OCD Anyone?

siis 20vuotta!?? siihen on olemassa apua terapian kautta! itse ole hoitanut itseni kuntoon terapeuttini avulla...hommaa itsellesi kognitiivinenterapeutti niin opit muuttamaan käyttäytymismalleja! usko pois!!itse olen jo paremmalla puolella!!! =)

Minä tosiaan hakeuduin terapiaan tuossa viisi vuotta sitten, ei ollut enään muuta vaihtoehtoa.
Siinä vaiheessa oireet oli pahemmat kuin koskaan ennen. Jouduin jäämään pois silloisesta työstä, koska en yksinkertaisesti pystynyt tekemään sitä.
Kotona oli työn ja tuskan takana että sain pyykit koneeseen tai edes käytyä kaupassa.

Aloitin ensiksi sairaalan psykologilla, sieltä siirryin yleissaraalan psykiatrian yksikköön ja lopulta yksityiselle.
Kela korvasi suurimman osan tuolta yksityiseltä kahden vuoden ajan jossa kävin aluksi 3 kertaa viikossa. Sitten oli pakko vähentää kertaan viikossa koska kela ei suostunut enään kustantamaan sitä, olin joko liian sairas tai liian terve...Hienoa. Nykyään maksan itse, kerta on n. 50 e.
Täytyy sanoa että terapista on ollut hyötyä, suosittelen lämpimästi. Mutta en usko että koskaan tulen kokonaan pääsemään näistä irti.
Olen myös syönyt viimeiset viisi vuotta lievää mielialalääkettä. Se auttoi masennukseen mutta ei pakko-oireisiin.


Muuten, minkä ikäinen olet? Kiinnostaa koska olet kärsinyt tästä 10 v.? Itse en oikeastaan muista aikaa ettei näitä olisi ollut. Eli nyt 24 mittarissa ja n. 20 vuotta olen kärsinyt... Pienenä lievänä mutta aikuisuuden kynnyksellä paheni roimasti!

OCD kirjoitti:

Minä tosiaan hakeuduin terapiaan tuossa viisi vuotta sitten, ei ollut enään muuta vaihtoehtoa.
Siinä vaiheessa oireet oli pahemmat kuin koskaan ennen. Jouduin jäämään pois silloisesta työstä, koska en yksinkertaisesti pystynyt tekemään sitä.
Kotona oli työn ja tuskan takana että sain pyykit koneeseen tai edes käytyä kaupassa.

Aloitin ensiksi sairaalan psykologilla, sieltä siirryin yleissaraalan psykiatrian yksikköön ja lopulta yksityiselle.
Kela korvasi suurimman osan tuolta yksityiseltä kahden vuoden ajan jossa kävin aluksi 3 kertaa viikossa. Sitten oli pakko vähentää kertaan viikossa koska kela ei suostunut enään kustantamaan sitä, olin joko liian sairas tai liian terve...Hienoa. Nykyään maksan itse, kerta on n. 50 e.
Täytyy sanoa että terapista on ollut hyötyä, suosittelen lämpimästi. Mutta en usko että koskaan tulen kokonaan pääsemään näistä irti.
Olen myös syönyt viimeiset viisi vuotta lievää mielialalääkettä. Se auttoi masennukseen mutta ei pakko-oireisiin.


Muuten, minkä ikäinen olet? Kiinnostaa koska olet kärsinyt tästä 10 v.? Itse en oikeastaan muista aikaa ettei näitä olisi ollut. Eli nyt 24 mittarissa ja n. 20 vuotta olen kärsinyt... Pienenä lievänä mutta aikuisuuden kynnyksellä paheni roimasti!

Lue lisää

hei,
kiitti vastauksesta. Olen 35v. mies. ja kaikki alkoi jo lapsena varmaan siitä vähättelystä ja aliarvioimisesta mitä koin.

Asiat paheni koulun vuoksi kun muutin eri paikkakunnalle ja jossa en viihtyny päivääkään. Liian pieni kämppä, eikä ainuttakaan ystävää. käsiä pesin silloin 1h fairylla. ja olin täysin vainoharhainen. nyt tilanne parempi. olisin aikaa sitten jo tappanut itseni ellen olisi ymmärtänyt vaihtaa paikkakuntaa ja koulua.

varmaan asiat liittyy siihen myös että mulla on epilepsia tämän vaivan lisäksi. arvaapa vaan miltä tuntuu... koko elämä kaatuu päälle kun ei saa otetta elämään. ei uskalla mennä kauppaan juurikaan , kolkuttaa ovia ym. kivaa. kuten tiedät.

Musta pahinta tässä on kun ei saa vertaistukea mistään eikä tämä netti ole se paras vaihtoehto. pitäis nähdä niitä henkilöitä naamatusten jotta vois yhdessä nauraa koko asialle.

mies vaan kirjoitti:

hei,
kiitti vastauksesta. Olen 35v. mies. ja kaikki alkoi jo lapsena varmaan siitä vähättelystä ja aliarvioimisesta mitä koin.

Asiat paheni koulun vuoksi kun muutin eri paikkakunnalle ja jossa en viihtyny päivääkään. Liian pieni kämppä, eikä ainuttakaan ystävää. käsiä pesin silloin 1h fairylla. ja olin täysin vainoharhainen. nyt tilanne parempi. olisin aikaa sitten jo tappanut itseni ellen olisi ymmärtänyt vaihtaa paikkakuntaa ja koulua.

varmaan asiat liittyy siihen myös että mulla on epilepsia tämän vaivan lisäksi. arvaapa vaan miltä tuntuu... koko elämä kaatuu päälle kun ei saa otetta elämään. ei uskalla mennä kauppaan juurikaan , kolkuttaa ovia ym. kivaa. kuten tiedät.

