Pelottavin kauhuleffaKOHTAUS

Syksyllä 1999 alun nauruskelun jälkeen alkoi todella pelottamaan kulttileffassa The Blair Witch Project.Leffa vaikutti aluksi omituiselta dokumentin ynnä muun hybridiltä,mutta osoittautuikin aidosti todella pelottavaksi.Jo alun haastattelussa oleva Mary Brown nosti karvat pystyyn ja itse noitanahan me häntä aluksi pidimmekin.Leffan hyinen syysmetsä oli niin riipivä outoineen syksyaurinkoineen kimalluksineen että en sinne metsään kyllä ikinä lähtisi telttailemaan takuulla!Etenkin leffan loppu oli järjettömän pelottava,enkä voi käsittää edessä olleiden öiden kovaa seinien paukuntaa.Katsoin tietysti leffan uudelleen kaverini kanssa,jotta hänkin näkisi älyttömän pelottavan leffan ja kyllä se vaan jaksoi pelottaa niin itseänikin vielä että kaverianikin.
Sitten kaverini kanssa nukkumaan käynnin jälkeen yöllä tapahtui taas seinien paukuntaa ja pois päältä ollut kannettava cd-soitin lähti itsestään päälle muutamaan otteeseen??Luulin aluksi että kaverini olisi tehnyt jekun,mutta vielä monen vuoden jälkeenkin hän väitti kivenkovaa ettei ollut laittanut soitinta pilaillakseen päälle.Monen monta kertaa jaksoin kiistellä siitä cd-soittimesta,mutta ei ollut kunniasanalla sanoen laittanut sitä päälle yöllä!
Eipä ole kyseinen soitin ikinä sen jälkeenkään itsestään enää päälle mennyt?Silloin tapahtui aidosti pelottavia asioita ja seuraavat kuukaudet meni melkein valvoen.Uskokaa tai älkää.Sen jälkeen olen uskonut niin sanottuihin "paranormaaleihin" ilmiöihin ynnä muuhun yliluonnolliseen aikanaan täytenä skeidana pidettyihin juttuihin.Myöhemmin pitkän odotuksen jälkeen ilmestynyt kakkos osa oli juuri niin hyvä kuin odotinkin.Vielä sitä pelottavaa tunnelmaa onnistuttiin yhä välittämään sohvalleni,mutta ykkösosan karmivuus loisti onneksi poissaolollaan.Sittemmin en enää pelkää oikein mitään!

KokijanSilmin kirjoitti:

Syksyllä 1999 alun nauruskelun jälkeen alkoi todella pelottamaan kulttileffassa The Blair Witch Project.Leffa vaikutti aluksi omituiselta dokumentin ynnä muun hybridiltä,mutta osoittautuikin aidosti todella pelottavaksi.Jo alun haastattelussa oleva Mary Brown nosti karvat pystyyn ja itse noitanahan me häntä aluksi pidimmekin.Leffan hyinen syysmetsä oli niin riipivä outoineen syksyaurinkoineen kimalluksineen että en sinne metsään kyllä ikinä lähtisi telttailemaan takuulla!Etenkin leffan loppu oli järjettömän pelottava,enkä voi käsittää edessä olleiden öiden kovaa seinien paukuntaa.Katsoin tietysti leffan uudelleen kaverini kanssa,jotta hänkin näkisi älyttömän pelottavan leffan ja kyllä se vaan jaksoi pelottaa niin itseänikin vielä että kaverianikin.
Sitten kaverini kanssa nukkumaan käynnin jälkeen yöllä tapahtui taas seinien paukuntaa ja pois päältä ollut kannettava cd-soitin lähti itsestään päälle muutamaan otteeseen??Luulin aluksi että kaverini olisi tehnyt jekun,mutta vielä monen vuoden jälkeenkin hän väitti kivenkovaa ettei ollut laittanut soitinta pilaillakseen päälle.Monen monta kertaa jaksoin kiistellä siitä cd-soittimesta,mutta ei ollut kunniasanalla sanoen laittanut sitä päälle yöllä!
Eipä ole kyseinen soitin ikinä sen jälkeenkään itsestään enää päälle mennyt?Silloin tapahtui aidosti pelottavia asioita ja seuraavat kuukaudet meni melkein valvoen.Uskokaa tai älkää.Sen jälkeen olen uskonut niin sanottuihin "paranormaaleihin" ilmiöihin ynnä muuhun yliluonnolliseen aikanaan täytenä skeidana pidettyihin juttuihin.Myöhemmin pitkän odotuksen jälkeen ilmestynyt kakkos osa oli juuri niin hyvä kuin odotinkin.Vielä sitä pelottavaa tunnelmaa onnistuttiin yhä välittämään sohvalleni,mutta ykkösosan karmivuus loisti onneksi poissaolollaan.Sittemmin en enää pelkää oikein mitään!

Lue lisää

Ennen leffan näkemistä katsoin tv:stä tulleen dokumentin Blair Witchin noidasta. Vielä silloin en tiennyt, että dokkari oli vain markkinointikikka ja pohjusti varsinaisen elokuvan tuloa valkokankaille. The Blair Witch Projectin vahvuus on sen realistisuuden tuntu, monet ovat luulleet sen perustuvan jossain määrin todellisuuteen. Näin minäkin vielä dokumentin katsomisen jälkeen.

Samoin kuin Signsissa, meikäläiseen näemmä tehoaa käsivarassa tehty amatöörimäinen kuvaus. Aikoinani kun leffateatterissa tätä katsoin, se kyllä pelotti. Varsinkin ne yökohtaukset, ja loppu. Telttojen eteen öiden jälkeen kasautuneet kivimuodostelmat saivat mielikuvituksen todella lentoon. Dokumentin katsominen ennen leffaa oli hyvä tehokeino, se toi pääkoppaan sellaisen ahdistavan tunteen jo valmiiksi.

En osaa sanoa nyt tarkkaa kohtausta leffasta, mutta kaikki yön tapahtumat olivat kyllä melkoisen karmeita.

