Digimon ilmiö

Alussa oli 80-luku ja tietoliikenteen ja informaation suuri vallankumous(osittain johtuen Yhdysvaltojen silloisesta Presidentistä Ronald Reaganista) Tietokoneet alkoivat vähitellen yleistyä, samoin kuin erillaiset digitaaliset pelit ja lelut. Kekseliäät Japanilaiset laukaisivat "Tamagatchi" nimisen digitaalipelinsä vuonna 1997, ja siitä tuli heti suurmenestys ympäri maailmaa.

"Tamagatchin" ideana oli kasvattaa itselleen ikioma digitaalinen lemmikki, joka leikkimisen, unen, syömisen ja p**** määrästä riippuen kasvaisi joko onnelliseksi ja vahvaksi, taikka sitten heikoksi ja sairaalloiseksi. Vähän niinkuin eräänlainen valmennus oikeaa lemmikkiä varten.

Vuonna 1998 kauppoihin Japanissa alkoi ilmestyä lelu nimeltä Digimon. Digimon on pojille erikseen tarkoitettu versio Tamagatchista, jossa rauhanomaisten lemmikkien sijaan saattoi kasvattaa "digitaalisia hirviöitä", jotka hoidosta ja "taistelupisteistä" riippuen kehittyivät aina vain vahvemmiksi ja vahvemmiksi(saaden mm voimaa kuolleitten digimon vastustajien datasta). Nämä laitteet saattoi yhdistää toisiinsa, jolloin "digimonit" saattoivat kamppailla keskenään.

Tukeakseen uuden lelunsa myyntiä Bandai Toys osti Japanilaiselta Toei Animationilta(Japanin "Disney")televisiosarjan nimeltä "Digimon Adventure" joka lähetettiin ensi kertaa Japanin eetteriin vuonna 1999.

Digimon Adventure ei alunperin ollut muuta kuin yksi sarja muiden joukossa(kuten myös digimon lelu)Näin siihen suhtauduttiin myös Suomessa, minkä vuoksi se joutui pahamaineisen "Agapio Racing Teamin" duppaamaksi

"Tusinasarjaksi" Digimon Adventure on piirretty erittäin kauniisti käyttäen taidokkaasti digitaali tekniikan ja laatuanimaation yhdistelmää. Juoni on hieman outo, mutta sen tarkoituksena on ilmeisesti tutustuttaa katsoja digimonien sekavaan ja hämmentävään maailmaan.

Sarja Digimon Adventure(kuten monet maineikkaan Toei Animationin tekemät sarjat)on runsaasti täynnä erillaista symboliikkaa, minkä vuoksi se ei oikein ole lastenohjelma. Itseäni järkytti sarjan lievä "rasistisuus"yksikään valituista lapsista ei tottapuhuen muistuta Japanilaisia mitenkään, ja kaksi ovat HYVIN voimakkaasti Eurooppalaisen näköisiä. Yhdellä "Japanilaisista" pojista oli mm "synnynäisen" punaiset hiukset, ja toisella taas siniset) Sarjassa myös "vihjailtiin" monia asioita, jotka mielestäni eivät sovi lastenohjelmaan, eikä tämä varmastikkaan olisi ensimmäinen Japanilainen Anime jossa vastaavaa tapahtuu. Tämän lisäksi sarja oli käytännössä loputtomasti täynnä erillaista symboliikka. Itseasiassa koko digimon ilmiötä ei Animena(tai Mangana)voi käsittää, jos ei ymmärrä tätä symboliikkaa. Itseäni sarjassa häiritsi tottapuhuen sen symboliikka ja taka-ajaukset, kuten mm voimakas rasismi(Takeru on sinisilmäinen vaaleakutrinen "Japanilainen" poika, jolla on digimon kumppaninaan vaalea, puhtautta ja hyvyyttä edustava enkeli. Hänen tehtävänään joukossa on suojella hänen "tyttöystäväänsä" Hikaria, jolla on on valon tunnus(viitataan mm, että Hikari kantaisi pyhää voimaa tai "pyhää henkeä")ja hänen digimon kumppaninaan on "naisenkeli" digimon.

