Onneksi

eikös se hyväksyminen ala siitä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin oikeasti on? Sanot olevasi oikeasti ujo ja herkkä, miksi sinun pitäisi olla muuta?

Viestisi oli täsmälleen kuin omasta kynästäni n. 3-4 vuotta sitten. Olen myös erittäin herkkä ja toisaalta toivoin ja uskoinkin välillä olevani juuri päinvastainen, eli kova ja itsenäinen kuten sinäkin sanoit. Olen kuitenkin käsitellyt mielessäni hirveästi asioita ja on mennyt monta vuotta siihen, että olen myöntänyt itselleni että perusluonteeni on herkkä ja pelkään myös epäonnistumisia kovasti. Olen pikku hiljaa oppinut siihen, että en mittaa omaa arvoani pelkästään sillä mitä saan aikaan opiskeluissa tai nyttemmin työelämässä. Nykyään pidän herkkyyttäni vahvuutena enkä ota sitä niin vakavasti. Kohdallani tämä omaan itseen tutustuminen siis on kulkenut pääpiirteittäin sitä rataa, että olen pakottanut itseni tutustumaan itseeni :) Siis suomeksi: olen pohdiskellut millainen olen ja myöntänyt olevani herkkä ja välillä ujokin. Sen sisäistäminen ei ole aina ollut helppoa, sillä minäkin toivoin olevani täysin päinvastainen ihminen! Mutta nyt koen kaiken tuon itseeni tutustumisen jälkeen olevani entistä vahvempi ja osaan arvostaa itseäni. Tiedän myös omat rajani, en esimerkiksi yritä väkisellä olla jotain mitä en pysty tai en yritä tehdä jotain mistä en pidä/ei tunnu hyvältä.

En tiedä oliko tästä apua, kirjoitin nopeasti tajunnanvirran mukana työpäivän ohessa...:)