Help!

Tulin hyvälle mielelle vastauksestasi,KIITOS!En ole ennen tänne kirjottanut ja jotenkin pelkäsin että saan vastaukseksi hirmuista moitetta..kiitos vielä asiallisesta keskustelusta!

Eilen tosiaan pääsi mielikuvitus valloilleen kun luin täältä noita vanhoja viestiketjuja.Niiden perusteella kehittelin teorian että tottakai tuo miedän poitsu on kipee ja tyttö siis yrittää sen teilata(-> lauma käyttäytymisessä sairaat nokitaan hengiltä)..vaan jospa se vaan tosiaan olisi persoonaa tuo ärhäkkyys.Ja hitaasti lämpeevä tosiaan :o)

Kun on niillä tosiaan niitäkin hyviä hetkiä,kun pussaillaan ja suitaan toisen "etutukkaa" ja terveen ja virkeen olosia ovat muuten(poika laulaa ja lirkuttelee ja liikuskelee paljon,typy on vähän enemmän jurottaja). Sitten niillä on orren vieressä kiikku ja poika nukkuu yöt kiikun ylä orrella, ylempänä siis tätä tyranni tyttöstä joka nukkuu siinä kiikun vieressä orrella. Ja tuotakin olen miettinyt lauma käyttäytymisen kannalta että pomothan päivystää korkeimmalla paikalla,että ei se tuo poika varmaan ole kuitenkaan ihan "maahan poljettu", oliskohan se tylyys vaan ihan tuohon sukupuoli käyttäytymiseen liittyvää..??!!Tai sitten se on sitä luonnetta,tai naishormooni niinkun mieheni varmaan asian esittäisi.

Mitenkähän pian uskaltaisin alkaa kokeilla pitää häkin ovea auki..?Siihenkin tosiaan olen varautunut että ensi lennot on mitä on..Lapsuuden unduistani muistan ensilennon kun ne kopsahteli laipioihin ja makasivat taju kankaalla maassa ja minä itkin että nyt ne kauan halutut linnut sitten kuolivat!

Meinasin että ensi kokeilu olisi vasta lapsien nukkumaan menon jälkeen että saisivat rauhassa,hämärässä kokeilla siipiään,eikai tuosta myöhällä lantämisestä olisi mitään haittaa niiden rytmille?

Noiden herkkua tosiaan on ihan tuore ruoho, sitä eivät voi vastutsaa vaan tulevat syömään kun pitää kättä häkissä. Ei ole vielä löytynyt ruohon voittanutta :o)Ruoho tietysti on niin pitkää niin ei tarvitse niin lähelle kättä tulla..

Nämä kaksi tosiaan olivat eläinkaupan viimeisiksi jääneet, että kaverit oli häkistä pyydystetty vuoronperään haavilla joten ihmette arkuutta enkä hoppuile kesyyntymisellä. Kyllä se siitä kunhan rauhassa saavat kotiutua ja tottua meihin. Se kai ainakin on positiivista edistystä että aina kun tullaan kotiin niin näyttävät sitten heräilevän touhuamaan ja sirkuttamaan. Mies nukkui yhtenä iltana ennen yötyöhön lähtöä ja me oltiin pihalla niin mies sitten sanoi että linnutkin oli olleet ihan hiljaa ja sitten kun oltiin me tultu sisään mekastamaan niin sitten vasta oli alkanut lintujenkin ääntä kuulua. Kai nuo meidät siis laumakseen jo jotenkin katsoo kunhan vaan ei vielä ihan liian lähelle mennä!

Tuota pörhistelyä kyllä vielä seurailen,ettei oikeesti mikään punkki ole elelemässä..

Pidättekö muuten lintujanne ulkona kesällä?

Mulla nämä oli yhtenä lämpimänä päivänä ja näyttivät nauttivan olostaan -> lauloivat kilpaa luonnon lintujen kanssa.
Vähän kyllä arkailen ulkoiluttaa kun ne lapsuuteni undut pääsi juuri ulkoilu reissulla karkuun huonosti kiinni olleesta ovesta ja takaisinhan ne eivät siis koskaan tulleet.

pikkiliiri kirjoitti:

Tulin hyvälle mielelle vastauksestasi,KIITOS!En ole ennen tänne kirjottanut ja jotenkin pelkäsin että saan vastaukseksi hirmuista moitetta..kiitos vielä asiallisesta keskustelusta!

Eilen tosiaan pääsi mielikuvitus valloilleen kun luin täältä noita vanhoja viestiketjuja.Niiden perusteella kehittelin teorian että tottakai tuo miedän poitsu on kipee ja tyttö siis yrittää sen teilata(-> lauma käyttäytymisessä sairaat nokitaan hengiltä)..vaan jospa se vaan tosiaan olisi persoonaa tuo ärhäkkyys.Ja hitaasti lämpeevä tosiaan :o)

Kun on niillä tosiaan niitäkin hyviä hetkiä,kun pussaillaan ja suitaan toisen "etutukkaa" ja terveen ja virkeen olosia ovat muuten(poika laulaa ja lirkuttelee ja liikuskelee paljon,typy on vähän enemmän jurottaja). Sitten niillä on orren vieressä kiikku ja poika nukkuu yöt kiikun ylä orrella, ylempänä siis tätä tyranni tyttöstä joka nukkuu siinä kiikun vieressä orrella. Ja tuotakin olen miettinyt lauma käyttäytymisen kannalta että pomothan päivystää korkeimmalla paikalla,että ei se tuo poika varmaan ole kuitenkaan ihan "maahan poljettu", oliskohan se tylyys vaan ihan tuohon sukupuoli käyttäytymiseen liittyvää..??!!Tai sitten se on sitä luonnetta,tai naishormooni niinkun mieheni varmaan asian esittäisi.

Mitenkähän pian uskaltaisin alkaa kokeilla pitää häkin ovea auki..?Siihenkin tosiaan olen varautunut että ensi lennot on mitä on..Lapsuuden unduistani muistan ensilennon kun ne kopsahteli laipioihin ja makasivat taju kankaalla maassa ja minä itkin että nyt ne kauan halutut linnut sitten kuolivat!

Meinasin että ensi kokeilu olisi vasta lapsien nukkumaan menon jälkeen että saisivat rauhassa,hämärässä kokeilla siipiään,eikai tuosta myöhällä lantämisestä olisi mitään haittaa niiden rytmille?

Noiden herkkua tosiaan on ihan tuore ruoho, sitä eivät voi vastutsaa vaan tulevat syömään kun pitää kättä häkissä. Ei ole vielä löytynyt ruohon voittanutta :o)Ruoho tietysti on niin pitkää niin ei tarvitse niin lähelle kättä tulla..

Nämä kaksi tosiaan olivat eläinkaupan viimeisiksi jääneet, että kaverit oli häkistä pyydystetty vuoronperään haavilla joten ihmette arkuutta enkä hoppuile kesyyntymisellä. Kyllä se siitä kunhan rauhassa saavat kotiutua ja tottua meihin. Se kai ainakin on positiivista edistystä että aina kun tullaan kotiin niin näyttävät sitten heräilevän touhuamaan ja sirkuttamaan. Mies nukkui yhtenä iltana ennen yötyöhön lähtöä ja me oltiin pihalla niin mies sitten sanoi että linnutkin oli olleet ihan hiljaa ja sitten kun oltiin me tultu sisään mekastamaan niin sitten vasta oli alkanut lintujenkin ääntä kuulua. Kai nuo meidät siis laumakseen jo jotenkin katsoo kunhan vaan ei vielä ihan liian lähelle mennä!

Tuota pörhistelyä kyllä vielä seurailen,ettei oikeesti mikään punkki ole elelemässä..

Pidättekö muuten lintujanne ulkona kesällä?

Mulla nämä oli yhtenä lämpimänä päivänä ja näyttivät nauttivan olostaan -> lauloivat kilpaa luonnon lintujen kanssa.
Vähän kyllä arkailen ulkoiluttaa kun ne lapsuuteni undut pääsi juuri ulkoilu reissulla karkuun huonosti kiinni olleesta ovesta ja takaisinhan ne eivät siis koskaan tulleet.