Hui! kirjoitti:

Ennen leffan näkemistä katsoin tv:stä tulleen dokumentin Blair Witchin noidasta. Vielä silloin en tiennyt, että dokkari oli vain markkinointikikka ja pohjusti varsinaisen elokuvan tuloa valkokankaille. The Blair Witch Projectin vahvuus on sen realistisuuden tuntu, monet ovat luulleet sen perustuvan jossain määrin todellisuuteen. Näin minäkin vielä dokumentin katsomisen jälkeen.

Samoin kuin Signsissa, meikäläiseen näemmä tehoaa käsivarassa tehty amatöörimäinen kuvaus. Aikoinani kun leffateatterissa tätä katsoin, se kyllä pelotti. Varsinkin ne yökohtaukset, ja loppu. Telttojen eteen öiden jälkeen kasautuneet kivimuodostelmat saivat mielikuvituksen todella lentoon. Dokumentin katsominen ennen leffaa oli hyvä tehokeino, se toi pääkoppaan sellaisen ahdistavan tunteen jo valmiiksi.

En osaa sanoa nyt tarkkaa kohtausta leffasta, mutta kaikki yön tapahtumat olivat kyllä melkoisen karmeita.

Lue lisää

...mutta Blair Witch Projectin juonikuvio, eli että ensin menee metsään yks retkue joka häviää, ja sit menee niitä ettimään toinen retkue, joka löytää filmit. Se on varastettu Ruggero Deodaton vuoden 1980 leffasta "Cannibal Holocaust". Ainoo ero on et Deodaton leffassa ne meni Etelä-Amerikan viidakkoon eikä pohjoisiin metsiin. Juoni on TÄYSIN sama, kuin myös markkinointi. Deodato pyysi näyttelijöitään olemaan vuoden piilossa, jotta tämä leffa vaikuttaisi aidolta. Hän onnistui siinä niin hyvin, että hänen oli pakko pyytää näyttelijöitään esiintymään oikeudessa todistaakseen että heitä ei oikeasti oltu tapettu leffan kuvauksissa, välttyäkseen 20v.vankilareissulta.

minua pelotti uinu uinu lemmikkini leffassa se zelda,siinä oli jotain karmivaa,näin siitä painajaisia pari viikkoa.

asdasdasdasd kirjoitti:

minua pelotti uinu uinu lemmikkini leffassa se zelda,siinä oli jotain karmivaa,näin siitä painajaisia pari viikkoa.

Mua taas karmii uinarissa se Victor Pascowin haamu!Hyi!Se on vieläki aika pelottava kun se vie sen äijän sinne hautuumaalle.

.................... kirjoitti:

Mua taas karmii uinarissa se Victor Pascowin haamu!Hyi!Se on vieläki aika pelottava kun se vie sen äijän sinne hautuumaalle.

Ja itseäni pelotti kyseisessä leffassa se poika, Cage Creed.
Ja pelottavin kohtaus oli kai sitten se, jossa Cage yllätti Jud Crandalin sängyn alta.
Tosin myös Pascow oli suht pelottava hahmo. Ulkonäkönsä vuoksi. Ja sitten kun se seisoi siinä sängyn vieressä ja herätti yöllä Louisin...

pahoitteluni. ajattelin carpenterin thingia ja CRONENBERGIN videodromea ja tietenkin ilmaisin asian ristiin. tiedostan siis vajavaisuuteni

[quote]joku carpenterin videodrome on edelleen "pelottavampi" kuin tusina the caveja. [/quote]

Niin no, Videodrome on kylläkin Cronenbergin (paras) leffa, eikä Carpenterin. No, se nyt on oma asiasi jos sitä pidät kauhuna, mutta minusta taas se on kylläkin mysteerifantasia, josta löytyy hitusen verran jännitystä. Ehdottomasti 'Kanadan lahjan maailmalle' paras leffa, ja eräs parhaista leffoista ylipäänsä. Edelleen tuore ja aivan helvetin näkemyksekäs - ja tehokas.

The Wolf kirjoitti:

[quote]joku carpenterin videodrome on edelleen "pelottavampi" kuin tusina the caveja. [/quote]

Niin no, Videodrome on kylläkin Cronenbergin (paras) leffa, eikä Carpenterin. No, se nyt on oma asiasi jos sitä pidät kauhuna, mutta minusta taas se on kylläkin mysteerifantasia, josta löytyy hitusen verran jännitystä. Ehdottomasti 'Kanadan lahjan maailmalle' paras leffa, ja eräs parhaista leffoista ylipäänsä. Edelleen tuore ja aivan helvetin näkemyksekäs - ja tehokas.

Lue lisää

Heppu pahoittelikin jo virhettään, mutta sainpas motkotettua ennen kuin luin sen toisen viestin.

The Wolf kirjoitti:

[quote]joku carpenterin videodrome on edelleen "pelottavampi" kuin tusina the caveja. [/quote]

Niin no, Videodrome on kylläkin Cronenbergin (paras) leffa, eikä Carpenterin. No, se nyt on oma asiasi jos sitä pidät kauhuna, mutta minusta taas se on kylläkin mysteerifantasia, josta löytyy hitusen verran jännitystä. Ehdottomasti 'Kanadan lahjan maailmalle' paras leffa, ja eräs parhaista leffoista ylipäänsä. Edelleen tuore ja aivan helvetin näkemyksekäs - ja tehokas.

Lue lisää

herätit mieleenkiintoisia ajatuksia ja vaikka nyt tulee lööperiä liikaakin, niin arvostan jos joku vaivautuu lukemaan tekstini kokonaan.

hyvät ihmiset

niin, jos me nyt ruvetaan oikein tarkkoja olemaan niin genremääritelmissä voi olla vaikka minkälaisia muodostumia. totta on että videodrome voisi olla mysteerifantasiaa. miksei? mutta jos koetetaan pitää suitset edes jotenkin käsissä, niin kyllä jotain matrixiakin voi surutta kutsua toiminnaksi, eikä vain takakannen esittämäksi kybertrilleriksi. ja manson family on luokituksensa mukaan kultti.

videodrome joka on luokiteltu simppelisti jännitykseksi. on suhteessa samalla tavalla vain jännitys kuin saw on kauhu. vaikka saw on kauhumainen, ei se silti ole enempää kauhua kuin esimerkiksi elokuva seitsemän on. nämä nyt ovat näitä rajalla keinuvia tapauksia.