Musta pahinta tässä on kun ei saa vertaistukea mistään eikä tämä netti ole se paras vaihtoehto. pitäis nähdä niitä henkilöitä naamatusten jotta vois yhdessä nauraa koko asialle.

Lue lisää

Joo ilmeisesti minullakin nämä ongelmat johtuvat lapsuudesta. Veljelläni oli ADHD ja minä yritin sitten olla täydellinen pikku prinsessa... Koska vanhemmillani, varsinkin äidilläni oli täysi työ veljeni kanssa. Terapeuttini mielestä kiukku ja suuttumus ei päässyt tulemaan normaalisti ulos niin kehitin tällaisen keinon purkaakseni suuttumusta... Toisaalta järkeenkäypää kun ollaan pohdittu tilannetta... Lapsuudessani oli myös perheväkivaltaa.

Mites tuota missä päin sinä vaikutat?

OCD kirjoitti:

Joo ilmeisesti minullakin nämä ongelmat johtuvat lapsuudesta. Veljelläni oli ADHD ja minä yritin sitten olla täydellinen pikku prinsessa... Koska vanhemmillani, varsinkin äidilläni oli täysi työ veljeni kanssa. Terapeuttini mielestä kiukku ja suuttumus ei päässyt tulemaan normaalisti ulos niin kehitin tällaisen keinon purkaakseni suuttumusta... Toisaalta järkeenkäypää kun ollaan pohdittu tilannetta... Lapsuudessani oli myös perheväkivaltaa.

Mites tuota missä päin sinä vaikutat?

Lue lisää

hei,
mun pitää tarkentaa vielä ocd osalta yksi juttu. Oletko huomannut että pienikin vähättely lisää näitä neuroosikuvioita. Niin ainakin mulla. mulla neuroosi liittyy siis vahvasti heikkoon itsetuntoon eikä ihmekään jos ei koskaa onnistu missään. ei saa työtä mitä haluaisi, eikä muutenkaan nauti elämästä työttömänä. Kun mitään ei tapahdu, niin myös nämä neuroosikuviot voimistuvat kuten myös sulla luulisin.

Onko sulla joku lääkäri jonka luona käyt? ja jos on hyvä niin anna nimi.luulen että sulle aiheutti ocd:n stressi kuten mulle. sulle stressi vaan oli sitä väkivaltaa ja huoli veljestäsi. mulle taas tyhjänpäiväinen koulu ja pieni kämppä eikä ystäviä. sanopa ensin missä päin itse vaikutat

mies vaan kirjoitti:

hei,
mun pitää tarkentaa vielä ocd osalta yksi juttu. Oletko huomannut että pienikin vähättely lisää näitä neuroosikuvioita. Niin ainakin mulla. mulla neuroosi liittyy siis vahvasti heikkoon itsetuntoon eikä ihmekään jos ei koskaa onnistu missään. ei saa työtä mitä haluaisi, eikä muutenkaan nauti elämästä työttömänä. Kun mitään ei tapahdu, niin myös nämä neuroosikuviot voimistuvat kuten myös sulla luulisin.

Onko sulla joku lääkäri jonka luona käyt? ja jos on hyvä niin anna nimi.luulen että sulle aiheutti ocd:n stressi kuten mulle. sulle stressi vaan oli sitä väkivaltaa ja huoli veljestäsi. mulle taas tyhjänpäiväinen koulu ja pieni kämppä eikä ystäviä. sanopa ensin missä päin itse vaikutat

Lue lisää

Itseasissa olen kantanut koko elämäni huolta äidistä. Veljeni ADHD ilmeni ylivilkkauden lisäksi äkkipikaisuutena ja väkivaltaisuutena. Veljeni on minua 9 vuotta vanhempi ja erittäin voimakas.
Minä olin pikkutyttönä puolustamassa äitiäni sekä veljeltäni että isältäni.
Siksi kai en halunnut enempää aiheuttaa äidilleni huolta ja halusin olla täydellinen pikku tyttö.

Minulla myös oireet voimistuvat kun ajattelen *pahoja asioita*. En tiedä mistä se on aikanaan saanut alkunsa mutta kaikki mikä on tekemisissä pahan ja pahuuden kanssa niin saa minut oireilemaan. Esim. sanat voodoo, spiritismi, manaukset...kaikki tällainen saa minut oireilemaan, pelkästään ajatukset niistä.
Kuten myös jos ajattelen onnettomuuksia ym. jotka tapahtuisivat läheisilleni... Itselläni taas ei ole niin väliä.

Minä itse asun Salossa...
Missä sinä?

OCD kirjoitti:

Itseasissa olen kantanut koko elämäni huolta äidistä. Veljeni ADHD ilmeni ylivilkkauden lisäksi äkkipikaisuutena ja väkivaltaisuutena. Veljeni on minua 9 vuotta vanhempi ja erittäin voimakas.
Minä olin pikkutyttönä puolustamassa äitiäni sekä veljeltäni että isältäni.
Siksi kai en halunnut enempää aiheuttaa äidilleni huolta ja halusin olla täydellinen pikku tyttö.

Minulla myös oireet voimistuvat kun ajattelen *pahoja asioita*. En tiedä mistä se on aikanaan saanut alkunsa mutta kaikki mikä on tekemisissä pahan ja pahuuden kanssa niin saa minut oireilemaan. Esim. sanat voodoo, spiritismi, manaukset...kaikki tällainen saa minut oireilemaan, pelkästään ajatukset niistä.
Kuten myös jos ajattelen onnettomuuksia ym. jotka tapahtuisivat läheisilleni... Itselläni taas ei ole niin väliä.

Minä itse asun Salossa...
Missä sinä?

Lue lisää

hei,
ensinnäkin. nyt sun kannattais lakata miettimästä niitä asioita mitkä aiheuttaa sulle oireilua mistä puhuit. Mieti sinä hetkenä kun mieli antaa periksi jotain muuta ja heti. älä anna itsellesi sille ajatukselle periksi. mieti vaikka kesää tai mitäs sitä puuhailisi tai laita musiikki soimaan.

mä olen raumalta.

