SAIRAALLOINEN MUSTASUKKAISUUS

Joo ihan sama juttu täällä. Kaikki pyhäpäivät on menny pieleen ja aina pitää viettää joulu hänen perheensä kanssa. Samoin harrastukset ja kaverit on jäänyt ja perhe. Minä en aluksi ollut yhtään mustasukkainen mutta kun mies on niin omistuhaluinen ja mustasukkainen, se on tarttunut vähän minuunkin! Mutta en läheskään ole yhtä mustis kuin hän on. Minäkin olen yrittänyt hänet saada tajuamaan että mikä hemmetti siinä on että ei voi luottaa, että en rakasta ketään muuta kuin häntä! En todellakaan ole aiheuttanut hänelle mitään luottamuksen puutetta kun en edes ole päässyt käymään missään yksin! Suurin toiveeni olisi että pystyisin elämään normaalia elämää hänen kanssa. Mutta se on täysi Mahdottomuus! En tajua miten aina jaksan ja jaksan vaikka minäkin olen monta kertaa halunnut pistää poikki! En vain osaa lähteä.

Toi on niin totta! Oot absoluuttisesti oikeessa! Tätä on jatkunu monta vuotta. Ja oon tosiaan vaan tainnu ruokkia sitä sen halua hallita. Mutta jos minä teen jotain mistä se ei tykkää kaikki menee ihan pieleen. Hän on monta päivää suuttunut ja haluaa kostaa. Tää elämä on niin hirveetä ja mä silti rakastan häntä. Oon varmaan sairas. Ei se sentään väkivaltaa käytä. Paitsi henkistä kyllä. Haluaisin paeta, mutta en vaan voi.

Alistunut kirjoitti:

Toi on niin totta! Oot absoluuttisesti oikeessa! Tätä on jatkunu monta vuotta. Ja oon tosiaan vaan tainnu ruokkia sitä sen halua hallita. Mutta jos minä teen jotain mistä se ei tykkää kaikki menee ihan pieleen. Hän on monta päivää suuttunut ja haluaa kostaa. Tää elämä on niin hirveetä ja mä silti rakastan häntä. Oon varmaan sairas. Ei se sentään väkivaltaa käytä. Paitsi henkistä kyllä. Haluaisin paeta, mutta en vaan voi.

Lue lisää

onkin siinä, ettei anna sen häiritä omaa elämää. Jos ei tarvitse pelätä muuta kuin toisen mökötystä tai lapsellisia kostoja, voit huoletta elää elämääsi ja sanoa "Tossa on ovi jos ei kelpaa!". Näin minä tein ja helpotti valtavasti. Tunsin näet syyllisyyttä ihan turhista asioista. jos toinen ei luota vaikka teet oikein, et voi sille mitään. Sinussa ei ole vika vaan puolisosi pään sisällä. Häntä voi auttaa puhumalla rauhallisesti ja järkevästi aina "kohtauksen" tullessa, kuinka lapsellista hänen käytös on ja hänelläkin on oikeus omiin juttuihin niinkuin sinullakin ja oletko koskaan oikeasti pettänyt? jne.. Sen jälkeen elää omaa elämäänsä niinkuin ei huomaisi toisen mökötystä. Meillä ainakin toimii, sillä kummasti alkaa kiinnostaa taas olla "kiltisti" kun huomaa muuten jäävänsä yksin. Sitten kun tilanne normalisoituu (ilman että se olen minä joka pyytää anteeksi) olen muistanut olla erityisen rakastava ja hellä. Näin meillä toimii "Narsistikoulu". Narsisteja on monenlaisia, ei ehkä toimi kaikkien kohdalla, mutta pointti onkin se ettet alistu. Terve parisuhde ei ole alistumista kummankaan puolelta. Älä tunne syyllisyyttä sosiaalisesta elämästä, ystävistä ja perheestä. Ja rakkaus ei aina riitä parisuhteeseen, täytyy osata olla myös onnellinen.

Yleensä näiltä sairaalloisilta mustasukkaisilta saa turpiinsa ennen pitkää, muistakaa se kun pää on täynnä omia kuvitelmia voi tulla nyrkistä.Sehän katsotaan esm tapossa lievevtämis periaatteeksi jos on tappanut toisen mustasukkauden takia,ÄKKIÄ PAKOON, mikä teitä naisia vaivaa.

pipukka kirjoitti:

Yleensä näiltä sairaalloisilta mustasukkaisilta saa turpiinsa ennen pitkää, muistakaa se kun pää on täynnä omia kuvitelmia voi tulla nyrkistä.Sehän katsotaan esm tapossa lievevtämis periaatteeksi jos on tappanut toisen mustasukkauden takia,ÄKKIÄ PAKOON, mikä teitä naisia vaivaa.