videodromen otin esimerkiksi siksi, että tuntuu nykyään siltä että enemmät kauhutunnelmat löytyvät nykyään jännitys-elokuvien puolelta kuin kauhuksi luokiteltavien. ja the cave on hyvä esimerkki nykyisestä efektipainotteisesta kauhusta, kuin oikeasta tunnelmakauhusta. olisin voinut esimerkkinä ottaa vaikka tuon saw-elokuvan modernista jännityksestä joka on toimivampaa kuin the caven edustamat teokset. mutta mainitsin vanhana conanina videodromen siksi, että oli sen genre mikä tahansa,,, niin tottavie se ja vertaisensa pesevät kauhun nykysuuntauksen.

enkä varmasti ole ainoana pitämässä nykykauhun tietä umpikujana. mikä varmasti osaltaan tulee esiin siinä määrässä mitä löytyy nykeisestä remake-tulvasta. ja nythän nuoret tekijät ovat aloittaneet taas syklin uudestaan 70-lukuhenkisillä elokuvillaan (wolf creek, hostel, cabin fever, etc.)

olette varmaan huomanneet että etenkin kuudes aisti-elokuvan jälkeen ovat kauhuelementit siirtyneet kovasti jännityselokuviin. mikä on piristävää siinä mielessä, että nyt näitä genreristisiitoksia on enemmän tarjolla. oli taso mikä tahansa niin white noise ja kumppanit osaltaan ovat parantamassa kauhugenreä näillä yliluonnollisilla trillereillään.

olisi vain toivottavaa, että kauhu pysyisi hieman tiukemmin kauhussa. eikä tarvitsisi etsiä kauhua muiden lajityyypien luota.

uskon että kauhun nykyisen masennustilan syynä ovat pääsääntöisesti kaksi seikkaa:

A. ennen kauhun tunnelma luotiin suuresti sillä että mörkö tai mikä tahansa olikin. ei esiintynyt niin suuressa osassa kuin nykyään. luonnollisesti tämä oli osittain budjettikysymys. mutta kyllä ne monterit pelottivat enemmän kun sitä ei nähnyt koko aikaa. nyt kuvassa tauotta tanssahteleva alieni vie esiintymisellään osan mystiikastaan.

B. ennen tätä tunnelmaa luotiin taiten tehdyllä musiikilla ja ääniefekteillä. nyt ne hiljaiset ja vinkuvat äänet on korvattu slipknoteilla, tms. en nyt väitä etteikö se musiikki voisi olla hyvääkin. mutta kysykääpä tätä: olisiko halloween niin tehokas kuin on, jos siinä soisi jokin led zeppelin? tai jos alienin raukea musiikki korvattaisiin dimmu borgirilla? ei se meteli ole niin pelottavaa kuin epävireinen viulu.

nykykauhusta ja sen rinnakkaistekeleistä löytyy edelleen hyviä tekeleitä. puhun nyt vain yleisesti valtaosasta. mutta jos käytetään john capenteria esimerkkinä. niin carpenter on luonut paljon hyviä elokuvia, mutta hulluuden syövereissä-elokuvan jälkeen hän ei ole enää pystynyt pitämään omaa tasoaan. jokaista thingia kohden hän tekee ghosts of marsin. ja juuri näillä hulluuden syövereissä paikkeilla kauhuelokuvien muutos tapahtui. kun silloin vielä kymmenestä elokuvasta ainakin viisi oli ainakin ihan ok, niin nyt kymmenestä elokuvasta hyvällä onnella edes yksi on ihan ok. kauhu, kuten monet muutkin on muuttunut liian kertakäyttöiseksi. kyllä ne läpi katsoo, mutta ostaako niitä enää oman hyllynsä koristeeksi.

jos jaksoitte lukea vuodatukseni, niin kiitos

trentonoir kirjoitti:

herätit mieleenkiintoisia ajatuksia ja vaikka nyt tulee lööperiä liikaakin, niin arvostan jos joku vaivautuu lukemaan tekstini kokonaan.

hyvät ihmiset

niin, jos me nyt ruvetaan oikein tarkkoja olemaan niin genremääritelmissä voi olla vaikka minkälaisia muodostumia. totta on että videodrome voisi olla mysteerifantasiaa. miksei? mutta jos koetetaan pitää suitset edes jotenkin käsissä, niin kyllä jotain matrixiakin voi surutta kutsua toiminnaksi, eikä vain takakannen esittämäksi kybertrilleriksi. ja manson family on luokituksensa mukaan kultti.

videodrome joka on luokiteltu simppelisti jännitykseksi. on suhteessa samalla tavalla vain jännitys kuin saw on kauhu. vaikka saw on kauhumainen, ei se silti ole enempää kauhua kuin esimerkiksi elokuva seitsemän on. nämä nyt ovat näitä rajalla keinuvia tapauksia.

videodromen otin esimerkiksi siksi, että tuntuu nykyään siltä että enemmät kauhutunnelmat löytyvät nykyään jännitys-elokuvien puolelta kuin kauhuksi luokiteltavien. ja the cave on hyvä esimerkki nykyisestä efektipainotteisesta kauhusta, kuin oikeasta tunnelmakauhusta. olisin voinut esimerkkinä ottaa vaikka tuon saw-elokuvan modernista jännityksestä joka on toimivampaa kuin the caven edustamat teokset. mutta mainitsin vanhana conanina videodromen siksi, että oli sen genre mikä tahansa,,, niin tottavie se ja vertaisensa pesevät kauhun nykysuuntauksen.

enkä varmasti ole ainoana pitämässä nykykauhun tietä umpikujana. mikä varmasti osaltaan tulee esiin siinä määrässä mitä löytyy nykeisestä remake-tulvasta. ja nythän nuoret tekijät ovat aloittaneet taas syklin uudestaan 70-lukuhenkisillä elokuvillaan (wolf creek, hostel, cabin fever, etc.)