Oletko itse taipuvainen oluen tai alkoholin suhteen. itse olen. se on pitänyt mut jotenkin koossa vaikka se ei tietty ole hyväksi mutta joku tapa mul on oltava joka tehoaa nopeasti kun ahdistaa tämä saamarin tuska ja huoli tulevaisuudesta ja toimettomuudesta. älä vaan aloita jos et vielä käytä, tulee helposti kierre.

Neuroosin suhteen pätee vain yksi asia. sitä päin pitäisi mennä. eli jos ei pääse ovesta ulos, silloin pitää mennä ja sanoa itselleen että en ota tätä vastaan. mutta kun se on niin pirun hankala sanoa noin itselleen kun se ottaa otteen helposti. sama pätee muihinkin neuroosikuvioihin, kuten tiedät.

Onko sulla tapana laskea tiettyjä lukusarjoja jotka tuo onnea tai epäonnea. entä pitääkö sun käyttää ns .hengityskuviota jotta saat paremman mielen. nämäkin kuuluu neuroosikuvioihin.

et vielä vastannut, kuka sun lääkäri on.

mies vaan kirjoitti:

hei,
ensinnäkin. nyt sun kannattais lakata miettimästä niitä asioita mitkä aiheuttaa sulle oireilua mistä puhuit. Mieti sinä hetkenä kun mieli antaa periksi jotain muuta ja heti. älä anna itsellesi sille ajatukselle periksi. mieti vaikka kesää tai mitäs sitä puuhailisi tai laita musiikki soimaan.

mä olen raumalta.

Oletko itse taipuvainen oluen tai alkoholin suhteen. itse olen. se on pitänyt mut jotenkin koossa vaikka se ei tietty ole hyväksi mutta joku tapa mul on oltava joka tehoaa nopeasti kun ahdistaa tämä saamarin tuska ja huoli tulevaisuudesta ja toimettomuudesta. älä vaan aloita jos et vielä käytä, tulee helposti kierre.

Neuroosin suhteen pätee vain yksi asia. sitä päin pitäisi mennä. eli jos ei pääse ovesta ulos, silloin pitää mennä ja sanoa itselleen että en ota tätä vastaan. mutta kun se on niin pirun hankala sanoa noin itselleen kun se ottaa otteen helposti. sama pätee muihinkin neuroosikuvioihin, kuten tiedät.

Onko sulla tapana laskea tiettyjä lukusarjoja jotka tuo onnea tai epäonnea. entä pitääkö sun käyttää ns .hengityskuviota jotta saat paremman mielen. nämäkin kuuluu neuroosikuvioihin.

et vielä vastannut, kuka sun lääkäri on.

Lue lisää

En ole sinänsä taipuvainen alkoholin käyttöön...
Ihan kohtuullisesti käytän.
Minulla lähinnä kun tulee näitä pakkoajatuksia niin on niille kehittyneet vasta-ajatukset, eli niiden kanssa ole pärjäilly tässä tähän asti.
Mutta täytyy sanoa että kyllä ne on terapian myötä vähentyneet. Olen lukenut että pakkoajatuksista kärsivillä on tällaisia rukous-rimpsuja mitä he toistavat päässä... Minulla myös, mutta kohtuuden rajoissa siten että en koko ajan mielessäni rukoile... Mutta kyllä se useimmiten toimiikin aika hyvin.

Siitä terapeutista, en haluaisi hänen nimeään mainita netissä koska tiedän että hän ei siitä pitäisi... en tiedä sitten onko se outoa käytöstä terapeutilta, mutta hän on pyytänyt ettei hänen tietojaan leviteltäisi ja haluan kunnioittaa sitä pyyntöä.

OCD kirjoitti:

En ole sinänsä taipuvainen alkoholin käyttöön...
Ihan kohtuullisesti käytän.
Minulla lähinnä kun tulee näitä pakkoajatuksia niin on niille kehittyneet vasta-ajatukset, eli niiden kanssa ole pärjäilly tässä tähän asti.
Mutta täytyy sanoa että kyllä ne on terapian myötä vähentyneet. Olen lukenut että pakkoajatuksista kärsivillä on tällaisia rukous-rimpsuja mitä he toistavat päässä... Minulla myös, mutta kohtuuden rajoissa siten että en koko ajan mielessäni rukoile... Mutta kyllä se useimmiten toimiikin aika hyvin.

Siitä terapeutista, en haluaisi hänen nimeään mainita netissä koska tiedän että hän ei siitä pitäisi... en tiedä sitten onko se outoa käytöstä terapeutilta, mutta hän on pyytänyt ettei hänen tietojaan leviteltäisi ja haluan kunnioittaa sitä pyyntöä.

Lue lisää

ok. eipä tuo haittaa vaikka et nimeä annakkaan jos kerran niin on lääkäri sanonut.

onko sulla paljonkin niitä pakkoajatuksia? päivittäin , tunnettain vai kuinka usein.
Entä voitko sanoa tai uskallatko , mihin ne liittyvät eli millaisia ajatuksia sulla on.

tiedän vaan että ne ajatukset on pirullisia vastustaa vaikka kuinka järkeilisi että lopetas nyt ... muutenkin kiusallinen vaiva neuroosi on kun järki sanoo toista kun mieli ja pitäis pystyä hallitsemaan se mieli järjellä.

pystytkö lähtemään ovesta ulos kuten muut etkä esim. kolkuta järjettömästi ovea . entä kaupassa asiointi, onko helppoa.

mies vaan kirjoitti:

ok. eipä tuo haittaa vaikka et nimeä annakkaan jos kerran niin on lääkäri sanonut.

onko sulla paljonkin niitä pakkoajatuksia? päivittäin , tunnettain vai kuinka usein.
Entä voitko sanoa tai uskallatko , mihin ne liittyvät eli millaisia ajatuksia sulla on.

tiedän vaan että ne ajatukset on pirullisia vastustaa vaikka kuinka järkeilisi että lopetas nyt ... muutenkin kiusallinen vaiva neuroosi on kun järki sanoo toista kun mieli ja pitäis pystyä hallitsemaan se mieli järjellä.

pystytkö lähtemään ovesta ulos kuten muut etkä esim. kolkuta järjettömästi ovea . entä kaupassa asiointi, onko helppoa.

