lukio vs. ammattikoulu

Vanhanaikaista mututuntumaa. On kai nyt ammatin lukeminen itselleen nimenomaan järkevää? Säälittää nuo nuoret, jotka eivät oikein tiedä/ei oikein huvita jne.

Ihan liian paljon valitaan lukio, koska mummi tai pappa haluaa tulla ylioppilasjuhliin... No ehkä pientä kärjistystä. Mutta mielestäni lukio on yliarvostettu, ja ollut sitä aina.

Kannattaa vaikka laskea, kuinka monta vuotta ylioppilaalla tuhraantuu opiskellessa sitten vielä sitä ammattia kaikkien kouluvuosien jälkeen. Pitää olla kiinnostusta lukemiseen ja lukemiseen ja lukemiseen, jos lukion valitsee. Omilla amiskavereilla oli työpaikka ja talo maksettuna paljon aikaisemmin kuin minulla. Ja töitä olen tehnyt heti valmistuttuani.

Vai luusereiden paikka... Tuo on niin vanha ja luutunut asenne ajoilta, jolloin ylioppilaat pitivät valkoista lakkiaan koko kesän, pellonreunalla astellessaankin, ja kyläläiset kumartelivat kunnioittavasti. Sukulaisten ja tuttavien "häpeän" voi huoletta vetää vessasta alas. Se on todella ulkokultaista ja vanhanaikaista kulissiajattelua. Onnittelut poikasi puolesta, ole ylpeä hänestä! Jos kerran ala on mieluinen, ainahan voi opiskelua jatkaakin, jos siltä tuntuu. Ylioppilasvuodet ilman ajatusta korkeakouluopiskelusta ovat lähes hukkaanheitettyjä.
Olen tänä keväänä kuullut useammankin tuttavaperheen jälkeläisen työllistyneen suoraan ammattikoulusta, jopa valinnanvaraa oli. Ei paha. Onko se sitten ihmisten mielestä jotenkin hienompaa opiskella yhteiskunnan tuella vuosikausia, ja valmistumisen jälkeen taas yhteiskunnan tuelle työttömäksi? Minusta nuoria pitäisi jopa enemmän kannustaa kallistumaan ammattikoulun suuntaan, myös niille perinteisille duunarialoille. Mitä siitä tulee, jos kaikki ovat yliopiston käyneitä kandidaatteja, mutta kukaan ei osaa esim. rakentaa, muurata, hitsata jne?

Ei sinne lukioon kaikkien tavitse mennä. Hyvävaan jos tietää jo tässä vaiheessa mitä tahtoo. Enkä nyt sano, etteivät lukioon menijät tiedä.

Itse olen lukiossa, en lisää miettimis aikaa hakemassa, vaan siksi, että haluan alalle, jolla tarvitaan yliopistokoulutus. En kuitenkaan missään tapauksessa väitä, että ammattikoulua käyvät olisivat luusereita. He vain tietävät, mitä tahtovat, ja heidän alalleen ei tarvitse yliopistoa käydä, ja se ei ole keneltäkään pois.

En kyllä toisaalta pitänyt siitäkään, kun ysiluokalla olimme ammattikouluun tutustumassa, ja ko. koulun rehtori kehui kuinka ammattikoulusta pääsee pitkälle (tässä ei vielä mitään vikaa) mutta lukion käyvät valmistuvat vain aloille joilla pääsee suoraan kortistoon. Vähän kunnioitusta molempia kohtaan, kiitos!

Hyvin pärjäävä amislainen pääsee usein pikkupomoa paremmille tienesteille ja mitä tärkeintä - paljon aikaisemmin. Lukio on yliarvostettu, vanhempien ihmisten asenteet ovat 60-luvulta. Sitä paitsi jos sen lukion haluaa käydä, sen voi tehdä ihan milloin tahansa. Sanokaa kaikille, että hän aikoo päästä töihin eikä kortistoon ja käy sen lukion sitten eläkkeellä kun ei ole muuta tekemistä.