olette varmaan huomanneet että etenkin kuudes aisti-elokuvan jälkeen ovat kauhuelementit siirtyneet kovasti jännityselokuviin. mikä on piristävää siinä mielessä, että nyt näitä genreristisiitoksia on enemmän tarjolla. oli taso mikä tahansa niin white noise ja kumppanit osaltaan ovat parantamassa kauhugenreä näillä yliluonnollisilla trillereillään.

olisi vain toivottavaa, että kauhu pysyisi hieman tiukemmin kauhussa. eikä tarvitsisi etsiä kauhua muiden lajityyypien luota.

uskon että kauhun nykyisen masennustilan syynä ovat pääsääntöisesti kaksi seikkaa:

A. ennen kauhun tunnelma luotiin suuresti sillä että mörkö tai mikä tahansa olikin. ei esiintynyt niin suuressa osassa kuin nykyään. luonnollisesti tämä oli osittain budjettikysymys. mutta kyllä ne monterit pelottivat enemmän kun sitä ei nähnyt koko aikaa. nyt kuvassa tauotta tanssahteleva alieni vie esiintymisellään osan mystiikastaan.

B. ennen tätä tunnelmaa luotiin taiten tehdyllä musiikilla ja ääniefekteillä. nyt ne hiljaiset ja vinkuvat äänet on korvattu slipknoteilla, tms. en nyt väitä etteikö se musiikki voisi olla hyvääkin. mutta kysykääpä tätä: olisiko halloween niin tehokas kuin on, jos siinä soisi jokin led zeppelin? tai jos alienin raukea musiikki korvattaisiin dimmu borgirilla? ei se meteli ole niin pelottavaa kuin epävireinen viulu.

nykykauhusta ja sen rinnakkaistekeleistä löytyy edelleen hyviä tekeleitä. puhun nyt vain yleisesti valtaosasta. mutta jos käytetään john capenteria esimerkkinä. niin carpenter on luonut paljon hyviä elokuvia, mutta hulluuden syövereissä-elokuvan jälkeen hän ei ole enää pystynyt pitämään omaa tasoaan. jokaista thingia kohden hän tekee ghosts of marsin. ja juuri näillä hulluuden syövereissä paikkeilla kauhuelokuvien muutos tapahtui. kun silloin vielä kymmenestä elokuvasta ainakin viisi oli ainakin ihan ok, niin nyt kymmenestä elokuvasta hyvällä onnella edes yksi on ihan ok. kauhu, kuten monet muutkin on muuttunut liian kertakäyttöiseksi. kyllä ne läpi katsoo, mutta ostaako niitä enää oman hyllynsä koristeeksi.

jos jaksoitte lukea vuodatukseni, niin kiitos

Lue lisää

Noilla genreillä voi leikkiä vaikka kuinka paljon.

Mielestäni Carpenter ei ole tehnyt Prince of darknessin (-87) jälkeen mitään katsomisen arvoista.
Itse asiassa unohtui kyseinen raina kokonaan, on nimittäin ainut kauhuelokuva joka on aikuisiällä edes hieman pelottanut. Vaikka Ring onkin hyvä...

Max T W kirjoitti:

Noilla genreillä voi leikkiä vaikka kuinka paljon.

Mielestäni Carpenter ei ole tehnyt Prince of darknessin (-87) jälkeen mitään katsomisen arvoista.
Itse asiassa unohtui kyseinen raina kokonaan, on nimittäin ainut kauhuelokuva joka on aikuisiällä edes hieman pelottanut. Vaikka Ring onkin hyvä...

Lue lisää

totta. prince of darknessiin saakka carpenterin leffat olivat järjestään erinomaisia. sen jälkeen rupesi osumatarkkuus olemaan niin ja näin, mutta sanoisin että sihi on ollut täysin hukassa hulluuden syövereissä jälkeen. tahdon kyllä uskoa, että vika on jossain muussa kuin carpenterissa. sillä yksittäisistä ohjaajista carpenterilta löytyy varmasti määrällisesti eniten minun mieleeni olevia teoksia.

toivottavasti carpenter vielä pääsee omalle tasolleen.

itse asiassa,,, syytän carpenterin tason laskusta kitaroita. kaikissa carpenterin parhaimmissa teoksissa syntikka oli määräävässä asemassa musiikin suhteen. heti kun hän vaihtoi pääinstrumentiksi kitaran, alkoivat elokuvat menettämään hohtoaan hiljalleen.

trentonoir kirjoitti:

totta. prince of darknessiin saakka carpenterin leffat olivat järjestään erinomaisia. sen jälkeen rupesi osumatarkkuus olemaan niin ja näin, mutta sanoisin että sihi on ollut täysin hukassa hulluuden syövereissä jälkeen. tahdon kyllä uskoa, että vika on jossain muussa kuin carpenterissa. sillä yksittäisistä ohjaajista carpenterilta löytyy varmasti määrällisesti eniten minun mieleeni olevia teoksia.

toivottavasti carpenter vielä pääsee omalle tasolleen.

itse asiassa,,, syytän carpenterin tason laskusta kitaroita. kaikissa carpenterin parhaimmissa teoksissa syntikka oli määräävässä asemassa musiikin suhteen. heti kun hän vaihtoi pääinstrumentiksi kitaran, alkoivat elokuvat menettämään hohtoaan hiljalleen.

Lue lisää

Silloin aikoinaan (itse katselin hänen leffansa tuoreeltaan teatterissa tai VHS:nä, DVD:tä ei ollut, heh) Carpenteria pidettiin epätasaisena ja aina puhuttiin siitä miten hän onnistuu vain kengännauhabudjetilla (Dark star, Halloween, Attack on pre 13, starman). Esimerkiksi Usvaa ja Halloween II sekä osittain Thingiäkin pidettiin epäonnistuneina. Nykyäänhän nuokin ovat ihan katsottavia elokuvia, kun nykytaso on sitä mitä on.

Max T W kirjoitti:

Silloin aikoinaan (itse katselin hänen leffansa tuoreeltaan teatterissa tai VHS:nä, DVD:tä ei ollut, heh) Carpenteria pidettiin epätasaisena ja aina puhuttiin siitä miten hän onnistuu vain kengännauhabudjetilla (Dark star, Halloween, Attack on pre 13, starman). Esimerkiksi Usvaa ja Halloween II sekä osittain Thingiäkin pidettiin epäonnistuneina. Nykyäänhän nuokin ovat ihan katsottavia elokuvia, kun nykytaso on sitä mitä on.