Lue lisää

Mukava jos tiedoistamme on jollekin hyötyä!
Jos mielenkiintoa muuten riittää lueskella enemmänkin undulaattikeskusteluja, niin käyppä kurkkaamassa www.papukaijat.net (jostain syystä juuri äsken eivät toimineet, mutta eiköhän taas kohta) ja www.papukaijayhdistys.fi. Näitten sivujen keskustelufoorumeilla on undulaateille oma osionsa ja sieltä löytyy paljon tietoa vähän kaikesta. Ja kysyessä saa varmasti asiantuntevia neuvoja.
Meillä undulaatit rakastaa kanssa nukkua mahdollisimman ylhäällä häkkiä. Johtuisiko turvallisuudentunteestakin, että näkee paremmin jos vaara uhkaisi. Olemme kiinnittäneet puiset tikkaat häkin katonrajaan vaaka-asentoon ja ne ovat ehdottomasti suosikki-nukkumapaikat melkein kaikkien mielestä.
Ja tosiaan... eiköhän ne hormoonit ole riesana linnuillakin. Meillä ainakin on tytöt molemmat vahvaluonteisia.=D Pojat vähän enemmän tuollaisia huolettomia tohottajia!
Tuosta lentoon päästämisen ajankohdasta en osaa neuvoa varmasti, riippuu niin yksilöistäkin. Jotkut suosittelevat odottamaan että linnut ovat käsikesyjä, niin ne olisi helpompi saada häkkiin. Itsellä ainakin kesti toisen linnun käsikesyyntyminen niin kauan, että emme odottaneet siihen asti. Meillä oli aikaa antaa lintujen olla vapaana haluamansa ajan ja löytää itse häkkiin. Tietysti auttoi se, että pojan sai kädelle ja sille sai näytettyä häkin oven, jota arempi jossain vaiheessa seurasi. Hetken aikaa muistaakseni niillä kesti edes oppia se, että löysivät itse häkin seiniltä ovireiät.
Nämä uudemmat linnut päästimme lentämään melko nopeasti, sillä uskoimme, että vanhat näyttävät niille mallia. Kaikki sujuikin muuten loistavasti, mutta tällöin uusi poika ei pysynyt edes kunnolla ilmassa ja sen jouduimme ottamaan käteen ja laittamaan häkkiin. Sillä olikin juuri ollut kova sulkasato ja siltä oli pudonnut kolme pisintä lentosulkaa. Nykyään sekin oikea lentotaituri.
Ikkunat ja peilit kannattaa ehdottomasti peittää, ettei linnut törmäile. Jos huono tuuri on mukana, saattaa lintu oikeasti taittaa niskansa ja kuolla.
Myöhäisestä lentämisestä en usko olevan lintujen rytmille haittaa, mutta sinulle voi tulla pitkä yö, jos odotat, että linnut löytävät itse häkkiin.=D
Jotkut kyllä ottavat linnut kiinni ja laittavat ne sinne, mutta itse en osaisi kuvitella tekeväni sitä ilman, että linnut siitä saisivat syyn pelätä lisää... ainakin jos menee metsästykseksi. Jos teillä on tila, missä linnut voisivat harjoittelupäivänä olla vapaana koko päivän rauhassa sinun vahtiessa, ettei kukaan loukkaa itseään, niin ne saisivat parhaiten etsittyä hyvät laskeutumispaikat ja löytäisivät ehkä iltaan mennessä tiensä takaisin häkkiin ruokakupeille.
Meillä oli linnuilla matkahäkki toisessa päässä huonetta, jotta niillä oli tutun näköinen laskeutumispaikka. Kaikki ahtaat ja hankalat koloset kannattaa peittää. Jos linnut putoavat lattialle tms. niin niiden kannattaa antaa olla vain rauhassa ja levähtää hetken. Ainoastaan sellaisista paikoista, mistä lintu ei itse pääse pois, ne kannattaa pelastaa varovasti. Meillä poika tuli aina kädelle, kun joutui pelottavaan paikkaan... tämä ollut kätevää. Tytön oli aina annettava itse pelastautua, sillä olisi saanut paniikin, jos sitä olisi aina mennyt auttamaan. Jotkut ovat opettavat lintunsa nousemaan pitkälle kepille, jolla ne nostetaan häkkiin. Tämä varmasti myös hyvä keino, mutten tiedä miten onnistuu ensimmäisillä kerroilla.
Pikkuhiljaa varmasti löytävät paikat mihin pystyvät laskeutua ja oppivat menemään takaisin häkkiin. Tuosta häkkiin laitosta löytyy varmaan noista alun linkeistä, sillä itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta, kun nämä meidän rasavillit saavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa.=D Illalla väsyn tullen menevät kyllä aina häkkiin nukkumaan... se kun kuitenkin on se oma turvapaikka.
Uskonpa että siellä kesyynnytään hyvinkin nopeasti. Vaikka tosiaan on kyllä ihan erilaisia persoonia jokainen yksilö. Yksi meillä monen vuoden jälkeenkin arempi kuin muut ja kaksi uutta olivat heti alusta asti oikeita rämäpäitä. Äsken juuri yksi tepasteli lattialla... ilmeisesti olisi tehnyt mieli mennä nakertamaan kanin ruohokasasta!=D
Lahjonta on kyllä ehdottomasti paras keino. Itse kesytimme ensimmäiset lintumme hirssillä ja nämä uudet sitten tulivat vanhojen mukana.
Jos ruoho maistuu, niin kokeileppa myös salaattia. Laitamme monesti koko purkin isoon ruokakippoon ja linnut oikein kisaavat kuka ehtii ensin kastepisaraiseen salaattiin kylpemään ja nakertamaan. Tätä tietysti täytyy vähän pystyä vahtimaan, etteivät kaiva multiakin kiposta (meillä laitettu ylimääräisiä lyhyitä yhteen seinään kiinnitettäviä muoviorsia eteen).
Porkkana saa myös nopeasti kyytiä, kun kiinnitämme kokonaisen kuoritun muoviseen klipsuun seinälle.
Mutta hirssi oli kyllä silloin aikoinaan niin ehdoton herkku, että sillä oli helppo tehdä pikkuhiljaa tuolle rohkeimmalle linnulle niin, että sen oli tavallaan pakko istua sormelle, jos mieli päästä herkuttelemaan (pidimme toisen käden sormea linnun ja hirssin välissä). Ja kun itse oli ihan paikoillaan, niin pikkuhiljaa ne tottuivat olemaan kädellä ja tämän jälkeen pystyi alkaa totuttamaan liikkeeseenkin. Ja juuri kun toisen luottamuksen voittaa, niin toinenkin tulee helpommin mukana.
Tämän jälkeen sinä voitkin olla se turvapaikka, kun lennellessä ei meinaa laskeutumispaikkaa löytyä. Täällä välillä on päässä ruuhkaa, kun kaikki haluaisivat stailaamaan kampaustani.=D
Itse ei olla kovin montaa kertaa lintuja ulkoilutettu. Mutta kyllä monet tekevät sitä lämpimimpinä päivinä. Laita oviin varmuuslukko vaikka muovisesta pussinsulkijasta. Ja kannattaa yrittää varmistaa myös se, ettei häkin pohja pääse varmasti kolauksestakaan irtoamaan, jos vaikka sattuisitkin kompastumaan.
Niin ja tänä kesänä pitää tietysti suojata niin, ettei luonnonlinnut pääse kakkaamaan häkkiin sen yläpuolelta... samoin, kun nuo ruohot kannattaa pestä huolellisesti ennen linnuille antoa. Vaikka epätodennäköistähän se on että lintuinfuenssa sattuisi niihin osumaan, mutta varovaisuudesta ei ole haittaakaan.
Ulkona täytyy myös varmistaa, että linnut eivät ole ihan tuulessa ja pääsevät halutessaan myös varjoon.
Mutta varmasti tosiaan oletkin extra-huolellinen, jos lapsuudesta ikävä kokemus.
Täällä ainakin pidetään iloisesti peukkuja kesyttämisiin ja lentoharjoituksiin. Harva undulaatti pääsee oikeasti nykyisin noin huolehtivaan kotiin.
...ainiin... jos linnut ovat pitkään päivällä yksin kotona, kannattaa laittaa vaikka radio niille, niin voivat tuntea olonsa turvallisemmaksi. Meillä ainakin elämää on aina heti moninkertaisesti kun musiikki soi.=D
Aurinkoista kesää siis linnuille ja koko perheellesi! Ja tietenkin paljon iloisia hetkiä tirppojen kanssa!=)

ei hätää kirjoitti:

