Myyttejä karhuista

Oikaisija

Kun karhusta tehdään jälkihavainto, kuulee usein sanottavan, että se on vaeltanut ohi ja voi olla vaikka kuinka kaukana.
Tämä on harhakäsitys, silla vain keväällä karhu saattaa vaeltaa pitkänkin matkan sen jälkeen kun se on syönyt ensimmäisen saalistamansa hirven. Usein vaellus on kuitenkin lyhyt.
Vaelluksen se tekee reviirillä olevan tungoksen vuoksi, mutta myös pariutumista silmälläpitäen.
Kuulee myös puhuttavan satojen kilometrien vaelluksista. On kuitenkin syytä muistaa etteivät karhut tee mitään ylimääräisiä ja tarpeettomia ponnisteluja tai huviretkiä, vaan niiden on käytettävä tehokkaasti ravinnonhankintaan käytettävissä oleva aika.

Usein siis karhun vaellus on vain muutaman päivän mittainen eikä kuljettu matka ole kuin muutamasta kilometristä kymmeneen kilometriin.
Nykyään karhut viihtyvät hirvien lailla lähellä taajamia. Tällöin vaellusta hidastaa ihmisten aiheuttama melu ja hajut ja karhu saattaa edetä vain puolen kilometrin mittaisia pätkiä päivässä. Sen on myös syötävä vaelluksensa aikana ja se ei ole nirso vaan täyttää vatsansa myyrillä, jäniksillä ja jäniksen poikasilla, hirvenvasoilla, juurilla ja varvuilla ja muilla eteentulevilla ravintokohteilla.

Kesäkuun puolelle siirryttäessä karhu on asettunut aloilleen ja valinnut päivämakuupaikan jossa se viettää tulevan kesän kuumat päivät nukkuen. Se saattaa nukkua niin sikeästi päivisin, että siihen voi kävellä pahki karhun heräämättä.
Jos siis löydät jätöksiä tai jälkiä jotka ajoittuvat kesäkuulle tai myöhempään, voit olla sataprosenttisen varma ettei karhu ole sinusta kuin kilometrin-parin etäisyydellä.

Päivämakuuupaikasta karhu lähtee 22.30- 23.30 välisenä aikana ja usein se palaa saman yön aamuna.
Usein sillä on toisen saalistamansa hirven haaska lähellä makuupaikkaansa ja on tapauksia jossa karhu on asettunut haaskan päälle makaaman pitäen sitä päivämakuupaikkanaan. Tällöin maaston on oltava siihen sopivaa koska karhu peittää haaskansa kosteaan (suohon tai ojaan).
Päivämakuupaikan valinnan suhteen karhu on kriittinen.

Muutamia kriteerejä:
-Lehtipuutiheikkö tai pensaikko, jossa myös hirvet viihtyvät (hirvien polkuja).
-Tiheikössä tai läheisyydessä pihlajaa ja haapaa
-usein makuupaikasta näkymä jollekkin hakkuuaukealle tai pellolle.
-Vettä juomiseen ja lotraamiseen.
-Mustikkaa ja muita marjoja lähietäisyydellä.
-Lintujen pesiä ja poikasia, samoin jäniksiä ja muuta pienriistaa.
-Kaurapeltoja ja viljan oraita lähietäisyydellä.
-Turvallisia taimikkojen tai metsien suojaamia pakoreittejä.

Karhu valitsee siis huolella päivämakuupaikkansa eikä se siitä hevillä luovu. Sitä on siirretty satakilometriä, ammuskeltu kumikuulilla ja häiritty koirilla ja ammuskelulla. Tällaisista toimista huolimatta se on palannut valitsemalleen paikalle.

Karhun reviiristä löytyy monenlaista arviota n. 100 neliökilometristä 1000 neliökilometriin.
Todellisuudessa karhun kesäaikainen reviiri on vain muutaman neliökilometrin suuruinen, riippuen siitä kuinka moni se päivämakuupaikan valinnan kriteereistä täyttyy. Silloinkin karhulla on tietyt reitit jotka se koluaa säännöllisesti muutaman päivän välein ja se saattaa olla päivän poissa nukkuen muualla, koskaan se ei ole kuitenkaan kovin kaukana päivämakuupaikastaan, vaan puolesta kilometristä parin-kolmen kilometrin etäisyydellä.
Karhu viettää todella huomaamatonta elämää, se on sen elinehto numero yksi.
Sen saalistuskäyttäytyminen perustuu juuri yllätykseen ja nopeaan spurttiin jolla se nappaa kiinni yllätytetyksi tulleen hirven.
Karhu on myös ylivertainen ihmisen edessä mutta sen saa varovaiseksi ihmisen ja koiran yhdistelmä jonka se mieltää vaikka koiran hajua ei olekaan läsnä. Ihmisen ja koiran yhteiselo on jatkunut niin pitkään että se on vaikuttanut myös karhun evoluutioon ja piirtynyt sen mieleen ikuisesti, toisin kuin amerikassa olevan ruskeakarhuveljensä, joka on huomattavasti agressiivisempi ihmistä kohtaan.
Karhu saattaa äkisti tuntea ihmisen tunkeilijaksi reviirillään ja sen käytös saattaa muuttua agressiiviseksi, aivan kuten hirvilläkin on todettu usein käyvän. Tämä olisi pidettävä mielessä koska karhun kanssa ei ole tällöin leikkimistä.
Karhu siis pelkää ihmisen ja koiran yhdistelmää, koska koira on kesymuoto sudesta ja luonnossa susi kilpailee samoista resursseista ja susien on todettu käyvän karhujenkin kimppuun.
En ole varma kiinnostaako tämä ketään joten jatkan sitten jos kyselyjä tulee.

66

5972

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sinulta

      jatka vain pakinaasi.

      Onhan kiva lukea välillä tekstiä josta "suvunjatko sanasto" puuttuu.

    • k0rh0nen

      Erittäin hieno kirjoitus.

    • Oikaisija

      Tänään olikin taas juttua sudesta lehdissä. Tammisaaressa susi oli nähty jolkottelevan ja tavattu syömästä saaliiksi saamaansa hirvenvasaa.
      Paikallinen petoyhdysmies kummasteli susien käytöstä ja piti tätä suden häiriökäyttäytymisenä, siis sutta joka pyörii lähellä asutusta ja asutuskeskuksia.
      Itse asiassa susien populaatiossa on ollut aina enemmän ja vähemmän tällaista käyttäytymistä.

      Ihmisen ja suden symbioottisen omaisesta yhdessä olosta kehittyi ja sai alkunsa koira.
      Vielä nykyäänkin susipopulaatiossa ilmenee sellaista käyttäytymistä, jossa osa susista on selvästi enemmän ihmisasuntojen läheisyydessä viihtyviä ja ihmisten jättämien elintarvikkeiden hyödyntäjiä. (esim. kaatopaikkasudet)
      Entisinä aikoina symbioosi oli vieläkin läheisempää ja selvempää, osa susista pesi ja teki pentunsa hyvinkin lähelle ihmisten asuttamia alueita ja jossain vaiheessa ihminen onnistui ottamaan pentuja jotka kesyyntyvät tietyllä "leimautumis" ajanjaksolla koiran tavoin.

      Sudella pentuiän leimautumisaika on lyhyempi kuin koiralla, mutta niiden tiedetään olevan yhtä uskollisia isännälleen kuin koirienkin.
      Koirasudet tekee ongelmallisiksi se, että niiden lähestyessä aikuisikää, vähän ennen 2 vuotta, ne muuttuvat enemmän tai vähemmän susiksi ja sen jälkeen niiden luontaiset vietit alkavat ohjaamaan niitä. Tällöin ne eivät enää suvaitse vieraiden ihmisten tuttavuutta (vierasta laumaa)ja niille ominainen laumakäyttäytyminen hierarkioineen näyttelee suurempaa osaa niiden käyttäytymisessä.
      Tälläinen sudelle ominainen käyttäytyminen kuitenkin hävisi pikkuhiljaa ihmisen ja suden (tai kutsutaan sitä paremminkin alkukoiraksi)yhteiselossa, ihmisen karsiessa tällaista ominaisuutta ja koirasusi joka lopulta ei lähtenytkään kokonaan pois ihmisen huostasta ja piti ihmistä laumansa jäsenenä, periytti yhä kesympää ja ihmisen laumakseen hyväksyvää koirasusirotua, toki ihminen suoritti karsintaa jo tuolloin tiettyjä ominaisuuksia painottaen ja toisia hyljeksien.

      Aiheesta tuli noin vuosi sitten dokumentti erään amerikkalaisen susitutkijan esittämänä.
      Suden evolutiivinen polku koiraksi tapahtui ihmisen ja suden yhteisestä halusta, jossa tavallaan molemmat, ihminen ja susi, "kesyttivät" toisiaan.
      Kiintoisaksi asian tekee että ilmiö tapahtui eripuolilla maailmaa ja sitä tapahtuu nykyäänkin.

      Ihmisellä on ollut taipumus hakea lemmikkejä luonnosta kautta aikojen.
      Se että susi pentuna on söpön näköinen oli yksi tekijä, mutta suden aikuistuessa ihminen huomasi sen olevan myös hyödyllinen. Ihmisen kuuluessa suden omaan yhteisöön, susi karkoitti vieraaseen laumaan kuuluvat sudet laumansa läheisyydestä, puhumattakaan karhuista ja muista samoja resursseja hyödyntävistä pedoista. Susi on myös taitava metsästäjä ja ihminen hyötyi sen saamista saaliseläimistä yhtälailla kuin susi hyötyi ihmisen tarjoamasta turvallisuudesta ja ilmaisista aterioista.

      Tälläkertaa meni susijutuiksi, mutta palaan seuraavalla kerralla takaisin karhuihin.

      • laikaman

        Törmäsin joku vuosi sitten kirjaan nimeltä Taigan erakot, kirjoittaja Vasili Peskov. Se kertoo vanhauskovaisesta ortodoksiperheestä, jotka 20-luvulla pakeni Sajan-vuorillle taigaan alkaen elää eristyksissä. Geologit löysivät heidät joskut 60-70 tienoilla. Mielenkiintoinen oli episoodi seuraksi viedystä koirasta. Sen seuraksi pihapiiriin hankkiutui susi. Aluksi sitä luultiinkin koiraksi mutta asian selvittyä se lopetettiin. Tällaista nykykäsityksen mukaan epäsusimaista on varmaan tapahtunut kautta historia.

      • Oikaisija
        laikaman kirjoitti:

        Törmäsin joku vuosi sitten kirjaan nimeltä Taigan erakot, kirjoittaja Vasili Peskov. Se kertoo vanhauskovaisesta ortodoksiperheestä, jotka 20-luvulla pakeni Sajan-vuorillle taigaan alkaen elää eristyksissä. Geologit löysivät heidät joskut 60-70 tienoilla. Mielenkiintoinen oli episoodi seuraksi viedystä koirasta. Sen seuraksi pihapiiriin hankkiutui susi. Aluksi sitä luultiinkin koiraksi mutta asian selvittyä se lopetettiin. Tällaista nykykäsityksen mukaan epäsusimaista on varmaan tapahtunut kautta historia.

        Susi on Suomessa uhanalainen, mutta ei sukupuuttoon kuoleva laji. Suomalainen susi on reunapopulaatiota suuremmasta Venäjällä olevasta n. 30 000 suden populaatiosta
        Sudella on Suomessa yhä suurempi joukko "ystäviä" puolustamassa sen oikeuksia, hyvä niin.
        Petotutkijana menestystä ja kunnioitusta ansainnut Erik Nyholm on sanonut: "Susia täytyy olla, mutta niitä ei saa näkyä. Susi, joka näyttäytyy ihmiselle, on tottunut ihmisiin ja siksi myös vaarallinen".
        Saman on todennut Dr. emeritus Valerius Geist tutkiessaan susia Pohjois-Amerikassa.

        Tottuminen ihmiseen etenee asteettain ja susi tulee yhä rohkeammaksi huomatessaan ettei ihmisestä ole vaaraa.
        Kanadalainen biologi Mark E. Mc Nay tekee tutkimuksistaan Kanadassa ja Alaskassa yhteenvedon jossa hän toteaa: " Suurin osa susi-ihmis konflikteista on tullut kansallispuistoissa, joissa ihmiset hakevat tilaisuutta päästä yhä lähemmäksi susia. Sudet ovat olleet kesyjä ja jopa leikkisästi käyttäytyviä. Hyökkäys on tullut täten sellaisena yllätyksenä, ettei sitä ole voinut mitenkään aavistaa".
        Ruotsissa kyseenalaista mainetta niitänyt "gysingevarg" sieppasi ja söi 9 lasta v. 1821. Tämä susi oli kasvanut vankeudessa ja se oli päästetty vapaaksi aikuistuttuaan. Tämän seurauksena susi metsästettiin lähes sukupuuttoon ja ruotsalainen susi on nykyään geeniperimältään samaa kuin Suomessa ja Venäjällä. Maittakoon että v:na 1827-1839 Ruotsissa myrkytettiin, ammuttiin ja loukutettiin yhteensä 6750 sutta.
        Myös Suomessa on Turun seudulla ollut samantyyppinen susi joka raateli ihmisiä 1880 luvun alussa. Sitä epäiltiin villintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi.
        Suden hyökkäyksistä löytyy tietoa mm tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Susi

        Wikipediassa oleva intialaisten (tyttö)lasten joutuminen suden suuhun on kumottu urbaanina legendana, tyttöjen ollessa epätoivottuja ja valtion maksaeessa vielä korvauksia.
        Tutkimus on nimeltään AMBIO ja siinä kumotaan tällainen huhu.

        Suden ja karhun rinnastettavuus käy yks' yhteen ja on vain ajan kysymys koska taas joku menettää henkensä lenkkipolulla.

      • vie
        Oikaisija kirjoitti:

        Susi on Suomessa uhanalainen, mutta ei sukupuuttoon kuoleva laji. Suomalainen susi on reunapopulaatiota suuremmasta Venäjällä olevasta n. 30 000 suden populaatiosta
        Sudella on Suomessa yhä suurempi joukko "ystäviä" puolustamassa sen oikeuksia, hyvä niin.
        Petotutkijana menestystä ja kunnioitusta ansainnut Erik Nyholm on sanonut: "Susia täytyy olla, mutta niitä ei saa näkyä. Susi, joka näyttäytyy ihmiselle, on tottunut ihmisiin ja siksi myös vaarallinen".
        Saman on todennut Dr. emeritus Valerius Geist tutkiessaan susia Pohjois-Amerikassa.

        Tottuminen ihmiseen etenee asteettain ja susi tulee yhä rohkeammaksi huomatessaan ettei ihmisestä ole vaaraa.
        Kanadalainen biologi Mark E. Mc Nay tekee tutkimuksistaan Kanadassa ja Alaskassa yhteenvedon jossa hän toteaa: " Suurin osa susi-ihmis konflikteista on tullut kansallispuistoissa, joissa ihmiset hakevat tilaisuutta päästä yhä lähemmäksi susia. Sudet ovat olleet kesyjä ja jopa leikkisästi käyttäytyviä. Hyökkäys on tullut täten sellaisena yllätyksenä, ettei sitä ole voinut mitenkään aavistaa".
        Ruotsissa kyseenalaista mainetta niitänyt "gysingevarg" sieppasi ja söi 9 lasta v. 1821. Tämä susi oli kasvanut vankeudessa ja se oli päästetty vapaaksi aikuistuttuaan. Tämän seurauksena susi metsästettiin lähes sukupuuttoon ja ruotsalainen susi on nykyään geeniperimältään samaa kuin Suomessa ja Venäjällä. Maittakoon että v:na 1827-1839 Ruotsissa myrkytettiin, ammuttiin ja loukutettiin yhteensä 6750 sutta.
        Myös Suomessa on Turun seudulla ollut samantyyppinen susi joka raateli ihmisiä 1880 luvun alussa. Sitä epäiltiin villintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi.
        Suden hyökkäyksistä löytyy tietoa mm tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Susi

        Wikipediassa oleva intialaisten (tyttö)lasten joutuminen suden suuhun on kumottu urbaanina legendana, tyttöjen ollessa epätoivottuja ja valtion maksaeessa vielä korvauksia.
        Tutkimus on nimeltään AMBIO ja siinä kumotaan tällainen huhu.

        Suden ja karhun rinnastettavuus käy yks' yhteen ja on vain ajan kysymys koska taas joku menettää henkensä lenkkipolulla.

        tukiaiset, työpaikat ja naiset. Myyttejä myyteistä ja sitä rataa.

        Karhujen ihmispelon on todettu olevan geneettistä, ihmispelko on todettu sellaisillakin karhuilla jotka eivät aiemmin elämässään ole ihmisen kanssa tekemisissä. Arveletko että evoluutio kehittyy yhtä pikavauhtia kuin ilmastonmuutos, vai kuinka nopeasti ajattelit evoluution poistavan tämän ominaisuuden? Karhuja metsästetään ja hyvä niin, kunhan se tapahtuu lain puitteissa kuten muutkin toimet yhteiskunnassamme.

