Sinus pilonidalis leikkaus takana

xinus

Ajattelin kirjoittaa oman kokemukseni sinus pilonidalis leikkauksesta, kun sitä etukäteen kovasti jännitin ja täältäkin leikkauksesta luin ja monella tuntui olleen ongelmia leikkaushaavan paranemisen kanssa.
Leikkauksesta on nyt viikko ja kaik on mennyt tähän asti hienosti. Mulla leikkaus tehtiin nukutuksessa ja päiväkirurgiassa, haava suljettiin ompelein. Nukutuksesta herättyäni kipu oli aika kova ja ensin meinasin joutua jäämään sairaalaan yöksi. Kivut kuiten hellitti ja pääsin lähtemään kotiin toipumaan. Särkylääkkeitä söin kolmena ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä maksimi määrät ja kipuja ei sit tietty juurikaan ollut. Olin varautunut olemaan leikkauksen jälkeisin viikon tosi kipeä, mutta ei onneksi sitten tarvinnutkaan. Leikkauksesta seuraavana päivänä kävin poistattaan painositeen tk:ssa ja sen jälkeen olen haavaa suihkutellut vähintään kaks kertaa päivässä. Tikit alkaa nyt kiristämään ja kutittaan ja ahdistaan melko ilkeästi, mutta niistäkin pitäisi eroon päästä jo tulevana torstaina.
Näyttäis siltä, että ihan suotta pelkäsin leikkausta ja mikäli tällä nyt eroon pääseen tuosta ikävästä vaivasta joka monet vuodet mua vaivas ja rajoitti mun tekemisiä (esim. pyörällä ei voinut ajaa) niin hyvä niin.

34

26056

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • menen - en mene

      Juurikin olin aikeissa laittaa viestiä tästä aiheesta sinus pilonidalis ja kysyä onko keltään leikattu kesällä. Vastaus olikin sitten jo täällä odottamassa :)

      Kuinka isosti sinulta leikattiin? Oma arvio on että lähemmäs kymmenen senttiä pitkä haava tulisi mulle. Saitko mitään erityisiä hoito-ohjeita kun on näin lämpimät ilmat?

      Itsellä on myös vaivannut jo pian 15 vuotta, mutta en vaan oo vielä leikkaukseen asti päässyt (ensin sanottiin ettei kannata ja sitten kun ois leikkattu niin en oo uskaltanut, hölmö minä). Aina se vaan vaivaa ja nyt ois leikkausaika lähellä...

      • xinus

        Haava taitaa olla n. 5cm pitkä ja leikkaava lääkäri tuumi ennen leikkausta, että leikkaa luuhun asti, eli onhan sitten ehkä syväkin. Hoito-ohjeeksi sain ensinnäki syödä noita kipulääkkeitä surutta ja buranaa nimenomaan tulehdustakin estävänä lääkkeenä. Painositeen poiston jälkeen piti kolme päivää pitää haavalappua haavan suojana ja suihkutella haava hyvin vedellä jokaisen wc käynnin yhteydessä. Suihkuttelujen jälkeen annoin haavalle "ilmakylpyjä", kuljeskelin kotona paljain pepuin ja tuuluttelin :-). Suihkuttelen tietenkin edelleen muutaman kerran päivässä, kun se suihkuttelu tuntuu auttavan noiden tikkien kutinaan ja kiristykseenkin. Ai niin, mulle laitettiin sinne koloon sisälle sulavat tikit ja "monttu" suljettiin kolmella tikillä. Päälle päin näkyy siis vain kolme tosi harvaan laitettua tikkiä.
        Mulla kans vähän arvelutti, kun leikkaus tehtiin kesällä, et kuin haava sitten se hautuu ja hautoo kaikki pöpöt ittessään, mut ei onneksi.
        Vähän mulla vielä mietityttää, että saikohan ne poistettua koko kystan vai joudunko vielä joku päivä uudelleen leikkaukseen, mut se on sit sen ajan murhe ja kun ei se leikkaus nyt mikään iso asia ollutkaan, niin kyl sinne uudelleenkin tarvittaessa lähden.


      • menen - en mene
        xinus kirjoitti:

        Haava taitaa olla n. 5cm pitkä ja leikkaava lääkäri tuumi ennen leikkausta, että leikkaa luuhun asti, eli onhan sitten ehkä syväkin. Hoito-ohjeeksi sain ensinnäki syödä noita kipulääkkeitä surutta ja buranaa nimenomaan tulehdustakin estävänä lääkkeenä. Painositeen poiston jälkeen piti kolme päivää pitää haavalappua haavan suojana ja suihkutella haava hyvin vedellä jokaisen wc käynnin yhteydessä. Suihkuttelujen jälkeen annoin haavalle "ilmakylpyjä", kuljeskelin kotona paljain pepuin ja tuuluttelin :-). Suihkuttelen tietenkin edelleen muutaman kerran päivässä, kun se suihkuttelu tuntuu auttavan noiden tikkien kutinaan ja kiristykseenkin. Ai niin, mulle laitettiin sinne koloon sisälle sulavat tikit ja "monttu" suljettiin kolmella tikillä. Päälle päin näkyy siis vain kolme tosi harvaan laitettua tikkiä.
        Mulla kans vähän arvelutti, kun leikkaus tehtiin kesällä, et kuin haava sitten se hautuu ja hautoo kaikki pöpöt ittessään, mut ei onneksi.
        Vähän mulla vielä mietityttää, että saikohan ne poistettua koko kystan vai joudunko vielä joku päivä uudelleen leikkaukseen, mut se on sit sen ajan murhe ja kun ei se leikkaus nyt mikään iso asia ollutkaan, niin kyl sinne uudelleenkin tarvittaessa lähden.

        Toivottavasti nyt tosiaan saivat sulta kaiken kerralla pois. Luulis ainakin jos kerran luuhun asti on leikattu. Tiedätkö tai kerrottiinko sulle oliko onkaloita yksi vai oliko haarautunut useammaksi? Minuu tod.näk odottaa avohaavan hoito tai niin ainakin arviossa lääkäri sanoi että ei yleensä tikkaa kiinni :/ No, mutta jos tästä tosiaan pääsee niin eiköhän sen kestä. Miltä muuten se suihkuttelu tuntuu? Kuulostaa kipeältä jutulta...

        Tosi helpotus on kuulla tuo "ei niin iso asia ollutkaan"! Tässä kun lukee noita huonommin menneitä niin jännittää koko ajan enemmän. Mutta niinhän tässä joku sanoi, että harva sitten enää kun on leikkaus takana jaksaa tulla kertomaan miten meni. Varsinkin jos kaikki on mennyt ongelmitta ja niinhän se taitaa suurimmalla osalla kuitenkin mennä.


      • menen - en mene
        menen - en mene kirjoitti:

        Toivottavasti nyt tosiaan saivat sulta kaiken kerralla pois. Luulis ainakin jos kerran luuhun asti on leikattu. Tiedätkö tai kerrottiinko sulle oliko onkaloita yksi vai oliko haarautunut useammaksi? Minuu tod.näk odottaa avohaavan hoito tai niin ainakin arviossa lääkäri sanoi että ei yleensä tikkaa kiinni :/ No, mutta jos tästä tosiaan pääsee niin eiköhän sen kestä. Miltä muuten se suihkuttelu tuntuu? Kuulostaa kipeältä jutulta...

        Tosi helpotus on kuulla tuo "ei niin iso asia ollutkaan"! Tässä kun lukee noita huonommin menneitä niin jännittää koko ajan enemmän. Mutta niinhän tässä joku sanoi, että harva sitten enää kun on leikkaus takana jaksaa tulla kertomaan miten meni. Varsinkin jos kaikki on mennyt ongelmitta ja niinhän se taitaa suurimmalla osalla kuitenkin mennä.

        Vielä piti kysymäni, että kuinka pitkälti sait sairaslomaa (avoimen haavan kanssa tietty voi olla eri juttu, mutta kuitenkin) ja oliko teillä puhetta toipumisajasta?


      • xinus
        menen - en mene kirjoitti:

        Toivottavasti nyt tosiaan saivat sulta kaiken kerralla pois. Luulis ainakin jos kerran luuhun asti on leikattu. Tiedätkö tai kerrottiinko sulle oliko onkaloita yksi vai oliko haarautunut useammaksi? Minuu tod.näk odottaa avohaavan hoito tai niin ainakin arviossa lääkäri sanoi että ei yleensä tikkaa kiinni :/ No, mutta jos tästä tosiaan pääsee niin eiköhän sen kestä. Miltä muuten se suihkuttelu tuntuu? Kuulostaa kipeältä jutulta...