Mukava jos tiedoistamme on jollekin hyötyä!
Jos mielenkiintoa muuten riittää lueskella enemmänkin undulaattikeskusteluja, niin käyppä kurkkaamassa www.papukaijat.net (jostain syystä juuri äsken eivät toimineet, mutta eiköhän taas kohta) ja www.papukaijayhdistys.fi. Näitten sivujen keskustelufoorumeilla on undulaateille oma osionsa ja sieltä löytyy paljon tietoa vähän kaikesta. Ja kysyessä saa varmasti asiantuntevia neuvoja.
Meillä undulaatit rakastaa kanssa nukkua mahdollisimman ylhäällä häkkiä. Johtuisiko turvallisuudentunteestakin, että näkee paremmin jos vaara uhkaisi. Olemme kiinnittäneet puiset tikkaat häkin katonrajaan vaaka-asentoon ja ne ovat ehdottomasti suosikki-nukkumapaikat melkein kaikkien mielestä.
Ja tosiaan... eiköhän ne hormoonit ole riesana linnuillakin. Meillä ainakin on tytöt molemmat vahvaluonteisia.=D Pojat vähän enemmän tuollaisia huolettomia tohottajia!
Tuosta lentoon päästämisen ajankohdasta en osaa neuvoa varmasti, riippuu niin yksilöistäkin. Jotkut suosittelevat odottamaan että linnut ovat käsikesyjä, niin ne olisi helpompi saada häkkiin. Itsellä ainakin kesti toisen linnun käsikesyyntyminen niin kauan, että emme odottaneet siihen asti. Meillä oli aikaa antaa lintujen olla vapaana haluamansa ajan ja löytää itse häkkiin. Tietysti auttoi se, että pojan sai kädelle ja sille sai näytettyä häkin oven, jota arempi jossain vaiheessa seurasi. Hetken aikaa muistaakseni niillä kesti edes oppia se, että löysivät itse häkin seiniltä ovireiät.
Nämä uudemmat linnut päästimme lentämään melko nopeasti, sillä uskoimme, että vanhat näyttävät niille mallia. Kaikki sujuikin muuten loistavasti, mutta tällöin uusi poika ei pysynyt edes kunnolla ilmassa ja sen jouduimme ottamaan käteen ja laittamaan häkkiin. Sillä olikin juuri ollut kova sulkasato ja siltä oli pudonnut kolme pisintä lentosulkaa. Nykyään sekin oikea lentotaituri.
Ikkunat ja peilit kannattaa ehdottomasti peittää, ettei linnut törmäile. Jos huono tuuri on mukana, saattaa lintu oikeasti taittaa niskansa ja kuolla.
Myöhäisestä lentämisestä en usko olevan lintujen rytmille haittaa, mutta sinulle voi tulla pitkä yö, jos odotat, että linnut löytävät itse häkkiin.=D
Jotkut kyllä ottavat linnut kiinni ja laittavat ne sinne, mutta itse en osaisi kuvitella tekeväni sitä ilman, että linnut siitä saisivat syyn pelätä lisää... ainakin jos menee metsästykseksi. Jos teillä on tila, missä linnut voisivat harjoittelupäivänä olla vapaana koko päivän rauhassa sinun vahtiessa, ettei kukaan loukkaa itseään, niin ne saisivat parhaiten etsittyä hyvät laskeutumispaikat ja löytäisivät ehkä iltaan mennessä tiensä takaisin häkkiin ruokakupeille.
Meillä oli linnuilla matkahäkki toisessa päässä huonetta, jotta niillä oli tutun näköinen laskeutumispaikka. Kaikki ahtaat ja hankalat koloset kannattaa peittää. Jos linnut putoavat lattialle tms. niin niiden kannattaa antaa olla vain rauhassa ja levähtää hetken. Ainoastaan sellaisista paikoista, mistä lintu ei itse pääse pois, ne kannattaa pelastaa varovasti. Meillä poika tuli aina kädelle, kun joutui pelottavaan paikkaan... tämä ollut kätevää. Tytön oli aina annettava itse pelastautua, sillä olisi saanut paniikin, jos sitä olisi aina mennyt auttamaan. Jotkut ovat opettavat lintunsa nousemaan pitkälle kepille, jolla ne nostetaan häkkiin. Tämä varmasti myös hyvä keino, mutten tiedä miten onnistuu ensimmäisillä kerroilla.
Pikkuhiljaa varmasti löytävät paikat mihin pystyvät laskeutua ja oppivat menemään takaisin häkkiin. Tuosta häkkiin laitosta löytyy varmaan noista alun linkeistä, sillä itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta, kun nämä meidän rasavillit saavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa.=D Illalla väsyn tullen menevät kyllä aina häkkiin nukkumaan... se kun kuitenkin on se oma turvapaikka.
Uskonpa että siellä kesyynnytään hyvinkin nopeasti. Vaikka tosiaan on kyllä ihan erilaisia persoonia jokainen yksilö. Yksi meillä monen vuoden jälkeenkin arempi kuin muut ja kaksi uutta olivat heti alusta asti oikeita rämäpäitä. Äsken juuri yksi tepasteli lattialla... ilmeisesti olisi tehnyt mieli mennä nakertamaan kanin ruohokasasta!=D
Lahjonta on kyllä ehdottomasti paras keino. Itse kesytimme ensimmäiset lintumme hirssillä ja nämä uudet sitten tulivat vanhojen mukana.
Jos ruoho maistuu, niin kokeileppa myös salaattia. Laitamme monesti koko purkin isoon ruokakippoon ja linnut oikein kisaavat kuka ehtii ensin kastepisaraiseen salaattiin kylpemään ja nakertamaan. Tätä tietysti täytyy vähän pystyä vahtimaan, etteivät kaiva multiakin kiposta (meillä laitettu ylimääräisiä lyhyitä yhteen seinään kiinnitettäviä muoviorsia eteen).
Porkkana saa myös nopeasti kyytiä, kun kiinnitämme kokonaisen kuoritun muoviseen klipsuun seinälle.
Mutta hirssi oli kyllä silloin aikoinaan niin ehdoton herkku, että sillä oli helppo tehdä pikkuhiljaa tuolle rohkeimmalle linnulle niin, että sen oli tavallaan pakko istua sormelle, jos mieli päästä herkuttelemaan (pidimme toisen käden sormea linnun ja hirssin välissä). Ja kun itse oli ihan paikoillaan, niin pikkuhiljaa ne tottuivat olemaan kädellä ja tämän jälkeen pystyi alkaa totuttamaan liikkeeseenkin. Ja juuri kun toisen luottamuksen voittaa, niin toinenkin tulee helpommin mukana.
Tämän jälkeen sinä voitkin olla se turvapaikka, kun lennellessä ei meinaa laskeutumispaikkaa löytyä. Täällä välillä on päässä ruuhkaa, kun kaikki haluaisivat stailaamaan kampaustani.=D
Itse ei olla kovin montaa kertaa lintuja ulkoilutettu. Mutta kyllä monet tekevät sitä lämpimimpinä päivinä. Laita oviin varmuuslukko vaikka muovisesta pussinsulkijasta. Ja kannattaa yrittää varmistaa myös se, ettei häkin pohja pääse varmasti kolauksestakaan irtoamaan, jos vaikka sattuisitkin kompastumaan.
Niin ja tänä kesänä pitää tietysti suojata niin, ettei luonnonlinnut pääse kakkaamaan häkkiin sen yläpuolelta... samoin, kun nuo ruohot kannattaa pestä huolellisesti ennen linnuille antoa. Vaikka epätodennäköistähän se on että lintuinfuenssa sattuisi niihin osumaan, mutta varovaisuudesta ei ole haittaakaan.
Ulkona täytyy myös varmistaa, että linnut eivät ole ihan tuulessa ja pääsevät halutessaan myös varjoon.
Mutta varmasti tosiaan oletkin extra-huolellinen, jos lapsuudesta ikävä kokemus.
Täällä ainakin pidetään iloisesti peukkuja kesyttämisiin ja lentoharjoituksiin. Harva undulaatti pääsee oikeasti nykyisin noin huolehtivaan kotiin.
...ainiin... jos linnut ovat pitkään päivällä yksin kotona, kannattaa laittaa vaikka radio niille, niin voivat tuntea olonsa turvallisemmaksi. Meillä ainakin elämää on aina heti moninkertaisesti kun musiikki soi.=D
Aurinkoista kesää siis linnuille ja koko perheellesi! Ja tietenkin paljon iloisia hetkiä tirppojen kanssa!=)

Lue lisää

Kiitos tällä kertaa linkeistä :o)!!

Olen viettänyt noilla sivustoilla jo aikaa poimien tarpeellista tietoutta!

Ajattelin nyt siis harjoittaa tuota kesyyntymistä jonkin aikaa ennenkuin päästän lentelemään.Itseasiassa yksi ilta pidin kyllä jo häkin ovia auki ja heinätuppoa häkin tällä puolen mutta se oli jo nukkuma aikaa ilmeisesti kun heinätuppokaan ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta vaan kyhjöttelivät liikkumatta orsillaan. Sitten luin tuon viestisi ja tosiaan aika hyvä pointti oli tuo että saattaisi tulla pitkä ilta odotella heitä palaamaan takaisin häkkiin..

Toivonkin siis heidän kesyyntyvän enemmän, koska toivon että se eka lentokerta sitten olisi sellainen että on aikaa odotella heidän yrittävän itse palailla kotiinsa.Ei tarviisi säikytellä heitä enempää metsästämällä millään apuvälineellä niitä takas häkkiin. Ja uskoisin että olisi paljon turvallisempaa niistäkin kokeilla siipiään kun ei tarvii pelätä meitä.

Ei nuo kyllä pelkää minua enää. Kun olen häkin vierellä, saattavat tulla ihan etuseinään kiinni,lähemmäksi siis katsomaan minua. Kasvoja eivät pelkää yhtään, vaikka katselisin korkeammaltakin.Useimmiten kyllä otan tuolin ja istuudun, jolloin olen niitten alapuolella.Kun juttelen niille,laittavat oikein silmät kiinni ja kun lopetan, avaavat ja sanovat itse jotain :o)

Nyt olen istunut käsi häkissä pitkiä aikoja jonkun herkun kanssa, en ole vielä saanut syömään mutta häkin seinille pakoilu on loppunut. Meidän linnut näköjään voi vastustaa hirssiä..mutta kyllä näkee miten kovasti tekisi mieli tulla hakemaan herkkuja vaan ei vielä uskalla mutta uskon että vielä jokupäivä ne yllättävät minut!

pikkiliiri kirjoitti:

Kiitos tällä kertaa linkeistä :o)!!

Olen viettänyt noilla sivustoilla jo aikaa poimien tarpeellista tietoutta!

Ajattelin nyt siis harjoittaa tuota kesyyntymistä jonkin aikaa ennenkuin päästän lentelemään.Itseasiassa yksi ilta pidin kyllä jo häkin ovia auki ja heinätuppoa häkin tällä puolen mutta se oli jo nukkuma aikaa ilmeisesti kun heinätuppokaan ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta vaan kyhjöttelivät liikkumatta orsillaan. Sitten luin tuon viestisi ja tosiaan aika hyvä pointti oli tuo että saattaisi tulla pitkä ilta odotella heitä palaamaan takaisin häkkiin..