Lue lisää

Oletkohan itse koskaan seurustellut mustasukkaisen miehen kanssa? Olen omasta mielestäni aina ollut fiksu tyttö ja osannut pitää puoleni eikä itsetunnossani ole koskaan ollut mitään vikaa. Ajattelin aina minäkin, että miksi joku nainen ei lähde suhteesta, jossa on esim. väkivaltaa, kunnes itse löysin itseni suhteesta, jossa mies olikin sairaalloisen mustasukkainen. Jätin hänet ensimmäisen kerran ehkä n.puolen vuoden seurustelun jälkeen saatuani jälleen yhden illan päätteeksi kuulla kunniani ilman mitään syytä. Ja sen kun tietäisin, että miten hemmetissä se osasi mut taas sulattaa seuraavana päivänä, että palasin takaisin hänen luokseen. Sitä ei vaan osaa selittää, ellei ole itse kokenut, ulkopuolinen ei koskaan näe niitä tunteita, jotka tollasten päätösten takana vaikuttaa. Ja tietenkään mikään ei muuttunut, sama kuvio toistui uudelleen ja uudelleen. Yhdessä vaiheessa pääsin jo niinkin pitkälle, että aloitin uuden suhteen jätettyäni hänet. Mutta siihenkin tämä entinen tuli väliin sähläämään ja koska uusi suhteeni oli vielä aika tuore ja haavoittuvainen ja minulla oli vielä exääni kohtaan vahva fyysinen side, meni sekin homma vituilleen ja lopulta palasimme jälleen yhteen. Viimeisimmän yhteenpaluumme jälkeen huomasin yllättäen suhteessamme uuden piirteen: oma mustasukkaisuuteni oli saanut ihan järkyttäviä piirteitä. Näen itseni oikein todellisena stereotyyppinä: sydän hakaten mä puoliksi pelkäsin ja toivoin löytäväni hänen puhelimestaan salaisia viestejä tai tietokoneelta jotain kuvia. Suutuin verisesti naisesta, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde meidän eromme aikana ja josta hän oli valehdellut minulle. Koko ajan oli paha mieli ja möykky mahassa vaikka yritin kaikkeni, ettei joka päivä tulisi jostain riitaa. Eli mustasukkaisuus todellakin voi tarttua ja minulle kävi juuri niin. Ja mä en itse halua elää sellaista elämää, että en luota kumppaniini. Uskon, että löydän vielä ihmisen, joka luottaa minuun ja johon minä luotan, ei maailma voi olla niin mätä, että kaikki vaan koko ajan toisiaan pettää eikä kukaan luota kehenkään eikä kukaan ole luottamuksen arvoinen. Olen todella surullinen, että minun piti tavata tällainen henkilö, joka sai minut näin sekaisin henkisesti ja pelkään, että tämä vaikuttaa koko loppuelämäni suhteisiin negatiivisesti. Aion mennä jonnekkin terapiaan, jotta saan ensin oman pääni kuntoon ennen kuin voin alkaa edes haaveilemaan uudesta suhteesta. En tiedä voiko ketään ihmistä tällaisissa asioissa neuvoa, minä itse ainakin teen tyhmänä kaikki asiat itse enkä kuuntele tai usko muitten neuvoja. Kun sattuu niin oppii. Pitäisi pystyä tekemään päätös. Ja kun jonkun asian päättää, niin siinä pitää pysyä. Muuten asiat vaan pitkittyy. Pysyy päätöksessään eikä anna tunteitten ailahtelujen varsinkin eron alkuvaiheessa horjuttaa omaa mieltä. Niitä tulee varmasti, katumista ja ikävää toisen luokse. sekään ei yhtään auta tilannetta, että se exä luultavasti myös kaipaa ja anelee takaisin ja lähettelee viestejä ja ehdottelee mukavaa tapaamista tai tarjoaa ulkomaanmatkan tai mitä kaikkea. Okei, jos tahdot vaan hetkeksi päästä piinasta ja saada hyvän olon surun tilalle. Ota se jätkä takaisin. Saatte hyvät sovintopanot ja hetken hurman siitä ilosta, että rakastatte toisianne niin kovasti, ettette pysty eroamaan. Mutta ongelma on yhä tallella ja jos haluat, elää saman tilanteen uudestaan ja uudestaan, mikäs siinä. Mutta ehkä kuitenkin kannattaisi kestää sitä erokärsimystä vähän kauemmin, siinä voi mennä sellanen puolikin vuotta tai vuosi ennen kuin alkaa helpottamaan, mutta sitten se on ohi. Ja uusi parempi suhde saa mahdollisuuden. Jos vuosi tuntuu pitkältä ajalta, ajattele miten monta vuotta voit joutua kituuttamaan, jos menet aina takaisin eikä hommaa saada koskaan päätökseen.
Tällaisia kokemuksia minulla, nyt toivon, että tämä ero olisi minulle lopullinen. yritän nyt tehdä itselleni hyvän ja mukavan elämän itsekseni, ehkä hankkia kotieläimen ja uuden harrastuksen, kaikkea sellasta mukavaa pientä, mikä saa ajatukset muualle ja kohti uutta. Ei sieltä vanhasta mitään hyvää löydy.

Balle kirjoitti:

Oletkohan itse koskaan seurustellut mustasukkaisen miehen kanssa? Olen omasta mielestäni aina ollut fiksu tyttö ja osannut pitää puoleni eikä itsetunnossani ole koskaan ollut mitään vikaa. Ajattelin aina minäkin, että miksi joku nainen ei lähde suhteesta, jossa on esim. väkivaltaa, kunnes itse löysin itseni suhteesta, jossa mies olikin sairaalloisen mustasukkainen. Jätin hänet ensimmäisen kerran ehkä n.puolen vuoden seurustelun jälkeen saatuani jälleen yhden illan päätteeksi kuulla kunniani ilman mitään syytä. Ja sen kun tietäisin, että miten hemmetissä se osasi mut taas sulattaa seuraavana päivänä, että palasin takaisin hänen luokseen. Sitä ei vaan osaa selittää, ellei ole itse kokenut, ulkopuolinen ei koskaan näe niitä tunteita, jotka tollasten päätösten takana vaikuttaa. Ja tietenkään mikään ei muuttunut, sama kuvio toistui uudelleen ja uudelleen. Yhdessä vaiheessa pääsin jo niinkin pitkälle, että aloitin uuden suhteen jätettyäni hänet. Mutta siihenkin tämä entinen tuli väliin sähläämään ja koska uusi suhteeni oli vielä aika tuore ja haavoittuvainen ja minulla oli vielä exääni kohtaan vahva fyysinen side, meni sekin homma vituilleen ja lopulta palasimme jälleen yhteen. Viimeisimmän yhteenpaluumme jälkeen huomasin yllättäen suhteessamme uuden piirteen: oma mustasukkaisuuteni oli saanut ihan järkyttäviä piirteitä. Näen itseni oikein todellisena stereotyyppinä: sydän hakaten mä puoliksi pelkäsin ja toivoin löytäväni hänen puhelimestaan salaisia viestejä tai tietokoneelta jotain kuvia. Suutuin verisesti naisesta, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde meidän eromme aikana ja josta hän oli valehdellut minulle. Koko ajan oli paha mieli ja möykky mahassa vaikka yritin kaikkeni, ettei joka päivä tulisi jostain riitaa. Eli mustasukkaisuus todellakin voi tarttua ja minulle kävi juuri niin. Ja mä en itse halua elää sellaista elämää, että en luota kumppaniini. Uskon, että löydän vielä ihmisen, joka luottaa minuun ja johon minä luotan, ei maailma voi olla niin mätä, että kaikki vaan koko ajan toisiaan pettää eikä kukaan luota kehenkään eikä kukaan ole luottamuksen arvoinen. Olen todella surullinen, että minun piti tavata tällainen henkilö, joka sai minut näin sekaisin henkisesti ja pelkään, että tämä vaikuttaa koko loppuelämäni suhteisiin negatiivisesti. Aion mennä jonnekkin terapiaan, jotta saan ensin oman pääni kuntoon ennen kuin voin alkaa edes haaveilemaan uudesta suhteesta. En tiedä voiko ketään ihmistä tällaisissa asioissa neuvoa, minä itse ainakin teen tyhmänä kaikki asiat itse enkä kuuntele tai usko muitten neuvoja. Kun sattuu niin oppii. Pitäisi pystyä tekemään päätös. Ja kun jonkun asian päättää, niin siinä pitää pysyä. Muuten asiat vaan pitkittyy. Pysyy päätöksessään eikä anna tunteitten ailahtelujen varsinkin eron alkuvaiheessa horjuttaa omaa mieltä. Niitä tulee varmasti, katumista ja ikävää toisen luokse. sekään ei yhtään auta tilannetta, että se exä luultavasti myös kaipaa ja anelee takaisin ja lähettelee viestejä ja ehdottelee mukavaa tapaamista tai tarjoaa ulkomaanmatkan tai mitä kaikkea. Okei, jos tahdot vaan hetkeksi päästä piinasta ja saada hyvän olon surun tilalle. Ota se jätkä takaisin. Saatte hyvät sovintopanot ja hetken hurman siitä ilosta, että rakastatte toisianne niin kovasti, ettette pysty eroamaan. Mutta ongelma on yhä tallella ja jos haluat, elää saman tilanteen uudestaan ja uudestaan, mikäs siinä. Mutta ehkä kuitenkin kannattaisi kestää sitä erokärsimystä vähän kauemmin, siinä voi mennä sellanen puolikin vuotta tai vuosi ennen kuin alkaa helpottamaan, mutta sitten se on ohi. Ja uusi parempi suhde saa mahdollisuuden. Jos vuosi tuntuu pitkältä ajalta, ajattele miten monta vuotta voit joutua kituuttamaan, jos menet aina takaisin eikä hommaa saada koskaan päätökseen.
Tällaisia kokemuksia minulla, nyt toivon, että tämä ero olisi minulle lopullinen. yritän nyt tehdä itselleni hyvän ja mukavan elämän itsekseni, ehkä hankkia kotieläimen ja uuden harrastuksen, kaikkea sellasta mukavaa pientä, mikä saa ajatukset muualle ja kohti uutta. Ei sieltä vanhasta mitään hyvää löydy.

Lue lisää

Luin sun juttus oikein hartaudella, kuule mä olin itse nuorena niin mustasukkainen mun entisestä miehestäni, että seisoin ravintolan edessä pakkasella niin että meinas jalat jäätyä hankeen, saadakseni vain nähdä tuleeko hän jonkun naisen kanssa ulos sieltä.Kun hän sitten jäi kiinni pettämisestä, toi kotiin niitä naisia meidän yhteiseen sänkyyn, niin se oli sellainen pläjäys päin naamaa, mustasukkaisuus hävis saman tien ja muuttui suunnattomaksi vihaksi.Otin ison kynttilänjalan ja löin ,yritin päähän mutta mun onneksi mies ehti väistää.Erohan siitä tuli, rakastin häntä siitä huolimatta,vaikka oli juoppo sika.Kun olimme olleet erossa noin kymmenen vuotta ja kummallakin jo uudet puolisot, kuulin hänen kuolleen viinakramppiin, silloin vasta pääsin irti totaalisesti hänestä.Mutta mustasukkaisuutta en ole tässä uudessa avioliitossa enää tuntenut, eikä mua sais enää seisomaan ja vahtimaan ketään, siis olisiko ikä tehnyt tehtävänsä.Toivotan sulle kaikkea hyvää tulevaisuuttasi ajatellen, ole vahva, äläkä anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi ei henkisesti eikä fyysisesti.

pipukka kirjoitti:

Luin sun juttus oikein hartaudella, kuule mä olin itse nuorena niin mustasukkainen mun entisestä miehestäni, että seisoin ravintolan edessä pakkasella niin että meinas jalat jäätyä hankeen, saadakseni vain nähdä tuleeko hän jonkun naisen kanssa ulos sieltä.Kun hän sitten jäi kiinni pettämisestä, toi kotiin niitä naisia meidän yhteiseen sänkyyn, niin se oli sellainen pläjäys päin naamaa, mustasukkaisuus hävis saman tien ja muuttui suunnattomaksi vihaksi.Otin ison kynttilänjalan ja löin ,yritin päähän mutta mun onneksi mies ehti väistää.Erohan siitä tuli, rakastin häntä siitä huolimatta,vaikka oli juoppo sika.Kun olimme olleet erossa noin kymmenen vuotta ja kummallakin jo uudet puolisot, kuulin hänen kuolleen viinakramppiin, silloin vasta pääsin irti totaalisesti hänestä.Mutta mustasukkaisuutta en ole tässä uudessa avioliitossa enää tuntenut, eikä mua sais enää seisomaan ja vahtimaan ketään, siis olisiko ikä tehnyt tehtävänsä.Toivotan sulle kaikkea hyvää tulevaisuuttasi ajatellen, ole vahva, äläkä anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi ei henkisesti eikä fyysisesti.

