Eh, olen jo pitkään miettinyt uskallanko tänne kirjoittaa. Nytkin mahassa kuplii. Mutta jospa koittaisin...
Elikkäs olen nyt 21v tyvär. Kun olin 2v. isäni teki itsemurhan. Minulla on myös sisko, minua neljä vuotta vanhempi ja siskopuoli, minua 5 vuotta nuorempi.
Asuimme kolmistaan rivitaloilla, kunnes äitini löysi uuden miehen. Muutimme maatilalle (olin silloin 4) ja siellä asui siihen aikaan vielä isäpuoleni äiti ja usein kävivät "kylässä" isäpuoleni muut sisarukset.
Maalla oli tosi mukavaa! Meillä oli sellainen vanha norjanharmaahirvikoira ja lehmiä. Koulutimme vasikoita tekemään temppuja ja lehmillä ratsastimme. Talvella hiehot veti pulkkaa. Lehmille oli mukava tehdä niiden mössöistä kaikenmaailman kakkuja ja syöttää niitä.
Sitten meille tuli toinen koira. Norjanharmaa sekin, mutta pentu. Siskoni hoiti sitä ja minä sitä vanhaa. Ei niitä muuten olisi hoidettu. Isäpuolemme kuitenkin eräänä päivänä antoi koiran pois. Vaikka koira oli meidän. Se tuntui ihan tosi pahalta. Mutta elämä jatkui.
Vanha koira muutti kauemmas talosta Rantaan. Rannaksi sanoimme varastorakennusta ja uimarantaa. Koiralla oli häkki siinä varastorakennuksen vieressä. Pelkäsin aivan kamalasti viedä pimeässä sille ruokaa.
Koira jäi auton alle, koska se pääsi eräänä aamuna karkuun ja isäpuolemme ei sitä viitsinyt lähteä etsimään.
Isäpuolemme alkoi käyttää meitä jostain syystä seksuaalisesti hyväksi. Se valehteli äitillemme että olimme tehneet jotain piruuksia tai että ei ole luvannut meille mitään (vaikka oli oikeasti luvannut).
Ostimme siskon kanssa puokkiin hevosen. Sellasen vanhan ravurin, mutta kiltti se oli ja aivan pomminvarma. Eihän me tietty hevosista paljon paskaakaan, mutta naapurin tyttö meitä opetti ja hyvää huolta me hepasta pidettiin.
Ratsastelin sitten kaverini kanssa (joka oli tosi hyvä ratsastamaan) naapurin talon takana olevilla pelloilla. Huomasimme puolivälissä matkaa, että rannalla kiven päällä istui joku onkimassa. Tietenkin meillä kiinnosti (pienessä kylässä kun asuttiin) että kuka siellä kyykkii. Valkeat vaatteet oli. Kun oltiin noi 15m päässä siitä "kyykkijästä" se käänsi päätä ja katsoi meihin suoraan. Hevonen hyppäsi siltä seisomalta takajaloilleen ja lähti kiitolaukkaa kotiin. Pysyimme vähän aikaa kyydissä, mutta sitten tipuimme maahan. Kaveriltani murtui käsi, minä selvisin pelkillä mustelmilla.
Siitä asti joka ikinen hevonen on siinä tietyllä kohdalla hypännyt pystyyn tai kääntynyt kannoillaan kotiapäin ja lähtenyt kiitolaukkaa pois peltojen päästä. Ihan pellon päähän hevoset eivät edes mene.
Siitä lähtien olen kerännyt onnettomuuksia, ihan oikeasti. En ole vainoharhainen, muutkin ovat samaa mieltä. Mutta kumma kyllä, olen aina selvinnyt vähillä vammoilla. Kaksi kertaa olen ollut teholla epämääräisten kohtausten vuoksi ja loput onkin sitten pelkkiä tapaturmia. Ja onnettomuudet tapahtuvat aina niin, että kaverini selviävät AINA vammoitta.