Toivonkin siis heidän kesyyntyvän enemmän, koska toivon että se eka lentokerta sitten olisi sellainen että on aikaa odotella heidän yrittävän itse palailla kotiinsa.Ei tarviisi säikytellä heitä enempää metsästämällä millään apuvälineellä niitä takas häkkiin. Ja uskoisin että olisi paljon turvallisempaa niistäkin kokeilla siipiään kun ei tarvii pelätä meitä.

Ei nuo kyllä pelkää minua enää. Kun olen häkin vierellä, saattavat tulla ihan etuseinään kiinni,lähemmäksi siis katsomaan minua. Kasvoja eivät pelkää yhtään, vaikka katselisin korkeammaltakin.Useimmiten kyllä otan tuolin ja istuudun, jolloin olen niitten alapuolella.Kun juttelen niille,laittavat oikein silmät kiinni ja kun lopetan, avaavat ja sanovat itse jotain :o)

Nyt olen istunut käsi häkissä pitkiä aikoja jonkun herkun kanssa, en ole vielä saanut syömään mutta häkin seinille pakoilu on loppunut. Meidän linnut näköjään voi vastustaa hirssiä..mutta kyllä näkee miten kovasti tekisi mieli tulla hakemaan herkkuja vaan ei vielä uskalla mutta uskon että vielä jokupäivä ne yllättävät minut!

Lue lisää

Hei!

Pakko oli vielä tulla hehkuttamaan, olen niiiiiin iloinen :o)!!

Ensinnäkin päivällä,hain ison tupon heiniä ja apilaa ja istuin käsi häkissä taas.Ne oli niin vastustamattomia että lintujen oli ihan pakko tulla ihan käteni lähelle syömään :)Välillä jopa pitelivät jalkojaan sormellani että saivat syötyä.Ei minkäänlaista paniikkia,jes!

Sitten illalla iski joku mielenhäiriö ja avasin häkin ovet, vaikka just olin päättänyt että odotan vielä sitä kesyyntymistä.
Eipä aikaakaan kun poitsu,Simo Taikuri (saanut siis tosiaan nimensä jokeripokeripoks taikurista ;o) )tuli ulos häkistä.Lensi häkistä olkaariin,keittiöön ja siitä takaisin häkin katolle!Eikä törmännyt mihinkään!Siinä se sitten istui häkin katolla ja mietti mitä tehdä.Sirkku tyttö istui häkissä orella ja katsoi aivan ihmeissään että mitä tuo tuolla katolla tekee.
Simo siinä sitten lenteli ja tutustui taloon lähemmäks pari tuntia,törmäämättä mihinkää ja katkaisematta kaulaansa. Keittiö oli mieluisin paikka..ja tiskialtaan reunalla istuminen :o) Se oli ihan kuin eri lintu, kuin häkissä!Ei kylläkään kädelle tullut mutta ei pelännyt yhtään,antoi koskettaa ja tuli lähelle!

Meidän yksi vee, joka istui syöttötuolissaan, oli aivan haltioitunut kun Simo Taikuri tuli samaan iltapalapöytään!Ja sitten tuo kolme vee meinasi vähän villiintyä kun yritti että Simo tulisi hänen kädelleen istumaan tai hänen kanssaan sohvalle ;o)

Sirkku tyttö siis, jota tyranniksi ja veemäiseksi olen aiemmissa viesteissäni puhunut, istui häkissä samalla orrella,samalla kohtaa ja varmaan samassa asennossa koko sen ajan kun Simo lenteli. Eikä Sirkku sanonut mitään!Aluksi vähän huuteli perään mutta sitten jähmettyi totaalisesti?!

Simo ei sen ensi kierroksensa jälkeen enää osunut häkille lennellessään ja sitten alkoi pukata päälle lasten nukkumaan meno ja Simo olisi vaan viihtynyt keittiössä..(tai ei reppana osannut/löytänyt häkilleen)joten koska oli niin ihastuttava ja antoi olla lähellä ja liikuttaa niin nappasin sitten Simon kouraani ja vein häkkiin.Kyllä se kovasti puri peukalosta mutta ei kyllä minusta näyttänyt kovin paniikissa muuten siitä nappauksesta olevan.
Vai saikohan se nytten ihan älyttömiä traumoja ja takapakkia kun jouduin sen väkisin viemään takaisin?

Olen ihan älyttömän iloinen kun se pääsi lentämään ja se onnistui niin mahdottoman hienosti!! :o) :o) :o)

Kiitos kun sain tämän kanssanne jakaa!

pikkiliiri kirjoitti:

Hei!

Pakko oli vielä tulla hehkuttamaan, olen niiiiiin iloinen :o)!!

Ensinnäkin päivällä,hain ison tupon heiniä ja apilaa ja istuin käsi häkissä taas.Ne oli niin vastustamattomia että lintujen oli ihan pakko tulla ihan käteni lähelle syömään :)Välillä jopa pitelivät jalkojaan sormellani että saivat syötyä.Ei minkäänlaista paniikkia,jes!

Sitten illalla iski joku mielenhäiriö ja avasin häkin ovet, vaikka just olin päättänyt että odotan vielä sitä kesyyntymistä.
Eipä aikaakaan kun poitsu,Simo Taikuri (saanut siis tosiaan nimensä jokeripokeripoks taikurista ;o) )tuli ulos häkistä.Lensi häkistä olkaariin,keittiöön ja siitä takaisin häkin katolle!Eikä törmännyt mihinkään!Siinä se sitten istui häkin katolla ja mietti mitä tehdä.Sirkku tyttö istui häkissä orella ja katsoi aivan ihmeissään että mitä tuo tuolla katolla tekee.
Simo siinä sitten lenteli ja tutustui taloon lähemmäks pari tuntia,törmäämättä mihinkää ja katkaisematta kaulaansa. Keittiö oli mieluisin paikka..ja tiskialtaan reunalla istuminen :o) Se oli ihan kuin eri lintu, kuin häkissä!Ei kylläkään kädelle tullut mutta ei pelännyt yhtään,antoi koskettaa ja tuli lähelle!

Meidän yksi vee, joka istui syöttötuolissaan, oli aivan haltioitunut kun Simo Taikuri tuli samaan iltapalapöytään!Ja sitten tuo kolme vee meinasi vähän villiintyä kun yritti että Simo tulisi hänen kädelleen istumaan tai hänen kanssaan sohvalle ;o)

Sirkku tyttö siis, jota tyranniksi ja veemäiseksi olen aiemmissa viesteissäni puhunut, istui häkissä samalla orrella,samalla kohtaa ja varmaan samassa asennossa koko sen ajan kun Simo lenteli. Eikä Sirkku sanonut mitään!Aluksi vähän huuteli perään mutta sitten jähmettyi totaalisesti?!

Simo ei sen ensi kierroksensa jälkeen enää osunut häkille lennellessään ja sitten alkoi pukata päälle lasten nukkumaan meno ja Simo olisi vaan viihtynyt keittiössä..(tai ei reppana osannut/löytänyt häkilleen)joten koska oli niin ihastuttava ja antoi olla lähellä ja liikuttaa niin nappasin sitten Simon kouraani ja vein häkkiin.Kyllä se kovasti puri peukalosta mutta ei kyllä minusta näyttänyt kovin paniikissa muuten siitä nappauksesta olevan.
Vai saikohan se nytten ihan älyttömiä traumoja ja takapakkia kun jouduin sen väkisin viemään takaisin?

Olen ihan älyttömän iloinen kun se pääsi lentämään ja se onnistui niin mahdottoman hienosti!! :o) :o) :o)

Kiitos kun sain tämän kanssanne jakaa!

Lue lisää

Hei, kiva kun laitoit kuulumisia.
Mahtavaa, että siellä on edetty isoin askelin. Rauhallinen sitkeily kannattaa. Hyvähyvä!
Poika on selkeästi lentotaituri. Toivottavasti tyttökin pian uskaltautuisi poitsun mukaan tutkimusmatkailemaan.
Mutta muistathan varoa päästämästä lentämään ruoan laiton aikaan, jos kerran pääsevät myös keittiöön. Siellä kun ne pahimmat vaarat on mm. kuumien levyjen, kiehuvien vesikattiloiden ja vettä täynnä olevan altaan muodossa.
Aika näyttää vaikuttaako käteen otto poikaan. Luulisin että ei, sen verran rohkealta kaverilta vaikuttaa.. tietysti hetken saattaa väistellä taas kättäsi, mutta kun huomaa, ettei käsi aina tarkoita käteen tarttumista (tai jos vaikka tottuisi käteen ottoon). Jotkut undulaatit ovat kämmenen sisällä ihan rauhallisia, mutta epäilisin, että ne ovat niitä lintuja, jotka on totutettu siihen jo pienenä. Tuosta en kyllä yhtään varma... meillä kun ovat tosiaan lellilapsia ja hyvin harvoin tulee tilannetta, että pitäisi ottaa lintua kiinni.
Teille on sattunut selvästi touhukas ja rempseä yksilö. Nauttikaahan koko perheen voimin... varmasti kesyyntyvät siitä kavereiksenne lennelle päähän, käsille ja olalle. Lapsista varmasti jännää, sitten kun lintu uskaltautuu kädelle. Vaikkakin meillä käyneiden lasten on ollut välillä vaikea ymmärtää, että linnut eivät välttämättä ymmärrä hyppimistä ja innokasta puhetta leikiksi, vaan pelästyvät. Silloin on pitänyt vähän jarrutella, ettei olisi koko kokemus jäänyt ihan tylsäksi, kun linnut roikkuu häkin seinällä pelokkaina.
Mielestäni undulaatit ovatkin mainio seura myös lapsille, mutta vain aikuisen valvonnan alla. Siksi olenkin täällä ollut innoissani, kun sieltä löytyy vastuuntuntoinen omistaja.
Telkkarissa kerran jossain ohjelmassa oli undulaatti yksin pienessä häkissä katonrajassa. Ja talon kissa pääsi jotenkin seinää pitkin kiipeämään viereiselle hyllylle lintua hätyyttämään. Säälitti pikkukaverin olot, kun selvästi oli otettu lapsille lemmikiksi mutta unohdettu sinne, kun mukana hankintapäätöksessä ei ole ollut vastuuntuntoista aikuista.