Lue lisää

Silloin kun mulla oli pahin aika niin ainut paikka missä pääsin eroon pakko-oireista ja ajatuksista oli kun nukuin... Kuullostaa hyvältä, eikö? :) Mutta sillon tosin oli aika jollon luulin että sekoan. Ainut paikka missä oli turvallista oli joko sohvalla tai sängyssä kun ei tarvinnu tehdä mitään, olla vaan paikallaan.
Päivittäiset rutiinit, pyykinpesu, tiskikoneen tyhjenny/täyttö, ruuanlaitto, siivoaminen jopa sähköpostin kirjoittaminen oli yhtä helvettiä...kaikkee kun oli toistettava koko ajan.

Nyt pystyn tekemään hyvin kaikkia asioita, käymään töissä, hoitamaan kotia, käymään kaupassa, nyt ne kaikki sujuu normaalisti.

Huomasin kylläkin tässä töissä eilen että oli sattunut *virhe* josta porukka luuli että minä olen sen tehnyt koska hoidan töissä ne hommat...
Mutta koska mulla on tää tarkastuspakko niin tiesin että en ollut sitä tehnyt...koska tarkastelen asioita. :) Sit lopulta selvis mistä virhe johtui... Joskus näinkin päin.

Mun pakkoajatukset liittyy yleensä just kaikkeen pahaan... sellaiseen mitä *ei pysty kontrolloimaan*. Kuullostaa sinusta varmaan tyhmältä mutta: kiroukset, onnettomuudet, sielun menettäminen, paholainen...nää ne tyypillisimmät...
Eli esim. *Jos en tee tätä uudelleen niin kiroan sen ihmisen*... Tää on se yleisin...
Joskus saan vasta-ajatuksella torjuttua ton ja ajattelen että *jos teen tän uudelleen niin sit ainakin kiroan sen ihmisen*

Sit yleensä jos lasken jotain pitkää litaniaa...niin sillon ne pakko-ajatukset tulee häiritsemään että on pakko alkaa laskemaan alusta.

Kotona aamulla töihin lähtö on pahin: hellaa tuijotan ties kuin kauan, teevee, viedot ym. täytyy ottaa pois seinästä. Kattoo ettei pistorasioissa ole mitään, valot pois ja nekin niin ettei katkaisin jää *puolitiehen* Kaikki mistä voi syttyä tulipalo niin tarkastelen ja lopuksi kun pääsen kotiovesta ulos niin riuhdon ovea useamman kerran että se varmasti on lukossa...*kahva on löystynyt tosi paljon*.

Hmm... Mitäs vielä... :)

OCD kirjoitti:

Silloin kun mulla oli pahin aika niin ainut paikka missä pääsin eroon pakko-oireista ja ajatuksista oli kun nukuin... Kuullostaa hyvältä, eikö? :) Mutta sillon tosin oli aika jollon luulin että sekoan. Ainut paikka missä oli turvallista oli joko sohvalla tai sängyssä kun ei tarvinnu tehdä mitään, olla vaan paikallaan.
Päivittäiset rutiinit, pyykinpesu, tiskikoneen tyhjenny/täyttö, ruuanlaitto, siivoaminen jopa sähköpostin kirjoittaminen oli yhtä helvettiä...kaikkee kun oli toistettava koko ajan.

Nyt pystyn tekemään hyvin kaikkia asioita, käymään töissä, hoitamaan kotia, käymään kaupassa, nyt ne kaikki sujuu normaalisti.

Huomasin kylläkin tässä töissä eilen että oli sattunut *virhe* josta porukka luuli että minä olen sen tehnyt koska hoidan töissä ne hommat...
Mutta koska mulla on tää tarkastuspakko niin tiesin että en ollut sitä tehnyt...koska tarkastelen asioita. :) Sit lopulta selvis mistä virhe johtui... Joskus näinkin päin.

Mun pakkoajatukset liittyy yleensä just kaikkeen pahaan... sellaiseen mitä *ei pysty kontrolloimaan*. Kuullostaa sinusta varmaan tyhmältä mutta: kiroukset, onnettomuudet, sielun menettäminen, paholainen...nää ne tyypillisimmät...
Eli esim. *Jos en tee tätä uudelleen niin kiroan sen ihmisen*... Tää on se yleisin...
Joskus saan vasta-ajatuksella torjuttua ton ja ajattelen että *jos teen tän uudelleen niin sit ainakin kiroan sen ihmisen*

Sit yleensä jos lasken jotain pitkää litaniaa...niin sillon ne pakko-ajatukset tulee häiritsemään että on pakko alkaa laskemaan alusta.

Kotona aamulla töihin lähtö on pahin: hellaa tuijotan ties kuin kauan, teevee, viedot ym. täytyy ottaa pois seinästä. Kattoo ettei pistorasioissa ole mitään, valot pois ja nekin niin ettei katkaisin jää *puolitiehen* Kaikki mistä voi syttyä tulipalo niin tarkastelen ja lopuksi kun pääsen kotiovesta ulos niin riuhdon ovea useamman kerran että se varmasti on lukossa...*kahva on löystynyt tosi paljon*.