        Tosi helpotus on kuulla tuo "ei niin iso asia ollutkaan"! Tässä kun lukee noita huonommin menneitä niin jännittää koko ajan enemmän. Mutta niinhän tässä joku sanoi, että harva sitten enää kun on leikkaus takana jaksaa tulla kertomaan miten meni. Varsinkin jos kaikki on mennyt ongelmitta ja niinhän se taitaa suurimmalla osalla kuitenkin mennä.

        Mulle ei kerrottu leikkauksen jälkeen leikkausesta mitään, se oli vähän outoa, kun odotin että tapaisin sit vielä tämän leikanneen lääkärin, mut en sit kuitenkaan. Leikkauskertomuksesta luin, että olivat käyttäneet siniväriä, eli olivat laittaneet värin fistelliaukosta onkaloon ja olivat kyllä saaneet leikattua värjäytyneen alueen kokonaisuudessa pois. Sitä en tiedä minkälaisen tuo kysta oli ollut ja oliko siellä mahdollisesti ollut jotain kaksosen jämiä.
        Mulle sanottiin tuosta avohaava vai tikeillä sulkemisesta, että yleensä suljetaan tikein ja vain harvoin joudutaan jättämään avohaavaksi. En sit tiedä kumpi parempi, avohaavassahan on se hyvä puoli että se paranee hitaasti mutta varmasti haavan pohjasta ylöspäin. Tikeillä suljettaessa sit saattaa kuulemma jäädä jotain onkaloita kudokseen (tän olen lukenut netistä), mut haavanhoito on helpompaa.

        Suihkuttelua kans mietin, et mahtaa se kirvellä, mut ei sekään tuntunut yhtään miltään. Leikkauksesta seuraavana päivänä tuon painositeen poistamisen yhteydessä sairaanhoitaja puhdisti haavaa ja sekään ei tuntunut miltään. Saman iltana kävin suihkussa, eikä kirvellyt.

        Mietin jo silloin leikkaukseen mennessä, et jos vain kaikki menee hyvin niin tulen tänne kertomaan, koska niin paljon täällä on niitä huonosti menneitä haavanhoitoja, että sit leikkaukseen mennessä valmiiksi jo harmittaa koko homma. Täällä olevien juttujen vuoksi olinkin valmistautunut olemaan tosi kipeä ainakin viikon leikkauksen jälkeen ja valmistauduin siihenkin, että olen istumakyvytön ainakin kuukauden päivät, mutta hyvinhän tämä istuminenkin alkaa jo sujumaan, vähän vain ylösnoustessa tuntuu. En kyllä sitä sano, etteikö kannattais myös varautua siihen että kaikki ei menekään ihan hyvin tai että haava onkin tosi kipeän tuntuinen, sit sitä aina yllättyy positiivisesti kun on varautunut pahempaan kuin onkaan.


      • xinus
        xinus kirjoitti:

        Mulle ei kerrottu leikkauksen jälkeen leikkausesta mitään, se oli vähän outoa, kun odotin että tapaisin sit vielä tämän leikanneen lääkärin, mut en sit kuitenkaan. Leikkauskertomuksesta luin, että olivat käyttäneet siniväriä, eli olivat laittaneet värin fistelliaukosta onkaloon ja olivat kyllä saaneet leikattua värjäytyneen alueen kokonaisuudessa pois. Sitä en tiedä minkälaisen tuo kysta oli ollut ja oliko siellä mahdollisesti ollut jotain kaksosen jämiä.
        Mulle sanottiin tuosta avohaava vai tikeillä sulkemisesta, että yleensä suljetaan tikein ja vain harvoin joudutaan jättämään avohaavaksi. En sit tiedä kumpi parempi, avohaavassahan on se hyvä puoli että se paranee hitaasti mutta varmasti haavan pohjasta ylöspäin. Tikeillä suljettaessa sit saattaa kuulemma jäädä jotain onkaloita kudokseen (tän olen lukenut netistä), mut haavanhoito on helpompaa.

        Suihkuttelua kans mietin, et mahtaa se kirvellä, mut ei sekään tuntunut yhtään miltään. Leikkauksesta seuraavana päivänä tuon painositeen poistamisen yhteydessä sairaanhoitaja puhdisti haavaa ja sekään ei tuntunut miltään. Saman iltana kävin suihkussa, eikä kirvellyt.

        Mietin jo silloin leikkaukseen mennessä, et jos vain kaikki menee hyvin niin tulen tänne kertomaan, koska niin paljon täällä on niitä huonosti menneitä haavanhoitoja, että sit leikkaukseen mennessä valmiiksi jo harmittaa koko homma. Täällä olevien juttujen vuoksi olinkin valmistautunut olemaan tosi kipeä ainakin viikon leikkauksen jälkeen ja valmistauduin siihenkin, että olen istumakyvytön ainakin kuukauden päivät, mutta hyvinhän tämä istuminenkin alkaa jo sujumaan, vähän vain ylösnoustessa tuntuu. En kyllä sitä sano, etteikö kannattais myös varautua siihen että kaikki ei menekään ihan hyvin tai että haava onkin tosi kipeän tuntuinen, sit sitä aina yllättyy positiivisesti kun on varautunut pahempaan kuin onkaan.

        Sairaslomaa tuli kaks viikkoa ja ainakin nyt vaikuttaa että se mahdollisesti riittää, riippuu tietenkin miten istumista alkaa kestämään. Nyt voin kyl istua pätkissä ja välillä täytyy siis käydä seisoskelemaan, kun onhan se haava tai tuore arpi vielä hieman kipeä. Ei kyl ehkä kannattais hirveesti vielä rasittaakaan tätä haavaa, että ei tule takapakkia. Kysy vain mitä mieleen viel tulee, kerron kyl ihan mielelläni, tiedän et se leikkauksen odottaminen ei niin hirveen kivaa ole ja monet asiat ainakin mulla mietitytti, varsinkin kun en ole koskaan aiemmin minkäänlaisissa operaatiossa ollut.


      • menen - en mene
        xinus kirjoitti:

        Sairaslomaa tuli kaks viikkoa ja ainakin nyt vaikuttaa että se mahdollisesti riittää, riippuu tietenkin miten istumista alkaa kestämään. Nyt voin kyl istua pätkissä ja välillä täytyy siis käydä seisoskelemaan, kun onhan se haava tai tuore arpi vielä hieman kipeä. Ei kyl ehkä kannattais hirveesti vielä rasittaakaan tätä haavaa, että ei tule takapakkia. Kysy vain mitä mieleen viel tulee, kerron kyl ihan mielelläni, tiedän et se leikkauksen odottaminen ei niin hirveen kivaa ole ja monet asiat ainakin mulla mietitytti, varsinkin kun en ole koskaan aiemmin minkäänlaisissa operaatiossa ollut.

        ...kun jaksat vastailla! On ihan eri asia kuulla näitä juttuja joltain, joka on ne kokenut itse. Lääkäreiltä tuntuu tulevan vain kylmää faktaa (toki sekin on tarpeen) ja lähinnä vain leikkauksesta, vähemmän toipumisesta yms. Yleensä ovat todenneet homman olevan "pikku juttu" ja tottahan se onkin verrattuna moneen muuhun operaatioon, mutta ei se vaan yhtään tätä jännitystä lievennä :) Minuu ei oo koskaan nukutettu, joten jo ihan sekin jännittää.
        Siitä odotteluajasta - saitko suoraan ajan leikkaukseen esim puolen vuoden päähän vai oliko niin, että piti odottaa eritysvaihetta ja sitten parin päivän sisällä leikkaukseen? Voisitko myös vähän kertoa siitä leikkauspäivästä? Ilmeisesti samana päivänä sisään ja samana ulos? Mitä siellä tapahtuu ennen humautusta?
        Tää tuntuu niin hassulta jotenkin, kun luulisi ihmisen, joka on menossa leikkaukseen tietävän noistakin asioista etukäteen. Arviossa kirurgilla oli ilmeisen huono päivä - kysymyksiin sain vastauksen ettei siellä mitään ihmeellistä tapahdu :)) Itseasiassa en edes tiedä nukutetaanko vai tehdäänkö epiduraalissa...