        Mainitset että lähellä asuva karhu asustelee metsässä, eikös sen pidäkin asua metsässä? Niitä erämaita kun ei tahdo olla enää johtuen ihmisen halusta mennä asumaan syrjäiseenkin korven kolkkaan, samalla kuitenkaan ei hyväksyttäisi sitä että metsässä asuu villieläimiä, vaan ne pitäisi desinfioida metsistä.

        Mistä olet saanut päähäsi että Suomessa asuisi yli 2800 karhua? Uskomukset, pelot ja kuvitelmat muuttuvat mielikuvituksessa usein totuudeksi.

        Onko esim. Ruotsissa ollut suuriakin ongelmia nykyisen karhukannan kanssa? Yksi karhuhyökkäyksessä kuollut metsästäjä 100 vuoteen, ei ole paljon, kotikoirat tappavat moni verroin enemmän. Metsästyksen luonteeseen kuuluu ettei sen pidäkään olla riskitöntä, tapellessa voi joskus sattua nenään.

        Mainitsit myös että karhut elättävät "tarpeetonta" joukkoa tutkimustyössä yms. Eikö ole vain hyvä että ihmiset löytävät elinkeinon ja elättävät itsensä karhun avulla? Ihan samalla tavallahan maaseudun väestö saa muiden Suomen veronmaksajien tuella elellä edelleen maaseudulla ja pussiin kilahtaa rahaa vaikka mitään ei tekisikään, kuin tuottaisi yli tarpeen olevia maataloustuotteita. että jokaisen korven kolkassakin on mahdollisuus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin jne. Kyllä se on todettava että pidän huomattavasti luotettavampana tietona työkseen karhuja tutkivia, kuin kaveria joka on elämässään karhun kahdesti nähnyt.

        Karhun elintapojen hahmottamiseen, kuten muunkin pätevän ja luotettavan tiedon tuottamiseen tarvitaan pitkää seurantaa ja laajempaa kohderyhmää. Yhden karhun käyttäytyminen kun ei paljoakaan kerro, mutta tyypillistä populismiahan on yleistää yhden tekemiset laajempaan kokonaisuuteen, sitä kutsutaan myös hysteriaksi. Mutta pitäähän sitä kepulaisilla kansanedustajienkin jotain tehdä leivän eteen, vaikka edes näön vuoksi.

        Noista Yhdysvaltojen ja Kanadan karhuista sen verran, että siellä ihmiset ymmärtävät että luontoon kuuluvat myös villieläimet. Karhuja asuu ja niiden annetaan asua New Yorkin osavaltiossakin, mutta ne eivät mahtuisi Keski-Suomen metsiin, aika luonnostavieraantuneelta kuulostaa. Vai väitätkö että karhujen määrä on revennyt Yhdysvalloissa jotenkin hallitsemattomaksi, joiden edessä maailman ehdoton sotilasmahti on voimaton?

        Ruskeakarhujen hyökkäyksissä on kuollut Yhdysvalloissa vuodesta 1967 15 ihmistä, pitäisin sitä aika pienenä määränä, ottaen huomioon ihmisten ja karhujen määrään.
        Tuohon voisi liittää linkin ihan suomeksi olevaan kommenttiin, kuinka karhuihin suhtaudutaan alueilla joissa karhuja on pikkaisen enemmän kuin Suomessa ja jossa osataan elää luonnon kanssa yhdessä:

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001291&posting=22000000017716144#22000000017716144

        Ei muuta kuin parasta onnea ja huikeita elämyksia karhunmetsästäjille jahdissa,lupien puitteissa tietenkin. Jätetään pois ne kommentit, tule itse asumaa sinne ja tänne. Jokusen matkan päässä olevassa metsässä asustaa emokarhu pentuineen, mutta antaa asustella,eivät ole mitään häiriötä aiheuttaneet.

      • lakupoika
        vie kirjoitti:

        tukiaiset, työpaikat ja naiset. Myyttejä myyteistä ja sitä rataa.

        Karhujen ihmispelon on todettu olevan geneettistä, ihmispelko on todettu sellaisillakin karhuilla jotka eivät aiemmin elämässään ole ihmisen kanssa tekemisissä. Arveletko että evoluutio kehittyy yhtä pikavauhtia kuin ilmastonmuutos, vai kuinka nopeasti ajattelit evoluution poistavan tämän ominaisuuden? Karhuja metsästetään ja hyvä niin, kunhan se tapahtuu lain puitteissa kuten muutkin toimet yhteiskunnassamme.

        Mainitset että lähellä asuva karhu asustelee metsässä, eikös sen pidäkin asua metsässä? Niitä erämaita kun ei tahdo olla enää johtuen ihmisen halusta mennä asumaan syrjäiseenkin korven kolkkaan, samalla kuitenkaan ei hyväksyttäisi sitä että metsässä asuu villieläimiä, vaan ne pitäisi desinfioida metsistä.

        Mistä olet saanut päähäsi että Suomessa asuisi yli 2800 karhua? Uskomukset, pelot ja kuvitelmat muuttuvat mielikuvituksessa usein totuudeksi.

        Onko esim. Ruotsissa ollut suuriakin ongelmia nykyisen karhukannan kanssa? Yksi karhuhyökkäyksessä kuollut metsästäjä 100 vuoteen, ei ole paljon, kotikoirat tappavat moni verroin enemmän. Metsästyksen luonteeseen kuuluu ettei sen pidäkään olla riskitöntä, tapellessa voi joskus sattua nenään.

        Mainitsit myös että karhut elättävät "tarpeetonta" joukkoa tutkimustyössä yms. Eikö ole vain hyvä että ihmiset löytävät elinkeinon ja elättävät itsensä karhun avulla? Ihan samalla tavallahan maaseudun väestö saa muiden Suomen veronmaksajien tuella elellä edelleen maaseudulla ja pussiin kilahtaa rahaa vaikka mitään ei tekisikään, kuin tuottaisi yli tarpeen olevia maataloustuotteita. että jokaisen korven kolkassakin on mahdollisuus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin jne. Kyllä se on todettava että pidän huomattavasti luotettavampana tietona työkseen karhuja tutkivia, kuin kaveria joka on elämässään karhun kahdesti nähnyt.

        Karhun elintapojen hahmottamiseen, kuten muunkin pätevän ja luotettavan tiedon tuottamiseen tarvitaan pitkää seurantaa ja laajempaa kohderyhmää. Yhden karhun käyttäytyminen kun ei paljoakaan kerro, mutta tyypillistä populismiahan on yleistää yhden tekemiset laajempaan kokonaisuuteen, sitä kutsutaan myös hysteriaksi. Mutta pitäähän sitä kepulaisilla kansanedustajienkin jotain tehdä leivän eteen, vaikka edes näön vuoksi.

        Noista Yhdysvaltojen ja Kanadan karhuista sen verran, että siellä ihmiset ymmärtävät että luontoon kuuluvat myös villieläimet. Karhuja asuu ja niiden annetaan asua New Yorkin osavaltiossakin, mutta ne eivät mahtuisi Keski-Suomen metsiin, aika luonnostavieraantuneelta kuulostaa. Vai väitätkö että karhujen määrä on revennyt Yhdysvalloissa jotenkin hallitsemattomaksi, joiden edessä maailman ehdoton sotilasmahti on voimaton?

        Ruskeakarhujen hyökkäyksissä on kuollut Yhdysvalloissa vuodesta 1967 15 ihmistä, pitäisin sitä aika pienenä määränä, ottaen huomioon ihmisten ja karhujen määrään.
        Tuohon voisi liittää linkin ihan suomeksi olevaan kommenttiin, kuinka karhuihin suhtaudutaan alueilla joissa karhuja on pikkaisen enemmän kuin Suomessa ja jossa osataan elää luonnon kanssa yhdessä:

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001291&posting=22000000017716144#22000000017716144

        Ei muuta kuin parasta onnea ja huikeita elämyksia karhunmetsästäjille jahdissa,lupien puitteissa tietenkin. Jätetään pois ne kommentit, tule itse asumaa sinne ja tänne. Jokusen matkan päässä olevassa metsässä asustaa emokarhu pentuineen, mutta antaa asustella,eivät ole mitään häiriötä aiheuttaneet.

        ei ole ikinä käynytkään ulkomailla. Sinänsä vilkas mielikuvitus mutta näkeehän sen tyhmempikin tekstistä, koska mies asuu erämaassa ja petojen keaskellä.

        Minä olen asunut kaksi talvea ko. alueella ja tiedän siellä asuvien ihmisten suhtautumisen petoihin ja he eivät niitä rakasta sillä suhtautuminen on sama kuin Suomessa.

      • salaliitto
        lakupoika kirjoitti:

        ei ole ikinä käynytkään ulkomailla. Sinänsä vilkas mielikuvitus mutta näkeehän sen tyhmempikin tekstistä, koska mies asuu erämaassa ja petojen keaskellä.

        Minä olen asunut kaksi talvea ko. alueella ja tiedän siellä asuvien ihmisten suhtautumisen petoihin ja he eivät niitä rakasta sillä suhtautuminen on sama kuin Suomessa.

        niminen kaveri asuu Ontariossa, näin nopealla googlettamisella selvitettynä. Siinä olet kyllä väärässä että tuolla ilman suunnalla oltaisiin yhtä hysteerisen vieraantuneita luonnosta kuin Kepu-Suomessa, äkkiäkös sieltä karhut olisivat hävitetty, jos näin olisi. Karhut ovat siellä todella iso business ja tuovat leivän monelle. Miksi ei Suomessakin voisi karhut tuoda elannon useammille ihmisille? Sinusta en usko että olisit viettänyt kahta talvea Keuruun maamieskoulua kauempana, kirjoituksesi paljastaa sen.

      • negatiivinen ajattelu
        lakupoika kirjoitti:

        ei ole ikinä käynytkään ulkomailla. Sinänsä vilkas mielikuvitus mutta näkeehän sen tyhmempikin tekstistä, koska mies asuu erämaassa ja petojen keaskellä.

        Minä olen asunut kaksi talvea ko. alueella ja tiedän siellä asuvien ihmisten suhtautumisen petoihin ja he eivät niitä rakasta sillä suhtautuminen on sama kuin Suomessa.

        geneettistä? Yhdysvalloissa ja Kanadassa karhuja on osattu hyödyntää, ne tuovat paikalliselle väestölle valtavasti rahaa ja näin hyödyttävät koko alueen hyvinvointia. Suomessa taas kepulaiseen mieleen on iskostunut hyödyntä-ajattelu, tuotetaan ylituotantona maataloustuotteita joille ei ole kysyntää, loisitaan muiden taloudellisesti menestyvien aluiden kustannuksella kuppaamalla heidän rahoja jotta saataisiin elää maaseudulla jossa ilman muiden tukea ei voisi elää. Sitten vielä pelätään hysteerisenä karhuja joita, herranjestas, asuu METSÄSSÄ!

        Eikö karhu asiassa voisi nähdä ne loistavat mahdollisuudet joita tarjoaa se että luontomme on monimuotoinen ja siellä elää petoeläimiä.

        Eikö olisi paljon järkevämpää ottaa rahat pois ulkomaalaisilta turisteilta ja hyödyttää omaa aluen hyvinvointia ja omavaraisuutta? Ai niin, mihinkäs sitä kepua sitten tarvittaisiinkaan.

        Tämä asia on ymmärretty Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa enemmistö ei todellakaan vihaa petoeläimiä, miksi vihata sellaista joka tuo yhteisölle hyvinvointia? Toki siellä ymmärretään, että petoeläimet ovat petoeläimiä ja metsään mennään omalla vastuulla.

      • rajansakerjätessäkin
        vie kirjoitti:

        tukiaiset, työpaikat ja naiset. Myyttejä myyteistä ja sitä rataa.

        Karhujen ihmispelon on todettu olevan geneettistä, ihmispelko on todettu sellaisillakin karhuilla jotka eivät aiemmin elämässään ole ihmisen kanssa tekemisissä. Arveletko että evoluutio kehittyy yhtä pikavauhtia kuin ilmastonmuutos, vai kuinka nopeasti ajattelit evoluution poistavan tämän ominaisuuden? Karhuja metsästetään ja hyvä niin, kunhan se tapahtuu lain puitteissa kuten muutkin toimet yhteiskunnassamme.

        Mainitset että lähellä asuva karhu asustelee metsässä, eikös sen pidäkin asua metsässä? Niitä erämaita kun ei tahdo olla enää johtuen ihmisen halusta mennä asumaan syrjäiseenkin korven kolkkaan, samalla kuitenkaan ei hyväksyttäisi sitä että metsässä asuu villieläimiä, vaan ne pitäisi desinfioida metsistä.

        Mistä olet saanut päähäsi että Suomessa asuisi yli 2800 karhua? Uskomukset, pelot ja kuvitelmat muuttuvat mielikuvituksessa usein totuudeksi.

        Onko esim. Ruotsissa ollut suuriakin ongelmia nykyisen karhukannan kanssa? Yksi karhuhyökkäyksessä kuollut metsästäjä 100 vuoteen, ei ole paljon, kotikoirat tappavat moni verroin enemmän. Metsästyksen luonteeseen kuuluu ettei sen pidäkään olla riskitöntä, tapellessa voi joskus sattua nenään.

        Mainitsit myös että karhut elättävät "tarpeetonta" joukkoa tutkimustyössä yms. Eikö ole vain hyvä että ihmiset löytävät elinkeinon ja elättävät itsensä karhun avulla? Ihan samalla tavallahan maaseudun väestö saa muiden Suomen veronmaksajien tuella elellä edelleen maaseudulla ja pussiin kilahtaa rahaa vaikka mitään ei tekisikään, kuin tuottaisi yli tarpeen olevia maataloustuotteita. että jokaisen korven kolkassakin on mahdollisuus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin jne. Kyllä se on todettava että pidän huomattavasti luotettavampana tietona työkseen karhuja tutkivia, kuin kaveria joka on elämässään karhun kahdesti nähnyt.

        Karhun elintapojen hahmottamiseen, kuten muunkin pätevän ja luotettavan tiedon tuottamiseen tarvitaan pitkää seurantaa ja laajempaa kohderyhmää. Yhden karhun käyttäytyminen kun ei paljoakaan kerro, mutta tyypillistä populismiahan on yleistää yhden tekemiset laajempaan kokonaisuuteen, sitä kutsutaan myös hysteriaksi. Mutta pitäähän sitä kepulaisilla kansanedustajienkin jotain tehdä leivän eteen, vaikka edes näön vuoksi.

        Noista Yhdysvaltojen ja Kanadan karhuista sen verran, että siellä ihmiset ymmärtävät että luontoon kuuluvat myös villieläimet. Karhuja asuu ja niiden annetaan asua New Yorkin osavaltiossakin, mutta ne eivät mahtuisi Keski-Suomen metsiin, aika luonnostavieraantuneelta kuulostaa. Vai väitätkö että karhujen määrä on revennyt Yhdysvalloissa jotenkin hallitsemattomaksi, joiden edessä maailman ehdoton sotilasmahti on voimaton?

        Ruskeakarhujen hyökkäyksissä on kuollut Yhdysvalloissa vuodesta 1967 15 ihmistä, pitäisin sitä aika pienenä määränä, ottaen huomioon ihmisten ja karhujen määrään.
        Tuohon voisi liittää linkin ihan suomeksi olevaan kommenttiin, kuinka karhuihin suhtaudutaan alueilla joissa karhuja on pikkaisen enemmän kuin Suomessa ja jossa osataan elää luonnon kanssa yhdessä:

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001291&posting=22000000017716144#22000000017716144

        Ei muuta kuin parasta onnea ja huikeita elämyksia karhunmetsästäjille jahdissa,lupien puitteissa tietenkin. Jätetään pois ne kommentit, tule itse asumaa sinne ja tänne. Jokusen matkan päässä olevassa metsässä asustaa emokarhu pentuineen, mutta antaa asustella,eivät ole mitään häiriötä aiheuttaneet.

        Luomalla aiheetonta karhuhysteriaa lehdet tekevät rahaa, politikot keräävät ääniä. Kun pienen vähemmistön tuntemalle ja lietsomalle karhuhysterialle ei ole mitään aihetta eikö karhuista voisi ajatella postiivisesti. Niiden avulla voitaisiin syrjäseuduista tehdä aidosti omavaraisesti elinkelpoisia nykyisen keinotekoisen tukiasten avulla asemasta.

        Olisikin ajateltava positiivisesti niitä mahdollisuuksia joita meille luo se että meillä on olemassa monimuotoinen luonto karhuineen.