Lue lisää

Kyllä me pärjätään ja muut tukevat meitä päätöksissämme. Teemme oikein, eikä tunneta mitään syyllisyydentunteita millään alueella, vaikka nämä kiinnipitäjät siihen pyrkivätkin.
Yhdistämällä voimamme, olemme vahvoja.Eteenpäin elävän mieli ja ajat muuttuvat myös me niiden mukana.Annetaan uuden mahdollisuus, kyllä ne asiat järjestyy aina oikeudenmukaisesti, koska se on elämän tarkoitus. Sitä saa mitä tilaa..
Sympatiani ovat puolellasi, kyllä se siitä.

Itselleni iskee ajoittain todella pahoja mustasukkaisuuskohtauksia, ja vaikka 100% varmuudella tiedän ettei vaimo minua petä niin "jotkut perkeleet" saavat pääni täyteen sellaisia mustasukkaisuus ajatuksia.

Se on rankkaa emännälle, mutta myös itselleni.

Jos löytyy samanlaisia tai sellaisia jotka tietävät avun mustasukkaisuuteen niin voisi laittaa viestiä
[email protected]

Terve!Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta,aivan liian tutulta,ja olen pahoillani kärsimyksistäsi.Vaimosi on täysin selvästi niin sanotusti mustasukkaisesti ajatteleva,eli hänen koko ajattelunsa on urautunut samaan asiaan.Toivottavasti olet saanut hänet hankkiutumaan lopultakin terapiaan.Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtaisemmin elämästänne.Voisit auttaa monia omalla kertomuksellasi minun kauttani.Tarvitsen kirjaani sairaalloisesta mustasukkaisuudesta mahdollisimman paljon tosikertomuksia.Sinulla on varmasti paljon esimerkkitapauksia vaimosi käytöksestä ja omista reaktioistasi niihin ja miten ympäristösi on suhtautunut teihin.S-postini on:[email protected] kuulen sinusta.Joka tapauksessa voimia jaksamiseen!

Minä olen itse sairaalloisen mustasukkainen. Tämä johtuu siitä, että kun annoin puolisolle vapautta, hän väärinkäytti sitä; jätti minut ja otti toisen.

Tämän jälkeen olen ollut ihan sairas mustasukkaisuuteni kera. En vaan voi luottaa enää kumppaniin. Mielessä pyörii uskottomuus ja kosto ja epäilys kalvaa mieltä ainakin pari tuntia päivässä.

En tiedä pitäisikö kertoa tästä puolisolleni, vai karkoittaisiko se häntä kauemmaksi...

Voin kertoa, että mustasukkaista saa parannettua kehuilla ja oikeasti luottamuksen arvoiseksi osoittautumisella. Kannattaa vaikka ylilyödä sitä uskollisuutta ja kehua puolisoa ylitsevuotavasti vähän aikaa. Kyllä mä sillä parantuisin, oon 100% varma.

Heh kirjoitti:

Minä olen itse sairaalloisen mustasukkainen. Tämä johtuu siitä, että kun annoin puolisolle vapautta, hän väärinkäytti sitä; jätti minut ja otti toisen.

Tämän jälkeen olen ollut ihan sairas mustasukkaisuuteni kera. En vaan voi luottaa enää kumppaniin. Mielessä pyörii uskottomuus ja kosto ja epäilys kalvaa mieltä ainakin pari tuntia päivässä.

En tiedä pitäisikö kertoa tästä puolisolleni, vai karkoittaisiko se häntä kauemmaksi...

Voin kertoa, että mustasukkaista saa parannettua kehuilla ja oikeasti luottamuksen arvoiseksi osoittautumisella. Kannattaa vaikka ylilyödä sitä uskollisuutta ja kehua puolisoa ylitsevuotavasti vähän aikaa. Kyllä mä sillä parantuisin, oon 100% varma.

Lue lisää

Moi!Jos tosiaan annoit vapautta,kuten kerroit,tuskin olet sairaalloisen mustasukkainen.En osaa sanoa mitään varmasti kun en tiedä enempää.Olen pahoillani jättämisestäsi, se kun ei ole koskaan mikään helppo osa olla jätetty.Sinun reaktiosi kuulostavat täysin normaaleilta,kunhan et toteuta kostoasi,ja pääset niistä varmaan ajan myötä eroon.Sairaalloisen mustasukkaista ei saa parannettua kehuilla eikä millään kotikonsteilla muutenkaan.Tilanne vain pahenee monesti.Jos nyt et kuitenkaan pääse kostonhimostasi tai elämä alkaa tuntua liian raskaalta,niin hae apua.Koita jaksaa!

muut ämmät ja jätkät kirjoitti:

Moi!Jos tosiaan annoit vapautta,kuten kerroit,tuskin olet sairaalloisen mustasukkainen.En osaa sanoa mitään varmasti kun en tiedä enempää.Olen pahoillani jättämisestäsi, se kun ei ole koskaan mikään helppo osa olla jätetty.Sinun reaktiosi kuulostavat täysin normaaleilta,kunhan et toteuta kostoasi,ja pääset niistä varmaan ajan myötä eroon.Sairaalloisen mustasukkaista ei saa parannettua kehuilla eikä millään kotikonsteilla muutenkaan.Tilanne vain pahenee monesti.Jos nyt et kuitenkaan pääse kostonhimostasi tai elämä alkaa tuntua liian raskaalta,niin hae apua.Koita jaksaa!