      • xinus
        menen - en mene kirjoitti:

        ...kun jaksat vastailla! On ihan eri asia kuulla näitä juttuja joltain, joka on ne kokenut itse. Lääkäreiltä tuntuu tulevan vain kylmää faktaa (toki sekin on tarpeen) ja lähinnä vain leikkauksesta, vähemmän toipumisesta yms. Yleensä ovat todenneet homman olevan "pikku juttu" ja tottahan se onkin verrattuna moneen muuhun operaatioon, mutta ei se vaan yhtään tätä jännitystä lievennä :) Minuu ei oo koskaan nukutettu, joten jo ihan sekin jännittää.
        Siitä odotteluajasta - saitko suoraan ajan leikkaukseen esim puolen vuoden päähän vai oliko niin, että piti odottaa eritysvaihetta ja sitten parin päivän sisällä leikkaukseen? Voisitko myös vähän kertoa siitä leikkauspäivästä? Ilmeisesti samana päivänä sisään ja samana ulos? Mitä siellä tapahtuu ennen humautusta?
        Tää tuntuu niin hassulta jotenkin, kun luulisi ihmisen, joka on menossa leikkaukseen tietävän noistakin asioista etukäteen. Arviossa kirurgilla oli ilmeisen huono päivä - kysymyksiin sain vastauksen ettei siellä mitään ihmeellistä tapahdu :)) Itseasiassa en edes tiedä nukutetaanko vai tehdäänkö epiduraalissa...

        Lääkäri kirjoitti lähetteen leikkaukseen viime keväänä ja sairaalasta tuli sit kirje, että olen jonossa ja jono on n. 3-6 kk. Pääsin sitten ennen tuota kuuden kuukauden täyttymistä leikkaukseen. Viikkoa ennen leikkausta mulla oli just loppumassa antibioottikuuri kyseisen vaivan takia ja silti kysta alkoi taas kehittään paisetta. Kävin paiseen tyhjennyttämässä lääkärillä ja sain antibiootille jatkoa. Leikkauksen lähestyessä ja leikkauspäivänä tilanne oli rauhallinen, ei ollut tulehdus päällä.

        Leikkaus piti tehdä tuolla selkäydinpuudutuksella, mutta minä onneton sitä niin pelkäsin että tuli itkukin sairaanhoitajan leikkauskelpoisuuden arvioinnissa muutamia päivä ennen leikkausta. Sairaanhoitaja tuolloin soitti päiväkirurgiselle ja selitti, että kun potilas niin mahdoton pelkää selkäydinpuudutusta. Sanoivat heti sieltä, että voidaan se tehdä nukutuksessakin. Vielä leikkaussalissa anestesialääkäri yritti puhua ympäri että tehtäis puudutuksella, mutta kun pelotti niin sit pelotti ja minut nukutettiin.

        Leikkauspäivä meni silleen et menin klo 11 päiväkirurgiselle osastolle, jossa ihan ensin piti vaihtaa sairaalan vaatteet päälle (niistäkin tulee jo kipeä olo :-)). Sit piti istuskella päiväsalissa muiden leikkausta odottavien ja leikkauksesta tulleiden kanssa ja odottaa ja odottaaa. Välillä kävin sairaanhoitajan haastattelussa ja sit myös leikkaavan lääkärin luona. Alkoi tuleen jo aikamoinen päänsärky kun on tottunut kahvia juomaan aamusta ja nyt ei sit ollut saanutkaan, myös syödä ei ollut saanut edellisen yön 24:n jälkeen. Joskus klo 14 aikaan sain buranan ja sit minut vietiin leikkaussaliin ja siellä tosiaan vielä yritettiin puhua selkäydinpuudutuksen puolesta. Sit laitettiin kanyyli (vai mikä se on, josta tippaletkukin menee) käteen. Valittelin siinä et kun on pää niin kipeä, niin anestesialääkäri tuumas, et kuule hänpä antaa sellasta lääkettä että lähtee se päänsärky. Laittoi tosiaan sellasta lääkitystä kanyylin kautta, että lähti päänsärky ja alkoi huimata. Sittenkin vielä, kun mulla oli pää jo pökkyrässä, yrittivät puhua että jos sittenkin selkäydinpuudutus. Seuraavaksi mut sit nukutettiin. Kai ne siitä kanyylin kautta laittoi nukutusainetta ja sit vielä piti hengittää jotain kaasua?? Seuraava muistikuva on kun herätettiin ja käskettiin pyörähtää selälleen ja sit ne kiikutti mut heräämöön.
        Heräämössä olin huomaamattani pari tuntia. Välillä kävi hoitaja kysymässä et onko kipuja ja toi lääkettä. Lääkkeet ei meinanneet vaikuttaa ja niin ne meinas, että olisko parempi jäädä sairaalaan yöksi, saisin sit vahvempaa lääkettä. Voin sanoa, että vaikka koko päivä sairaalassa oli ollut ihan mahdottoman tylsä ja teki kotiin mieli, niin silloin kun on kipeä ja saa kipulääkitystä niin ihan mielellään siel sairaalassa on. Olisin jäänyt tosiaan mielellään sinne sairaalaan, jos kivut eivät olis alkaneet laantuun.

        Joskus viiden jälkeen mut haettiin takas päiväkirurgiselle ja sain siellä kahvia, leipää, jugurttia ja ah! tuoremehua! Enpä ole piiiitkäään aikaan niin kovasti nauttinut ruuan näkemisestä, oli kyl tosi kova nälkä ja vielä kauheampi jano.
        Kuuden aikaan mun mies tuli mua hakemaan ja kyllä minä siel autossa tuon vajaan 10km matkan istuin. Istuminen oli tosin sitä että roikuin kauhukahvassa ja toisella kädellä nostin itteeni ylös penkistä. Oli tosi kuuma ilma ja kotona mulla oli vähän paha olo, meinas oksettaa, varmaan siitä nukutuksestakin. Ilta meni ihan hyvin, ei mitään särkyjä vain liikkuessa tuntui vähän kipeältä. Yö oli kans ihan helppo, ainoastaan heräsin aina kun piti vaihtaa asentoa, se piti tehdä silleen varovasti.

        Ihan helppo juttu se oli ja vaikka sairaala tylsä paikka onkin niin toisaalta siel on kyl helppo olla, kun kaikesta pidetään huoli sun puolesta.


      • menen - en mene
        xinus kirjoitti:

        Lääkäri kirjoitti lähetteen leikkaukseen viime keväänä ja sairaalasta tuli sit kirje, että olen jonossa ja jono on n. 3-6 kk. Pääsin sitten ennen tuota kuuden kuukauden täyttymistä leikkaukseen. Viikkoa ennen leikkausta mulla oli just loppumassa antibioottikuuri kyseisen vaivan takia ja silti kysta alkoi taas kehittään paisetta. Kävin paiseen tyhjennyttämässä lääkärillä ja sain antibiootille jatkoa. Leikkauksen lähestyessä ja leikkauspäivänä tilanne oli rauhallinen, ei ollut tulehdus päällä.

        Leikkaus piti tehdä tuolla selkäydinpuudutuksella, mutta minä onneton sitä niin pelkäsin että tuli itkukin sairaanhoitajan leikkauskelpoisuuden arvioinnissa muutamia päivä ennen leikkausta. Sairaanhoitaja tuolloin soitti päiväkirurgiselle ja selitti, että kun potilas niin mahdoton pelkää selkäydinpuudutusta. Sanoivat heti sieltä, että voidaan se tehdä nukutuksessakin. Vielä leikkaussalissa anestesialääkäri yritti puhua ympäri että tehtäis puudutuksella, mutta kun pelotti niin sit pelotti ja minut nukutettiin.

