaikka ne pyrkivät umpeutumaan ja ruohottumaan välillä minulta .Mitä enemmän on tallaajia samalla polulla sen helpompaa on kulkijalla.Voin pysähtyä ja katsastella ohikulkijoita ja kysellä neuvoa.En tunne itseäni "lyttyyn lyödyksi" ,jos tunnen, että neuvoja on vilpitön.Vilpistelyä kaihdan.
Useimmiten oma ylpeyteni on se jota saakin lyödä lyttyyn.Sitä varten ovat ystävät ,ei välttämättä fyysisesti tutut. - EJKR
Vaikuttaa todella siltä, että olet saanut osaksesi ylenmäärin lyttäävää suhtautumista. Ja sellainen kyllä satuttaa minuakin.
Mutta meidän, niin minun kuin sinunkin, joille tuo armollisuuden puute on valjennut, on tässä ja nyt oiva tilaisuus opetella kohtelemaan toisiamme armollisesti! Sitä varten minä avauksenikin tein, että saisin keskustella ihmisten kanssa, jotka kohtelevat toisiaan oikein, Herran esimerkin mukaan, sillä olen yhtä lailla heikko kuin kuka tahansa. En minäkään kauan pysty jatkamaan keskustelua, jos minua pelkästään lytätään tai minulle esitetään pelkästään vaatimuksia.
Rohkaisuna voin sanoa, että on myös armollisesti toisiin suhtautuvia ihmisiä, kuten näet vastauksista, joita olen saanut! - aloitusta luettuani ...
...olen huomannut, että tämä on hyvä ja lämminhenkinen ketju, jossa ainakin minä olen tuntenut tulevani ymmärretyksi vaikka epäröinkin alussa toimivuutta huonojen kokemuksieni muilla palstoilla vuoksi.
Ilmeisen kokenut aloittaja rajaa aiheen hienosti ja vastailee kysymyksiin.
Mitä tarkoitit sanoessasi >millä muulla palstalla muka on näin kiihkeätä kuin täällä< ? - paikanetsijä
aloitusta luettuani ... kirjoitti:
...olen huomannut, että tämä on hyvä ja lämminhenkinen ketju, jossa ainakin minä olen tuntenut tulevani ymmärretyksi vaikka epäröinkin alussa toimivuutta huonojen kokemuksieni muilla palstoilla vuoksi.
Ilmeisen kokenut aloittaja rajaa aiheen hienosti ja vastailee kysymyksiin.
Mitä tarkoitit sanoessasi >millä muulla palstalla muka on näin kiihkeätä kuin täällä< ?että Suomi24 ´uskovien puolella´on aika paljon kiistoja erilaisista opillisista asioista ja olen huomannut niiden olevan toisinaan hyvinkin verisiä - ( toki mukaan mahtuu myös paljon provoja puolin ja toisin )
uskon,että kenen tahansa on kovin vaikeaa olla mukana jossain seurakunnassa,jossa on hyvin jyrkät opilliset kannat erilaisiin asioihin ja sitten pitäisi itse miettiä kuinka itse asioihin suhtautuu, antaako yhteisön päättää vaiko muodostaako oman mielipiteen ja millä perusteella - erilaisen mielipiteen takia voi joutua hylätyksi.siitä ei sitten olekaan enää pitkä matka uskontojen uhriksi.....
totta -tämä on tosi lämmin ja asiallinen ketju KIITOS teille kaikille - paikanetsijä
EJKR kirjoitti:
Vaikuttaa todella siltä, että olet saanut osaksesi ylenmäärin lyttäävää suhtautumista. Ja sellainen kyllä satuttaa minuakin.
Mutta meidän, niin minun kuin sinunkin, joille tuo armollisuuden puute on valjennut, on tässä ja nyt oiva tilaisuus opetella kohtelemaan toisiamme armollisesti! Sitä varten minä avauksenikin tein, että saisin keskustella ihmisten kanssa, jotka kohtelevat toisiaan oikein, Herran esimerkin mukaan, sillä olen yhtä lailla heikko kuin kuka tahansa. En minäkään kauan pysty jatkamaan keskustelua, jos minua pelkästään lytätään tai minulle esitetään pelkästään vaatimuksia.