Siitä asti kun muutimme isäpuoleni omistamaan paikkaan, minulla on ollut omituisia jalkakipuja. Olen käynyt MONILLA eri lääkäreillä ympäri Suomea ja jalkani ja selkäni on kuvattu kymmeniä kertoja. Selässä vain vikaa, mutta se ei selitä jalkakipuja. Kivut tuntuvat luiden sisällä, mikään särkylääke ei auta eikä mitkään muutkaan hoidot.
Kuulin sitten asioita mummopuoleltani kylän tapahtumista. Naapurissa (juuri siellä missä ne pellot on) on sellanen jättisuuri vanha hirsinen "kartano". Siinä on kuulemma asunut "Vanhana Aikana" kylän rikkain mies. Miehellä oli kätyri, joka varasti kyläläisiltä arvotavaraa talon omistajalle. Kun asia alkoi selviämään kyläläisille, mies kävi tappamassa kätyrinsä ja heitti tämän lopuksi järveen. Kuulemma oli tapettu mies tullut myöhemmin verkkoihin ja mies oli vaan tokaissut, että "eikö sinusta koskaan pääse eroon":)Mutta taitaa olla keksitty juttu...
Toisilla pelloilla, jotka isäpuoleni omistaa, on iso kivi. Pentuna siinä istuttiin ja tulva-aikana hypittiin sen päältä uimaan. Mutta aina pelotti mennä itse kivelle. Katseltiin sitä sitten kerran siinä uidessamme, että ompa siinä jännä punainen läikkä. Kun tultiin uimasta, mainostettiin, että me löysimme aarre kiven "siinä on punainen jalokivi". Meille sitten sanottiin, että tuskin se mikään aarrekivi on, kun siihen on tapettu mies Vanhana Aikana.
Tie oli Vanhana Aikana kulkenut kiven vierestä ja bussia odottanut mies oli puukotettu kivelle.
Muitakin juttuja riittää: Toisen järven takana on vanha talo, jossa tapahtuu ihan ihme juttuja. En uskonut sitä ennen kuin omalla kohdalle sattui. Tykkään hirveästi kaikesta vanhasta ja oli kiinnostavaa mennä tutkimaan vanhaa autiotaloa. Kaverin kanssa käytiin ensin talon sisällä. Se oli hieno. Tietysti heikossa kunnossa,koska siellä ei oltu asuttu vuosiin, mutta siellä näkyi vielä asumisen jälki. Niinkuin vanhoissa taloissa yleensä, eteisestä nousee vintille portaat. Kiipesimme niitä ylös. Huomasimme vintin päädyssä huoneen. Kaikkialla muualla oli pelkkää sahanpurua. Kun näin sen huoneen, tuli kauhea pakokauhu. Äkkiä pois! Kun tulimme pois talosta, ovi rämähti kiinni perässä, vaikka se oli juuttunut lumihankeen.
Menimme sitten talli/navettarakennukseen. Oli kiinnostavaa nähdä millainen talli siellä oli ennen ollut. Kaveri meni sisälle, ja heti kun oli sisällä, kurkihirsi tippui puoleksi alas. Onneksi kaveri ehti pois alta. Löysimme myös vanhan savusaunan, mutta kun kurkkasin sinne, sieltä ikäänkuin tuli sellainen hönkäys.En osaa selittää millainen, mutta se ikäänkuin työnsi pois. Muihin rakennuksiin ei enää uskallettu mennä. Näimme paluumatkalla vanhan maakellarin,sehän kuului maatilan ehdottomiin varustuksiin. Kummallinta oli, kun näimme maakohouman ja siellä oli ovi. Se oli teljettu raudalla ja lukolla kiinni. Emme uskaltaneet ovata sitä, emmekä olisi pystynytkään, sillä lukko oli ruostunut kiinni.
"Meidän" järven vastarannalla oli ennen talo (rauniot vielä jäljellä), jossa asui perhe, jolla oli vammainen lapsi. Lasta pidettiin häkissä. Muuta en siitä tiedä.
Lähellämme on silta, jolta eräs mies, ilman mitään syytä, hyppäsi jokeen ja hukkui. Ruumis ajautui meidän toiseen rantaan.