Lue lisää

Kihlattuni on aloittanut kuukausi takaperin uudeesa työpaikassa. Noh, siellähän on suurin osa työntekijöistä miehiä, ja tuo kihlattu on varsin mukavan näköinen, mukava, ja kaiken lisäksi ollut viimeisen vuoden varsin yksinäinen, koska jouduimme muuttamaan uuteen paikkaan. Itse olen perusluonteeltani jonkin verran mustasukkainen, etenkin kun viimeisen vuodenkin aikana (jolloin tosiaan ei juuri ketään nykyisessä asuinpaikassa tunnnettu) n. 3-4 miestä häntä oli vokottelemassa. Kihlattuni on vieläpä sen verran naiivi, että olettaa näiden miesten ihan vain kaveripohjlla olevan, mutta jokainen on lopulta päätynyt kyselemään treffeille.

Eniveis, nyt on uusi työpaikka, josta on yksi mies ruvennut lähettelemään viestejä ja soittelemaan. Tyttöystäväni on alkanut käyttäytyä eérikoisesti, viikonloppuna laittoi kännykän äänettömälle ja tekstaili saman kaverin kanssa. Tänään aikaisemmin soitti samalle miehelle, ja lopetti äkisti, kun huomasi että minä tulin paikalle. Kun tuli sitten ilmi, että samalle miehelle oli soittelemassa niin sanoi, että ei halunnut minulle kertoa, koska alan heti epäillä, että tämäkin kaveri on iskemässä ym.

En tiedä mitä ajatella. Toisaalta ihmettelen hänen käytöstään, koska hänellä on miespuolisiakin ystäviä, eikä minulla ole sen kanssa ongelmaa. Nämä uudet miehet nyt vain aina vähän arveluttavat. Etenkin kun hän asiasta minulle päin naamaa valehteli, että puhui tyttöystävänsä kanssa.. Toisaalta, ehkä minä vain kuvittelen koko asian. Ja olen todella iloinen, että hänellä on viimein tällä alueella ystäviä. Eikä niistä kaikki suinkaan ole miehiä.

En vain halua itse olla "se" mustasukkainen poikaystävä. Kun asiasta puhuttiin, niin aloin olla suorastaan vihainen itselleni. Olenko tosiaan niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluan pilata hienon parisuhteeni oman mustasukkaisuuteni takia. Olen vain valitettavan monta mallitapausta nähnyt lähipiiristäni, joissa nainen on ollut pettäjänä.

Ehkä tämän takia olen liian herkkä tämän asian suhteen. Toisaalta, jos olisin tyttöystäväni kengissä, niin jättäisin itseni saman tien, jos kerran mitään en ole tehnyt väärin.. No joo, en tiedä mitä olen enää kirjoittamassa. Pitäisiköhän hakea ammattilaisen apua mustasukkaisuuteen..

Tyhmä(kö?) kirjoitti:

Kihlattuni on aloittanut kuukausi takaperin uudeesa työpaikassa. Noh, siellähän on suurin osa työntekijöistä miehiä, ja tuo kihlattu on varsin mukavan näköinen, mukava, ja kaiken lisäksi ollut viimeisen vuoden varsin yksinäinen, koska jouduimme muuttamaan uuteen paikkaan. Itse olen perusluonteeltani jonkin verran mustasukkainen, etenkin kun viimeisen vuodenkin aikana (jolloin tosiaan ei juuri ketään nykyisessä asuinpaikassa tunnnettu) n. 3-4 miestä häntä oli vokottelemassa. Kihlattuni on vieläpä sen verran naiivi, että olettaa näiden miesten ihan vain kaveripohjlla olevan, mutta jokainen on lopulta päätynyt kyselemään treffeille.

Eniveis, nyt on uusi työpaikka, josta on yksi mies ruvennut lähettelemään viestejä ja soittelemaan. Tyttöystäväni on alkanut käyttäytyä eérikoisesti, viikonloppuna laittoi kännykän äänettömälle ja tekstaili saman kaverin kanssa. Tänään aikaisemmin soitti samalle miehelle, ja lopetti äkisti, kun huomasi että minä tulin paikalle. Kun tuli sitten ilmi, että samalle miehelle oli soittelemassa niin sanoi, että ei halunnut minulle kertoa, koska alan heti epäillä, että tämäkin kaveri on iskemässä ym.

En tiedä mitä ajatella. Toisaalta ihmettelen hänen käytöstään, koska hänellä on miespuolisiakin ystäviä, eikä minulla ole sen kanssa ongelmaa. Nämä uudet miehet nyt vain aina vähän arveluttavat. Etenkin kun hän asiasta minulle päin naamaa valehteli, että puhui tyttöystävänsä kanssa.. Toisaalta, ehkä minä vain kuvittelen koko asian. Ja olen todella iloinen, että hänellä on viimein tällä alueella ystäviä. Eikä niistä kaikki suinkaan ole miehiä.

En vain halua itse olla "se" mustasukkainen poikaystävä. Kun asiasta puhuttiin, niin aloin olla suorastaan vihainen itselleni. Olenko tosiaan niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluan pilata hienon parisuhteeni oman mustasukkaisuuteni takia. Olen vain valitettavan monta mallitapausta nähnyt lähipiiristäni, joissa nainen on ollut pettäjänä.

Ehkä tämän takia olen liian herkkä tämän asian suhteen. Toisaalta, jos olisin tyttöystäväni kengissä, niin jättäisin itseni saman tien, jos kerran mitään en ole tehnyt väärin.. No joo, en tiedä mitä olen enää kirjoittamassa. Pitäisiköhän hakea ammattilaisen apua mustasukkaisuuteen..

Lue lisää

luin viestiketjua ja laidasta laitaan

onko näin että mustasukkaiseksi tullaan ei synnytä ?
Mustasukkaisuus saattaa laueta koska on tapahtunut menneisyydessä jotain pahaa ja eikä halua enää tulla hyväkskäytetyksi ja petetyksi ?

ja mitä kertoo kumppanista - jos ei toinen edes soita viesti tai pidä mitään yhteyttä kun hän näkee omia kavereitaan, poikaansa - on sanonut että silloin ei voi vastata puheluihin eikä sms
.... tunne tulee toiselle että "laitetaan hyllylle ja otetaan taas kun tarvitaan"
vaikka ollaan ns seurustelu suhteessa ...............