        Leikkauspäivä meni silleen et menin klo 11 päiväkirurgiselle osastolle, jossa ihan ensin piti vaihtaa sairaalan vaatteet päälle (niistäkin tulee jo kipeä olo :-)). Sit piti istuskella päiväsalissa muiden leikkausta odottavien ja leikkauksesta tulleiden kanssa ja odottaa ja odottaaa. Välillä kävin sairaanhoitajan haastattelussa ja sit myös leikkaavan lääkärin luona. Alkoi tuleen jo aikamoinen päänsärky kun on tottunut kahvia juomaan aamusta ja nyt ei sit ollut saanutkaan, myös syödä ei ollut saanut edellisen yön 24:n jälkeen. Joskus klo 14 aikaan sain buranan ja sit minut vietiin leikkaussaliin ja siellä tosiaan vielä yritettiin puhua selkäydinpuudutuksen puolesta. Sit laitettiin kanyyli (vai mikä se on, josta tippaletkukin menee) käteen. Valittelin siinä et kun on pää niin kipeä, niin anestesialääkäri tuumas, et kuule hänpä antaa sellasta lääkettä että lähtee se päänsärky. Laittoi tosiaan sellasta lääkitystä kanyylin kautta, että lähti päänsärky ja alkoi huimata. Sittenkin vielä, kun mulla oli pää jo pökkyrässä, yrittivät puhua että jos sittenkin selkäydinpuudutus. Seuraavaksi mut sit nukutettiin. Kai ne siitä kanyylin kautta laittoi nukutusainetta ja sit vielä piti hengittää jotain kaasua?? Seuraava muistikuva on kun herätettiin ja käskettiin pyörähtää selälleen ja sit ne kiikutti mut heräämöön.
        Heräämössä olin huomaamattani pari tuntia. Välillä kävi hoitaja kysymässä et onko kipuja ja toi lääkettä. Lääkkeet ei meinanneet vaikuttaa ja niin ne meinas, että olisko parempi jäädä sairaalaan yöksi, saisin sit vahvempaa lääkettä. Voin sanoa, että vaikka koko päivä sairaalassa oli ollut ihan mahdottoman tylsä ja teki kotiin mieli, niin silloin kun on kipeä ja saa kipulääkitystä niin ihan mielellään siel sairaalassa on. Olisin jäänyt tosiaan mielellään sinne sairaalaan, jos kivut eivät olis alkaneet laantuun.

        Joskus viiden jälkeen mut haettiin takas päiväkirurgiselle ja sain siellä kahvia, leipää, jugurttia ja ah! tuoremehua! Enpä ole piiiitkäään aikaan niin kovasti nauttinut ruuan näkemisestä, oli kyl tosi kova nälkä ja vielä kauheampi jano.
        Kuuden aikaan mun mies tuli mua hakemaan ja kyllä minä siel autossa tuon vajaan 10km matkan istuin. Istuminen oli tosin sitä että roikuin kauhukahvassa ja toisella kädellä nostin itteeni ylös penkistä. Oli tosi kuuma ilma ja kotona mulla oli vähän paha olo, meinas oksettaa, varmaan siitä nukutuksestakin. Ilta meni ihan hyvin, ei mitään särkyjä vain liikkuessa tuntui vähän kipeältä. Yö oli kans ihan helppo, ainoastaan heräsin aina kun piti vaihtaa asentoa, se piti tehdä silleen varovasti.

        Ihan helppo juttu se oli ja vaikka sairaala tylsä paikka onkin niin toisaalta siel on kyl helppo olla, kun kaikesta pidetään huoli sun puolesta.

        Täällä meillä on sellainen systeemi, että sen kystan pitäis olla selvästi pullollaan ja erittää, mutta ei tulehdusta. Ja kun se sellainen on, soitetaan sairaalaan ja muutaman päivän sisällä leikataan. Mulla vaan tuo yleensä sitten tulehtuu heti kun alkaa erittää tai kasvaa, et en sitten tiedä mihinkä väliin sinne sairaalaan soittaisin. Nytkin kehittää komeeta paukamaa, kuumottaa ja alkaa kipeytyä. Ajattelin nyt kuitenkin huomenna soittaa ja kysyä josko sen voisi leikata. Alkaa niin kypsyttää tämän kanssa eläminen ja toisaalta myös sen leikkauksen pelkääminen.

        Myös mä kyllä toivon sitä nukutusta ja aion sitä pyytää. Voisin kuvitella että menee helpommin kun on kokonaan taju kankaalla eikä tarvi kuunnella leikkausääniä ja odottaa että olis jo ohi. Kertaalleen minuu on leikelty selkäydinpuudutuksessa ja ei se kovin miellyttävä tilaisuus ollut. Pistäminen sinällään ei ollut paha juttu, mutta se avuttomuuden tunne oli aika valtava kun vyötäröstä alas oli aivan toimimaton. Kaiken kuuli (ja myös haistoi :/ ) ja kellokin oli sopivasti näkyvillä niin että varmasti jokainen sekunti tuli tuijotettua talteen :))

        Tuo odottaminen on mulle myrkkyä :/ Voiskohan ennen leikkausta jo saada jotain rauhoittavaa? Tarjottiinko sulle? Ja että pyöräytetty selälleen heräämössä?!?! No EI kuulosta herkulta! Ja vielä autoon samana päivänä, huhhui. Meillä on 20 km matkaa ajettavana. Täytyy ottaa pikaiset punttitreenit jotta jaksaa roikkua... Kyllähän siinä saattaa itku tulla itse kullakin sen leikkauspäivän aikana.

        Olitko muuten koskaan ajatellut, että et käviskään leikkauksessa vaan koittaisit vaan elellä sen kystan kanssa?


      • xinus
        menen - en mene kirjoitti:

        Täällä meillä on sellainen systeemi, että sen kystan pitäis olla selvästi pullollaan ja erittää, mutta ei tulehdusta. Ja kun se sellainen on, soitetaan sairaalaan ja muutaman päivän sisällä leikataan. Mulla vaan tuo yleensä sitten tulehtuu heti kun alkaa erittää tai kasvaa, et en sitten tiedä mihinkä väliin sinne sairaalaan soittaisin. Nytkin kehittää komeeta paukamaa, kuumottaa ja alkaa kipeytyä. Ajattelin nyt kuitenkin huomenna soittaa ja kysyä josko sen voisi leikata. Alkaa niin kypsyttää tämän kanssa eläminen ja toisaalta myös sen leikkauksen pelkääminen.

        Myös mä kyllä toivon sitä nukutusta ja aion sitä pyytää. Voisin kuvitella että menee helpommin kun on kokonaan taju kankaalla eikä tarvi kuunnella leikkausääniä ja odottaa että olis jo ohi. Kertaalleen minuu on leikelty selkäydinpuudutuksessa ja ei se kovin miellyttävä tilaisuus ollut. Pistäminen sinällään ei ollut paha juttu, mutta se avuttomuuden tunne oli aika valtava kun vyötäröstä alas oli aivan toimimaton. Kaiken kuuli (ja myös haistoi :/ ) ja kellokin oli sopivasti näkyvillä niin että varmasti jokainen sekunti tuli tuijotettua talteen :))

        Tuo odottaminen on mulle myrkkyä :/ Voiskohan ennen leikkausta jo saada jotain rauhoittavaa? Tarjottiinko sulle? Ja että pyöräytetty selälleen heräämössä?!?! No EI kuulosta herkulta! Ja vielä autoon samana päivänä, huhhui. Meillä on 20 km matkaa ajettavana. Täytyy ottaa pikaiset punttitreenit jotta jaksaa roikkua... Kyllähän siinä saattaa itku tulla itse kullakin sen leikkauspäivän aikana.

        Olitko muuten koskaan ajatellut, että et käviskään leikkauksessa vaan koittaisit vaan elellä sen kystan kanssa?

        Jännä systeemi teillä. Ajattelin vaan, että eikö se sillon just ole aina tulehtunut kun se nousee pahkuraksi ja alkaa erittään? Ainakin mulla oli aina tulehdus päällä kun tuntu pahkura. Mulla se ei koskaa erittänyt ollenkaan vaan keräs aina itteensä ne mömmöt ja sit se pahkura joko laski tai sit se piti puhkasta, siis lääkärin.

        Ajattelin tuosta selkäydinpuudutuksesta, et se sattuu mutta sit kun kaikki sano että ei se mitään satu, aloin miettiin just sitä avutonta tunnetta ja sitä et kaiken mitä ne siellä leikkauksessa tekee ja sanoo niin kuulee ja mulla inhotti ja pelotti koko ajatus. Nukutus oli mulle ihan hyvä juttu.