On siis aina ihana kuulla hyvistä undulaattien oloista, niitä ei tässä eläimiä huonostikohtelevassa maailmassa ole koskaan liikaa. Kiitos siis sinulle yhdestä sellaisesta kodista.
Paljon onnea jatkokesytyksiin ja lukemattomia iloisia hetkiä pikkuveijareiden kanssa.

ei hätää kirjoitti:

Hei, kiva kun laitoit kuulumisia.
Mahtavaa, että siellä on edetty isoin askelin. Rauhallinen sitkeily kannattaa. Hyvähyvä!
Poika on selkeästi lentotaituri. Toivottavasti tyttökin pian uskaltautuisi poitsun mukaan tutkimusmatkailemaan.
Mutta muistathan varoa päästämästä lentämään ruoan laiton aikaan, jos kerran pääsevät myös keittiöön. Siellä kun ne pahimmat vaarat on mm. kuumien levyjen, kiehuvien vesikattiloiden ja vettä täynnä olevan altaan muodossa.
Aika näyttää vaikuttaako käteen otto poikaan. Luulisin että ei, sen verran rohkealta kaverilta vaikuttaa.. tietysti hetken saattaa väistellä taas kättäsi, mutta kun huomaa, ettei käsi aina tarkoita käteen tarttumista (tai jos vaikka tottuisi käteen ottoon). Jotkut undulaatit ovat kämmenen sisällä ihan rauhallisia, mutta epäilisin, että ne ovat niitä lintuja, jotka on totutettu siihen jo pienenä. Tuosta en kyllä yhtään varma... meillä kun ovat tosiaan lellilapsia ja hyvin harvoin tulee tilannetta, että pitäisi ottaa lintua kiinni.
Teille on sattunut selvästi touhukas ja rempseä yksilö. Nauttikaahan koko perheen voimin... varmasti kesyyntyvät siitä kavereiksenne lennelle päähän, käsille ja olalle. Lapsista varmasti jännää, sitten kun lintu uskaltautuu kädelle. Vaikkakin meillä käyneiden lasten on ollut välillä vaikea ymmärtää, että linnut eivät välttämättä ymmärrä hyppimistä ja innokasta puhetta leikiksi, vaan pelästyvät. Silloin on pitänyt vähän jarrutella, ettei olisi koko kokemus jäänyt ihan tylsäksi, kun linnut roikkuu häkin seinällä pelokkaina.
Mielestäni undulaatit ovatkin mainio seura myös lapsille, mutta vain aikuisen valvonnan alla. Siksi olenkin täällä ollut innoissani, kun sieltä löytyy vastuuntuntoinen omistaja.
Telkkarissa kerran jossain ohjelmassa oli undulaatti yksin pienessä häkissä katonrajassa. Ja talon kissa pääsi jotenkin seinää pitkin kiipeämään viereiselle hyllylle lintua hätyyttämään. Säälitti pikkukaverin olot, kun selvästi oli otettu lapsille lemmikiksi mutta unohdettu sinne, kun mukana hankintapäätöksessä ei ole ollut vastuuntuntoista aikuista.

On siis aina ihana kuulla hyvistä undulaattien oloista, niitä ei tässä eläimiä huonostikohtelevassa maailmassa ole koskaan liikaa. Kiitos siis sinulle yhdestä sellaisesta kodista.
Paljon onnea jatkokesytyksiin ja lukemattomia iloisia hetkiä pikkuveijareiden kanssa.

Lue lisää

Ja mukavasta viestistäsi! :o)

Voi kun tietäisit..meillä on nyt lennelty ahkerasti.Ja kun tuo Sirkku tyttö uskaltautui ensimmäisen ja ainoan kertansa ulos häkistä, meno oli ihan holtitonta!!Lensi täysillä ihan jokapaikkaan ja makaili lanttialla ihan kanttuvei..oli ihan järkyttävää!Sai lennettyä itsensä nojatuolin alle sekä kirjahyllyn yhteen pieneen alalokerikkoon joka on tosi hankalassa paikassa ettei mitenkään voisi uskoa että just sinne!Sitten kun vähän otti lisä vauhtia niin naps,osui johonkin!Minun oli pakko heittää sille harso niskaan ja viedä häkkiin toipumaan ettei päässyt hengestään!

Miten voi olla kaksi noin eri taitosta lintua!

Simon lennot on menneet edelleen ihan mahdottoman hyvin,ainoa on että se ei illantullen ole varmaan saanut vielä tarpeekseen kun ei mene häkkiä lähellekkään joten olen joka kerta joutunut sen nappaamaan ja viemään.Mitenkään sen suhtautuminen ei ole minuun onneksi muuttunut vaikka olen ollut katala ja yhdelläkin kerralla nappasin sen lennosta kouraani..(joo,vanha ykkösvahti pesiksessä,hyvä koppikäsi ;o) ),joten elähän siellä minua kehu niin hyväksi lintuharrastajaksi kun noin kaltoin joudun kohtelemaan!Edelleen toivoisin että Simo kohta tulisi ihan vapaa ehtoisesti kädelleni..vielä ei siis näin tapahdu vaikka ihan selvää lähentymistä on havaittavissa :o)

Mutta tuohon ensimmäiseen viestiini miten on tilanne muuttunut!Kun avaan häkinoven,niin Simo tulee istumaan isäntänä oviaukolle,kiipeilee häkin katolla ja pyrähtää takaisin ovelleen istumaan.Jos Sirkku meinaa tulla ulos häkistä,Simo ajaa sen takaisin häkkiin!Ja oikeesti siihen ei ole tuolla tyranniksi luulemallani tytölla mitään sanomista!

Tänäänkin se siirtyi alistuneesti häkin orrelle istumaan kun Simo komensi sen pois ovelta ja sitten lähti itse lentelemään.Ja Sirkku teki saman kuin joskus aiemmin, eli istui sanaakaan sanomatta häkissä samassa kohdassa koko sen ajan kun Simo lenteli!

Häkissäkään en ole nähnyt Sirkun nyt niin kovasti tyranisoivan Simoa mutta häkissä Simo seuraa kovasti sitä mitä Sirkku tekee. Kun häkin ovi on auki niin sillon määrää Simo. Eilenkin se vaan kiipeili häkkiä ympäri ja istui oviaukossa,ei lähtenyt lentelemään mutta ei laskenut Sirkkua taaskaan ulos!

Pitäsköhän tuohon puuttua?

Sirkku on muutenkin tosi juro. Onko tyypillistä udulle olla juro?Minun ne lapsuuteni undutkin oli tuollaisia kovin Simomaisia; eläväisiä,touhukkaita ja kovia laulamaan!
Olen jo miettinyt että pitäskö Simolla olla joku räväkämpikin kaveri, kun tuo Sirkku on ihan erilainen?!Isomman häkin rakennus on edennyt nyt miehen houkuttelun tasolle :o)Suunnitelmat ja piirrustukset on valmiina kun vaan saisin tuon rakentajan innostumaan!Siihen uuteen saattas sopia sitten toinenkin pariskunta..

Mitenkähän saisin tuon Simon paremmin palailemaan häkkiinsä ettei tarviis aina napata kiinni.Kun alamme ilta pesuille lasten kanssa niin en uskalla jättää Simoa yksin, kun tosiaan se pääsee keittiöön ja siellä voi olla joitain huomaamattomia vaaran paikkoja jos en ole näkemässä.Meillä on tupa-keitiö niin ole ovea mitä laittaa kiinni.