... siitäkös rähinä tulisi jos pyytäisin samaa kohtelua minulle kun ollaa yhdessä ; ignooraa kaikki muu
hahahahah - ei ole oikein ei semmosta voi vaatia - se voi näköjään sen tehdä vain muille....

Tyhmä(kö?) kirjoitti:

Kihlattuni on aloittanut kuukausi takaperin uudeesa työpaikassa. Noh, siellähän on suurin osa työntekijöistä miehiä, ja tuo kihlattu on varsin mukavan näköinen, mukava, ja kaiken lisäksi ollut viimeisen vuoden varsin yksinäinen, koska jouduimme muuttamaan uuteen paikkaan. Itse olen perusluonteeltani jonkin verran mustasukkainen, etenkin kun viimeisen vuodenkin aikana (jolloin tosiaan ei juuri ketään nykyisessä asuinpaikassa tunnnettu) n. 3-4 miestä häntä oli vokottelemassa. Kihlattuni on vieläpä sen verran naiivi, että olettaa näiden miesten ihan vain kaveripohjlla olevan, mutta jokainen on lopulta päätynyt kyselemään treffeille.

Eniveis, nyt on uusi työpaikka, josta on yksi mies ruvennut lähettelemään viestejä ja soittelemaan. Tyttöystäväni on alkanut käyttäytyä eérikoisesti, viikonloppuna laittoi kännykän äänettömälle ja tekstaili saman kaverin kanssa. Tänään aikaisemmin soitti samalle miehelle, ja lopetti äkisti, kun huomasi että minä tulin paikalle. Kun tuli sitten ilmi, että samalle miehelle oli soittelemassa niin sanoi, että ei halunnut minulle kertoa, koska alan heti epäillä, että tämäkin kaveri on iskemässä ym.

En tiedä mitä ajatella. Toisaalta ihmettelen hänen käytöstään, koska hänellä on miespuolisiakin ystäviä, eikä minulla ole sen kanssa ongelmaa. Nämä uudet miehet nyt vain aina vähän arveluttavat. Etenkin kun hän asiasta minulle päin naamaa valehteli, että puhui tyttöystävänsä kanssa.. Toisaalta, ehkä minä vain kuvittelen koko asian. Ja olen todella iloinen, että hänellä on viimein tällä alueella ystäviä. Eikä niistä kaikki suinkaan ole miehiä.

En vain halua itse olla "se" mustasukkainen poikaystävä. Kun asiasta puhuttiin, niin aloin olla suorastaan vihainen itselleni. Olenko tosiaan niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluan pilata hienon parisuhteeni oman mustasukkaisuuteni takia. Olen vain valitettavan monta mallitapausta nähnyt lähipiiristäni, joissa nainen on ollut pettäjänä.

Ehkä tämän takia olen liian herkkä tämän asian suhteen. Toisaalta, jos olisin tyttöystäväni kengissä, niin jättäisin itseni saman tien, jos kerran mitään en ole tehnyt väärin.. No joo, en tiedä mitä olen enää kirjoittamassa. Pitäisiköhän hakea ammattilaisen apua mustasukkaisuuteen..

Lue lisää

Olin käänissä suudellut toisen jätkän kanssa.. nyt se asia oli jotenkin tullut ilmi ja mun liittoa yritetty hajoittaa.Mulle se ei merkinnyt mitään.Kaduin ihan vitusti. Noh, mutta mun aviomies oli ensin kysellyt kaikilta muilta kavereilta että tietääkö ne mitä mun ja sen jätkän välillä on tapahtunut ja viimeiseksi käynyt sen jätkän kimppuun. Elikkäs, kaikki jotka eivät tienneet mun tekemästäni virheestä tietävät nyt. Tuollaisella käytöksellä mieheni on nolannut kaikille. Nykyään poden vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Ja mieheni on vieläpä mielestäni niin mustasukkainen että ei mitään rajaa. Tämän tiedän siksi että hän on kysellyt kavereiltakin että onko ne pannu mua?????????????????????Aivan sairasta. Eli toi kertoo siitä että aviomieheni ajattelee että mulla itsellä ei ole mitään omaa tahtoa että mua vois noin vaan panna!!!!!! Eli tuosta saa sen kuvan että hän ajattelee että olen jakorasia. Aivan sairasta.Tota käytöstä en anna anteeksi hänelle, ainakaan kovin pian. Ja löysin tietokooneeltamme niin hävyttömän seksi porno videon ja vähäpukeisten blondien kuvia että raivostuin. Videossa nainen oli ilko alasti ja lääppi itseään ja vaginaa kuvattiin hyvin läheltä. oikein kunnon pornoa eikä mitään pehmo sellaista. Mut anyway, tiedän mitä se musta ajattelee. Vi...u miten sairasta! Hohhoijaa. Mun pään sisällä kiehuu. Eikä se ole klumma. En olisi uskonut että se pitää mua noin tyhmänä ihmisenä. Mustasukkaisuus on sairaalloista mutta joku raja sentään. Enään en kehtaa olla kavereiden kanssa enkä ehkä uskallakaan. Olen kotiorja. Mieleni on hajoitettu. Mietin itsemurhaa. Ei mun elämässä ole vissiin mitään järkee. Olen saanut kerran keskenmenon ja olen ollut kovin yksin sen asian kanssa.. nyt käyn terapiassa 2xviikos ja syön lääkkeitä. Minusta yritetään leipoa hullua ja tyhmää. Kärsin nyt jonkinlaisesta identiteettihäiriöstä. Olen ollut luonteeltani iloinen ja hyvin seurallinen. Keskenmeno hajoitti elämäni. Nyt elämä on hajoitettu melko kokonaan. En ole enään seurallinen enkä näe kavereitani. Ei voi kun ei uskalla ku toinen osapuoli on niin mustis vaikkei ole mitään syytä. Rakennamme taloakin nyt..mulla ei ole enään ketään jolle puhua.Auttakaa, mitä teen?