        Mullahan tuo vaiva oli kuus vuotta. Ensimmäiset viis vuotta meni silleen, että se aina kipeytyi ja joskus siinä tuntui kyhmy, mut koskaan se ei oikeesti tulehtunut. Lääkäritkään ei sitä silloin osanneet mulle sanoa mikä siinä on. Vuosi sitten se tulehtui eka kerran oikeesti ja siihen tuli pieni paise joka puhkes itekseen ja sit siihen jäi myös näkyviin fistelli. Kohta se tulehtui uudelleen, lievemmin ja tulehdus meni ittekseen ohi. Sit siinä alueella näkyi jo kaks fistelli reikää. Viime talvena nousi sit oikein kunnon paise ja silloin eka kerran lääkäri puhkas sen ja antoi vaivalle nimen. Vähän aikaa meni taas oireettomana ja sit taas tulehdus ja lääkekuuri. Lääkekuureja söin tän koko talven-kevään-alku kesän aikana neljät ja viimeisin lääkekuuri ei sit meinannut tehotakaan vaan paise piti lääkärin tyhjentää. Olin jo tässä vaiheessa sen verran loppu koko paiseeseen et odottamalla odotin sitä leikkaukseen pääsyä. Just muutamia päviä ennen sitä leikkausta, kun paise oli tyhjennetty ja lääkkeetkin tuntui auttavan ja se ei ollut kipeä, niin tuli mieleen et meniskö ollenkaan leikkaukseen. Sit onneksi järki sano, et se tulehtuu kuitenkin taas uudelleen ja uudelleen ja ei se muuten parane kuin leikkauksella.

        Mulla piti kääntyä selälteen siel leikkaussalissa, kun piti pyörähtää leikkauspöydältä siirreltävään sänkyyn. Selälteen piti kyllä siellä heräämössäkin maata, jotta se painoside painoi sitä leikkaushaavaa ja tyrehdytti mahdollisen vuodon. Ei muuten ollut haava vuotanut ollenkaan, kun seur. päivänä poistettiin tuo painoside. Se selälteen makoilu se tekikin ne kivut, mut hyvä syyhän siihen makuuttamiseen oli. Se painoside oli kans laitettu parilla ompeleella kiinni ja siksi se piti käydä tk:ssa poistattamassa, muuten sen olis voinut ite vaan ottaa pois.


      • sp:sta

        Itseltäni leikattiin tuo SP helmikuussa. Leikkaus tehtiin päiväkirurgisessa ja selkäpuudutuksella. Itse haava oli joku 4-5 cm pitkä. Sairaslomalla olin 5-6 viikkoa. Haava jätettiin auki, oli kuulemma lääkärin mielestä hyvä tapa parantua, en sitten tiedä onko se mutta...Sain kahdet eri särkylääkkeet ja ensimmäiset pari viikkoa meni melkein sängyssä maatessa kun ei paljoa voinut tehdä mitään ja istuminenkin oli erittäin hankalaa. Itselläni tuo SP alkoi vaivaamaan viime joulukuussa. Olen kuitenkin koko kevään joutunut tuon vaivan kanssa taistelemaan sillä tuossa huhtikuun aikoihin, pari viikkoa sairasloman loppumisesta, haava ottikin melkoisesti takapakkia. Sen jälkeen olen syönyt 2 antibioottikuuria ja ollut pari päivää sairaslomalla koska haava on ollut kipeä ja vuotanut verta. Ilmeisesti haava oli jossain vaiheessa umpeutunut liian nopeasti joten oli se vaara että sinne olisi kuoppa jäänyt. Haava kuitenkin avattiin kahteen kertaan ja nyt se alkaa olla parempaan suuntaan menossa. Lääkäri meinasi että juhannukseksi pääsee uimaan mutta ei ihan siltä kuitenkaan näytä. Kurja vain melkoisella helteellä hautoa tuota haavaa siteiden alla.

        Ajattelin nyt kirjoittaa oman kokemukseni vaikkei leikkausta kesällä tehty niin edelleen on sen hoito vielä menossa joten...Tsemppiä sulle :)


      • Ei se parane itsestään
        menen - en mene kirjoitti:

        Täällä meillä on sellainen systeemi, että sen kystan pitäis olla selvästi pullollaan ja erittää, mutta ei tulehdusta. Ja kun se sellainen on, soitetaan sairaalaan ja muutaman päivän sisällä leikataan. Mulla vaan tuo yleensä sitten tulehtuu heti kun alkaa erittää tai kasvaa, et en sitten tiedä mihinkä väliin sinne sairaalaan soittaisin. Nytkin kehittää komeeta paukamaa, kuumottaa ja alkaa kipeytyä. Ajattelin nyt kuitenkin huomenna soittaa ja kysyä josko sen voisi leikata. Alkaa niin kypsyttää tämän kanssa eläminen ja toisaalta myös sen leikkauksen pelkääminen.

        Myös mä kyllä toivon sitä nukutusta ja aion sitä pyytää. Voisin kuvitella että menee helpommin kun on kokonaan taju kankaalla eikä tarvi kuunnella leikkausääniä ja odottaa että olis jo ohi. Kertaalleen minuu on leikelty selkäydinpuudutuksessa ja ei se kovin miellyttävä tilaisuus ollut. Pistäminen sinällään ei ollut paha juttu, mutta se avuttomuuden tunne oli aika valtava kun vyötäröstä alas oli aivan toimimaton. Kaiken kuuli (ja myös haistoi :/ ) ja kellokin oli sopivasti näkyvillä niin että varmasti jokainen sekunti tuli tuijotettua talteen :))

        Tuo odottaminen on mulle myrkkyä :/ Voiskohan ennen leikkausta jo saada jotain rauhoittavaa? Tarjottiinko sulle? Ja että pyöräytetty selälleen heräämössä?!?! No EI kuulosta herkulta! Ja vielä autoon samana päivänä, huhhui. Meillä on 20 km matkaa ajettavana. Täytyy ottaa pikaiset punttitreenit jotta jaksaa roikkua... Kyllähän siinä saattaa itku tulla itse kullakin sen leikkauspäivän aikana.

        Olitko muuten koskaan ajatellut, että et käviskään leikkauksessa vaan koittaisit vaan elellä sen kystan kanssa?

        Voi teitä miehiä, kun pelkäätte selkäpuudutusta. Minulta leikattiin tällä viikolla fistula ani selkäpuudutuksessa. Leikkauspäivä oli ainoa kivuton aamupäiväni viimeisen vuoden aikana. Selkäpuudutuksesta toipuu nopeammin kuin kuvittelin. Kävelin itse vessaan jo 4.5 tuntia leikauksen jälkeen. Leikkausäänet ja muut kestää, kun pyytää rauhoittavaa esilääkitystä, joka kyllä annetaan, jos kertoo jännittävänsä. Selkäpuudutuksessa on sekin etu, että puudutuksen vaikutus häviää viimeisenä pakaroista, sukuelinten ja pyllyn ympäristöstä. Itse pääsin kotimatkalle ja apteekkiin niin sopivaan aikaan, että jalat kyllä kantoivat hyvin, mutta pylly oli vielä osaksi tunnoton.


      • xinus
        Ei se parane itsestään kirjoitti:

        Voi teitä miehiä, kun pelkäätte selkäpuudutusta. Minulta leikattiin tällä viikolla fistula ani selkäpuudutuksessa. Leikkauspäivä oli ainoa kivuton aamupäiväni viimeisen vuoden aikana. Selkäpuudutuksesta toipuu nopeammin kuin kuvittelin. Kävelin itse vessaan jo 4.5 tuntia leikauksen jälkeen. Leikkausäänet ja muut kestää, kun pyytää rauhoittavaa esilääkitystä, joka kyllä annetaan, jos kertoo jännittävänsä. Selkäpuudutuksessa on sekin etu, että puudutuksen vaikutus häviää viimeisenä pakaroista, sukuelinten ja pyllyn ympäristöstä. Itse pääsin kotimatkalle ja apteekkiin niin sopivaan aikaan, että jalat kyllä kantoivat hyvin, mutta pylly oli vielä osaksi tunnoton.

        Niin, että kyllä tällanen nuorehko nainenkin sitä selkäydinpuudutusta pelkäs. Joo tuo on kyllä totta, että ne kivut ei ole niin kovat heti leikkauksen jälkeen ja on helpompi matkustaa kotiin kun leikkaus on tehty selkäydinpuudutuksella. Mutta ajattelin, et kun ne kivut kuitenkin tulee, niin tulkoo sitten samantein leikkauksen ja heräämisen jälkeen, siinäpä myös samalla näki onko kivut niin kovat että olis tarvis jäädä sairaalaan. Minäkin kävin kotimatkalla myös apteekissa. Ainoastaan autossa istuminen oli hankalaa, mutta sitä se on vieläkin. Tikit otettiin eilen pois ja haava on parantunut hyvin. Olen vain vähän skeptikko ja vieläkin kuulostelen meneekö jatkokin hyvin.


