Korkojen ja inflaation suhde?

Suurissa lainoissa sillä on merkitystä. Vaikka inflaatio söisikin pääoman nopeasti ei korkean korkotason aikana ole varaa maksaa niitä alkuvuosien korkoja. Tietysi tätä voisi välttää, jos alussa osa koroista pääomitettaisiin. Korko ja inflaatio ei ole niin tiukasti sidoksissa toisiinsa kuin annat olettaa. Kyse on kuitenkin eri asoista, joten marginaalista puhuminen niiden välillä on aika outoa.

Tässä on yksinkertainen versio asiasta. Poikkeuksia ja tarkennuksia löytyy paljon, mutta jätetään ne pois.

Lähdetään siitä, että keskimäärin (nimellis)korot ovat aina korkeammalla kuin inflaatio. Kukaan ei halua lainata rahaa toisille tappiolla. Tämä erotus, eli se mainitsemasi marginaali on ns. reaalikorko. Historiallisesti reaalikorko on ollut suunnilleen 3% luokkaa. Tämän verran lainaajat haluavat voittoa vastineeksi (matalan) riskin ottamisesta.

Inflaatio on tuotteiden kallistumista keskimäärin. Se toimii kahta kautta: Se voi olla ensisijaisesti palkkainflaatiota (kysyntä kasvaa), tai se voi olla ensisijaisesti lähtöisin tuotantopäästä (tarjonta kasvaa).

Palkkainflaatiossa ihmisillä on jatkuvasti enemmän rahaa käytössään, jolloin lisääntyvä maksykyky nostaa hintoja. Jos palkat lisääntyvät kautta yhteiskunnan, tästä ei aiheudu ongelmia palkansaajille, mutta mm. kiinteiden tukien varassa eläville kylläkin (opiskelijat, eläkeläiset ym). Siksi monet tuet sidotaan elinkustannusindeksiin tai vastaavaan. Samoin säästäjät kärsivät inflaatiosta, jos he pitävät rahojaan tyynyn alla tai matalakorkoisella käyttötilillä.

Tuotantopäässä inflaatiota aiheutua nousevista tuotantokuluista. Tuotantokuluja ovat mm. raaka-ainekulut ja palkat. Meidän kannaltamme palkkainflaatio on paha asia, mikäli palkat nousevat Kiinassa, mutta eivät täällä. Silloin tuotteet kallistuvat meille, mutta ostovoimamme ei lisäänny.

Jos palkat (tai ostovoima) nousevat tasaisesti kautta yhteiskunnan inflaation tahdissa, olet pääpiirteissään oikeassa. Silloin korkotaso on velallisen kannalta jokseenkin merkityksetön. Velallinen maksaa kuitenkin vuodesta toiseen samaa reaalikorkoa.

Valitettavasti inflaatio ei aina toimi näin hallitusti: Toisaalta inflaatio koetaan viime kädessä aina henkilökohtaisesti, toisaalta velat maksetaan yleensä palkkatuloilla.

Vaikka palkat keskimäärin nousisivatkin, niin juuri sinun alasi saattaa olla niiden keskiarvon alapuolelle jäävien joukossa. Silloin inflaatio ei juuri hyödytä sinua, vaikka muiden kohdalla se lainapääoman arvoa syökin. Sinun tilanteesi huononee silloin vuosi vuodelta: Lainanmaksusi ei helpotu kuten muilla, mutta kaikki muut tuotteet keskimäärin muuttuvat sinulle jatkuvasti kalliimmiksi, suunnilleen inflaation tahdissa.

Tuotteiden hinnatkaan eivät kiihdy tasaisesti. Jos olet innokas puutarhuri, lannoitteiden nopean kallistumisen vuoksi sinun henkilökohtainen inflaatiosi voisi olla 10% samaan aikaan kun suurin osa kokee 2% inflaatiota. Tämä on keinotekoinen esimerkki, mutta idea varmaan tuli selväksi?

Vielä huonommin asiat ovat silloin (eli juurikin nyt), kun inflaatiopaineita tuleekin tuotantopäästä kautta linjan. Raaka-aineet ja energia ovat kallistuneet huimasti viime vuosina. Menee hetki (kuukausia tai jopa muutama vuosi), ennen kuin tämä vaikutus ehtii kulkeutua koko tuotantoketjun läpi kuluttajahintoihin. Tällainen inflaatio nostaa hintoja siksi, että tuottaminen on kalliimpaa.

Toisaalta yritykselle jää myös vähemmän varaa korottaa palkkoja, joten heidän on joko irtisanottava väkeä ja tehostettava tuotantoa, tai sitten jäädytettävä palkankorotukset (palkanalennukset eivät Suomessa käytännössä onnistuisi).

Kun palkat eivät nouse, mutta hinnat kallistuvat, ihmisillä on vähemmän varaa ostaa tuotteita. Tällainen inflaatio ajaa talouden helposti taantumaan. Velallisen asema on tässä tilanteessa vielä huonompi kuin edellisessä tapauksessa. Nyt on työpaikkakin vaarassa.

Edellä inflaatio on ollut tasaista. Lisätään tähän vielä se mahdollisuus, että inflaatio alkaa kiihtyä. Tässä tilanteessa korot nousevat niin kauan, että inflaatio saadaan kuriin. Nousevat korot vaikuttavat toisaalta kysyntään ja toisaalta tarjontaan. Jos palkat eivät nouse samassa suhteessa, velanhoito muuttuu vaikeammaksi, ts. siihen alkaa mennä yhä suurempi osa tuloista. Jossain vaiheessa inflaatio tietenkin taittuu ja palataan normaalille kasvu-uralle. Yleensä korkojakin lasketaan silloin, jolloin velanhoito helpottuu vaikeiden vuosien jälkeen.

Yhteenvetona: Inflaatiossa kannattaa kiinnittää huomiota palkkakehitykseen suhteessa yleiseen hintatasoon. Jos palkkasi nousevat yleistä hintatasoa nopeammin, velkojen takaisinmaksu helpottuu. Jos taas palkkasi nousevat yleistä hintatasoa hitaammin, se vaikeutuu.

Jos inflaatio lähtee kiihtymään, korotkin lähtevät nousemaan. Tämä on ohimenevä tilanne, mutta jotta siitä selviäisi yli, velanhoitoon on pitänyt jättää riittävästi pelivaraa. Jos inflaatio pidetään n. 2% ja reaalikorkovaatimus on ollut perinteisesti n. 3%, neutraali korkotaso on suunnilleen 5%. Lainaa hoidettaisiin siis keskimäärin tällä korolla, mutta jos inflaatio kiihtyy, korkeammankin korkotason kanssa on pystyttävä elämään jopa vuosi tai kaksi.