Mummopuoleni kertoi, että kun oli piikana Vanhana Aikana naapuritalossa, navetassa oli siihen aikaan kamina. Se lämmitti navettaa talvella. Kun mummo oli kaminan kohdalla, joku voima veti häntä kaminaan. "Juoksin ulos kiljuen ja maitoämpärikin siinä kaatui". Sen jälkeen siellä ei ole tietääkseni) ollut mitään erikoista.
Vanha kartano ihan siinä meidän naapurissa on pelottanut minua aina. Siihen ei ole mitään syytä. En ole uskaltanut koskaan katsoa ikkunoihin pimeällä. Kerran kuitenkin tapahtui näin: Vietimme Halloween pirskeitä. Meitä isompia tyttöjä oli viisi ja me sitten pelottelimme pieniä ja teimme heille kaikkia virityksiä. Ketsuppia ja hautakynttilöitä kinokseen ym. Kuljimme sitten lyhtyjen valossa kotia kohti naapurin pihan poikki. Meitä oli viimeisenä jonossa minä ja pikkusiskoni, sekä kaksi kaveriamme. Siskoni näki talon ikkunassa miehen. En uskonut. Katoimme sitten, me neljä, ikkunaan ja siellä oli kuin olikin vanha vaalea mies, joka siirsi verhoja syrjään meidät nähdäkseen. Olimme kuitenkin hipihiljaa, ettei muut säikkähtäisi. Kotona, kun muut olivat lähteneet, isäpuolemme soitti talon omistajalle, että onko siellä ollut joku. Omistaja sanoi, ettei siellä voinut olla ketään, koska ovi on munalukolla kiinni ja vain hänellä on sinne avain.
sivuhuomautuksena, että talon ent. omistaja kuoli meidän pihalle. Näin sen itse.
Myöhemmin ratsastin illalla talon poikki ja näin syrjäsilmällä ikkunassa sinisen valon. Se liikkui talossa. En sen kummemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota.Sitten vasta kun vuosia myöhemmin,kun en asunut enää kotona (muutin heti yläasteelta päästyäni pois), niin tuli jotenkin puheeksi, että pikkusiskoni ja hänen kaverinsa olivat meidän talon ikkunasta nähneet naapurin ikkunassa liikkuvan sinisen valon. Taas soitto talon nyk. omistajalle. Sanoi vain, että "ei siellä voi mitään olla, kun sähköt on katkaistu ja avain on vain minulla". Nyk. omistaja on siis vain lomilla talossa.
Kun muutin pois kotoa, päädyin sellaisen kaverin seuraan, jonka äiti on joku meedio tai jotain sinnepäin. Puhuu henkien kanssa, ennustaa korteista, näkee aurat jne... Hänen kanssaan sitten keskusteltiin, muttei näistä asioista vaan siitä, että toisen kaverini autoon on tullut joku aivan ihme juttu. Aina kun minä tai kaverini ajetaan autolla, joku vetäisee ratista penkkaan päin. Autoon sitten viskeltiin suolaa ja jotain kristallia ja ristiä siellä käytettiin, en muista tarkkaan.
Tämän kyseisen paikkakunnan hautausmaalle en pysty menemään. Tuntuu kuin joka puolelta tulisi jokin aaltomainen ihmisvyöry kohti. Niitä ihmisä ei siis ole, eikä mitään näy.
Siitä lähtien kun oma hevoseni (ostin sen myöhemmin) kuoli, pystyn kommunikoimaan eläinten kanssa paljon paremmin kuin ihmisten. Poikkeuksena käärmeet ja hyönteiset.
Välillä oli vaihe, että kuuntelin tosi raskasta musiikkia, enkä itse sitä edes huomannut. Rakastuin käärmeisiin, vaikka eihän ne ole sen kummempia elikoita kuin muutkaan. Siitä minut nosti yhtäkkiä outo ilmiö. Olin kaverini kanssa terassilla ja kaveri poltti tupakkaa. Savussa liikkui vaalea hahmo joka meni asunnon ovesta läpi. Aloin itkemään. Ilman mitään syytä.