Vastaavia hieman rajuja viittauksia esiintyykin sarjassa aika paljon, mikä ilmeisesti viittaa Japanilaiseen yhteiskuntaa, ja sen erillaisiin komplekseihin ja tabuihin(sarjassa ovat pinnalla erityisesti sovinismi ja rasismi) Sarjan musiikki(kuten Animessa yleensä)oli kuitenkin Toei:n taattua A-luokkaa. Samoin animaatio oli vielä vuoden 2000 tason huomioon ottaen erittäin laadukasta.

Digimon Adventuren juonen päätarkoituksena on mitä ilmeisemmin esitellä katsoja(kohdeyleisönä lienevät alle 16-vuotaat pojat)digimon maailmaan, ja saada heidät näin kiinnostuneiksi(koukkuun?)myös sen oheistuotteista. Itse en pitänyt sarjaa lainkaan huonona, mutta raju väkivalta, avoimesti ilmaistu rasismi ja seksimi, puhumattakaan mm seksuaalisista vihjailuista saivat tottapuhuen oloni tuntumaan epämukavalta sitä katsoessa. Onneksi pahikset Devimonia lukuunottamatta olivat humoristisia ja hauskoja, mutta loppua kohti matkatessa sarja muuttui "oudoksi"(siis digimonin ja Animen tason yleensä huomioonottaen) Tässä käsiteltiin mm evoluutioon liittyviä kysymyksiä(evoluutiosta syrjäytyneet kuvataan sarjan lopussa luusereiksi, jotka kääntyvät pahuuteen ja haluavat pilata "hyvien jätkien" evoluution tavalla, joka tekisi Adolf Hitlerin ja Japanin toisen maailmansodan aikaiset fasistit vihreiksi kateudesta) Lopussa "hyvät jatkat" pieksevät sitten lopulta vammaisten suuren liittoutuman aito Samuraismaiseen tyyliin, ja sitten kaikki kaljalle!(tai siis digimon maailmassa mehulle:)

Minulta meni pitkä aika kauniin musiikin, nyyhkykohtausten ja silmiä hivelevän animaation lomasta havaita, kuinka raakaa ideologiaa Japanissa tupataan "lastenohjelmiin" Digimon maailman filosofia on, että vahvat voittavat("vahva" on usein myös synonyymi hyvälle)heikot kuolevat, ja syntyvät uudelleen tai sitten luovuttavat voimansa vahvemmilleen, jotta nämä voisivat taas kehittyä lisää. Vaikken fasisti-Japanilais-Darwinisti olekaan, niin itseäni viihdyttivät digimonien väliset taistelut, sekä ajatus kuinka paljon ne todella voisivatkaan kehittyä(Digimonilla on kuusi "virallista" kehitystasoa. Aluksi on digimuna, josta syntyy "digivauva" Nämä erimuotoiset(usein aika rumat)vauvat sitten kehittyvät "lapsiksi" jotka ovat usein aika oudon näköisiä, mutta pärjäävät suhteellisen hyvin luonnossa(digimon maailmassa vallitsee luonnollisesti "viidakonlaki")Seuraavaksi nämä "lapset"(jos olosuhteet ovat oikeat)voivat kehittyä ns "teineiksi" joitten hyvökkäykset riittäisivät vaivatta kärventämään vaikkapa Rambon tai Bruce leen. Tästä voi kehittyä mm Greymonin ja Garurumon kaltaisia "nuoria aikuisia" jotka käytännössä vastaavat Suomalaista patalijoonaa mennen tullen. Tästä ne voivat vielä saavuttaa ns "täydellisen" muodon, jossa esim Weregarurumon on käytännössä teräsmiehen voimat. Normaalisti digimon ei voi kehittyä tätä pitemmälle, mutta poikkeulsellisissa tilanteissa(henkinen trauma tai energialataus)se voi saavuttaa niin sanotun "megamuodon" Megatason digimonit voisivat käytännössä tuhota koko digimaailman(ja varmaankin olla vaaraksi koko universumille)jos halusivat. Ne voivat lisäksi fuusioitua, kuten mm Mugendramon ja Kimeramon, jolloin niista tuli ruman näköinen Milleniumon, jolla oli käytännössä Jumalan voimat(kyky väänellä "aikaa ja paikkaa")