Lue lisää

totta on että carpenterion leffat ovat usein aika kökön näköisiä. varmasti monesti ollut budjettikysymys. lukuunottamatta thingia, monet jonkinlaisia lateksimonstereita, ym. sisältävät carpenterit näyttävätkin siltä, ettei rahaa ole ollut poltettavaksi asti. esimerkiksi juuri prince of darknessin visvakuviot ovat jopa hieman huvittavan näköisiä jos ne irrottaa asiayhteydestä. mutta carpenter on usein pelastanut elokuviensa halvan ulkoasun olemalla rahakkaampia ohjaajakollegojaan innovatiivisempi tekosiensa käytön suhteen. ne prince of darknessin huvittavat visvaorgiat eivät olekaan niin kovin hassun oloisia kun katsoo koko kuvaa.
carpenter on ainakin ennen selkeästi uskonut enemmän laatuun kuin määrään. halvallakin voi tehdä loisteliasta elokuvaa.

ohjaajana carpenter on kyllä epätasainen. jopa silloin kun katsoo vain hänen parempia elokuviaan. tosin jos carpenterin epätasaisuus on ilmennyt niinkin monimuotoisina ilmestyksinä kuin juuri hänen ilmestyskirja-trilogiansa. the thing, prince of darkness ja they live ovat keskenään hyvinkin eri maailmasta, mutta onnekseen oikealla tavalla eri maailmasta. vähän kuin cover-versio joka kuulostaa kappaleen esittävältä bändiltä, eikä alkuperäisen esittäjän kopiolta. nythän carpenterin epätasaisuus on jäänyt tasaisen keskiverroksi. varmastikin siinä on osasyy miksi hän tekee niin hitaanlaisesti elokuvia nykyisin.

se kyllä penskana pelotti kovasti kun prince of darknessissa tuli se rakeinen videokuva ja luuppina tuleva varoitus.

katsottiinhan blade runnerkin flopiksi alkujaan ja nyttemmin sekin elokuva löytyy lähes jokaisen kriitikon top-listoilta. onneksi tuotantoyhtiön silmissä oleva raha ei estä elokuvia tulemasta myöhemmin arvostetuiksi. mutta kyllä thingin kohdallakin olisi toivonut, että carpenter olisi jo tuolloin saanut ansaitseman menestyksen siitä kyseisestä elokuvasta. jos thing olisi avannut rahaisat kukkarot, niin kenties meillä olisi nyt esim. john carpenterin pirates of the caribbean.

tosin, ehkä emme olisi sitten saaneet prince of darknessia, ym.

trentonoir kirjoitti:

totta on että carpenterion leffat ovat usein aika kökön näköisiä. varmasti monesti ollut budjettikysymys. lukuunottamatta thingia, monet jonkinlaisia lateksimonstereita, ym. sisältävät carpenterit näyttävätkin siltä, ettei rahaa ole ollut poltettavaksi asti. esimerkiksi juuri prince of darknessin visvakuviot ovat jopa hieman huvittavan näköisiä jos ne irrottaa asiayhteydestä. mutta carpenter on usein pelastanut elokuviensa halvan ulkoasun olemalla rahakkaampia ohjaajakollegojaan innovatiivisempi tekosiensa käytön suhteen. ne prince of darknessin huvittavat visvaorgiat eivät olekaan niin kovin hassun oloisia kun katsoo koko kuvaa.
carpenter on ainakin ennen selkeästi uskonut enemmän laatuun kuin määrään. halvallakin voi tehdä loisteliasta elokuvaa.

ohjaajana carpenter on kyllä epätasainen. jopa silloin kun katsoo vain hänen parempia elokuviaan. tosin jos carpenterin epätasaisuus on ilmennyt niinkin monimuotoisina ilmestyksinä kuin juuri hänen ilmestyskirja-trilogiansa. the thing, prince of darkness ja they live ovat keskenään hyvinkin eri maailmasta, mutta onnekseen oikealla tavalla eri maailmasta. vähän kuin cover-versio joka kuulostaa kappaleen esittävältä bändiltä, eikä alkuperäisen esittäjän kopiolta. nythän carpenterin epätasaisuus on jäänyt tasaisen keskiverroksi. varmastikin siinä on osasyy miksi hän tekee niin hitaanlaisesti elokuvia nykyisin.

se kyllä penskana pelotti kovasti kun prince of darknessissa tuli se rakeinen videokuva ja luuppina tuleva varoitus.

katsottiinhan blade runnerkin flopiksi alkujaan ja nyttemmin sekin elokuva löytyy lähes jokaisen kriitikon top-listoilta. onneksi tuotantoyhtiön silmissä oleva raha ei estä elokuvia tulemasta myöhemmin arvostetuiksi. mutta kyllä thingin kohdallakin olisi toivonut, että carpenter olisi jo tuolloin saanut ansaitseman menestyksen siitä kyseisestä elokuvasta. jos thing olisi avannut rahaisat kukkarot, niin kenties meillä olisi nyt esim. john carpenterin pirates of the caribbean.

tosin, ehkä emme olisi sitten saaneet prince of darknessia, ym.

Lue lisää

Hyvää juttua teillä lentää. Tähän Carpenter keskusteluun minun täytyy laittaa oma kantani. En ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut väittävät, että The Thing olisi jotenkin kökön näköinen. Sen lisäksi, että se on helvetin tehokas ja näyttävä sekä loistava, sen symbolisuus ihmismielen synkistä tiloista kiehtoo, unohtamatta, miten se näyttää kuinka ihminen voi tulla helposti vainoharhaiseksi olosuhteista johtuen. Yllättäen Carpenterin versio on alkuperäistä Nyby/Hawks-leffaa parempi.

Ja sitten Carpenterin Halloween. Universumin paras slasher-leffa, jonka voima on täysin sen loistokkaassa musiikissa. Hidas tempo saa jännityksen kohoamaan pikku hiljaa, kunnes se on jo liki sietämätöntä.