        Kansataloudellisesti ja koko kansan etu olisi luovuttaisiin tuottamattomista tuotteista (esim.tuottamaton maatalous) ja luotaisiin tuottavia hyödykkeitä (karhumatkailu jne.), joka aidosti toisi itseluotua hyvinvointia alueelle.

        En tiedä mihin suomalainen mies on menossa, oma isoisäni joka eli ja harrasti karhumetsästystä luovutetussa Karjalassa karhumailla kuolisi varmaan uudestaan häpeään, jos ei olisi jo kerralleen kuollut lukiessaan näitä pelosta väpättäviä luonnosta erkaantuneita hiirulaisia.

      • pelkääminen
        Oikaisija kirjoitti:

        Susi on Suomessa uhanalainen, mutta ei sukupuuttoon kuoleva laji. Suomalainen susi on reunapopulaatiota suuremmasta Venäjällä olevasta n. 30 000 suden populaatiosta
        Sudella on Suomessa yhä suurempi joukko "ystäviä" puolustamassa sen oikeuksia, hyvä niin.
        Petotutkijana menestystä ja kunnioitusta ansainnut Erik Nyholm on sanonut: "Susia täytyy olla, mutta niitä ei saa näkyä. Susi, joka näyttäytyy ihmiselle, on tottunut ihmisiin ja siksi myös vaarallinen".
        Saman on todennut Dr. emeritus Valerius Geist tutkiessaan susia Pohjois-Amerikassa.

        Tottuminen ihmiseen etenee asteettain ja susi tulee yhä rohkeammaksi huomatessaan ettei ihmisestä ole vaaraa.
        Kanadalainen biologi Mark E. Mc Nay tekee tutkimuksistaan Kanadassa ja Alaskassa yhteenvedon jossa hän toteaa: " Suurin osa susi-ihmis konflikteista on tullut kansallispuistoissa, joissa ihmiset hakevat tilaisuutta päästä yhä lähemmäksi susia. Sudet ovat olleet kesyjä ja jopa leikkisästi käyttäytyviä. Hyökkäys on tullut täten sellaisena yllätyksenä, ettei sitä ole voinut mitenkään aavistaa".
        Ruotsissa kyseenalaista mainetta niitänyt "gysingevarg" sieppasi ja söi 9 lasta v. 1821. Tämä susi oli kasvanut vankeudessa ja se oli päästetty vapaaksi aikuistuttuaan. Tämän seurauksena susi metsästettiin lähes sukupuuttoon ja ruotsalainen susi on nykyään geeniperimältään samaa kuin Suomessa ja Venäjällä. Maittakoon että v:na 1827-1839 Ruotsissa myrkytettiin, ammuttiin ja loukutettiin yhteensä 6750 sutta.
        Myös Suomessa on Turun seudulla ollut samantyyppinen susi joka raateli ihmisiä 1880 luvun alussa. Sitä epäiltiin villintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi.
        Suden hyökkäyksistä löytyy tietoa mm tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Susi

        Wikipediassa oleva intialaisten (tyttö)lasten joutuminen suden suuhun on kumottu urbaanina legendana, tyttöjen ollessa epätoivottuja ja valtion maksaeessa vielä korvauksia.
        Tutkimus on nimeltään AMBIO ja siinä kumotaan tällainen huhu.

        Suden ja karhun rinnastettavuus käy yks' yhteen ja on vain ajan kysymys koska taas joku menettää henkensä lenkkipolulla.

        ja ala elää. Tähän siteeraisin Erkki Lampenia joka käveli, hiihti, meloi Suomen päästä päähän ja lisäksi pyöräili ympäri Suomen tulematta Suomen joka kolkassa tungokseen asti pyörivien petojen syömäksi, edes näkemättä niitä. Kerran oli karhu käynyt tosin teltan vieressä, mutta haistanut ilmeisen pahalle haisevaksi ja jättänyt syömättä.

        Lampen kirjoittaa mielestäni osuvasti tähän aihettomaan ja propagandistiseen pienen vähemmistön lietsomaan karhuhysteriaan liittyen tähän malliin:

        -Elämä on lyhyt, ja jokainen heikkoudelle, pelolle ja laiskuudelle luovutettu päivä tekee siitä vielä lyhyemmän. Älkää antako sydämen rämettyä ja kasvaa umpeen.

        Linkistä voi lukea tämän kaverin matkoista:
        http://www.saunalahti.fi/~elampen/

      • Oikaisija
        vie kirjoitti:

        tukiaiset, työpaikat ja naiset. Myyttejä myyteistä ja sitä rataa.

        Karhujen ihmispelon on todettu olevan geneettistä, ihmispelko on todettu sellaisillakin karhuilla jotka eivät aiemmin elämässään ole ihmisen kanssa tekemisissä. Arveletko että evoluutio kehittyy yhtä pikavauhtia kuin ilmastonmuutos, vai kuinka nopeasti ajattelit evoluution poistavan tämän ominaisuuden? Karhuja metsästetään ja hyvä niin, kunhan se tapahtuu lain puitteissa kuten muutkin toimet yhteiskunnassamme.

        Mainitset että lähellä asuva karhu asustelee metsässä, eikös sen pidäkin asua metsässä? Niitä erämaita kun ei tahdo olla enää johtuen ihmisen halusta mennä asumaan syrjäiseenkin korven kolkkaan, samalla kuitenkaan ei hyväksyttäisi sitä että metsässä asuu villieläimiä, vaan ne pitäisi desinfioida metsistä.

        Mistä olet saanut päähäsi että Suomessa asuisi yli 2800 karhua? Uskomukset, pelot ja kuvitelmat muuttuvat mielikuvituksessa usein totuudeksi.

        Onko esim. Ruotsissa ollut suuriakin ongelmia nykyisen karhukannan kanssa? Yksi karhuhyökkäyksessä kuollut metsästäjä 100 vuoteen, ei ole paljon, kotikoirat tappavat moni verroin enemmän. Metsästyksen luonteeseen kuuluu ettei sen pidäkään olla riskitöntä, tapellessa voi joskus sattua nenään.

        Mainitsit myös että karhut elättävät "tarpeetonta" joukkoa tutkimustyössä yms. Eikö ole vain hyvä että ihmiset löytävät elinkeinon ja elättävät itsensä karhun avulla? Ihan samalla tavallahan maaseudun väestö saa muiden Suomen veronmaksajien tuella elellä edelleen maaseudulla ja pussiin kilahtaa rahaa vaikka mitään ei tekisikään, kuin tuottaisi yli tarpeen olevia maataloustuotteita. että jokaisen korven kolkassakin on mahdollisuus yhteiskunnan tuottamiin palveluihin jne. Kyllä se on todettava että pidän huomattavasti luotettavampana tietona työkseen karhuja tutkivia, kuin kaveria joka on elämässään karhun kahdesti nähnyt.

        Karhun elintapojen hahmottamiseen, kuten muunkin pätevän ja luotettavan tiedon tuottamiseen tarvitaan pitkää seurantaa ja laajempaa kohderyhmää. Yhden karhun käyttäytyminen kun ei paljoakaan kerro, mutta tyypillistä populismiahan on yleistää yhden tekemiset laajempaan kokonaisuuteen, sitä kutsutaan myös hysteriaksi. Mutta pitäähän sitä kepulaisilla kansanedustajienkin jotain tehdä leivän eteen, vaikka edes näön vuoksi.

        Noista Yhdysvaltojen ja Kanadan karhuista sen verran, että siellä ihmiset ymmärtävät että luontoon kuuluvat myös villieläimet. Karhuja asuu ja niiden annetaan asua New Yorkin osavaltiossakin, mutta ne eivät mahtuisi Keski-Suomen metsiin, aika luonnostavieraantuneelta kuulostaa. Vai väitätkö että karhujen määrä on revennyt Yhdysvalloissa jotenkin hallitsemattomaksi, joiden edessä maailman ehdoton sotilasmahti on voimaton?

        Ruskeakarhujen hyökkäyksissä on kuollut Yhdysvalloissa vuodesta 1967 15 ihmistä, pitäisin sitä aika pienenä määränä, ottaen huomioon ihmisten ja karhujen määrään.
        Tuohon voisi liittää linkin ihan suomeksi olevaan kommenttiin, kuinka karhuihin suhtaudutaan alueilla joissa karhuja on pikkaisen enemmän kuin Suomessa ja jossa osataan elää luonnon kanssa yhdessä:

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000001291&posting=22000000017716144#22000000017716144

        Ei muuta kuin parasta onnea ja huikeita elämyksia karhunmetsästäjille jahdissa,lupien puitteissa tietenkin. Jätetään pois ne kommentit, tule itse asumaa sinne ja tänne. Jokusen matkan päässä olevassa metsässä asustaa emokarhu pentuineen, mutta antaa asustella,eivät ole mitään häiriötä aiheuttaneet.

        Ensiksi huomauttaisin lyhyesti, ettei evoluutiolla ole suuntaa ja se etenee vailla päämäärää. Luonnonvalinta ohjaa evoluutiota, jolloin se perimä joka on tehokkaimmin lisääntyvä tulee vallitsevaksi populaation geenialleelia tarkasteltaessa.
        Näin se tekee myös karhun ja suden kohdalla.
        Tekeekö suureksi paisuva, ihmisten asuttamia alueita lähestyvä populaatio, karhuista yhä enemmän ihmistä karttavia, sitä sopii jokaisen miettiä.

        Maapallon ilmakehällä on erinomainen kyky siirtää yhä suurempia lämpökuormia ulkoavaruuteen. Tämän se tekee rajumpien tuulien, hirmumyrskyjen, merivirtojen ja tietenkin vesihöyryn avulla.



        Samoin sanoisin minäkin, mutta näyttää siltä että sielläkin ollaan jo lähtöarvojen asettelussa yössä, joko manipulaatio mielessä tai tahattomasti, ainakin mitä tietoihin ja niiden saatavuuteen tulee. Katso vaikka:
        http://www.rktl.fi/riista/index.html



        Sitä ei kutsuta muuten hysteriaksi vaan populismiksi.
        Yhden karhun seuraamisesta on enemmän hyötyä kuin tuhannen karhun seuraamisesta kun tutkimustuloksia ei löydy mistään, myöskään ei tule mitään tiedotteita, joissa olisi puolueetonta informaatiota.
        Löytyy kyllä kaikenlaista toiveajattelun höystämää nallukka-informaatiota.
        Jokainen suomalainen tietää että karhu on kaikkiruokainen peto joka elää korvessa, katsomatta sitä Metsähallituksen tai Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilta.

        Viimeisellä lauseella todistit itsestäsi sen mitä pitikin..

      • Oikaisija
        negatiivinen ajattelu kirjoitti:

        geneettistä? Yhdysvalloissa ja Kanadassa karhuja on osattu hyödyntää, ne tuovat paikalliselle väestölle valtavasti rahaa ja näin hyödyttävät koko alueen hyvinvointia. Suomessa taas kepulaiseen mieleen on iskostunut hyödyntä-ajattelu, tuotetaan ylituotantona maataloustuotteita joille ei ole kysyntää, loisitaan muiden taloudellisesti menestyvien aluiden kustannuksella kuppaamalla heidän rahoja jotta saataisiin elää maaseudulla jossa ilman muiden tukea ei voisi elää. Sitten vielä pelätään hysteerisenä karhuja joita, herranjestas, asuu METSÄSSÄ!

        Eikö karhu asiassa voisi nähdä ne loistavat mahdollisuudet joita tarjoaa se että luontomme on monimuotoinen ja siellä elää petoeläimiä.

        Eikö olisi paljon järkevämpää ottaa rahat pois ulkomaalaisilta turisteilta ja hyödyttää omaa aluen hyvinvointia ja omavaraisuutta? Ai niin, mihinkäs sitä kepua sitten tarvittaisiinkaan.

        Tämä asia on ymmärretty Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa enemmistö ei todellakaan vihaa petoeläimiä, miksi vihata sellaista joka tuo yhteisölle hyvinvointia? Toki siellä ymmärretään, että petoeläimet ovat petoeläimiä ja metsään mennään omalla vastuulla.

        Jos vihjailet että olen kepulainen tai peräti kepulainen poliitikko, erehdyt.
        Kerrohan niistä rikastuneista karhujen hyödyntäjistä siellä Ameriikan mantereella.
        Täällä Suomessa kun nuo muutamat hyödyntäjät tuppaavat elämään existens-minimum tasolla, jos yrittävät pelkällä karhusafarilla tulla toimeen.

        Myisin mielelläni tuon karhun saksalaiselle metsästysporukalle jos valtio antaisi siihen luvan :) Voisin kyllä myydä sen myös suomalaiselle porukalle.
        Mutta eihän se niin mene. Karhu poloisen päivät ovat jo luetut ja sen viimeiset päivät se saa mekastaa minun puolestani niinkuin haluaa :)
        Tietysti osoitan sille tietä autuaammille metsästysmaille jos se minulle käy kovasti uhoamaan :)
        En vielä halua paljastaa miten sen elinkaari päättyy. Toivon kuitenkin että sen elämä on ollut yhtä täyteistä ja onnellista kuin minunkin :)

      • Oikaisija
        pelkääminen kirjoitti:

        ja ala elää. Tähän siteeraisin Erkki Lampenia joka käveli, hiihti, meloi Suomen päästä päähän ja lisäksi pyöräili ympäri Suomen tulematta Suomen joka kolkassa tungokseen asti pyörivien petojen syömäksi, edes näkemättä niitä. Kerran oli karhu käynyt tosin teltan vieressä, mutta haistanut ilmeisen pahalle haisevaksi ja jättänyt syömättä.

        Lampen kirjoittaa mielestäni osuvasti tähän aihettomaan ja propagandistiseen pienen vähemmistön lietsomaan karhuhysteriaan liittyen tähän malliin:

        -Elämä on lyhyt, ja jokainen heikkoudelle, pelolle ja laiskuudelle luovutettu päivä tekee siitä vielä lyhyemmän. Älkää antako sydämen rämettyä ja kasvaa umpeen.

        Linkistä voi lukea tämän kaverin matkoista:
        http://www.saunalahti.fi/~elampen/

        Tuolla treadissa vähän ylempänä jo totesinkin eläväni onnellista ja täyteläistä elämää. Samaa toivoin myös karhulle viimeisinä elinpäivinään.

        Samoin kerron tuolle karjalaissyntyiselle karhunkaatajan pojalle, ettei sen edesmenneen isäukon tarvitse minua hävetä rohkeuden puuttumisesta. Voisitkin tulla katsomaan mitä sille kerron :)

      • Oikaisija
        rajansakerjätessäkin kirjoitti:

        Luomalla aiheetonta karhuhysteriaa lehdet tekevät rahaa, politikot keräävät ääniä. Kun pienen vähemmistön tuntemalle ja lietsomalle karhuhysterialle ei ole mitään aihetta eikö karhuista voisi ajatella postiivisesti. Niiden avulla voitaisiin syrjäseuduista tehdä aidosti omavaraisesti elinkelpoisia nykyisen keinotekoisen tukiasten avulla asemasta.

        Olisikin ajateltava positiivisesti niitä mahdollisuuksia joita meille luo se että meillä on olemassa monimuotoinen luonto karhuineen.

        Kansataloudellisesti ja koko kansan etu olisi luovuttaisiin tuottamattomista tuotteista (esim.tuottamaton maatalous) ja luotaisiin tuottavia hyödykkeitä (karhumatkailu jne.), joka aidosti toisi itseluotua hyvinvointia alueelle.

        En tiedä mihin suomalainen mies on menossa, oma isoisäni joka eli ja harrasti karhumetsästystä luovutetussa Karjalassa karhumailla kuolisi varmaan uudestaan häpeään, jos ei olisi jo kerralleen kuollut lukiessaan näitä pelosta väpättäviä luonnosta erkaantuneita hiirulaisia.

        Miten saan rahaa, vaikutusvaltaa, kunniaa...varsinkin karhunkaatajan kunniaa :)
        Leikki sikseen, kerroit olevasi karhunkaatajien sukua, isänisäsi harrasti karhunmetsästystä Karjalassa, entisen Neuvostoliiton, sitten IVY:n ja nyttemmin Venäjälle kuuluvalla alueella.
        Siitähän väännetään peistä vieläkin pitäisikö se saada takaisin ja millä keinoin, eli kysymys taitaa olla hinnasta ja siitä kumpi osapuoli joutuu luovutuksen yhteydessä käymään kukkarolla.

        Millaisella menestyksellä isäsi harrasti karhunmetsästystä?