Luin tuossa noi muutkin kirjoitukset, sait hyvää palautetta takaisin!
Itse ammattikoulun käyneenä voin sanoa, etten olisi tarvinnut lukiota sitten mihinkään. Olen hyväpalkkaisessa työssäkin, moneen paikkaan pääsee jo ihan asenteellaan :) Niin ja mieheni aloittaa vanhan ammattikoulunsa opettajana nyt syksyllä!
Ammattikoulun papreilla voi suoraan hakea ammattikorkeaan ja yliopistoonkin! Mä hain ammattikorkeaan insinööriksi, en päässyt yhden vaivaisen pisteen takia, hakijoita oli niin paljon.
Sitä vaan, että kyllä korkeakoulutkin käydä voi, vaikka valkolakkia ei olekaan.
Äitini on myös sellainen vanhan kansan ajattelija, innoissaan odottaa nyt pikkuveljeni lakkiaisia kolmen vuoden päästä. Saa kuulemma edes yhdet lakkiaisjuhlat..
Onneksi isäni kannustaa minua silti, kyllä niihin kouluihin pääsee jos vain haluaa!

no sehän on tärkeintä mitä poika itse haluaa, eikä se ole siitä kiinni et mummu ja pappa haluaisi tulla ruusujen kanssa ylioppilas juhliin.! mitäs hävettävää siinä on että poika menee ammattikouluun? niin menen minäkin kun aika on! jos tulee katumapäälle niin voi sen aikuisenakin käydä, mielummin käy kunnolla amiksen kun reputtaa lukiossa! ja sieltä siirtyy amikseen! pojalla on päämäärä, eikiä ole niin uus avuton kun toiset ei huvita mennä minnekkkään ehkä joo joskus! ole tyytyväinen ja sano se suoraan mummoille ja papoille, se ei ole heidän valinta vaan pojan!

onmummolla se vanha hyvä käsitys koulujaosta. Omana aikanani älyllise tolennot meni lukioon, tyhmät amamttikouluun ja siltä väliltä kauppikseen.

Omien lasten kohdalal asiaa jo työstetään koska alkaa olla pian ajankohtainen asia. Yhtä kiinnostaa ammatti suoraan ja toista myös sen helppouden takia vaikka päätä kyllä riittäisi lukea enemmänkin. Pulma oikeastaan onkin se että ei tiedä mihin lukion jälkeen haluaisi opiskelemaan eli mihin amamttiin. Nyt ammattikoulusta löytyy sopivia ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja kyllä.

Hieman asian viereen menee, mutta menköön.. Lapselal olisi myös kiinnostusta mennä vähän kauemmas kouluun, mutta kun se jää kokonaan vanhempien maksettavaksi näillä nykyisillä opintotukisäännöillä. Eipä monilapsisen perheen vesaa laiteta kauas kotoa tavallisilla tuloilla!

Pääasiahan on kuitenkin se että pojalal on mieleinen opiskelupaikka ja työpaikkakin ulottuvilla. Amitsun jälkeen voi lukuja jatkaa AMKssa jos haluttaa joten ei mikään ovi sulkeudu vielä. On oikeastaan varsin viisasta lukea ammatti ennemmin kuin lakki koska harva kuitenkaan lukiosta hakeutuu yliopistoihin kuten on tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun ajattelee mahdollisia opiskelun välivuosia tai töiden tekoa opiskelun ohessa niin saa ihan kunnon palkkaa ammattiaan vastaavasta työstä sen sijaan että ylppälakki päässä paistaa mäkkärissä pihviä..

Huonoilla papereilla lukiosta ei pääse mihinkään ja se on pahinta mitä lapselel voi käydä. Eräs ystäväni se perheen ainokainen lapsi jonka piti olla parempi kuin vanhempansa joutui lukioon, rämpi läpi, jäi ilman opiskelupaikkaa mieluisilla aloilla ja on nyt siivoojana marketissa! Kunniallinen amamtti sekin, mutta aika kaukana unelmastaan..

Jos/kun minulla on joskus lapsia, toivon heidän käyvän lukion ja jatkavan kenties yliopistoon. Toki loppupelissä saavat itse päättää.

Itse aikoinaan kävin lukion, sain keskinkertaiset paperit, joilla ei päässyt paljon minnekään.
Lopulta päädyin terveydenhoitoalalle, ammattiin johon olisi päässyt ilman yo-lakkiakin.

Nykyisin on niin hyvät mahikset päästä melkein mihin vain ammattiin ilman lukiotakin, että ei se lukio ole mikään autuaaksi tekevä opinahjo!

Amk:ssa muuten insinööriopinnoissa kieliä lukuunottamatta ammattikoulupohjalta tulevat ovat suurimmaksi osaksi paljon osaavampia ja motivoituneempia kuin lukiopohjalta tulleet. Olin kerran isossa paikassa töissä, missä oli tällainen amispohjainen harjoittelija ja lukiopohjaisia, kyllä tämä amispohjainen sai paljon enemmän aikaan kuin muut, melkeimpä yhteensä. Tunnen pari opettajaa, hekin vahvistavat tämän. Tämä amispohjainen oli myös vähän turhautunut, kun opiskelut aloitettiin ihan perusasioista ja oli läsnäolopakko.

Mielestäni motivoituneella ammattiin opiskelevalla on hyvät mahdollisuudet jatkokoulutukseen ja työelämään. Ammattikoulun jälkeen voi hakea nykyisin ammattikorkeakouluun ja yliopistoon.

Minulla on lukio- ja ammattikoulutus, sekä yliopistokoulutus. Monella yliopistossa opiskelevalla ystävälläni on ammattikoulutus. He ovat suorittaneet aikuislukion hieman myöhemmin. Ammattikoulutus ei sulje siis mitään pois, vaan antaa mahdollisuuksia.

Kerro sukulaisillesi, että todellisista ammattimiehistä on pulaa ja että pojastasi tulee alansa ammattilainen.

Tietääkseni Suomessa ammattikouluun menee suunnilleen yhtä paljon opiskelijoita kuin lukioonkin.

Jatko-opiskeluiden kannalta on teoriassa se ja sama, missä 2. asteen oppilaitoksessa viettää viimeiset teinivuotensa. Amislainen voi lukea itsensä lääkäriksi tai insinööriksi, siinä missä ylioppilaskin. Ylioppilas voi lukea itsensä kosmetologiksi tai kätiköksi siinä missä amislainenkin. Ei tarvitse kuin päästä pääsykokeista läpi ja opiskelupaikka on sinun.

Tietysti vaatii vahvaa luonnetta, jos amiksen jälkeen meinaa hakea yliopistoon ilman lukiopohjaa, sillä käytännössä pääsykokeissa kysytään asioita, jotka on opetettu lukiossa. Amiksen käynyt joutuukin sitten ottamaan asioista itse selvää jos aikoo pääsykokeista päästä läpi. Mahdoton tehtävä se ei todellakaan ole, minullakin on pari ystävää jotka ovat käyneet amiksen ja jatkaneet siitä teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen (mikä on siis yliopisto) ja valmistuneet kunniallisesti diplomi-insinööreiksi ja luonnollisesti työskentelevät alan hommissa.

Ymmärrän kuitenkin sen, että joillain tietyillä alueilla lukiota pidetään parempana kuin ammattikoulua. Joissakin kaupungeissa tilanne saattaa olla se, että lukioon on vaikeampi päästä kuin amikseen, josta sitten seuraa se, että lukiota pidetään "valittujen" (lue: "parempien") opiskelupaikkana. Tosiaan, uskallappa näyttää naamaasi Helsingissä Mäkelänrinteen lukiossa, jos lukuaineittesi keskiarvo on alle 9. Toisaalta, sama juttu joissain ammattikouluissa. Jos lentokoneasentajaksi aiot, niin yritäppä pistää jalka Vantaan amiksen oven väliin jos et tajua matematiikasta ja fysiikasta paskaakaan. Sitten on niitä Nakkilan lukioita ja Heinolan amiksia joihin käytännössä pääsevät kaikki halukkaat.

Näin valtakunnallisesti kun tilannetta katsotaan ja lukiota ja ammattikoulua verrataan toisiinsa, on kohtuutonta sanoa että toinen olisi toista parempi, sillä kuten edellä mainitsin, opiskelupaikoissa on eroja: toisiin on todella vaikea päästä sisään ja toisiin taas ei tarvitse kuin teroittaa kynät kävellä syksyllä sisään kouluun. Ja kaiken lisäksi kun ammattikoulu ja lukio katsotaan samanarvoisiksi jatko-opiskelupaikkoihin hakiessa.

Jos sinua häiritsee kovasti että mummi häpeää lapsenlapsensa uravalintaa, voit valaista muoria, miten asia nykyään on. Sitä paitsi, minusta on todella hienoa että on nuoria joilla on jokin päämäärä, ja yksi niistä nuorista on sinun poikasi.

Itse kävin aikoinaan lukion, ja kirjoitin hyvät paperit ja pääsin hyvään kouluun jatko-opiskelemaan. Nykyinen ammattini ei ole kuitenkaan minun unelma-ammatti, vaan vanhempieni, siksi ihannoin niitä nuoria jotka saavat opiskella sitä mitä haluavat, eivätkä joudu mummien ja muiden sukulaisten
arvosteltaviksi.