Hmm... Mitäs vielä... :)

Lue lisää

hei,
ja kiitos vastauksesta. varsinkin tekstin loppuosa muistutti mua paljon tietyiltä osin . mullakin oli pirun vaikeaa silloin lähtö ovesta kun olin huonossa kunnossa. piti tarkistaa jopa sängyn alle ... ja sitä saamarin oven kolkuttelua ,mikä kyllä vaivaa edelleen ja samanlaisesti oven kahva löystynyt . suoraan sanottuna se hajoaa jos tilanne menee pahemmaksi. kahvat ei kestä mun käsittelyä.

sen sanon, että sun pitää tietoisesti pyrkiä sanomaan itsellesi koko ajan kun esim. katsot hellaa niin muistutat ja katsot kerran tai kaksi mutta niin pitkään että järki sanoo että nyt se on katsottu. ja takaisin ei saa palata vaikka mieli tekisi. tiedän ettei onnistu mutta siihen pitää pyrkiä eli tekemään toisin päin mitä mieli sanoo kuten varmaan tiedätkin.

eikä se mua yhtään ihmetytä nuo sun pakkoajatukset. joillekin ne noita, joillekin muuta. mulle yhteen aikaan kaupassa asiointi oli ja on edelleen hankalaa , mutta en voi sanoa miksi koska silloin jos sanon niin sittenhän se pelko toteutuu melko varmasti. mulle tämän aiheutti niinkin pikku seikka kun mukulat jotka laittoi tahallaan kerran kaupassa rautalangan joka otettu kaupan tavarasta varastamisen estämiseksi mun selkään ja huomasin sen ennen kassalle menoa. siitä lähtien olen ajatellut että eikö nyt helvetti soikoon saa kaupassakaan rauhassa olla. arvaapa vaan tempasenko päin näköä seuraavan kerran jos vastaavaa...

mä kulutin silloin 3 rullaa talouspaperiakin ovenkahvoihin kerrostalossa joka viikko kun oli niin kova bakteerikammo yleisten ovien vuoksi.

oletko huomannut silti sen seikan, että on mukava jutella sellaisen kanssa joka tietää mistä puhuu eikä sellaisen joka ei itse ole kokenut tätä helvettiä. vertaistuki on erittäin tärkeätä ainakin tässä sairaudessa vai mitä. kysyin kerran 100 €/h maksavalta lääkäriltä että saisko jotain vertaistukea samasta kärsiviltä. vastaus oli, että juu jos törmäät heihin tuolla käytävällä. ihan kuin menisin psykiatrin käytävällä kysymään tuntemattomalta tyyliin; hei, vaivaaks sua pakkoneuroosi, niin muakin...

no sellaista taas . kirjoita lisää vaan . tsemppiä vaikeuden keskellä.

mies vaan kirjoitti:

hei,
ja kiitos vastauksesta. varsinkin tekstin loppuosa muistutti mua paljon tietyiltä osin . mullakin oli pirun vaikeaa silloin lähtö ovesta kun olin huonossa kunnossa. piti tarkistaa jopa sängyn alle ... ja sitä saamarin oven kolkuttelua ,mikä kyllä vaivaa edelleen ja samanlaisesti oven kahva löystynyt . suoraan sanottuna se hajoaa jos tilanne menee pahemmaksi. kahvat ei kestä mun käsittelyä.

sen sanon, että sun pitää tietoisesti pyrkiä sanomaan itsellesi koko ajan kun esim. katsot hellaa niin muistutat ja katsot kerran tai kaksi mutta niin pitkään että järki sanoo että nyt se on katsottu. ja takaisin ei saa palata vaikka mieli tekisi. tiedän ettei onnistu mutta siihen pitää pyrkiä eli tekemään toisin päin mitä mieli sanoo kuten varmaan tiedätkin.

eikä se mua yhtään ihmetytä nuo sun pakkoajatukset. joillekin ne noita, joillekin muuta. mulle yhteen aikaan kaupassa asiointi oli ja on edelleen hankalaa , mutta en voi sanoa miksi koska silloin jos sanon niin sittenhän se pelko toteutuu melko varmasti. mulle tämän aiheutti niinkin pikku seikka kun mukulat jotka laittoi tahallaan kerran kaupassa rautalangan joka otettu kaupan tavarasta varastamisen estämiseksi mun selkään ja huomasin sen ennen kassalle menoa. siitä lähtien olen ajatellut että eikö nyt helvetti soikoon saa kaupassakaan rauhassa olla. arvaapa vaan tempasenko päin näköä seuraavan kerran jos vastaavaa...

mä kulutin silloin 3 rullaa talouspaperiakin ovenkahvoihin kerrostalossa joka viikko kun oli niin kova bakteerikammo yleisten ovien vuoksi.

oletko huomannut silti sen seikan, että on mukava jutella sellaisen kanssa joka tietää mistä puhuu eikä sellaisen joka ei itse ole kokenut tätä helvettiä. vertaistuki on erittäin tärkeätä ainakin tässä sairaudessa vai mitä. kysyin kerran 100 €/h maksavalta lääkäriltä että saisko jotain vertaistukea samasta kärsiviltä. vastaus oli, että juu jos törmäät heihin tuolla käytävällä. ihan kuin menisin psykiatrin käytävällä kysymään tuntemattomalta tyyliin; hei, vaivaaks sua pakkoneuroosi, niin muakin...

no sellaista taas . kirjoita lisää vaan . tsemppiä vaikeuden keskellä.

Lue lisää

Kyllä on mukava jutella jonkun sellaisen kanssa joka ymmärtää...

Oletko muuten tutustunut Ben Furmanin kirjaan: Kerrasta poikki? Se käsittelee juuri meidän sairautta. :)

OCD kirjoitti:

Kyllä on mukava jutella jonkun sellaisen kanssa joka ymmärtää...