Ja tosiaan ei lemmikkejä lapsille on minunkin kantani.Lapsi on kuitenkin lapsi, ei voi velvottaa muistamaan aina kaikkea hoidollista.Nämä linnut on ainakin ihan selkeesti minun lintujani :o) Lapset saa olla mukana mutta vastuu on minun.Meillä on nuo lapsetkin vielä niin pieniä että on siis vastuu niin lapsista eläinten surassa kuin toisinkin päin.

ei hätää kirjoitti:

Mukava jos tiedoistamme on jollekin hyötyä!
Jos mielenkiintoa muuten riittää lueskella enemmänkin undulaattikeskusteluja, niin käyppä kurkkaamassa www.papukaijat.net (jostain syystä juuri äsken eivät toimineet, mutta eiköhän taas kohta) ja www.papukaijayhdistys.fi. Näitten sivujen keskustelufoorumeilla on undulaateille oma osionsa ja sieltä löytyy paljon tietoa vähän kaikesta. Ja kysyessä saa varmasti asiantuntevia neuvoja.
Meillä undulaatit rakastaa kanssa nukkua mahdollisimman ylhäällä häkkiä. Johtuisiko turvallisuudentunteestakin, että näkee paremmin jos vaara uhkaisi. Olemme kiinnittäneet puiset tikkaat häkin katonrajaan vaaka-asentoon ja ne ovat ehdottomasti suosikki-nukkumapaikat melkein kaikkien mielestä.
Ja tosiaan... eiköhän ne hormoonit ole riesana linnuillakin. Meillä ainakin on tytöt molemmat vahvaluonteisia.=D Pojat vähän enemmän tuollaisia huolettomia tohottajia!
Tuosta lentoon päästämisen ajankohdasta en osaa neuvoa varmasti, riippuu niin yksilöistäkin. Jotkut suosittelevat odottamaan että linnut ovat käsikesyjä, niin ne olisi helpompi saada häkkiin. Itsellä ainakin kesti toisen linnun käsikesyyntyminen niin kauan, että emme odottaneet siihen asti. Meillä oli aikaa antaa lintujen olla vapaana haluamansa ajan ja löytää itse häkkiin. Tietysti auttoi se, että pojan sai kädelle ja sille sai näytettyä häkin oven, jota arempi jossain vaiheessa seurasi. Hetken aikaa muistaakseni niillä kesti edes oppia se, että löysivät itse häkin seiniltä ovireiät.
Nämä uudemmat linnut päästimme lentämään melko nopeasti, sillä uskoimme, että vanhat näyttävät niille mallia. Kaikki sujuikin muuten loistavasti, mutta tällöin uusi poika ei pysynyt edes kunnolla ilmassa ja sen jouduimme ottamaan käteen ja laittamaan häkkiin. Sillä olikin juuri ollut kova sulkasato ja siltä oli pudonnut kolme pisintä lentosulkaa. Nykyään sekin oikea lentotaituri.
Ikkunat ja peilit kannattaa ehdottomasti peittää, ettei linnut törmäile. Jos huono tuuri on mukana, saattaa lintu oikeasti taittaa niskansa ja kuolla.
Myöhäisestä lentämisestä en usko olevan lintujen rytmille haittaa, mutta sinulle voi tulla pitkä yö, jos odotat, että linnut löytävät itse häkkiin.=D
Jotkut kyllä ottavat linnut kiinni ja laittavat ne sinne, mutta itse en osaisi kuvitella tekeväni sitä ilman, että linnut siitä saisivat syyn pelätä lisää... ainakin jos menee metsästykseksi. Jos teillä on tila, missä linnut voisivat harjoittelupäivänä olla vapaana koko päivän rauhassa sinun vahtiessa, ettei kukaan loukkaa itseään, niin ne saisivat parhaiten etsittyä hyvät laskeutumispaikat ja löytäisivät ehkä iltaan mennessä tiensä takaisin häkkiin ruokakupeille.
Meillä oli linnuilla matkahäkki toisessa päässä huonetta, jotta niillä oli tutun näköinen laskeutumispaikka. Kaikki ahtaat ja hankalat koloset kannattaa peittää. Jos linnut putoavat lattialle tms. niin niiden kannattaa antaa olla vain rauhassa ja levähtää hetken. Ainoastaan sellaisista paikoista, mistä lintu ei itse pääse pois, ne kannattaa pelastaa varovasti. Meillä poika tuli aina kädelle, kun joutui pelottavaan paikkaan... tämä ollut kätevää. Tytön oli aina annettava itse pelastautua, sillä olisi saanut paniikin, jos sitä olisi aina mennyt auttamaan. Jotkut ovat opettavat lintunsa nousemaan pitkälle kepille, jolla ne nostetaan häkkiin. Tämä varmasti myös hyvä keino, mutten tiedä miten onnistuu ensimmäisillä kerroilla.
Pikkuhiljaa varmasti löytävät paikat mihin pystyvät laskeutua ja oppivat menemään takaisin häkkiin. Tuosta häkkiin laitosta löytyy varmaan noista alun linkeistä, sillä itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta, kun nämä meidän rasavillit saavat mennä ja tulla niinkuin huvittaa.=D Illalla väsyn tullen menevät kyllä aina häkkiin nukkumaan... se kun kuitenkin on se oma turvapaikka.
Uskonpa että siellä kesyynnytään hyvinkin nopeasti. Vaikka tosiaan on kyllä ihan erilaisia persoonia jokainen yksilö. Yksi meillä monen vuoden jälkeenkin arempi kuin muut ja kaksi uutta olivat heti alusta asti oikeita rämäpäitä. Äsken juuri yksi tepasteli lattialla... ilmeisesti olisi tehnyt mieli mennä nakertamaan kanin ruohokasasta!=D
Lahjonta on kyllä ehdottomasti paras keino. Itse kesytimme ensimmäiset lintumme hirssillä ja nämä uudet sitten tulivat vanhojen mukana.
Jos ruoho maistuu, niin kokeileppa myös salaattia. Laitamme monesti koko purkin isoon ruokakippoon ja linnut oikein kisaavat kuka ehtii ensin kastepisaraiseen salaattiin kylpemään ja nakertamaan. Tätä tietysti täytyy vähän pystyä vahtimaan, etteivät kaiva multiakin kiposta (meillä laitettu ylimääräisiä lyhyitä yhteen seinään kiinnitettäviä muoviorsia eteen).
Porkkana saa myös nopeasti kyytiä, kun kiinnitämme kokonaisen kuoritun muoviseen klipsuun seinälle.
Mutta hirssi oli kyllä silloin aikoinaan niin ehdoton herkku, että sillä oli helppo tehdä pikkuhiljaa tuolle rohkeimmalle linnulle niin, että sen oli tavallaan pakko istua sormelle, jos mieli päästä herkuttelemaan (pidimme toisen käden sormea linnun ja hirssin välissä). Ja kun itse oli ihan paikoillaan, niin pikkuhiljaa ne tottuivat olemaan kädellä ja tämän jälkeen pystyi alkaa totuttamaan liikkeeseenkin. Ja juuri kun toisen luottamuksen voittaa, niin toinenkin tulee helpommin mukana.
Tämän jälkeen sinä voitkin olla se turvapaikka, kun lennellessä ei meinaa laskeutumispaikkaa löytyä. Täällä välillä on päässä ruuhkaa, kun kaikki haluaisivat stailaamaan kampaustani.=D
Itse ei olla kovin montaa kertaa lintuja ulkoilutettu. Mutta kyllä monet tekevät sitä lämpimimpinä päivinä. Laita oviin varmuuslukko vaikka muovisesta pussinsulkijasta. Ja kannattaa yrittää varmistaa myös se, ettei häkin pohja pääse varmasti kolauksestakaan irtoamaan, jos vaikka sattuisitkin kompastumaan.
Niin ja tänä kesänä pitää tietysti suojata niin, ettei luonnonlinnut pääse kakkaamaan häkkiin sen yläpuolelta... samoin, kun nuo ruohot kannattaa pestä huolellisesti ennen linnuille antoa. Vaikka epätodennäköistähän se on että lintuinfuenssa sattuisi niihin osumaan, mutta varovaisuudesta ei ole haittaakaan.
Ulkona täytyy myös varmistaa, että linnut eivät ole ihan tuulessa ja pääsevät halutessaan myös varjoon.
Mutta varmasti tosiaan oletkin extra-huolellinen, jos lapsuudesta ikävä kokemus.
Täällä ainakin pidetään iloisesti peukkuja kesyttämisiin ja lentoharjoituksiin. Harva undulaatti pääsee oikeasti nykyisin noin huolehtivaan kotiin.
...ainiin... jos linnut ovat pitkään päivällä yksin kotona, kannattaa laittaa vaikka radio niille, niin voivat tuntea olonsa turvallisemmaksi. Meillä ainakin elämää on aina heti moninkertaisesti kun musiikki soi.=D
Aurinkoista kesää siis linnuille ja koko perheellesi! Ja tietenkin paljon iloisia hetkiä tirppojen kanssa!=)

Lue lisää

Tuossa vähän aikaa sitten kävin vierailulla eräässä eläinkaupassa. Lintuja oli ehkä noin 9. Viidellä oli vahanokka kamalassa kunnossa. Kalkkijalkapunkki.

Kaikki linnut olivat melko huonossa kunnossa. Mietin vain, että heikentääkö kalkkijalkapunkki niiden kuntoa edelleen? Linnut ovat hitaita liikkeisään ja heikossa kunnossa. Hitaus ei johdu vanhuudesta. Linnut ovat noin 5 kuukautta vanhoja kaikki. Jos kalkkijalkapunkki heikentää lintujen kuntoa, voi edessä olla linnuilla kuolema. Itse lintuja en voi ottaa, minulla on tällä hetkellä kaksi lintua...