Nykyään kukaan ei osaa luoda kunnon kauhua, vaan tyydytään ylenpalttiseen verellä läträämiseen ja muihin shokkiefekteihin, ja unohdetaan täysin, että psykologinen kauhu on AINA tehokkaampa kuin nykypäivän gorepainotteinen paska. Toki Romeron alkuperäinen Dawn of the Dead, joka sisältää paljon gorea, on loistava, mutta johtuen lähinnä sen armottomasta yhteiskuntakritiikistä. Sitähän ei varsinaiseksi kauhuksi voi luokitella, oikeastaan sitä on vaikea laittaa mihinkään genreen.

Max T W kirjoitti:

Silloin aikoinaan (itse katselin hänen leffansa tuoreeltaan teatterissa tai VHS:nä, DVD:tä ei ollut, heh) Carpenteria pidettiin epätasaisena ja aina puhuttiin siitä miten hän onnistuu vain kengännauhabudjetilla (Dark star, Halloween, Attack on pre 13, starman). Esimerkiksi Usvaa ja Halloween II sekä osittain Thingiäkin pidettiin epäonnistuneina. Nykyäänhän nuokin ovat ihan katsottavia elokuvia, kun nykytaso on sitä mitä on.

Lue lisää

hyvä jatko - osa , mutta Rick Rosenthalin ohjaama eikä Carpenterin.

trentonoir kirjoitti:

herätit mieleenkiintoisia ajatuksia ja vaikka nyt tulee lööperiä liikaakin, niin arvostan jos joku vaivautuu lukemaan tekstini kokonaan.

hyvät ihmiset

niin, jos me nyt ruvetaan oikein tarkkoja olemaan niin genremääritelmissä voi olla vaikka minkälaisia muodostumia. totta on että videodrome voisi olla mysteerifantasiaa. miksei? mutta jos koetetaan pitää suitset edes jotenkin käsissä, niin kyllä jotain matrixiakin voi surutta kutsua toiminnaksi, eikä vain takakannen esittämäksi kybertrilleriksi. ja manson family on luokituksensa mukaan kultti.

videodrome joka on luokiteltu simppelisti jännitykseksi. on suhteessa samalla tavalla vain jännitys kuin saw on kauhu. vaikka saw on kauhumainen, ei se silti ole enempää kauhua kuin esimerkiksi elokuva seitsemän on. nämä nyt ovat näitä rajalla keinuvia tapauksia.

videodromen otin esimerkiksi siksi, että tuntuu nykyään siltä että enemmät kauhutunnelmat löytyvät nykyään jännitys-elokuvien puolelta kuin kauhuksi luokiteltavien. ja the cave on hyvä esimerkki nykyisestä efektipainotteisesta kauhusta, kuin oikeasta tunnelmakauhusta. olisin voinut esimerkkinä ottaa vaikka tuon saw-elokuvan modernista jännityksestä joka on toimivampaa kuin the caven edustamat teokset. mutta mainitsin vanhana conanina videodromen siksi, että oli sen genre mikä tahansa,,, niin tottavie se ja vertaisensa pesevät kauhun nykysuuntauksen.

enkä varmasti ole ainoana pitämässä nykykauhun tietä umpikujana. mikä varmasti osaltaan tulee esiin siinä määrässä mitä löytyy nykeisestä remake-tulvasta. ja nythän nuoret tekijät ovat aloittaneet taas syklin uudestaan 70-lukuhenkisillä elokuvillaan (wolf creek, hostel, cabin fever, etc.)

olette varmaan huomanneet että etenkin kuudes aisti-elokuvan jälkeen ovat kauhuelementit siirtyneet kovasti jännityselokuviin. mikä on piristävää siinä mielessä, että nyt näitä genreristisiitoksia on enemmän tarjolla. oli taso mikä tahansa niin white noise ja kumppanit osaltaan ovat parantamassa kauhugenreä näillä yliluonnollisilla trillereillään.

olisi vain toivottavaa, että kauhu pysyisi hieman tiukemmin kauhussa. eikä tarvitsisi etsiä kauhua muiden lajityyypien luota.

uskon että kauhun nykyisen masennustilan syynä ovat pääsääntöisesti kaksi seikkaa:

A. ennen kauhun tunnelma luotiin suuresti sillä että mörkö tai mikä tahansa olikin. ei esiintynyt niin suuressa osassa kuin nykyään. luonnollisesti tämä oli osittain budjettikysymys. mutta kyllä ne monterit pelottivat enemmän kun sitä ei nähnyt koko aikaa. nyt kuvassa tauotta tanssahteleva alieni vie esiintymisellään osan mystiikastaan.

B. ennen tätä tunnelmaa luotiin taiten tehdyllä musiikilla ja ääniefekteillä. nyt ne hiljaiset ja vinkuvat äänet on korvattu slipknoteilla, tms. en nyt väitä etteikö se musiikki voisi olla hyvääkin. mutta kysykääpä tätä: olisiko halloween niin tehokas kuin on, jos siinä soisi jokin led zeppelin? tai jos alienin raukea musiikki korvattaisiin dimmu borgirilla? ei se meteli ole niin pelottavaa kuin epävireinen viulu.

nykykauhusta ja sen rinnakkaistekeleistä löytyy edelleen hyviä tekeleitä. puhun nyt vain yleisesti valtaosasta. mutta jos käytetään john capenteria esimerkkinä. niin carpenter on luonut paljon hyviä elokuvia, mutta hulluuden syövereissä-elokuvan jälkeen hän ei ole enää pystynyt pitämään omaa tasoaan. jokaista thingia kohden hän tekee ghosts of marsin. ja juuri näillä hulluuden syövereissä paikkeilla kauhuelokuvien muutos tapahtui. kun silloin vielä kymmenestä elokuvasta ainakin viisi oli ainakin ihan ok, niin nyt kymmenestä elokuvasta hyvällä onnella edes yksi on ihan ok. kauhu, kuten monet muutkin on muuttunut liian kertakäyttöiseksi. kyllä ne läpi katsoo, mutta ostaako niitä enää oman hyllynsä koristeeksi.