    • mph

      itselläni tosi huonot kokemukset haavan paranemisesta...toinen leikkaus jo takana ja edelleen ilmestyi tikkien poistamisen jälkeen haavaan reikä josta märkii. nyt tosin pienempi kuin edellinen ja rauhoittui heti tupla antibiootti kurin alkamisesta. nyt täytyy toivoa et haava umpeutuu,märkiminen ainakin loppui heti.
      jos olisin ennen leikkausta saanut tietoa kuinka huono haava on paranemaan ja kuinka monessa tapauksessa joudutaa leikkaamaan uudelleen niin olisin jättänyt leikkaamatta. itselläni vaiva ei vaivannut kovinkaan paljoa,joskus ärtyi istuessa kovalla tuolilla tunteja...

      • saikulla M77

        Moi,

        Taidan kirjoittaa oman kertomuksen tähän väliin. Mulla on tää vaiva ollu kans varmaan jo 3 vuotta ja sitä on leikattu pari kertaa. Nyt olen toipumassa toisesta leikkausesta joka oli 22.12.2006.

        Oli kai tuo vaivannut ennenkin, mutta mennyt sitten itsestään pois. Mutta kaks vuotta sitten umppari-leikkauksen jälkeen kipeytyi todella kovasti ja tuntui kuin olisi istunut golf-pallon päällä, nousi kuumetta ja oli todella kipeä. Sairaalassa ensin luulivat, että se umppari vaivaa ja tutkivat sitä aikansa, kunnes uskoivat, että vaiva on takapuolessa. Siteen avattiin paiseena selkäydinpuudutuksessa ja jätettiin auki paranemaan. Puudutuksesta ei mulla ole mitään huonoa sanottavaa... jännää vaan kun ei tunne jalkojaan. Hoitona keittosuola-harsotaitoksia ja suihkuttelua. Haava parani hyvin ja oli ohi jäljellä olevan sairasloman aikana 3 viikossa.

        Kaks vuotta meni hienosti... saattoi olla jotain kipuja ja tulehtumista silloin tällöin, mutta luulin vaan peräpukamiksi ja hoitelin pesemällä ja rasvoilla.

        Nyt sitten syksyllä alkoi "paise" taas vaivaamaan ja hakeuduin sairaalaan. Vaivaa hoidettiin antibiootilla, avaamalla vähän ja taas antibiootilla kun ei menny kokonaan ohi. Kunnes Gastroentrologi sanoi, että kyllä se kannattaa leikata, että se on sellainen Fistula-ani. Arvelutti tietty kovasti kun muisteli, että olipa se ollut viimeksi hankala hoitaa ja kipeä.

        Mutta päädyin silti leikkaukseen. Leikattiin Fistula-ani auki noin 4cm matkalta ulostulo-aukosta peräaukkoon asti, asti jossa toinen pää oli ja jätettiin taas auki. Toimenpide tehtiin päiväkirurgisena Mehilaisessä ilman jonotteluja. Tällä kertaa minulla oli "pika" nukutus, joka oli todella hyvä... ei mitään nukutuksen jälkeistä tärinää tai pahoinvoitia. Sitten vaan illalla kotiin.

        Kipulääkkeitä Panadolia (1g) ja Buranaa (600mg) meni viikon ajan päivässä kolmesti sen verran oli kipeä. Nyt ei enää tartte syödä kipulääkkeitä ja istuminen alkaa luonnistua hyvin noin yhden tunnin voi istua melko hyvin.

        Hoitona on tälläkertaa rasvalappuja (jelonet), suihkuttelun jälkeen sellainen haavaan ja harsopäälle. Onkohan kellään muulla ollut vastaa hoitoa? Toi rasvalappu tuntuu haavassa samalta kuin harso, mutta ei tartu kiinni ... mietityttää vaan, että paraneeko se siitä.

        Sairaslomaa tuli 4vk ja siitä jäljellä pari. Tuntuu siltä, että kyllä tämä tästä taas paranee.


    • UteliasAatu

      Vieläkö kurkkailet tätä palstaa? Kuinka toipuminen on jatkunut?

      • xinus

        Nyt pitkästä aikaa kurkin tänne. Haava on jatkanut paranemista hyvin, ei ole ollut mitään ongelmia. Nyt leikkauksesta on n. kuukausi ja kutakuinkin kaikki normaali elämän toimet pystyn hoitamaan normaalisti (pyöräilyä en ole kokeillut). Vähän arpi vielä välillä aristaa varsinkin, jos olen sitä rasittanut kovin (esim. kun nostelin pihalaattoja ja kyykin tuolla pihalla). Pari kertaa kun olen istunut kovalla alustalla arpi on "raksahtanut", se ei tunnu juuri miltään, mutta vähän hassu kun takamuksesta kuuluu sellanen raksahdus :-). Kyllä tää sp leikkaus mun kohdalla näytti olevan ihan rutiinijuttu ja parantui tosi hyvin ja melko nopeestikin.


    • SP..

      Ajattelin kertoa vielä mun tarinan kyseisestä asiasta :)

      Mulla alkoi n.pari viikkoa sitten kipeytyä ja tekemään melko isoa pattia tonne häntäluun kohdalle ihan ensimmäistä kertaa. Reilun viikon siinä sinnittelin ja popsin särkylääkkeitä kunnes alkoi olemaan jo melkoista tuskaa sen kanssa. Pakko oli sitten "antautua" ja uskaltautua lääkäriin. Tietysti siellä oli nuori sijaislääkäri joka ei tiennyt mikä mua vaivaa,onneksi pyysi vanhemman lääkärin katsomaan ja saatiin diagnoosi.
      Olisivat samantien leikanneet siinä, mutta mulla sattui seuraavana päivänä olemaan tärkeä meno joten siirrettiin leikkaus viikonlopun yli.
      Mulla leikattiin paikallispuudutuksella kahdesta kohdasta ja jätettiin haavat auki. Olin varautunut kipuihin, mutta minkäänlaista kipua ei ole ollut vielä tähän mennessäkään (nyt viikko leikkauksesta) joten kaikki mennyt aivan loistavasti! :) Istumaankin pystyin ihan hyvin jo 2päivää leikkauksen jälkeen. 10päivän antibioottikuurin sain.
      4 päivää leikkauksesta vähän avattiin uudestaan että saatiin tikit laitettua. Tätä vähän ihmettelin kun ekana jätettiin auki ja sitten laitettiinkin tikit vielä, mutta hyvin tämä menee näin eikä tikkien laiton jälkeenkään ole kipuja ollut :)

      Eli siis todella nopeasti leikattiin ja pääsin tosi kipeästä vaivasta eroon. Toivottavasti myös lopullisesti ja toivotaan ettei tule takapakkia kun nyt näin hyvin mennyt tähän asti..... :)

    • äityli.84

      heippa!
      Ihanaa etten olekaan yksin sinukseni kanssa!
      mulla todettin sp kaksi kuukautta sitten ja päivystyksessä sen puhkasivat. Nt on taas paise ilmestynyt ja kipeää tekee. Tänään kävin sairaanhoitajalla näyttämässä kun lääkäriaikaa en saanut ja sain antibiootit.
      Mulla tämä vaiva on ollut jo kahtena edellisenäkin vuotena mutta en ole sitä tajunnut kun patti on puhjennut itsestään,olen ajatellut vain että ompas iso finni ja takapuolessa!!
      Nyt olen miettinyt tuota leikkausta,että miten sen mahtaa kestää ja leikkauksen jälkeisen ajan. Lapsetkin ovat vasta 1,5v. ja 2kk vanhoja. Sanokaa "kokeneemmat" että ottaisitteko mieluummin isomman leikkauksen vai monta pientä puhkomista ja lääkekuuria...
      Tää koko sp on ihan kamala juttu,ja olen ollutkin tosi masentunut tämä takia,kun ei pysty elämään normaalisti.
      En oikein tiedä mitä voisin tehdä. Tai mikä olisi paras ratkaisu mun elämäntilanteeseen liittyen.
      Kiitso jos jaksatte vielä vatvoa asiaa..