Sama itku reaktio tulee aina kun koen jotain sellaista "tiettyä". En tajua mistä se johtuu. Ja jos joku puhuu totta jostain henkiasioista tulee kyyneleitä. Ilman mitään järjellistä selitystä.
En halua kuulla mitään paskaa teiltä, sillä olen elämässäni saanut kuulla sitä jo ihan tarpeeksi. Kiitos asiaa kommentoineille.
pliis,kommentoikaa!
9
1363
Vastaukset
- siilityttö55
Mielenkiintoista.
Aivan kuin kirjaa olisi lukenut ,rupea dekkari kirjailijaksi.- Tarpaani
joo, vaan kun ei ole ollenkaan hauskaa.
- Tarpaani
..että aina kun ajoin kaverini autolla, tuntui kuin joku potkisi takapenkiltä kulj.penkin selkänojaan. Se on ärsyttävää.
Ja sillon ku olin vielä yläasteella, olin luokkakaverini kanssa kinoksessa tekemässä lumienkeleitä (eikö olekin lapsellista;) niin näimme kaksi kävelijää tulevan pihatietä meihinpäin. Pihan läpi kulkee siis tie, joka menee naapurin pihan poikki.
Tietty oli hauskaa kytätä pimeässä ketä sieltä tulee. Mutta ne kaksi kulkijaa hävisi kuin tuhka tuuleen. No, lähdettiin sitten kävelemään kartanolle päin. Ne kävelijät eivät jättäneet jalanjälkiä. Lunta oli vasta satanut maahan puuterimaiseksi kerrokseksi, joten jäljet olisi pitänyt näkyä. Ja yleensähän,kun ihminen kävelee, pää liikkuu. Mutta ne vain leijuivat. Juostiin perään, mutta ne oli tosi nopeita. Ne katosi kokonaan heti kartanon jälkeen.
Toinen juttu sattui, kun kuulin yhdeltä tuttavalta, että eräs mies on tehnyt ansoja lähimetsään. Siellä kun käyn koiran kanssa kävelemässä ja ratsastelemassa, ajateltiin käydä kahden kaverini kanssa purkamassa ansat pimeällä. (tämä toinen näistä kavereista oli se jonka kanssa me kytättiin niitä kävelijöitä)
Noh, me kun tiedettiin, että lähellä asuu yksi hullu ukko,juuri se joka niitä ansoja virittelee, me otettiin taskulamput ja keksittiin merkit. Niillä me morsetettiin toisillemme. Valot oli pieniä led-valoja. 2 räpsäytystä juokse karkuun ja 1 piiloon. No aluksi meitä vaan huvitti koko touhu. Etsittiin niitä ansoja.
Hauskuus loppui siihen, kun kävelin erään metsätilkun reunaa, kaukana polusta. Olin reilusti yli polvia myöten hangessa. Sitten joku lähti juoksemaan metsiköstä minuun päin ja minähän yritin tarpoa karkuun. Vilauttelin valoja kavereille, mutta eihän ne tajunnu, vaan räpsytteli ihan mielissään takaisin. Ne ei tajunnu, että en huvikseni niitä räpsyttele. Oli pakko sitten rääkäistä että juoskaa!!
Jostain syystä se joka tuli takanani, ei enää seurannut. Hyppäsin kuusen alle piiloon. Talvellahan jääpi kuusen juureen aina kuoppa, jos kuusessa on riittävästi oksia pitämään lumet poissa puun juurelta.
Sitten kun vähän aikaa oli kulunut, räpsäytin taas valoa kavereille, koska ne vaan käveleskeli polkua pitkin. Eikä ne taaskaan tajunnut.
Tyttöjen jutustelu päättyi siihen, kun joku lähti ajattamaan heitä. Ne juoksi kuusen alle piiloon, takaa-ajajaa ei taaskaan näkynyt.