jos jaksoitte lukea vuodatukseni, niin kiitos

Lue lisää

Digitaaliefekteillä mässäily on vienyt kauhusta sen kauhun. Paras tunnelma syntyy siitä, että elokuvassa ainoastaan vihjataan johonkin esim. yliluonnolliseen sen sijaan, että se pläjäytettäisiin heti vasten katsojan naamaa.

on ihan kirjoitti:

hyvä jatko - osa , mutta Rick Rosenthalin ohjaama eikä Carpenterin.

rosenthal sai tunnetusti kenkää heti elokuvan alkutekijöissä, samasta syystä mistä harlin palkattiin "korjaamaan" tuoreinta manaajaa. eli teki liian laiskaa halloweenia. carpenter joka vielä tuolloin piti langat käsissään tuli ja kuvasi itse suurelta osin halloween kakkosen. tämäkin asia ilmenee kyseisen elokuvan kommenttiraidalta.

kakkonenhan otti yhden hyvän lisäyksen ykkösen rinnalle. eli tämän first person-otteen. se teki elokuvasta enemmän stalker-henkisen kuin ensimmäisestä. tarinan rakenne vain oli heikompi ja sai kakkosen tuntumaan enemmänkin joltain "tapahtui viime jaksossa"-jutulta.

ja tälläisessä sarjassa on aivan kohtuutunta edes odottaa jatko-osan päihittävän sarjan aloittanutta elokuvaa. hyvä on jos edes 70 % siitä saadaan aikaan.

siksipä väitänkin että halloweenin kolmas osa oli ainoa oikea suuntaus sarjassa kahden ensimmäisen jälkeen. nelosesta eteenpäin elokuvat olivat toistensa hiilipaperikopioita, kun kolmonen joka on aivan eri elokuvansa sentään vielä yllätti katsojansa.

onhan michael myers erinomainen hahmo, mutta aika surkeaksi hänenkin tekosensa on ajoittain saatu. myershan on selkeästi älykkäämpi kuin vastaava kolleegansa jason voorhees. joten myersia voisi hyödyntää paremminkin.

täytyy vain toivoa että tulevaisuudessa emme joudu kokemaan jaksoa jossa myers puhuu silent bob-henkeen: "i am your father."

The Wolf kirjoitti:

Hyvää juttua teillä lentää. Tähän Carpenter keskusteluun minun täytyy laittaa oma kantani. En ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut väittävät, että The Thing olisi jotenkin kökön näköinen. Sen lisäksi, että se on helvetin tehokas ja näyttävä sekä loistava, sen symbolisuus ihmismielen synkistä tiloista kiehtoo, unohtamatta, miten se näyttää kuinka ihminen voi tulla helposti vainoharhaiseksi olosuhteista johtuen. Yllättäen Carpenterin versio on alkuperäistä Nyby/Hawks-leffaa parempi.

Ja sitten Carpenterin Halloween. Universumin paras slasher-leffa, jonka voima on täysin sen loistokkaassa musiikissa. Hidas tempo saa jännityksen kohoamaan pikku hiljaa, kunnes se on jo liki sietämätöntä.

Nykyään kukaan ei osaa luoda kunnon kauhua, vaan tyydytään ylenpalttiseen verellä läträämiseen ja muihin shokkiefekteihin, ja unohdetaan täysin, että psykologinen kauhu on AINA tehokkaampa kuin nykypäivän gorepainotteinen paska. Toki Romeron alkuperäinen Dawn of the Dead, joka sisältää paljon gorea, on loistava, mutta johtuen lähinnä sen armottomasta yhteiskuntakritiikistä. Sitähän ei varsinaiseksi kauhuksi voi luokitella, oikeastaan sitä on vaikea laittaa mihinkään genreen.

Lue lisää

gore kuten muukin kauhussa käytettävä asia on tehokasta aina niin kauan kun sitä osataan käyttää. hyvänä esimerkkinä juuri tuo romeron dawn of the dead. vaikka siinä onkin visvaa ja plasmaa usean leffan edestä. ei se koskaan sen elokuvan aikana tunnu olevan kuvassa vain siksi että nyt tuli ostettua litrakaupalla sianverta.

oli se sitten teemamusiikin käyttö, sianveri, moottorisahan heilutus, taikka sarvipäätorahampaan esittely. niiden käyttö on tehokasta vain jos sillä ei turruteta katsojaa.

nyt jos nimenomaan carpeterin thing uudelleen tehtäisiin, niin takuuvarmana saisimme nähdä itse ökkömönkiäisen vähän väliä hdtv-tasoisena ruudunsäästäjänä. ja nimenomaan thing pelotti siksi, että emme tienneet kuka tai mikä ja missä se oli.

myönnän että poikkeuksiakin on jossa iso määrä on pelottavampaa kuin yksi kappale. yleensä läärmeaiheissa leffoissa tuhannet käärmeet aiheuttavat enemmän vilunväreitä, kuin se yksi jättiläismato.

ongelma taitaa olla siinä. että kun tehdään yksi nopeampitempoinen elokuva. ei seuraava voi enää siitä hidastaa. ja sitten tulee taas kohta edellistä nopeampi, ja taas nopeampi, etc.

hyvin tämä nopeatahtisuus näkyy vaikkapa siinä, että jos katsotte kuinka pitkiä pulmuset-sarjan jakson ovat verrattuna nykyisiin sitcomeihin.

tästä syystä resident evilit ovat selkeästi toimintaleffoja, kauhuelementeistään huolimatta.

muuten... resident evil kakkonen sisältääkin elokuvahistorian yhden tyhmimmistä kohtauksista: milla-tyttönen tietää että kuolleet heräävät. joten minne hän vie kumppaninsa? no hautausmaalle tietenkin.

pahempia,kalmii.