Rohkaisuna voin sanoa, että on myös armollisesti toisiin suhtautuvia ihmisiä, kuten näet vastauksista, joita olen saanut!itse toivon lähinnä sitä,ettei asioita nähtäisiin niin kovin mustavalkoisena,sillä monissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia (Lordissakin-vaikka todellakaan en kuulu kannattajiin!)
samalla voitaisiin oikeasti olla kevyellä mielellä ja nauttia elämästä ilman ryppyotsaista suhtautumista elämään
tosin-vasta opettelen suhtautumaan itsekin elämään kevyemmin ja luottamaan ihmisiin -niin itseeni kuin muihinkin ... tiedän että turpiin voi tulla/ja tulee jatkossakin,mutta todellakin yritän luottaa siihen että myös hyviä asioita tapahtuu! - beata-beatus
paikanetsijä kirjoitti:
itse toivon lähinnä sitä,ettei asioita nähtäisiin niin kovin mustavalkoisena,sillä monissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia (Lordissakin-vaikka todellakaan en kuulu kannattajiin!)
samalla voitaisiin oikeasti olla kevyellä mielellä ja nauttia elämästä ilman ryppyotsaista suhtautumista elämään
tosin-vasta opettelen suhtautumaan itsekin elämään kevyemmin ja luottamaan ihmisiin -niin itseeni kuin muihinkin ... tiedän että turpiin voi tulla/ja tulee jatkossakin,mutta todellakin yritän luottaa siihen että myös hyviä asioita tapahtuu!Keksin,tai oikeastaan mieheni keksi minulle tämän uuden nimimerkin.
Tulin iloiseksi kun huomasin sinun kirjoituksesi.Tulit ketjuun samalla mielellä kuin minäkin muutama päivä sitten.
Aiheutin aloittajalle kärsivällisyyden koettelua ja työtä yksinomaan minulle vastaamisessa.Tein kuten hän ehdotti ja luin nuo ketjut, jotka sinäkin ilmeisesti eilen.
Eikö kannattanutkin.Olen tammikuusta lähtien vieraillut näillä palstoilla ja tullut useimmiten vaan vihaiseksi, jonka kiukun olen antanut näkyäkin täällä.
Nyt haluan pyytää anteeksi epäluulojani EJKR:ltä ja kiittää häntä vielä kerran kärsivällisyydestä ja opettavista sanoista ja odotan jo seuraavaa avausta (tosin itse olen poissa viikonlopun).
Vanhemmiten tulee "ryppyotsaiseksi", siihen eivät kalliit voiteetkaan auta:)
Minäkin olin kiinnostunut Lordista ihan vaan sen takia kun siitä oltiin kahtaa mieltä.
Haluaisin , jos EJKR, vielä jaksat ,ei vaatimus,että keskulteltaisiin anteeksiantamisesta ja-pyytämisestä,olen nimittäin joutunut tämän asian kanssa kipuilemaan.
Nautitaan kesästä ja kiitetään Herraa,kaiken hyvän tuojaa. paikanetsijä kirjoitti:
että Suomi24 ´uskovien puolella´on aika paljon kiistoja erilaisista opillisista asioista ja olen huomannut niiden olevan toisinaan hyvinkin verisiä - ( toki mukaan mahtuu myös paljon provoja puolin ja toisin )
uskon,että kenen tahansa on kovin vaikeaa olla mukana jossain seurakunnassa,jossa on hyvin jyrkät opilliset kannat erilaisiin asioihin ja sitten pitäisi itse miettiä kuinka itse asioihin suhtautuu, antaako yhteisön päättää vaiko muodostaako oman mielipiteen ja millä perusteella - erilaisen mielipiteen takia voi joutua hylätyksi.siitä ei sitten olekaan enää pitkä matka uskontojen uhriksi.....
totta -tämä on tosi lämmin ja asiallinen ketju KIITOS teille kaikilleMinustakin on mukava välillä levähtää tällaisissa rauhallisissa ja lämminhenkisissä ketjuissa :) Toivottavasti samanlainen ilmapiiri jatkuu ja saisi jopa levitä.
Itse olen aivan uupunut hellaripalstan sekamelskaan. Välillä joutuu oikein häpeämään oman seurakunnan jäsenten puolesta... Olen niin väsynyt kaikkeen tuomitsemiseen ja jatkuvaan arvosetelmiseen. Kukaan ei saa hetken rauhaa vain olla Jumalan käsivarsilla, kun koko ajan pitää olla varpaisillaan suhteessa toisiin uskoviin. Ei osata luottaa lähimmäiseen, ja siihen, että kyllä Jumala johtaa kasvataa sitäkin :)
Toivon, että löydät paikkasi ihan oikeassakin elämässä, oli seurakunta sitten mikä tahansa. Täydellistä seurakuntaa et todennäköisesti tule koskaan löytämään - koostuvathan ne epätäydellisistä ihmisistä. Meidän vain pitäisi kasvattaa luottamusta Jumalaan, että pystyisimme suorin selin seistä omien mielipiteiden takana, jotka koemme Jumalan meille antamiksi.