Ja tervehdys myös Tyrnimanteli :o) Jos teidän rakkauden osotuksista tosiaan pian tulee pikkuisia valkoisia tirppanoita niin meille mahtuu yksi!(Otan sille sitten hyvän puolison jostakin toisesta paikkaa ettei mene sukusekaseksi ;o) )

Tulinpa taas nyt hehkuttelu mielin!Mutta ensiksi,

..Saatiin just Simo häkkiin,ja kuinkas muutenkaan kun koppikädellä :o( Ei jaksanut enää odotella että menisköhän itse,kun Herra SimoTintti ei ilmeisestikkään ole valmis palailemaan yöksi kotiin.Ja AIVAN VARMASTI se näkee ja tietää missä häkki on,kunhan vaan ei sinne mene.Kaikki muutkin asiat se talossa näkee ja osaa taitavasti väistellä tai istahtaa joten miksi ei häkkiä jonka katolla "kasvaa" pajuja ja on omppua ja näkkäriä ja nuorta herneen versoa(joka oli päivällä ihan huippu herkkua kädestä)ja vieläpä ystävä SirkkuTinttikin siellä tänään sattui istumaan.Simo kyllä lensi siitä millin päästä vaan kurvasi verhotangolle kyselemään että eikös Sirkku tulisi mieluumin sinne tangolle kun häkille.

Mutta se hehkutus!!

Heti tuon viimeisimmän viestini jälkeen olen alkanut havaita muutosta tuossa Sirkussa.Se on reipastunut,olen kuullut sen jopa laulavan!Se on kiipeillyt ja keinunut :o)Ne ajelee häkissä toisiaan ja riitelevät(käkättävät veemäisesti toisilleen) edelleen paljon.Tänään kun laitoin häkin oven(on muuten kaksi ovinen häkki mutta olen aina avannut vaan toisen) auki ja Simo lähti lentoon niin Sirkku rohkeana tyttönä lähti perään.Meni jo vähän paremmin.Kopsahteli kyllä ja istuskeli millon missäkin mutta ei enää niin kovaa kuin viimeksi.Ja SIMO!Se meni aina Sirkun luo,lattialle,sohvalle,minne Sirkun tie olikaan päättynyt ja istui sen kanssa.Keimaili ja pyrähteli lentoon ja houkutteli sitä paremmalle paikalle.Sitten kun löysivät kivan paikan kaapin päältä, istuivatkin siellä pitkän tovin ja pussailivat ja kampailivat toistensa otsatukkaa.

Siellä istuivat ja supisivat mieheni valvonnan alla kun kävin laittamassa lapset nukkumaan ja sitten tulin häiritsemään supisijoita jolloin Sirkku hyppäsi hellalle ja jäi siihen minua katselemaan.Tarjosin sille kättäni,Sirkku kiipesi sormelleni ja siinä kyydissäni kuskasin sen häkille!!Uskomatonta!Olin aivan myyty ja olen edelleen!Tuli itse kädelleni ja oli siinä ihan rauhallisesti!!Liekköhän tuo jo jonkin sortin luottamuksen osoitus tai sitten se oli saanut kopsahdelleessaan melkosen aivotärähdyksen(voi kyllä olla sitäkin kun Simonkin kanssa niin pussailemaan helty..)

Ei se kyllä häkin sisään mennyt sormeltani vaan kiipesi siitä häkin katolle.Siinä sitten antoi minun silittää itseään,no,sain kyllä välillä pari napakkaa nokkausta sormeeni..

Ja sitten meni tosiaan taas Simon metsästykseksi.Mulla on aina siinä häkillä jotain herkkuja kun ovet on auki ja on lentomahdollisuus.Mutta nämä ei ole ainakaan vielä niin herkkuejen perään.Ja siihen hirssiin en ole saanut oikein minkäänlaista tuntumaa..liekkö huono erä sattunut..

Mutta sitten kysyn,voiskohan näilläkin nyt olla tuo Sirkun reipastuminen ja käytöksen muutos niin jotakin pariutumis juttua?Sirkun vahanokka on tosi tumman ruskee ja tuntuu että se ruskettuu vaan entisestään.Kun se alkoi tummua niin minä jo arvelin että eläinkauppias möi mulle vanhan linnun..mutta on jotenkin vähän erilaista säpinää tuo elely?!Vai onkohan ihan sitä että nyt vasta alkavat kunnolla kotiutua ja olla omia itsejään?Pönttö mulla on kyllä hankittu mutta en ole laittanut kun jotenkin pöljässä kohtaa minusta ne oviaukot tuossa häkissä on sitä pönttöä ajatellen.Eikös kuitenkin olisi hyvä että se on aikas korkeella?

Oli ne kyllä oikeesti varmaan tosi reppanoita siellä eläinkaupassa.Minusta tuntuu että Simokin on puolella kasvanut!Se on tosi kookas lintu!Mies jo sanoi että varmaan papukaija kasvaa tuosta :o) Olisko ihan vaan siitä että on päässyt vähä enemmän reenaamaan lihaksiaan ja monipuolisempaa evästä ainakin tarjotaan ja kaikkea kyllä maistellaan mutta se herkuttelu ei oikein vielä ole löytynyt!Paitsi kaikki tuore ulkoa jota tuon!

Kiitos kovasti neuvoistasi ja vinkeistäsi ei häätää!Ne on kullan arvoisia minulle!Ja kaikki vinkit kyllä pääsee käyttöön!

Sanohan vielä että mistä tiedän että onko Simo ja Sirkku pariskunta?Aloin jo miettiä että jos ne ei oikeesti tykkää toisistaan vaan ovat vaan sattuneet jäämään eläinkaupaan viimeisiksi ja oikeet puolisot on menneet muualle!!Nythän tota lämpiämistä on vähän ilmassa mutta tosiaan jo mietin että jos inhoovatkin toisiaan mutta eihän muuta voi kun kyköttää vaan samassa häkissä :o(

pikkiliiri kirjoitti:

Ja tervehdys myös Tyrnimanteli :o) Jos teidän rakkauden osotuksista tosiaan pian tulee pikkuisia valkoisia tirppanoita niin meille mahtuu yksi!(Otan sille sitten hyvän puolison jostakin toisesta paikkaa ettei mene sukusekaseksi ;o) )

Tulinpa taas nyt hehkuttelu mielin!Mutta ensiksi,

..Saatiin just Simo häkkiin,ja kuinkas muutenkaan kun koppikädellä :o( Ei jaksanut enää odotella että menisköhän itse,kun Herra SimoTintti ei ilmeisestikkään ole valmis palailemaan yöksi kotiin.Ja AIVAN VARMASTI se näkee ja tietää missä häkki on,kunhan vaan ei sinne mene.Kaikki muutkin asiat se talossa näkee ja osaa taitavasti väistellä tai istahtaa joten miksi ei häkkiä jonka katolla "kasvaa" pajuja ja on omppua ja näkkäriä ja nuorta herneen versoa(joka oli päivällä ihan huippu herkkua kädestä)ja vieläpä ystävä SirkkuTinttikin siellä tänään sattui istumaan.Simo kyllä lensi siitä millin päästä vaan kurvasi verhotangolle kyselemään että eikös Sirkku tulisi mieluumin sinne tangolle kun häkille.

Mutta se hehkutus!!

Heti tuon viimeisimmän viestini jälkeen olen alkanut havaita muutosta tuossa Sirkussa.Se on reipastunut,olen kuullut sen jopa laulavan!Se on kiipeillyt ja keinunut :o)Ne ajelee häkissä toisiaan ja riitelevät(käkättävät veemäisesti toisilleen) edelleen paljon.Tänään kun laitoin häkin oven(on muuten kaksi ovinen häkki mutta olen aina avannut vaan toisen) auki ja Simo lähti lentoon niin Sirkku rohkeana tyttönä lähti perään.Meni jo vähän paremmin.Kopsahteli kyllä ja istuskeli millon missäkin mutta ei enää niin kovaa kuin viimeksi.Ja SIMO!Se meni aina Sirkun luo,lattialle,sohvalle,minne Sirkun tie olikaan päättynyt ja istui sen kanssa.Keimaili ja pyrähteli lentoon ja houkutteli sitä paremmalle paikalle.Sitten kun löysivät kivan paikan kaapin päältä, istuivatkin siellä pitkän tovin ja pussailivat ja kampailivat toistensa otsatukkaa.

Siellä istuivat ja supisivat mieheni valvonnan alla kun kävin laittamassa lapset nukkumaan ja sitten tulin häiritsemään supisijoita jolloin Sirkku hyppäsi hellalle ja jäi siihen minua katselemaan.Tarjosin sille kättäni,Sirkku kiipesi sormelleni ja siinä kyydissäni kuskasin sen häkille!!Uskomatonta!Olin aivan myyty ja olen edelleen!Tuli itse kädelleni ja oli siinä ihan rauhallisesti!!Liekköhän tuo jo jonkin sortin luottamuksen osoitus tai sitten se oli saanut kopsahdelleessaan melkosen aivotärähdyksen(voi kyllä olla sitäkin kun Simonkin kanssa niin pussailemaan helty..)

Ei se kyllä häkin sisään mennyt sormeltani vaan kiipesi siitä häkin katolle.Siinä sitten antoi minun silittää itseään,no,sain kyllä välillä pari napakkaa nokkausta sormeeni..

Ja sitten meni tosiaan taas Simon metsästykseksi.Mulla on aina siinä häkillä jotain herkkuja kun ovet on auki ja on lentomahdollisuus.Mutta nämä ei ole ainakaan vielä niin herkkuejen perään.Ja siihen hirssiin en ole saanut oikein minkäänlaista tuntumaa..liekkö huono erä sattunut..