Enpä menisi Psykon suihkukohtausta yliarvostetuksi kutsumaan. Kuvittepas itsesi vuoteen 1960 istumaan pimeään elokuvateatteriin, etkä tiedä elokuvasta mitään muuta kuin ohjaajan. (Hitchcockhan ei missään nimessä halunnut paljastaa yhtikäs mitään elokuvasta, eikä ketään saanut tulla saliin sisään elokuvan alettua.) Tuohon aikaan oli ennenäkemätöntä, että sellainen suuri tähti kuin Janet Leigh murhattaisiin elokuvan puolessa välissä, ja vieläpä ennenäkemättömän raa'asti. Totta, ei varmaan nykyajan paskakauhuun tottuneet massateinit (yleistän nyt hieman) voi ymmärttä mikä siinä on niin karmivaa, mutta pitää ajatella, että ikinä ennen ei ollut mitään yhtä väkivaltaista (vaikka koko homma tehtiin vain nopeilla leikkauksilla), järkyttävää ja yllättävää nähty. Joten kyllä, Psykon suihkohtaus on mielestäni (vieläkin) eräs jännimmistä kohtauksista elokuvan historiassa.

The Wolf kirjoitti:

Enpä menisi Psykon suihkukohtausta yliarvostetuksi kutsumaan. Kuvittepas itsesi vuoteen 1960 istumaan pimeään elokuvateatteriin, etkä tiedä elokuvasta mitään muuta kuin ohjaajan. (Hitchcockhan ei missään nimessä halunnut paljastaa yhtikäs mitään elokuvasta, eikä ketään saanut tulla saliin sisään elokuvan alettua.) Tuohon aikaan oli ennenäkemätöntä, että sellainen suuri tähti kuin Janet Leigh murhattaisiin elokuvan puolessa välissä, ja vieläpä ennenäkemättömän raa'asti. Totta, ei varmaan nykyajan paskakauhuun tottuneet massateinit (yleistän nyt hieman) voi ymmärttä mikä siinä on niin karmivaa, mutta pitää ajatella, että ikinä ennen ei ollut mitään yhtä väkivaltaista (vaikka koko homma tehtiin vain nopeilla leikkauksilla), järkyttävää ja yllättävää nähty. Joten kyllä, Psykon suihkohtaus on mielestäni (vieläkin) eräs jännimmistä kohtauksista elokuvan historiassa.

Lue lisää

Oon täysin samaa mieltä. Kun katsoo vanhoja (1960-1980) luvun kauhuleffoja, on osattava sopeutua siihen aikaan. Kaikki nykyajan Screamit, Halloween H20:t ym. on antanut nykyajan kauhufriikeille vähän väärän käsityksen kunnon kauhuelokuvasta.

Kauhuelokuvaa ei mielstäni saisi arvostella veren määrän perusteella, vaan tunnelman.
Esimerkiksi missään näkemässäni elokuvassa ei ole yhtä hyvää tunnelmaa, kun alkuperäisessä Halloweenissa. Suurelta osalta tähän vaikutti tunnelmallinen musiikki. Sama juttu esimerkiksi 1989 luvun Pet Semataryn kanssa.

Omasta mielestäni kaikki bändit, sähkökitarat ja tuollaiset voisi jättää pois kauhuleffoista. Poikkeuksena tietenkin kaikki radiojutut ja lopputekstit.

Sama juttu Psykon tunnelman kanssa.
Omasta mielestäni se suihkukohtaus on edelleen yksi mieleenpainuvimmista kauhukohtauksista.

Myöskin lähiaikoina esitetty Hitchcockin Linnut oli mielestäni TOSI hyvä elokuva pitkään aikaan. Ehkä enemmänkin jännitys. Mutta tunnelma piti otteessaan elokuvan loppuun asti. Vaikka ei ihmisiä kuollutkaan kymmenittäin.

Tuli mieleen jostaki japsileffasta sellanen kohtaus kun joku hullu akka katkaisee mieheltä jalan sellasella vaijerilla tai jollain hinkkaamalla!Se oli aikas piinaavaa! En tiedä mikä leffa toi nyt sitten on.

hyi kirjoitti:

Tuli mieleen jostaki japsileffasta sellanen kohtaus kun joku hullu akka katkaisee mieheltä jalan sellasella vaijerilla tai jollain hinkkaamalla!Se oli aikas piinaavaa! En tiedä mikä leffa toi nyt sitten on.

Lue lisää

Tiedän leffan mitä tarkoitat. Se on siis ihan sairas elokuva. Varsinkin se kohtaus jossa se mies on siinä säkissä ja kampeaa itsensä pois sieltä. Häneltä on muistaakseni jalat ja osa sormista sahattu sekä naamaankin jotain tehty. Ihan karseaa katsottavaa.

hyi kirjoitti:

Tuli mieleen jostaki japsileffasta sellanen kohtaus kun joku hullu akka katkaisee mieheltä jalan sellasella vaijerilla tai jollain hinkkaamalla!Se oli aikas piinaavaa! En tiedä mikä leffa toi nyt sitten on.

Lue lisää

Eli leffa jossa jalkaa sahataan...

On AUDITION. Hassu painostava hitaasti käynnistyvä leffa jossa loppu kruunaa kaiken ;D

jota haet kirjoitti:

Eli leffa jossa jalkaa sahataan...

On AUDITION. Hassu painostava hitaasti käynnistyvä leffa jossa loppu kruunaa kaiken ;D

Takashi Miike'n Audition tuo missä sahataan... mut se hissikohtaus ei kyl ollu siitä:)

Suspiria ei TODELLAKAAN oo läpeensä surkea elokuva!!! Herää ja kato se uusiksi.

Mutta eikös se eukko ollut varsin viehättävä. Ihanasti mädänytvä ja vihreä...

Leffassa oli kyl yksi hyvä kohtaus kun se lapsi oli siellä kylpyammeessa ja sinne alkoi tulla sitä mustaa vettä ja hiuksia... jeeees. Kyl ne aasiassa osaa.

Tärkein ero hyvin monessa aasialaisessa elokuvassa ja esim jenkki leffassa onkin juuri tuo hahmonkehitys. Tuntuu, että aasialaisissa lefoissa on hahmot paljon "syvempiä" ja paremmin kirjoitettua kun muualla. Siksi myös jännitys ja kauhu elementit toimii paremiin.

Miksi joku leffa pelottaisi/jännittäisi, jos ruudussa olevisa ihmisistä ei välitä pätkääkään? Tietty joskus pelkkä tunnelma voi riittää tai omat fobiat tai muut. Mutta kyllä mielestäni aito jännitys syntyy hyvinkirjoitetuista hahmoista.