        Vaikuttaa siltä, että isänisäsi kuoli ensimmäiselläkin kerralla häpeään :)

        Pelkäämpä ettei isoisäsi ainakaan minua tarvitsisi hävetä. Sinusta en tiedä, vaikka helposti pelosta väpättävistä hiirulaisista puhutkin.
        Voimmehan me sopia että tulet tänne osoittamaan rohkeutesi. kävelet vain päivämakuupaikkaan, saat ottaa vaikka granaatinheittimen turvaksesi ja saat vielä valita vuorokauden ajankin, mutta piä kiirettä :)
        Karhu ärähdystä ei pidä sinun säikähtämän, sillä ärtynyt ja kiukkuinen se on tätänykyä, se kävi tuossa ärhentelemään yhelle mopopojalle, onneksi poika ei kuullut, muuten ois voinut tulla jotain turahduksen tapaista housuun.
        Niin, sittenhän se nähtäisiin jos isänisäsi häpeäisi jotain muuta kuin minua :)

        Karjalan laulumailla oli neljä melkein ylipääsemätöntä luonnon-estettä joka vuosi ja sen vuoksi siellä ei voitu odottaa kovin hyviä viljasatoja. Ne olivat syksy, talvi, kevät ja kesä. Pikkasen samaa on täällä meidän kotoisessa Suomessakin jonka vuoksi maataloutta joudutaan tukemaan, puhumattakaan USA:n miljardituista omille viljelijöilleen.

      • sillä mittasuhteet
        salaliitto kirjoitti:

        niminen kaveri asuu Ontariossa, näin nopealla googlettamisella selvitettynä. Siinä olet kyllä väärässä että tuolla ilman suunnalla oltaisiin yhtä hysteerisen vieraantuneita luonnosta kuin Kepu-Suomessa, äkkiäkös sieltä karhut olisivat hävitetty, jos näin olisi. Karhut ovat siellä todella iso business ja tuovat leivän monelle. Miksi ei Suomessakin voisi karhut tuoda elannon useammille ihmisille? Sinusta en usko että olisit viettänyt kahta talvea Keuruun maamieskoulua kauempana, kirjoituksesi paljastaa sen.

        olivat siellä aivan erillaiset kuin täällä. Putoa nyt jo sieltä untuvapilvistä tänne maanpäälle. Siellä oli jokaisella luonnossa liikkuvalla paikallis askukaalla aseet ja he tarvittaessa käyttivät niitä.

        Ne erämaat olivat jotain uskomattomia Suomen luontoon verrattaessa. Eihän täällä ole sellaista korpea jossa voi samoilla päivän tapaamatta asutusta ja teitä. Siellä sai mennä surutta päivä tolkulla.

        Luonnonsuojelualueet ovat sitten erikseen jossa on vartijat ja he poistavat petoja tarpeen vaatiessa eivätkä kysele Brysselistä lupaa. He varoittavat turistiakin näiden pyrkiessä vaaralliselle alueelle.

        Täällä sitten jotkut idiootit vertaavat Suomen luontoa siihen....

      • Oikaisija
        Oikaisija kirjoitti:

        Ensiksi huomauttaisin lyhyesti, ettei evoluutiolla ole suuntaa ja se etenee vailla päämäärää. Luonnonvalinta ohjaa evoluutiota, jolloin se perimä joka on tehokkaimmin lisääntyvä tulee vallitsevaksi populaation geenialleelia tarkasteltaessa.
        Näin se tekee myös karhun ja suden kohdalla.
        Tekeekö suureksi paisuva, ihmisten asuttamia alueita lähestyvä populaatio, karhuista yhä enemmän ihmistä karttavia, sitä sopii jokaisen miettiä.

        Maapallon ilmakehällä on erinomainen kyky siirtää yhä suurempia lämpökuormia ulkoavaruuteen. Tämän se tekee rajumpien tuulien, hirmumyrskyjen, merivirtojen ja tietenkin vesihöyryn avulla.



        Samoin sanoisin minäkin, mutta näyttää siltä että sielläkin ollaan jo lähtöarvojen asettelussa yössä, joko manipulaatio mielessä tai tahattomasti, ainakin mitä tietoihin ja niiden saatavuuteen tulee. Katso vaikka:
        http://www.rktl.fi/riista/index.html



        Sitä ei kutsuta muuten hysteriaksi vaan populismiksi.
        Yhden karhun seuraamisesta on enemmän hyötyä kuin tuhannen karhun seuraamisesta kun tutkimustuloksia ei löydy mistään, myöskään ei tule mitään tiedotteita, joissa olisi puolueetonta informaatiota.
        Löytyy kyllä kaikenlaista toiveajattelun höystämää nallukka-informaatiota.
        Jokainen suomalainen tietää että karhu on kaikkiruokainen peto joka elää korvessa, katsomatta sitä Metsähallituksen tai Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilta.

        Viimeisellä lauseella todistit itsestäsi sen mitä pitikin..

        Rktl näköjään päivittää sivujaan. Toivottavasti saamme lukea ruotsalaisten tutkimusten tuloksena syntyneen arvion Ruotsin karhukannasta. Ehkä olisi liikaa toivottu jos myös Suomen karhukannasta tulisi jokin empiiriseen tutkimusaineistoon perustuva arvio. Vuotuiset prosentuaaliset lisäykset jo sinällään tuulesta temmattuun arvioon kun eivät oikein vakuuta.

      • taiganerakot
        laikaman kirjoitti:

        Törmäsin joku vuosi sitten kirjaan nimeltä Taigan erakot, kirjoittaja Vasili Peskov. Se kertoo vanhauskovaisesta ortodoksiperheestä, jotka 20-luvulla pakeni Sajan-vuorillle taigaan alkaen elää eristyksissä. Geologit löysivät heidät joskut 60-70 tienoilla. Mielenkiintoinen oli episoodi seuraksi viedystä koirasta. Sen seuraksi pihapiiriin hankkiutui susi. Aluksi sitä luultiinkin koiraksi mutta asian selvittyä se lopetettiin. Tällaista nykykäsityksen mukaan epäsusimaista on varmaan tapahtunut kautta historia.

        En muista mainintaa, että susi lopetettiin? sehän pyrki mökkiläisten koiran seuraan seurustelumielessä, mutta ovelaan suteen ei ole luottamista. Yleensähän susi panee koiran poskeensa sellaisen tavtessaan.
        Luin minäkin tuon tosi mielenkiintoisen kirjan.

    • Oikaisija

      Tällähetkellä karhu syö pääsääntöisesti marjoja (on syönyt jo noin viikon).
      Mustikka ja lakka kuuluvat karhun herkkuihin ja niitä se ahmii lähes kaiken valveillaoloajan.
      Myös sen vuorokausirytmi on siirtynyt myöhäisempään.
      Se lähtee liikkeelle aamupuolella yötä n. 02.00 hämärän aikaan ja siirtyy marja-alueelle. Se kiertää marjojen perässä syöden kokoajan ja alue jolla se liikkuu saattaa olla hyvinkin pieni ja alue täyttyy muutaman marjastusviikon aikana karhun askelten painautumista.
      Myös sen uloste on muuttunut ja usein löytyy vain pieniä "kikenöitä" jotka ovat vähän teerenpaskaa suurempia, mutta pienempiä kuin hirvenpapanat ja pitkulaisempia ja niitä saattaa löytyä vain yksi paikastaan.
      Vaikka tänä vuonna marjoja on vähän ja ne ovat pieniä, ehtii karhu täyttää niillä vatsansa ja se asettuu levolle iltapäivän aikaan noin 16-18 aikaan. Jos se tuntee olonsa turvalliseksi marjamaisemassa ja jos alueella on juomavettä, eikä mikään muukaan syy pakota sitä palaamaan päivämakkuupaikkaan, se jää usein nukkumaan marja-alueelleen, vaikka päivämakuupaikkaan ei olisi matkaa kuin parisataa metriä.
      Mutta kyllä karhulle maistuvat vieläkin sammakot myyrät ja jäniksen kesäpoikaset, joita se ajaa takaa samaan tapaan kuin ajokoira, mutta ei tietenkään hauku.
      Hämärästä metsästä voi hyvällä tuurilla kuulla lyhyen ja kiivan ajon aiheuttaman rytinän.

      Se että karhu syö marjoja päiväsaikaan aiheuttaa marjastajien ja muiden luonnossa liikkuvien ihmisten kohtaamisia ja karhuhavaintoja tehdään tällöin myös enemmän.

      Kerron vielä vähäsen myös ihmiselle olennaisesta ominaisuudesta joka on kuitenkin vaimentunut verrattaessa sitä muiden eläinten aistiin, jota usein arkikielessä kutsutaan "vaistoksi".

      Moni metsämies, marjastaja ja luonnossa liikkuja on varmaan kokenut samanlaisen tuntemuksen kuin minä, mutta kerron siitä yleisluonteisesti.
      Olen metsässä ja lähestyn tiheää pensaikkoa, kuusikkoa tai ylitän hakkuuaukeaa tai suota.
      Ympäröivällä maisemalla ei ole sinänsä merkitystä.
      Olen kulkenut ko. alueen läpi ja ohi aiemminkin, mutta maisema voi olla uusikin. Kuitenkin juuri nyt ja tälläkerralla jostain käsittämättömästä syystä ihokarvani ja niskavillani nousevat pystyyn ja kummallinen kihelmöinti tuntuu selässä ja vähän joka puolella.
      Vastassa oleva maisema tuntuu uhkaavalta ja epämiellyttävältä ja tuntuu etten halua jatkaa sinnepäin ja mieleen tulee kaikki karhu- ja susijutut ja haluan lähteä paluumatkalle pikimmiten. Monilla tulee myös tuntemus että jokin uhkaavaa tarkkaillee heitä.
      Tiedän että monet muutkin ihmiset ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia.

      Olen vahvasti sitä mieltä että tuo tuntemus on oikea. Ihminen on ehkä saanut sieraimiinsa vaikkapa karhun hajumolekyylin ja ikiaikainen mekanismi on vielä olemassa täysin tiedostamattamme ja vie signaalin alitajunnan lokeroon ja herättää tuon tuntemuksen. Se voi olla myös ääni tai jokin muutos ympäristössä joka saa tuon tuntemuksen aikaan.

      Omat henkilokohtaiset kokemukseni karhujen osalta ovat olleet viisikertaa todistettavasti oikeita ja suden kohdallaa kaksi kertaa, mutta jää myös lukuisia kertoja ettei mitään petohavaintoa ole kuitenkaan tehty myöhmemminkään. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, ettenkö olisi ollut oikeassa tuntemukseni kanssa.
      Kertaakaan en ole törmännyt petoon mutta muutaman päivän tai viikon jälkeen alueella jossa "pöyristyin" on todettu jälkiä tai nähty karhu tai susi.

      Kuljen paljon luonnossa ja olen tietoisesti yrittänyt päästä näkemään karhun, kuitenkaan siinä onnistumatta.
      Kaksi kertaa olen karhun nähnyt mutta kummallakaan kertaa en voi onnitella oveluuttani, sillä kysymyksessä ovat olleet puhtaat sattumat ja karhun valppautta ovat häirinneet toiset ihmiset ja minä vain satuin olemaan oikessa paikassa oikeaan aikaan.

      • koettu

        -Tästä tulee mieleeni ensimmäinen "törmäämiseni" karhun kanssa. Aika kultaa muistot, mutta tuo tunne joka parikymmentä vuotta sitten valtasi mielen ja kehon on elävänä muistissa. Kävelin sattuneesta syystä pitkää marssia eräänä kesänä tyhjällä tiellä kellon ollessa siinä 23-24 maissa ja yön alkaessa tehdä tuloaan. Olin kulkemassa keskellä "ei mitään" kun vierestä metsästä alkoi kuulua jumalaton rytinä, ihan kuin sarjakuvien karatemies olisi heilunut metsässä ja laittanut puuta poikki kovalla vauhdilla, rytinää kesti hetken ja silloin tuli tuo tunne josta oikoja kirjoitti:

        Monilla tulee myös tuntemus että jokin uhkaavaa tarkkaillee heitä.
        Tiedän että monet muutkin ihmiset ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia.

        Erittäin epämiellyttävä, painostava, pelottava, sekä tunne että metsässä on jotain jolle "ei kannata vittuilla". Tunne meni ohi jonkin ajan kuluttua ja jatkoin matkaa niskat kyyryssä kun olin tosiaan keskellä korpea, taakse ei voinut kääntyä ja eteenpäin oli mentävä. Siinä tunteen hellittäessä lohduttelin itseäni "hirvet ne siellä ryskäsi" vaikka tiesin että ei siellä mitkään hirvet sellaista ääntä pidä.

        Myöhemmin yöllä saadessani kyydin rekkaan, rekkamies asiaa ihmetellessäni sanoi:Karhu.Sillä suunnalla kuulemma niitä oli. Samanlaisen pikavastauksen antoi myös seudulla aikoinaan asustellut tuttavani hänelle kertoessani.

    • Oikaisja2

      Kirjoituksesi karhusta oli muuten ihan hyvä paitsi, että väitteesi
      "... mutta sen saa varovaiseksi ihmisen ja koiran yhdistelmä jonka se mieltää vaikka koiran hajua ei olekaan läsnä. Ihmisen ja koiran yhteiselo on jatkunut niin pitkään että se on vaikuttanut myös karhun evoluutioon ja piirtynyt sen mieleen ikuisesti,"
      ei pidä paikaansa!! Totta on se, että karhu pelkää ihmistä mutta ei "ikuisesti", kuten väitit.
      Kunhan karhu oppii - niinkuin se aina oppii uusia asioita - ettei ihmistä tarvitsekaan pelätä niin se ei ihmistä sitten todellakaan enää pelkää; kiitos kaikkien "aktivistien" joiden ansiosta karhu nykyään saa tallustella ihmisen reviiriellä eli kotipihoissa.
      Jos karhu edelleen pidetään oppimassaan uskossa, että ihminen ja koira - ja ihminen yksinkin - on karhulle vaarallinen niin karhu viisaana eläimenä pysyy poissa ihmisten pihoista ja kylistä.
      Ei opeteta karhulle uusia, ihmiselle vaarallisia käytöstapoja puolustelemalla karhun oikeuksia vallata ihmislähiöt.
      Karhulla on toki oikeutensa mutta kai ne pitää olla ihmiselläkin!
      PS. Kirjoitukseni ei ollut vastustusta "oikaisijan" muuten asialliseen kirjoitukseen

      • Oikaisija

        Totta ettei mikään ole ikuista.
        Tarkoitin vain sitä, että ihminen valitessaan suden (lue koiran) kumpanikseen on vaikuttaut myös karhun perimään pitkän ajan saatossa siten, että karhut saattavat mieltää ihmisen osaksi susilaumaa ja tällöin se osa karhuista on saanut pitää henkensä ja päässyt lisääntymään, joka on osannut luontaisesti varoa kyläyhteisön ihmisiä ja koiria.
        Kyliin rötöstelemään tulleet karhut on luonnollisesti yritetty tappaa ja tapettukin, jolloin ne ovat karsiutuneet pois lisääntymästä.

        Tietysti tilanne muuttuu kun kylien läheisyydessä tepastelevat karhut huomaavat ja oppivat ettei ihmisistä ja koirista ole mitään vaaraa. Toisin oli ennen, jolloin koko kylän koirat olivat ympäri vuoden irti. Koiralauma oli todella vaarallinen yksinään kuljeksiville karhuille ja nujersi liian lähelle tulleen karhun.

        Tilanne on myös siinäkin suhteessa muuttunut, ettei koiria nykyään saisi käytännössä pitää irrallaan ollenkaan, koirat eivät enää toimi yhtenäisenä laumana, eikä ihminenkään ole enää uhka karhuille.
        Voi hyvinkin olla mahdollista, että tulevaisuuden karhut muuttuvat takaisin niiksi arvaamattomasti ja agressiivisesti käyttäytyviksi karhuiksi joita on Alaskassa ja Amerikan pohjoisissa osavaltioissa.

        Koirien ja ihmisten yhteistyömekanismi ei enää suosi kilttejä karhuja, päinvastoin eri valtioiden (Suomi etunenässä)lainsäädännön vaikutuksesta röyhkeys ja agressiivisuus tulevat olemaan ominaisuuksia joita voimme odottaa tulevaisuuden karhuilta. Merkkejä tällaisesta kehityksestä on jo olemassa.
        Tätähän eivät varmasti aktivistitkaan halua, mutta tuskin he ovat niin pitkälle asioita ajatelleetkaan.

        Suurpedoista repeää leveä leipä yhä suuremmalle ja suuremmalle kaartille toimistovirkailijoita. fil. kandeja, tutkijoita, professoreita, tilastonikkareita ja arvioijia, puhumattakaan suurpetokantojen hoitosuunnitelmista ja kaikenkarvaisesta informaation tuottamisesta, jolla ei ole juuri mitään merkitystä.

        Esim. onko merkitystä jos arvio vuoden 2004 karhukannasta on 810 ja vuoden 2005 arvio on 820 karhua. Molemmat ovat arvioita ja molemmissa on virhemaginaalit. Lisäksi ei ole mitään luotettavaa lähdettä joihin arviot voisivat perustua.