Oletko muuten tutustunut Ben Furmanin kirjaan: Kerrasta poikki? Se käsittelee juuri meidän sairautta. :)

Lue lisää

mulla oli lainassa se yhteen aikaan mutta mun oireet oli siihen aikaan sen verran pahoja ja yksinäisyys lisäs etten jaksanut lukea vaan vein takas sen. ajattelin ettei se niistä jutuista auta vaan tartten kohtalotovereita juttukaveriksi.

mies vaan kirjoitti:

mulla oli lainassa se yhteen aikaan mutta mun oireet oli siihen aikaan sen verran pahoja ja yksinäisyys lisäs etten jaksanut lukea vaan vein takas sen. ajattelin ettei se niistä jutuista auta vaan tartten kohtalotovereita juttukaveriksi.

Lue lisää

Mä tilasin sen kirjan sillon kun olin pahimmassa vaiheessa. Vaihdoin pari mailia itse Benin kanssa ja hän ehdotti tuota kirjaa. Eihän siitä mitään apua sinänsä ole ollut, mutta oli mielenkiintoista lukea muiden ihmisten kokemuksia ja niiden selviytymis tarinoita. Ja sain paljon tietoa millaisia oireita tähän sairauteen kuuluu. Olin todella hämmästynyt kuinka täsmälleen siinä kirjassa oli hahmotettu toistamispakko. Ihan kuin olisin sen itse sinne kirjoittanut...
Sitä itsehoitoa vähän yritin aloittaa mutta ei siitä sitten loppujen lopuks tullu mitään.

Se on tosi harmi ettei suomessa ole tukiryhmiä meille... Kai sellainen sit pitäis ite perustaa jos tahtois...

Mites muuten tää sairaus on vaikuttanut sun työelämään ja ihmissuhteisiin... Oletko kertonut läheisille ym... ?

OCD kirjoitti:

Mä tilasin sen kirjan sillon kun olin pahimmassa vaiheessa. Vaihdoin pari mailia itse Benin kanssa ja hän ehdotti tuota kirjaa. Eihän siitä mitään apua sinänsä ole ollut, mutta oli mielenkiintoista lukea muiden ihmisten kokemuksia ja niiden selviytymis tarinoita. Ja sain paljon tietoa millaisia oireita tähän sairauteen kuuluu. Olin todella hämmästynyt kuinka täsmälleen siinä kirjassa oli hahmotettu toistamispakko. Ihan kuin olisin sen itse sinne kirjoittanut...
Sitä itsehoitoa vähän yritin aloittaa mutta ei siitä sitten loppujen lopuks tullu mitään.

Se on tosi harmi ettei suomessa ole tukiryhmiä meille... Kai sellainen sit pitäis ite perustaa jos tahtois...

Mites muuten tää sairaus on vaikuttanut sun työelämään ja ihmissuhteisiin... Oletko kertonut läheisille ym... ?

Lue lisää

hei,
kiva kun vastasit. odotinkin jo pitkään vastausta.
kyllä se vaikuttaa esim. työelämään. tällä hetkellä olen kyllä työtön , en omasta halusta. Huomasin vain ollessani viime vuonna töissä, että ne neuroosit ei jätä sielläkään rauhaan. nehän vaivaa joka paikassa.

Ihmissuhteiden osalta ei niinkään koska mulla on vähän kunnon ystäviä, joita kaipaan kylläkin. Mutta neuroosi tavallaan rajoittaa uusiin ihmisiin tutustumista koska enhän mä lyö ovea lukkoon niin vaan ja lähde ihmisten ilmoille kun on niin hankalaa aina lähteä ovesta. sitä eristäytyy kummasti.

Olen kertonut kaikille joille voin. mulla ei ole hävettävää. en voi itselleni mitään ja jos joku ei sitä kestä, painukoot hevon kuuseen. niin mä ajattelen. helpompi olla sinut itsensä kanssa kun ei salaile kun sen kuitenkin sivulliset huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Tänään aion syödä rapuja ja ottaa olutta tai drinkkejä. Huolimatta siitä että mulla on myös epilepsia. Mä elän kuin ennenkin enkä anna sairauksien hallita koko elämää. Mites sun viikonloppu tai perjantai kuviot. mitä suunnitelmissà?

Hyvää viikonloppua ja perjantaita sulle . kiva kun kirjoittelet ja piristät. toivottavasti mustakin on jotain apua sulle. pärjäile ja kirjoita jos vain viitsit. mä voin lukea vaikka ehtoolla vielä tätä palstaa ja myös viikonloppuisin . aina kun olen koneeni äärellä.

mies vaan kirjoitti:

hei,
kiva kun vastasit. odotinkin jo pitkään vastausta.
kyllä se vaikuttaa esim. työelämään. tällä hetkellä olen kyllä työtön , en omasta halusta. Huomasin vain ollessani viime vuonna töissä, että ne neuroosit ei jätä sielläkään rauhaan. nehän vaivaa joka paikassa.

Ihmissuhteiden osalta ei niinkään koska mulla on vähän kunnon ystäviä, joita kaipaan kylläkin. Mutta neuroosi tavallaan rajoittaa uusiin ihmisiin tutustumista koska enhän mä lyö ovea lukkoon niin vaan ja lähde ihmisten ilmoille kun on niin hankalaa aina lähteä ovesta. sitä eristäytyy kummasti.

Olen kertonut kaikille joille voin. mulla ei ole hävettävää. en voi itselleni mitään ja jos joku ei sitä kestä, painukoot hevon kuuseen. niin mä ajattelen. helpompi olla sinut itsensä kanssa kun ei salaile kun sen kuitenkin sivulliset huomaa ennemmin tai myöhemmin.

Tänään aion syödä rapuja ja ottaa olutta tai drinkkejä. Huolimatta siitä että mulla on myös epilepsia. Mä elän kuin ennenkin enkä anna sairauksien hallita koko elämää. Mites sun viikonloppu tai perjantai kuviot. mitä suunnitelmissà?