Itseäni kuitenkin jäi lupaavassa sarjassa häiritsemään erillainen(rasistinen?)vihjailu. Varsinkin etnisen vähemmistön eduatajalle(tai vammaiselle) sarja on mielestäni erillaisille "vihjailuneen" aika raakaa katseltavaa, eikä suoraan sanoen sopisi esim Suomalaislapsille(ja miksi "valitut lapset" ovat pukeutuneet niinkuin teinit lastenlinnan hullujen osastolla?)

Niin tai näin digimonista tuli jättimenestys, joka alkoi jo uhata Pokemonin pokaalia yhtenä toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimpana trendituotteena. Hätääntyneenä odottamattomasta menestyksestä Bandai toys ja Toei Animation löivät vielä tekniikan, tarinan ja kukkaron nöyrit yhteen, ja päättivät tehdä uuden sarjan nimeltä "02"

02 on nimensä mukaisesti jatkoa Digomon Adventurille. 02:ssa osa "vihjailuista" saa jo aika karmivia piirteitä. Sarjan juonta ei oikeastaan tajua ellei osaa Japania, tai sitten katso sitä "alkuperäisesti" subattuna. Wernen Suomalainen dubbaus oli hyvä, mutta pilasi PAHASTI sarjan alkuperäisen hengen(Animessa mm usealla miestähdellä on tosiasiassa naisen ääni). Muutenkin minusta tuntui, että Suomalainen dubbaus tiimi meni liian pitkälle muokaten melkein koko juonta "omaksi kuvakseen" tuhoten näin sarjan alkuperäisen hengen ja tarkoituksen, minkä takia olisikin toivottavaa ettei vastaavia sarjoja enää esitettäisi Suomeksi dubattuna vaan subattuna(tekstitettynä)

On ironista, ettei koko "digimonia" oltaisi Suomessa ikinä näytettykkään ilman dubbausta, mutta samalla dubbi(hyväkin)yksinkertaisesti terminoi sarjan alkuperäisen juonen ja tarkoituksen. Tämä tulee erittäin hyvin ilmi jaksossa, jossa Hikari("pyhän voiman vartija")kutsutaan "digimon helvettiin" jossa epämääräiset, varjomaiset olennot hauavat tehdä hänestä "kuningattarensa"(tosiasiassa lisääntyä hänen kanssaan, mikä on osa alkuperäistä tekstiä) Toinen asia mikä minua ihmetytti oli V-monin äänierot dubatuissa ja subatuissa versioissa. Wernen tiimi ilmeisesti oletti, että V-mon on eräänlainen Japanin "Mikki Hiiri" minkä vuoksi hänet myös dubattiin sen mukaisesti(eipä siinä mitään, ääni oli itseasiassa ratkiriemukas;)Tosiasiassa V-monilla on hyvin hento, kaukana maskuliinisesta ja mahtipontisesta oleva ääni) Häkellyttävin ero on Yagami Taichin(alkuperäinen "sankari) persoonassa, joka Suomalaisversiossa on erittäin maskuliininen(niinkuin muutkin miestähdet)mutta Japanilaisversiossa omaa voimakkaita feminiisiä piirteitä. Tämä on vain yksi syy miksi dubit erityisesti digimonin kaltaisiin sarjoihin ovat huono idea;(

"Digimon 02" ei itseasiassa aivan aluksi ollut niin surkea sarja(mutta dubbi oli) Sarjassa Yagami Taichista on tehty "inkarnaatio" Motomiya Daisuke(Japanissa sukunimi aina ensin)joka kumppaninsa V-monin kanssa ei tottapuhuen ole mikään pahempi sankari. Sarjassa esitetään myös Takeru pojasta ja Hikari tytöstä kasvaneet uudet, "kypsemmät" versiot, joista pidin erityisen paljon. Sen sijaan muut sivuhahmot mättivät(ja paljon)kuten teennäinen Iori ja Miyako, sekä "digimonkeisari" Ken.