Mutta sitten kysyn,voiskohan näilläkin nyt olla tuo Sirkun reipastuminen ja käytöksen muutos niin jotakin pariutumis juttua?Sirkun vahanokka on tosi tumman ruskee ja tuntuu että se ruskettuu vaan entisestään.Kun se alkoi tummua niin minä jo arvelin että eläinkauppias möi mulle vanhan linnun..mutta on jotenkin vähän erilaista säpinää tuo elely?!Vai onkohan ihan sitä että nyt vasta alkavat kunnolla kotiutua ja olla omia itsejään?Pönttö mulla on kyllä hankittu mutta en ole laittanut kun jotenkin pöljässä kohtaa minusta ne oviaukot tuossa häkissä on sitä pönttöä ajatellen.Eikös kuitenkin olisi hyvä että se on aikas korkeella?

Oli ne kyllä oikeesti varmaan tosi reppanoita siellä eläinkaupassa.Minusta tuntuu että Simokin on puolella kasvanut!Se on tosi kookas lintu!Mies jo sanoi että varmaan papukaija kasvaa tuosta :o) Olisko ihan vaan siitä että on päässyt vähä enemmän reenaamaan lihaksiaan ja monipuolisempaa evästä ainakin tarjotaan ja kaikkea kyllä maistellaan mutta se herkuttelu ei oikein vielä ole löytynyt!Paitsi kaikki tuore ulkoa jota tuon!

Kiitos kovasti neuvoistasi ja vinkeistäsi ei häätää!Ne on kullan arvoisia minulle!Ja kaikki vinkit kyllä pääsee käyttöön!

Sanohan vielä että mistä tiedän että onko Simo ja Sirkku pariskunta?Aloin jo miettiä että jos ne ei oikeesti tykkää toisistaan vaan ovat vaan sattuneet jäämään eläinkaupaan viimeisiksi ja oikeet puolisot on menneet muualle!!Nythän tota lämpiämistä on vähän ilmassa mutta tosiaan jo mietin että jos inhoovatkin toisiaan mutta eihän muuta voi kun kyköttää vaan samassa häkissä :o(

Lue lisää

Onnistuttiinpas kerrankin saamaan Simo menemään itse omaan häkkiinsä!!Ja mikäpäs olikaan se häkkin houkuttelija..no Sirkkupa hyvinkin!

Eli nyt kun ovat lennelleet yhdessä ja Sirkun lennot päättyy edellleen vähän minne milloinkin niin Simo kyllä herrasmiehenä tulee hakemaan ystävänsä.Näyttää sille tietä ja kärsivällisesti ohjaa Sirkkua niin pitkään että ne pääsee verhotangolle pussailemaan.

Sirkku istuskeli taas lattialla ihan pöllähtäneenä joten tarjosin kättäni ja siihenhän se käveli :o) Otin Sirkun kädelleni ja esittelin sitä niin ylpeänä perheelle!Se kiipesi olkapäälleni ja istuskeli siinä oikein hyvän tovin,katsellen minua silmiin. Simo huuteli Sirkkua vaan ei se siitä olaltani minnekkään lähtenyt.Niinpä se Simokin sitten joutui tulemaan olalleni tyttönsä perässä!Olin kyllä niin polleeta,kumpikin lintu olalla :o)!!

Siitä ne sitten yhdessä lähtivät sinne verhotangolleen.Illan siellä kuhertelivat ja kun lento innostus näytti minusta heiltä jo kadonneen niin kävin Sirkun -Joo-o,ojensin siis käteni ja hän tuli- mukaani.Simokin meinasi tulla samalla kyydillä vaan ei vielä voinut antaa perikisi vaan lähti lentelemään ja kutsumaan Sirkkua vielä mukaansa mutta Sirkkupa vaan sormellani katseli että tuo se tuolla jaksaa lennellä!

Vein Sirkun häkkiin ja sitten ne aikansa huutelivat toisilleen ja Simo löysi itse tiensä häkkiin Sirkun luo,Sirkun ohjeistuksella.Aivan mahtavaa!!Olin taas niiiiiiin iloinen!

Nyt vaan seuraava kehiteltäväni on että taidan viritellä häkin yläpuolelle kattoon jonkinlaisen verhotangon ja juttuja,jos vaikka viihtyisivät siellä vapaana olleessaan..menisi ne kakat sitten samaan suuntaan kuin muuloinkin eikä kaikki löytyisi olohuoneesta sohvan takaa kun nyt verhotanko riu`ulla istuessaan...

pikkiliiri kirjoitti:

Onnistuttiinpas kerrankin saamaan Simo menemään itse omaan häkkiinsä!!Ja mikäpäs olikaan se häkkin houkuttelija..no Sirkkupa hyvinkin!

Eli nyt kun ovat lennelleet yhdessä ja Sirkun lennot päättyy edellleen vähän minne milloinkin niin Simo kyllä herrasmiehenä tulee hakemaan ystävänsä.Näyttää sille tietä ja kärsivällisesti ohjaa Sirkkua niin pitkään että ne pääsee verhotangolle pussailemaan.

Sirkku istuskeli taas lattialla ihan pöllähtäneenä joten tarjosin kättäni ja siihenhän se käveli :o) Otin Sirkun kädelleni ja esittelin sitä niin ylpeänä perheelle!Se kiipesi olkapäälleni ja istuskeli siinä oikein hyvän tovin,katsellen minua silmiin. Simo huuteli Sirkkua vaan ei se siitä olaltani minnekkään lähtenyt.Niinpä se Simokin sitten joutui tulemaan olalleni tyttönsä perässä!Olin kyllä niin polleeta,kumpikin lintu olalla :o)!!

Siitä ne sitten yhdessä lähtivät sinne verhotangolleen.Illan siellä kuhertelivat ja kun lento innostus näytti minusta heiltä jo kadonneen niin kävin Sirkun -Joo-o,ojensin siis käteni ja hän tuli- mukaani.Simokin meinasi tulla samalla kyydillä vaan ei vielä voinut antaa perikisi vaan lähti lentelemään ja kutsumaan Sirkkua vielä mukaansa mutta Sirkkupa vaan sormellani katseli että tuo se tuolla jaksaa lennellä!

Vein Sirkun häkkiin ja sitten ne aikansa huutelivat toisilleen ja Simo löysi itse tiensä häkkiin Sirkun luo,Sirkun ohjeistuksella.Aivan mahtavaa!!Olin taas niiiiiiin iloinen!

Nyt vaan seuraava kehiteltäväni on että taidan viritellä häkin yläpuolelle kattoon jonkinlaisen verhotangon ja juttuja,jos vaikka viihtyisivät siellä vapaana olleessaan..menisi ne kakat sitten samaan suuntaan kuin muuloinkin eikä kaikki löytyisi olohuoneesta sohvan takaa kun nyt verhotanko riu`ulla istuessaan...

Lue lisää

Wau! Siellähän on edistytty oikein urakalla. Ja tuonkin jälkeen on varmaan ehtinyt tapahtua vaikka mitä!
Se on kyllä iso apu, jos lintu on niin avaramielinen että tulee pyytämällä kädelle. Meillä neljästä on vain yksi sellainen, ja sekin auttaa jo kummasti, kun toiset sitten seuraa perässä.
Pisti oikein leveästi hymyilyttämään, kun myötäelin ylpeän hetkesi!=D
Tuo verholta kakkailu on kyllä pieni miinus meilläkin. Arkisin pidetään ihan vain sanomalehtiä edes lattian peitossa, ettei ole ihan niin paljon hinkattavaa. Tietysti osa osuu verhoihin ja seiniinkin.
Kerrohan jos jonkun onnistuneen virityksen sait tehtyä.
Ja kerrohan mitä muuta on jo ehtinytkään meidän lomaillessa tapahtua. Varmaan ovat tipuset jo kotiutuneet perheeseenne ihan täysin.
Iloiset terveiset koko poppoolle ja aurinkoista loppukesää!

ei hätää kirjoitti:

Wau! Siellähän on edistytty oikein urakalla. Ja tuonkin jälkeen on varmaan ehtinyt tapahtua vaikka mitä!
Se on kyllä iso apu, jos lintu on niin avaramielinen että tulee pyytämällä kädelle. Meillä neljästä on vain yksi sellainen, ja sekin auttaa jo kummasti, kun toiset sitten seuraa perässä.
Pisti oikein leveästi hymyilyttämään, kun myötäelin ylpeän hetkesi!=D
Tuo verholta kakkailu on kyllä pieni miinus meilläkin. Arkisin pidetään ihan vain sanomalehtiä edes lattian peitossa, ettei ole ihan niin paljon hinkattavaa. Tietysti osa osuu verhoihin ja seiniinkin.
Kerrohan jos jonkun onnistuneen virityksen sait tehtyä.
Ja kerrohan mitä muuta on jo ehtinytkään meidän lomaillessa tapahtua. Varmaan ovat tipuset jo kotiutuneet perheeseenne ihan täysin.
Iloiset terveiset koko poppoolle ja aurinkoista loppukesää!

Lue lisää

Käyppäs selailemassa papukaija.netin juttuja löydät kuulumisiani sieltä.. :o)