Hyvää viikonloppua ja perjantaita sulle . kiva kun kirjoittelet ja piristät. toivottavasti mustakin on jotain apua sulle. pärjäile ja kirjoita jos vain viitsit. mä voin lukea vaikka ehtoolla vielä tätä palstaa ja myös viikonloppuisin . aina kun olen koneeni äärellä.

Lue lisää

Mä pääsen vaan töissä koneelle niin en voi kirjoittaa neljän jälkeen ja harvemmin viikonloppuisin kun ei ole kotona nettiä...Tampereella lapsuuden kodissani on kyllä, mutta siellä käyn n. kerran kuukaudessa.

Niin, mä jouduin sillon lopettaan aamulehden jakajana kun nää oireet tuli ylitsepääsemättömiks, samaan aikaan sitten puhkes se paha masennus, kai sitä oli aina vähän ollu mut sillon se varsinaisesti puhkes. Ensiks oli kyllä muutaman viikon sairaslomalla ennen kun oli pakko lopettaa kokonaan.
Masennus ja yötyö ei ollu paras mahdollinen yhdistelmä vaikka yö ajasta pidän erityisen paljon.

Hain sit eka sinne sairaalan psykologille missä kävin muutaman kuukauden, siistä sitten lähetteellä yleissairaalan psykiatriseen ja sieltä tälle yksityiselle. Noissa toisissa kun ei ollu niitä pitkäaikais hoitoja. Nyt sit oon käyny tällä yksityisellä sen nelisen vuotta ja nyt ollaan lopettelemassa terapiaa...samaan aikaan pitäis lopettaa lääkitys.

Töissä porukka tietää että käyn terapiassa masennuksen takia mutta pakko-oireita en ole kertonut. Ser hävettää... masennus ei ollenkaan.
Töissä ollaan suhtauduttu tosi hyvin, koska esim. terapian takia joudun näin maanantaisin tulemaan tunnin aikasempaan ja lähtemään aikaisemmin...
Ja sillon aikoinaan jouduin tekemään niin 3 kertaa viikossa.
Entinen kihlattuni ei osannut oikein suhtautua sairauteeni, vaikka hänellä itsellä oli ollut paniikkikohtaus/masennus. Se oli rasittavaa, varsinkin kun minua hävetti sairaus.
Kaverit on suhtautuneet hyvin, heille olen kertonut. Äiti oli ihmeissään kun kerroin hänelle koska hän ei ollut koskaan huomannu mitään vaikka olin oireillut 20 vuotta. :) Mutta uskon että se johtuu siitä että koska häpeää asiaa niin paljon niin tämän osaa piilottaa.

Nykyinen poikaystäväni suhtautuu asiaan ymmärtäväisesti, mutta kyllä välillä kiusaa...
Kai hän yrittää saada mua tajuamaan ettei tässä oo mitään järkee...
Kuten esim. kun ollaan lähdössä johonkin niin hän menee vääntämään hellan levyt täysille ja seisoo edessä etten näe mitä hän tekee...sitten sanoo että mun täytyy vaan luottaa häneen että hän laittaa ne pois päältä... Ite kun olis pakko tarkistaa... Mut oon sitten häneen luottanu vaikka se on helvetin vaikeeta... :)

OCD kirjoitti:

Mä pääsen vaan töissä koneelle niin en voi kirjoittaa neljän jälkeen ja harvemmin viikonloppuisin kun ei ole kotona nettiä...Tampereella lapsuuden kodissani on kyllä, mutta siellä käyn n. kerran kuukaudessa.

Niin, mä jouduin sillon lopettaan aamulehden jakajana kun nää oireet tuli ylitsepääsemättömiks, samaan aikaan sitten puhkes se paha masennus, kai sitä oli aina vähän ollu mut sillon se varsinaisesti puhkes. Ensiks oli kyllä muutaman viikon sairaslomalla ennen kun oli pakko lopettaa kokonaan.
Masennus ja yötyö ei ollu paras mahdollinen yhdistelmä vaikka yö ajasta pidän erityisen paljon.

Hain sit eka sinne sairaalan psykologille missä kävin muutaman kuukauden, siistä sitten lähetteellä yleissairaalan psykiatriseen ja sieltä tälle yksityiselle. Noissa toisissa kun ei ollu niitä pitkäaikais hoitoja. Nyt sit oon käyny tällä yksityisellä sen nelisen vuotta ja nyt ollaan lopettelemassa terapiaa...samaan aikaan pitäis lopettaa lääkitys.

Töissä porukka tietää että käyn terapiassa masennuksen takia mutta pakko-oireita en ole kertonut. Ser hävettää... masennus ei ollenkaan.
Töissä ollaan suhtauduttu tosi hyvin, koska esim. terapian takia joudun näin maanantaisin tulemaan tunnin aikasempaan ja lähtemään aikaisemmin...
Ja sillon aikoinaan jouduin tekemään niin 3 kertaa viikossa.
Entinen kihlattuni ei osannut oikein suhtautua sairauteeni, vaikka hänellä itsellä oli ollut paniikkikohtaus/masennus. Se oli rasittavaa, varsinkin kun minua hävetti sairaus.
Kaverit on suhtautuneet hyvin, heille olen kertonut. Äiti oli ihmeissään kun kerroin hänelle koska hän ei ollut koskaan huomannu mitään vaikka olin oireillut 20 vuotta. :) Mutta uskon että se johtuu siitä että koska häpeää asiaa niin paljon niin tämän osaa piilottaa.