      • pahuksen vaiva

        Täällä toinen äitsy, jolla sp. Minä oon päättänyt mennä siihen kunnon leikkaukseen. Aikani vatvoin ja vehtasin sen päätöksen kanssa, mutta kyllä haluan siihen mennä. Toivon vaan todella, että saadaan pois kerralla ja paranee hyvin. Mulla niin paljon hankaloittaa elämää ja masentaa tämä että pakko sille on jotain jo tehdä.

        Ainoa huoli on lapset ja miten pärjään kotona heidän kanssa. Mies ei saa työstä vapaata tämän takia (tai no palkatonta tietysti, mutta käytännössä se ei oo vaihtoehto). Isovanhemmat on töissä jne. Eihän se pahin vaihe siinä toipumisessa kestä välttämättä kauaa, mutta kun sekin aika ois selvittävä. Jos vain sais järjestettyä niin, että olis joku apuna vaikka viikon - kaksi... Oon ehtinyt käydä tämän asian kanssa jo useammalla lääkärillä ja sairaanhoitajalla kuulemma suurin osa paranee leikkauksen jälkeen hienosti ilman ongelmia. Täällähän tuntuu olevan linjoilla useasti ne, joilla ei oo mennyt kaikki ihan hyvin.

        No jo, tämmöisiä vatvontoja täällä. Jos niitä kokeneempien kommentteja sais vielä.


      • sp leikkattiin eilen

        vajaa kaksi vuotta kärsin tästä vaivasta ja nyt kaksi kertaa leikattu, ensin ortopedi ja nyt eilen gastroenterologi. Suosittelen leikkausta koska omat hermoni eivät enää kestäneet monia tyhjennyskertoja ja antibioottikuureja. Nyt 24 h leikkauksesta niin mulla ei ole ollut kipuja ollenkaan. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa, sain kanyylin kautta kipulääkettä ja rentouttavaa. Leikkaus kesti korkeintaan ½ tuntia, ei se nyt niin kamalaa ollut paremminkin sanottu helpottavaa jatkoa ajatellen. Melkein voisin sanoa että voin elää normia elämää, mutta kumartelua olen yrittänyt varovasti, jottei tikit aukea, välillä tuonne takapuoleen pistelee ja kutiaa. Tikit ovat tällä kertaa itsestään katoavat eli sulavat ompeleet, jatkohoitona alueen suihkuttelua. Joten eiköhän tää tästä. Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin, jos luet tämän..


    • Shaitanja

      Mulla leikattu sp syyskuussa. Puudutuksella. Pelkäsin ihan sairaasti sitä et kun kuulee leikkusäänet yms. Muuutta.. antoivatpa niin hyvät mömmöt mulle ennen leikkausta että taisin nukahtaa just ennen kuin laittoivat puudutuksen. Leikkaus kesti puolisen tuntia. Samana päivänä kotiin. Makasin taksin takapenkillä n. 90 km (ei ollut herkkua!! :D) Parantui ihan hyvin, 4 viikkoa sairaslomaa ja takas koulun penkille. Vieläkin, kun kauan istuskelee paikoillaan ja vaihtaa asentoa niin nipistää aika ikävästi. Mitenkä sulla XINUS tuo on nyt parantunut? Sulla kuitenkin 3 kk ennen mua leikkaus.. Onko ollut enää mitään oireita? Yksi asia mikä mietityttää.. Mitenkähän tuo sp vaikuttaa raskauteen? Onko kellään tietoa?! Vaikka se olisi nyt parantunut niin onkohan mahdollista että alkaa oireilemaan raskauden aikana.. Enpä ihan tämän vuoden puolella ole lapsia hankkimassa, mutta vastaisuuden varalta olisi kiva tietää.. :)

      • äiteliini

        Mulla on aina pahentunut raskauden ajaksi, MUTTA meikäläisen takalistoa ei ole (vielä) leikattu. Uskoisin, että jos kerran nyt sulla hyvin parantuu niin tuskin enää raskaanakaan vihoittelee. Mulla on iso (melkein 30 cm) leikkausarpi vatsassa ja se ei ole vatsan kasvaessa oireillut mitenkään, joten ehkä se tuolla takapuolellakaan oleva arpi ei sitten haittaa.


    • käyt täällä!

      Voisitko päivittää kuulumisia? Olis kiva tietää onko kaikki edelleen ok ja haava parantunut kokonaan. Eikös siitä ole jo puoli vuotta?!

      • matti.l

        moi kaikki tämän hankalan vaivan riivaamat.kerron oman tarinani tähän .
        minulla vaiva ollut varmaan 15 vuotta leikattu eka kerta noin kymmenen vuotta sitten,sen jäkeen elämä oli helpompaa,joskin pientä oireilua ollut koko ajan,nyt leikattiin toinen kerta 23,5 07.oli kuulemma 3 kanavaa ,jotka poistettiin haava tikattiin kiinni ,koska tuli kuulemma puhtaaksi.leikkausta ei tarvitse pelätä ,eikä hoitoon hakeutumista pitkittää,koska leikkaus säryt ovat loppujen lopuksi aika pienet verrattuna vuosien kärsimykseen.
        joten tsemppiä kaikille joilla tämä vaiva on,kirjoittelen lisää tänne ja kerron haavan parantumisesta.laitan sähköposti osoitteen jos joku haluaa keskustella asiasta tarkemmin ,sillä minulla on kokemusta kyseisestä vaivasta.
        [email protected]


      • leikkauksesta
        matti.l kirjoitti:

        moi kaikki tämän hankalan vaivan riivaamat.kerron oman tarinani tähän .
        minulla vaiva ollut varmaan 15 vuotta leikattu eka kerta noin kymmenen vuotta sitten,sen jäkeen elämä oli helpompaa,joskin pientä oireilua ollut koko ajan,nyt leikattiin toinen kerta 23,5 07.oli kuulemma 3 kanavaa ,jotka poistettiin haava tikattiin kiinni ,koska tuli kuulemma puhtaaksi.leikkausta ei tarvitse pelätä ,eikä hoitoon hakeutumista pitkittää,koska leikkaus säryt ovat loppujen lopuksi aika pienet verrattuna vuosien kärsimykseen.
        joten tsemppiä kaikille joilla tämä vaiva on,kirjoittelen lisää tänne ja kerron haavan parantumisesta.laitan sähköposti osoitteen jos joku haluaa keskustella asiasta tarkemmin ,sillä minulla on kokemusta kyseisestä vaivasta.
        [email protected]

        Vuoden päivät ko. vaiva ja eilen leikattiin. Haava jätettiin avonaiseksi tulehdusriskin vuoksi. Kipuja en ole tuntenut vielä ollenkaan. Nyt pitäisi kävästä suihkuttelemassa ja avovaimolle nakitettu aquacelin haavaan laittaminen. Tuntuu ajatuksena ilkeältä että avonaisesta haavasta tungetaan sisään kankaan? palanen.Tosin ainakaan aamulla kun hoitaja laittoi, en tuntenut edes pientä paineen tunnetta.
        Kirjoittelen tänne miten toipuminen lähtee etenemään.


      • matti.l
        leikkauksesta kirjoitti:

        Vuoden päivät ko. vaiva ja eilen leikattiin. Haava jätettiin avonaiseksi tulehdusriskin vuoksi. Kipuja en ole tuntenut vielä ollenkaan. Nyt pitäisi kävästä suihkuttelemassa ja avovaimolle nakitettu aquacelin haavaan laittaminen. Tuntuu ajatuksena ilkeältä että avonaisesta haavasta tungetaan sisään kankaan? palanen.Tosin ainakaan aamulla kun hoitaja laittoi, en tuntenut edes pientä paineen tunnetta.
        Kirjoittelen tänne miten toipuminen lähtee etenemään.

        no nyt on kolme päivää takana leikkauksesta haavakipua ei enään hirveesti ole ,mitä nyt välillä jomottaa.
        tänään tosin suihkuttelun jälkeen haavasta alkoi erittyä punertavaa nestettä jopa aika runsaasti,tosin se ei ainakaan mätää ole hajusta päätellen.
        onkohan se normaalia vai onkohan taas edessä ongelmia.toivottavasti olisi normaalia


    • sinusp

      Mitä muuta apua löytyisi kuin tyhjennys tai/ja leikkaus? Ilmeisesti jotain antibioottikuureja olette syöneet?

      Oletteko käyneet terveyskeskuksessa vai jollain alaan erikoistuneilla lääkäreillä? Mistä tähän vaivaan erikoistuneita lääkäreitä voisi löytää pääkaupunkiseudulta?