        Jos lähdetään inhorealismin tielle, voisi kysyä millaista karhua aktivistit haluvat. Onko se se uljas ja häijy eläin, joka karjui korvessa muinaisina aikoina vai onko se urbaani city-lammas karhunvaatteisiin puettuna, vai pitäisikö geeniteknologian puuttua peliin ja muuttaa karhut kesyiksi ja kilteiksi rotankokoisiksi käppänöiksi vai millainen ihmisen pihoissa tassuttelevan karhun kuuluisi olla.
        Pikkuisia käppänäkarhuja voisi hyvinkin tepastella jokaisen kunnon suomalaisen puutarhassa :)

    • Oikaisija

      Varmastikin on metsästäjiä, joita kiehtoo ajatus karhumetsälle lähtemisestä ja siihen osallistumisesta.
      Mistä siis tietoa että karhu on valinnut reviirin ja liikkuu sen tarjoamilla ruokapöydillä, joita sen reviirin lähialueilla täytyy olla. Hyvällä reviirillä, jossa kaikki on lähellä ja reviiri on suppea, majailee iso ja voimakas uros ja huonompiin, joissa joutuu tekemään pitempiä marsseja ruokapöydästä toiseen siirryttäessä, kulkevat pienemmät (nuoremmat) urokset, sitten naaraat pentuineen ja nuoret karhut ja kaikkein huonoimmilla ovat erauspennut ilman emoa.

      Iso ja voimakas on nykyään (valitettavasti) usein lähellä asutusta ja viljelyksiä. Osin se johtuu ihmisen toimista metsissä ja maanviljelyksestä, mutta myös isomman karhun pelottomuudesta ihmistä kohtaan.

      Kannattaa pohtia mikä olisi esim. kunnan tai kylän lähistöllä sellainen paikka, jossa karhun tarvitsemat ruokailupaikat olisivat lähellä toisiaan. Metsän läpi virtaava puro tai oja ja riitävän suojainen ja tiheä lehtipuuvaltainen tiheikkö suojaisine pakoreitteineen on tärkein, myös hirvien ja muiden eläinten polut risteävät juuri tällaisessa maastossa.

      Kaikkien viljojen oraat kelpaavat karhulle ja lisäksi myös luonnon heinäkasvit ja juuret. Viljakasveja tulisi löytyä reviiriksi kelpuutetulta alueelta. Karhu ei kuitenkaan välttämättä mene oraita syömään, mutta oraiden löytyminen tarpeen vaatiessa lisää karhun halukkuutta vallata reviiri. Syksyllä kaurapellot ovat sen viimeisiä ruokapöytiä ja silloin se yön pimeydessä uskaltautuu niihin ja ahmii viimeiset kymmenet kilot painoonsa ennen paastoa ja talviunta.

      Karhun metsästyksen suunnittelu kannattaa aloittaa vaikkapa talvipesästä poistuvan karhun jälkiä etsimällä maalis-huhtikuun aikoihin.
      Talvipesä saattaa olla sen verran kaukana kesäisestä päivämakuupaikasta ettei sen perusteella voi aivan varmasti sanoa mikä karhu on kyseessä ja mihin se suunnistaa. Toki jäljet kannattaa mitata (myös etutassun leveys) jonka perusteella voidaan suhteellisen varmasti sanoa onko kyseessä uros vai naaras ja varmistua sen koosta.
      Karhu oleilee lähellä talvipesäänsä ns. korjuupesässä viikon tai parin verran ja sinä aikana se saa suolistonsa ja elimistönsä toimimaan pitkän paaston ja talviunen aikaisesta tyhjäkäynti olotilasta.
      Kevään aikana kannattaa siis etsiä jälkiä ja jätöksiä, muurahaispesät ovat hyviä indikaattoreita, samoin keväämmällä pihlajan, koivun ja haavan maahan pudonneet ja ehkä jo kuivahtaneet oksat joissa on pieniä lehtiä ja joita karhulta tipahtelee versoja riipiessään ja syödessään.
      Kevätkesään ajoittuu myös karhun kiima ja usein karhun reviiriksi luetaan myös vaelluksen ja kiiman aiheuttamat mutkittelut ja toisten karhujen reviireille tunkeutumiset. Urokset käyvät kamppailuja ja tosi hyvällä onnella niitä voi myös kuulla illan ja yön tunteina mutta myös päivällä. Karjaisut saattavat olla vertahyytävän pelottavia.

      Looginen ajattelu tuottaa varsin hyvää tulosta mietittäessä mihin karhu asettuu kesäksi. Jossain täällä olikin kerrottu kodin lähelle asettuneesta karhusta (sekin oli iso uros). On totta että linnut näkevät ja haistavat ympäristössä liikkuvat pedot ihmistä ja myös muita eläimiä paremmin. Kannattaa siis seurata niiden ääniä, ne eivät turhia hälyttele.
      Kuovit seuraavat karhua pitkälle metsään ja jopa pikkulinnut pitävät hälytystä yllä karhun hiippaillessa pitkin metsänreunaa ihmissilmältä ja saaliseläimiltä näkymättömissä.

      Jos hälytysäänet alkavat alkuyön aikana ja toistuvasti samasta suunnasta olet oikeilla jäljillä ja luultavasti olet löytänyt karhun kesäisen lepopaikan. Vielä jos omistat koiran ja koirasi sopivan tuulen sattuessa alkaa haukkua iltaisin, voit jo olla lähes varma löydöstäsi.
      Tässä kohden kannattaa muistuttaa, että ei ole niin pientä proteiinin palasta (linnunpoikanen) ettei karhu olisi siitä kiinnostunut.

      Myös huuhkaja saattaa aiheuttaa hämmennystä yön tunteina variksissa, joten niiden yölliseen kraakkumiseen ei voi luottaa. Joskus myös kanahaukka metsästää valoisina kesäöinä.
      Erittäin hyvä merkki karhusta on hirvien ja peurojen katoaminen karhun reviiriltä.
      Eräs merkki on hirven haaskan löytyminen mutta se onkin jo toinen juttu :)

      Päätän täältä tälläkertaa tähän mutta palailen kyllä piakkoin...

      • sfsa

        Päivää, ensinnäkin kyselisin että saisinko luvan laittaa nämä kirjoituksesi karhun tavoista eräälle foorumille sinun nimissäsi. Ja mikäli annat tähän suostumuksesi niin voisitko ystvällisesti yhdistää kaikki tekstit yhtedsi ja samaksi jutuksi, ja lähettää sen minulle osoitteeseen: teme991(at)hotmail.com
        (at)=@

      • Oikaisija
        sfsa kirjoitti:

        Päivää, ensinnäkin kyselisin että saisinko luvan laittaa nämä kirjoituksesi karhun tavoista eräälle foorumille sinun nimissäsi. Ja mikäli annat tähän suostumuksesi niin voisitko ystvällisesti yhdistää kaikki tekstit yhtedsi ja samaksi jutuksi, ja lähettää sen minulle osoitteeseen: teme991(at)hotmail.com
        (at)=@

        Otan yhteyttä...ja kiitos lukijoille :)
        Tarkoitukseni on saattaa tietoon jotakin tietämyksestäni, koska miljoonien eurojen budjeteilla pyörivät tutkimusprojektit eivät saa todellista tietoa netti- tai muiden julkaisujen muotoon.

        Petoeläinkantojen suuruutta yritetään arvioida tietoisesti aivan liian pieniksi, kerrotaan myös karhujen valtavista jopa 2000 neliökilometrin reviireistä. Karhun kriteerit täyttäviä reviirejä ei näinollen edes sovi kovin montaa suomeen. Lsäksi kerrotaan että metsästämme suden ja karhun sukupuuttoon ja kerromme sen EU-komissiolle ihan itse ja itse itseämme syyttäen.

        Kukaan ei älähdä vaikka ensimmäinen karhu sataanseitsemäänkymmeneen vuoteen tapetaan äkisti sukupuuttoon Saksassa. Kukaan ei puhu saksalaisen karhukannan hoidosta. Mielestäni suomalaisten aktivistien tulisi hävetä.
        Olen sitä mieltä että karhuja on Suomessa moninkertainen määrä arvioituun vähän yli 800 karhuun verrattuna.
        Susia on selvästi vähemmän mutta susi on röyhkeämpi ja siitä tehdään näköhavaintoja helpommin ja useammin.

        Yritän laittaa kirjoitukset järjestykseen ja saada ne sellaisiksi, että niitä voi lueskella kiroilematta tautofonisia taipumuksiani.
        Mutta en minä vielä tähän lopeta..kerään uutta matskua kokoajan..

        Lopuksi muistutan, että karhu on hieno eläin, ylivoimainen suosikkini, mutta valitettavasti niitä on aivan liikaa.

      • k0rh0nen

        Myöskin tikat kulkevat karhun varoitustorvina, kuten ihmisenkin. Turhauttaa joskus mehtuureissulla, kun tikka kulkee kilometritolkulla edessä varoittamassa ihmisen olemassaolosta.

      • Oikaisija
        k0rh0nen kirjoitti:

        Myöskin tikat kulkevat karhun varoitustorvina, kuten ihmisenkin. Turhauttaa joskus mehtuureissulla, kun tikka kulkee kilometritolkulla edessä varoittamassa ihmisen olemassaolosta.

        Totta...ja karhu pentele pyrkii piiloutumaan ja valitsee suojaisen reitin päästäkseen lintujen hälystä eroon.

      • Oikaisija2
        Oikaisija kirjoitti:

        Otan yhteyttä...ja kiitos lukijoille :)
        Tarkoitukseni on saattaa tietoon jotakin tietämyksestäni, koska miljoonien eurojen budjeteilla pyörivät tutkimusprojektit eivät saa todellista tietoa netti- tai muiden julkaisujen muotoon.

        Petoeläinkantojen suuruutta yritetään arvioida tietoisesti aivan liian pieniksi, kerrotaan myös karhujen valtavista jopa 2000 neliökilometrin reviireistä. Karhun kriteerit täyttäviä reviirejä ei näinollen edes sovi kovin montaa suomeen. Lsäksi kerrotaan että metsästämme suden ja karhun sukupuuttoon ja kerromme sen EU-komissiolle ihan itse ja itse itseämme syyttäen.

        Kukaan ei älähdä vaikka ensimmäinen karhu sataanseitsemäänkymmeneen vuoteen tapetaan äkisti sukupuuttoon Saksassa. Kukaan ei puhu saksalaisen karhukannan hoidosta. Mielestäni suomalaisten aktivistien tulisi hävetä.
        Olen sitä mieltä että karhuja on Suomessa moninkertainen määrä arvioituun vähän yli 800 karhuun verrattuna.
        Susia on selvästi vähemmän mutta susi on röyhkeämpi ja siitä tehdään näköhavaintoja helpommin ja useammin.

        Yritän laittaa kirjoitukset järjestykseen ja saada ne sellaisiksi, että niitä voi lueskella kiroilematta tautofonisia taipumuksiani.
        Mutta en minä vielä tähän lopeta..kerään uutta matskua kokoajan..

        Lopuksi muistutan, että karhu on hieno eläin, ylivoimainen suosikkini, mutta valitettavasti niitä on aivan liikaa.

        Ole varovainen antaessasi luvan siirtää sun kirjoitus SUN nimissäsi ERÄÄLLE foorumille!

      • Oikaisija
        k0rh0nen kirjoitti:

        Myöskin tikat kulkevat karhun varoitustorvina, kuten ihmisenkin. Turhauttaa joskus mehtuureissulla, kun tikka kulkee kilometritolkulla edessä varoittamassa ihmisen olemassaolosta.

        Ehkä olet samaa mieltä, paljon luontoa seuranneena, tästä väittämästäni (Korhonen ja myös muut). Vastaväitteitäkin suvaitaan :)
        Nimittäin: Kaikilla linnuilla, västäräkistä kotkaan ja kaikilla eläimillä, myyristä karhuihin ja hirviin, on kyky ymmärtää lajirajojen yli toistensa varoitusäänet. Veikkaan että esim. linnut ymmärtävät toisten lintulajien kommunikointia ja merkkiääniä yllättävän hyvin.

      • Korpinääni

        Olen metsässä ja suolla liikkuessani huomannut varsinkin korppien äänessä muutosta, kun jotain on itseni lisäksi alueella liikkumassa. Aistin usein korpin äänen varoittajana. On siis ihmisen ystävä!

    • Oikaisija

      Viimeyönä karhu lähti yllättäen liikkeelle jo noin yhden aikaan. Ensimmäisten haukahdusten jälkeen noin 200m:n etäisyydeltä tarkkailupaikastani kuului ehkä kymmenenkunta matalaa ja vaimeaa hirven röhkäystä. Ilmeisesti myös karhu oli saanut hirvenhajua sieraimiinsa sillä se oli kiertänyt etelään n. kilometrin verran tuulen alapuolelle, jolloin ihan kylän pinnassa olevar koirat innostuivat ensimmäisenä haukkumaan. Haukku kesti lyhyen aikaa ja karhu tuli kilometrin vasta tuuleen n. 5 minuutissa lähinaapurieni koirien haukuttavaksi. Nämäkään eivät pitkään haukkuneet mutta hyvin nopeasti n. 1-2 minuutin kuluttua haukun lakkaamisesta keskikylän koirat innostuivat uudelleen. Haukku kesti pari tuntia joten on ilmeistä että karhu onnistui saaliin ajossa. Saa nähdä jos löytyisi uusi haaska vai jäikö harhu haikailemaan pelloille paennutta saalistaan.
      Tuuli oli paremminkin vain yöllistä heikkoa virtausta pohjoisesta. Ilma oli ehkä kosteaa, koska äänet eivät kantaneet yhtä selvästi kuin tavallisesti.

      • yks vaan

        Minnes se oikaisja on kadonnut kun ei ole pariin päivään siitä mitään kuulunu? Eihan vaan oo kävelly se "sepen":) suuhun?

      • Oikaisija
        yks vaan kirjoitti:

        Minnes se oikaisja on kadonnut kun ei ole pariin päivään siitä mitään kuulunu? Eihan vaan oo kävelly se "sepen":) suuhun?

        Kyllä täällä hengissä ollaan.
        Oikaisin vain koipiani vähän pitempään kun oli rauhallista, eikä ääniä kuulunut viimeyönä.
        Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö karhu olisi yhä samalla pienellä alueella. Yöllinen ilmavirtaus vain vei tuoksut pois koirien ulottuvilta.
        Toissailtana yhdeksän aikaan sain kuitenkin lisävahvistusta siihen, että karhu on ihmistä pelkäämätön ja utelias.
        Eräällä naapurillani on ollut pieni rankakasa, jota hän innostui sirkkelöimään illan viiletessä. Sirkkelin ääni kuului hyvin ja ei mennyt kuin kymmenen minuuttia kun samalla suunnalla olevan toisen naapurin koira aloitti kiivaan haukun lähellä olevaa metsää kohti, jonne karhu tuli tarkastamaan äänien aiheuttajaa.
        Ajelin edestakaisin kotiin johtavaa tietäni joka kulkee noin 150m:n etäisyydellä pellonreunasta sen suuntaisesti, mutta en nännyt odotetusti mitään.

        Yön aikana karhu oli mennyt tapansa mukaan useasti tieni yli poimien mustikoita tienvarsilta ja metsistä, tarkistellen kaikki kantojen juuret jos siellä sattuisi haiskahtamaan toukilta.
        Jälkiä syntyy siihen tahtiin että uusia on vaikea erottaa vanhojen seasta.
        Mainittakoon myös, että metsäsaareke jossa karhu marjastaa on vain noin 400m x 500m, kallio nousee keskellä ja sen ympäri karhu siis kiertää.
        Samankokoisia saarekkeita on ympäristössä useampiakin ja maasto on yleisilmeeltään pienimuotoista metsän ja pellon tilkkutäkkiä, jossa kaikki mahdollinen tasainen ja kallioton maa on otettu viljelyskäyttöön.

        Kyseinen metsätilkku, jonka läpi kotitieni kulkee, on ollut sellainen "idioottivarma" mustikkapaikka, josta löytyy mustikkaa silloinkin kun muualta ei löydy.

    • Oikaisija

      Olen useaan otteeseen maininnut suden, vaikka tarkoitus onkin kirjoittaa karhusta.
      On kuitenkin niin, että ne ovat toistensa rivaaleja koska niiden saaliseläimet ovat samoja.
      Sudesta puhuessani olen taas maininnut useasti koiran, joka on kesy versio sudesta.
      Se että susi käy lajitoverien ja siis myös koiran kimppuun, selittyy suden käyttäytymisestä vieraita susi-/koirayksiloitä ja -laumoja kohtaan.