Vaikka onkin tärkeää seistä omien mielipiteiden takana, on tärkeää myös olla valmis nöyrtymään siinä tapauksessa, että onkin väärässä. Jumalahan meitä johtaa, ja kun rukoillen kuljemme, Hän jatkuvasti opettaa uusia asioita ja johdattaa tiellämme :)
Siunausta sinulle, ja kiitos sinullekin omasta osuudestasi palstan ilmapiirin "lämmittämisessä" :)beata-beatus kirjoitti:
Keksin,tai oikeastaan mieheni keksi minulle tämän uuden nimimerkin.
Tulin iloiseksi kun huomasin sinun kirjoituksesi.Tulit ketjuun samalla mielellä kuin minäkin muutama päivä sitten.
Aiheutin aloittajalle kärsivällisyyden koettelua ja työtä yksinomaan minulle vastaamisessa.Tein kuten hän ehdotti ja luin nuo ketjut, jotka sinäkin ilmeisesti eilen.
Eikö kannattanutkin.Olen tammikuusta lähtien vieraillut näillä palstoilla ja tullut useimmiten vaan vihaiseksi, jonka kiukun olen antanut näkyäkin täällä.
Nyt haluan pyytää anteeksi epäluulojani EJKR:ltä ja kiittää häntä vielä kerran kärsivällisyydestä ja opettavista sanoista ja odotan jo seuraavaa avausta (tosin itse olen poissa viikonlopun).
Vanhemmiten tulee "ryppyotsaiseksi", siihen eivät kalliit voiteetkaan auta:)
Minäkin olin kiinnostunut Lordista ihan vaan sen takia kun siitä oltiin kahtaa mieltä.
Haluaisin , jos EJKR, vielä jaksat ,ei vaatimus,että keskulteltaisiin anteeksiantamisesta ja-pyytämisestä,olen nimittäin joutunut tämän asian kanssa kipuilemaan.
Nautitaan kesästä ja kiitetään Herraa,kaiken hyvän tuojaa.Tervehdys beata-beatus. Tartuit hyvin kiinnostavaan, tärkeään ja laiminlyötyyn aiheeseen. Mielelläni siitä kanssasi keskustelen, mutta aihe on laaja. Toivoisin hiukan tarkennusta.
Noin yleisesti voin sanoa, että itsensä väheksyminen on aika usein syynä siihen, että anteeksiantaminen ja -pyytäminen tuottaa uskoville ongelmia.
Tällä en tarkoita, että keskustelu aiheesta sivuutettaisiin, päinvastoin, sillä aito ja terve itsemme arvostaminen rakentuu nimenomaan oikeanlaisessa vuorovaikutuksessa.
Ps Nimimerkkisi inspiroi ja minäkin hankin virallisen nimimerkin.- beata beatus
EJKR kirjoitti:
Tervehdys beata-beatus. Tartuit hyvin kiinnostavaan, tärkeään ja laiminlyötyyn aiheeseen. Mielelläni siitä kanssasi keskustelen, mutta aihe on laaja. Toivoisin hiukan tarkennusta.
Noin yleisesti voin sanoa, että itsensä väheksyminen on aika usein syynä siihen, että anteeksiantaminen ja -pyytäminen tuottaa uskoville ongelmia.
Tällä en tarkoita, että keskustelu aiheesta sivuutettaisiin, päinvastoin, sillä aito ja terve itsemme arvostaminen rakentuu nimenomaan oikeanlaisessa vuorovaikutuksessa.
Ps Nimimerkkisi inspiroi ja minäkin hankin virallisen nimimerkin....se vaan minua on askarruttanut ,että olenko se aina minä, jonka on pyydettävä anteeksi aikuisilta lapsiltani ja harrastustovereiltani....
Alkaa vähän tuntua että itse tässä olen kaikkiin välienrikkoutumisiin syntipukki .
Tiedän kyllä ,että olen aika spontaani tyyppi ja varmaan ärsytän erilaisesti suhtautuvia.
Pitääkö minun alkaa jo olla hiljaa ja istua kiikkutuoliin?:)
Kuopio kutsuu.... - oppia ikä kaikki
beata beatus kirjoitti:
...se vaan minua on askarruttanut ,että olenko se aina minä, jonka on pyydettävä anteeksi aikuisilta lapsiltani ja harrastustovereiltani....
Alkaa vähän tuntua että itse tässä olen kaikkiin välienrikkoutumisiin syntipukki .
Tiedän kyllä ,että olen aika spontaani tyyppi ja varmaan ärsytän erilaisesti suhtautuvia.
Pitääkö minun alkaa jo olla hiljaa ja istua kiikkutuoliin?:)
Kuopio kutsuu.......joka tunnustaa avuttomuutensa Hänen kuultensa.
Hiljenny Sanan ääreen rukouksen kera.
Minulle on Herra opettanut monesti pieniä asioita Sanansa välityksellä kuinka asiat toimivat Hänen tahtonsa mukaan.