Noh, sitten vilautin tytöille valoa, ja ne tajusi (vihdoin) missä mennään. Odoteltiin kuusen juurella tunteroinen ja lähdettiin sitten jatkamaan matkaa. Sitten alkoi naurattamaan. Me olimme tietenkin kuvitelleet koko jutun. Toinen kavereista aikoi lähteä toiseen suuntaan, koska kengät oli täynnä lunta. Sanoimme, että eiköhän olisi kuitenkin järkevintä mennä yhdessä ja oikaista metsän poikki peltotielle (joka oli tietty ummessa). Noh, kaveri kuitenkin jäi sinne ja puhdisti lumia kengistä. Me lähdettiin kuitenkin tarpomaan lumeen. Yhtäkkiä kuitenkin tuli se henkilö, joka jäi niitä lumia ottamaan kengistä, niin kovasti kuin pääsi syvässä kinoksessa meitä päin ja huusi että juoskaa niin lujaa ku voitte. Emme jääneet miettimään piruiliko kaverimme meille. Pysähdyttiin välillä huokaisemaan. (koittakaa itse juosta kinoksessa, jossa on vyötäröön asti lunta).
Kauaa emme ehtineet huokaista, sillä puiden välistä vilahti musta hahmo ja siitä kuului kahinaa. (ihan niinkuin lahkeet osuisivat yhteen). Ja taas juostiin. Pääsimme pellolle, mutta sehän on tunnetusti avoin paikka. Olimme ihan paniikissa, kun emme tienneet minne hypätä piiloon.
Jostain syystä mieleeni tuli kuoppa ojan toisella puolen. Sen yläpuolella oli puu, joka antoi suojaa. Hyppäsimme sinne. En ollut ikinä koskaan milloinkaan ollut tietoinen, että juuri siinä kohti oli sellainen kuoppa. Odoteltiin kuopassa KAKSI tuntia. Emme nähneet kuin mustan hahmon pellon reunassa ja se katosi. Sitä ei sen jälkeen enää näkynyt.
Eräs aika hauska tapaus kävi kerran kesällä, kun olin pihatiellä jälleen kerran ratsastamassa uudella hevosellani. Kello jotain 6-7 illalla. Siinä käyntiä köpöttelin ja ihmettelin kun edessä oli pieni pilvi. Se oli pääni korkeudella. Menin siitä läpi. Käännyin takaisin kotiinpäin ja pilvi seurasi. Oli pakko kääntyä ja menin siitä taas läpi. Sitten pilvi lähti pelloille päin. Heponen yritti napsasta maasta horsman ja kun käännyin uudestaan katsomaan pilveä, se katosi. Oli kyllä jännä! Kerrankos sitä elämässä pääsee pilven läpi ratsastamaan!
Niin, löysin muuten vanhasta rakennuksesta Rannasta sellaisen lapun, jossa mummo (se joka kertoi mulle niitä juttuja) lahjoitti omistamassaan saaressa olevan vanhan hautausmaan kunnalle. Vuosilukua en muista, sillä siitä kun löysin lapun, on aikaa. Olen käynyt saaressa muutaman kerran. Siellä on pieni hautausmaa, jossa on vanhoja taottuja,hienoja ristejä sekä puisia,jo lahonneita ristejä ja pieni ruumishuone, joka on jo huonossa kunnossa. Sielläkään en saata olla. En edes talvella, vaikka koko hautausmaa on lumen peitossa-alkaa silmistä valumaan vettä ja tulee kaamea olo.
Nyt olen huomannut itsessäni tosi ison muutoksen. Olen alkanut kiroilemaan tahtomattani aivan järkyttävästi. Joka toinen sana on suunnilleen perkele tai saatana. Tai sitten jotain "voi jeesuksen *****". Ja kun olen sanomassa jotain ihan muuta, tulee vaan älytön määrä kirosanoja. Aiemmin en ole kiroillut, se on ärsyttävän kuuloista.- munkki
Heips vaan!