      Minulla sp tyhjennettiin pari vuotta sitten syksyllä, sairaslomalla olin ainakin 2 viikkoa ja terveykskeskuksess kävin haavahoidossa 2 kk, ensin päivittäin ja sitten joka toinen päivä.

      Nyt on tilanne se, että isoihin operaatioihin en voi mennä, koska olen vaihtamassa työpaikkaa, eikä minulla ole varaa jäädä heti pitkälle sairaslomalle tai voi pian olla, ettei minulla enää olekaan uutta työpaikkaa. :(

      • matti.l

        noniin tänään sain tikit pois ja luulin että kaikki on okei mutta kun viimenen tikki lähti niin haavasta oikeen purskahti jotain nestettä, mätää se ei vielä ollut mutta nyt se on avohoidossa ja vaihtelen sinne suolaliuokseen kasteltua rätin palaa joka päivä ynnä suihkuttelua.
        ja sairis jatkuu ja kesä piloilla
        mutta siitä huolimatta jos se vaikka paranis.
        jaksamista kaikille


      • Edistystä?
        matti.l kirjoitti:

        noniin tänään sain tikit pois ja luulin että kaikki on okei mutta kun viimenen tikki lähti niin haavasta oikeen purskahti jotain nestettä, mätää se ei vielä ollut mutta nyt se on avohoidossa ja vaihtelen sinne suolaliuokseen kasteltua rätin palaa joka päivä ynnä suihkuttelua.
        ja sairis jatkuu ja kesä piloilla
        mutta siitä huolimatta jos se vaikka paranis.
        jaksamista kaikille

        Tuntuuko et paranee vai vieläkö ongelmia?

        Jaksamista!!


      • matti.l
        Edistystä? kirjoitti:

        Tuntuuko et paranee vai vieläkö ongelmia?

        Jaksamista!!

        no nyt on reilu viikko vaihdettu sidettä ja koitettu pitää haavaa puhtaana,ettei tulehdus pääsisi iskemään,jotenkin vaan tuntuu tässä taitaa mennä aikaa.
        olen aina maanantaisin ja perjantaisin käyny terveyskeskuksessa hoidattamassa ammatti ihmisillä,koska nehän varmaan paremmin näkee onko kaikki hyvin.
        enempi tässä ottaa päähän jouten olo kun ei saa käydä uimassa eikä saunassa eikä tehä mitään raskasta.
        ja on emännän mukaan jostain päin läpee alkanu kasvaa pienemmäksi


    • eihänse parane

      Hei,
      Päätin kirjoittaa samasta vaivasta omatkin kokemukset:

      Kaikki alkoi 2004 talvella. Vatsalihasliikkeitä tehdessäni ihmettelin että mikä tekee kipeää tuola pyllyn yläpuolella. Se oli kohtalokas virhe kun aloin sitä painelemaan yms. Se ärtyi ja siihen nousi patti. Sietämätön kipu, ei voinut istua eikä kävellä eikä tehdä oikeen mitään. Kävin lääkärissä, patti puhkaistiin ja sain antibioottikuurin. Tästä lähti sitten loputon vuoden kestänyt ralli ennenkuin sain lähetteen leikkaukseen. Patti täytyi verestä ja märästä ja sitten räjähti housuihin kerta toisensa jälkeen.

      Leikkaus suoritettiin 2005. Muistikuvat on hatarat koska siitä on niin kauan. Menin aamulla, kävin hoitajan haastattelussa, odottelemaan, kirurgin haastelu, odottelua ja sitten saliin. Kaksi viiltoa tehtiin, toinen lähestulkoon persevakoon ja toinen vähän ylemmäs hiukka vasemmalle. Seuraava muistikuva kun heräsin ja hourailin jotain. Laite huusi jatkuvasti kun pulssi laski alle rajojen. Kipuja oli muttei ollut mitenkään sietämättömiä. Pääsin illalla kotiin kun kaveri tuli hakemaan. Tikit kiristi aivan jumalattomasti ja ensimmäinen "tunkki" oli karmaiseva kokemus! tuntui että repeää.. :) Ei siitä sen enempää. Eka pesu samassa yhteydessä ja ei kipuja. Pesu aamuin illoin ja aina ulostaessa. Kaikki meni hyvin n. viikon ajan kunnes ylempi haava tulehtui ja alkoi vuotamaan verta ihan jumalattoman paljon. Seuraava päivänä lääkäriin. tikit pois ja antibiootti kuuri ja sen viikon kävin joka päivä puhdistuttamassa haavaa terveysasemalla keittosuolalla ja sitä seuraavan viikon joka toinen päivä kunnes haava oli ummessa.

      2007 vaiva uusiutui. Jälleen sietämätöntä tuskaa. Puhkaisu terveysasemalla ja antibiootit. Se auttoi mutta oireili tasasin väliajoin n.2kk välein. 2010 elokuussa kipeytyi jälleen ja tälläkertaa pahimmat tuskat ikinä! Puhkaisu, ommeltiin kumihanskan pala haavaan ettei mene umpeen ja märkä pääse siten pois. Samalla sain lähetteen leikkaukseen.

      2011 maaliskuu, toinen kirurginen leikkaus. Saman kaavan mukaan mentiin mutta vain yksi n.5cm mittainen viilto joka tikattiin umpeen. Sisältä poistettiin n. kananmunan kokoinen alue kudosta. Herätessä ei kovin kummoisia kipuja. Laite huusi jälleen jatkuvasti pulssin heitellessä 34-39välillä. Sain tuohon jotain pulssia kiihdyttävää lääkettäkin. Avatessa oli löytynyt märkivä tulehdus joten sain antibioottikuurin. Viikko meni hyvin lukuunottamatta samoja ongelmia kuin ensikerrallakin.. :) Turvotus oli aika reilua ja melko isolla alueella mustelma. Pesu hommia samaan tyyliin aamuin illoin ja tunkin yhteydessä. Siteiden vaihdosta johtuen perse on tulipunainen kun sai itkua vääntäen repiä nuita tarroja pois. 2päivää siitä kun 9päivää kestänyt kuuri loppui, haava tulehtui. Ei muutaku tikin poistoon ja antibiootit. Nyt on sitten parhaillaan 5cm mittanen avohaava eikä ole mitään hajua mitä tämän kanssa on tarkotus edetä. Peseskellä vain ja vaihdella kokoajan nuita taitoksia kun vuotaa niin paljon verta. Ei auta kun odotella että miten paranee. Ensi viikolla hakemaan lisää saikkua, johan tässä on 2vkoa tullut kärvisteltyä! Nyt on semmonen fiilis ettei tästä parane ikinä ja uusiutuu mun mäihällä varmasti vielä uudelleen.

      Ps.ei muutaku leuka rintaan ja kohti tulevaa uutta perseen jyrsintää

      Tsemppiä kaikille jotka joutuu saman vaivan takia kärsimään! Minäkään en toivois tätä edes vihamiehilleni...

    • VoiSinus

      Hei Kaikille!

      Minulla leikattiin SP 22.09 ja edelleen sairaslomalla koska haava vuotaa. Ensimmäiset pari viikkoa oli perse aika turvoksissa ja kipeä, kolmannella viikolla alkoi helpottamaan. Leikkauksessa poistettiin ns onkalo poltoilla ja 3-0 ompeleet, päällimmäinen ompele jätettiin auki.
      Aluksi terveyskeskuksessa päivittäin sorbact nauhojen vaihto ja lappu päälle noin 3 viikon ajan, sen jälkeen joku aquacel joka menee geelimäiseksi kun haava vuotaa. Nyt tosiaan viides viikko menossa sairaslomalla ja toiveissa että pian haava menisi kiinni. Toivottavasti tämä oli tässä ettei tarvitse enää ikinä kärsiä ko vaivasta eikä varsinkaan uudelleen leikkaukseen ja jälkihoitoon.
      Kaikille tsemppiä saman vaivan kanssa taisteleville :)

    • Itsellä viikko sitten leikattu. 11 tikkiä, tehty nukutuksessa. Oli mahtavaa palvelua. Kysykää jos kysyttävää.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      123
      9766
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      50
      2857
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      172
      2647
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      2059
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      14
      1816
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      15
      1647
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1547
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      15
      1505
    9. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      12
      1468
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1336
    Aihe