02 on sarja jonka juonta on vaikea tajuta, ellei ole pelannut alkuperäisiä digimon pelejä(näitä myytiin alunperin vain Japaniin tarkoitetulla "Wonderswan" pelikonsolill,a ja itse kokeiltuani yhtä sellaista tietokoneeni wonderswan emulattorilla ymmärrän hyvin, miksei niitä ikinä tuotu länteen myyntiin) 02 juoni on ainakin aluksi mielestäni kuitenkin hieman adventuria tasapainoisempi. Valitut lapset päättävät mennä "antamaan turpiin" pahalle digimon keisarille, joka on nero/hullu lapsi, joka kuvittelee voivansa valloittaa koko laajan digimon maailman. Lopussa hän sitten melkein onnistuukin, ja nyt sarjassa onnistuneesti korostetaan, etteivät sankarit kultaisissa haarniskoissa aina voita taistelua(ainakaan omin voimin)Lopussa pahan digimon keisarin valedgimon kumppani Kimeramon tuhotaan, ja hänet pakotetaan hyväksymään oma pahuutensa, sekä pyytämään anteeksi kaikilta niiltä joita hän on loukannut(ja heitä on paljon)Tämän jälkeen vanhasta kunnon "keisarista" tuleekin valitujen lasten apuri, näiden alkaessa selvittää kuka alunperin huijasi keisarin(Ichijoji Ken) pahuuden tielle.

Tästä alkaa oikeastaan aivan oma sarjansa, vähän niinkuin Adventurissa Devimonin rökittämisen jälkeen, mutta nyt vain paljon laajemmassa mittakaavassa. Lapset kohtaavat kaksi Ultimate("täydellinen")tason digimonia(Mummymon ja Arukenimon)jotka eivät aivan hevillä hellitä, ja onnistuvat mm "valmistamaan" pimeää dataa käyttäen heitäkin vielä vahvemman digimonin, nimittän Black Wargreymonin(erittäin vahva virustyypin digimon)Tämän lisäksi heillä on myös apunaan mystinen Japanilainen mies, joka(niinkuin eräs toinen sarjan tähdistä)tuntuu olevan sekä digimon että ihminen yhtä aikaa. Alkaa helvetinmoinen tappelu, jonka lopussa aletaan kirjaimellisesti manata demoneita esiin, eivätkä valitut enää tunnukkaan olevan voitolla.

Sarjan toinen osa mättää ehkä nimen omaan johtuen siitä, että "vastustaso" alkaa vähitellen nousta liian suureksi. Erityisesti minua häiritsivät viittaukset helvettiin ja demoneihin(eräässä jaksossa tottapuhuen käydään eräänlaisessa "helvetissä" joka on sumuinen utuinen paikka, jossa asuu outoja harmaita olentoja jotka eivät ole digimomeja, mutta joiden alkuperää ei juuri selvitetä tämän enempää. Sarjan lopupuolella valitut puolestaan pääsevät tutustumaan demoneihin ja niiden isään henkilökohtaisesti "face to face") Myös vanhat kunnot rasistiset väreet olivat nyt mukana kuvioissa(Aasialaiset ja valkoiset liittoutuvat yhdessä pelastamaan maailman hirviöiltä ja demoneilta, kun "ruskeat palvelijat" tai lapsen kaltaiset olennot katselevat pääosin avuttomina sivusta)

Itse en sanalla sanoen pitänyt sarjan lopusta. Liian monta kysymystä jai vastaamatta, kuten kuinka valitut alunperinkään pääsivät "digimon helvetiin" ja kuinka digimon demonit sieltä pois(nukkuiko portinvartija?) Tämä on ilmiö, johon törmää nykyään mm Harry Potterissa:jotta sarja menestyisi hieman vanhempien parissa, siihen tuodan väkisin seksiä, yhteiskunnallisia ongelmia, rasismia, sekä tietenkin vanha kunnon Lucifer. Näin käy myös 02:ssa, kaikkien jatko-osien äidissä, jonka lopussa valitut lopulta lyödään maahan demonien ylivoimaisen voiman edessä, ja vain nipin napin pelastautuvat pahan vallalta, johtuen kaikesta avusta mitä he saavat ympäri maailmaa. Hohhoijaa!