      Luonnossa elävän susilauman on todettu käyvän vieraiden susien kimppuun ja tappavan niitä ja syövän.
      Suden ja susilaumojen on todettu ajavan karhut reviiriltään ja käyvän myös sen kimppuun. Susilauma anastaa karhuilta saaliita kuten hirviä ja muita karhun saaliiksi saamia eläimiä.
      Tällainen sudelle ominainen käytös on ominaista myös koirilla, alkaen hamasta kivikautisesta yhdessäolosta ihmisen seurassa. Tarkka rajaa suden muuttumisesta koiraksi ei voida vetää.
      Tämä koirien ja susien laumakäyttäytymisen muoto on vaikuttanut myös karhun evoluutioon ja sen seurauksena karhulle kehittyi ominaisuus pysyä kaukana epämiellyttävistä kilpailijoista.

      Kuten jo aikaisemmissa kirkoituksissani totesin, tällaista karhuja sydänmaiden kätköihin ajavaa mekanismia ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin ja sen seuraukset ovat nähtävissä nykypäivänä, jolloin karhut tunkevat yhä lähemmäs asuttuja seutuja.

      Mitä sitten pitäisi tehdä tälle ongelmalle. Metsästyslakia tuskin muutetaan niin että koirat saisivat kulkea laumoina ympäri vuoden.
      Ainoat vaihtoehdot ovat joko liian lähellä asutusta asuinpaikkanaan pitävien karhujen ampuminen, mahdollisesti myös kesäaikaan. Tällä varmistettaisiin se ettei sitten syksyn jahdeissa ammuta vääriä karhuja, jotka pitävät erämaan syvyyksiä alueenaan.
      Toinen vaihtoehto tuntuisi olevan mahdollinen mutta ei yhtä mukava. Nimittäin sallimalla suurempi susipopulaatio, joka estäisi karhun tulemisen pihoihin ja asutuksen lähelle.
      Kysymys olisikin niin suuresta susipopulaatiosta ettei sellainen vaihtoehto tule kysymykseenkään.

      On mielenkiintoista miten määrätyt tahot, ympäristöministeriö ja metsähallitus keulahahmoina, manipuloivat ihmisiä pelkillä arvioilla ja oletuksilla karhukannan kehitystä vuosien mittaan.
      Suomessa nämä tahot arvioivat olevan pyöreasti 850 karhua ja kanta lisääntyisi muutaman kymmenen karhun vuosivauhtia. Suomen viralliset tahot ilmoittavat Ruotsin karhukannaksi n. 1000 - 1200 kpl ja Norjan lukumäärä n. 50 kpl.

      Kuitenkin ruotsalaisten omat viralliset arviot ovat 1650 - 2850 karhun välillä.
      Tutkimus siellä on monikymmenkertaista ja esim. pannoitettuja karhuja on 250 verrattuna suomen 5 karhuun.
      Silti läntisen naapurimme arviot tuntuvat todemmantuntuisimmilta ja hyväksyttäviltä arvioilta.

      Onko kysymyksessä tahallinen, ongelman vähäisyyttä korostava manipulointi, jää jokaisen itsensä mietittäväksi. Oman mielipiteeni karhukannan suuruudesta olen kertonut jo aiemmin, mutta kerron sen vielä kerran: meillä saattaa hyvinkin olla samanverran karhuja kuin mitä ruotsissakin on, jopa enemmänkin kuin 2800. Kukaan ei sitä tiedä varmuudella..

    • Just se "yks"

      Miten on "Oikaisija", missäs vaiheessa se projekti on? Kun ei ole vielä sähköpostissa näkynyt, vai oletko vielä edes kerennyt touhuta sen parissa? Ei sillä kiirettä, mutta oishan se ihan hyvä olla ready 20.8 mennessä ;)

      • Oikaisija

        Pitkällisen pohdinnan ja älynystyröiden hieromisen jälkeen olen päättänyt jatkaa perusperiaatteeni mukaista boikotoivaa linjaa registeröintiä vaativien sivujen suhteen, enkä halua että kirjoituksiani kopsataan niille.
        Miin kauan kun näin hyviä keskustelu-palstoja, kuin mitä esim. Suomi24 ja muutama muu on olemassa ja jolle ei vaadita registeröitymistä, suosin niitä.
        Mielestäni sananvapauteen kuuluu mielipiteen ilmaisun vapaus, ja Suomi24 toimii siinä suhteessa erinomaisesti.
        Jos kirjoittelu menee loukkaavaksi, rasistiseksi tai rikokseenyllyttämiseksi, viesti yksinkertaisesti poistetaan sheriffien toimesta.
        Sorry...mutta näin minä sen olen päättänyt.

    • Oikaisija

      Evoluution myötä isäkarhulle on kehittynyt tärkeä ominaisuus, jolla se pystyy lisääntymään ja viemään omaa perimäänsä eteenpäin.
      Jo pienikin 1:n prosentin luokkaa oleva "paremmuus" lisääntymistehokkuudessa muuttuu sukupolvien myötä lajin vallitsevaksi ominaisuudeksi, kehittyen tietysti ajanmyötä lisää.

      Isäkarhun tärkeä ominaisuus on se, miten tehokkaasti se pystyy löytämään ja tappamaan emokarhulta pennut, vaikka emo niitä urheasti yrittää puolustaa.
      Jos uros tässä onnistuu, naaras tulee kiimaan ja näin tämä vallitseva ominaisuus siirtyy ja vahvistuu karhupopulaatiossa.
      Emokarhulla on samantapainen ominaisuus. Mitä tehokkaamin se pystyy puolustamaan pentujaan, sen varmammin sen tehokkuus siirtyy tuleviin sukupolviin.

      Myös Suomen metsissä käydään tällaisia murhenäytelmiä, niillä on kuitenkin hyvin tärkeä tarkoitus karhun tulevien sukupolvien menestymistä ajatellen.

      Lähes kaikilla petoeläimillä on samansuuntaista agressiivista käyttäytymistä.
      Nuori leijonauros valtaa raihnaiselta ja vanhaksi käyneeltä urokselta haaremin ja tappaa välittömästi lauman naarailla olevat pennut.

      Agressiivinen käyttäytyminen kuuluu petojen luonteeseen, Petoeläimen täytyy olla hyökkäävä ja urhea iskeäkseen kiinni niinkin pelottavaan vastustajaan kuin hirveen.

      • ........

        Hmmm, no olisin kyllä laittanut ne tekstisi sinne aivan anonyymisti, mutta mikäli se ei käy.. niin ei sitten.

    • Oikaisija

      Tänään karhu lähti liikkeelle klo 22 aikaan ja koirien haukkuminen on jo tauonnut.

      Nyt on aikaa laitella vähän ajankohtaisia kuvia karhun ulostekasoista. Ulosteiden DNA-tutkimus on Ruotsissa tuottanut tulosta ja Naturvårdsverket'in tutkijat antoivat lehdistötiedotteen, jossa ilmoittavat suhteellisen tarkan luvun ruotsalaisille karhuille, nimittäin 2550kpl niitä nyt sitten on.
      Toivoa sopii että myös Suomessa päästään ulosteiden DNA-analyysiin ja saataisiin todellisempi arvio kannan suuruudesta.

      Karhu syö nyt mustikkaa isoja määriä, jopa yli 50 kg päivässä.
      Laitan pari linkkiä jossa on karhun vääntämiä mustikka- ja puolukkatorttuja. Yhdessä on syöty haaskaa ja pienet vaaleat tikut ja pilkut, joita muuten tummassa ulosteessa näkyy, ovat haaskassa olleiden kärpästen toukkia.
      Löytyy myös kuva karhun merkitsemästä petäjästä.
      Näyttää siltä että karhu merkitsee haaskansa raapimalla puita jotta muut karhut tietäisivät pysyä poissa.
      Karhun reviiri on häilyvä käsite. Joissain tapauksissa karhut syövät ilmeisen sulassa sovussa samaa haaskaa. Useimmiten karhut ovat kuitenkin itse pyytämänsä hirvenraadon mustasukkaisia puolustajia. Karhuyksilöissä on eroja ja ne ovat yhtälailla persoonia kuten ihmisetkin.

      tässä jotain:
      http://www.bioresurs.uu.se/myller/fjall/bjornspillning.htm
      http://www.jagareforbundet.se/stockholm/rimbo/bjorn.htm
      http://www.c.lst.se/templates/Page.aspx?id=2430

      • lannenhunttari

        hyvia nalle havaintoja siella koti-suomessa.
        paljolti pitaa nuo asiat paikkansa taallakin.vaikka nalleja onkin useamman eri laatuista.loytyy 'kiukkusempaa' ja lauhkeaa laatua. itse en hunttuu-reisullani ole viela nallea kumauttanut, vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin.ehka viela haluankin sen tehda? nallen kaatolupa[mustakarhulle] on 30$ ja yksi hunttari saa kumota niita 2/ vuodessa.on kevat-ja syysmetsastys.asun muuten vancouver saarella,jos kiinnostaa.voin vastata hunttauskysymyksiin jos joku haluaa? terv.l-h.

      • Oikaisija
        lannenhunttari kirjoitti:

        hyvia nalle havaintoja siella koti-suomessa.
        paljolti pitaa nuo asiat paikkansa taallakin.vaikka nalleja onkin useamman eri laatuista.loytyy 'kiukkusempaa' ja lauhkeaa laatua. itse en hunttuu-reisullani ole viela nallea kumauttanut, vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin.ehka viela haluankin sen tehda? nallen kaatolupa[mustakarhulle] on 30$ ja yksi hunttari saa kumota niita 2/ vuodessa.on kevat-ja syysmetsastys.asun muuten vancouver saarella,jos kiinnostaa.voin vastata hunttauskysymyksiin jos joku haluaa? terv.l-h.

        Kiitos terveisistä ja terveisiä sinne suurelle lannelle. Tietysti karhu- ja susijutut kiinnostavat, kerrottiin niitä missäpäin maailmaa hyvänsä.
        Täällä päin hunttaajat joutuvat usein linnaan ja karhun metsästystä yritetään kovasti rajoittaa, siinä kuitenkaan onnistumatta.
        Näissä petoasioissa kaupunkilaiset päättävät millaista maaseudulla tulee olla ja mitä eläimiä sinne kuuluu.

        Itäsuomessa metsästyskuri tuppaa rakoilemaan ja tiettävästi siellä tapahtuu salakaatoja aidossa erämaa ja uudisasukas hengessä :)
        En toisaalta ihmettele petojen "lainsuojattomuutta" niinkauan kuin niiden aiheuttamista kotieläin- ja muista niiden aiheuttamista vahingoista ja haitoista ei korvauksia näytä liikenevän valtionkassasta. (petoja pitäisi saada lisää, mutta kuten tunnettua, mikään ei ole tässä maailmassa ilmaista, eikä kukaan halua veronmaksajien rahoja hukata korvauksiin.) Kotieläimen todistettavasti pedon aiheuttaman menetyksen omavastuu on 250€ ja useimmiten menetetty eläin katsotaan sen arvoiseksi, joten korvauksista puhuminen jää käytännössä kauniiksi lupauksiksi.

        En tiedä miten siellä lannella on, jos ammutkin kaksi karhua yhden sijasta, pääseekö maksamalla toiset $30 ? Täällä tulee maksimissan 2v vankeutta ja pyöreästi 2000 €:n korvaukset ja sakot.

      • ja,,,
        Oikaisija kirjoitti:

        Kiitos terveisistä ja terveisiä sinne suurelle lannelle. Tietysti karhu- ja susijutut kiinnostavat, kerrottiin niitä missäpäin maailmaa hyvänsä.
        Täällä päin hunttaajat joutuvat usein linnaan ja karhun metsästystä yritetään kovasti rajoittaa, siinä kuitenkaan onnistumatta.
        Näissä petoasioissa kaupunkilaiset päättävät millaista maaseudulla tulee olla ja mitä eläimiä sinne kuuluu.

        Itäsuomessa metsästyskuri tuppaa rakoilemaan ja tiettävästi siellä tapahtuu salakaatoja aidossa erämaa ja uudisasukas hengessä :)
        En toisaalta ihmettele petojen "lainsuojattomuutta" niinkauan kuin niiden aiheuttamista kotieläin- ja muista niiden aiheuttamista vahingoista ja haitoista ei korvauksia näytä liikenevän valtionkassasta. (petoja pitäisi saada lisää, mutta kuten tunnettua, mikään ei ole tässä maailmassa ilmaista, eikä kukaan halua veronmaksajien rahoja hukata korvauksiin.) Kotieläimen todistettavasti pedon aiheuttaman menetyksen omavastuu on 250€ ja useimmiten menetetty eläin katsotaan sen arvoiseksi, joten korvauksista puhuminen jää käytännössä kauniiksi lupauksiksi.

        En tiedä miten siellä lannella on, jos ammutkin kaksi karhua yhden sijasta, pääseekö maksamalla toiset $30 ? Täällä tulee maksimissan 2v vankeutta ja pyöreästi 2000 €:n korvaukset ja sakot.

        voit saada luvan myos grislyn [harmaa karhun] kaatoon yhden vuoden aikana.tuo grislyn kaatolupa on minulle 70$,
        jos sinun taalla taytyy nalle ampua itsepuolustukseksi ei siita sinua syyteta.
        tyokaverini joutui ampumaan grislyn viime kautena
        hirvimetsalla ollessaan,kun heilla oli hirven ruho puussa roikkumassa leiripaikalla ja iso nalle
        alkoi kaymaan illalla liian royhkeaksi,eika suostunut poistumaan.
        kaverini toi nallen kynnet tuopaikalle,olihan hurjan kokoiset,pidemmat kuin minun pisimmat sormeni,eika sormeni ole 'lyhinta' laatua.kylla tuollaisella 'kapalalla' miehen otsanahka irtoaa kevyesti,jos nalle pyyhkaisee.terv l-h

      • otsikkoon
        ja,,, kirjoitti:

        voit saada luvan myos grislyn [harmaa karhun] kaatoon yhden vuoden aikana.tuo grislyn kaatolupa on minulle 70$,
        jos sinun taalla taytyy nalle ampua itsepuolustukseksi ei siita sinua syyteta.
        tyokaverini joutui ampumaan grislyn viime kautena
        hirvimetsalla ollessaan,kun heilla oli hirven ruho puussa roikkumassa leiripaikalla ja iso nalle
        alkoi kaymaan illalla liian royhkeaksi,eika suostunut poistumaan.
        kaverini toi nallen kynnet tuopaikalle,olihan hurjan kokoiset,pidemmat kuin minun pisimmat sormeni,eika sormeni ole 'lyhinta' laatua.kylla tuollaisella 'kapalalla' miehen otsanahka irtoaa kevyesti,jos nalle pyyhkaisee.terv l-h

        kuuluisi olla- saan luvat laillisesti... puhun paikallsesta 'hunttarista' en turistista.luvat ja hinnat turistille ovat aivan toiset.

      • ja tosi asioita ainoastaan....
        otsikkoon kirjoitti:

        kuuluisi olla- saan luvat laillisesti... puhun paikallsesta 'hunttarista' en turistista.luvat ja hinnat turistille ovat aivan toiset.

        olen ollut taalla vanc.saarella noin 20 v, ja joka vuosi kuulee tassa provinssissa useita petojen ja ihmisen kanssakaymisia. ei aina kuolemaa ihmiselle ,mutta usein pahoja 'raateluja' ....puuma silloin-talloin, useimmiten lapseen kohdistuva hyokkays. sudesta tiedan vain 1 tapauksen,jossa susi
        kavi nukkuvan miehen kimppuun.[ei kuollut]
        mutta karhujen,seka musta,etta harmaakarhun hyokkayksia on yleensa useita joka vuosi.ja pahaa jalkea tai kuolema tulee useissa tapauksissa.
        olipa joku vuosi sitten 2metsastajaa molemmat tapettu harm.karhun toimesta.olivat nylkemassa ampumaansa elk[saksan hirvi] kun karhu yllatti molemmat.
        itse en pode 'karhuhysteriaa', suhtaudun kunnioituksella karhuihin,mutta suuriin metsiin en ilman asetta mene.tuntuisi kun olisi vahan niin kuin 'alasti'.

    • myyttejä

      Karhun vaarallisuudesta ihmiselle:

      Koirien hyökkäykset aiheuttavat huomattavasti enemmän kuolemia ja loukkaantumisia kuin Karhujen hyökkäykset ihmisiä kohtaan. Silti en ole huomannut tietyn puolueen kansanedustajien vaativan koirienpito-kieltoa. Ensisijassa voidaan vertailla kotikoirien hyökkäyksiä ei-perheeseen kuuluvia henkilöitä kohtaan,koirien kotieläimiin kohdistuneita hyökkäyksiä tai vaikkapa koirien aiheuttamia liikenneonnettomuuksia vrt karhun hyökkäyksiin ihmisiä kohtaan.

      Karhujen hyökkäyksiä ihmisiä kohtaan voidaan pitää todella pienenä marginaali-ilmiönä, mutta onhan se ylläpidettävä petohysteriaa yllä vaikkapa keinotekoisesti oman hyödyn tavoittelu mielessä, oli se sitten mikä tahansa.