Nykyinen poikaystäväni suhtautuu asiaan ymmärtäväisesti, mutta kyllä välillä kiusaa...
Kai hän yrittää saada mua tajuamaan ettei tässä oo mitään järkee...
Kuten esim. kun ollaan lähdössä johonkin niin hän menee vääntämään hellan levyt täysille ja seisoo edessä etten näe mitä hän tekee...sitten sanoo että mun täytyy vaan luottaa häneen että hän laittaa ne pois päältä... Ite kun olis pakko tarkistaa... Mut oon sitten häneen luottanu vaikka se on helvetin vaikeeta... :)

Lue lisää

hei,
sano poikakaverilles että lopettaa kiusan tekemisen. se ei näköjään ymmärrä kuinka paljon sä kärsit siitä eikä kukaan muukaan. se ei varmaankaan tekis niin jos kärsis samasta kuin sä. sitten vasta ymmärtäis kuinka v-mäinen sairaus tämä on ja kuinka ahdistavaa taistelu itsensä kanssa on.

Musta tuntuu että sun olis helpompi olla jos kaverit tietäis että sul on neuroosi. mut mä ymmärrän hyvin ettei sitä kerro mielellään. siinähän saa heti leiman otsaan. En mäkään kertois varmaan. eikä sunkaan kannata ennen kuin tilanne on sopiva sitä varten. ei ne kuitenkaan sitä ymmärtäis vaan katsoisivat kuin halpaa makkaraa...

Ihmetyttää kovin se , että miksi aina pitää tuomita se ihminen jolla ei muutenkaan mene hyvin. miksi ei voisi ennemmin tukea kuin olla ylimielinen tai halveksiva toisten ongelmia kohtaan. mulle ei tulis mielenkään aliarvioida työpaikal jos mul joku sanois kärsivänsä esim. pakkoneuroosista ja pyytäis apua neuroosinsa suhteen.

mies vaan kirjoitti:

hei,
sano poikakaverilles että lopettaa kiusan tekemisen. se ei näköjään ymmärrä kuinka paljon sä kärsit siitä eikä kukaan muukaan. se ei varmaankaan tekis niin jos kärsis samasta kuin sä. sitten vasta ymmärtäis kuinka v-mäinen sairaus tämä on ja kuinka ahdistavaa taistelu itsensä kanssa on.

Musta tuntuu että sun olis helpompi olla jos kaverit tietäis että sul on neuroosi. mut mä ymmärrän hyvin ettei sitä kerro mielellään. siinähän saa heti leiman otsaan. En mäkään kertois varmaan. eikä sunkaan kannata ennen kuin tilanne on sopiva sitä varten. ei ne kuitenkaan sitä ymmärtäis vaan katsoisivat kuin halpaa makkaraa...

Ihmetyttää kovin se , että miksi aina pitää tuomita se ihminen jolla ei muutenkaan mene hyvin. miksi ei voisi ennemmin tukea kuin olla ylimielinen tai halveksiva toisten ongelmia kohtaan. mulle ei tulis mielenkään aliarvioida työpaikal jos mul joku sanois kärsivänsä esim. pakkoneuroosista ja pyytäis apua neuroosinsa suhteen.

Lue lisää

Itse asiassa vaikka se poikaystävän *kiusaaminen* siinä lähtötilanteessa ärsyttävää niin toisaalta mä pidän sitä ihan hyvänäkin, se on vähän niinkun siedätyshoitoa... On pakko luottaa toiseen ja on pakko lähtee siitä tilanteesta epävarmana...
Siitähän paljon puhutaan että olis pakko itse altistaa itsensä sille epäilylle ja pelolle ja vaan lähteä tilanteesta... Tää on kait sit sitä.
Ja kieltämättä se nopeuttaa kotoa lähtemistä.
Terapeuttikaan ei ole pitänyt sitä pahana kun olen kertonu että mies tekee noin...

Kertominen oli tosi vaikeeta sillon miehelle ja pitkitin sitä tosi kauan kunnes oli pakko kertoo ihan sen takia, että se alko jo ihmetteleen sitä vessa touhua... Mutta suhtautu tosi hyvin kun kerroin ja ymmärsi...

Kavereille olen siis kertonut tämän mun ongelmani ja ne on suhtautuneet siihen hyvin... varsinkin hyvä ystäväni joka haluaa opiskella psykiatriks niin on ollut kiinnostunut ja yrittänyt analysoida tilannettani. :)

Isäni on ollut todella ymmärtäväinen ja tutkiskellut asiaa... Hänellä tosin on perhekoti, eli työskentelee uuden vaimonsa kanssa huostaanotettujen lasten kanssa ja on nähnyt siellä kaikenlaista...

Korjaus aiemmin ketjussa olleeseen tietoon.
"Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" kirja ei ole Ben Furmanin, vaan
Edna Foan ja Reid Wilsonin kirjoittama teos. Furmanin lyhytterapiainstituutti tosin kauppaa kirjan suomennettua versiota. Foa on erilaisten
ahdistushäiriöiden hoidon pioneeri, myös ansioitunut traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoidon kehittäjänä.

Linkki teokseen: http://www.reteaming.com/kauppa/products.php?p=5810ba

oikeat tekijät kirjoitti:

Korjaus aiemmin ketjussa olleeseen tietoon.
"Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" kirja ei ole Ben Furmanin, vaan
Edna Foan ja Reid Wilsonin kirjoittama teos. Furmanin lyhytterapiainstituutti tosin kauppaa kirjan suomennettua versiota. Foa on erilaisten
ahdistushäiriöiden hoidon pioneeri, myös ansioitunut traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) hoidon kehittäjänä.

Linkki teokseen: http://www.reteaming.com/kauppa/products.php?p=5810ba

Lue lisää

Niin se tosiaan olikin... mutta tosin minulla on tuo kirja jo... :)

Ei ymmarra...

OCD kirjoitti:

Ei ymmarra...

mun piti vastata tähän kohtaan mutta vastasin sulle samassa aihealueessa(pelot ja jännitys) otsikolla niin tuli vaan mieleen. voitko katsoa. voidaan toki jatkaa sen jälkeen taas tässä osiossa. mun kone rupes vaan herjaamaan ja siksi se meni väärään kohtaan