Lyhyesti sanoen:alku lupaava, loppu karmiva(tässä pitäisi myös osata muinaisia Japanilaisia ja Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja ennustuksia, jotta asiat voitaisiin tulkita oikein) Digimonista tehtiin myös tähän aikaan kolme elokuvaa, joista 2 oli mukiinmenevää ja kolmas...täynnä demoneja ja epämääräisiä viittauksia(loppuiko tekijöiltä ehkä rahat kesken, vai tuliko "nuuskittua" liikaa valkoista jauhetta?) Digimon Adventurin "aikajana" päättyy näissä sekavissa tunnelmissa. Minulle tuli suoraan sanoen ikävä vanhoja valittuja, mutta en oikein tiedä kuinka he selviytyvät kaikista niistä juonen solmuista ja sudenkuopista jotka Toei:n arvoisat käsikirjoittajat onnistuivat heidän eteensä loihtimaan.

Digimon Adventure ja sen lapsi "02" olivat kuristuneet omiin mahdottomiin juonikuvioihinsa, mutta itse digimonien taru ei kuitenkaan häipynyt vielä unholaan. Vuonna 2001 Toei Animation julisti uuden offenssiivin Anime rintamalla laukaisemalla Digimon Tamers televisio sarjan.

Tämä arvostelija ei ole itse ikinä katsonut Tamersiä loppuun, mutta tietää siitä jotakin. Ensinnäkin, sarja on Adventuria ja sen lasta "fiksumpi" Sarjassa käsitellään filosofisesti kysymyksiä keinotekoisesta älystä ja elämästä, mutta länsimaalaisia katsojia tulee jatkossakin riivaamaat Kiinalaiset ja Japanilaiset kirjoitusmerkit sekä ennustukset. Sarjassa tutustutaan myös Ken Ichijojin hyvää ystävään Akima Ryoon, joka pieksee digimoneja digimon maailmassa oikein ammatikseen, mutta joka sarjan loppupuolella päättää plata kotiin.

Vaikken Tamersiä olekaan katsonut loppuun, olen katsonut siitä osan(ja elokuvat) Varsinkin eräästä elokuvasta(jossa esiintyi demoni)minulle jäi aika karmiva olo. Välillä kun katsoo digimonia tuntuu, että voisin tosissaan avata oven suoraan helvettiin, eikä tuo ollut tarkoitettu vitsiksi tai kevennykseksi. Lisäksi tässäkin sarjassa esiintyy mm vittauksia väkivaltaa, seksiin, rasismiin ja tuonpuoleiseen. Erityisesti sarjan loppupuolella(vaikken loppua katsonutkaan muuta kuiten netistä)minulle tuli hieman vaivautunut olo. Sarjan lapset näet kirjaimellisesti SULAUTUVAT digimoniensa kanssa yhteen, tuntien näiden kivun siinä missä omansakin, ja loppukuvauksisa käytännössä esiinyttään(tosin lännessä sensurouituna)ilkosillaan niin sanotussa "digikuplassa" jossa sekä lapsi että hänen digimon kumppaninsa ovat käytännössä sulautuneet yhdeksi digimoniksi. Sarjan nimi ei tosiaan turhaan ole Digimon Tamers(tamers=kupmppani)
Joten, ainakin parista netistä katsotusta klipistä, kuvista ja juonipaljastuksista minulle jäi hieman "vaivautunut" olo, varsinkin kun sarjan pää ja loppupahis muistuttaa kummasti saatanan ja lonkeropornon sekoitusta. Välillä tulee pakostakin mieleen, nautitaanko Toei Animationin animaatio studiossa hieman "miestä väkevämpää"

Näistä puutteista huolimatta sarja vaikuttaa hauskalta. Itseasiassa pidän synkistä elementeistä koska vahva kunnon "ritari pelastaa neidon hädästä" ollaan kuultu liiankin moneen kertaan, mutta tässä sarjassa kirjaimellisesti "digimon fetissi" alkaa saada liian karmivia piirteitä.