Itse olen myös kokenut tummia hahmoja, mutta onneksi vielä paljon enemmän valoisia paranormaaleja juttuja! Tummat hahmot on yleensä negatiivisia olentoja, joko henkiä tai elementaaliolentoja, eli jostain ajatuksesta, ilmiöstä tms alkunsa saaneita negatiivisen energian "kimppuja". Negatiivisuus vetää negatiivisuutta puoleensa, samoin positiivisuus vetää positiivisuutta puoleensa. Valo ja rakkaus voittaa aina negatiivisuuden, joten jos näinkin usein törmäilet tummiin hahmoihin, niin kannattaisi opetella suojautuminen, eli kuten tuolla jo mainitsitkin suola yms, mutta mikä kaikkein tärkein ja voimakkain, ajattele valkoista valoa ympärillesi, rukoile (jos koet Jumalan omaksesi) ja täytä valolla myös ne tummat hahmot. Ajatuksen voima on todella voimakas!
Yleensä tummat hahmot ei sen kummempaa tee, kunhan pelottelevat, nauttivat kun saavat toiset kauhun valtaan. Silti niistä kannattaa pysyä kaukana ja yrittää "käännyttää" ne valkoisen valon avulla. Jokin sinussa ilmeisesti vetää näitä tummia puoleensa, hautuumaillehan jää monesti juuri näitä tummia oleilemaan kun eivät itse omin avuin valoon löydä, tai edes ymmärrä, että valo on olemassa. Ns. tavallinen ihminen ei hautuumaalla käydessään havaitse tummia eikä paljon muitakaan, mutta sinä aistit ne jostain syystä. Ei sinussa varmaankaan mitään kamalan vakavaa ole vialla, valon avulla puhdistuminen jo varmasti auttaa, itse kohtasin tummia ollessani tosi masentunut ja peloissani. Pelko onkin todella voimakkaasti negatiivinen (vaikkakin aivan luonnollinen) tunne, joten se vetää tummia puoleensa.
Suosittelen tutustumaan alan kirjoihin, esim C.W. Leadbeater on kirjoittanut mielettömän hyviä ja asiaa valaisevia kirjoja, tutustumisen arvoinen kirja on myös esim Anne Pajuluoman Tähtimatkaaja.
Voimia sinulle ja VALOA! :) - Tarpaani
munkki kirjoitti:
Heips vaan!
Itse olen myös kokenut tummia hahmoja, mutta onneksi vielä paljon enemmän valoisia paranormaaleja juttuja! Tummat hahmot on yleensä negatiivisia olentoja, joko henkiä tai elementaaliolentoja, eli jostain ajatuksesta, ilmiöstä tms alkunsa saaneita negatiivisen energian "kimppuja". Negatiivisuus vetää negatiivisuutta puoleensa, samoin positiivisuus vetää positiivisuutta puoleensa. Valo ja rakkaus voittaa aina negatiivisuuden, joten jos näinkin usein törmäilet tummiin hahmoihin, niin kannattaisi opetella suojautuminen, eli kuten tuolla jo mainitsitkin suola yms, mutta mikä kaikkein tärkein ja voimakkain, ajattele valkoista valoa ympärillesi, rukoile (jos koet Jumalan omaksesi) ja täytä valolla myös ne tummat hahmot. Ajatuksen voima on todella voimakas!
Yleensä tummat hahmot ei sen kummempaa tee, kunhan pelottelevat, nauttivat kun saavat toiset kauhun valtaan. Silti niistä kannattaa pysyä kaukana ja yrittää "käännyttää" ne valkoisen valon avulla. Jokin sinussa ilmeisesti vetää näitä tummia puoleensa, hautuumaillehan jää monesti juuri näitä tummia oleilemaan kun eivät itse omin avuin valoon löydä, tai edes ymmärrä, että valo on olemassa. Ns. tavallinen ihminen ei hautuumaalla käydessään havaitse tummia eikä paljon muitakaan, mutta sinä aistit ne jostain syystä. Ei sinussa varmaankaan mitään kamalan vakavaa ole vialla, valon avulla puhdistuminen jo varmasti auttaa, itse kohtasin tummia ollessani tosi masentunut ja peloissani. Pelko onkin todella voimakkaasti negatiivinen (vaikkakin aivan luonnollinen) tunne, joten se vetää tummia puoleensa.
Suosittelen tutustumaan alan kirjoihin, esim C.W. Leadbeater on kirjoittanut mielettömän hyviä ja asiaa valaisevia kirjoja, tutustumisen arvoinen kirja on myös esim Anne Pajuluoman Tähtimatkaaja.