      Esimerkkinä voi listata: iltapäivälehtien levikin lisäys, paikallislehtien revittely: koska eihän läpysköitä muuten luettaisi, kansanedustajien asiasta tietämättömien äänestäjien kalastelu, pitäisi saada huonoa itsetuntoa kohotettua tappamalla karhu ( en ole missään nimessä karhunmetsästystä vastaan, mutta valitettavasti metsästäjiinkin mahtuu henkilöitä jotka ovat valmiita millä keinolla tahansa valmiit pönkittämään heikkoa egoaan)jne...

      Karhujahan metsästetään Suomessa, eikä nykyinen kanta ole ongelma, kunhan se siirtyy tasaisemmin Suomeen, kyllä Suomen kokoiselle alueelle se 2000:n karhun kantakin ilman ongelmia mahtuu.

      Enemmänkin pitäisi kiinnittää huomiota asennepuoleen: opetella ottamaan vastuuta itsestään ja eläimistään, huomioimaan myös se että ympäristössä elelee muitakin kuin se minä itse, kiinnittämällä huomiota jätehuoltoon jne.

      Kyllähän Suomessa lopetaan karhut jotka alkavat pyöriä pihoissa, joten mikä ongelma? Ei kai sentään se, että karhut asuvat metsässä?

      • Oikaisija

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä koira-asiasta. On käsittämätöntä, että ihmiset erikoisuudentavoittelussaan ottavat sellaisia rotuja kuin pitbull, bulldogit ja muutamat muut rodut, joilla on tendenssiä kyseenalaistaa laumanjohtajuus myös isännältään ja joiden rodunjalostuksen kriteerinä on ollut osittain myös ihmisen päällekarkaaminen jopa raatelu ja tappaminen, vaikka pitbull omistajat pyrkivätkin hanakasti toista todistamaan.
        Yleensä on niin, että seurakoiraksi valittu rotu on sitä helpompi, mitä vähemmän sillä on metsästykseen liittyviä viettejä geeneissään ja perimässään.
        Yksi loistava rotu pelkäksi seurakoiraksi on samojedin pystykorva.

        En pyri mihinkään petohysterian lietsomiseen, mutta en liioin pidä siitä, että pieni vähemmistö luonnonsuojelu-aktivisteja vähättelee ja kaunistelee karhujen määrää ja ominaisuuksia.
        Tarkoitukseni on osoittaa, että karhuja on myös siellä missä niitä ei havaita, kertoa jotain niiden käytöksestä ja merkeistä luonnossa, joiden avulla voidaan varmuudella olettaa, että karhu on alueella vaikka siitä ei ole näköhavaintoa.
        Tarkoitus on siis saada ihmiset valppaiksi ja tekemään havaintoja, jolloin myös riistanhoitoyhdistyksien petoyhdysmiehille tulisi kannan todellista määrää vastaava määrä havaintoja. Väitän edelleen että "viralliset" arviot Suomen karhukannasta ovat liian alhaiset ja sehän palvelee luontoaktivistien päämääriä. Metsästys, tai kuten virallinen termi nykyisin kuuluu "kannanhoito", on kantaan nähden aivan liian pientä ja vähäistä ja kaiken lisäksi se kohdistuu pääsääntöisesti nk. kiltteihin karhuihin, joita elää kaukana asutuksesta nk. ydinalueilla joissa kanta on tiheä.
        Olisi myös tärkeää ennenkuin karhulle laadittava kannanhoito-ohjelma tehdään, tietää todellisen kannan suuruus.
        Tähänkin väitän että EU-komission vaatima tuhannen karhun kanta ylitty jo nyt hulppeasti, mutta tälläinen tietohan olisikin musertavaa karhujen puolesta hyysääjille.

        Kuten kerroin, karhun vallitseviin ominaisuuksiin kuuluu tietty agressiivisuus jo pelkästään sen pääsaalistuseläimen koon vuoksi, mutta myös sen lisääntymisbiologia on suuresti agressiiviseen suuntaan kantaa ohjaava.
        Kymmenien tuhansien vuosien saatossa ihminen on "karsinut" luonnonvalintaa muistuttavalla mekanismilla karhupopulaatiota ja onnistunut "jalostamaan" sitä kiltimmäksi, hävittämällä liian lähelle tulleet karhut ja samalla on hävinnyt myös agressiivinen ominaisuus. Pelottomuus on kuitenkin karhun perimässä olemassa ja evoluution ihmellisyyksiin kuuluu sen nopea uusien ominaisuuksien käyttöön otto, ominaisuus voi olla piilevä, yhtähyvin se voi olla uusikin.

        Karhukannan liian nopea lisääntyminen edesauttaa agressiivisen ominaisuuden yleistymistä kannassa.
        Amerikkalaisia tutkijoita ihmetyttää n. viiden vuoden intervalleissa todettu karhujen agressiivisuuden lisääntyminen.
        Mielestäni kantaa voidaan elvyttää, mutta siihen ei pitäisi pyrkiä päätäpahkaa. Kaikki ihmisiin pelottomasti suhtautuvat ja agressiiviset karhut olisi eliminoitava jo pelkästään sen vuoksi ettei ko. ominaisuudet yleisty populaatiossa.
        On surkuhupaisaa että karhujen ydinalueilla metsästetään karhuja, jotka eivät ole käyneet elämässään viittä kilometria lähempänä asuttua aluetta, samalla kun metsästys kielletään alueilla joissa karhut tulevat hyvinkin lähelle taajamia.

        Kysymys kuuluukin, millaisen karhun me haluamme?
        Jos sallitaan kannan nopea kasvattaminen ilman sen kummempia kriteerejä, ollaan muutaman kymmenen vuoden päästä tilanteessa, että petoviha on häirikkökarhujen ansiosta sitä luokkaa, että karhu metsästetään uudelleen lähes sukupuuttoon. Se voi olla jopa ainoa keino liian pelottomien karhujen eliminoimiseksi.

        Kerron vielä tästä urhosta joka tässä kiertelee.
        Ilmeisesti se onnistui jälleen kaatamaan aikuisen hirven, jota se nyt käy syömässä noin 3 km:n päässä kirkonkylältä ja sen haaskalle kulkema reitti ei tuo naapureiden koirien nenään hajuja, mutta lähempänä taajamaa olevien koirien nenissä taitaa haista, sen tuntuisesti siellä haukutaan :)

        Tämä karhu on myös erittäin taitava viheltelijä. Se osaa matkia punatulkkua, se osaa myös visertää mutta ei sen viserrystä voi tunnistaa oikein miksikään linnunviserrykseksi, ehkä siinä on aineksia mustarastaan ja helmi- ja varpuspöllön liverryksesta.
        Helmipöllö ja varpuspöllö osaavat myös visertää kauniisti kesäisessä metsässä, jos joku ei satu sitä tietämään.

      • Oikaisija

        Olen jo useaan otteeseen vihjannut että karhun ja petojen suojelu tuo monelle virkamiehelle kohtuullisen elintason. Hyvin harvassa on ne jotka tekevät mainittavaa bisnestä esim. karhusafarien järjestämisellä keinotekoisille haaskoille, eikä sillä ole mitään merkitystä verrattaessa rahavirtoja siihen näennäiseen tutkimukseen ja suunnitteluun jota Suomessa harrastetaan.
        Olen ehkä maininnut sanan pulliainen jossain viestissä. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan loukata Erkki Pulliaista, joka kuitenkin mielestäni edustaa todellista tietämystä petoasioissa, muutaman muun lisäksi.
        Tosin hekin ovat vain ihmisiä ja heiltäkin saattaa jäädä jokin asia huomaamatta.

        Petoasioiden kanssa hyysää ja niistä päättää lopulta hyvin pieni (äänekäs) ja suurimmaksi osaksi täysin evoluutio-teoriasta ja biologiasta vain lukion oppimäärän lukeneita päättäjiä, joiden näkökulma saattaa olla poliittisesti, uskonnollisesti tai muuten vaan värittynyt ja yksipuolinen.
        Ei pidä unohtaa luontoaktivistien lähes fundametalismia muistuttavaa äänekästä ja kaikki keinot sallivaa suhtautumista ko. asiaan.

        Jos petovihaajia kutsutaan näkemyksiltään "puusilmäiseksi" ei vastapuoleltakaan eli aktivisteilta puutu tätä ominaisuutta. Tietämättömyys on myös heidän puolellaan silmiinpistävää, eikä asiaa paranna todellisuuden vääristely ja jopa suoranainen valehtelu.

    • näinsemenee

      Eikö kannattaisi myöntää että pelkää, eihän siinä ole mitään hävettävää. Myöntämällä ja käsittelemällä aiheettoman ja neuroottisen pelon, ei tarvitse kääntää pelkoa vihaksi.

      Maailmassa on ihan oikeasti lukemattomia asioita joita on aiheellista pelätä.

      Jos asiaan kuolee yksi ihminen sadassa vuodessa, kuoleman aiheuttajaa ei kai voi pitää kovin konkreettisena uhan aiheuttajana omalle elämälleen?

      • kirjoittaneen

        mielipiteitä, tuossa yläpuolella olevassa kirjoituksessa. Siellähän ei ihmiset pelkää petojen hyökkäyksiä, vai mitä?

      • mina tiedan
        kirjoittaneen kirjoitti:

        mielipiteitä, tuossa yläpuolella olevassa kirjoituksessa. Siellähän ei ihmiset pelkää petojen hyökkäyksiä, vai mitä?

        koska asun ja elan taalla.

      • ...
        kirjoittaneen kirjoitti:

        mielipiteitä, tuossa yläpuolella olevassa kirjoituksessa. Siellähän ei ihmiset pelkää petojen hyökkäyksiä, vai mitä?

        poista

      • Oikaisija

        Puhut mielellään sadan vuoden tilastoista.
        Suomessa karhu oli sukupuuton partaalla toistasataa vuotta metsästyksen seurauksena. Miksi otat laskuihin mukaan nekin vuodet jolloin karhua tavattiin vähäisiä määriä pinellä ydinalueela kaukana ihmisasumuksista. Karhuja ei siis käytännössä ole ollut hyökkäämään kenenkään päälle.
        Voisit yhtähyvin kertoa ettei etelämantereella ole miljoonaan vuoteen yhtään jääkarhun ihmiseen kohdistamaa hyökkäystä.
        Karhukanta on vasta viimeisen viiden vuoden aikana ryöpsähtänyt liian tiheäksi ydinalueillaan ja ydinalueelta pois hakeutuvien karhujen reuna-alueet ovat vasta nyt saavuttamassa vähäisissä määrin asutuksen ja taajamat. Petoasiantuntijat toivovat karhukannan sisäisen paineen aikaamyöten levittävän karhuja tasaisemmin ympäri Suomea.
        Sinun kuuluisi toitottaa ettei kahteen vuoteen ole tapahtunut karhun hyökkäystä.
        Karhujen määrä tulee lisääntymään tulevaisuudessa myös asutuksen läheisyydessä, joten Ruokolahden tapaus oli vasta alkusoittoa.
        Vaikka asunkin syrjäseudulla, en näe karhua sellaisena mörkönä ja itseeni kohdistuvana uhkana, että se tulisi minut yllättämään ja kenties syömään, en edes siinäkään tapauksessa että karhut hyökkäisivät muutaman sadan ihmisen kimppuun vuosittain.

        Jankutat pelon muuttumisesta vihaksi niikuin tietäisit siitä hyvinkin paljon.
        Kysymys on kuitenkin myös ihmisen evoluutiossa saamasta ominaisuudesta. Ihminen eli miljoonia vuosia tiedostaen, ettei hän ole ravintoketjussa välttämättä se ylin lenkki. Tämän tuntemuksen kanssa voi elää vaikka se kaupunkiasunnon ikkunasta katsoen tuntuu etäiseltä asialta, mutta niinhän siellä kaupungissa onkin etäännytty luonnosta.

        Aivan samoin voitaisiin vaatia muutamien murhaajien ja psykopaattien suojelua, koska jos he tappavat muutaman ihmisen vuodessa ei heidän aiheuttamansa uhka ole merkittävä verrattaessa sitä esim. liikennekuolemiin tai vaikka influessaan menehtyvien määrään.

    • pekkarisen peruukki

      On huolestuttavaa että suomalainen mies, joka asuu maalla ja jonka pitäisi näin ollen ymmärtää luontoa, kokee samanlaista hysteeristä pelkoa kuvittelemastaan petoeläimen luomasta uhasta kuin vaikkapa nainen joka pelkää hysteerisesti hiiriä. Nämähän ovat aivan rinastettavia pelkoja sen suhteen kuinka todennäköisen uhan nämä ihmiselle aiheuttavat.

      Yhdysvalloissa jossa elää perkeleen paljon ihmisiä ja karhuja, 15 ihmistä on kuollut 30 vuoden aikana karhunhyökkäyksissä. Suomessa ja Ruotsissa, kummassakin 1 ihminen on kuollut sadan vuoden aikana karhun hyökkäyksissä.

      Jos suomalainen mies pelkää ja näin kanavoi kokemansa pelkonsa(ja tätä kautta huonon itsetunnon ja häpeän) karhuun hysteeriseksi vihaksi,jotta saisi mukaan muitakin pelkoonsa eikä se tuntuisikaan niin hävettävältä kun on muitakin jotka tuntevat samoin, kai se sitten pelkää hiiriäkin.

      Milloin joku kansanedustaja ottaa asiakseen vaatia hiiriä poistettavaksi luonnosta koska suomalainen ihminen ei uskalla mennä luontoon, luontopolulle, marjaan, metsästämään, kalaan koska metsässä voi törmätä metsähiireen?

      Metsähiiret ovat uhkaksi jokamiehen oikeudelle!Häirikköhiiret asustavat metsissämme!Siinäpä joitakin iskulauseita jollekin Keski-Suomalaiselle ensi talven eduskuntavaaleihin! Niin ne eduskuntavaalithan ovatkin jo ensi talvena...

      • Karhunkaataja2

        Jos sulla ei ole mitään muuta argumenttia kuin vastustajien mustamaalaus, voit yhtähyvin pitää turpasi kiinni.
        Mene sinne viherpiipertäjien sivuille, siellä saat ansaitsemaasi huomiota puhumalla hiirulaisista ja peruukeista.

      • Oikaisija

        Jokainen tietää että tilastoidentekijöillä on usein tavoitteita ja päämääriä. Tilastonikkareilla ja todennäköisyyksien laskijoilla on mahdollisuus valita otanta siten, että esim. karhuhyökkäyksen todennäköisyyden laskentaan otetaan mukaan laajoja väestöpiirejä, jotka eivät koskaan käy alueilla, joissa on karhuja.

        Tutkijat ja petoasiantuntijat puhuvatkin nykyään karhuille altistumisesta ja laaditaan ohjeita joissa neuvotaan ihmisiä miten menetellä kun liikutaan tai työskennellään alueella, jossa karhuja on. Näin esim. pohjoisamerikan kansallispuistoissa.

        Altistuminen esim. allergiaa aiheuttavalle aineelle saa suuremmalla todennäköisyydellä allergian aikaamyöten puhkeamaan, kuin sellaisella joka välttää allergiaa aiheuttavia aineita.
        Jos asut kerrostaloasunnossa ja käyt baarissa viikonloppuisin, teet ostokset citymarketissa ja teet luontoretken muutaman kerran vuodessa Nuuksioon, et ole altistunut karhulle ja todennäköisyyttä että joudut karhuhyökkäyksen kohteeksi on pyöreä nolla ja se että salama sinut tappaa on suurempi. Salamallekaan et ole altistunut muulloin kuin, jos ukkosmyrsky sinut yllättää Nuuksionretkelläsi.

        Erään kaverini kesämökille johtavan tien varrella on nähty jo monta kertaa karhunaaras kolmen pentunsa kanssa. Ko. naaraalla ei ole pienintäkään aikomusta väistää ihmistä ja se hyökkäilee autoja kohti. Kulkijoiden on yksinkertaisesti odotettava että karhu pentuineen suostuu poistumaan. Miten luulet käyvän jos pahaa aavistamaton lenkkeilijä osuu alueelle siinä uskossa, että karhu väistää ihmistä? Siinäpä onkin todennäköisyys lähes sama kuin 1. Yhtä suurempaa todennäköisyyttä ei ole olemassakaan.

        Altistumisen riskiä ihmiset pyrkivät minimoimaan välttämällä marjastamista ja retkeilyä alueilla joissa karhuja on, tämä on aivan luonnollista eikä mitään hysteeristä käyttäytymistä.
        Jopa Riista- ja kalatalouden, Metsähallituksen, ym. sivuilla kehotetaan välttämään menemistä alueille joissa tiedetään karhuja olevan.