Digimon Tamers on yksi parhaista koskaan tehdyistä Anime sarja, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan(tässä tapauksessa vuonna 2002)Kuten aiemmin mainitsin, niin sanottu "digimon ilmiö" kumpusi käytännössä myös rajattoman määrän elouvia, pelejä, sekä muita oheistuotteita, joissa(erityisesti peleissä)valaistaan myös oleellisesti koko sarjan(sarjojen)juonta, ja koko digimaailman teknistä rakennetta.

Ja juuri kun luulimme että Toei ja kumppanit lopulta olivat saaneet kylliksi digimonista, ne perhanat menivät tekemään vielä neljännen tuotantokauden, nimeltään "Digimon Frontier"

Digimon Frontier on ehkä paras osoitus siitä, että jokin digimonissa on jossain vaiheessa mennyt Toei Animationilla "liian pitkälle" Hyvää asiaa ei Suomeksi sanoen olla osattu lopettaa ajoissa, mutta sarjan esitysajankohta(suunnilleen samoihin aikoihin kuin Tammers päättyy)viittaa siihen, että se oltiin tehty "ylijäämävaroilla", käytännössä täysin erillinen versio koko digimaailmasta.

Jos Digimon Tammers on Animen helmi, niin Frontier on vastaavasti sen sika. Juoni on kirjaimellisesti kotoisin huumeluolasta, jossa pompitaan trampoliinin lailla välillä asiallisuuden ja huumorin, ja välillä puolestaan sairaalloisen skitsofrenian(ja sairaiden vihjailujen)välillä. Tätä pomppimista jatkuu aivan loppuun asti, jolloin sarja lopulta muuttuu täysin älyttömäksi. Ehkäpä Toein Animaattoreiden ja käsikirjoittajien kannattaisi vähentää muotihuumeiden käyttöä;(?

Digimon Frontier oli todellakin ISO VAROITUS Toein Animattoreille lopettaa käyttämästä "valittuja lapsia" koekaniineina omien patoutumiensa ilmaisemiseksi. Tämän jälkeen koko digimon huuma vaipuikin hetkeksi täysin unholaan, kunnes vuoden 2003 jälkeen netissä alkoi liikkua outoja huhuja "uudesta digimon tuotantokaudesta" jolle Toeilla ei ainakaan virallisesti löytynyt määrärahoja juonesta puhumattakaan. Itse törmäsin "digimon saversiin" vuoden 2006 kesällä itseasiassa täysin sattumalta.

Tämä sarja on tottapuhuen vielä virallisesti kesken jopa Japanissa, mutta sen jaksoja voi käytännössä imuroida netistä(subattuna)ilmaiseksi. Savers vaikuttaa lyhyesti sanoen paremmalta sarjalta kuin mikään aiempi digimonin tuotantokausi. Tämän voi selvästi havaita kun vertaa eri digimon tuotantokausien "valittujen lapsien" pukeutumista. Ensinnäkin, Saversin jengi ei ole pukeutunut niinkuin hipit ja muut huumehörhöt lastenlinnassa, vaan heillä on ihka oikeat VAATTEET ja lisäksi mukiinmenevät "työuniformut" Tämän lisäksi jengissä on käytännössä vain kolme jäsentä:kaksi poikaa ja yksi tyttö tunnelmaa keventämässä, minkä lisäksi he ovat kaikki hyvin ja siististi pukeutuneita teinejä, eikä yksikään heistä käytä sukelluslaseja otsallaan. Myös kavereiden "digivice" on tuntuvasti siistiytynyt aiemmista, kirjaimellisesti mahdottomista luomuksista.