Voimia sinulle ja VALOA! :)Kiitos tosi paljon. Sairastin tosiaan vakavaa masennusta (käyn kerran viikossa psykologilla), mutta nyt on ollut helpottamaan päin.
Mutta miksi en nykyään näe ollenkaan mitään tuollaista? Johtuuko siitä, että olen ainakin vuoden verran sulkenut nämä kaikki tällaiset ajatukset kokonaan ulkopuolelle, että jaksan selvittää muut ajatukset?
Onko kykyjä mahdollista voimistaa?Miten? - Munkki
Tarpaani kirjoitti:
Kiitos tosi paljon. Sairastin tosiaan vakavaa masennusta (käyn kerran viikossa psykologilla), mutta nyt on ollut helpottamaan päin.
Mutta miksi en nykyään näe ollenkaan mitään tuollaista? Johtuuko siitä, että olen ainakin vuoden verran sulkenut nämä kaikki tällaiset ajatukset kokonaan ulkopuolelle, että jaksan selvittää muut ajatukset?
Onko kykyjä mahdollista voimistaa?Miten?Hyvä että saat apua masennukseesi! Voi olla, että kun asioita on päässyt ammattiauttajan kanssa selvittämään, niin se vapauttaa positiivista energiaa poistaen näitä tummia ym. Mutta toki jo myöskin se, ettei ajatuksissaan anna tilaa näille asioille, auttaa varmastikkin.
Jos lähtee kykyjään voimistamaan, niin kannattaa tosiaan pitää mielessään valon positiiviset energiat, ettei homma lähde ihan väärille urille. :) Kykyjen voimistamiseen ei ole olemassa oikeen mitään ns. vippaskonsteja ja nopeita ja takuuvarmoja keinoja, vaan kyvyt voimistuu ihan luonnollisesti oman henkisen kasvun myötä. Pikkuhiljaa hellävaroen voi toki asiaa edistää, meditaatio on hyvä konsti kaikkeen henkistymisen edistämiseen sekä muutenkin terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Meditaatiokirjoja on paljon tarjolla, eikun kirjastoon etsimään ja maltin kanssa harjoittelemaan! Hellävaraisia otsachakran avaajia on jalokivet, eli esim sininen spektroliitti, se kädessä (tai otsalla) voi meditoida.
Jos esim lähtee tuosta noin vaan kylmiltään vaikkapa henkiä kutsumaan, niin vaarana on saada niskaansa negatiivisia olentoja. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, joskus kyvyt katoaa vuosiksikin, tullakseen taas entistä ehompana esiin. Joskus ihminen tarvitsee "maadoittuneempia" kausia. On ehkä hyvä, että tilanne on sinun kohdallasi ikäänkuin nollattu, että pääset irti tummista. Kuvittele sielusi silmin ympärillesi valkoista valoa, kuvittele, että se suihkuaa yllesi ja että hohdat ja säteilet! :)
Kun joskus kohtaat tumman hahmon sijasta valo-olennon, niin koet ihanaa rauhaa ja rakkautta, maailmankaikkeus kaikkine ulottuvuuksineen on näitä valon lähettiläitä täynnä! - osto-auto
Ostettiin aikoinaan käytetty auto,sillä ajaessa sattui minulle sekä vaimolle samanlainen tapaus.
Voimakas potkaisu kuljettajan penkin selkämykseen,kun mainitsin tästä vaimolle hän sanoi kokeneensa saman ilmiön. Katseltiin siinä vähän pitkillä toisiamme.
Tuli vain mieleeni että olikohan auton aikaisemmassa historiassa sattunut jotain ikävää.
- AROSUSI-09
johonkin työhön rajatiedon alalla,arvaisin.Toivottavasti sinulla on valoisat ajat edessä.Kaikkea hyvää loppuelämällesi.
- um84
Kokeile Jeesusta. Hän auttaa ja löydät rauhan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371826Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61401Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431396- 141362
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11355Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71324Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11260Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183