    • call666

      Taitaa keski-suomalaisella hengenmiehellä rakoilla henkinen tasapaino pahemman kerran, sen verran häiriintyneeltä tämä kaveri vaikuttaa julkisuuteen antamiensa lausuntojen perusteella.
      Toivottavasti älyää jäädä sairaslomalle, ettei häntä yhtenä päivänä kanneta eduskunnasta ulos, eihän olisi ensimmäinen tapaus.

      Mitään konkreettista tälle karhuhysterialle ei ole kuitenkaan esittää, muuta kuin nämä populistiset lausunnot: pedot ovat uhka maaseudun ja Suomen kansalaisille. Jätä ainakin minut pois Lauri, en koe että meillä Suomessa harvinaiset eläimet: karhu ja susi loisivat uhkaa minulle tahi perheelleni. Enemmän olisin huolissani sekopäisista uskonnollisista fundamentalisteista ja heidän luomasta uhasta itselleni, perheelleni, maaseudunväestölle ja koko maailman väestölle.

      Mitään konkreettista ei ole esitettävissä, miksi petohysteriaa pitäisi tuntea, ei ole tapahtunut mitään miksi pitäisi pelätä. Empiiriset todisteet maailmalta isommista karhukannoista ja isommista kansakunnista eivät tue minkäänlaista syytä petovihaan ja hysteriaan.

      Ymmärrän kyllä että syyt pastorin petovihaan ovat hengelliset ja kaveri ilmeisesti kuvittelee että itse perkele asustaa karhuissa(sarvet ja kippurahäntä ovat piilossa) tai ainakin ne ovat perkeen lähettejä maailmalla. Vähän samaan tapaan voisi saada luvan listiä jokaisen vastaantulijan, jonka pärstä ei miellytä, vaikkei tämä olisikaan tehnyt mitään, mutta syyksi kelpaisi että tämä saattaisi tehdä sitä ja tätä.

      Lopuksi: Älkää sanoko kissaa sisälle kutsuessa kolmea kertaa : kis,kis,kis. Silloinhan kutsutte itseään vihtahousua, sillä se on toisinpäin:666.

      • Oikaisija

        Nopeasti Googlettamalla löytyy hakusanalla "karhun hyökkäys" 996 osumaa ja "bear attack" vähän yli 36 miljoonaa osumaa.
        "Fatal bear attack" löytyy 4 160 000 osumaa.

        Ei siis mitään konkreettista..Eikä liioin empiiristä todistetta :)



        Olen samaa mieltä suden osalta, karhuja on riittävästi tai jopa liikaa, mutta susia saisi olla enemmän kuin arvioitu 200.
        Haluaisin nähdä susia asuntoni lähistöllä ja onhan niitä vieraillutkin. Ei se kuitenkaan minua hetkauta vaikka en näekään, ja jos jotkut päättävät ettei niitä näy niin ei se tee minua hysteeriseksi.

        Itseasiassa ei tänne pikkuiseen Suomeen kaikki pedot sovikaan, siellä missä on karhuja ei ole susia ja päinvastoin. Ei ole mitään keinoa millä ne saataisiin viihtymään samalla alueella, ne kun ovat tavallaan toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. (susi laumoina vastaan karhu)

        Uskonasioista sen verran, että kukin saa uskoa vaikka saunatonttuun jos se hänen oloaan helpottaa.

      • MINÄ!
        Oikaisija kirjoitti:

        Nopeasti Googlettamalla löytyy hakusanalla "karhun hyökkäys" 996 osumaa ja "bear attack" vähän yli 36 miljoonaa osumaa.
        "Fatal bear attack" löytyy 4 160 000 osumaa.

        Ei siis mitään konkreettista..Eikä liioin empiiristä todistetta :)



        Olen samaa mieltä suden osalta, karhuja on riittävästi tai jopa liikaa, mutta susia saisi olla enemmän kuin arvioitu 200.
        Haluaisin nähdä susia asuntoni lähistöllä ja onhan niitä vieraillutkin. Ei se kuitenkaan minua hetkauta vaikka en näekään, ja jos jotkut päättävät ettei niitä näy niin ei se tee minua hysteeriseksi.

        Itseasiassa ei tänne pikkuiseen Suomeen kaikki pedot sovikaan, siellä missä on karhuja ei ole susia ja päinvastoin. Ei ole mitään keinoa millä ne saataisiin viihtymään samalla alueella, ne kun ovat tavallaan toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. (susi laumoina vastaan karhu)

        Uskonasioista sen verran, että kukin saa uskoa vaikka saunatonttuun jos se hänen oloaan helpottaa.

        Hahaa vittu mikä pelle oot!!!!

      • lausuttu
        MINÄ! kirjoitti:

        Hahaa vittu mikä pelle oot!!!!

        piipertäjältä.

      • Oikaisija
        Oikaisija kirjoitti:

        Nopeasti Googlettamalla löytyy hakusanalla "karhun hyökkäys" 996 osumaa ja "bear attack" vähän yli 36 miljoonaa osumaa.
        "Fatal bear attack" löytyy 4 160 000 osumaa.

        Ei siis mitään konkreettista..Eikä liioin empiiristä todistetta :)



        Olen samaa mieltä suden osalta, karhuja on riittävästi tai jopa liikaa, mutta susia saisi olla enemmän kuin arvioitu 200.
        Haluaisin nähdä susia asuntoni lähistöllä ja onhan niitä vieraillutkin. Ei se kuitenkaan minua hetkauta vaikka en näekään, ja jos jotkut päättävät ettei niitä näy niin ei se tee minua hysteeriseksi.

        Itseasiassa ei tänne pikkuiseen Suomeen kaikki pedot sovikaan, siellä missä on karhuja ei ole susia ja päinvastoin. Ei ole mitään keinoa millä ne saataisiin viihtymään samalla alueella, ne kun ovat tavallaan toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. (susi laumoina vastaan karhu)

        Uskonasioista sen verran, että kukin saa uskoa vaikka saunatonttuun jos se hänen oloaan helpottaa.

        Hysteerinen pelko Suomen petoeläinkantojen tuhoutumisesta joissakin piireissä näyttää olevan "in".
        Elävien organismien, alkaen ensimmäisistä itsenäiseen aineenvaihduntaan pystyvistä eukakryoottibakteereista tämänpäivän monimuotoisuuteen, on ollut jatkuvaa sukupuuttojen sarjaa. Itseasiassa tällainen elinympäristöjen joskus äkillinenkin muuttuminen mahdollisti juuri ihmisen ja tämänhetkisen monimuotoisuuden puhkeamisen kukkaan.

        Ei ole olemassa sellaista eliötä tai eläintä joka sukupuutollaan häiritsisi luonnon tasapainoa. Jos tällaista elintärkeää "oliota" kuitenkin haluttaisiin välttämättä etsiä ja laittaa tärkeysjärjestykseen niin olen varma, että bakteerit ja virukset olisivat tärkeysjärjestyksessä ykkösiä ja viimeisinä tulisivat ravintoketjun huiput eli petoeläimet ja ihminen.

        Australia on oiva esimerkki siitä miten luonto voi olla monipuolista ilman petoeläimiä. Ihminen vei aikoinaan sinne kanit ja sittemmin koiran. Minkäänlaista petoa ei siellä ollut ennen dingoa, joka on villimuoto koirista. Lähin peto oli kait Tasmanian pussihukka joka sekin metsästettiin ko. saarelta sukupuuttoon, mutta sielläkään ei minkäänlaista notkahdusta muissa eläinlajeissa tapahtunut.
        On turha kuvitella, että ainoastaan karhu ja susi saalistavat siten, että esim. hirvikanta pysyy elinvoimaisena, jolloin luonnollinen valinta suden ja karhun muodossa säätää hirville lajin hengissäpysymiseen vaadittavan perimän.

        Jukatanin niemimaalle 65 miljoonaa vuotta sitten pudonnut meteori hävitti silloisista lajeista yhdellä rysäyksellä 80%, silloin myös isot liskot tuhoutuivat mutta myös valtavat määrät muita maalla ja merellä asustavia lajeja.
        Vain hirmuliskojen rinnalla samaan aikaan kehittyneitä pieniä rotankokoisia nisäkkäitä säästyi tuholta.

        Jotta elämä tuhoutuisi kokonaisuudessaan, tarvittaisiin sellainen tuho, joka hävittäisi myös bakteerit ja virukset, voisi jopa väittää että tuhotuksi pitäisi tulla myös mekanismi jolla dna:n ja kristallien kierteisyys määräytyy "oikeaan" suuntaan. Vasta silloin elämän perustukset olisivat vaarassa.

      • Oikaisija
        MINÄ! kirjoitti:

        Hahaa vittu mikä pelle oot!!!!

        Kovin on vähiin käynyt sanavarastosi, liekö peräti loppumassa?
        Mutta vanha viisaus pätee tähänkin kohtaan: "Hölmöjen eväät syödään ensimmäiseksi" :)

    • Oikaisija

      Elokuu on lopuillaan ja tälläkin alueella puinnit ovat viljojen osalta ohi, vain rypsi jää odottamaan puintiaan.
      Tämä nallukka ei siis kerää ainakaan kaurahalmeesta tulevan talven rasvavarastoaan suoliliepeisiinsä ja ihonsa alle.

      Urho on ollutkin hirvien ja vasojen perässä jo viikon verran ja näyttää hyvin tietävän missä ne lymyävät.
      Hirvet ovat siirtyneet ihan keskustaajaman lähelle, niitä on nähty liikennevaloissa ja leikkipuistossa aamutuntien aikaan.
      Muutamien hehtaarien pienet metsäsaarekkeet riittävät antamaan suojaa myös karhulle, joista käsin se yön aikana saalistaa, uskaltautuen pimeän turvin myös pelloille hirveä jäljestäessään.
      Karhu kävi kesemmälläkin taajaman läheisyydessä pariinkin otteeseen, joten saalis on paennut ilmeisesti sinne jo hyvin aikaisessa vaiheessa keväällä.

      Ensin menee hirvet keskustaan, sitten karhut ja toivon mukaan myös muuallakin maata olevat metsästäjät huomaavat hyödyntää tilanteen kun hirvijahti alkaa.
      Koiramiesten uusi strategia on käydä heti tsekkaamassa nämä saarekkeet, ties vaikka saisivat koirilleen jopa karhunajokokemusta.

      Erittäin mielenkiintoista on havaita, miten karhun koko näyttää olevan korrelaatiossa saaliseläimen kokoon. On aikuisia uroskarhuja jotka eivät kasva 150kg suuremmiksi ja toisaalta on uroita jotka lähestyvät 350kg:n painoa. Ilmiön on arveltu selittyvän ravinnon saatavuudesta johtuvaksi, mutta saattaa karhun geeneissä olla tälläinen monenkokoisuutta ja vaihtelevuutta salliva, kasvugeenien säätelyä ohjaava mekanismi. Esim. Alaskassa ja pohjois-amerikassa olevan, meidän hirveämme suuremman "Big Moosen" esiintymisalueilla myös harmaakarhut eli "Grizzlyt" saattavat saavuttaa jopa 800 kg:n massan.

      En tunne sen kummemmin Hankasalmen karhuoperaation yksityiskohtia. Karhu on kuitenkin senverran vaikea metsästettävä, ettei siihen kerralla kuolettavan osuman laukaiseminen onnistu läheskään sataprosenttisesti edes kokeneilta karhunkaatajilta.

      On toki myönnettävä että omankin hirviporukan keskuudesta löytyy "kuumia kalleja" joiden kunnianhimo sumentaa niiden selkeän ajattelukyvyn. Kuriositeettinä voisin kertoa omasta seurastani esimerkin: Ammattisotilaana eläkkeelle jäänyt pääsi seuraamme ja hirviporukkaan, järki sumeni hänelläkin ja hän ampui kaukolaukauksen n. 170m:n etäisyydellä seisovaan hirveen. Onneksi hirvi pysyi paikoillaan ja kaatui. Hirvi on kuitenkin liukas liikkeissään. Sormen puristumisen laukaisuksi ja luodin osumisen välisenä aikana hirvi saattaa syöksähtää liikkeelle ja taas on yksi haavoitettu etsittävä kissojen ja koirien kanssa ryteiköstä luodin osuttua takalistoon.

      Ei ole turhaan näitä ohjeita hirvien ja karhujen ampumiseen tehty.

      • jokos

        se nalle on nurin? Ja jos ei, niin miksei?

    • ana

      Kiitos erinomaisen asiantuntevasta tekstistä. Minulla on koju suonlaidalla paikalla johon kurjet syksyisin kokoontuvat suurin joukoin. Hirvet laiduntavat samaisella suolla ja niitä olen sitten kuvaillut. Pari-iltaa sitten tulivat naarashirvi kahden vasansa kanssa suolle, mutta eivät jääneetkään laiduntamaan suoluhdalle vaan ylittivät suon ripeästi. Hetken perästä myös hirvisonni, samaa reittiä kuin naaras vasoineen. Koiras seuraa naarasta, selvä, sehän on normaalia näin syysaikaan, hirvillä siis. Jokin eläin liikehti kojuni takana hiljaksiin noin 20-metrin päässä. Ajattelin sen olevan myös hirvi koska niitä oli ollut useitakin samaan aikaan luhtalaitumella. Aamupäivällä kojulta poistuessan tutkin maastoa kojuni takana ja löysin mustan paskan joka kooltaan oli ihmisen tuotosta tukevampi, mutta ei kuitenkaan tyyliin " puoli ämpärillistä " jätöksessä oli hirmuisesti mustikkaa ja sulamattomia puolukoita. Olisikohan kyseessä mahdollisesti karhun jätös. Kuvauspaikkani sijaitsee Raaseporin alueella. Kuinka karhu merkkaa reviirinsä ?

      • 13+5

        Thaimaalainen marjanpoimija ollu asialla. Ne ei käytä paperia kuten ei karhutkaan.

    • hdhbw

      Mahdollisia jälkiä maassa kannattaa yrittää löytää, karhun jälkiä etsiessä kannattaa etsiä niitä esim savesta tai mullasta sekä hiekasta, joskus niitä on vaikea havaita mutta tarkka silmöinen ne voi nähdäkin..

      Todennäköisesti karhun jätös, aina karhun jätös ei ole pelkkä iso kasa vaan kuten iste olen nähnyt useita karhun jättämiä jätöksiä ja ne ovat olleet tukevia pötköjä jossa marjoja ja myös esim mustikan lehtiä..vanhan jätösken marjojen väri jo haalistunut sekä pötköt on voinut sade hajottaa kasaksi..vpoihan toki karhu olla vähän ruikulilla ja silloin kyseeseen tulee kasa. Valokuva jätöksestä olisi auttanut asiaa ja varsinkin kun kuvan olisi lähettänyt jollekin asiantuntijalle esim peto-yhdyshenkilölle joita löytyy melkein joka pitäjästä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Metsäkoneen kuljettaja huuteli tutkijalle

      "voisit kyllä ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulet minulle juttelemaan, hän sanoo." https://yle.fi/a/74-20106446 On
      Suomussalmi
      704
      9910

    2. Suomi on täysin sekaisin

      Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010
      Maailman menoa
      404
      4321

    3. Kaikki ei vieläkään usko luontokatoon.

      Suomussalmen Hukkajoella foliohattu metsäkoneen kuljettaja tuhosi tuhansia harvinaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja
      Kajaani
      90
      2976

    4. Sano vain suoraan, että nyt riittää

      ettei kiinnosta. Sano, että lopeta! En ihmettelisi, jos olet saanut tarpeeksesi ja toivot minun ymmärtävän lopettaa. Eh
      Ikävä
      43
      2855

    5. Mari Rantanen asettaa sairaan lapsen edun oman uransa edelle - (tekikö Marin samaa)

      Noin toimii kunnon vastuuntuntoinen äiti, mutta siitäkin nämä mt-ongelmaiset vasemmistolaiset häntä täällä haukkuvat. "
      Maailman menoa
      229
      2654

    6. Ohhoh! Ex-pääministeri Sanna Marinin Joni-rakas paljasti ilouutisen: "Tässä kuussa..."

      Sanna Marin on ollut naimisissa Markus Räikkösen kanssa. Nyt hänen seurassaan on usein julkkishiusmuotoilija Joni Willb
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      2644

    7. Mitä ajattelet aina

      Kun hän tulee näköpiiriin?
      Ikävä
      153
      1835

    8. Luokatonta toimintaa

      Tyrmistyttävää toimintaa Stora Enson korjuu yrittäjältä Hukkajoella. Täyttä piittaamattomuutta laeista ja luontoarvoista
      Suomussalmi
      70
      1691

    9. Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka

      minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa
      Ikävä
      14
      1620

    10. Maailmankuulu homopingviini on kuollut

      Minä niin toivoin että pariskunta olisi saatu kunniavieraiksi ensi kesän Prideen. 💔 "Maailmankuulu homopingviini on k
      Lapua
      6
      1423
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt