Huomentaaaa

meno mun kanssa ei ole tervettä

tehkääpä perässä

Mikä on vaikeata? Minun mielestä on selvä että haluan viettää aikaa kanssasi.

Sama tunne.

Tykkäät kuitenkin vaikka oon tämmönen.

Ei kannata yrittää. Aloin lopulta uskoa niitä ilkeilyjä. Oon menettämässä elämän haluni.

Aaltoilee? Kyllä.
https://youtu.be/-BOYnyahPjE?si=bXsf9wpNlFtxJwzH

Tiedän se on ihan tarkoituksen mukaista monestakin eri syystä (mä en tee mitään ihmiskunnan hyväksi) vaan lasteni takia

jos lkäy lääkäreillä 20 kertaakin p äivässä niinpysyy terveenä.

Iltapäivää, ja mukavaa päivää sinnepäin :)

Miun pittee hakkaa itten irti näist.

Pyrin olemaan totuudenmukainen, hengessä, en kirjaimellisesti.

Minussa ei ole selkeää ydintä. Tunnen halua pyyhkäistä oikealle vain epämääräisiin. Kohdata rakoilevien merkitysten risteyksissä. Sinunkin vetovoimasi on ollut vetovoimaa tähän joille olet käytännöllinen korvike. Jännitettävissä oleva lelu joka kykenee ilmaisuun. Seksuaalisen alalla keho on taisteluareena. Siihen on ollut kovin vaikea palata. Pystyn jo anteeksiantoon, myös naiiveille versioille itsestäni. Niille jotka yhä sanomassa maailmalle kyllä ​​, joskus omaksi vahingokseni, ja vain lisätäkseen itseni määrää. Ailahtelevimmat ja kuluttavimmat kaipuuni osaan jo tiivistää haluksi jäsentämättömään elämään, sellaiseen, jossa ei ole muuta organisoitua kuin jonkinlainen tarkkaan harkittu kaaos. Suruni pitkittynyt hätätila. Unia sen väreissä. Käytän sen sotkuista kieltä. Himoitsen yhä tulevaisuutta, mutta kaipuuni ovat ristiriidassa sen saatavilla olevien versioiden kanssa, pahus. Muistoissani on aukkoja joissa ne, joita ajattelen rakastavani , ne, joita ilman maailmassa oleminen olisi ehkä raskasta, eivät kuin enää olisikaan olemassa, ikään kuin aivoni olisi jaettu kahtia. Noita aukkoja täytän vihreällä jotteivät nielisi minua, sillä joilla on paikka varhaispsyykessäni siellä, missä kehonikin pitäisi olla. Ei ole hyötyä säilöä sitä, miten ja mistä syistä aukkoja siellä, missä pitäisi olla hyvän tunteen utu. Rakkauteen kuuluu hallinnan puute, sillä ei voi koskaan riittävästi ennakoida, miten suhde kohteeseen voi muuttua ajan tai muun myötä. Se myös moninkertaistaa rakastavat. Tapahtuman ja sen ymmärtämisen välisessä kuilussa myllertää.. Välillämme on pysynyt vakiona tämä menettämisen ja löytämisen kierre, loputon elämän voiman siirtyminen, jota ilman saattaisi ehkä tuntea itsensä suunnattomaksi. Tämänomainen ei tarkoita tiekartan tekemistä toiselle, josta tulisi kompassi. Ajatus on nojata keskinäiseen lahjaan.

Tämä oli ennenkaikkea hauraan luottamuksen testi. Uteliaisuuden ja kiehtovuuden testi, rinnakkain pelon kanssa kulkien. Testi siitä, halusiko olla ennemmin tietämätön vai turvaton. On olemassa tietynlaisia ​​tuhoja, joita ei luulisi odottavan elävänsä uudelleen, ​​yhteyksiä, joiden katketessa tuntee jonkin napsahtavan sisällään. Siellä silloin minusta oli jo alkanut tuntua, että se oli turha yritys pelastaa siltä kuka pohjimmiltaan on. Vaarantaa vapaa tahto houkutuksen vuoksi. Ja kamalinta, ehkä, ajatus, jota ei voi täysin karkottaa se, ettei voi enää vakuuttaa itseään sen olleen huono ajatus. Kun tietyllä hetkellä kaikki entinen tuntui enemmänkin unenomaiselta. Välisemme asiat ovat todellisia ja epätodellisia. Olemassa ja eivät ole kun luon kaiken mielessäni uudelleen jokaisen uuden ajatuksen, jokaisen muistetun yksityiskohdan myötä, ja joka kerta hieman erilailla. Joskus ne ovat kuin naamiointia tai valeasua. Joskus jotain paljon totuudenmukaisempaa.

Elämä tapahtuu ihmiselle se kai se pääselitys on: Rahat loppuu, joku kuolee, usko horjuu..

Mistä tulikin mieleen, että onneks oot olemassa, mulle tulee niin hyvä mieli, kun mietin sua.

Anna nyt jo olla toi sun mukavuus esitys ei se mua kiinnosta yhtään