"Syö" se opetuksen Sana uskossa omistamalla se itsellesi ja laita oppimasi asiat käytäntöön. beata beatus kirjoitti:
...se vaan minua on askarruttanut ,että olenko se aina minä, jonka on pyydettävä anteeksi aikuisilta lapsiltani ja harrastustovereiltani....
Alkaa vähän tuntua että itse tässä olen kaikkiin välienrikkoutumisiin syntipukki .
Tiedän kyllä ,että olen aika spontaani tyyppi ja varmaan ärsytän erilaisesti suhtautuvia.
Pitääkö minun alkaa jo olla hiljaa ja istua kiikkutuoliin?:)
Kuopio kutsuu....Kuulostaa vähän puuskahdukselta, johon tuo edellinen vastaus lienee ainoa mahdollinen, vaikka onkin aika yleisluontoinen.
- Kristinuskon tietosanakirja...
Kaikkihan tietää tuon maan mainion netti-tietosanakirjan, Wikipedian:
http://en.wikipedia.org/
Wikipedian kumouksellinen ajatus on, että se on vapaasti muokattavissa. Kuka tahansa voi tehdä sinne artikkelin mistä tahansa haluaa ja kuka tahansa voi muokata, täydentää, korjata artikkelia.
Konsepti tuntuu toimivan. Hiljattain oli lehdessä jopa jokin tutkimus, jonka mukaan Wikipedia on luotettavampi kuin Encyclopedia Britannica!
Eli jos joku kirjoittaa sinne huuhaata tai tekee terroria, yhteisö yleensä aika nopeasti saa asian korjattua. Esimerkikiksi muutokset voidaan palauttaa, jos joku tekee "ilkivaltaa" tietosanakirjalle.
Wikipediasta on myös suomenkielinen versio,
http://fi.wikipedia.org/
Käsittääkseni Wikipedian "engine", on ilmainen. Eli julkaisualusta jolla sanakirja toimii ei maksa mitään. Esimerkiksi matalahiilihydraattipitoisen ruokavalion kannattajat ovatkin tehneet omansa:
http://karppaus.info/wiki/index.php
Ehdotankin Suomen kristikunnalle seuraavaa: Nettiin kristinuskon tietosanakirja, johon kristityt voivat kirjoittaa kristinuskon kannalta keskeisiä artikkeleita.
Voisikohan tämä toimia, kristityt ovat aina olleet toistensa kurkussa oppiriitoinensa? Minusta se voisi hyvinkin toimia.
Kristittyjä jakavat kysymykset, kuten kastekysymys (pirskotus vs upotus) tulisi käsiteltyä varsin tasapuolisesti, kun kumpikin osapuoli voisi esittää oman näkökulmansa ja jos perusteltua olisi, muokata toisen "koulukunnan" tekstiä (jos joku väittää esimerkiksi, että pirskottamalla kastetut menevät helvettiin niin että heilahtaa).
Kaste-kysymyksen tapauksessa artikkeli luultavasti esittäisi tiivistettynä kasteen ydin-ajatuksen, lisäksi vaikkapa siihen liittyvät Raamatun viittaukset (vaikka raamattu.uskonkirjat.net sivuilta linkitettynä molempien käännösten avulla). Sen lisäksi kohdassa luultavasti todettaisiin, että kasteen suorittamisesta on erilaisia näkemyksiä, ja ne esiteltäisiin niiden ajatusten perusteet sen kummemmin vaahtoamatta.
Näin kristikuntaa jakavat kysymykset tulisi käsiteltyä varsin tasapuolisesti ja oleellinen asia suodattuisi esiin.
Kristinuskon Wikipedia palvelisi toisellakin tavalla. Kun se aikanaan muotoutuisi laadukkaaksi ja monipuoliseksi, se olisi erinmomainen tapa nykyihmisen tutustua kristinuskoon. Silloin se toisi evankeliumin nykyihmisen ulottuville ihan uudella tavalla!- EJKR
Ehdotukseesi on rakentava ja looginen, mutta siinä suhteessa mahdoton, etteivät usko ja tieto ole yhteismitallisia.
Vaikuttaa siltä, että sinun luottamuksesi Wikipediaan nojaa siihen, että uskot ihmisten olevan tuonkaltaisen tiedon avulla ohjattavissa. Historiaa taaksepäin katsomalla olen saanut sen kuvan, että yhteiskuntien kohtalot riippuvat aivan muista seikoista.
Minusta Wikipediassa on jo nyt varsin asiallisia kuvauksia eri uskonsuunnista, eli sieltä saa kyllä kokonaiskuvan siitä, millaisia eroja niiden välillä on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 656305
- 635689
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1314768- 613967
- 143855
- 363277
- 693041
- 602884
- 772679
- 481995