T: Merikapteenin hommista edelleen haaveileva

Jos on poika oman alansa noin nuorena löytänyt, niin sehän on loistava juttu! Akateemisia (minä myös) on ihan tarpeeksi, käsityöläisiä tarvitaan koko ajan. Ihan yhtä hyvät mahdollisuudet ellei jopa paremmatkin saada työtä jatkossa. Älkää välittäkö muista. Kun on mieleinen ala, jaksaa opiskella ahkerasti ja tuottaa tulosta. Kyllä vastarannankiiskienkin hymy hyytyy kun poikasi kantaa ammattitaitodiplomeita kotiin... heh.

pitäisi käydä 3 vuotta "turhaan" lukiota, jos tietää jo heti peruskoulun jälkeen, mitä haluaa isona tehdä?! Samassa kolmessa vuodessa nuori saa ammatin, ja jos ala ei myöhemmin kiinnostakaan voi opiskella toisen ammatin.

Eli samassa ajassa kuin lukiolainen mahdollisesti valmistuu yhteen ammattiin (ehkä n. 5-8v lukio ammattikorkea/yliopisto tms.), ammattikoululaisella voi olla takataskussa jo pari tutkintoa!

Toki lukio on hyvä vaihtoehto, jos nuori ei tiedä mitä jatkossa haluaa. Tällöin kolmen vuoden "mietintäaika" on varmasti hyväksi.

Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että jos minut olisi aikanaan "pakotettu" lukioon, se olisi varmasti jäänyt kesken tai olisin läpäissyt koulun rimaa hipoen kun tiesin jo etukäteen ettei lukio ole se minun juttuni.

erilaiset tuntemukset. Vuosi sitten oma poikani aloitti ammattitutkinnon eikä mennyt lukioon. Hän pääsi haluamalleen linjalle (tosin nyt sanoo että olisi pitänyt ehkä mennä lukioon).

Hämmästyin itseäni, millaisten tunteiden kanssa jouduin itse painiskelemaan...Putoaako hän nyt johonkin yleissivistyksen tyhjiöön, miten käy kielitaidon jne... Ei niinkään sitä etten saa järjestää yo-juhlia. Pojalle en tietenkään näitä kertonut.Ymmärrän hyvin niitä vanhempia, jotka mietiskelevät näitä samoja. tunteilleen ei voi mitään, mutta järjen kanssa niitä voi käsitellä. Isovanhempien juttu onkin sitten erilainen. Yksi isoisä kysyi onko pakko, kun pojantytär kertoi käyttävänsä lukioon 4 vuotta, että ehtii harrastaakin.

Hassua tässä on se, että tunnen hyvin nykyisen koulutusjärjestelmän ja tiedän teoriassa (ja käytänössä) työllistymis- ja jatko-opinto mahdollisuudet. Itse työskentelen juuri 2. asteen opiskelijoiden ja heidän vanhempinsakin kanssa...Olen tavannut entisiä opiskelijoita, jotka peruskoulupohjalta ovat valmistuneet maistereiksi yliopistosta, ollen välillä töissä tai intissä eikä ikääkään ole vielä 30.

Melkoisen vanhanaikainen ajattelumalli on tuo kuvaamasi. Akateemisia työttömiä on koko ajan enemmän ja enemmän, "duunareista" alkaa olla pulaa. Tämän päivän aikuisten pelastukseksi ammattikoulu kasvattaa suosiotaan ja opetuksen taso paranee.

Mie kävin molemmat, lukion ja ammattiopinnot samaan aikaan. Työskentelen nyt mielisairaanhoitajana (lähihoitajan tutkinnolla). Kyllä on minunkin mummit ja kummit yo-tutkintodistusta ihastelleet, mutta jos itse pitäisi saamistani papereista joku valita, kyllä se olisi ammattitutkintotodistus.

Valitettavasti noita syvälle juurtuneita ajatusmalleja voi olla vaikea lähteä muuttamaan. Mutta onneksi sinä ja poikasi tiedätte, että hän on valinnut mieluisan ja arvokkaan reitin, jota pitkin pääsee sinne minne tahtoo =) Mummoista viis. Ja poikasi tuskin tulee kohtaamaan niin pahoja ennakkoluuloja "amislaisuutensa" suhteen kuin miltä nyt vaikuttaa, koska toivon mukaan tässä koko ajan herätään tajuamaan 2. asteen koulutusten ja sitä kautta saatujen ammattien tärkeys.

http://kotisivu.mtv3.fi/blackvelvet/testi_kiinalainen.html

Muistakaa että lukion papereilla ei pääse työelämään !!!!

LUKIO ON PERSEESTÄ ! kaikki usuttaa lukioon, mutta sinnehän mä en mene vaikka maksettais.. vaikka keskiarvo on yli 8 niin silti lukioon en mene. Siitä ei pääse töihin... -.-