Onko digimon onnistunut päivittämään itsensä 2000-luvulle? Kyllä ja ei. Digimon Savers on ulkoisesti erittäin kauniisti ja "siististi" toteutettu, mutta toisaalta "moni kakku päältä kaunis" Sarjan henkilöhahmot ovat ulkoisesti erittäin "siistejä" vailla typeriä helyjä tai "sateenkaarivaatteita" mutta psykologisesti he eivät ole kovin tasapainoisia. Sarjan päämiestähti Daimon Masaru on käytännössä isätön poika, joka purkaa pahaa oloaan kirjaimellisesti hakkaamalla kaikkea eteensä tulevaa. Hän saa kumppanikseen lopulta Agumon nimisen digimonin(sama kuin Taichilla koko höskän alussa) sekä häntä 4-vuotta vanhemman(käytännössä aikuinen)"tyttöystävän" Yoshino Fujiedan, joka on käytännössä sarjan ainoa todellinen "ilopilleri" Hänen miespuolisena "vastapelurinaan" ryhmässä on Tohma.H Norstein, jota voisi parhaiten kuvata Ishida Yamaton onnistuneena inkarnaationa. Kyseessä on ilmeisesti(niinkuin Animessa ja viihdeteollisuudessa yleensä)kasvutarina, koska kukaan 14-vuotias ei oikeasti ole noin lapsellinen.

Näkyvin ero aiempiin tuotantokausiin lienee tietenkin siinä, etteivät nämä kaverit(siis fyysisesti)oikeastaan ole enää mitään lapsia. Daimon ja Tohma täyttävät fyysisesti(mm voimiltaan)täysin miehen mitat, eikä viehättävä Yoshino Fujiedan varsmatikkaan ole enää mikään pikkutyttö. Siitä huolimatta varsinkin "mahtikaksikko" Daimon ja Thoma käytännössä käyttäytyvät kuin pahamaiset kakarat, ja tottapuhuen vielä pahemmin kuin ne alkuperäiset. Joko kyseessä on kasvutarina, jolloin moinen kypsymättömyys on sallittua(ja katsoja on vain pakko sietää sitä seuraavan 30-jakson ajan)tai sitten Toei Animation ei vain yksinkertaisest osaa antaa Yamaton ja Taichin kuolla pois, vaan jatkaa heidän sielujensa tunkemista aina vain uusiin ruumiisiin kerta toisensa jälkeen.

Mutta on selvästi havaittavissa että kyseessä on kasvutarina(mm alkuperäinen tekijätiimi ei enää edes ole mukana koko kuvioissa)Alussa Digimon Savers vaikuttaa lapselliselta ja tyhmältä touholta jossa teinit ja varhaisaikuiset toopeloivat niinkuin 8-vuotiaat kakarat, mutta tämä on suvaittavaa, koska he ilmeisesti tulevat suuresti kehittymään sarjan aikana. Sarjan digimonit tottapuhuen näyttävät typeriltä, mutta kehittyessään parisen astetta ne ovat(olen katsonut pari spoileria netistä)aika komeaa katseltavaa. Tämä on koko digimon sarjan idea;lapset ja digimonit kehittyvät yhdessä, samalla kun pieksevät pari pahista. Positiivista tietenkin on, etteivät lapset enää(toivon mukaan)ole sulautumassa kiinni digimon kumppaneihinsa, minkä lisäksi enkeleitä ja demoneja ei juuri ainakaan tältä seisomalta tunnu näkyvän. Daimon Masarun "sankaripersoona" tuntuu välillä menevän liian pitkälle, mutta muuten sarjan hahmot tuntuvat "oikeilta" omine ongelmineen, lukuunottamatta ehkä sitä seikkaa, ettei kukaan 14-vuotias ole oikeasti voinut käydä läpi yliopistoa ja piestä kolmea olymppiatason nyrkkeilijää, digiomoneista nyt puhumattakaa;)