Vaikeasti masentunut kirjoitti:

Olin käänissä suudellut toisen jätkän kanssa.. nyt se asia oli jotenkin tullut ilmi ja mun liittoa yritetty hajoittaa.Mulle se ei merkinnyt mitään.Kaduin ihan vitusti. Noh, mutta mun aviomies oli ensin kysellyt kaikilta muilta kavereilta että tietääkö ne mitä mun ja sen jätkän välillä on tapahtunut ja viimeiseksi käynyt sen jätkän kimppuun. Elikkäs, kaikki jotka eivät tienneet mun tekemästäni virheestä tietävät nyt. Tuollaisella käytöksellä mieheni on nolannut kaikille. Nykyään poden vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Ja mieheni on vieläpä mielestäni niin mustasukkainen että ei mitään rajaa. Tämän tiedän siksi että hän on kysellyt kavereiltakin että onko ne pannu mua?????????????????????Aivan sairasta. Eli toi kertoo siitä että aviomieheni ajattelee että mulla itsellä ei ole mitään omaa tahtoa että mua vois noin vaan panna!!!!!! Eli tuosta saa sen kuvan että hän ajattelee että olen jakorasia. Aivan sairasta.Tota käytöstä en anna anteeksi hänelle, ainakaan kovin pian. Ja löysin tietokooneeltamme niin hävyttömän seksi porno videon ja vähäpukeisten blondien kuvia että raivostuin. Videossa nainen oli ilko alasti ja lääppi itseään ja vaginaa kuvattiin hyvin läheltä. oikein kunnon pornoa eikä mitään pehmo sellaista. Mut anyway, tiedän mitä se musta ajattelee. Vi...u miten sairasta! Hohhoijaa. Mun pään sisällä kiehuu. Eikä se ole klumma. En olisi uskonut että se pitää mua noin tyhmänä ihmisenä. Mustasukkaisuus on sairaalloista mutta joku raja sentään. Enään en kehtaa olla kavereiden kanssa enkä ehkä uskallakaan. Olen kotiorja. Mieleni on hajoitettu. Mietin itsemurhaa. Ei mun elämässä ole vissiin mitään järkee. Olen saanut kerran keskenmenon ja olen ollut kovin yksin sen asian kanssa.. nyt käyn terapiassa 2xviikos ja syön lääkkeitä. Minusta yritetään leipoa hullua ja tyhmää. Kärsin nyt jonkinlaisesta identiteettihäiriöstä. Olen ollut luonteeltani iloinen ja hyvin seurallinen. Keskenmeno hajoitti elämäni. Nyt elämä on hajoitettu melko kokonaan. En ole enään seurallinen enkä näe kavereitani. Ei voi kun ei uskalla ku toinen osapuoli on niin mustis vaikkei ole mitään syytä. Rakennamme taloakin nyt..mulla ei ole enään ketään jolle puhua.Auttakaa, mitä teen?

Lue lisää

Kovin paljon samaistuin tarinoihin ja minuun iski kauhea pelko, että asia on vakava. Minä rakastan miestäni yli kaiken. Hänen on pakko tietää aina mitä olen tekemässä, miespuolisia ystäviä ei saa olla, ymmärrän itse hieman mustasukkaisuuteen taipuvaisena ihmisenä, mutta pelkään silti onko tämä menossa liian pitkälle. Minä kaipaisin kovasti ihmistä/ihmisiä jonka kanssa voisin asiasta keskustella. Asia tosiaan hajottaa mieltäni. :( Pelkään, että joku täysin typerä asia hajottaa suhteemme ja uskon olevani raskaana..

Tyhmä(kö?) kirjoitti:

Kihlattuni on aloittanut kuukausi takaperin uudeesa työpaikassa. Noh, siellähän on suurin osa työntekijöistä miehiä, ja tuo kihlattu on varsin mukavan näköinen, mukava, ja kaiken lisäksi ollut viimeisen vuoden varsin yksinäinen, koska jouduimme muuttamaan uuteen paikkaan. Itse olen perusluonteeltani jonkin verran mustasukkainen, etenkin kun viimeisen vuodenkin aikana (jolloin tosiaan ei juuri ketään nykyisessä asuinpaikassa tunnnettu) n. 3-4 miestä häntä oli vokottelemassa. Kihlattuni on vieläpä sen verran naiivi, että olettaa näiden miesten ihan vain kaveripohjlla olevan, mutta jokainen on lopulta päätynyt kyselemään treffeille.

Eniveis, nyt on uusi työpaikka, josta on yksi mies ruvennut lähettelemään viestejä ja soittelemaan. Tyttöystäväni on alkanut käyttäytyä eérikoisesti, viikonloppuna laittoi kännykän äänettömälle ja tekstaili saman kaverin kanssa. Tänään aikaisemmin soitti samalle miehelle, ja lopetti äkisti, kun huomasi että minä tulin paikalle. Kun tuli sitten ilmi, että samalle miehelle oli soittelemassa niin sanoi, että ei halunnut minulle kertoa, koska alan heti epäillä, että tämäkin kaveri on iskemässä ym.

En tiedä mitä ajatella. Toisaalta ihmettelen hänen käytöstään, koska hänellä on miespuolisiakin ystäviä, eikä minulla ole sen kanssa ongelmaa. Nämä uudet miehet nyt vain aina vähän arveluttavat. Etenkin kun hän asiasta minulle päin naamaa valehteli, että puhui tyttöystävänsä kanssa.. Toisaalta, ehkä minä vain kuvittelen koko asian. Ja olen todella iloinen, että hänellä on viimein tällä alueella ystäviä. Eikä niistä kaikki suinkaan ole miehiä.