Savers on ehkä juuri sitä mitä digimon kaipaa;siisteyttä. Ensinnäkin ,"valitut" eivät enää ole pukeutuneet kuin "sateenkaarilapset", vaan heillä ihka oikeat siistit VAATTEET ja unoformut! Ja mitä digilaitteisiin tulee, ne ovat siistejä ja yksinkertaisia, toisin sanottuna selliaisia että joku voisi(ja osaisi)niitä ihan oikeasti käyttää. Tästä huolimatta sarjassa on toki puutteita, kuten se, että nämä 14-vuotitaat Japanilaiset skidit käyttäytyvät kuin tunnevammaiset 8-vuotitaat autistilapset, mutta ilmeisesti tämä "teeskentely" tulee korjautumaan sarjan edetessä. En malta myöskään odottaa, millaisia(Mega-tason digimoneja)pahiksia sarja vielä tuo tullessaan.

Digimon on ilmiönä suurempi kuin mikään aiempi viihdetuota hyvin yksinkertaisesta syystä;sen kasvupotentiaali on näitä kaikkia muita suurempi! Tietoliikenne yhteydet ja mm erillaiset ihka OIKEAT keinoälyluomukset kasvavat vauhdilla, joten digimon ilmiönä(päinvastoin kuin esim Sailor Moon, Gundamit ja jopa Pokemon)ei kuole pois aivan lähiaikoina. Tämä tietoliikenteen, pelien, tietoverkkojen ja keinoälyn vallankumous käytännössä suo digimonille vielä vuosiksi rajattomat mahdollisuudet kasvuun mm oheistuotteina, ja ehkä jonakin päivänä ihka oikeana keinoälynä. Ongelmana tässä yhteydessä onkin toteutus ja markkinointi.

Bandai Toys tietää, että heidän noin kymmenen vuotta sitten ostamansa digitaalihanhi saattaa vielä jonakin päivänä munia ihka oikeita kultamunia, mutta ongelmana ovat yhä toteutus ja markkinointi. Ensinnäkin,digimonit ja niiden kehitysmuodot ovat yhä suunnilleen samoja kuin vuonna 1998, kun koko peli ensimmäistä kertaa ilmesty markkinoille. Toiseksi, digimon ei ilmiönä(vielä toistaiseksi)hyödynnä kylliksi alati kasvaaa tietoverkkoa ja todellista kehittyvää keinoälyä. Suurin osa digimon ilmiön ympärille kehitetyistä peleistä ei erityisemmin eroa Finlal Fantasy krääsästä, mutta mm X-boxilla ja Play Station 2 tähän asian laitaan on mitä ilmeisemmin tulossa muutos. Bandailla ollaan hyvin tietoisia digimonissa piilevästä käytönnössä rajoittamattomasta potentiaalista, mutta uutta kallista ja riskialtista animasarjaa ei missään nimessä oltaisi alettu vääntämään. Toisaalta, tässä uhkaa myös asian "kuolleeksi vääntäminen" Suurin osa Japanilaisista Animesarjoista(varsinkin nykyään)tehdään mainostamaan jotakin tuotetta, ja jos digimonin kaltaisia digitaalisia peli ja keinoälytuotteita on markkinoilla paljon, se tarkoittaa, että digimonille tehdään jatkossakin paljon jatkosarjoja. Tällöin on uhkana niin sanottu "Gundam ilmiö" jossa digimon käytännössä alkaa loputtomasti toistamaan itseään. Tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan tuskin tulee käymään, koska pelien, keinoälyn ja muiden teknologioiden ja oheistuotteiden kehittyminen takaa, että myös sarjat kehittyvät niiden mukana. Olisi vain toivottavaa, että myös niiden juonet ja juonihahmot olisivat hieman kypsempiä. Tästä huolimatta 1980-luvulla alkavasta digitaalisesta vallankumouksesta ja 1990-luvun pienestä ja nuhruisesta "digimonilmöstä" on tulossa yksi kaikkien aikojen suurimmista markkinaraoista. Toivon mukaan Bandai Toys ja Toei Animation eivät vain mokaa tätä!