En vain halua itse olla "se" mustasukkainen poikaystävä. Kun asiasta puhuttiin, niin aloin olla suorastaan vihainen itselleni. Olenko tosiaan niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluan pilata hienon parisuhteeni oman mustasukkaisuuteni takia. Olen vain valitettavan monta mallitapausta nähnyt lähipiiristäni, joissa nainen on ollut pettäjänä.

Ehkä tämän takia olen liian herkkä tämän asian suhteen. Toisaalta, jos olisin tyttöystäväni kengissä, niin jättäisin itseni saman tien, jos kerran mitään en ole tehnyt väärin.. No joo, en tiedä mitä olen enää kirjoittamassa. Pitäisiköhän hakea ammattilaisen apua mustasukkaisuuteen..

Lue lisää

Minulla takana samanlainen kokemus. Vaimo aloitti opiskelut ja tutustui "mukavaan" miekkoseen, joka alkoi pommittaa vaimoani visteillä (jopa jouluaattona...). Miehellä on lisäksi perhe, kuten meilläkin...
Tietenkin olin (ja olen) mustasukkainen, koska viestejä tuli jokaiseen Jumalan kellonaikaan.
Pitkien keskusteluiden jälkeen tulimme lopputulokseen, että minun ei tarvitse pelätä, tai olla epävarma. Mutta mustasukkaisuuteni ja suuttumukseni oli "oikeutettua", koska vaimoni meni myös rajan yli, hyväksymällä toiminnan.
Vaimoni teki selväksi miehelle, että ei ole kiinnostunut hänestä, ja viestit ovat sitämukaa vähentyneet (mutta eivät loppuneet).
Olen edelleenkin ajoittain mustasukkainen, ja se raastaa aika kovasti...
Ei auta muu, kuin elää asian kanssa.
...Niin ja olen jutellut asiasta ammattilaiseekin kanssa...
Mikä ei tapa, tekee sairaaksi ja toivottavasti lopulta vahvistaa!

Olen päälle parinkympin oleva miehen alku, ja mustasukkaisuus vaivannut jo pitkään.
Joskus 16 vuotiaana, kun aloin seurustella ensimmäistä kertaa, se alkoi. Ekat puoli vuotta oli kivaa ja todella huoletonta ja tietenkin jännittävän uutta, olihan tämä ensimmäinen suhteeni. Sitten se alkoi. Aluksi epäilykset ja vainoharjaiset kuvitelmat olivat lieviä ja liikkuivat vaan omassa päässäni, en siis niitä ulos päästänyt. Asia paheni tasaisesti suhteen edetessä, uskaltaahan sitä jo puhua suhteen arkeennuttua. Muistan pilanneeni partnerini lähes kaikki juhlat: 18w, wanhojen tanssien jatkot, ylppärijuhlat. Lopulta se meni siihen kännykän ja päiväkirjan selailuun, vitun sairastahan se on. Pahinta on se, että et saa pois niitä tunteita ja "teorioita", joita sun päässä liikkuu.Toisen puheet ja selittelyt ei auta, vaan oikeassa olen vain minä ja minun sairaat ajatukset.Silloin en oikeen tehnyt mitään mustasukkaisuuden loppumiseksi vaikka kyllä muija terapiaa sun muuta ehdotti. Anteeksi jälkeenpäin pyysin ja ehkä hiukan kaduinkin.
No se suhde loppu sit parin vuoden jälkeen, suurena syynä tuo mustasukkaisuus.
Nyt vasta monen vuoden jälkeen olen alkanut seurustelemaan uudestaan. Nainen on aivan ihana, ja kaikki tuntuu sujuvan erittäin hyvin. Vaan ei, sama mustasukkaisuus mussa elää edelleen. Ollaan pari kuukautta vasta seukattu, ja meillä on jo riitoja asiasta ollut.
Tällä kertaa mä oon päättäny tehdä kaiken, että mä en tuhoaisi tätä ihanaa uutta suhdetta. Aloitin terapiassa käynnin ja todella yritän hillitä itseni, kun "kuohut" tulee. Välillä jopa siinä onnistun. Mä uskon että tämän voi voittaa ajan ja kumppanin suuren ymmärryksen kanssa, ainaki mun tapauksessa. En ikinä löisi naista esimerkiksi, en missään pahimmissakaan kuohuissa. Vaikka luokittelen itseni sairaalloisen mustasukkaiseksi, uskon silti, että tästä pääsen. Oon edistynyt täs jo terapeutinki mielestä hyvin eteenpäin ja haluun muille sanoa että vaikka tää helvetin vaikeeta onki ni toivoa on. Menkää sinne terapiaan, puhukaa ja purkakaa tilanne ja ennenkaikkea: opetelkaa hillitsemään sanojanne ja tekojanne kun kuohu iskee. Jälkee päi muute vituttaa menettää hyvä nainen tai mies sen takii, kun piti päästä vouhkaa taas jostain vitun tyhmästä, minkä itse tajuaa kun raivo laskee.
Itse koitan joka kerta kun kuohut iskee puhua naiselleni että hei nyt mua häiritsee, voidaaks puhua asiasta. Aika hyvin onnistutaan juttelemaan asiasta fiksusti, mietityttää vaan että kauankohan nainen jaksaa keskustella joka hiton pienimmästäkin asiasta... No kyl tää tästä, tsemppiä kaikille, mustasukkaisille ja niistä kärsiville ihmisille!

Tuo, varsinkin jos ei saa kaipaamaansa huomiota tarpeeksi, niin sitten voi olla kova pala, jos muita sitten kohdellaan tosi huomioivasti. Parisuhteessa haluaa usein tuntea olevansa toiselle erityinen. Huomion laatu ja määrä pitäisi olla oikeassa suhteessa muihin nähden